Browsing by Subject "asketismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Kytölä, Jonne (Helsingin yliopisto, 2017)
    Asketismi on teologiassa ja uskontotieteessä suhteellisen tutkittu aihealue, mutta sen tutkimuksen kahtena heikkoutena ovat olleet tutkimuksen ylikorostunut painotus kristillisiin kohteisiin sekä muun kuin kristillisen asketismin tutkimuksen hajanaisuus. Tästä syystä tutkielma, jossa sovelletaan kristillisen painotuksen ohittavaa ja tutkimuksen hajanaisuutta potentiaalisesti hälventävää Richard Valantasiksen teoriaa asketismista, kehittää asketismin tutkimusta parempaan suuntaan. Asketismin tutkimuksen kehittämisen lisäksi tutkielman tavoitteena on eksplisiittisesti testata uskontotieteellistä teoriaa ja selvittää, onko teoria käyttökelpoinen. Tutkielman keskeisenä kysymyksenä on selvittää, soveltuuko Richard Valantasiksen asketismin teoria ei-kristillisen, modernin aineiston analyysiin, linkittäen tutkielman keskusteluun uskonnonkaltaisen toiminnan moderneista muodoista. Valantasiksen asketismin teorian lisäksi tutkielman taustaluvut kartoittavat asketismin tutkimusta suhteessa kehoon sekä kuntosali-instituution ja voimanoston historiallista kehitystä. Tutkielman aineistona toimii voimanostaja Dave Taten kirjoittama Iron Evolution -artikkelisarja, jossa Tate käsittelee urheilu-uraansa ja eritoten aikaansa maailmankuululla Westside Barbell -voimailusalilla. Voimanoston äärimmäinen fyysinen ja psykologinen luonne, joka tulee tutkielman aineistossa voimakkaasti esiin, viittaa historiallisesti askeettisena kuvailtuun käyttäytymiseen, kuten esimerkiksi fyysiseen itsensä kurittamiseen. Tästä syystä aineisto soveltuu asketismin tutkimuksen kohteeksi. Työn menetelmänä on aineistona toimivan artikkelisarjan sisällönanalyysi, jossa Valantasiksen teorian keskeiset teoreettiset käsitteet on kategorisoitu kokoavaan, ylä- ja alakategoriaan. Alakategoristen käsitteiden soveltamisella aineistoon tulevat Valantasiksen teorian yläkategorisiksi määrittelemäni käsitteet testatuiksi osa osalta. Lopuksi kokoavana kategoriana toimivan Valantasiksen asketismin määritelmän ja siten koko asketismin teorian pätevyys selvitetään analysoimalla alempien kategorioiden tuottamia vastauksia. Tutkielman tulos on, että Richard Valantasiksen teoria on riittävän yksityiskohtainen ja tarkka, jotta sitä voidaan soveltaa asketismin tutkimuksessa menestyksekkäästi. Näin ollen asketismin tutkimuksen hajanaista kenttää voisi yhtenäistää soveltamalla Valantasiksen teoriaa johdonmukaisemmin laajemmissa tutkimusprojekteissa. Tutkielman hyöty uskontotieteelle laajemmassa mielessä on sen teoriaa testaamaan pyrkivä rakenne, sillä usein uskontotieteessä tyydytään vain soveltamaan teoriaa ilman tavoitetta kyseenalaistaa itse teoriaa.
  • Alaranta, Arttu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen tutkielmassani Antiokiassa ja laajemmin myöhäisantiikin maailmassa vaikuttaneiden yhteiskunnallisten ilmiöiden suhdetta asketismin nousuun Antiokian seudulla 300-luvulla. Aikakauden nälänhätien ja levottomuuksien taustalla vaikutti useita ilmiöitä, jotka kannustivat etenkin yhteiskunnan vähäosaisimpia asettumaan symbolisesti yhteiskunnan ulkopuolelle askeeteiksi. Tässä työssäni tarkastelen näitä 300-luvun Antiokian taloudellisia, demografisia, yhteiskunnallisia ja ilmastollisia muutoksia sekä asketismin kehitystä ja selvitän, miten asketismi vastasi erilaisten ilmiöiden asettamiin haasteisiin. Tutkimusaineistonani olen hyödyntänyt myöhäisantiikin kirjallisia lähteitä, joita 300-luvun Antiokiasta on säilynyt melko runsaasti. Libanios ja Johannes Khrysostomos kertovat paljon Antiokian yhteiskunnasta omista näkökulmistaan. Heidän lisäkseen Antiokian seudun tapahtumista kirjoittavat muun muassa Ammianus Marcellinus, keisari Julianus ja Theodoretos Kyrrhoslainen. Myös aikakauden lainsäädäntö reagoi yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Aiheen ympäriltä – myöhäisantiikin taloudesta ja ilmastosta, asketismin synnystä, askeettien yhteiskunnallisista rooleista ja uskonnollisesta väkivallasta – on kirjoitettu runsaasti tutkimuskirjallisuutta. Luon synteesin aikaisemmasta tutkimuksesta ja tarkastelen kattavammin yhteiskunnallisia syitä asketismin taustalla sekä asketismin harjoittajilleen tarjoamia ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Esitän, että asketismin laaja suosio etenkin alempien yhteiskuntaluokkien parissa liittyi aikakauden taloudellisten, demografisten, yhteiskunnallisten ja ilmastollisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin. Talous- ja väestönkasvun kääntöpuolena 300-lukua leimasivat vaurauden ja maaomaisuuden voimakas keskittyminen, ruoantuotannolliset vaikeudet kasvavalle väestölle sekä työvoiman ylitarjonnasta johtunut maaseudun työväestön olojen heikkeneminen. Lisäksi kodittoman maalaisväestön kerääntyminen Antiokiaan työn ja ruoka-avustuksen toivossa loi sosiaalisia jännitteitä. Olosuhteiltaan maanviljelykselle erityisen otollisen ”roomalaisen ilmasto-optimin” päättyminen vaikutti luultavasti merkittävästi maatalousvaltaiseen yhteiskuntaan. Askeettista elämää arvostettiin kristittyjen parissa kaikissa yhteiskuntaluokissa ja myöhäisantiikissa se oli yksi harvoista yhteiskunnallisen nousun keinoista. Lähteissä korostuvista yläluokkaisemmista harjoittajista huolimatta askeettien suurin joukko oli aina alemmista yhteiskuntaluokista. Vetäytyminen yhteiskunnasta tarkoitti myös vetäytymistä maallisista velvollisuuksista. Askeetit tarjosivat heitä tukeville yhteisöille erilaisia palveluita etenkin korvattuaan maaseudun perinteiset jumalat. Jotkin karismaattiset askeetit saivat myös huomattavaa valtaa yhteisöjen edustajina. Askeettien henkilökohtainen jumalsuhde mahdollisti maallisten hierarkioiden ulkopuolelle asettumisen ja vapaan puheen viranomaisille ja rikkaille. Askeetit saattoivat harjoittaa myös muita uskonnollisia ryhmiä vastaan suunnattua väkivaltaa, joka sisälsi joskus sosiaalisten ryhmien välisen konfliktin piirteitä. Askeettien piispojen kanssa käymä kilpailu hengellisestä vallasta ja heidän aiheuttamansa yhteiskunnalliset häiriöt johtivat siihen, että hallinto ja kirkko pyrkivät rajoittamaan alkujaan monimuotoista liikettä helpommin hallittavaan muotoon.
  • Juhantalo, Riikka-Eliina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimus käsittelee Egerian pyhiinvaellusmatkaa Jerusalemiin vuosina 381-384. Hän kirjoitti matkastaan päiväkirjaa kirjeiden muodossa kotiyhteisölleen. Lähdeaineistona toimiva matkapäiväkirja löydettiin 1800-luvulla puutteellisena ja nämä puuttuvat palaset sisältävät paljon olennaista tietoa niin kirjoittajasta kuin hänen matkastaan. Tästä syystä tutkijat ovat alusta lähtien keskustelleet kiivaasti niin Egerian nimestä, kotimaasta, matkustusajankohdasta, yhteiskunnallisesta asemasta kuin uskonnollisesta lähtökohdasta. Tämän tutkielman tarkoitus on käydä Egerian päiväkirjaa läpi etsien tietoa kirjoittajasta itsestään. Monet asiat, kuten Egerian motivaatio pyhiinvaellusmatkalle sekä hänen suhteensa Raamattuun, munkkeihin ja pappeihin kertovat paljon Egeriasta itsestään. Matkansa aikana Egeria kohtaa useita ihmisiä ja näiden kohtaamisten lähempi tarkastelu auttaa muodostamaan jonkinlaista kuvaa siitä, mikä Egerialle oli tärkeää. Egerian matkapäiväkirja on tärkeä lähde niin liturgiikan kuin pyhiinvaelluksen osalta. Egerian persoona on kuitenkin jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Asketismi oli tärkeä osa palestiinalaista kristillisyyttä 300-luvun lopulta lähtien. Antonios Suuren innoittamana monet muutkin päättivät luopua maallisesta omaisuudestaan ja omistaa elämänsä Jumalalle mahdollisimman karussa elinympäristössä, jossa he saattoivat keksittyä pelkästään rukoilemaan. Askeettien luostareista ja elinpaikoista tuli tunnettuja pyhiinvaelluskohteita 300-luvun aikana, joten Jerusalemin ympäristössä elävien askeettien oli vaikea irrottautua täysin ulkomaailmasta. Suhde oli kuitenkin toisiaan hyödyttävä, sillä pyhiinvaeltajat rahoittivat askeettien elämää ja askeetit toimivat usein oppaina raamatullisilla paikoilla. Palestiinan alueen kristillistäminen nopeutui askeettien perustaessa majapaikkansa raamatullisten paikkojen läheisyyteen ja näin vahvistaen niiden asemaa kristillisessä kulttuurissa. Egerialle askeetit ovat yhtä tärkeä pyhiinvaelluskohde kuin raamatulliset paikat. Egeria on hurskas maallikko ja varakas nainen, joka tuntee oman arvonsa eikä pelkää esittää lisäkysymyksiä matkustaessaan askeettien kanssa. Askeetit ovat Egerialle hengellisiä auktoriteetteja mutta myös matkakumppaneita, joiden kanssa hän viettää aikaa ja käy keskusteluja. Hänen raamatullinen mielenkiintonsa kohdistuu suurimmaksi osaksi Vanhaan Testamenttiin. Omasta maallikkoasemastaan huolimatta Egeria ei ole kiinnostunut maallikoiden elämästä. Liturgian kuvauksen kohdalla Egeria asettuu puolueettoman sivustaseuraajan rooliin, eristäen omat tunteensa kuvauksestaan.