Browsing by Subject "aseelliset konfliktit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Lahnalammi, Tuukka Uolevi (Helsingin yliopisto, 2019)
    This thesis descirebes violence by non-state actors as a struggle for recognition. It uses terrorist organization al-Qaida as en example. The goal is to scrutinize if moral questions arise as an important motive for the non-state actors to use violence. The concept of recognition was created by Hegel. The idea is that individuals desire recognition from each other. The one who is recognazied is a selfconcios subject, but those from whom the recognition is denied, are seen as objects. Reciprocity is an absolute condition for the recognition, because only self-concious subject can give meaningful recognition. Being recognized is more important than life. Reciprocal recognition enables collective consiousnes, through which individuals form conception about themselves as part of it. Later the concept of recognition was linked to the relations of societies and cultures. The idea is that recognition can be given or denied as a result of an ethnic or cultural background of an individual. Frantz Fanon problematized reciprocal recognition by suggesting that in a western society only white members of the society with western cultural background can achieve recognition. From this perspective, those who are subordinated by the western culture needs make themselves as subjects by breaking ranks against the western culture. In this struggle subordinates show their desire to be recognized as separate and different from the westerners. The desire stems from that they have observed that western culture is a racist one and subordinates them as a group. Reciprocal recognition becomes problematized in this context where it becomes impossible to recognize members from another group based on the qualities and values of that group. This thesis suggests that al-Qaida acts in this kind of context where centeral feature are relations between groups of humans. Those relations cannot be easily limited geographically or to interstate relations. Material for the research are letters by Osama bin Laden from 1994 to 1998. I analyze the letters from the perspective of the recognition. Through the concept I create a structure for the discourse so that the discourse could be portrayd as a struggle for recognition. The focus is in that how the own group is distinguished as a subject and the other as an object, and also how in this context violence becomes acceptable and even necessary. The discourse displayed in Bin Laden´s letters is portrayed as a struggle for the recognition. The method to analyze the letters is critical discourse analysis through which I try to portray the discourse in relation to the framework. At the discourse portrayed, muslims are one honorable and great nation, which is unjustly oppressed. Enemy for this subject are foremost the western nations, but the object is created especially through the hostility towards muslim leaders. However the muslim leaders are seen as minions and vassals of the west and they represent greedy and corrupted values and hostility towards muslims, which are attributes of the western societies. Western nations and muslim leaders together with the jews form a conspiracy to annihilate islam and to loot muslims and their lands. The violence is unavoidable in this context, because the conpirators that represent falsehood won´t retreat from their intentions. The muslims need to defend the truth and themselves against the attacking falsehood for the sake of the truth and for the sake of themselves. The discourse portrayed in the letters have parellels to earlier research about that how the struggle for the recognition builds up when the non-reconized becomes to demand recognition. The discourse actually don´t tell why the object is so hostile towards muslims and its hostility comes as given quality of the object. In this sense the discourse emphasizes the special role of the subject as a rationale for the demand of the recognition but it also emphasize the evilness of the object as a rationale why the subject is unrecognized. In this manner the discourse has especially parelles to the Fanon´s outlook about the difficultness of the reciprocal recognition between the groups and his outlook about the necessity of the violence between them. Moral arguments seem to have pivotal role in that how al-Qaida forms its motives to violence and how it generates support for its existence. Opression is foremost seen from the moral perspectives and economic and political oppression are results of moral corruption and wickidness of the object.
  • Törmä, Pauliina (2010)
    Aseelliset konfliktit ja kriisit ovat kylmän sodan jälkeen muuttuneet aiempaa monitahoisemmiksi. Rauhan säilyminen edellyttää paitsi aseellisen konfliktin ratkaisemista, myös konfliktin taustalla vaikuttavien, usein taloudellisten ja sosiaalisten, epäkohtien korjaamista. Kriisinhallinnan keinot ovat kuitenkin edelleen enimmäkseen sotilaallisia. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Afganistanissa osana Naton johtamaa ISAF-operaatiota käytettäviä PRT-osastoja (Provincial Reconstruction Team) uudenlaisena kriisinhallinnan työkaluna. PRT-konseptin ajatuksena on tuoda yhteen sotilas- ja siviilitoimijat ja heidän käytössään olevat sotilaalliset, poliittiset ja taloudelliset keinot vakauden säilyttämiseksi. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii inhimillisen turvallisuuden käsite, joka korostaa yksilön ja yhteisöjen turvallisuutta valtion turvallisuuden rinnalla sekä huomioi fyysisten ja sotilaallisten turvallisuusuhkien lisäksi myös taloudelliset ja sosiaaliset epäkohdat turvattomuuden synnyttäjinä. PRT-toimintaa analysoidaan John Cockellin laatiman rauhanoperaation kehikon kautta, jossa yhdistyvät konfliktin ratkaisua vaativat eri inhimillisen turvallisuuden osa-alueet – poliittinen, yhteisön, henkilökohtainen ja taloudellinen turvallisuus. Tutkielman tavoite on selvittää missä määrin PRT:t edistävät inhimillistä turvallisuutta ja kuinka hyvin ne tähän tehtävään soveltuvat. PRT-toimintaa analysoidaan kahdella tasolla: diskursiivinen analyysi perustuu toimintaa ohjaavien dokumenttien arviointiin ja käytännön taso PRT-projektien ja PRT-toiminnasta tehtyjen arvioiden analysointiin. PRT-toiminnan ohjeistuksessa näyttää korostuvan melko perinteinen, valtion eli Afganistanin hallinnon, tukemiseen tähtäävä turvallisuuskäsitys. Käytännössä PRT:t ovat kuitenkin pyrkineet edistämään ainakin jollain tasolla kaikkia neljää inhimillisen turvallisuuden osa-aluetta. Taloudellisen turvallisuuden edistäminen on korostunut PRT-toiminnassa ehkä liikaakin niiden suunnatessa valtaosan resursseistaan jälleenrakennus- ja kehitysprojektien toteuttamiseen. Muut inhimillisen turvallisuuden osa-alueet ovat näin jääneet vähälle huomiolle. Keskittyminen taloudellisen turvallisuuden edistämiseen on myös synnyttänyt ristiriitoja PRT-osastojen ja Afganistanissa toimivien avustusjärjestöjen välille. Siviilitoimijoiden määrä on lopulta jäänyt PRT-osastoissa vähäiseksi, mikä väistämättä on rajoittanut niiden kykyä edistää inhimillistä turvallisuutta kokonaisvaltaisesti. Kokonaisuudessaan PRT-osastot ovat kuitenkin täyttäneet ISAF-operaatioon ja sen mandaattiin jäänyttä aukkoa inhimillisen turvallisuuden edistämisessä ja huomioineet ISAF-operaatiota paremmin myös inhimillisen turvallisuuden pääteesin, yksilön turvallisuuden, tärkeyden.
  • Alava, Henni (2008)
    The aim of the study is to analyse the interactions of development intervention and conflict in northern Uganda, where over 20 years of armed conflict between the Lord's Resistance Army rebel movement and the Government of Uganda have caused massive population displacement. The study provides an explanation for the marked increase of development intervention in the region between 2001 and 2006, and an analysis of the effects of this increase. A further aim of the study is to discuss some of the theoretical and methodological challenges in studying development interventions, and to comment on the possibilities for analysing the impacts of intervention on conflict. The research is underpinned by the idea presented by Koponen of intervention as an inseparable element of the modern notion of development. The study can be characterised as methodological developmentalism, that is, the study of how the developmentalist complex works and what it produces in northern Uganda. Long's notion of social interface is applied as a tool to this analysis. Following Long, it is suggested that development intervention is embedded in complex frameworks and arenas, which must be analysed in order to understand the interactions of intervention and conflict. The transformation of humanitarianism in the post Cold War era is introduced as the normative and conceptual framework into which development intervention in northern Uganda is embedded. The historical, political and international context of conflict in northern Uganda is presented as the arena into which intervention in the region becomes entangled. It is argued that the increase of development intervention in northern Uganda after 2001 can be understood through an analysis of this framework and arena. The study maintains that development intervention and conflict have interacted in northern Uganda, and that such interactions are multifaceted and complex. It is shown that the interactions of intervention and conflict occur both at the level of regional conflict dynamics and donor relations, and on the ground in northern Uganda, in encounters between organisations and individuals involved in intervention processes. The study also shows that such interactions are generally unacknowledged by development and humanitarian actors in the region.
  • Magd, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee irakilaista puolisotilaallista joukkoa, Kansan mobilisointiyksiköitä, Kaldorin uusien sotien selitysmallin näkökulmasta. Kansan mobilisointiyksiköt on virallisesti perustettu vuonna 2014 suojelemaan Irakin alueita Islamilaiselta valtiolta. Organisaation enemmistö koostuu shiialaisista, jo ennalta olemassa olevista miliiseistä, jotka on asteittain pyritty integroimaan osaksi Irakin virallista turvallisuussektoria. Tutkielma yhdistää Kansan mobilisointiyksiköt uusien sotien teoreettisen viitekehyksen keskeisiin käsitteisiin ja pyrkii esittelemään, miten uusien sotien selitysmalli selittää Kansan mobilisointiyksiköt ja niihin vaikuttavat tekijät. Uusien sotien selitysmalli tarjoaa laaja-alaisen teoreettisen viitekehyksen Kansan mobilisointiyksiköiden ymmärtämiselle. Suomenkielisessä akateemisessa tutkimuksessa Kansan mobilisointiyksiköiden tutkimus on ollut vähäistä, minkä vuoksi ilmiön tutkimus on perusteltua. Vaikka uusien sotien mielekkyys uutena kategorisena luokitteluna sodankäynnille onkin kyseenalaistettu, tarjoaa se viitekehyksen, jonka avulla käsittää ei-valtiollista toimijaa osana sodan kynnyksen alittavaa ja pitkittynyttä konfliktia. Tutkielman aineisto perustuu aiempaan aihetta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen ja ei-akateemisiin julkaisuihin. Uusien sotien selitysmallin valossa Kansan mobilisointiyksiköt on identiteettipolitiikkaa hyödyntävä toimija, joka toiminnallaan haurastuttaa globalisaation ohella Irakin valtion rakenteita. Kansan mobilisointiyksikön alaiset shiiamiliisit omaavat keskenään kilpailevia narratiiveja ja pyrkimyksiä hyödyntää shiialaista identiteettiä omien poliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Kansan mobilisointiyksiköt hyötyivät vastakkaisesta identiteettipolitiikkaa käyttävästä toimijasta, Islamilaisesta valtiosta. Islamilaisen valtion asettama uhka tarjosi Kansan mobilisointiyksiköille syyn, jonka avulla perustella toimintansa ja olemassaolonsa. Islamilaisen valtion hajoaminen ja järjestön paluu Irakin Al-Qaidaa muistuttavaan toimintaan haastaa Kansan mobilisointiyksiköiden perustelua olemassaololleen. Samoin se haastaa niiden asemaa virallisena valtion alaisena toimijana, jotka eivät kuitenkaan ole muihin turvallisuussektorin toimijoiden verrattavissa olevan valvonnan ja valtion ohjauksen alla. Islamilaisen valtion hajoaminen tuo ilmi yksiköiden väliset eriävät näkemykset identiteetistä ja niihin kytkeytyvistä poliittisista tavoitteista sekä keskinäisestä kilpailusta. Uusien sotien selitysmallilla ei kuitenkaan voi täysin hahmottaa Iranin ja Yhdysvaltojen välisen alueellisen suurvaltakilpailun vaikutuksia Kansan mobilisointiyksiköiden asemaan Irakissa, eikä myöskään sitä, kuinka yksiköt kytkeytyvät osaksi laajempaa alueellista valtakamppailua. Uusien sotien selitysmallin ulkopuolelle jää myös samaa shiialaista identiteettipolitiikkaa hyödyntävien toimijoiden keskinäinen kilpailu ja vuorovaikutus sekä näiden vaikutus Kansan mobilisointiyksiköihin kokonaisuutena.