Browsing by Subject "asiantuntijuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 79
  • Kristensen, Julia (2010)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani viestintää pienissä ja keskisuurissa asiantuntijayrityksissä (pk-asiantuntijayrityksissä). Tavoitteeni on tuoda esiin, miten asiantuntijuus ja tietotyö vaikuttavat viestinnän merkitykseen osana työyhteisön toimintaa. Pyrin niveltämään tähän näkökulmaan läpi tutkielman pk-yritysten viestinnässä huomioitavia tai korostuvia tekijöitä. Asiantuntijuus ja tietotyö asettavat viestinnälle omanlaisiaan haasteita ja muuttavat perinteistä käsitystä viestinnästä erillisen viestintäyksikön vastuulla. Tietoperustaisissa asiantuntijaorganisaatioissa keskeistä on vastavuoroinen tiedon ja informaation luominen ja jakaminen, jolloin asiantuntijalta vaaditaan myös viestintäosaamista. Tarkastelen asiantuntijaorganisaation viestintää erityisesti Elisa Juholinin (2008) määrittelemän työyhteisöviestinnän dialogisen paradigman ja uuden agendan kehyksessä. Vaikka tarkastelen viestintää kokonaisvaltaisena osana työyhteisön toimintaa, nostan työyhteisöviestinnän osa-alueista erityiseen tarkasteluun johtamisviestinnän, johon liittyy asiantuntijaorganisaatiossa omia haasteitaan. Yksittäisinä asiantuntijaorganisaation johtamisviestinnän erityisalueina tarkastelen Maija-Leena Huotarin, Pertti Hurmeen & Tarja Valkosen (2005) ja Jari Salmisen (2001) käsittelemää informaation ja tiedon johtamista sekä Leif Åbergin (2006) käsittelemää johtamisen leadership-näkökulmaa, joka korostaa ihmisten johtamista. Lisäksi nostan esiin vuorovaikutteisen strategiaprosessin, jossa hyödynnetään koko organisaation kokemusta ja osaamista Pekka Aulan & Saku Manteren (2008), Joep Cornelissenin (2008) ja Manteren (2009) valossa. Tutkielmani empiirisessä osuudessa tarkastelen aihetta kolmen pk-sektorin liikkeenjohdon konsultointiyrityksen valossa. Tavoitteeni on selvittää, 1) millainen merkitys viestinnällä on pk-asiantuntijayrityksessä, 2) millaisia viestinnällisiä rooleja ja tarpeita työyhteisön jäsenillä on sekä 3) miten viestinnälliset tarpeet ja haasteet on otettu huomioon. Tutkimusotteeni on laadullinen, ja aineiston keruun menetelmänä käytän teemahaastattelua. Analysoin aineiston teemoittelemalla. Tutkimukseni perusteella viestinnällä on pk-asiantuntijayrityksissä kokonaisvaltainen merkitys sekä työyhteisön keskinäisessä toiminnassa että operatiivisessa työssä asiakasprojekteissa. Keskeisen osan työtä muodostavat informaation ja tiedon etsiminen, soveltaminen, vaihtaminen ja jakaminen sekä omassa työyhteisössä että asiakasorganisaatiossa. Viestinnällä on monta funktiota, joista yhteisöllisyyden luominen ja ylläpitäminen korostui. Yhteisöllisyys helpotti työyhteisön jäsenten keskinäistä informaation ja tiedon jakamista. Yhteisöllisyyden syntymistä ja ylläpitämistä edistivät avoin organisaatiokulttuuri, matala hierarkia sekä suunnitellulle ja spontaanille viestinnälle luodut rakenteet. Yhteisöllisyyttä haastavia tekijöitä olivat työyhteisön jäsenten fyysinen etäisyys, keskeneräisten asioiden käsittely ja strategiatyö. Avainasemassa yhteisöllisyyden haasteiden ratkaisemisessa ovat hyvät viestintäkäytännöt ja viestintärutiinit, jotka auttavat fyysisen etäisyyden ylittämisessä ja edistävät avoimen dialogin syntymistä työntekijöiden ja johdon välille.
  • Tolvanen, Kaija (Helsingfors universitet, 2016)
    The aim of this study was to describe shared expertise and its challenges in an expert organization. The intent was to analyze the knowledge sharing practises, working environment and the related challenges in the target company from the perspective of shared expertise and knowledge creation. The research questions were: how do the knowledge sharing practises reflect shared expertise in the target company and how does the working environment enable and/or limit the development of shared expertise in the target company. Working life has become more complex with a growing emphasis on continuous development and organizational knowledge. This change has created a demand for a new, collective perspective on the research of expertise. In the theoretical framework of this study the collective, shared expertise is viewed first and foremost as collective knowledge creation. Previous studies have shown that co-operation and collaborative problem solving contribute to the formation of new knowledge, which supports the development of expertise and the whole organization. In this study, knowledge creation is approached from the viewpoint of a knowledge creation model presented by Nonaka and Takeuchi. In this model new knowledge is created through interaction between tacit and explicit knowledge. The target company of this qualitative study was a medium-sized private employment agency and an expert organization. The data was collected through thematic interviews. Twelve experts, working in various positions in the head office of the target company were interviewed. With the help of content analysis, the data was divided into four main themes: knowledge sharing practises, social relationships in the workplace, work-related management practises and physical working environment and tools. The results of the study show that the knowledge sharing practices as well as the working environment both enable and limit the development of shared expertise and knowledge creation in the target company. The practices were somewhat indicating the realization of knowledge creation, although the activities leading to it were not very systematic. The limitations and possibilities created by the working environment were somewhat consistent with the previous studies being related to e.g. general atmosphere, trust and physical environment. Based on this study, conclusion can be made that organizations are able to contribute to the development of shared expertise and knowledge creation by improving the social and physical working environment of the company. By utilizing the results of this study, the target company can be developed into an innovative knowledge community supporting knowledge creation and shared expertise.
  • Fager, Fanni (Helsingfors universitet, 2016)
    Continuous professional development plays a key role in today's organizations. With skilled personnel companies try to maintain a good market position. In the aviation industry maintaining professional skills is a premise for the security values and for succeeding in the profession. The purpose of this study is to identify pilots' views on the formation of workmanship and also what meanings they give to simulation pedagogy. My goal is to find out how pilots explain their workmanships' formation, and also how they explain the importance of simulation training in terms of their profession. I did the implementation of the study with qualitative research methods. I collected data by interviewing five commercial airline pilots between the ages of 25-42. I believed that theme interview left enough space for the interviewee's own interpretation as well as give an opportunity to express their own opinions and experiences. Analysis of the data was content analysis. The pilots' perceptions of workmanship formation are explained through new experiences and routine. Expertise, in turn, is defined as a kind of special qualities and problem solving. Pilots see the workmanship as well as expertise through the formation of experiences ja training. The analysis highlighted the view of simulation training as an important element towards expertise. Simulation Training as a whole was seen as sustaining the skills as well as growing the professional skills. Criticism towards simulation pedagogy came up when pilots were talking about debriefing situations. Feedback and is not always seen as valid to meet the educational performance.
  • Rusanen, Katri (Helsingin yliopisto, 2019)
    This study aimed at discovering whether using a Virtual Reality (VR) educational platform can result in better learning outcomes compared to a more traditional form of instructional technology, video. In addition, this study aimed at providing information of VR’s ability to transmit credibility, and especially to transmit trustworthiness, competence, and sense of goodwill. Several studies regarding the use of VR and more traditional technologies in education provided the theoretical foundation for this thesis. Additionally, credibility and affordance related theories were involved in the theoretical background. This experimental study was executed as a quantitative study that employed randomized, controlled crossover experiments within test subjects. Three forestry related contents (1) Harvester head, (2) Tree cell, and (3) Laser scanning point clouds, were exposed to test subjects and questionnaires were used to gather information of the experiment and to measure i.a. credibility, affordances and other variables. Pre- and post-test were used to measure learning. The data consisted of N=100 test subjects of which 49 experienced video treatment and 51 experienced VR treatment. Learning results were not better in VR treatments. Conversely, learning results were significantly better in video treatments. There was a significant difference in learning results between the Harvester head content and the other two contents. In Harvester head content test subjects gained significantly better learning results in VR and video conditions. Credibility of the experts was perceived equally high in both VR and video treatments. However, Competence and Goodwill were perceived higher in VR treatments. The expert in the Harvester head content was perceived least competent in both treatments. Finally, the results indicated the chosen affordances (Opportunities, Multi-sensory, Three-dimensionality, and Commitment and Motivation) were significantly more suitable to VR treatments than video. In the light of the obtained results, adapting a VR technology to educational or training purposes should be done with a careful consideration. VR enables visualization in an immersive way that increases motivation and engagement towards the content taught. However, compelling visuals nor the novel media alone do not necessarily result in better learning results. Focusing on presenting specific contents and tasks in VR will enhance its use for educational and training purposes. In the future studies, attention should be paid to avatar credibility and VR’s ability to transmit sense of Competence and Good-will better than traditional media. Additionally, based on the results of this study, the interactive functions of VR ought to be emphasized when focusing on promoting learning.
  • Saari, Eeva Marja (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan sosiaali- ja terveyspalveluita samanaikaisesti ja runsaasti käyttävien henkilöiden, yhteisasiakkaiden, näkemyksiä sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyöstä ja kehittämismahdollisuuksista. Yhteisasiakkuuden muodostumista pohditaan terveyteen vaikuttavien sosiaalisten tekijöiden sekä palvelujärjestelmän toimivuuden näkökulmasta. Tutkimuksen käsitteellisenä viitekehyksenä syvennytään asiakkuuden, yhteistyön ja asiantuntijuuden käsitteisiin. Tutkielmassa on toisen tiedon ja kriittisen reflektion näkökulma, jonka mukaisesti pyritään tuomaan yhteisasiakkaiden ääni kuuluviin. Tutkielman aineistona ovat seitsemän sosiaali- ja terveyspalvelun yhteisasiakkaan haastattelut, jotka on kerätty Sosiaalityö terveysasemalla -projektin aikana espoolaisella terveysasemalla. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja analysoitiin teemoittelemalla ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tuloksena muotoutui viisi teemaa. Yhteisasiakkuus rakentuu haastateltavien kertomuksissa sosiaalisten ja terveydellisten tekijöiden yhteenkietoutumisena ja kasautumisena elämänkulussa. Haastateltavat tuovat esiin myös palvelujärjestelmän epäkohtia yhteisasiakkaan tilanteiden hoidossa.Haastateltavat kaipaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyötä, kokonaistilanteiden hahmottamista, yhdessä toimimista ja koordinointia. He kaipaavat myös parempia mahdollisuuksia vaikuttaa palveluiden kehittämiseen. Johtopäätöksenä voidaan tutkielmassa todeta, että yhteisasiakkuuden määrittäminen pelkästään yksilön omaksi valinnaksi on harhaanjohtavaa, eikä yhteisasiakasta tulisi määrittää ainoastaan ongelmien kautta. Yhteisasiakkaiden monimuotoisiin ongelmiin vastaaminen vaatisi sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä yhteisasiakkaan välistä kollektiivista asiantuntijuutta sekä koordinoivaa työntekijää huolehtimaan kokonaisuuden hallinnasta. Yhteisasiakas tulisi nähdä yhteistyössä tasavertaisena osallistujana, jonka kokemusta tulisi kuulla. Yhteisasiakkaita tulisi myös osallistaa palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen, koska heillä on paljon kokemuksen tuomaa tietoa palveluista ja heidän avullaan voitaisiin paikantaa palvelujärjestelmän väliinputoamista tuottavia epäkohtia.
  • Lehtonen, Jenni Maria (2007)
    Nurmijärven kunta toteutti vuosina 2003 – 2005 lasten ja nuorten palveluiden kehittämishankkeen, jonka yhtenä osa-alueena toteutui vauvahavainnointimenetelmään valmentava koulutus. Kokonaishankkeen tavoitteena oli luoda toimiva varhaisen havaitsemisen ja puuttumisen malli koko kuntaan kouluttamalla henkilöstöä. Vauvahavainnointikoulutuksessa opetetut käsitteet pohjautuvat psykoanalyyttisiin kehitysteorioihin, jotka selittävät varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen merkitystä vauvan kehitykselle. Erityisesti John Bowlby on vaikuttanut tutkimustyöllään varhaisen vuorovaikutuksen sisällön ja moninaisuuden ymmärrykseen sekä vauvahavainnointimenetelmän kehittymiseen. Tutkielmassa teoreettisena viitekehyksenä esitellään varhaisen vuorovaikutuksen olemusta, vauvan siinä kehittymistä, kiintymystä ja kiinnittymistä sekä näiden teorioiden historiallista kehittymistä näkyväksi. Tärkeää on myös esitellä vauvahavainnoinnin ajallista kasvua arvostetuksi menetelmäksi, sen sisällöllistä tarkoitusta ja käytännön toteutusta. Kotimaista kirjallisuutta aiheesta ei juuri ole julkaistu. Tutkielmassa on viitattu pääosin Marja Schulmanin teoksiin vauvahavainnoinnista. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat kokeneet vuosina 2003 – 2004 käymänsä vauvahavainnointikoulutuksen tuen omaan asiantuntemukseensa havaita, ymmärtää ja tukea vauvan suotuisaa kasvua sekä kehitystä. Koulutukseen osallistui 24 lapsiperhetyön ammattilaista. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta kyselylomakkeesta, jotka täytettiin koulutuksen aikana syyskuussa 2003 (vastaajia 22) sekä lokakuussa 2004 (vastaajia 18). Kyselylomakkeiden lisäksi koulutukseen osallistuneet saivat mahdollisuuden osallistua reflektionaaliseen tilaisuuteen, jonka tarkoituksena oli syventää saatuja kokemuksia. Tilaisuuteen osallistui 17 henkilöä. Tutkimusaineisto on analysoitu sisällönanalyysimenetelmän avulla. Koulutuksen ulkoiset ja sisäiset rakenteet, konkreettiset järjestelyt, opetusmetodit sekä oma suhde opittavaan asiaan, vaikuttivat siihen, miten koulutuksen koettiin tukevan oman asiantuntemuksen kasvua. Rakenteet ylläpitävät sisällään henkilökohtaisia prosesseja, jotka parhaimmillaan kehittyvät selkeäksi asiantuntemukseksi opittavassa asiassa. Pääosa koulutukseen osallistuneista koki koulutuksen päättyessä oppineensa vähintään jotakin uutta. He kokivat asiantuntemuksensa vauvan suotuisan kasvun ja kehityksen havainnoinnissa, havainnointisisältöjen sekä vauvojen olemusten ymmärryksessä, kasvaneen. Vauvahavainnoinnin asiantuntemuksen ydin selkeytyi aineiston analyysin kautta. Asiantuntemus koostuu omasta ammatillisesta ja reflektiivisesta kasvusta vauvahavainnoitsijana sekä kyvyssä nähdä vauva ja perhe asiakastyöskentelyn keskiössä. Koulutukseen osallistuneet havaitsivat oppineensa uusia rooliulottuvuuksia toimia perustyössään sekä ammatillisina havainnoitsijoina. Varhaisen vuorovaikutuksen merkityksen tiedostaminen vahvistui, myös olennaisimmalla tavalla; työskentelyn keskiöön vastauksissa nousivat yhä useammin vauva sekä hänen läheisensä. Koulutuksen päättyessä yhteistä lähes kaikilla koulutukseen osallistuneilla ammattilaisilla olivat myös kunnioitus opittavaa asiaa kohtaan sekä vauvojen kehityksen herkkyyden ja ihanuuden kokemus.
  • Kaiponen, Pälvi (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (8)
  • Tuominen, Carita Kaarina (2001)
    Tutkielma käsittelee organisaation kehittämisen kentällä tapahtuvaa asiantuntijuuden määrittymistä ja sen eri toimijoiden ymmärrystä kehittämisestä, kehittämisen hallinnasta ja asiantuntijuuden roolista. Tutkielmassa tarkastellaan tätä organisaation kehittämisen kenttää diskursiivisena kenttänä, jossa "pelaajat" taistelevat käyttämiensä paikallisten tulkintojen sisällöstä ja "totuudellisuudesta" muita diskursiivisella kentällä sijaitsevia "osapuolia" vastaan. Keskeiset diskursiivisen kentän kamppailut liittyvät asiantuntijoiden ja maallikkojen väliseen suhteeseen ja siihen, kenellä on oikeus ja valta tuottaa ja määritellä legitiimejä tosiasioita organisaation kehittämisestä. Keskeistä tässä on asiantuntijuuden määrittyminen ja asiantuntijuuteen liittyvä valta sekä sen yhteys tietoon, sen kysyntään, ajanmukaisuuteen ja hyödynnettävyyteen. Empiirinen aineisto koostuu tekstiaineistosta, joka muodostuu haastatteluista sekä käsikirjan teksteistä. Tutkielman empiirisen aineiston tärkeän osan muodostaa organisaation kehittäjien (N=52) laadullinen teemahaastatteluaineisto, joka jakaantuu kolmeen haastatteluryhmään: tiedon tuottajat, tiedon välittäjät ja tiedon käyttäjät. Tutkielmassa keskeisessä asemassa on myös yleisestä teoreettisesta tietämyksestä, tutkimustiedosta ja käytännön kokemuksista syntynyt johtamisen apuväline, Kehittäjän Karttakirja -niminen tietotuote. Aineistoa on tutkittu diskurssiivisena muodostelmana, jossa uusinnetaan ja tuotetaan kuvaa asiantuntijajärjestelmän eri ulottuvuuksista, asiantuntijoiden ja maallikoiden valtasuhteista sekä organisaation kehittämisen ajattelun ja toiminnan muodoista. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu asiantuntijajärjestelmistä, joita tarkastellaan kirjallisuuden valossa sekä käytännön asiantuntija-maallikkosuhteessa. Tutkielmassa käsitellään asiantuntijajärjestelmiä, asiantuntemusta ja asiantuntijatietoon liittyvää valtaa luottamuksen, turvallisuuden sekä vakuuttavuuden teemoin. Asiantuntijakulttuurin modernisaatio näyttäytyi aineistossa yksilöllistymisenä, ulkoisten sosiaalisten pakkojen ja rajoitusten kevenemisenä. Yksilöillä oli entistä suurempi mahdollisuus omaehtoisesti muokata toimintaansa, tehdä valintoja ja toteuttaa halujaan. Tämä näyttäytyi diskursseissa menetelmien ja välineiden etsimisenä sekä asiantuntemuksen tarpeena, jonka pääasiallisena tarkoituksena nousi esiin pyrkimys ennakoida tulevaisuuden riskejä, joihin asiantuntijoilla koettiin olevan laajempaa näkemystä. Aineistosta hahmottui melko selkeänä kuva asiantuntijuudesta, "toiminnan ja ajattelun tavoista" ja asiantuntijan identiteetistä. Maallikot pitävät asiantuntijoita keskeisessä asemassa organisaation kehittämisprosessissa uusia tietoja tuovina, "neutraaleina" ja ulkopuolisina tekijöinä, joiden auktoriteetti oli vakuuttanut kuulijat. Aineistosta nousi esiin selkeä, "hegemoninen" diskurssi, joihin muut diskurssit suhtautuivat "reaktiivisesti". Puheenvuorojen takaa erottui diskurssi, jonka perusteella tälle diskurssille joko vastakkaisia tai sen käsityksiin sopeutuvina muodostui kuva siitä, mitkä ajattelun ja toiminnan muodot olivat toimijoiden keskuudessa hyväksyttyjä, mitkä sopimattomia ja minkälainen toiminta vaati itsetodistelua tai selittelyä. Diskursseissa näyttäytyneestä asiantuntijoiden ajattelun ja toiminnan muotojen moniäänisyydestä huolimatta asiantuntijoiden pyrkimyksenä oli esiintyä yhtenäisenä toimijaryhmänä maallikoita "vastaan". Tämä strategia palvelee koko asiantuntijajärjestelmää organisaation kehittämisen kentällä. Asiantuntijoiden toimintatapa nostaa esille diskursseissa esiintyvän vallankäytön, epäsuoran asiantuntijoiden auktoriteetin, vakuuttavuuteen ja luotettavuuteen perustuvan vallankäytön.
  • Kalliomäki, Kati (2008)
    Tieto on asiantuntijatyön tärkeintä pääomaa. Siitä huolimatta tietoa hukataan viestintätilanteissa. Näin käy myös tietoperustaisissa organisaatioissa, joille asiantuntijuuden vaaliminen on ensiarvoisen tärkeää. Tiedon syntymisestä, välittymisestä ja käytöstä on tehty lukuisia tutkimuksia. Erityisesti informaatiotutkimuksen alueella paneudutaan tiedon liikehdintään. Viestinnän tutkimuskenttään valmistuu runsaasti asiantuntijaviestintää käsitteleviä töitä. Useimmissa niissä ei ole kuitenkaan paneuduttu yhteisöllisyyden merkitykseen viestintätilanteissa. Niin ikään tilan merkitys asiantuntijatyössä edustaa tuoretta lähestymistapaa tietoperustaisen organisaation viestintään. Suomea ei pidetä yhteisöllisyyden mallimaana, mutta naapurimaa Ruotsi kerää mainetta yhteisöllisyydellään. Maiden eroja on tutkittu muun muassa talouselämän, viestinnän ja kulttuurin alueilla. Asiantuntijaviestinnän yhteisöllisyyden eroja Suomen ja Ruotsin välillä ei ole tiettävästi aiemmin tutkittu. Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään sekä tiedon välittymismekanismeihin että asiantuntijaviestinnän yhteisöllisyyteen. Näitä tarkastellaan suhteessa henkiseen ja fyysiseen tilaan suomalaisessa ja ruotsalaisessa tietoperustaisessa organisaatiossa (Eläketurvakeskus ja Försäkringskassan). Vastauksia etsitään seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Millainen merkitys yhteisöllisyydellä on suomalaisen ja ruotsalaisen tietoperustaisen organisaation asiantuntijaviestinnässä? 2. Miten erilaiset mentaaliset ja fyysiset tilat tukevat sekä kokemus- että ilmitiedon välittymistä ja uuden tiedon syntyä? Tutkimusaineisto koostuu etnografisilla havainnoilla kerätystä materiaalista: asiantuntijoiden palaverien, kokouksien ja arkitilanteiden havainnoinneista. Tutkimus sisältää suoria litterointeja. Tilahavainnot on purettu piirroksiksi sanallista kuvailua tukemaan. Havaintoja täydennetään kahdella teemahaastattelulla. Aineistoa analysoidaan tiedon siirron SECI-mallin ja tiedon sijainnin Ba-nelikentän avulla. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että asiantuntijoiden viestintätilanteissa yhteisöllisyyden muodostaa käsiteltävän asian substanssi. Toisin sanoen asiantuntijat jakavat syvän kiinnostuksen työhön, mistä syntyy mentaalinen tila, Ba. Tutkimuskysymykset tavallaan yhdistyvät: asiantuntijuuden jakaminen luo yhteisen tilan ja edistää yhteisöllisyyttä. Tässä suhteessa suomalainen ja ruotsalainen tietoperustainen organisaatio eivät juurikaan eroa toisistaan. Perustavana lähteenä tutkimuksessa vaikuttaa Nonakan & Takeuchin teos ”The Knowledge-Creating Company” (1995). Lisäksi Nonakan & Konnon tieteellinen artikkeli ”The Concept of Ba: Building a Foundation to Knowledge Creation” (1998) toimii tärkeänä lähteenä. Tutkimusmenetelmässä vahva innoittaja on Eräsaaren väitöskirja ”Kohtaamisia Byrokraattisilla näyttämöillä” (1999).
  • Heikola, Aleksi Eero Antero (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan monenkeskistä opintopiirikeskustelua keskustelunanalyyttisellä metodilla. Aineiston keskusteluihin osallistuu oppisopimuksella lähihoitajan ammattiin opiskelevia opiskelijoita ja heidän ohjaajiaan. Osa opiskelijoista on kakkoskielisiä ja opiskelijoiden välillä on eroa myös opiskelukokemuksessa: toiset ovat pidemmällä opinnoissaan kuin toiset. Aineisto koostuu noin 7,5 tunnista tekijän videoimista keskusteluista yhden syksyn aikana; aineisto on osa laajempaa vuorovaikutusta oppisopimuskoulutuksessa tutkivaa pitkittäishanketta. Tutkielman tavoitteena on selvittää asiantuntijuuden osoittamista opintopiirissä kahden vuorovaikutuskäytänteen avulla. Yhtäältä tavoitteena on tutkia kysymisen tehtävää asiantuntijuuden osoittajana opintopiirin osallistumiskehikossa ja toisaalta toiminnan ohjaamista (direktiivisyyttä) imperatiivilauseiden ja passiivin direktiivisen käytön avulla. Tutkielmassa paneudutaan kysymysten ja direktiivien sekventiaaliseen kontekstiin ja kielelliseen rakentumiseen tarkasteltaessa niiden tehtäviä. Tutkielmassa osoitetaan, että opintopiirin ohjaaja käyttää kysymistä oman agendansa ajamiseen ja osoittaakseen kokeneiden opiskelijoiden asiantuntijuutta. Myös opiskelijoiden keskinäiset kysymykset tekevät näkyväksi kokeneempien opiskelijoiden asiantuntija-asemaa, mutta lisäksi ne toimivat kokemattomampien opiskelijoiden keinona hakea käytännön neuvoja ja tietoa. Kysymysten kielelliset rakennuskeinot vaihtelevat, ja kysymysten muotoilussa käytetään apuna esimerkiksi liitepartikkeleita. Opintopiirissä direktiivejä käytetään tiuhasti etenkin käytännön hoitotyön harjoitustilanteissa kuten verenpaineen mittaamisessa tai insuliinin pistämisessä. Direktiivit muodostavat ryppäitä ja toimivat yhteistyössä keskenään. Imperatiivilausetta käytetään ohjaamiseen etenkin silloin, kun kokematonta opiskelijaa ohjataan yksityiskohtaisesti jo meneillään olevassa hoitotoimenpiteessä. Passiivi puolestaan toimii direktiiveissä vastuunsiirtäjänä ja ammattiosaajien joukon luojana. Oppisopimuskoulutus on vakiinnuttanut paikkansa koulutuskentällä, joten asiantuntijuuden rakentumisen kielellinen analyysi on tärkeää ulottaa myös oppisopimuskoulutukseen.
  • Kokkonen, Anne Helena (2010)
    Tutkielma tarkastelee kaupallisessa verkkopalvelussa rakentuvia lääkäreiden representaatioita. Aineistona käytin kolmea internetissä toimivaa palvelua, jotka tarjoavat käyttäjille terveyteen ja sairauksiin liittyvää informaatiota. Representaatioiden avulla pystyin selvittämään, miten perinteinen lääkärin ammatillinen toiminta muokkaantuu kaupallisessa palvelussa. Kaupallisten palvelutuottajien määrän lisääntymisen myötä Clarken ja hänen kollegoidensa mukaan lääketieteen ja lääkäreiden aseman on muuttuneen terveyspalvelujen tuotannossa. Ymmärrän lääkärit paljolti Anthony Giddensin teoria valossa, jonka mukaan asiantuntijoiden merkitys on nyky-yhteiskunnassa keskeinen, vaikka heidän tuottama informaatio onkin luonteeltaan epävarmaa. Yksilöt joutuvatkin itse reflektiivisesti pohtimaan tiedon luotettavuutta ja sopivuutta itselleen. Samalla yksilöiden vastuu tiedon soveltamisesta kasvaa heidän itse osallistuessa päätöksentekoon. Aineisto koostuu verkkopalvelun kuvista ja teksteistä, joissa esiintyi lääkäri tai lääkäriksi tunnistettava hahmo. Tekstit on poimittu vastauspalveluista, joissa lääkärit vastaavat käyttäjien kysymyksiin. Analysointimetodina käytin sosiaalisemiotiikkaa, joka mahdollistaa palvelussa esiintyvien kuvien ja tekstien tarkastelun samanarvoisina merkitysten tuottamisen välineinä. Ymmärrän lääkäreiden representaatioiden rakentuvan suhteessa niiden ympäristöön eli kaupalliseen verkkopalveluun, josta analysoidut kuvat ja tekstit on otettu. Palveluissa lääkärin representaatioita käytettiin etenkin herättämään käyttäjien luottamusta. Palvelut hyödyntävät tässä lääkärin profession vahvaa yhteiskunnallista asemaa. Yksittäisten lääkäreiden kohdistuvaa luottamusta taas rakennettiin esittelemällä heidän ammatillista työhistoriaa ja asettamalla heitä esittävä kuva palveluun, mikä tekee heistä todellisempia. Luottamusta toisaalta vähentää palvelujen kaupallisen toiminnan luonne ja palvelujen viihteellisyys. Palveluissa tuotiin esiin lääkäreiden erityisosaamista, mikä toisaalta korostaa lääkäreiden välillä olevia eroja. Palvelujen näkyvimmillä paikoilla olevat representaatiot rakentavat ystävällistä ja käyttäjän huomioivaa mielikuvaa lääkäristä, palvelun vähemmän näkyvissä osissa oli erilaisia representaatioita, joista osa viittasi kiireiseen ja lääketieteellisessä faktassa pitäytyvään lääkäriin. Verkkopalveluissa hyödynnetään ihmisten tarvetta saada terveyttä käsittelevää informaatiota. Lääkärit ovat tässä tuotteistettu palvelun osaksi, joita käyttäjät voivat helposti konsultoida.
  • Koivisto, Reetta (2006)
    Asiantuntijoiden ja tieteellisen tiedon käyttäminen päätöksenteon apuna on lisääntynyt päätöksenteon kohteeksi tulevien kysymysten monimutkaistuessa. Tämä on nähty toisaalta myönteisenä ja toisaalta kielteisenä ilmiönä. Kielteiset näkemykset ovat perustuneet mm. pelkoon demokratian kaventumisesta ja asiantuntijavallan lisääntymisestä. Lisäksi on esitetty, että nykyiset asiantuntijajärjestelmät eivät kykene vastaamaan muuttuneisiin olosuhteisiin. Ongelmaksi on nähty mm. se, ettei päätöksenteossa ole tilaa paikalliselle ja maallikkojen asiantuntemukselle. Vastaukseksi tähän ongelmaan on tarjottu esimerkiksi avointa asiantuntijuutta sekä moniarvoisia neuvottelukuntia, joissa asiantuntijuus ei olisi niin tiukasti määriteltyä. Tämä tutkielma tarkastelee asiantuntijuuden roolia yhdellä päätöksenteon tasolla: eduskunnan ympäristövaliokunnassa. Aihetta lähestytään tutkielmassa kolmen kysymyksen kautta, joiden avulla pyritään vastaamaan siihen, ketkä ovat asiantuntijoita, liittyykö asiantuntijakuulemisiin joitakin ei-toivottuja ilmiöitä, kuten vallankäyttöä ja välittyykö tiede päätöksentekoon asiantuntijoiden kautta. Tutkimuksen aineiston muodostavat ympäristövaliokunnan jäsenten ja valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden haastattelut. Haastatellut henkilöt valittiin valiokunnan vuonna 2003 antamien lausuntojen ja mietintöjen perusteella. Tutkimusta varten haastateltiin neljää ympäristövaliokunnan jäsentä ja neljää asiantuntijaa. Haastateltavat valittiin siten, että he edustaisivat mahdollisimman monipuolisesti sekä valiokunnan koostumusta että kuultavana ollutta asiantuntijoiden joukkoa. Haastattelumenetelmänä oli teema- ja puolistrukturoidun haastattelun yhdistelmä. Valiokunnan jäseniltä kysyttiin käsityksiä ympäristövaliokunnan päätöksenteosta, asiantuntijuuden määrittelystä ja asiantuntijuuden merkityksestä päätöksenteossa. Asiantuntijoilta puolestaan kysyttiin heidän näkemyksiään asiantuntijuudesta ja sen asemasta päätöksenteossa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ympäristövaliokunta luottaa edelleen hyvin vahvasti perinteiseen eli tieteeseen, professioammattiin tai instituutioon perustuvaan asiantuntemukseen. Maallikkojen mahdollisuudet toimia jonkin asian tuntijana ovat melko rajalliset. Tutkimus ei antanut viitteitä siitä, että asiantuntijat käyttäisivät – tai että heillä edes olisi – valtaa, joka ei heille kuulu. Tutkimuksen tulosten perusteella ei myöskään ole syytä uskoa, että poliitikot olisivat riippuvaisia tieteestä ja tieteellisen tutkimuksen tuloksista. Asiantuntijoiden ja ympäristövaliokunnan jäsenten näkemykset asiantuntijuudesta ja sen roolista ympäristövaliokunnan päätöksenteossa osoittautuivat tutkimuksessa melko yhteneväisiksi.
  • Erkkilä, Elisabet (2005)
    Tutkielmassani tarkastelen asiantuntijuutta empiirisenä tapaustutkimuksena Tobinin vero -keskusteluksi nimeämässäni yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tobinin vero -keskustelussa ilmenevää asiantuntijuutta lähestyn avoimena ja kontekstuaalisesti rakentuvana suhteena ja liitän asiantuntijuuden tarkastelun byrokraattiseen hallintoon ja kansalaisliikkeiden yhteiskunnallista tietoa tuottavaan ja muokkaavaan rooliin. Tutkielmassa omaksumani lähestymistapa kiinnittyy Kimmo Saariston (2000) ympäristöasiantuntijuutta käsittelevässä väitöskirjassa, Avoin asiantuntijuus. Ympäristökysymys ja monimuotoinen ekspertiisi omaksumaan lähestymistapaan. Asiantuntijuuden tarkastelussa käytän apuna Jari Aron (1999) väitöskirjassaan Sosiologia ja kielenkäyttö. Retoriikka, narratiivi, metafora kehittämää laadullista tutkimusmenetelmää. Menetelmä muodostuu retoriikan tutkimuksen eli argumentaation ja vakuuttamisen keinojen tutkimuksen sekä narratologian eli kertovien tekstien tutkimuksen piirteiden yhdistelmästä. Menetelmä mahdollistaa asiantuntijuuden kontekstuaalisen rakentumisen tarkastelun suhteessa siihen yleisöön, jolle puhe tai teksti on suunnattu. Tarkastelussa keskeisiksi tutkimuksen kohteiksi nousevat asiantuntijuuden taustalla vaikuttavat yhteiskunnalliset kytkökset ja asiantuntijoiden kontekstuaalisesti käyttöönsä valjastamat tiedolliset käytänteet. Laajemman taustan Tobinin vero -keskustelussa ilmenevän asiantuntijuuden tarkastelulle muodostavat siten suomalainen poliittinen kulttuuri ja toisaalta globalisaatiokehityksen perinteisille suomalaisille valtarakenteille asettamat kulttuuriset haasteet ja toisaalta asiantuntijuuden, tieteen ja politiikan monimuotoinen suhde. Asiantuntijuuden tarkastelu Tobinin vero -keskustelussa rakentuu kuvaukseksi kuvaukseksi asiantuntijoiden roolista byrokraattisen hallinnon palveluksessa ja toisaalta kansalaisyhteiskunnallisen liikehdinnän keskuudessa vallitsevasta pyrkimyksestä muuttaa vallitsevia yhteiskunnallisia käytäntöjä. Tobinin vero -keskustelussa ilmenevän asiantuntijuuden tarkastelussa korostuvat Jyrki Reunasen (1996), Max Weberin (1970) ja Alberto Meluccin (1992, 1996) yhteiskunnasta esittämät ajatukset.
  • Mannström-Mäkelä, Leena (2003)
    Tutkimus suoritettiin työterveyshuoltopalveluita tuottavassa yrityksessä. Tutkittaviksi yksikäksi valittiin niin sanottujahuippuyksiköitä. Valintaperusteena käytettiin yksikön taloudellista tuottavuutta ja asiakaspalautteen myönteisyyttä. Tutkimuksentavoitteena oli kuvata kolmen ammattiryhmän; työterveyslääkäreiden, työterveyshoitajien ja työfysioterapeuttien; osaamistayrityksen sisäisen työryhmän määntlelemillä, liiketoiminnan kannalta keskeisillä, osaamisalueilla. Valittujen ammattiryhmienedustajien lisäksi haastateltiin myös heidän esimiehiään, joita myöskin pyydettiin kuvaamaan kyseisten ammattiryhmienosaamista. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, miten toimii kunkin ammattiryhmän huippuosaaja ja miten puolestaanharjaantumaton vasta-alkaja. Tavoitteena oli myös selvittää, mitkä ovat tärkeimmät huippuosaajan kehittymiseen vaikuttavattekijät valituissa ammattiryhmissä. Tutkimus toteutettiin käyttäen aineistolähtöisen teorian (Grounded Theory) menetelmää. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiinsanatarkasti, minkä jälkeen ne analysoitiin valitun tutkimusmenetelmän mukaisesti. Tutkimusmenetelmä noudatti lähinnäGlaserin näkemystä aineistolähtöisen teorian toteuttamistavasta.Teoriaosuudessa selvitettiin, mitä työterveyshuolto on ja mitkä ovat uuden tyäterveyshuoltolain asettamat vaatimuksettyöterveyshuoltopalveluita tuottavalle organisaatiolle. Asiantuntijuutta ja osaamista kuvattiin kahdesta näkökulmasta.Yksilötasolla keskityttiin asiantuntijuuden mäanttelemiseen. Pyrittiin selvittämään, miten asiantuntijuutta on tutkittu paitsierityisesti terveydenhuollossa niin myös yleisestikin. Asiantuntijuutta lähestyttiin myös jaetun ja jakaantuneen kognitionnäkökulmasta. Teoriaosuudessa pyrittiin etsimään vastausta siihen, kuinka koulutus voi vastata työterveyshuollon jatkuvastimuuttuviin osaamisvaatimuksiin. Tutkimus toi esiin, että yhteiskunnan muutokset vaikuttavat osaamisen kehittymistarpeisiin työterveyshuollossa.Työterveyshuollon tehtävät edellyttävät ammattiryhmäkohtaisten erityisosaamisten lisäksi kaikille ammattiryhmille yhteistenosaamisalueiden hallintaa. Huippuosaajan toimintaa ja osaamista kuvattiin eri ammattiryhmissä joiltakin osa-alueiltaansamankaltaisesti. Sama päti myös vasta-alkajan kuvauksien. Vasta-alkajalle on hyvät teoreettiset tiedot, mutta hän suhtautuutyöhönsä rajoittuneen kapea-alaisesti. Huippuosaajan ominaisuuksiin puolestaan kuuluvat hyvät kommunikaatiotaidot ja kykyymmärtää työssä esiintyviä asioita laajemmassa yhteydessä. Toisaalta eri ammattiryhmien välille tuli myös selkeitä erojahuippuosaamisen tunnusmerkeissä. Keskeisimmiksi osaamisalueiksi kaikilla ammattiryhmillä nousi asiakkaan työn jaasiakasyrityksen kulttuurin osaamisen kanssa moniammatillinen osaaminen. Tärkeimmiksi osaamista kehittäviksi tekijöiksimainittiin oma halu ja motivaatio, joiden jälkeen tulivat muun muassa koulutus ja ammattikirjallisuus. Tärkeimmät lähteet tässä työssä ovat olleetGlaser, B. & Strauss, A. (1967). The Discovery of Grounded Theory. Strategies for Qualitative Research.Levine, J., & Moreland, R. (1991). Culture and Socialization in Work Groups. Teoksessa Resnick, L., Levine, J. & Teasley, S.:Perspectives on Socially Shared Cognition.Hutchins, E. (1990). The Technology of Team Navigation. Teoksessa Galegher, J., Kraut, R. & C. Edigo (tofim.): IntellectualTeamwork. Social and Technological Foundations of Cooperative Work.
  • Lavento, Heidi (2005)
    Kuntasektorin 426 000 työntekijästä jää eläkkeelle noin kolmannes vuoteen 2015 mennessä. Eläkkeelle siirtyvien työntekijöiden mukana lähtee useiden vuosikymmenien kokemustieto kuntapalveluiden järjestämisestä sekä satojen tuhansien ihmisten työ- ja elämänkokemuksen kautta syntynyt tietämys. Samalla pätevistä osaajista tulee olemaan kilpailua, sillä muutamaa alueellista poikkeusta lukuun ottamatta työmarkkinoille tulee vähemmän ihmisiä kuin sieltä poistuu. Yhtenä tekijänä organisaation osaamisen kehittämisessä, aineettoman pääoman johtamisessa ja organisaation muistitiedon säilyttämisessä on hiljaisen tiedon siirtäminen eläkkeelle siirtyviltä työntekijöiltä organisaatioon jääville tai organisaatioon rekrytoiduille uusille työntekijöille. Tutkimuksessa tarkasteltiin hiljaisen tiedon asemaa osana Espoon ja Kajaanin osaamisen johtamisen strategioita sekä osaamisen johtamisen näkökulmien toteutumista eläkkeelle siirryttäessä. Tutkimusongelmana on se, että minkälaisia esteitä Espoon kaupungissa ja Kajaanin kaupungissa on hiljaisen tiedon jakamiselle eläkkeelle siirryttäessä. Tutkimuksessa on keskitytty vain hiljaisen tiedon näkyväksi tekemiseen ja jakamiseen. Näin ollen hiljaisen tiedon vastaanottaminen, hiljaisen tiedon analysointi ja mahdollinen oppiminen on rajattu työn fokuksen ulkopuolelle. Pääasiallisena tutkimusaineistona olivat 14 kehittämis- ja suunnittelutehtävissä toimineen Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin työntekijän teemahaastattelut. Toissijaisena aineistona käytettiin Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin vuosikertomuksia, henkilöstöstrategioita, Espoon kaupungin henkilöstökertomusta ja Kajaanin kaupungin henkilöstötilinpäätöstä. Toissijaisen aineiston tavoitteena oli hahmottaa Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin sisäistä ja ulkoista toimintaympäristöä. Tutkimustuloksena oli, että hiljaisen tiedon jakaminen Espoon kaupungissa ja Kajaanin kaupungissa on epäsystemaattista eikä eläkkeelle siirtyvien työntekijöiden hiljaista tietoa juurikaan hyödynnetä eläkkeelle siirryttäessä. Suurin hiljaisen tiedon jakamisen este eläkkeelle siirryttäessä on rakenteellinen: eläkkeelle siirtyvä työntekijä ja hänen seuraajaansa kohtaavat harvoin. Näin ollen hiljaista tietoa ei voida jakaa hiljaisen tiedon personointistrategian avulla. Nykyiset eläkkeelle siirtymisen käytännöt eivät myöskään mahdollista hiljaisen tiedon spiraalin sosialisaatiovaihetta. Hiljaista tietoa välittyy kuitenkin jossain määrin hiljaisen tiedon kodifiointistrategian kautta. Hiljaista tietoa jaetaan kuitenkin jossain määrin tilanteissa, joissa eläkkeelle siirtyvän työt jaetaan työyhteisön kesken. Huolimatta hiljaisen tiedon jakamisen epäsystemaattisuudesta, hiljaista tietoa jaettiin Espoon kaupungissa systemaattisemmin kuin Kajaanin kaupungissa. Hiljaisen tiedon jakamisen havaittiin liittyvän toimintaympäristön analysoinnin aktiivisuuteen tai passiivisuuteen sekä hiljaisen tiedon jakamista tukeviin organisaatiorakenteisiin tai rakenteiden puutteeseen. Hiljaisen tiedon jakamisen esteinä olivat tulos- ja henkilöstöjohtamisen epätasapaino, sisäisen ja ulkoisen toimintaympäristön tulkittavuus sekä työntekijöiden taistelu asiantuntijuudesta, resursseista ja ihmisyydestä. Työhyvinvoinnilla on läheinen suhde työmotivaatioon ja tätä kautta myös yksilön toimintaympäristön analysoinnin aktiivisuuteen. Jatkotutkimukselle jää, miten hiljaisen tiedon jakamisen esteet voidaan poistaa ja minkälainen voimavara eläkkeelle siirtyvien hiljainen tieto voi Espoon ja Kajaanin kaupungeille olla. Eläkkeelle siirtymisen näkökulmasta olisi haastavaa nähdä, miten systemaattisempi hiljaisen tiedon systemaattinen jakaminen vaikuttaisi Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin työyhteisöjen hyvinvointiin, työn mielekkyyteen, työmotivaatioon ja työssä jakamiseen. Hiljaisen tiedon jakamisen lisäämisellä saattaisi näin ollen olla positiivinen vaikutus organisaation työntekijöiden kompetenssiin, organisaatiossa säilyvään muistitietoon sekä Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin keskimääräiseen eläkkeellesiirtymisikään. Nämä tekijät osaltaan helpottaisivat osaavan työvoiman ylläpitämistä tulevissa henkilöstönvaihdoksissa.
  • Pohjonen, Emma (Helsingin yliopisto, 2019)
    The purpose of this study was to examine how adult social work’s expertise appears in the narratives of social workers. Further, the purpose was to examine how social workers narrate and perform their expertise. The context of adult social work is changing and the most noticeable change is still the transfer of supplementary benefit from municipalities to the Social Insurance Institution of Finland (Kela). The changing context places the social workers in a challenging position. The conception of expertise has changed from individual-based knowing. The emphasis is now more on collaboration and expertise is seen to be shared and negotiated. My study was a qualitative research. I conducted seven interviews with social workers who work in adult social work. I analysed the data with narrative methods. In narrative approach story-telling is seen as a natural part of human life. The stories are an expression of the individual life but also the social context where story-telling takes place. My main interest in this study was in narrative episodes which occur in the narration of the social workers. In the narration of the social workers, expertise seemed to be challenging to explain. Expertise was impacted by structural conditions and multi-professional collaboration where adult social work’s expertise is often seen as inferior. Expertise was experienced in the context of changes and continuities. Adult social work’s expertise seems to be personal and emotion-related. Because of the diversity of the adult social work, the social workers were required to use various forms of expertise in their work.
  • Vesander, Jaakko (Helsingfors universitet, 2015)
    Aims. The number of students with special needs in mainstream classes in Finland has been steadily rising in recent years. The purpose of this study was to determine how well the class teachers, subject teachers and special education teachers feel that they succeed in their work when dealing with students with special needs and what are the things that impact their level of competence. Particular attention was paid to how the special education studies and teaching experience affect teachers' skills in relation to teaching special need students.The research was carried out as a part of a project focused on clarifying the state of teaching students with special needs in Finland today, and later to take advantage of this knowledge to arrange further training and education for teachers. Methods. The study was conducted using quantitative research methods. The data was a random sample collected with a questionnaire from schools in a Finnish city. The questionnaire was responded by class teachers and subject teachers (N= 118), responses were analyzed using SPSS-software. Statistical parameters were used in describing the teachers' level of competence in different areas of teaching students with special needs. The impact of special education studies on teachers competences were tested using one-way variance analysis. The impact of general teaching experience on teachers' competences was examined with Mann-Whitneys U-test and the impact of special teaching experience on teachers' competences was examined with independent samples t-test. Results and conclusions. The results showed that teachers who had completed basic studies in special education or extensive special education studies, rated their skills significantly stronger than the teachers who had completed only the basic course in special education or who hadn't completed any special education studies at all. The mere completion of the special education basic course didn't seem to have almost any effect on teachers' competences when compared with the teachers' who hadn't completed any special education studies at all. The amount of general teaching experience had only little effect on teachers' competences. However special teaching experience had a significant impact on teachers' competences.
  • Rask, Mikko (National Consumer Research Centre, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen väitöskirjoja 4
    Asiantuntijuuden laajentuminen tieteen ja teknologian hallinnassa Väitöskirja keskittyy asiantuntijuuden laajentumiseen tieteen ja teknologian hallinnassa. Ilmiöllä tarkoitetaan länsimaisissa yhteiskunnissa viime vuosikymmeninä tapahtunutta uusien toimijoiden mukaan tuloa tieteen ja teknologian sovelluksia koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Koulutustason nousu ja uusien instituutioiden muodostuminen ovat antaneet aiempaa useammille toimijoille ja kansalaisryhmille mahdollisuuden osallistua ja kriittisesti arvioida asioita, jotka aikaisemmin kuuluivat vain teknologian kehittäjien ja asiantuntijoiden vastuulle. Moderni bioteknologia on esimerkki alasta, jolla nämä ilmiöt ovat Suomessakin olleet viime vuosina keskeisessä roolissa. Tutkimuksellisesti asiantuntemuksen laajentuminen on kiinnostava ilmiö sekä yleisteoreettisesti että käytännölliseltä kannalta. Vaikka laajentumisen prosessi on tulkittavissa jo joidenkin olemassa olevien teoriakehysten avulla, samalla se tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia näiden kehysten uudistamiseen. On esimerkiksi kiinnostavaa, miten ja millä ehdoin asiantuntemuksen laajeneminen tapahtuu erilaisilla tiede- ja teknologiapäätöksenteon areenoilla ja eri kehitysvaiheissa olevissa yhteiskunnissa. Käytännölliseltä kannalta on ilmeistä, että asiantuntemuksen hallitsematon laajeneminen voi aiheuttaa haittaa sekä tieteen ja teknologian kehittämisen tehokkuudelle että niille osallistumaan joutuville tahoille, jotka eivät hyödy osallisuudestaan tai joille ei tarjoudu mahdollisuutta tai joilla ei ole edes kiinnostusta vaikuttaa kyseessä olevaan kehittämiseen. Tämän vuoksi asiantuntijuuden laajentumisen pohtiminen on myös käytännölliseltä kannalta tarpeellista. Väitöskirjan keskeinen argumentti on, että vaikka asiantuntemuksen laajentumiseen vaikuttavia tekijöitä on nostettu esiin aiemmissa tutkimuksissa, ilmiö nähdään edelleen liian riippumattomana kontekstistaan. Tällä tarkoitetaan sitä kenttää, jolla asiantuntijuuden laajentuminen tapahtuu. Tämän kontekstin kuvaamiseksi väitöskirjassa esitellään politiikka-areenan käsite. Yhdistämällä kaksi dikotomista ulottuvuutta, (toimijalähtöinen: vakaa/polarisoitunut ja institutionaalinen: hierarkkinen/osallistuva) tarkasteltavaksi tuodaan neljä erityyppistä politiikka-areenaa. Kehystä rakennetaan ja testaan teoreettisen, metodologisen ja empiirisen triangulaation avulla. Keskeinen havainto on, että kukin areenatyyppi suosii tietynlaista asiantuntijuutta sekä sen laajentamiseen liittyviä asetelmia ja konflikteja. Väitöskirjassa luodaan areenavaikutuksen (arena effect) käsite kuvaamaan erityyppisten areenoiden vaikutusta asiantuntijuuden laajentumiseen. Väitöskirja on tyypiltään artikkeliväitöskirja, jossa neljä julkaistua tieteellistä artikkelia sidotaan yhteen erillisen laajan johdantoluvun avulla. Johdantoluvussa kehitetään teoriaa asiantuntijuuden laajentumisesta ja kommentoidaan viimeaikaista keskustelua asiantuntijuuden normatiivisesta teoriasta (normative theory of expertise). Väitöskirjan neljä artikkelia luovat lisäksi uutta tietoa erityiskysymyksistä, jotka liittyvät kansalaisten osallistumiseen, riskien ennakkoarviointiin, ennakointitoimintaan ja tutkijakoulutukseen.
  • Jäntti, Heli-Noora (Helsingfors universitet, 2019)
    Farmasian ammattilaiset ovat lääkealan asiantuntijoita, joilta vaaditaan uudenlaista osaamista muun muassa teknologiakehityksen myötä. Nykypäivän asiantuntijuus edellyttää alakohtaisen eli sisällöllisen osaamisen lisäksi geneerisiä eli yleisiä taitoja ja ammatti-identiteetin muodostumista. Geneerisillä taidoilla tarkoitetaan yleishyödyllisiä taitoja, kuten ongelmanratkaisu- ja kommunikointitaitoja. Ammatti-identiteetillä tarkoitetaan käsitystä omasta työminästä, jonka avulla omaa roolia ja työnkuvaa järkeistetään. Näiden elementtien muodostamaa osaamisen kokonaisuutta kutsutaan kompetenssiksi. Asiantuntijoilta vaadittavan osaamisen muutos on ohjannut yliopistoja vastaamaan paremmin työelämän tarpeisiin. Helsingin yliopistossa toteutettiin Iso Pyörä -koulutusuudistus, jossa koulutusohjelmia uudistettiin komeptenssilähtöisesti. Kaikkiin koulutusohjelmiin ja opintojaksoihin lisättiin osaamistavoitteet, jotka opiskelijoiden tulisi saavuttaa valmistumiseensa mennessä. Osaamistavoitteiden täyttymistä edistää esimerkiksi portfoliotyöskentely, minkä avulla opiskelijat pääsevät hyödyntämään ja kehittämään reflektiotaitojaan. Opiskelijat voivat tuoda opetuksen kehittämiseen aivan uudenlaista näkökulmaa avatessaan käsityksiään esimerkiksi hyvistä opetusmenetelmistä, mitkä ovat auttaneet heitä saavuttamaan laaditut osaamistavoitteet. Toisaalta opiskelijoiden näkökulmasta saadaan tietoa, mikä osaaminen voidaan kokea puutteelliseksi, jolloin opetuksen kehittäminen on mahdollista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opiskelijoiden käsityksiä omasta osaamisestaan ja ammatti-identiteetistään sekä millä tasoilla opiskelijat reflektoivat osaamistaan. Tutkimuksessa analysoitiin vuoden 2017 kolmannen vuosikurssin kandiportfolion loppureflektioesseet käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää. Esseissä opiskelijat reflektoivat osaamistaan suhteessa farmaseutin tutkinnolle asetettuihin osaamistavoitteisiin ja pohtivat omaa ammatti-identiteettiään. Tulosten mukaan opiskelijat saavuttivat monipuolista osaamista lääkkeiden ja lääkehoitojen näkökulmasta sekä kehittivät geneerisiä taitojaan. Puutteellisesti hallittiin useimmiten kielitaito sekä yrityksen ja yhteiskunnan taloudelliset periaatteet. Opiskelijoiden mukaan farmaseutin ammatti-identiteettiä määrittelevät erityisesti lääkeosaaminen ja terveydenhuolto sekä ammatin arvostaminen. Opiskelijoiden pohtimat valmiudet mukailivat osaamistavoitteita. Opiskelijat osasivat arvioida omaa osaamistaan ja nostaa esille vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Opetussuunnitelmaan on onnistuttu sisällyttämään geneeristen taitojen opetus, sillä opiskelijat kokivat saavuttaneensa näitä taitoja pääasiassa hyvin. Opetusta tulisi kehittää kielitaidon ja liiketalouden kohdalla, sillä nämä koettiin usein puutteellisesti hallituksi. Ammatti-identiteettikäsitykset mukailivat kirjallisuutta, sillä muissa tutkimuksissa on saatu samankaltaisia tuloksia.
  • Saanio, Satu (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan kasvatustieteen (varhaiskasvatus) kandidaatin koulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien käsityksiä saamastaan koulutuksesta ja sen suhteesta käytäntöön. Näitä asioita problematisoidaan hiljaisen tiedon käsitteellä. Keskeisinä kysymyksinä ovat, miten kasvatustieteen kandidaatin koulutuksen saaneet lastentarhanopettajat katsovat hallitsemansa tiedon muodostuneen; mikä on kokemuksen merkitys ja mikä merkitys muodollisella koulutuksella on. Lisäksi selvitetään, miten lastentarhanopettajat katsovat saamansa koulutuksen vastaavan käytännön työtä päiväkodissa; mitkä teoreettiset tiedot on koettu hyödyllisiksi ja mitä ei. Lisäksi kysytään, mitä tietoa lastentarhanopettajat pitävät tavoiteltavana. Edellisiin kysymyksiin liittyy kysymys siitä, mitä lastentarhanopettajan hiljainen tieto on. Tähän puolestaan liittyy kysymys työssä käytetyn tiedon ja ennen kaikkea hiljaisen tiedon sanoiksi pukemisesta; miten lastentarhanopettajat kuvaavat sanallisesti tietoaan ja onko heidän hiljaista tietoaan mahdollista tavoittaa haastatteluilla. Empiirinen osa koostuu teemahaastatteluilla kerätystä aineistosta. Tämä aineisto analysoidaan niin sanotussa grounded theory -lähestymistavassa yleisesti käytettyjä koodaustapoja hyödyntäen. Vuorovaikutus ja siihen liittyvä tieto osoittautuivat merkittäväksi osaksi lastentarhanopettajan työtä ja asiantuntemusta. Lastentarhanopettajan hiljaista tietoa voidaan pitää tässä sosiaalisena osaamisena. Lastentarhanopettajat arvostivat saamaansa koulutusta ja sen katsottiin suurelta osin vastaavan työn vaatimuksia. Työssä saadut kokemukset olivat tiedon muodostumisen kannalta merkittäviä. Hiljaisen tiedon muodostuminen vaatii kuitenkin myös oman työn reflektiota, joka voidaan omaksua jo koulutuksessa osaksi oman työn kehittämistä. Lastentarhanopettajan työssä tarvittava tieto perustuu sekä kattaviin teoreettisiin tietoihin että työstä saatuun kokemukseen. Lastentarhanopettajan oman toiminnan tarkka sanallinen kuvaaminen osoittautui vaikeaksi, se onnistui parhaiten käytännön esimerkkien ja oman toiminnan tarkastelun kautta. Hiljaiseen tietoon liitetty vaikeus kuvailla sitä tarkasti sanallisesti osoittautui tässä todeksi ja jokin osa siitä jäi aineiston analyysissa tavoittamatta. Tutkielman keskeisinä lähdeteoksina toimivat muun muassa Allan Janikin (1991) Cordelias tystnad ja (1996) Kunskapsbegreppet i praktisk filosofi, Sonja Kihlströmin (1995) Att vara förskollärare, Anselm Straussin & Juliet Corbinin (1990) Basics of Qualitative Research sekä Laura Ylirukan (2000) Sosiaalityön itsearviointi ja hiljainen tieto.