Browsing by Subject "asumisoikeusasunnot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Syrjänen, Olavi (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 18/2012
    Asuntoministerin asettama selvityshenkilö Olavi Syrjänen laati ehdotukset Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen, ARAn toiminnan kehittämiseksi. Ehdotusten lähtökohtana on, että ARAn tulee keskittyä sen ydintehtävään, valtion tukeman asuntokannan toteuttamiseen, käyttöön ja kehittämiseen. Olemassa olevalla ara-vuokra-asuntokannalla ja sen säilymisellä on keskeinen merkitys asuntopolitiikan toteuttamisessa. Selvitysmies esittää, että ARAn nykyisestä hinta- ja laatuohjauksesta luovutaan ja ara-vuokra-asuntohankkeet hyväksytään asukkailta perittävän vuokran kohtuullisuuden perusteella. Selvitysmies suosittelee ASO-asuntojen osuuden lisäämistä kasvukeskusalueilla suosittuna, ara-vuokra-asuntokantaa täydentävänä, asukkaiden osallistumista lisäävänä ja segregaatiota vähentävänä asumismuotona. Niitä rakentamalla voidaan lisätä aiesopimusalueilla valtion tukeman asuntorakentamisen osuutta. Pääpaino valtion tukemassa asuntopolitiikassa tulee olla erityisesti metropolialueen ja aiesopimusalueiden ara-vuokra-asuntojen rakentamisessa. Raportissa esitetään useita toimenpiteitä metropolialueen erityisongelmien ratkaisemiseksi. Ne vaativat ARAlta keskeisenä valtion tukeman asuntopolitiikan toteuttajana nykyistä vahvempaa panostusta. Selvitysmies esittää muuttuneiden asuntopoliittisten tarpeiden vuoksi ARAn johtokunnan roolin muuttamista ja tehtävien siirtoja ympäristöministeriöön, ARAan ja Valtiokonttoriin. ARAn organisaation tulee muodostua kolmesta toimialasta: hanke-, valvonta- ja kehittämis- ja tutkimustoimialasta. Kehittämis- ja tutkimustoiminnan tueksi tulisi asettaa neuvottelukunta. Viraston organisaatio on uudistettava ja sen nimi muutettava Suomen asuntovirastoksi, jolloin se paremmin vastaa viraston tehtäviä.
  • Laukkanen, Tuula (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 12/2012
    Asumisoikeusasumisella tarkoitetaan asumismuotoa, jossa asumisoikeudella luovutetaan yksityishenkilölle oikeus hallita asuinhuoneistoa asumisoikeustalossa. Asumisoikeusasuntoja voidaan rakentaa sekä valtion tuella että vapaarahoitteisesti.  Vuoden 2011 lopulla valtion tuella rakennettuja asumisoikeusasuntoja oli 35 400 kappaletta yhteensä 48 eri kunnassa. Tämä selvitys koskee hakumenettelyä valtion tukemiin eli aravalainoitettuihin ja korkotuettuihin asumisoikeusasuntoihin. Asumisoikeuden hakumenettelyä koskevat säännökset sisältyvät asumisoikeuslakiin (650/1990). Hakumenettelyssä toimivia tahoja ovat kunnat, asumisoikeustalojen omistajat sekä asumisoikeuden hakijat. Hakumenettelyssä kunta antaa ensin asumisoikeuden hakijalle järjestysnumeron ja hakija ilmoittautuu talonomistajalle ja esittää tälle asuntoa koskevat tarpeensa ja toiveensa. Tämän jälkeen talonomistaja tarjoaa hakijalle asuntoa. Lopuksi kunta hyväksyy talonomistajan esityksen perusteella asumisoikeuslain mukaiset ehdot täyttävän henkilön asumisoikeuden haltijaksi. Selvitys perustuu kunnille, asumisoikeustalojen omistajille ja asumisoikeuden hakijoille tehtyihin web-kyselyihin. Kyselyjen avulla selvitettiin sitä, minkälaiseksi asumisoikeuden hakumenettely on muotoutunut eli miten hakumenettely käytännössä etenee kuntien, talonomistajien sekä asukkaiden ja asunnonhakijoiden näkökulmasta. Selvitys koski myös sitä, ovatko asumisoikeuslain asukasvalintaa koskevat määräykset riittävät ja selkeät ja, onko hakumenettely kokonaisuudessaan tarkoituksenmukainen ja toimiva.
  • Lauronen, Tina (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tasolla asumisviihtyvyys ja muuttohalukkuus kaupungin vuokra-asunnoissa ovat, ja onko näissä havaittavissa alueelliseen eriytymiseen tai maahanmuuttajien alueelliseen keskittymiseen viittaavia ilmiöitä. Viitekehyksenä käytetään alueellista eriytymistä ja maahanmuuttajien alueellista keskittymistä käsittelevää kansainvälistä ja kotimaista tutkimusta. Lisäksi huomioidaan asumisuran käsite, eli eri ryhmien asumistarpeet ja -toiveet sekä resurssit niiden toteuttamiseen. Tutkielmassa käytetty aineisto on Helsingin kaupungin tietokeskuksen Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeustaloissa 2008 -tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto. Tilastoanalyysin tärkein menetelmä on logistinen regressioanalyysi. Alueellisen eriytymisen ja maahanmuuttajien alueellisen keskittymisen kannalta aineistolla on kaksi merkittävää vahvuutta, vaikka se rajoittuukin tiettyihin vuokra-asuntoihin: Ensinnäkin kaupungin vuokra-asunnot ovat keskittyneet tiettyihin kaupunginosiin, eivätkä sijaitse tasaisesti ympäri kaupunkia. Toisekseen rajatun asukasvalinnan kautta kaupungin vuokra-asunnot ovat tärkeä asumismuoto pienituloisille ja erityisryhmille, kuten tietyille maahanmuuttajaryhmille. Vuoden 2008 asumisviihtyvyystutkimuksessa kyselylomake myös käännettiin useammalle kielelle myös maahanmuuttajataustaisten asukkaiden mielipiteiden selvittämiseksi. Asumisviihtyvyyttä tarkasteltiin kahden muuttujan, tyytyväisyys asuntoon ja viihtyminen asuintalossa, avulla. Valtaosa vastaajista oli tyytyväisiä asuntoihinsa, vieraskieliset hieman niin sanottua kantaväestöä harvemmin. Suuri osa eroista selittyi demografisilla tekijöillä, jotka linkittyvät asumistarpeisiin. Toisaalta osa eroista selittyy myös erilaisilla preferensseillä. Vieraskieliset myös viihtyivät asuintaloissaan hieman kantaväestöä heikommin. Asumispreferenssien lisäksi tässä on huomioitava se mahdollisuus, että vieraskieliset asuvat jollain tavalla epäviihtyisämmissä, mahdollisesti rauhattomammissa taloissa. Muuttohalukkuutta lähestyttiin sen kautta, onko vastaaja harkinnut muuttaa asunnostaan sekä haluaisiko hän muuttaa rauhallisempaan ympäristöön. Muuton harkitseminen oli hyvin yleistä, etenkin nuoremmilla vastaajilla ja lapsiperheillä. Yleisimmin muuton harkitsemisen syyksi mainittiin asuntoon liittyvät tekijät, eli suuri osa harkituista muutoista selittyy eri elämänvaiheiden erilaisilla asumistarpeilla. Suuri osa harkituista muutoista tapahtuisi toiseen kaupungin vuokra-asuntoon. Lähtökohtaisesti vieraskielisillä oli suhteellisesti kantaväestöä enemmän muuttoaikeita, mutta ero johtui pääsääntöisesti demografisista tekijöistä. Rauhallisempaan ympäristöön haluaisivat muuttaa pääasiassa nuoremmat vastaajat sekä vieraskieliset. Muuton harkitsemiseen verrattuna näyttää siis siltä, että vieraskieliset joko asuvat levottomammilla alueilla tai kärsivät rauhattomuudesta kantaväestöä enemmän, mutta eivät silti ole harkinneet muuttoa niin usein, kuin voisi olettaa. Todennäköisesti kyseessä on pula resursseista, joilla toteuttaa asumistoiveita. Alueellisista tekijöistä rauhallisempaan ympäristöön haluamista edesauttoivat alueen matala koulutustaso sekä vieraskielisten osuus alueen väestöstä — kaikilla kieliryhmillä. Alueellisesta eriytymisestä ei varsinaisia tuloksia saatu, mutta on mahdollista, että jonkinlaista eriytymistä tapahtuu myös kaupungin vuokra-asuntosektorin sisällä. Maahanmuuttajien alueellisesta keskittymisestä voi päätellä, että mikäli tietyillä maahanmuuttajaryhmillä olisi paremmat mahdollisuudet toteuttaa asumispreferenssejään, ei keskittymiä ainakaan kaupungin vuokra-asuntosektorilla muodostuisi.
  • Rainio, Riitta (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 17/2011
    Selvityksessä tarkastellaan valtion tukemien asuntojen, erityisesti asumisoikeusasuntojen, omistajuuteen liittyviä kysymyksiä asukkaille tarkoitetun tuen ohjautumisen kannalta. Selvityksen mukaan yleishyödyllisyyttä sekä asuntojen käyttöä ja luovutusta koskevat säännökset turvaavat kokonaisuutena yhdessä kattavasti asukkaiden asemaa valtion tuella rakennetuissa vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa sekä ohjaavat tuen kohdistumaan asukkaille. Selvitykseen sisältyy kahdeksan toimenpide-ehdotusta, joista keskeisimpiä ovat kaksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muutosehdotusta. Näiden muutosten avulla asukkaiden asemaa omistajuusjärjestelyiden yhteydessä voidaan turvata entistä kattavammin.