Suomessa on havaittu nouseva trendi suun alueen syöpien ilmaantuvuudessa. Suun alueen syövät voivat olla hyvinkin aggressiivisia. Suurin osa suusyövistä on levyepiteelikarsinoomia, joiden viiden vuoden selviytymisennuste on vain noin 50% luokkaa. Suusyövän pahimmat riskitekijät aiheutuvat huonoista elämäntavoista, sekä toisaalta geneettisistä ominaisuuksista. Elämäntavoista aiheutuvia riskitekijöitä on esimerkiksi tupakointi, alkoholin käyttö ja huono suuhygienia. Asetaldehydiä tuottavien ja hajottavien entsyymien aktiivisuus on geneettinen ominaisuus, jolloin osa voi altistua asetaldehydille voimakkaammin. Itse etanoli ei ole karsinogeeni, mutta sen ensimmäinen aineenvaihduntatuote asetaldehydi on luokiteltu ensimmäisen luokan karsinogeeniksi kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen (IARC) toimesta. Varsinkin tupakan ja alkoholin yhteiskäyttö voi lisätä asetaldehydin pitoisuutta suussa erittäin korkeaksi. Asetaldehydin syöpää aiheuttavat tekijät ovat sisarkromatidien vaihdokset, pistemutaatiot sekä asetaldehydi voi häiritä DNA:n korjausmekanismeja. Asetaldehydiä esiintyy lisäksi useissa arkisissa juomissa ja ruoissa. Esimerkiksi monet hedelmät sekä jogurtit sisältävät asetaldehydiä. Erityisesti asetaldehydiä löytyy elintarvikkeista, joita valmistetaan hapattamalla tai käymisteitse. Tämän lisäksi asetaldehydiä käytetään aromiaineena. Monilla suun mikrobeilla on kyky tuottaa asetaldehydiä etanolista sekä sopivissa olosuhteissa sokerista. On olemassa erilaisia keinoja vaikuttaa asetaldehydin pitoisuuteen ruoansulatuskanavassa. Hyvä suuhygienia vähentää asetaldehydiä tuottavien mikrobien määrää. Mikrobeja voidaan myös hetkellisesti vähentää antimikrobisilla aineilla kuten klooriheksidiinillä. L-kysteiini on aminohappo, jonka on huomattu sitovan asetaldehydiä muodostaen sen kanssa harmittoman tiatsidiyhdisteen. Ksylitolin sekä muiden sokerialkoholien on huomattu vähentävän mikrobien aktiivisuutta tuottaa asetaldehydiä estämällä ADH-entsyymiä. Tutkimusten mukaan, asetaldehydi on merkittävässä roolissa ruoansulatuskanavien syövissä. Vaikka asetaldehydiä löytyykin monista elintarvikkeista ja sen tuotantoon tai imeytymiseen voidaan vaikuttaa eri keinoilla, tärkeimmäksi korostuu hyvän suuhygienian lisäksi asetaldehydin merkittävimpien lähteiden välttäminen. Asetaldehydille altistumisen välttämisessä tärkeintä on alkoholin kulutuksen vähentäminen ja tupakoinnin lopettaminen.

Tutkimuksen tarkoitus: Etanolin ensimmäinen metaboliatuote, asetaldehydi, on todettu ensimmäisen luokan karsinogeeniksi kansainvälisen syöpäjärjestön IARC:n luokituksessa. Asetaldehydi altistaa etenkin ruoansulatuskanavan yläosan syöville. Suuri osa näistä syövistä voitaisiin ennaltaehkäistä alkoholinkulutusta ja tupakointia vähentämällä. In vitro -kokeissa ksylitolin on todettu inhiboivan alkoholimetaboliaa ja täten asetaldehydin muodostumista. Tässä kokeessa tutkittiin asetaldehydin muodostumista alkoholin nauttimisen yhteydessä ja ksylitolin vaikutusta tuottoon. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimukseen rekrytoitiin kahdeksan tervettä aikuista, jotka olivat keski-iältään 26-vuotiaita. Koehenkilöt kävivät tutkimuksessa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla koehenkilöt joivat 1.0 g etanolia painokiloa kohden veteen sekoitettuna liuoksena. Veren alkoholipitoisuutta mitattiin alkometrillä ja kun pitoisuus oli noussut yhteen promilleen koehenkilöiltä alettiin kerätä sylkinäytteitä viiden minuutin välein 30 minuutin ajan. Tänä aikana koehenkilöt imeskelivät parafiinipurukumia. Sylkinäytteistä analysoitiin etanoli- ja asetaldehydipitoisuudet kaasukromatografilla. Toisella käynnillä parafiinipurukumit vaihdettiin täysksylitolitabletteihin. Muilta osin koeasetelma toistettiin samanlaisena. Tulokset: Jokaisen koehenkilön sylkinäytteistä löytyi vaihtelevia määriä asetaldehydiä ja etanolia. Asetaldehydipitoisuudet vaihtelivat 1.42–151.68 μM välillä, keskiarvon ollessa 58.77 μM. Ensimmäisessä koejärjestelyssä asetaldehydin keskiarvopitoisuudet olivat 51.68 μM ja toisessa 65.12 μM. Johtopäätökset: Tutkimuksen hypoteesi, että ksylitoli inhiboi asetaldehydin muodostumista suuontelossa alkoholin nauttimisen yhteydessä, ei toteutunut yksittäisiä mittauspisteitä lukuun ottamatta. Koeasetelmassa oli useita sekoittavia tekijöitä, jotka häiritsivät tuloksia ja etenkin eri koekäyntien vertailukykyä toisiinsa. Täten tulokset eivät poissulje ksylitolin mahdollisuutta toimia asetaldehydin tuottoa inhiboivana tekijänä. Lisätutkimukset koeasetelmaa muuttamalla voisivat valottaa asiaa. Suuontelosta löytyy satoja eri mikrobeja. Vain muutaman lajin osalta on tutkittu asetaldehydin tuottoa ja ksylitolin vaikutusta. Jokaisen mikrobin tutkiminen erikseen ei ole mielekästä. Onkin mahdollista, että ksylitolin inhiboiva vaikutus ei toimi kaikilla mikrobeilla, ainoastaan Candida-lajeilla. Tällöin tutkimustuloksemme voivat olla oikeita ja ksylitolilla ei ole kliinistä merkitystä asetaldehydin tuoton estämisessä suuontelossa. Joka tapauksessa helpoin tapa vähentää ruoansulatuskanavien syöpiä on tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentäminen.