Browsing by Subject "asiantuntijahaastattelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Kaukinen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ihmiskaupan vastaista työtä on Suomessa tehty 2000-luvun puolivälistä asti, mutta uhrien tunnistaminen ja heidän oikeuksiensa puolustaminen on edelleen puuttellista. Auttamistyö lähti käyntiin odotettua hitaammin ja sen laatu vaihtelee. Uhrien tunnistaminen viime vuosina lisääntynyt, mutta etenkin seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa tunnistetaan Suomessa edelleen huonosti. Tunnistamisen puutteellisuus estää uhrien ihmisoikeuksien toteutumista. Ihmiskaupan vastainen työ on Suomessa ollut vahvasti viranomaisvetoista ja painottunut uhrilähtöisyyden periaatteesta huolimatta pikemmin ihmiskaupparikollisten vastuuseen saattamiseen kuin uhrien tukemiseen. Vastuuta tunnistamisesta ja auttamisesta on sälytetty järjestötoimijoille, jotka kohtaavat mahdollisia uhreja usein muun työnsä ohella. Järjestöjen ihmiskaupan vastaiseen työhön ei kuitenkaan ole osoitettu riittäviä resursseja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laadullisen tutkimuksen keinoin, miten Suomessa toimivien kansalais- ja työmarkkinajärjestöjen asiantuntijat tunnistavat ihmiskaupan uhreja ja miten tunnistamista voisi heidän näkökulmastaan kehittää. Lisäksi selvitettiin, vaikuttavatko ihmiskauppaa käsittelevässä kansainvälisessä tutkimuksessa havaitut tunnistamista vaikeuttavat stereotypiat ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen myös Suomessa. Keskeisenä teoriana käyettiin Nils Christien ideaaliuhri-teoriaa ja sen tuoreempia sovelluksia. Aineisto kerättiin asiantuntijahaastatteluin vuosina 2011–2012 ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Kuuden kansalaisjärjestöjen ja kolmen työmarkkinajärjestöjen asiantuntijan haastatteluita ristivalotettiin analyysissä keskeisten viranomaisraporttien, ihmiskaupparaportoijan kertomusten sekä aiemman tutkimustiedon avulla. Tutkimuksen perusteella uhrien tunnistamista vaikeuttavat uhreja kohtaavien tahojen asenteet, auttamisen järjestelmien jäykät rakenteet sekä tunnistamisen hitaasti etenevä prosessi. Suomalaisilla järjestöasiantuntijoilla on vankkaa uhrien tunnistamiseen tarvittavaa osaamista. Auttamisjärjestelmän monimutkaisuuden ja ennustamattomuuden vuoksi uhreja ei kuitenkaan voida tai haluta ohjata eteenpäin viranomaisavun piiriin. He jäävät virallisesti tunnistamatta ja vaille ihmiskaupan uhreille kuuluvia oikeuksia ja palveluita. Aineistonkeruun jälkeen tehdyt laki- ja toimenpideuudistukset eivät ole riittäneet selkeyttämään järjestelmää tarpeeksi kolmannen sektorin asiantuntijoiden ja heidän kohtaamiensa uhrien näkökulmasta.
  • Repponen, Ilona (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tutkin Saksan ja Suomen ulkoministeriöiden kielipalveluiden organisointia institutionaalisen käännöskulttuurin näkökulmasta. Institutionaalinen käännöskulttuuri tarkoittaa tässä tutkielmassa virallisen instituution säännöstelemää käännöskulttuuria (Snellman 2018). Institutionaalisen käännöskulttuurin pohjana on institutionaalisen kääntämisen (Koskinen 2008; 2014) ja käännöskulttuurin (Prunč 1997; 2008) käsitteet, jotka kattavat kielipalvelutoimintaan kohdistuvat odotukset, normit ja arvot sekä toiminnan konkreettiset piirteet. Tutkimusta varten haastattelin Saksan ulkoministeriön kielipalvelun sekä Suomen valtioneuvoston kanslian käännös- ja kielitoimialan asiantuntijoita, sillä he vastaavat kielipalveluiden tuottamisesta Saksan ja Suomen ulkoministeriöille. Haastattelut on kerätty vuosina 2019–2020, yhteensä haastatteluja on 12. Tutkimuksessa on käytetty myös organisaatioiden julkaisuja sekä artikkeleita. Tutkielman lähtökohtana on vertaileva puolistrukturoitu asiantuntijahaastattelu sekä laadullinen sisällönanalyysi. Tutkielmassa analysoidaan instituutionaalisen käännöskulttuurin piirteitä, kuten kielenkäytön vakiinnuttamisen keinoja, organisaatiosijoitusta, suhtautumista organisaation sisällä ja toimeksiantojen luonnetta. Lisäksi analyysin kohteena on venäjän kääntäjien työn toimenkuva. Tutkimustulosten perusteella voi luoda kuvauksen institutionaalisesta käännöskulttuurista, jolla on yhtäläisyyksiä Saksassa ja Suomessa. Aineiston vertailu osoittaa, että kieliasiantuntijoiden työn piirteet ulkoasiainhallinnon parissa ovat samankaltaisia, vaikka organisaatiorakenteet voivat olla eri. Tutkielman tulokset tarjoavat tietoa kääntäjien yhteiskunnallisesta asemasta valtionhallinnon palveluksessa sekä jatkotutkimusmahdollisuuksia. Lisäksi tutkimusta voi hyödyntää kääntäjänkoulutuksen kehittämisessä.
  • Montserrat Puumala, Joel (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma tarkastelee tulkkausta keskittyen sen kahteen varsin ainutlaatuiseen alalajiin: asioimis- ja konferenssitulkkaus. Tutkielmassa selvitetään sekä asioimis- että konferenssitulkin suosituimpia urapolkuja, uravalintoja ja syitä, jotka rohkaisevat tulkkeja suuntautumaan tiettyyn lajiin. Keskeistä tässä tutkimuksessa on asioimis- ja konferenssitulkkauksen välisten erojen ja yhtäläisyyksien kartoittaminen. Kummankin lajin erityispiirteiden ja pääasiallisten haasteiden määritteleminen muodostaakin tutkielman tärkeämmän tutkimuskysymyksen. Lisäksi tutkimuskysymyksissä selvitetään, mistä ammattitulkin ura saa alkunsa ja mitkä tekijät vaikuttavat sen kehitykseen. Lopuksi tarkastellaan, miten asioimistulkki voi toteuttaa siirtymän konferenssitulkkaukseen tai toisinpäin. Haastattelumetodina käytetään asiantuntijahaastattelua. Sen avulla kerätään tutkimusaineisto, joka koostuu neljästä puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastattelujen kohteiksi valittiin Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) hakupalvelusta sellaiset ammattitulkit, jotka ovat työskennelleet sekä asioimis- että konferenssitulkkeina. Haastateltaville esitettiin kymmenen kysymystä, joista jokainen liittyi yhteen seuraavista aihealueista: uran alku ja uramuuttujat, asioimis- ja konferenssitulkkauksen erot sekä siirtymä lajista toiseen. Analyysin ja sen tuottamien tulosten valossa voidaan todeta, että kaikkiin tutkimuskysymyksiin löydettiin vastaus. Ammattitulkin ura lähtee käyntiin usein jo hyvin varhaisessa vaiheessa korkeakouluopintoja, ja sille on ominaista tietynlainen sattumanvaraisuus. Pääasiallisempana erona tulkkauslajien välillä nousi esille läheisyys tulkkaustilanteen osapuolten välillä, mikä on asioimistulkkauksessa hyvin välitön. Konferenssitulkkauksessa on taas tyypillisempää, että osapuolet ovat tietyn etäisyyden päässä. Kysymyksissä koskien siirtymistä tulkkauslajista toiseen koettiin, että siirtymä konferenssitulkkauksesta asioimistulkkaukseen on yleisempi ja helpompi.
  • Miettinen, Ville-Eemeli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Oikeustulkkaus on vaativa, ammattitaitoa ja koulutusta vaativa erikoisasiantuntijatehtävä. Huonosti suoritettuna se voi vaarantaa jopa oikeusturvan kokonaan, Hyvä tulkki varmistaa, että oikeudenkäynnissä tulkattavan oikeusturva toteutuu, ja että hän saa Suomen ja EU:n takaamien lakien ja asetusten mukaisesti reilun kohtelun ja tulee ymmärretyksi. Oikeustulkkauksen tasoa ja oikeusturvaa varmistamaan perustettiin 2016 oikeustulkkirekisteri Euroopan unionin direktiivin 2010/64/EU johdosta hallituksen esityksen HE 39/2015 pohjalta. Rekisteri on ollut nyt voimassa neljä vuotta. Tämä tutkielma selvittää rekisterin nykytilaa: rekisterin ja rekisteröintimenetelmän ongelmakohtia, tulkkien itsensä näkemyksiä siihen, miten hyvin rekisteri on onnistunut tavoitteissaan, ja tulkkien ja Helsingin käräjäoikeuden henkilökunnan kyselyn pohjalta saatuja mielipiteitä siitä, miten rekisteriä voisi kehittää tulevaisuudessa. Lisäksi tutkielma selvittää sitä, miten paljon rekisterin oletettu käyttäjäkunta, tulkkauksia tilaavat viranomaistahot, käyttävät rekisteriä tulkkien hankkimiseen. Tutkimuksen kyselyyn vastasi hiukan yli puolet tutkimushetkellä oikeustulkkirekisteriin kuuluvista tulkeista. Toiseen kyselyyn, joka lähetettiin Helsingin käräjäoikeuden työntekijöille, vastasi viisi työntekijää. Tulkit eivät ole tyytyväisiä rekisterin nykytilaan ja tutkimusaineiston pohjalta vaikuttaisi siltä, etteivät käräjäoikeudet käytä rekisteriä vaan pitäytyvät omissa tulkkilistoissaan. Rekisteri on kallis ja hankalasti löydettävissä ja siihen pääsy on monimutkaisen prosessin takana. Rekisteriä kehitetään, ja rekisteriä hallinnoivalla Opetushallituksella ongelmista ollaan kuitenkin tietoisia. Rekisteröinnin ongelmakohtiin pitäisi olla tulossa muutoksia ja parannuksia, ja rekisterin verkkosivut uudistetaan vuoden 2019 aikana.
  • Holopainen, Johanna (Helsingfors universitet, 2015)
    The educational transitions of immigrant youth are seen as challenging and young immigrants complete the upper secondary education less frequently than their native counterparts in Finland. The aim of this study was to examine how the school officials, such as student counselors, principals and education administration officials, consider the specific features of the upper secondary transitions of immigrant youth and their own possibilities in supporting these transitions. The theoretical setting consists of the concepts of transitions system and transitions regimes. The data included 10 semi-structured interviews with school officials from the Helsinki metropolitan area. The interviews were analyzed using phenomenography. According to the school officials the specific features of the transitions of immigrant youth are educational choices and the assessment of competences in the comprehensive school; abilities and educational background in the upper secondary school; and the importance of language skills and social groups in both school levels. The specific features become challenging because they operate in a specific context: the Finnish education and transition system. Transition to the upper secondary school is above all institutional and in order to receive a place of study one must comply with the rules of the system. Instead of a short phase the transition is a longer process that should be supported in the long term. The school officials considered their own possibilities in supporting immigrant youth relatively good but the possibilities were restricted by resources and structural practices. The guidance of the youth could be done with more and deeper cooperation between various parties. The different preparatory educations are characteristic for immigrants but the present quantity and forms of the educations do not meet the requirements of the diverse groups of youth. The potential discontinuities and prolongations of the transitions on an individual level are in a conflicting relation to the macro level objectives of fluent transitions. The role of education in equalizing the positions of different groups in the society is increasingly important as the population becomes more diverse. The multiple needs of the immigrant youth have to be taken into consideration more consistently. The thesis is a part of the research project "Transitions and educational trajectories of immigrant youth" (Transit) of the Research Unit focusing on the Sociology and Politics of Education in the University of Helsinki.
  • Rahko, Juhani (Helsingfors universitet, 2012)
    Potatoes (Solanum tuberosum) are an important crop for the food security of developing countries, and farmed area of potatoes in those countries is expanding constantly. It would be important to solve the problems of potato production and distribution in Tanzania. The research problem of this thesis was to examine the value chain of potatoes in Tanzania and factors that prevent the industry’s development. Furthermore, the aim was to evaluate agricultural policies affecting potato value chain and illustrate the present state of potato production and marketing chain in contrast to other crops. The research was conducted by executing 14 semi-structured expert interviews in Tanzania in June 2011. In addition to this, two researchers answered in written form. The interviewees were researchers, agricultural extension officers, managers of nongovernmental organisations, dealers of agricultural market place, a agricultural project coordinator, and officials from the ministry of agriculture as well as from the ministry of trade and marketing. Theoretical framework in this thesis is based on structure-conduct-performance (SCP)-paradigm. Moreover, the basic conditions and public policy of the industry are to be found out. The results indicate that the government does not affect much to the operation nor the development of the potato value chain: potato is not the government priority in Tanzania. On the other hand, there are no straight policy measures or institutional barriers that are hindering the conditions of smallholders or other actors in the chain, either. Bad seed quality is most likely the biggest challenge on the production part. Difficulties to get loans and the lack of investments and farmers’ groups are hindering the production. The biggest infrastructural issue is poor road network in the countryside. As a suggestion based on the results is that two instances should be created: a national potato board and marketing centres in the villages. The prerequisite for those instances to be possible to establish and function well is the activity of the government. Especially to operate the market centers properly, it is important that the village leaders and farmers would be committed to its activities.
  • Maeda, Emi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Aalto-yliopiston opiskelijat suhtautuvat opiskelijakulttuuriin ja -perinteisiin. Tutkimuksessa selvitin, mitä perinteet tarkoittivat tutkittaville, mitä keskeisiä perinteitä tutkittavilla oli, mikä oli perinteiden rooli tutkittavien yhteisössä, millaista kulttuuria tutkittavien perinteet ja perinnekäsitykset tukivat ja miten perinteitä ylläpidetään. Tutkimuksen primääriaineisto oli 58:n vastauksen lomakeaineisto ja 19 asiantuntijahaastattelua. Analysoin lomakeaineiston lajittelemalla vastaukset esiintymismäärän perusteella luokkiin ja käytin lomakeaineistosta esiin nousseita teemoja asiantuntijahaastattelun aiheina. Lisäksi vertasin lomakeaineiston ja asiantuntijahaastatteluiden vastauksia toisiinsa. Olennaisimmat teoreettiset työvälineet tutkimusta tehtäessä olivat grounded theory, etnografinen lähestymistapa sekä konstruktivistinen suhtautuminen aineiston esilletuomiin ilmiöihin ja asioihin. Opiskelijakulttuuri on ensisijaisesti opiskelijoiden toisilleen tuottamaa kulttuuria, joka liittyy opiskelijoiden elämään ja kokemusmaailmaan. Opiskelijajärjestöissä sanotaan usein, että kun jokin asia tehdään kolmannen kerran, se on perinne. Määrittelen perinteen Edward Shilsin ja Simon Bronnerin pohjalta jatkuviksi ihmisten tuottamiksi toiminta- tai ajattelumalleiksi, joilla on merkitys ja arvo sitä tuottaville ja vastaanottaville henkilöille. Määrittelen perinteen myös emistisesti, eli ilmiö on perinne, jos perinnettä ylläpitävän yhteisön jäsenet pitävät sitä perinteenä ja antavat sille perinteen arvon. Aineistossa esiintyvät esimerkit opiskelijaperinteestä voi jakaa karkeasti viiteen kategoriaan: tapahtumiin, tunnusmerkkeihin, lauluperinteeseen, uusien opiskelijoiden vastaanottoon liittyviin perinteisiin ja näiden luokkien ulkopuolelle jääviin perinteisiin, jotka saattavat olla luonteeltaan hybridisiä tai viitata johonkin yksittäiseen tai yleiseen tapaan varsinaisen perinteen sijaan. Opiskelijaperinteiden keskeinen merkitys tutkittavassa yhteisössä on luoda ja ylläpitää yhteisöllisyyttä toisten opiskelijoiden kesken. Yhteisöllisyyttä itsessään voi pitää tutkittavan yhteisön perinteenä. Muita perinteen merkitykselliseksi tekeviä ominaisuuksia ovat perinteen omaleimaisuus, ajallinen ulottuvuus, hauskuus ja perinteiden merkitys identiteetille. Suurin osa perinteisiin tutustuttamisesta ja perinteiden siirtämisestä eteenpäin tapahtuu ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Keskeisiä ja koko tutkittavan yhteisön tuntemia opiskelijaperinteitä ovat ulkoiset tunnusmerkit, kuten haalarit ja ylioppilaslakki, tavat vastaanottaa uudet opiskelijat sekä erilaiset opiskelijoiden toisilleen järjestämät tapahtumat. Vaikka kaikki edellämainitut perinteet ovat koko yhteisön tuntemia, kaikki opiskelijaryhmät eivät kuitenkaan välttämättä pidä niitä ominaan tai toisinna niitä. Tutkittavassa yhteisössä perinteisiin suhtaudutaan hyvin pragmaattisesti ja perinteitä muutetaan, mikäli se katsotaan aiheelliseksi. Perinteiden säilyttäminen alkuperäisimmässä asussaan ei ole perinnettä ylläpitävälle yhteisölle itseisarvo. Perinteiden muuttamista saatetaan vastustaa ja muutosvastarinnan taustalla on perinteenkannattajien tunne perinteen omistajuudesta ja henkilökohtaisesta merkityksestä. Perinteitä voivat muuttaa ulkoiset tekijät, kuten muutokset opiskeluympäristössä, mutta myös yhteisön sisältä tulevat muutostarpeet. Perinteen joustavuus onkin perinteen säilymisen elinehto.