Browsing by Subject "asiantuntijat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Kokkonen, Anne Helena (2010)
    Tutkielma tarkastelee kaupallisessa verkkopalvelussa rakentuvia lääkäreiden representaatioita. Aineistona käytin kolmea internetissä toimivaa palvelua, jotka tarjoavat käyttäjille terveyteen ja sairauksiin liittyvää informaatiota. Representaatioiden avulla pystyin selvittämään, miten perinteinen lääkärin ammatillinen toiminta muokkaantuu kaupallisessa palvelussa. Kaupallisten palvelutuottajien määrän lisääntymisen myötä Clarken ja hänen kollegoidensa mukaan lääketieteen ja lääkäreiden aseman on muuttuneen terveyspalvelujen tuotannossa. Ymmärrän lääkärit paljolti Anthony Giddensin teoria valossa, jonka mukaan asiantuntijoiden merkitys on nyky-yhteiskunnassa keskeinen, vaikka heidän tuottama informaatio onkin luonteeltaan epävarmaa. Yksilöt joutuvatkin itse reflektiivisesti pohtimaan tiedon luotettavuutta ja sopivuutta itselleen. Samalla yksilöiden vastuu tiedon soveltamisesta kasvaa heidän itse osallistuessa päätöksentekoon. Aineisto koostuu verkkopalvelun kuvista ja teksteistä, joissa esiintyi lääkäri tai lääkäriksi tunnistettava hahmo. Tekstit on poimittu vastauspalveluista, joissa lääkärit vastaavat käyttäjien kysymyksiin. Analysointimetodina käytin sosiaalisemiotiikkaa, joka mahdollistaa palvelussa esiintyvien kuvien ja tekstien tarkastelun samanarvoisina merkitysten tuottamisen välineinä. Ymmärrän lääkäreiden representaatioiden rakentuvan suhteessa niiden ympäristöön eli kaupalliseen verkkopalveluun, josta analysoidut kuvat ja tekstit on otettu. Palveluissa lääkärin representaatioita käytettiin etenkin herättämään käyttäjien luottamusta. Palvelut hyödyntävät tässä lääkärin profession vahvaa yhteiskunnallista asemaa. Yksittäisten lääkäreiden kohdistuvaa luottamusta taas rakennettiin esittelemällä heidän ammatillista työhistoriaa ja asettamalla heitä esittävä kuva palveluun, mikä tekee heistä todellisempia. Luottamusta toisaalta vähentää palvelujen kaupallisen toiminnan luonne ja palvelujen viihteellisyys. Palveluissa tuotiin esiin lääkäreiden erityisosaamista, mikä toisaalta korostaa lääkäreiden välillä olevia eroja. Palvelujen näkyvimmillä paikoilla olevat representaatiot rakentavat ystävällistä ja käyttäjän huomioivaa mielikuvaa lääkäristä, palvelun vähemmän näkyvissä osissa oli erilaisia representaatioita, joista osa viittasi kiireiseen ja lääketieteellisessä faktassa pitäytyvään lääkäriin. Verkkopalveluissa hyödynnetään ihmisten tarvetta saada terveyttä käsittelevää informaatiota. Lääkärit ovat tässä tuotteistettu palvelun osaksi, joita käyttäjät voivat helposti konsultoida.
  • Koivisto, Reetta (2006)
    Asiantuntijoiden ja tieteellisen tiedon käyttäminen päätöksenteon apuna on lisääntynyt päätöksenteon kohteeksi tulevien kysymysten monimutkaistuessa. Tämä on nähty toisaalta myönteisenä ja toisaalta kielteisenä ilmiönä. Kielteiset näkemykset ovat perustuneet mm. pelkoon demokratian kaventumisesta ja asiantuntijavallan lisääntymisestä. Lisäksi on esitetty, että nykyiset asiantuntijajärjestelmät eivät kykene vastaamaan muuttuneisiin olosuhteisiin. Ongelmaksi on nähty mm. se, ettei päätöksenteossa ole tilaa paikalliselle ja maallikkojen asiantuntemukselle. Vastaukseksi tähän ongelmaan on tarjottu esimerkiksi avointa asiantuntijuutta sekä moniarvoisia neuvottelukuntia, joissa asiantuntijuus ei olisi niin tiukasti määriteltyä. Tämä tutkielma tarkastelee asiantuntijuuden roolia yhdellä päätöksenteon tasolla: eduskunnan ympäristövaliokunnassa. Aihetta lähestytään tutkielmassa kolmen kysymyksen kautta, joiden avulla pyritään vastaamaan siihen, ketkä ovat asiantuntijoita, liittyykö asiantuntijakuulemisiin joitakin ei-toivottuja ilmiöitä, kuten vallankäyttöä ja välittyykö tiede päätöksentekoon asiantuntijoiden kautta. Tutkimuksen aineiston muodostavat ympäristövaliokunnan jäsenten ja valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden haastattelut. Haastatellut henkilöt valittiin valiokunnan vuonna 2003 antamien lausuntojen ja mietintöjen perusteella. Tutkimusta varten haastateltiin neljää ympäristövaliokunnan jäsentä ja neljää asiantuntijaa. Haastateltavat valittiin siten, että he edustaisivat mahdollisimman monipuolisesti sekä valiokunnan koostumusta että kuultavana ollutta asiantuntijoiden joukkoa. Haastattelumenetelmänä oli teema- ja puolistrukturoidun haastattelun yhdistelmä. Valiokunnan jäseniltä kysyttiin käsityksiä ympäristövaliokunnan päätöksenteosta, asiantuntijuuden määrittelystä ja asiantuntijuuden merkityksestä päätöksenteossa. Asiantuntijoilta puolestaan kysyttiin heidän näkemyksiään asiantuntijuudesta ja sen asemasta päätöksenteossa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ympäristövaliokunta luottaa edelleen hyvin vahvasti perinteiseen eli tieteeseen, professioammattiin tai instituutioon perustuvaan asiantuntemukseen. Maallikkojen mahdollisuudet toimia jonkin asian tuntijana ovat melko rajalliset. Tutkimus ei antanut viitteitä siitä, että asiantuntijat käyttäisivät – tai että heillä edes olisi – valtaa, joka ei heille kuulu. Tutkimuksen tulosten perusteella ei myöskään ole syytä uskoa, että poliitikot olisivat riippuvaisia tieteestä ja tieteellisen tutkimuksen tuloksista. Asiantuntijoiden ja ympäristövaliokunnan jäsenten näkemykset asiantuntijuudesta ja sen roolista ympäristövaliokunnan päätöksenteossa osoittautuivat tutkimuksessa melko yhteneväisiksi.
  • Salmenperä, Hanna (Elsevier, 2021)
    Journal of Cleaner Production 292 (2021), 125986
    The European Union has set strict recycling targets for municipal solid wastes, but the implementation of circularity is still hindered by a variety of present set-ups. This paper addresses the recycling transitions and their complex nature in Austria, Sweden and Finland and points out the differences that are connected to the level of success in recycling. Furthermore, this study identifies present lock-ins in the waste management regime to provide an understanding on the factors preventing further development towards a recycling society. This is done by analysing different waste policy documents and interviews of national waste experts. The study employs the multilevel perspective (MLP) framework that is a commonly used approach in sustainability transitions research. The results highlight the variety of social, political, technical and economic elements, but also the connections between them that result in a stable regime. The pathways to achieve the recycling society differ between Austria, Sweden and Finland. National waste policy, the division of responsibilities, the variety of infrastructure and collection systems in waste management, the level of general awareness, public-private co-operation and the quality of waste data act as key characteristics that reflect the success in the recycling transition. Identified lock-ins for recycling seem to be slightly stronger in Finland compared to Austria and Sweden, while some of the lock-ins are the same in all countries, such as incineration capacity, malfunction of markets of recyclables or lack of product design for recyclability.
  • Partanen-Hertell, Marjut (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 32/2009
  • Miettinen, Sami (2003)
    Tutkimuksessa selvitetään kansanedustajien sosiaalipoliittisen asiantuntijuuden rakentumista. Tutkimus lähtee liikkeelle kuvaamalla kansanedustajien käsitystä sosiaalipolitiikan tilasta. Empiirisen osan keskeinen mielenkiinto kohdistuu tarkastelemaan niitä menetelmiä ja asiantuntija-auktoriteetteja, joita kolmen suurimman puolueen kansanedustajat käyttävät sosiaalipoliittista asiantuntijuutta rakentaessaan. Erityisen tarkastelun kohteena ovat mahdolliset uudet asiantuntijuuden rakentamiseksi kehitetyt menetelmät, jotka ovat syntyneet viime vuosina. Sosiaalipoliittisen päätöksenteon taustalla vaikuttavia tekijöitä tutkitaan kuvaamalla muun muassa median ja ammattiyhdistysliikkeen vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon. Tutkimuksen kohderyhmä koostuu Suomen Keskustan, Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen ja Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua. Kansanedustaja Osmo Soininvaara arvioi lopuksi haastattelujen pohjalta syntyneitä tuloksia. Viitekehyksenä toimii sosiaalipolitiikan 2000-luvun vaihteen tilanteen kuvaus. Empiirisen osan tulokset antavat diagnoosin siitä, kuinka kansanedustajat rakentavat sosiaalipoliittista asiantuntijuuttaan. Keskeinen menetelmä on työryhmätyöskentely, jota täydentää seminaarityö. Puolueille yhteisiä tiedonlähteitä ovat tutkimuslaitokset, kuten Stakes. Asiantuntija-auktoriteeteista keskeisimpänä nousee esiin toimitusjohtaja Kari Puro. Eduskunnan valiokuntien asiantuntijavierailla on erittäin suuri merkitys kansanedustajien asiantuntijuuden rakentamisessa. SDP:llä korostuu myös SAK:n sosiaalipoliittisten asintuntijoiden merkitys. Uusia innovaatioita asiantuntijuuden rakentamiseksi puolueet ovat tehneet varsin vähän. Keskustan osalta oman tiedontuotannon merkitys on korostuneimmassa asemassa pitkän oppositiokauden takia. Mielenkiintoisin tutkimustulos liittyy Keskustan sisällä vuosien 1995-1999 välillä tapahtuneeseen innovatiiviseen sosiaalipoliittiseen kehitystyöhön, jolloin puolue haki aktiivisesti uusia vaikutteita. Kehitystyö johti työreformin lanseeraamiseen, mutta sen saama negatiivinen vastaanotto lamautti puolueissa tapahtuneen uudistustyön. Kansainvälistymiskehityksen ja EU-jäsenyyden vaikutus sosiaalipolitiikkaan osoittautuu varsin pieneksi. Tutkimuksen lähteinä on käytetty kansanedustajien ja heitä avustavien kansliatyöntekijöiden haastatteluja. Viitekehys perustuu sosiaalipoliittiseen kirjallisuuteen, jossa sosiaalipolitiikan 2000-luvun vaihteen haasteita on kuvattu.
  • Peura-Kapanen, Liisa; Raijas, Anu; Lehtinen, Anna-Riitta (Kuluttajatutkimuskeskus, 2009)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 118
    Raportissa kuvataan kokonaisvarallisuuden hallintaan liittyvän työkalun testaamista sekä esitetään kuluttajien ja asiantuntijoiden näkemyksiä sen käytöstä ja hyödyllisyydestä. Palvelukonseptin ja siihen liittyvän työkalun kehittäminen on viimeinen vaihe Tekesin SERVE-tutkimusohjelmasta rahoitettua VINHA-hanketta. Luonnosvaiheessa olevan työkalun testaus toteutettiin ryhmäkeskusteluin. Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapanelisteista koottiin testausta varten neljä kuluttajaryhmää ja Osuuspankin asiakasneuvojista yksi ryhmä. Keskeiset teemat, joihin ryhmäkeskusteluissa etsittiin vastauksia, liittyivät työkalun lähtökohta-asetelmaan, tietojen keruuseen ja työkalun toimintoihin. Prosessina etenevän työkalun toimintoja havainnollistettiin keskustelijoille kuvin ja esimerkein. Työkalun kehittämisvaiheessa syntynyt elämänaluepiirakka palvelun lähtökohtana nähtiin luontevaksi varallisuutta koskevien päätösten jäsentäjäksi. Talous ja terveys ovat muita elämänalueita - asuminen, perhe, työ ja eläkkeelle jääminen sekä vapaa-aika - yhteen kokoavia elementtejä. Keskustelijat näkivät työkalun keskeisinä toimintoina elämän muutosten hallinnan, varautumisen riskeihin sekä suunnittelun ja päätöksenteon tukemisen taloutta koskevissa yksittäisissä ja suurissa ratkaisuissa. Kuluttajien mukaan erilaiset laskelmat, skenaariot ja vaihtoehtojen vertailut palvelevat parhaiten ratkaisujen etsintää. Sijoituksiin liittyvät esimerkit romahdusten vaikutuksista sijoitusten kehitykseen koettiin kiinnostavina. Työkalun hyvänä puolena nähtiin niin ikään kokonaiskuvan hahmottaminen omasta taloudesta, jossa varallisuuden hankintaan, rahoitukseen ja suojaamiseen liittyvät toiminnot ovat yhdessä paikassa ja johon tarpeen mukaan liitetään päivittäistalouden seuranta. Kuluttajan tavoitteiden ja niitä koskevien suunnitelmien seuranta, tietojen täydentäminen ja muutokset joko verkossa tai raporteilla täydentävät kokonaisvaltaista varallisuuden hallintaa. Kuluttajien suhtautuminen työkaluun oli pääosin myönteistä. Eniten työkalussa askarruttivat kuluttajasta kerättävät tiedot ja niiden mahdollinen käyttö muihin tarkoituksiin sekä työkaluun sisältyvien laskelmien luotettavuus ja puolueettomuus. Luottamus palvelun tarjoajaan - esimerkiksi pankkiin - on kuluttajien tärkeä reunaehto työkalun hyväksynnälle. Asiantuntijat kokivat työkalun omaa neuvontatyötä helpottavana. Asiantuntijoiden mukaan työkalu auttaa löytämään konkreettisia perusteluja kuluttajien toiminnalle ja havainnollistaa eri vaihtoehtojen vaikutusta. Sekä kuluttajat että asiantuntijat pitävät työkalun sopivimpana palvelukanavana verkkoa ja tarpeen mukaan henkilökohtaista palvelua.
  • Aherto, Suvi (2008)
    Tutkielman tutkimuskohteena on medikalisaatio sekä akateemisessa että etenkin julkisessa keskustelussa - mediassa. Teoreettisena viitekehyksenä on medikalisaation käsite sekä kansainvälisessä että suomalaisessa keskustelussa. Tutkimuksen empiirisessä osiossa tutkitaan medikalisaatiokirjoittelua Helsingin Sanomissa. Aineistona on vuosina 1990 – 2006 Helsingin Sanomissa julkaistut artikkelit, joissa medikalisaatio tai jokin sen synonyymeista (medikalisoituminen, lääketieteellistyminen jne.) esiintyy eksplisiittisesti. Tutkimuksessa kysytään pääkysymyksenä missä määrin ja millä tavoin medikalisaatio käsitteenä tulee suureen julkisuuteen? Täydentävinä tutkimuskysymyksinä: millaisia aiheita käsitellään artikkeleissa, joissa medikalisaatio on esillä ja miten medikalisaatio on niissä ymmärretty? Ketkä artikkeleissa puhuvat ja ketkä eivät puhu? Nouseeko aineistosta teemoja, joiden yhteydessä medikalisaatio on erityisesti esillä? Miten käsitettä on näiden teemojen yhteydessä käytetty? Tutkielmassa käsitellään Helsingin Sanomien artikkeleita määrällisesti esittämällä artikkeleiden määrällinen kehitys valitulla ajanjaksolla (1990 – 2006). Artikkeleita tutkitaan sisällönanalyysin avulla sisällöllisesti ja jaetaan teemoihin, joiden yhteydessä medikalisaation käsite on eniten esillä. Tuloksista voidaan havaita, että medikalisaation eksplisiittisesti sisältävien artikkeleiden määrän kehityksessä on tapahtunut merkittävä muutos 1990-luvun loppupuolella. Medikalisaatio eksplisiittisesti on silloin noussut myös lehtien sivuille. Medikalisaation käsite näkyy pääosin neljässä teemassa: mielenterveyden, vallan, ikääntymisen ja naisen medikalisaatioissa. Näitä teemoja käsitellään tutkielmassa akateemisen keskustelun tarjotessa analyysille taustan. Teemoista merkittävimmän sisällön saa valta. Vallan käsite sinänsä on esillä erityisesti lääkärivaltana työkyvyttömyyden määrittelyssä, mutta valta esiintyy myös kaikkien muiden teemojen käsittelyssä. Medikalisaation teoreettisista käsityksistä lääketieteen ja lääkäriprofession valta siis näyttää saavan eniten "kannatusta" julkisessa keskustelussa. Medikalisaatiolle mediassa leimallista on, että äänessä ovat pääosin asiantuntijat. Kirjoittajina niin akateemisessa kuin laajemmin julkisessa keskustelussa toimivat lääkärit, tutkijat ja sosiaali- ja terveysalojen asiantuntijat. Medikalisaation käsite on ilmeisesti vielä liian haastava "tavallisen kansan" keskusteluun, koska ns. tavalliset kansalaiset eivät medikalisaatiokeskustelussa pääse ääneen. Tärkeimpinä käytettyinä lähteinä ovat medikalisaation kansainväliset klassikot, kuten Zola, Illich ja Conrad & Schneider sekä suomalaisista ns. Kuopion koulukunta ja uutena medikalisaatioasiantuntijana mm. Sanna Rikala.
  • Korpela, Tuija; Heinonen, Hanna-Mari; Laatu, Markku; Raittila, Simo; Ylikännö, Minna (Kela, 2020)
    Teemakirja
  • Jallinoja, Piia; Väliverronen, Esa (2021)
    Tässä tutkimuksessa selvitämme suomalaisten luottamusta instituutioihin, asiantuntijoihin ja uutismediaan koronakriisin käsittelyssä sekä yksilön vapauteen ja vastuuseen liittyviä asenteita huhtikuussa ja kesäkuussa 2020. Tulosten mukaan suomalaiset luottivat varsin vahvasti hallitukseen, viranomaisiin sekä THL:n ja yliopistojen tutkijoihin kriisin käsittelyssä. Samoin Yle Uutisiin ja MTV Uutisiin luotettiin kriisin raportoinnissa. Enemmistö vastaajista pyrki noudattamaan viranomaisohjeita ja hyväksyi yksilöiden vapauksien rajoitukset epidemian hallitsemiseksi. Enemmistö piti koronarokotuksista kieltäytyjiä vastuuttomina, mutta samalla enemmistö uskoi, että koronarokotusten tulisi olla vapaaehtoisia. Tutkimme tarkemmin sitä, ketkä luottivat eniten ja ketkä vähiten mainittuihin tahoihin. Naiset suhtautuvat miehiä myönteisimmin THL:n toimintaan ja Yle Uutisiin, miehet puolestaan sosiaalisen median vaikuttajiin. Perussuomalaiset erosivat lähes kaikkien muuttujien suhteen muista puolueista: he olivat kriittisimpiä THL:ää, STM:ää, Yle Uutisia sekä viranomaisten rokotetietoa kohtaan. Lopuksi pohdimme, miten voimme näiden tulosten valossa tulkita väitteitä tieteen ja asiantuntijoiden arvostuksen laskusta. Pohdimme myös sitä, muuttiko koronakriisi suomalaisten suhtautumista kansallisiin instituutioihin.
  • Salumäki, Kaisu (2002)
    Tutkimuksessa tarkastellaan asiantuntijatyötä suuressa tietointensiivisessä organsaatiossa.Tutkimuksessa omaksutun tietointensiivisen organisaation määritelmän mukaan asiantuntijuuden ja asiantuntijatyön luonteen huomioonottaminen nousee johtamisen ja organisoinnin kriittiseksi menestystekijäksi organisaatiossa. Tutkimuksessa tarkastellaan asiantuntijatyön luonteen, organisoinnin ja johtamisen erityiskysymysten ohella asiantuntijatyön yhteistä tarkoitusta sekä asiantuntijatyötä organisaation yhteisöllisessä kontekstissa sosiaalisen pääoman käsitteistön - yhteistyön, vuorovaikutuksen ja luottamuksen - avulla. Tutkimusongelma esitetään kahden tutkimuskysymyksen avulla: mitä haasteita asiantuntijatyön luonteen huomioiminen asettaa asiantuntijatyön organisoimiselle ja johtamiselle? Onko suuressa tietointensiivisessä organisaatiossa, jonka perustehtävän toteuttaminen perustuu erilaisille asiantuntemus- ja osaamisalueille, asiantuntijatyölle luotu sellaiset toimintamallit, jotka mahdollistavat asiantuntijayksilön tietopääoman kasvun ja asiantuntemuksen kehittymisen ja jakautumisen yli organisaation sisäisten rajojen koko organisaatiota hyödyttävällä tavalla? Käytetty tutkimusstrategia on yhden tapauksen monistrateginen tapaustutkimus. Asiantuntijatyötä, organisaatiotutkimusta ja johtamista käsittelevän kirjallisuuden pohjalta luotiin teoreettinen viitekehys, jonka avulla asiantuntijatyötä tarkasteltiin tapaustutkimuksen kohdeorganisaatioksi valitussa Keskinäisessä työeläkeyhtiö Varma-Sammossa. Aineisto kerättiin tapausorganisaatiossa tehdyllä survey-tutkimuksella sekä puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Kahden tutkimusmenetelmän käytöllä pyrittiin saamaan erilaisia näkökulmia tutkimusongelmaan sekä mahdollistamaan toisella menetelmällä saadun aineiston kuvailu. Tutkimustuloksena todetaan, että asiantuntijatyön luonteen huomioiminen asettaa haasteita sekä organisoimiselle että johtamiselle erityisesti asiantuntijayksilön tietopääoman kehittämisessä ja asiantuntemuksen laaja-alaistamisessa sekä asiantuntemuksen valjastamisessa koko organisaatiota hyödyttäväksi voimavaraksi. Suuressa tietointensiivisessä organisaatiossa keskeisin asiantuntijatyöhön liittyvä haaste on organisaation sisäiset rajat ylittävän yhteistyön toimintaedellytysten luominen ja ylläpitäminen. Tietoisen asiantuntijatyön kehittämisen organisaation sisäisiä rajoja ylittämällä voidaan kuvata lisäävän asiantuntemusta ja organisaation sosiaalista pääomaa, joka parhaimmillan muodostaa asiantuntijatyöstä organsaation keskeisen menestystekijän.
  • Saari, Kaisa (2004)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan lääkäreiden keskinäistä keskustelua opiaattiriippuvaisten lääkkeellisestä korvaushoidosta. Tavoitteena on kuvata sitä, miten lääkäreiden käymä keskustelu on jakautunut ja miten asiantuntijavalta näyttäytyy tässä keskustelussa. Lisäksi tutkimus pyrkii luotaamaan mitä vaikutusta tällä mahdollisesti on opiaattiriippuvaisten hoidolle. Tutkimuksen taustalla on Suomen 1990-luvulla muuttunut huumausainepolitiikka ja erityisesti huumeidenkäyttäjien lääkkeellisistä korvaushoidoista käytävä keskustelu. Tutkielman teoreettista viitekehystä hahmotetaan Michel Foucault'n vallankäsitteiden avulla. Lääkäreiden käymää keskustelua tarkastellaan siis hallinnoivana käytäntönä, joka tuottaa sosiaalista todellisuutta. Varsinainen metodologinen viitekehys rakentuu diskurssianalyysin pohjalta. Analyysissä päähuomio kiinnittyy retoriseen analyysiin, jossa kyse on lääkäreiden argumentoinnin erittelystä. Analyysissä on myös sovellettu joiltain osin kriittistä diskurssianalyysiä. Tärkeimpinä lähteinä analyysissä on käytetty Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen kirjoittamia metodioppaita: Diskurssianalyysin aakkoset (1993) ja Diskurssianalyysi liikkeessä (1999) Tutkimusaineisto koostuu Suomen lääkäreilehdessä vuonna 2003 olleista lääkäreiden kirjoittamista kymmenestä mielipidekirjoituksesta. Analyysissä tuotetaan kuvaa lääkäreiden keskustelun jakautumisesta ja asiantuntijavallan ilmenemisestä, eritellen aineistosta esiin nousevia argumentteja ja diskursseja, joita tarkastellaan Foucault'laisia vallankäsitteitä vasten. Erityisesti fokuksessa on tiedon ja vallan välinen suhde, jonka tarkastelussa tärkeimpänä lähteenä on käytetty Martin Kuschin (1989) teosta: Tiedon kentät ja kerrostumat - Michel Foucault'n tieteentutkimuksen lähtökohdat. Tutkielmasta käy ilmi miten lääkäreiden keskinäinen keskustelu on jakautunut taisteluksi siitä, kenen hallitsema tieto on lähimpänä totuutta. Tietoon vetoamalla positioidutaan osaksi huumepoliittista keskustelua, jossa myös huumeidenkäyttäjät määrittyvät lääkäreiden kirjoituksissa sairaaksi, rikolliseksi ja uhriksi. Lääkäreiden keskustelussa asiantuntijavalta ei ilmene ainoastaan huumeidenkäyttäjiin kohdistuvana, vaan tutkimuksesta tulee esille, miten valta muodostuu myös asiantuntijoiden väliseksi kilpailuksi. Tutkielmasta käy myös ilmi, miten asiantuntijoiden välisessä kilpailussa vallasta, huumeidenkäyttäjät näyttäytyvät objekteina, jotka jäävät keskustelun ulkopuolelle.
  • Eerola, Karoliina (2007)
    Tutkielmassa tutkitaan valtionhallinnon asiantuntijaorganisaation, Uudenmaan ympäristökeskuksen, tiedottamista ja julkisuutta sanomalehdissä. Tutkielmassa keskitytään siihen, mitä sanottavaa asiantuntijalla on ja miten hän sen sanoo. Tutkielmassa nähdään julkisuuteen annettavien ja julkisuudessa elävien asioiden käsittelytapojen olevan merkityksellisiä siinä, millaisia mielikuvia ne vastaanottajille muodostavat ja millaiseen toimintaan ne potentiaalisesti suuntaavat. Tutkimusaineistoina toimivat Uudenmaan ympäristökeskuksen tiedotteet ja edustajien haastattelut, organisaation käyttämän uutisseurantapalvelun tuottamat uutistiivistelmät sekä organisaatiota koskevat sanomalehtiuutiset. Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksen avulla ympäristökeskuksen julkisuudessa esiintyviä aiheita, teemoja ja toimijoita sekä selvitetään millaisin retorisin keinoin organisaatio tiedotteissa ja sanomalehtiuutisissa rakentuu ja millaisiin kehyksiin se niissä asettuu. Lisäksi tarkastellaan ympäristökeskuksen viestinnällisiä tavoitteita ja niiden toteutumista, pyrkimyksiä vaikuttaa julkisuuteensa sekä tapaa seurata julkisuuttaan. Tutkielmassa käytetään sekä määrällistä että laadullista analyysiä. Määrällisessä analyysissä sisältöä eritellään luokittelujen ja taulukointien avulla. Laadullisina menetelminä toimivat teemahaastattelu sekä kehys- ja retoriikan analyysi, joista kahden jälkimmäisen tavoitteena on etsiä johdonmukaista, toistavaa tapaa tekstien sisällössä ja tyylissä sekä tiettyjä näkökulmia asioihin. Tutkielmassa selviää, että Uudenmaan ympäristökeskus on hyvin selvillä oman sanomalehtijulkisuutensa aihepiireistä ja käsittelytavoista, vaikka organisaation uutisseurantapalvelun käyttö on vähäistä. Uutisointi ympäristökeskuksesta on pääosin neutraalia, ja aihealueista luonnonsuojelun korostuminen profiloi organisaatiota tehokkaasti. Organisaation julkisuudessa esiintyvät useimmin muut valtion viranomaiset ja kaupungit. Ympäristökeskuksen julkaisemista tiedotteista kaksi kolmasosaa läpäisee uutiskynnyksen, ja kaikesta uutisoinnista kaksi viidesosaa perustuu tiedotteisiin. Organisaatiota voi analyysin perusteella luonnehtia aktiivisen oloiseksi tiedotteiden tekijäksi, mutta passiivisemmaksi julkisuuteen reagoijaksi. Ympäristökeskuksen viestinnän keskeinen päämäärä, eri toimijoiden oman vastuun ja panoksen korostaminen ympäristöasioissa, edellyttäisi tiedottamiselta järeämpää, vastavuoroisempaa ja strategiatietoisempaa viestintää. Uudenmaan ympäristökeskusta koskevista sanomalehtiuutisista jäsentyy kaksi päätulkintakehystä: toiminnasta kertominen sekä asioiden ja toimijoiden arvioiminen. Retorisuus tulee ympäristökeskuksen tiedotteissa ilmi teemojen kautta ja argumentoinnin työkaluna. Löytyneitä teemoja ovat: toiminnasta kertominen, syiden diagnosoiminen, asioiden ja toimijoiden arvioiminen sekä parannuskeinojen ehdottaminen. Vastaanottajia vakuuttamaan pyrkiviä strategioita löytyy neljä: muihin tahoihin vetoaminen, laadullisiin ja määrällisiin perusteisiin vetoaminen sekä omaan asiantuntemukseen vetoaminen. Sanomalehdissä jäsentyvistä kehyksistä toiminnasta kertomisen voi nähdä liittyvän viranomaisen tiedonantovelvollisuuteen ja sen täyttämiseen, ja organisaation toimijuuden arvioiminen puolestaan vahvistaa nykykäsitystä perinteisestä asiantuntijuudesta ei-automaattisena. Tärkeimpiä lähteitä ovat: Erkki Karvonen (1999): Elämää mielikuvayhteiskunnassa: imago ja maine menestystekijöinä myöhäismodernissa maailmassa; Kimmo Saaristo (2000): Avoin asiantuntijuus. Ympäristökysymys ja monimuotoinen ekspertiisi; Markku Temmes (1992): Julkiset asiantuntijaorganisaatiot; Elisa Ikävalkon (1996) artikkeli ja teos organisaatioista ja julkisuuden hallinnasta
  • Lyytimäki, Jari; Hilden, Mikael; Aberra, Zelealem; Lindholm, Matti (Finnish Environment Institute, 2008)
    Reports of the Finnish Environment Institute 21/2008
  • Vainikka-Howard, Erja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Talvella 2015–2016 kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita saapui Suomeen Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Afganistanin kriisialueilta. Suuri osa heistä oli nuoria muslimimiehiä. Tulijoiden määrä oli Suomen oloissa poikkeuksellisen suuri ja aiheesta nousi vilkas keskustelu lehdistössä. Osa keskustelijoista näki maahantulijat erityisesti suomalaisille naisille vaarallisina. Tämän tutkielman tutkimuskysymys on: miten asiantuntijat puhuivat maahanmuuttajista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta ajanjaksolla 15.10.2015–15.3.2016? Tutkielmassa on tarkasteltu asiantuntijoiden puheenvuoroja aiheesta kahden sanomalehden palstoilla. Tutkimusaineisto muodostui yhteensä 92:sta Helsingin Sanomien ja Etelä-Suomen Sanomien palstoilla julkaistusta lehtiartikkelista. Tutkielman viitekehys on feministinen. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on tarkasteltu ihmisoikeuksien loukkauksena ja yksittäisiä tekoja laajempana pyrkimyksenä ylläpitää sukupuolten välisiä yhteiskunnallisia järjestyksiä. Työ on tehty fenomenografista tutkimusotetta hyväksi käyttäen. Fenomenografia mahdollistaa erilaisten käsitysten tarkastelun samanarvoisina. Tutkimusaineistosta löytyneistä asiantuntijoiden puheenvuoroista on muodostettu alakategorioita, ja näistä edelleen kattavampia kuvauskategorioita. Lähestymistapa on aineistolähtöinen. Asiantuntijoiden esittämistä käsityksistä on aluksi muodostettu kaksi ryhmää: yksilön näkökulmaan sekä yhteiskunnan ja kulttuurin näkökulmaan keskittyvät käsitykset. Yksilön näkökulmasta esitetyt puheenvuorot on jaettu asiantuntijaan, uhriin ja tekijään keskittyviin käsityksiin. Asiantuntijakäsitykset kulttuurin ja yhteiskunnan näkökulmasta jakautuvat yhtäältä osapuolten taustakulttuureja koskeviin käsityksiin ja toisaalta yhteiskunnan väkivaltaan puuttumisen keinoja koskeviin käsityksiin. Yhteiskunnan keinoina väkivaltaan puuttumiseksi nähtiin tekijöihin kohdistuvat rangaistukset ja valvonta, väkivallan ennaltaehkäisy ja yhteistyö maahanmuuttajien kanssa sekä uhreille tarjottava apu. Sukupuolinen ahdistelu ja väkivalta on liitetty keskusteluun naisten asemasta julkisessa tilassa. Asiantuntijat käyttivät heillä olevaa diskursiivista valtaa ylläpitämään olemassa olevaa sukupuolijärjestystä ja yhtenäisen sukupuoli-identiteetin ideaa. Myös asiantuntijan oman roolin tarkastelu on ollut näkyvässä osassa asiantuntijoiden puheenvuoroissa.
  • Aho, Tuulikki (2003)
    Työn vaativuuden arvioinnin soveltuvuutta julkisen hallinnon töiden arvioimiseen tutkittiin 1990-luvulla monen kokeiluprojektien avulla. Tämän kehitystyön tuloksena syntynyt työn vaativuuden arviointijärjestelmä otettiin osaksi uutta palkkausjärjestelmää Kunnalliseen yleiseen työ- ja virkaehtosopimukseen (KVTS) 2002-2004. Tutkimuksessa arvioidaan tämän kunta-alan työn vaativuuden arviointijärjestelmän soveltuvuutta kirjaston asiantuntija-ja esimiestöiden kuvaamiseen. Erityisesti on haluttu selvittää pystytäänkö kyseiseen arviointijärjestelmään kuuluvalla työn kuvauslomakkeella kuvaamaan kirjastonhoitajien ja –johtajien töiden keskeisiä osa-alueita ja niiden vaativuutta. Tutkimuksen aineistona oli työn vaativuuden arviointia, asiantuntijuutta ja työelämän, erityisesti kirjastotyön muuttumista koskeva tutkimuskirjallisuus, Vantaan kaupunginkirjastossa tehdyn työn vaativuuden arviointiprosessin kokemukset sekä kirjastonhoitajille ja kirjaston-/osastonjohtajille siellä tehdyn kyselyn vastaukset. Tutkimuksen tärkeimmän lähdeaineiston muodostivat Suomessa kunta-alalla ja valtionhallinnossa tehdyt työn vaativuuden arvioinnin kokeilututkimukset. Tutkimus osoitti, että kunnissa käyttöön otettu työn vaativuuden arviointijärjestelmä soveltuu tarkastelun kohteena olevien kirjaston asiantuntija- ja esimiestehtävien vaativuuden arviointiin. Työn kuvausten kohteena olleet työntekijät arvioivat järjestelmän sopivaksi kuvaamaan heidän työtään. Työnkuvaukset vaikuttivat positiivisesti palkkaukseen ja tehtävien arvostukseen Tehtäviin liittyvät ns. hiljaiset tiedot ja taidot onnistuttiin saamaan kuvauksissa esiin. Tutkimus on tapaustutkimus, jossa on kuvattu Vantaan kaupunginkirjastossa suoritettu työn vaativuuden arviointiprosessi ja arvioitu siinä käytetyn menetelmän soveltuvuutta. Tutkimuksessa käytetty tarkastelutapa on ollut kohteeseen sidottua, ensisijaisesti käytännön tiedontarpeista lähtevää arviointia, jolla on pyritty tuottamaan kehittämistehtävässä välittömästi soveltamiskelpoista tietoa. Tutkimuksen johtopäätökset on tuotettu pääosin tapausesimerkkien avulla. Yleistäminen on tapahtunut suhteuttamalla Vantaan tapausesimerkkiä laajempaan kokonaisuuteen, julkisessa hallinnossa aiemmin tehtyihin työnvaativuuden arviointikokeiluihin.
  • Widlund, Sari (2003)
    Tutkimuksen tarkoituksena on jäsentää keskustelua elämän valinnoista ja riskeistä. Yksilön elämään kuuluu monenlaisia uhkia ja riskejä, jotka näkyvät ehkä selvimmin työmarkkinoiden murroksen kautta: työelämästäkin on muodostunut riskien ja valintojen areena. Riskiyhteiskunnassa selviytymiseksi ihmisen tehtävänä on oman elämänpolitiikkansa entistä tietoisempi muotoileminen. Perinteisten auktoriteettirakenteiden murennuttua yksilöt haluavat ja joutuvat tekemään itse elämäänsä koskevia ratkaisuja. Tutkimuksessa selvitetään, millä perustein valintoja tehdään ja miten elämänhallinta onnistuu, kun elämä on kuitenkin täynnä yksilöstä itsestään riippumattomia epävarmuustekijöitä. Tutkimusjoukon muodostavat ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöhön lähettämät apulaisasiantuntijat. He ovat itse halunneet lähteä määräajaksi työhön YK-järjestöön, useimmiten kehitysmaaolosuhteisiin. Apulaisasiantuntijaohjelman tavoitteena on tarjota henkilöapua kehitysmaissa toteutettaviin projekteihin ja antaa suomalaiselle kansainvälistä järjestökokemusta ja valmiuksia kansainvälisissä tehtävissä toimimiseen. Tutkimus sai alkunsa ulkoasiainministeriöön tehdystä selvitystyöstä, jossa tarkasteltiin 1990-luvun apulaisasiantuntijoiden sijoittumista ja hakeutumista kansainvälisiin järjestöihin. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu tätä selvitystyötä varten kerätystä kyselylomakeaineistosta (n=129) ja kahdentoista entisen apulaisasiantuntijan teemahaastattelusta. Haastatteluissa keskityttiin sellaisiin entisiin apulaisasiantuntijoihin, jotka eivät olleet lupaavan kansainvälisen uran alun jälkeen päätyneet työskentelemään kansainvälisissä järjestöissä. Tutkimuksen avulla halutaan tehdä ymmärrettäväksi sitä, millä tavalla ulkomaankausi on merkittävä kokemus ja miten se vaikuttaa tutkittavien myöhempiin valintoihin. Tutkimuksessa halutaan selvittää, mitä kyselylomakkeissa ja puheessa esiintyvät maininnat uudesta lähdöstä haastatelluille edustavat: onko lähtö lopulta vaihtoehto vain mielikuvissa vai todellinen ja toivottava mahdollisuus. Haastateltavat eivät ole sidottuja vain yhteen tulevaisuusperspektiiviin: lähtöajatus osoittautuukin varasuunnitelmaksi sellaista elämäntilannetta varten, jossa nykyinen työ päättyy tai kyllästyttää. Toistaiseksi etenkin työ, perhe ja elämisen laatuun liittyvät tekijät sitovat haastateltuja Suomeen. Yksilöllistymisen tendenssistä huolimatta valintoja tehdään yhä etenkin perheeseen tukeutuen. Tutkimus osoittaa, että nykyteorioiden kantaville ajatuksille vastakkaisesti ainakin tässä tutkimuksessa tarkasteltavana olevat ihmiset katsovat edelleen voivansa suunnitella elämäänsä pitkäjänteisesti. Aineistosta tulee myös ilmi, ettei riskiyhteiskunta ainakaan entisillä apulaisasiantuntijoilla ole johtanut elämänhallinnan menettämiseen. Koulutus- ja kokemustausta antavat luottamusta siihen, että suunnitelmat voivat onnistua tulevaisuudessakin. Riskiyhteiskuntakeskustelua tulisi yhteiskuntatason lisäksi käydä myös segmenteittäin yksilötasolla, sillä riskit ja niistä selviytymisen mahdollisuudet voidaan mitä todennäköisimmin kokea eri väestöryhmissä hyvinkin eri tavalla.
  • Viitala, Eeva-Liisa (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (5)
  • Assmuth, Timo; Lyytimäki, Jari; Hilden, Mikael; Lindholm, Matti; Münier, Bernd (Finnish Environment Institute, 2007)
    The Finnish Environment 22/2007
    This report presents results from a web-based explorative survey on integrated risk assessment. The survey was conducted in the EU-funded project NoMiracle (Novel Methods for Risk Assessment of Cumulative Stressors in Europe) which develops methods for assessing cumulative risks from combined exposures to multiple stressors. The objectives of the survey were to give a general picture of perceptions and views among experts and stakeholders concerning risks, risk assessment and risk management. The survey focused on chemicals with an emphasis on information related to complex risks and uncertainties in a management context. The methodology of the survey combined traditional multiple choice questions and a novel approach that charted the importance of different types of information in two-dimensional graphs describing simultaneously use in regulatory procedures and public discussion. Another part was linked to new methods of presenting risks and explored the ranking of separate and cumulative risks in map grids. The survey was e-mailed to 952 recipients representing researchers, national and EU level administrators, enterprises, NGOs and international organizations, and most EU member states and some other countries. The response rate (26 %) can be considered acceptable but limits the possibilities to make quantitative claims concerning the views held by different groups although it gives an overview of the types of views one encounter among experts. A key finding was the pronounced variability of concepts and views regarding risks and uncertainties, and regarding information and knowledge about these. Opinions on risks and risk assessment, particularly on integrated risk assessment, on related principles, and on the role of experts are genuinely variable. They cannot be reduced to any simple model, and cannot (and need not) be dispelled in a forced manner. The observations should be taken into account in the development and application of novel methods for risk assessment by ensuring the transparency of the methods and by communication between actors.
  • Qin, Stella (Helsingfors universitet, 2016)
    Väestön ikärakenteen muutos on aiheuttanut paineita työeläkejärjestelmän kestävyydelle. Samalla työn kuormitustekijät ovat yhteydessä sairauksiin, joiden seurauksena tuhansia suomalaisia siirtyy vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Pysyvä työkyvyttömyyseläke vaikuttaa yksilöön, työnantajaan ja yhteiskuntaan. On olemassa näyttöä siitä, että eri toimialoilla työkykyä uhkaavat osin erilaiset riskit. Vaikka työkyvystä on tehty paljon tutkimusta, on olemassa vain vähän toimialakohtaista tietoa toimenpiteiden täsmällisemmäksi kohdentamiseksi. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä ovat asiantuntija- ja kuljetustyön merkittävimmät työkykyä uhkaavat riskit sekä tutkia millaisia keinoja työhyvinvoinnin eri toimijoilla on käytettävissään näiden riskien vaikutusten torjumiseksi. Lisäksi kiinnostuksenkohteina ovat työhön liittyvät voimavaratekijät sekä keinot niiden vahvistamiseksi. Tutkimuskohteena on kaksi erilaista toimialaa. Tausta-ajatuksena tässä vertailevassa asetelmassa on erilaisuuden maksimointi, jonka avulla voidaan selvittää, päteekö tutkittavan ilmiön taustalla jokin säännönmukaisuus, vaikka tutkittavat ryhmät olisivat keskenään mahdollisimman erilaiset. Tutkielmassa keskitytään sellaisiin työkyvyttömyysriskin hallinnan keinoihin, joihin työpaikan johto tai henkilöstöhallinto, työterveyshuolto ja työeläkeyhtiö voivat vaikuttaa työeläkejärjestelmän palveluita hyödyntämällä. Siten tarkastelussa mukana ovat vain työeläkkeenä myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet, painopiste yksityisellä sektorilla. Työhyvinvoinnin toimijoiden yhteistyötä kehittämällä voidaan jouhevoittaa koko järjestelmän toimivuutta sekä puuttua nykyistä varhaisemmassa vaiheessa työntekijöiden työkykyä uhkaaviin terveyshaittoihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu aiemmasta työn, toimintakyvyn ja työhyvinvoinnin tutkimuksesta. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavat edustavat työnantajaa, työterveyshuoltoa ja Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Eloa. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Haastatteluiden perusteella asiantuntijoiden ja kuljettajien merkittävimmät työkyvyn riskit ja toisaalta työn voimavaratekijät liittyivät tavalla tai toisella työolosuhteisiin, työmotivaatioon, johtamiseen, elintapoihin ja saatuun tukeen työkyvyn jo alennuttua. Keskeinen havainto oli, että asioiden luokittelu fyysisiin ja psyykkisiin tekijöihin tai vastaavasti kuormitus- ja voimavaratekijöihin osoittautui monimutkaiseksi. Käsitykset siitä, mikä tukee työkykyä ja hyvinvointia työssä voivat olla toimiala-, työpaikka- tai jopa yksilökohtaisia. Haastattelujen perusteella työkykykeskustelun huomio tulisi siirtää aiempaa voimakkaammin voimavaroihin ja työn positiivisiin puoliin. Vain oireita hoitamalla ei saada aikaan pysyviä tuloksia. Työnantajan, työterveyshuollon ja työeläkeyhtiön yhteistyön keskeiset mahdollisuudet ja tiivistämisen paikat ovat tämän tutkielman perusteella yhteistyöpalavereiden kehittäminen, ammatillisen kuntoutuksen prosessi, töihin paluun tuki, toimiala- ja työpaikkakohtaisten erityistarpeiden tunnistaminen, työterveyshuollon hankintaprosessi sekä esimieskoulutukset. Lisäksi tietämystä ja ymmärrystä muiden toimijoiden mahdollisuuksista ja keinoista tulisi vahvistaa. Tämän tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää työpaikoilla, työterveyshuollossa ja työeläkelaitoksissa työkyvyn tuen ja työhyvinvoinnin suunnittelussa.