Browsing by Subject "autenttisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 24
  • Westinen, Elina; Rantakallio, Inka (Nuorisotutkimusseura Nuorisotutkimusverkosto, 2019)
    Nuorisotutkimusseuran julkaisuja
  • Törrönen, Sari (2020)
    The aim of this study was to research how authenticity was actualized in school language teaching. The research questions were targeted at analysis and interpretation of pupils’ experiences and views on Swedish language training and use ,when they were doing the given tasks either in or outside of the classroom. The different theoretical definitions of authenticity, suitable for a school context, worked as a base for my own definition.The study consisted of two groups of basic education pupils of which 22 were fourthgraders and 11-13 fifth grades. They were all studying Swedish as an optional subject. The study was carried out as a collective case study and contained five tasks of which three were done in the classroom (the 4th graders) and two out of the classroom (the 5th graders). The data were gathered mainly by questionnaires, but also through observation. According to the research findings, a majority of pupils felt that using the foreign language outside of the classroom was in many cases pleasant, meaningful and sometimes even easy. However, because of their limited language skills, many of them needed assistance, either visual or verbal, during and before the out of the classroom training. The research findings show that the authentic classroom tasks supported foreign language learning in many ways. Words, sentences and pronouncingwere learned by repeating,writing and using themin speech. The typical features of the communicative tasks were also an important part of learning. Among other things, pupil’s autonomy and teamwork were highly appreciated when the tasks’ attractiveness was assessed. The research findings can be especiallyutilised in language teachers’ everyday work, but also in teacher education and workshops.The future research, related to this kind of tasks, should be focused on learners’ learning: what, and how well, they actually learn when they are working with authentic tasks. Also, the use of authentic material and out of the classroom training should be more widely researched in education.
  • Kamaja, Aino (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani käsittelee ruotsalaisen artistin Håkan Hellströmin rock-kappaleita ja sanoituksia aikavälillä 2000–2005. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten valitut sanoitukset ja niissä olevat intertekstuaaliset viittaukset suhteutuvat rockin autenttisuuskäsityksiin ja rocktraditioon. Analyysissä on käytetty apuna musiikintutkija Lars Lilliestamin kuutta teemaa, jotka ovat keskeisiä autenttisia artisteja ja bändejä kuvailevissa rockjournalistisissa teksteissä. Autenttisuus ei ole sisäänrakennettu ominaisuus tekstissä tai musiikissa, vaan konstruktio ja yksi rockin arviointikriteereistä. Lilliestamin teemat ovat alkuperä, yhteisö, ”sex and drugs and rock n’ roll”, riippumattomuus artistina, spontaani luominen sekä tekstien realismi. Tutkimusaineistona on kolmen kappaleen sanoitukset, yksi jokaiselta Hellströmin tuotannon kolmelta ensimmäiseltä albumilta. Analyysin tukena on käytetty myös haastatteluja ja levyarvioita. Tutkimuksesta käy ilmi, että Hellströmin sanoitukset ovat monilta osin yhteneväisiä rockin autenttisuuskäsityksien kanssa. Paikoittain ne ovat myös ristiriidassa niiden kanssa. Kaikki Lilliestamin kuusi teemaa esiintyvät sekä Hellströmin sanoituksissa että lausunnoissa. Intertekstien käyttö tukee näitä rockdiskurssille tyypillisiä keinoja esittää ja luoda autenttista kuvaa, mutta luo samalla säröjä tähän kuvaan. Erityisesti suoraan muista kappaleista lainattujen säkeiden määrä riitelee autenttista ja luovan neron kuvaa vastaan. Ne säkeet, jotka ovat lainattu sanatarkkaan, eivät puolestaan vastaa spontaania luomista. Viittaukset homoseksuaalisuuteen sekä sanoituksissa että julkisissa esiintymisissä eivät myöskään tue rockin heteronormatiivista diskurssia. Hellströmin sanoitukset siis sekä seuraavat että kyseenalaistavat rocktraditiota ja sen kuvaa autenttisuudesta. Toisaalta kappaleet ovat traditionmukaisia sekä musiikillisesti että tekstillisesti. Toisaalta taas ironia, sanoituksien ja musiikin keveys sekä edellä mainitut intertekstien röyhkeäkin käyttö ja viittaukset homoseksuaalisuuteen haastavat perinteisiä käsityksiä autenttisuudesta. Samalla ne myös uudistavat perinteisiä käsityksiä sekä rock-artistiudesta että autenttisuudesta.
  • Toivonen, Jasmina (Helsingfors universitet, 2017)
    Yritykset ovat viime vuosien aikana havahtuneet suosituimpien sosiaalisen median vaikuttajien profiilien potentiaaliin markkinointikanavana. Sosiaalisen median vaikuttajat tarjoavat mahdollisuuden kohdennetulle mainonnalle, sillä kanavien aiheet ovat usein tarkoin määriteltyjä, jolloin niiden ympärille kerääntyneellä yleisösegmentilläkin on yhteneväisemmät kiinnostuksen kohteet. Sosiaalisen median vaikuttajien kautta toteutettua markkinointia kutsutaan vaikuttajamarkkinoinniksi. Vaikuttajamarkkinointiin ei voida kuitenkaan täysin soveltaa perinteisen markkinoinnin keinoja. Tässä pro gradu -tutkielmassa kiinnostuksen kohteena on se, miten kaupallisessa yhteistyössä luodut sisällöt istuvat sosiaalisen median vaikuttajien kanaviin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisille premisseille sosiaalisen median vaikuttajien hyödyntäminen vaikuttajamarkkinoinnissa perustuu. Tämän tavoitteen toteutumisen kannalta on olennaista ensin määritellä, mitä sosiaalisen median vaikuttajilla ja vaikuttajamarkkinoinnilla tarkoitetaan. Tutkielmassa vaikuttajamarkkinointi nivotaan osaksi aiempaa mielipidevaikuttamiseen liittyvää tutkimusta ja liitetään teorian pohjalta nousseiden teemojen avulla sosiaalisen median kontekstiin. Tutkielmassa lähestytään vaikuttajamarkkinointia yhtäältä rakenteellisesta ja toisaalta sisältöjä tarkastelevasta näkökulmasta. Ilmiön hahmottamisen kannalta olennaisena nähdään silloin sekä vaikuttajamarkkinoinnin mekanismin että sisältöihin liittyvien odotusten ymmärtäminen. Teoreettisessa viitekehyksessä näitä teemoja tarkastellaan viestinnän, markkinoinnin ja sosiaalipsykologian teorioiden avulla. Tutkielma edustaa kvalitatiivista tutkimusta ja tutkielman aineisto on kerätty kymmenen teemahaastattelun avulla. Teemahaastatteluun valitut teemat nousevat teoreettisesta viitekehyksestä ja ne ovat: vaikuttajamarkkinointi, puskaradio, henkilöbrändi, autenttisuus ja tarinankerronta. Haastateltavien joukko koostuu kymmenestä vaikuttajamarkkinoinnin asiatuntijasta, jotka ovat rekrytoitu eliittiotannalla. Tutkielman analyysissa käytetään teoriasidonnaista päättelyä, jolloin teoreettisesta viitekehyksestä nousseita teemoja peilataan aineiston perusteella tehtyihin tulkintoihin. Tutkielmassa selviää, että vaikuttajamarkkinoinnissa puskaradiota on ymmärrettävä uudella tavalla. Sosiaalisen median vaikuttajan ja tämän seuraajien välistä luottamussuhdetta voidaan hyödyntää yritysten markkinoinnissa. Kaupallisia yhteistöitä toteutettaessa tulee kuitenkin ymmärtää niitä premissejä, joille vaikuttajamarkkinoinnin voidaan nähdä perustuvan. Tässä tutkielmassa selviää, että sosiaalisen median vaikuttajien kautta toteutettu puskaradiomarkkinointi on monitasoisempaa kuin perinteinen puskaradio. Tutkielmassa perustellaan myös, miksi vaikuttajien ja seuraajien välinen suhde nähdään erityisenä ja miksi suhteen erityisyys on otettava huomioon vaikuttajamarkkinoinnissa. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, että kaupallisissa yhteistöissä sosiaalisen median vaikuttajan ja yhteistyössä toimivan yrityksen arvojen on oltava yhteneväiset. Taustalla on ajatus siitä, että sosiaalisen median vaikuttajan sisällöntuotannon tulee perustua autenttiseen tarinankerrontaan, jotta suhde seuraajiin säilyy luottamuksellisena. Tutkielmassa pureudutaan tämän premissin taakse ja pyritään selvittämään, mihin arviot autenttisuudesta perustuvat.
  • Suna, Iida Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Hiphop-kulttuuriin sisältyy vaatimus autenttisuudesta, jota vahvistetaan sellaisin hokemin kuin “keepin’ it real”. Autenttisuudelle ei kuitenkaan ole vain yhtä määritelmää, vaan sen tulkinta näyttää muuttuvan kontekstista toiseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten autenttisuuden vaatimukseen vastataan latvialaisessa raplyriikassa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kielellisiä ja diskursiivisia resursseja aineistoksi valitussa raplyriikassa käytetään ja minkälaisia autenttisuuden representaatioita resurssien avulla tuotetaan. Aineistona on kahden latvialaisen rap-artistin esikoisalbumin lyriikka: Ozolsin vuonna 2001 julkaistu Cieņa un Mīlestība -albumi ja Skutelisin vuonna 2009 julkaistu Manī mīt -albumi. Albumeilta analysoidaan niiden koko lyriikassa toistuvia kielellisiä ja diskursiivisia resursseja, minkä lisäksi molemmilta albumeilta on valittu yhden kappaleen lyriikka yksityiskohtaisempaan analyysiin. Analyysissa eritellään lyriikassa käytetyt kielelliset resurssit ja valitut diskursiiviset resurssit, joita ovat diskurssit, narratiivit, aiheet, puheaktit ja kulttuuriset viittaukset. Lisäksi tarkastellaan sitä, minkälaisia ovat autenttisen rapartistiuden representaatiot, joita kielellisten ja diskursiivisten resurssien avulla tuotetaan. Molemmat artistit käyttävät lyriikassaan pääasiassa yleiskielistä latviaa, jota he täydentävät puhekielisillä ilmauksilla ja erityisesti musiikkiin liittyvillä englanninkielisillä ilmauksilla. Ozolsin lyriikassa toistuu yksilön valintaa ja vastuuta korostava diskurssi, kun taas Skutelisin lyriikan keskipisteessä on hiphop, musiikki ja yhteisö niiden ympärillä. Ozolsin autenttisuuskäsityksen perustana on totuuden puhuminen omasta kokemuksesta, ja Skutelisin autenttisuuskäsityksen keskiössä puolestaan on esteettisesti ainutlaatuinen tyyli. Kummallakin albumilla artistit muodostavat autenttisuutta, jonka arviointi vaatii ymmärrystä kahdesta kulttuurisesta yhteisöstä, globaalista hiphop-kulttuurista ja Latvian latviankielisestä hiphop-yhteisöstä. Tulokset tukevat havaintoa siitä, että kielellisillä ja diskursiivisilla resursseilla on olennainen rooli autenttisuuden muodostamisessa hiphopissa.
  • Veteli, Peitsa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Opetus- ja tutkimusmaailmojen välillä koetaan olevan rako, jota voidaan pitää osasyynä yleisesti havaittuun opiskelijoiden matalaan motivaatioon luonnontieteellisiä aloja kohtaan. Samassa yhteydessä esiin nousevat autenttisuuden ja relevanssin käsitteet, joilla voidaan kuvata eri tavoilla tapahtuvan toiminnan ”aitoutta” tai mielekkyyttä. Tässä työssä esitellään Fysiikan tutkimuslaitos HIP:in (Helsinki Institute of Physics) Avoin data opetuksessa -projektin myötä kehitettyjä merkityksellisen ohjelmoinnin työkaluja, joissa hyödynnetään muun muassa CERNissä toimivan CMS-kokeen (Compact Muon Solenoid) avoimia hiukkastutkimuksen aineistoja. Näiden materiaalien siirtymistä opettajakunnan avuksi tuetaan koulutuksilla, joista kerättyä palautetta analysoidaan tässä tutkielmassa laajemman tiedeopetuksen autenttisuuteen ja avoimen datan hyödyntämiseen liittyvän keskustelun yhteydessä. Avoimen datan hyödyntäminen ja opetuksellinen tutkiminen ovat hyvin nuoria aloja, joiden eturintamaan tämäkin työ asettuu. Aineistoa on kerätty sekä suomalaisilta (n = 64) että kansainvälisiltä (n = 12) toisen asteen opettajilta, minkä lisäksi vertailukohtana käytetään opiskelijatyöpajoista nousseita kommentteja (n = 62). Menetelmänä toimii temaattinen analyysi, jonka tulokset ovat vertailukelpoisia muuhun luonnontieteen opetuksen tutkimuskirjallisuuteen. Tutkimuskysymyksenä on: Miten autenttisuus esiintyy opettajien palautteessa hiukkasfysiikan avoimen datan opetuskäytön kursseilta ja kuinka se vertautuu tiedeopetuksen tutkimuskirjallisuuteen? Tuloksista havaitaan opettajien näkemysten asettuvan hyvin saman suuntaisesti kuin verrokkikirjallisuuden pohjalta olisi voinut olettaakin, yleisimpien autenttisuuden yhteyksien painottuessa tutkijoiden toimintaan verrattaviin työskentelytapoihin ja ”oikean maailman” haasteisiin. Palautteen lähes yksimielinen positiivisuus antaa vahvaa indikaatiota projektin tarjoamien mahdollisuuksien hyödyllisyydestä ja tukee alalla kaivattavien jatkotutkimusten kannattavuutta.
  • Kallinen, Marko (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman aiheena on transkription ja esityksen autenttisuus. Aihetta lähestytään J.S. Bachin alkuperäisen sävellyksen ja Ferruccio Busonin transkription kautta. Ferruccio Busoni (1866–1924) oli italialainen säveltäjä ja pianovirtuoosi. Busoni teki useita merkittäviä transkriptioita J.S. Bachin teoksista. Vuosina 1888–90 hän opetti pianonsoittoa Suomessa Helsingin musiikkiopistossa. Transkriptio muodostaa mielenkiintoisen haasteen autenttisuuden näkökulmasta, koska siinä eri aikakausilla eläneiden säveltäjien näkemykset samasta materiaalista asettuvat vuorovaikutukseen. Tutkimus lähtee ajatuksesta, että autenttisuus on suhteellinen käsite, jonka toteutumiseen vaikuttavat useat tekijät. Tarkoitus ei ole selvittää transkription ja esitysten autenttisuuden astetta, vaan tutkia minkälaisia autenttisuuksia niistä on löydettävissä. Hyödynnän autenttisuuden etsimisessä soveltuvilta osin Stephen Daviesin esittämiä ajatuksia. Analyysi preludin ja fuugan esityksistä pohjautuu Daviesin (2003) artikkelissa "Authenticity in Musical Performance" esittämään malliin. Mallissa käsitellään ominaisuuksia, joita esitykseltä vaaditaan ollakseen autenttinen. Auditiivisen analyysin materiaalina Bachin urkusävellyksestä käytän Helmut Walchan levytystä vuodelta 1970. Busonin pianotranskription esitys on Sergio Fiorentinon levytys vuodelta 1996. Tutkittavan transkription esitys paljasti lukuisia tehtyjä muutoksia Busonin nuottikuvaan. Fiorentino myös hyödynsi esityksessään sekä säveltäjän että transkriboijan ajan konventioita. Tutkimuksen valossa autenttisuus-käsite näyttäytyi ennen kaikkea käyttökelpoisena kattoterminä, jonka läpi koko musiikillista ketjua säveltämisestä esittämiseen ja kuuntelemiseen voidaan tarkastella.
  • Katajamäki, Waltteri (Helsingfors universitet, 2011)
    The objective of this pro gradu thesis is to examine how the Fair Tourism Project of the Association of Small-Scale Banana Producers of El Guabo (Asoguabo) has been constructed. This study examines the construction of the project from two different angles: First, how and why Asoguabo has diversified from banana production to tourism; and second, what kind of image has been constructed of the project through marketing, and how have the imageries used in fair trade marketing been adopted in the construction of fair tourism. The theoretical framework for the research consists of the ideas of nueva ruralidad, new rurality, which deal with changes in rural areas. Tourism has changed over the last few decades, and tourists are increasingly looking for real and authentic travel experiences. Simultaneously, tourism has been commodified by emphasising certain features of sustainable development, and especially in the developing world, tourism is often marketed under the brand of alternative, community-based, or ecotourism. As a new concept, fair tourism has joined this wide variety of different brands, and this thesis discusses the project of Asoguabo from the point of view of fair tourism. This thesis is a case study on the Fair Tourism Project of Asoguabo, and it is based on fieldwork of one month in Ecuador in January 2010, as well as on the author's previous experiences from Asoguabo. The data consists of 21 semi-structured qualitative interviews with sixteen informants, most of who were closely related to the Fair Tourism Project. Apart from the interviews, data were collected through participant observation and content analysis of the promotion materials of the project. This thesis shows how the Fair Tourism Project faces a number of challenges before it can achieve its objective of creating additional income for Asoguabo. The research shows how the project mainly benefitted those few members of the association, who work in the project as guides. These guides profit directly from the project by obtaining small additional income, by growing their social capital, and by getting an opportunity to learn through participating in different courses, for example. The results of the research also show how communication problems between the different actors in the project exacerbate the information flow and consequently activities of the Fair Tourism Project. These problems also increase the levels of uncertainty about the project among the farmers of Asoguabo. In addition, the thesis shows that, to some extent, similar imageries are being used in the marketing of the Fair Tourism Project as in the marketing of agricultural fair trade commodities. However there are surprisingly few producers portrayed in the promotion material and pictures of European tourists are often at the centre stage.
  • Lasonpalo, Jussi-Pekka Olavi (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten kansainvälisten televisioformaattien Idols- ja Vain elämää -ohjelmien suomalaiset versiot luovat ja esittävät niihin osallistuvijien tekijyyttä ja autenttisuutta. Idols-ohjelmaa alettiin ensikertaa lähettää Suomessa MTV3-kavanalla vuonna 2003 ja sitä esitettiin kaikkiaan seitsemän tuotantokautta, viimeisen ollessa vuonna 2013. Vain elämää -ohjelma sai ensi-iltansa Nelonen-kavanalla vuonna 2012. Ohjelmaa on tehty neljän tuotantokauden verran ja viides on suunnitteilla keväällä 2016. Molemmat ohjelmat ovat reality-ohjelmia, joissa seurataan niihin osallistujien elämää ohjelmien aikana. Idolsissa osallistujat kilpailevat tuomariston ja yleisön äänistä, kun he pyrkivät ohjelmassa voittoon ja sen tuomaan uraan levyttävänä artistina. Vain elämää -ohjelmaan osallistuvat seitsemän suomalaista populaarimusiikin tähtiartistia esittävät cover-versioita muiden tutuiksi tekemistä kappaleista. Jokaisella on oma teemapäivänsä, jolloin kaikki ohjelmassa tapahtuva pyörii hänen uransa ja musiikkinsa ympärillä. Tutkielma kuuluu populaarimusiikintutkimuksen kenttään ja sen tarkoituksena on selvittää, millä tavalla tekijyys ja sen representaatio ovat muuttuneet populaarimusiikin tekijäkuvissa ajan myötä. Tutkimuksessa on myös tarkasteltu autenttisuutta ja sen merkityksen kehitystä populaarimusiikissa ja sitä esittävissä artisteissa. Tätä kautta on pyrkimyksenä selvittää, miten Idols-ohjelmassa luodut tekijäkuvat ovat siirtyneet ohjelmasta ponnistaneiden levytysurille ja minkälainen vaikutus heidän ohjelmassa esittämillään cover-kappaleilla on ollut. Vain elämää -ohjelman kohdalla pyrkimyksenä on selvittää, miten ohjelma mahdollisesti muokkaa siihen osallistuneiden artistien tekijyyttä ja autenttisuutta heidän tekijäkuvissaan. Analyysi keskittyy Idolsin kohdalla pääosin suomalaisten musiikkilehtien kirjoituksiin ohjelmaaan osallistuneista artisteista. Vain elämää -ohjelman analyysissä keskitytään tarkemmin artistien esittämiin cover-versioihin ja siihen, miten niissä ilmentyy uuden esittäjän tekijäkuva. Tutkielman analyysi pohjautuu Laura Ahosen kolmesta rakentajasta koostuvaan tekijäkuvan malliin, jota täydennetään Simon Frithin autenttisuutta käsittelevällä kirjallisuudella. Kathrine Meizelin Idolsin amerikkalaista versiota käsittelevän kirjan sekä Koos Zwaanin ja Joost De Bruinin toimittaman Idols-formaattia tarkastelevan teoksen kautta luodaan tarkempi kuva ohjelman toimintaan. Lisäksi analyyseissä hyödynnetään suomalaisten musiikkilehtien Rumban ja Soundin kirjoituksia ohjelmista ja niihin osallistuneista artisteista. Tutkimus tuo esiin, miten Idols- ja Vain elämää -ohjelmat jatkavat levyteollisuudessa vallinneita tapoja esittää tekijyyttä ja hyödyntää sitä luodakseen autenttisuutta artistien tekijäkuviin ohjelmien konteksteissa. Ohjelmissa tekijyys pyritään siirtämään cover-kappaleita esittävälle artistille, jotta heistä syntyisi eräänlainen romanttisen taiteilijan kuva. Tutkielmassa myös vahvistetaan, että autenttisuuden rooli on merkittävä vielä nykypäivänäkin ja sen muuttaminen vakiintumisen jälkeen on äärimmäisen vaikeaa Idolsista ponnistaneiden artistien kohdalla, ja että Vain elämää -ohjelmassakin pyritään pysymään artistin oman autenttisuuden piirissä uusia sovituksia tehtäessä. Näiden lisäksi tutkimus osoittaa myös cover-musiikkiin perustuvan uran kehittämisen vaikeuden, kun pyritään luomaan selkeästi itsenäisempää tekijäkuvaa. Samoin myös Idolsin tuoman leiman vaikutukset ovat varsin merkittävät artistin uralle. Cover-kappaleet ovat toimivampi väline jo asemansa vakiinnuttaneille artisteille Vain elämää -ohjelmassa, jossa he voivat tuoda niiden kautta ilmi omaa tekijäkuvaansa. Kuitenkin on sääli, että he eivät pysty esittämään itse omia kappaleita, se olisi kuitenkin huomattavasti tehokkaampi tapa välittää tekijyyttä ja autenttisuutta tekijäkuvissa ohjelmaa katsovalle yleisölle. Suomalaisen television musiikkiohjelmien kehitys on kuitenkin jo vuosia suuntautunut cover-musiikkiin ja, vaikka muutos tässä olisi tarpeellista, sitä tuskin tulee tapahtumaan lähi tulevaisuudessa.
  • Silvennoinen, Anu (2016)
    Taiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni käsittelee ryhmälähtöistä työskentelytapaa flamencon viitekehyksessä. Tutkin ryhmälähtöisyyttä koreografisen prosessin ja teoksen valmistamisen muotona. Prosessissani tutkin ominta taiteenalaani flamencoa, sen kliseitä, toimintakulttuuria ja siitä kumpuavia assosiaatioita ja teemoja. Käsittelen aihetta henkilökohtaisuuden kautta, oman toimintani ja omien kokemusteni valossa. Teoksen tekoprosessi ja teos itsessään toimivat johdattelijoina teemoihin, joita käsittelen. Avaan tekoprosessia ja teoriaa lomittain. Kirjallisen osioni pohjalla on Dear F –teoksen valmistusprosessi. Työ jakautuu kahteen isompaan kokonaisuuteen: teemoihin, joita Dear F –teoksen tekoprosessissa ja itse teoksessa käsittelimme sekä ryhmälähtöiseen työskentelytapaan. Ensimmäinen osa käsittelee itse prosessia ja sen pohjana olleita tai siitä nousseita teemoja sekä flamencoa. Henkilökohtaisuuden ja flamencon tutkimisen teemat olivat mukana jo tekoprosessin alkusykäyksestä lähtien. Autenttisuus ja toiseus kumpusivat tekoprosessin aikana. Käsittelen myös kevyesti flamencon historiaa ja niitä historiallisia viitteitä, jotka jollain lailla olivat vaikuttimina omalle työlleni. Käsittelen myös tradition ja prosessin suhdetta sekä kulttuurista anastamista flamencokontekstissa. Flamenco on se kieli, jota olen lähtenyt purkamaan teemojen valossa ja erilaisia työtapoja käyttäen. Tästä johtuen avaan myös teoksen tekoprosessia ja esityksellisiä valintoja. Ryhmälähtöisyys on se kantava johtoajatus, jonka kautta olen alkanut teosta rakentaa. Kirjallisen työni toinen osa käsittelee ryhmälähtöisyyttä Dear F –teoksen tekoprosessissa. Osio jakautuu alaotsikkoihin, joissa esittelen ryhmälähtöistä työtapaa ja devising-työskentelyä sekä käsittelen ryhmätyöskentelystä nousseita teemoja ja haasteita. Oma roolini työryhmän vetäjänä ja tasavertainen työryhmä olivat isoja kysymyksiäni jo prosessin alkuvaiheessa. Prosessin aikana nousi työtavasta johtuen myös uusia kysymyksiä, kuten tekijyyden kysymys. Opinnäytteessäni keskustelukumppaneinani toimivat työryhmäni jäsenet omine harjoitusprosessin aikana synnyttäminen teksteineen, omat tekstini ja päiväkirjamerkintäni, keskustelut mielenkiintoisten ihmisten kanssa sekä lähdekirjallisuus.
  • Niemi, Essi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomen lukion opetussuunnitelma (LOPS 2015) kannustaa digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöön opetuksessa yleisesti sekä vieraiden kielten opetuksessa. Erilaiset sosiaaliset mediat tarjoavat yksinkertaisia ja ilmaisia palveluita, jotka mahdollistavat autenttisten sisältöjen tarkastelemisen, jakamisen sekä kommunikoinnin äidinkielenään saksaa puhuvien kanssa. Aiemmat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että sosiaaliset mediat voivat olla hyödyllisiä kielten oppimisessa ja vaikuttaa positiivisesti mm. oppijan motivaatioon. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen lukioiden saksanopiskelijoiden ja -opettajien kokemuksia ja asenteita liittyen sosiaalisten medioiden käyttöön saksan opetuksessa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään myös käytännön aspekteja, kuten esim. miten ja mitä sosiaalisia medioita on hyödynnetty saksan opetuksessa kielen ja kulttuurin opiskeluun ja millaisia hyötyjä tai haittoja lukiolaiset ja opettajat näkevät sosiaalisen median opetuskäytössä. Tutkimus toteutettiin keväällä 2019 kahtena anonyyminä online-kyselytutkimuksena, joista toiseen osallistui 49 saksaa opiskelevaa lukiolaista kuudesta eri lukiosta ja toiseen 21 saksanopettajaa. Kysely koostui sekä monivalintakysymyksistä että avokysymyksistä. Tutkimusmenetelmänä oli fenomenologinen analyysi. Kvalitatiivista analyysia täydennettiin kvantitatiivisella datalla. Kaikki kyselyyn vastanneet olivat käyttäneet sosiaalisen median alustoja oppimis- tai opetusvälineenä lukion saksan kursseillaan. Käytetyimpiä alustoja olivat esim. Google Drive, Wikipedia ja YouTube, mutta alustan valinta riippui käyttötarkoituksesta. Suurin osa opiskelijoista ja opettajista ilmaisi kiinnostusta kokeilla erilaisia sosiaalisia medioita saksan oppimisvälineenä. Sosiaalisen median hyötyinä nähtiin mm. ajankohtaiset ja autenttiset sisällöt, vaihteleva kieli (esim. puhekieli), kommunikointimahdollisuus saksaa äidinkielenään puhuvien kanssa sekä vaihtelu ”tavalliseen” opetukseen. Haittoina nähtiin mm. opiskelijoiden keskittymisen herpaantuminen, liiallinen ruutuaika, opettajien puutteelliset taidot käyttää alustoja, virheelliset tai muuten opetukseen sopimattomat sisällöt, sisältöjen rajaamisen vaikeus, sekä liian vähäinen tuntiaika oppikirjojen ulkopuolisille, ylimääräisille sisällöille. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että monia suomalaisia saksan lukio-opiskelijoita ja heidän opettajiaan kiinnostaa sosiaalisten medioiden käyttö oppimisvälineenä ja he näkevät siinä erilaisia hyötyjä, mutta siihen liittyy mahdollisesti useitakin käytännön ongelmia, minkä vuoksi sosiaalisen median hyödyntäminen opetuksessa uhkaa jäädä vähäiseksi. Kieltenopettajat sekä opettajiksi opiskelevat tarvitsevat lisää koulutusta aiheesta, jotta he pystyisivät hyödyntämään sosiaalisia medioita opetuksessaan tehokkaammin.
  • Storhannus, Dennis (Helsingin yliopisto, 2019)
    Filmbranschen har sedan 1900-talets början haft ett stort intresse för att skildra berättelser som utspelar sig i det förflutna och ännu i dagens samhälle är film och tv utan tvekan en av de största historieförmedlarna i vår vardag. Dessa kanaler spelar därför också en stor roll i hur vi uppfattar historia. Ändå är en del historiker tveksamma till filmens, och speciellt spelfilmens, potential att förmedla historia. Denna avhandling behandlar problematiken som en filmskapare står inför när denne vill skildra en historisk tid och miljö. Hur stor roll spelar historisk trovärdighet i en spelfilm och hur går filmskaparen tillväga för att uppnå denna? Är det slutgiltiga resultatet så autentisk att det kan användas som ett historiedidaktisk verktyg? Colorado Avenue är en finlandssvensk spelfilm från 2007, regisserad och producerad av Claes Olsson. Filmen utgör det huvudsakliga materialet i denna pro gradu-avhandling. Handlingen kretsar kring Svenskfinland i början av 1900-talet och är därför intressant i detta sammanhang. Problematik kring autenticitet sätts i kontrast till filmskaparens konstnärliga intentioner och detta utgör den röda tråden i avhandlingen. Materialet undersöks via en innehållsanalys och den teoretiska referensramen är historiedidaktisk. Olssons sätt att uppnå autenticitet påminner i hög grad om många andra regissörers lösningar. Den ständiga balansgången mellan konstnärlig frihet och en strävan till historisk trovärdighet är en fundamental del av filmskaparens arbete och erbjuder sällan enkla lösningar. Samtidigt som filmskaparen till viss del förenklar historien för filmens dramaturgi, kan resultatet ändå användas i ett historiedidaktiskt sammanhang. Den kan, genom olika typer av historiebruk, öppna för diskussion och intresse kring vårt förflutna. Genom att filmskaparen bibehåller berättelsens historiska trovärdighet, kan filmen mycket väl användas som historiedidaktiskt verktyg.
  • Hirvonen, Viivi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Originally founded as a Finnish utopian colony in 1929, Penedo in Brazil has developed over the decades from full-board guest housing activity to a full-fledged tourist destination. Nowadays Penedo is a popular day or a weekend trip destination that attracts predominantly domestic Brazilian domestic tourists with its Finnish exoticism in its townscape. Pequena Finlândia shopping center and the folk-dance nights organized by the Clube Finlândia are the two primary tourist attractions. In Penedo, there still lives a Finnish community of a few dozen people. Only a handful of the Finnish Penedians participate in the tourism industry, but many more reside in the area affected by tourism. This study examines the Finnish Penedians’ perceptions of tourism and of its impact on the town, community, and Finnish culture. Tourism in Penedo is built on the image of Finnishness, and thus the work concentrates on some of the classic discussions in anthropology of tourism about commodification of culture and cultural authenticity in a tourist setting. In addition, the work discusses the potential of tourism in the maintenance of Finnish culture in Penedo. The data for this study was collected during a six-month long ethnographic fieldwork period from September 2017 until March 2018. The data was gathered mainly by participant-observation and different types of interviews. The data is comprised of 24 transcribed interviews and field notes, but it also includes a small amount of other written data. The data was analyzed by employing the grounded theory method. The research shows that the Finnish Penedians’ perceptions of tourism are not uniform and straightforward. From the local perspective, tourism does not embody such meanings that it could be unequivocally deemed as good or bad. Tourism is understood as indispensable for the town’s existence, but its rapid growth has brought about challenges to the town’s infrastructure and negative consequences especially to the environment. The local community feels it does not culturally benefit from the growing mass tourism. The commodification of Finnishness divides the community. On one hand, it is seen as cultural exploitation for economic profit, particularly when the culture is being commodified by the Brazilian entrepreneurs. On the other, the commodification of Finnish culture is regarded as means for the preservation of Finnishness in Penedo. The local Finnish community experiences that there is not much “real Finnishness” in the town anymore. Instead, culture and traditions have adopted new forms and embraced new functions and meanings. The maintenance of Finnishness and its appearance to tourists is considered important. Finnishness works as a reference of the origin of Penedo as a Finnish colony and as a nest of Finnish culture in Brazil. With the growing tourism and disappearing Finnishness, phenomena brought about by globalization and modernization are seen as a future challenge, since they are perceived as something that take the interest of tourists and Finnish descendants away from the cultural traditions.
  • Peuhu, Merja Irene (2002)
    Tutkielman aiheena on huono usko itsensä pettämisen käsitteenä. Tutkimuksen tarkoituksena on käsitellä Jean-Paul Sartren käsitettä huono usko itsensä pettämisen käsitteenä. Tarkastelen huonoa uskoa normatiivis-moraalisena kysymyksenä eli miltä kannalta itsensä pettäminen on huono asia. Tähän pyrin esittelemällä ensin itsensä pettämisen moraalitraditiot ja sen jälkeen keskittymällä huonoon uskoon Sartren vapausfilosofian, huonon uskon mallien ja etiikan avulla. Sartren käsite huono usko on yksi itsensä pettämisen muoto. Sartren mukaan huonossa uskossa vältämme vapauden ja autenttisuuden haasteet tyytyen pitämään itseämme pelkkänä esineenä. Tutkimukseni metodi on käsite-analyyttinen. Tärkeimpinä lähteinä olen käyttänyt Jean-Paul Sartrelta teosta L'Etre et le Néant (engl. Being and Nothingness) vuodelta 1943 ja Esseitä (1965). Itsensä pettämistä käsitellessä on käytetty Mike Martinin teosta Self-Deception and Morality (1986). Lisäksi tutkimuksessa on käytetty useita Sartrekommentaareja kuten Thomas C. Andersonin teosta Sartre's Two Ethics (1993), Olli-Pekka Lassilan Vapaa Ihminen (1987) ja Sartretutkija Mary Warnockin teoksia. Tärkeimpänä johtopäätöksenä tuon esiin sen, että Sartren käsite huonosta uskosta on muodoltaan samantapainen kuin itsensä pettäminen yleisemmin. Se poikkeaa siitä vain keskeisen arvon, autenttisuuden, suhteen. Sartrelle autenttisuus on korkein arvo, kun tavanomaisesti itsensä pettämisen ajatellaan rikkovan totuuden kriteeriä korkeimpana arvona. Lisäksi osoitan, että autenttisuus on itsessään ongelmallinen käsite, sillä se jää vain inhimilliseksi tavoitteeksi. Lopuksi teen yhteenvedon koko työstä tuoden esiin sen, miksi itsensä pettämisen ajatellaan olevan huono asia. Tuon esiin eri moraalitraditioiden näkökulmat sekä Sartren näkemyksen. Työssäni osoitan, kuinka Sartren teesi "kun valitsen itseni, valitsen kaikki ihmiset" on eettisen universalisoitavuuden teesi ja tuo esiin itsensä pettämisen vahingollisen puolen.
  • Kupari, Karoliina (Helsingfors universitet, 2017)
    Maine on yrityksen yksi tärkeimmistä voimavaroista, mutta hyvän maineen kriteerit vaihtelevat niin ajassa kuin paikassa. Digitaalisen aikakauden mukanaan tuoma sosiaalinen ulottuvuus lisää yritysten painetta hyvän maineen tavoittelussa, sillä maineen arviointi on siirtynyt instituutioilta ja organisaatioilta meidän kaikkien ulottuville. Lisäksi yrityksen vuorovaikutuksesta sidosryhmiensä kanssa on tullut entistäkin tärkeämpää. Organisaatioilta odotetaan kiinnostavia sisältöjä ja aitoa kiinnostusta ympäristöstään. Jos organisaatio ei kommunikoi ulospäin, siihen ei luoteta, varsinkaan jos organisaatio ei ole autenttinen. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten työnantajamainetta luodaan ja ylläpidetään viestinnän keinoin modernissa ja alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymyksiin sellaisten teemojen ympärillä kuin työnantajamaine, vuorovaikutus, yritysidentiteetti, arvot ja autenttisuus. Teoriataustana tutkielmassa on sekä kotimaisia että kansainvälisiä maine- ja viestintäteorieetikoita sekä sosiaalipsykologeja. Näihin lukeutuvat muun muassa sellaiset nimet kuten Aula (esim 2011), Grunig (1992), Fombrun (1996), Luoma-Aho (2015), Tajfel & Turner (1979), Åberg (esim. 2006), Juholin (2010) ja Cornelissen (2011). Aineisto tähän työhön on kerätty organisaatiomaineesta ja viestinnästä aktiivisesti keskustelevien asiantuntijoiden teemahaastatteluilla. Kaikki kuusi haastateltavaa työskentelevät yritysviestinnän tai mainekysymysten parissa ja ovat ottaneet julkisesti kantaa nykyviestinnän ja yrityskulttuurin haasteisiin. He ovat tuoneet esille viestinnän yhteiskunnallisen perspektiivin ja autenttisuuden merkityksen yritysbrändien rakentamisessa. Haastateltavat valittin tutkielmaani eliittiotannalla. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä teemoittelun keinoin. Tutkimustulokset ovat jaoteltu teoriasta nousseiden teemojen alle. Näihin lukeutuvat yrityskulttuuri, arvot, autenttisuus ja organisaation suhteet. Näiden alla alateemoiksi muodostuvat puolestaan haastateltavien puheesta nousseet teemat, jotka liittyvät kattoteemoihin. Tutkimustulokset osoittavat, että viestinnän on oltava teeskentelemätöntä, rohkeaa ja reaktioita synnyttävää, jotta se vaikuttaa maineeseen. Lisäksi kaiken viestinnän on perustuttava organisaation sisäiseen todellisuuteen. Arvoilla on kasvava ja elintärkeä merkitys organisaation identiteetin ja yrityskulttuurin muodostumisessa. Niiden tulee ohjata kaikkea tekemistä. Myös kriisiviestinnällä on tärkeä rooli hyvän maineen ylläpitämisessä. 2000-luvulla alkanut osallistavan johtamisen trendi saavuttaa yhä enemmän organisaatioita ja työnhakijat ovat entistä mainetietoisempia. Pro gradu työni antaa välineen tarkastella modernin organisaatioviestinnän kriteereitä ja sen vaikutusta maineeseen. Teoria ja aineisto nivoutuvat tutkielmassani yhteen muodostaen käsityksen siitä, millainen organisaatioviestintä synnyttää työnantajamaineen ja millaisin keinoin tuota mainetta voidaan pyrkiä ylläpitämään.
  • Heinilä, Tapio (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä tutkimus käsittelee Helsingin seurakuntayhtymän työntekijöiden näkökulmia nuorten aikuisten kohtaamiseen. Näiden näkökulmien kautta avataan Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja myöhäismodernin yhteiskunnan suhdetta. Analyysin näkökulma on laadullinen, mutta tutkimustuloksia alustetaan ja niitä peilataan ajankohtaiseen ja klassiseen sosiologiseen tutkimukseen. Aiheen ymmärtämisen kannalta on tärkeää hahmottaa kirkon muuttuva yhteiskunnallinen asema ja sen taustalla vaikuttavat tekijät. Historian vaikutus on selkesäti nähtävissä 2010-luvun uskonnollisuudessa. Reformaatiosta alkanut individualismikehitys sekä samanaikaisesti tapahtunut teollistuminen ja myöhemmin informaatioyhteiskunnan kehitys ovat muokanneet kirkon asemaa ja uskonnollista maisemaa. Suomessa uskonnollista kenttää määrittävät erityisesti kirkon autoritatiivisen roolin väheneminen ja yksilöllisen uskonnollisen valinnan lisääntyminen. Tämä näkyy muun muassa kirkosta eroamisen yleistymisenä. Tutkimuksen aiheen kannalta huomionarvoista on se, että suurin kirkosta eroava ikäryhmä ovat juuri nuoret aikuiset. Tutkimuksessa käytettävä aineisto on kerätty Helsingin seurakuntayhtymän työntekijöiltä e-lomakkeella, joka välitettiin heille sähköpostitse. Vastaaminen oli mahdollista kaikille, joilla oli tutkimushetkellä käytössään seurakuntayhtymän sähköposti. Vastauksia kertyi noin 70 kappaletta ja niitä tuli sekä paikallisseurakunnista että yhteisistä työmuodoista. Aineiston pohjalta voidaan todeta, että Helsingin seurakuntayhtymän työntekijät pitävät nuorten aikuisten kohtaamista kirkossa tärkeänä. Nuorten aikuisten vähäinen osallistuminen kirkon toimintaaan ja toisaalta heidän roolinsa uskonnollisen perinteen eteenpäin välittäjinä tiedostetaan. Monet tutkimuskyselyyn vastanneista toivoivat kirkolta nuorten aikuisten parissa tehtävän työn merkittävää kehittämistä sekä sisällön että toteutustapojen suhteen. Toisaalta monet tiedostivat myös sen, että aiempien vuosikymmenten kaltaista kansankirkkoa tuskin tullaan enää näkemään. Aineiston analyysi paljastaa, että työntekijät uskovat kirkon työn olevan merkittävää yhä 2010-luvullakin. He ajattalevat, että kirkolla on annettavaa myös nuorille aikuisille. Tämä kokemus on syntynyt erityisesti kohtaamisissa elämän kriiseissä ja taitekohdissa. Toisaalta vastaajat toivat esiin huolen nuorten aikuisten toiminnan riittämättömyydestä ja sen puutteellisesta tavoittavuudesta vastaamisajankohtana. Ohjenuorana nuorten aikuisten parissa tehtävän työn kehittämiselle voidaan aineiston pohjalta pitää pyrkimystä tasavertaiseen ja nuorten aikuisten arkielämässä tapahtuvaan kohtaamiseen. Työntekijät uskovat, että kuuntelevuudella ja molemminpuolisella arvostuksella voidaan päästä kohti horisontaalista yhteyttä. Tämä vaatii kirkolta oman hengellisen identiteetin vahvaa ymmärrystä. Työntekijät kaipaavatkin kirkolta autenttisuutta; kirkon hengellistä pohjaa ei tulisi heidän mielestään unohtaa, vaan sen tulisi edelleen toimia pohjana toiminnan kehittämiselle.
  • Häkkinen, Mariel (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet ja teoriatausta. Tämän tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää, minkälainen yhteys Escalier 1 -nimisen ranskan oppikirjan suullisilla harjoituksilla on tosielämän kommunikaatiotilanteiden kanssa. Teoriaperustan ja taustan tutkimukselle muodostavat erityisesti viestinnällisen kieltenopetukset periaatteet ja niihin olennaisesti kuuluva autenttisuuden käsite, eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitokuvaus (CEFR) sekä uusin lukion opetussuunnitelma (LOPS 2015). Tutkimuksen tavoitteena on luoda Escalier 1 -oppikirjan suullisille harjoituksille kategorisointi ja sen pohjalta analysoida syntyneiden tehtävätyyppien yhteyttä kommunikatiivisuuden ja autenttisuuden perusperiaatteisiin. Lisäksi olennaista on kysyä oppilaiden mielipiteitä eri tehtävätyyppien hyödyllisyydestä. Aineisto ja menetelmät. Tutkittavana aineistona toimii ranskan kielen oppikirja Escalier 1, joka kattaa lyhyen ranskan lukion kaksi ensimmäistä kurssia. Tutkimusmenetelmät ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia. Suullisten tehtävien prosenttiosuuden laskeminen kaikista kirjan tehtävistä sekä kuusiosaisen kategorisoinnin luominen toimivat pohjana koko tutkimukselle. Aineiston varsinainen analyysi koostuu sisällön tulkinnasta, jonka tarkoituksena on pohtia kunkin tehtäväkategorian yhteyttä teoriaosuudessa esitettyihin kommunikatiivisuuden ja autenttisuuden määritelmiin. Lisäksi tutkimuksessa suoritettiin kysely, joka toteutettiin 22 lukiolaisen kanssa heidän tehtyään kolme eri kategorioihin kuuluvaa suullista harjoitusta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoittaa, että noin 14 % tutkittavan oppikirjan harjoituksista on suullisia. Tehtävien luokittelun jälkeen voidaan todeta, että erilaiset pieniä askareita simuloivat tehtävät sekä vapaata kerrontaa kuvista tai vihjeistä edellyttävät harjoitukset vastaavat parhaiten viestinnällisen kieltenopetuksen periaatteisiin. Kaikista toistavimpia ja sitä myöten vähiten kommunikatiivisia ja autenttisia ovat mekaaniset tehtävät, joiden tarkoituksena on pareittain muodostaa kysymyksiä tai väitelauseita tarkoin annetun mallin mukaisesti ilman mahdollisuutta kokonaisen keskustelun luomiselle. Oppilaat ovat pääosin samaa mieltä ja korostavat vastauksissaan tarvetta monipuoliselle ranskan opetukselle. Vaikka sanaston ja kieliopin hallintaa pidetään tärkeänä, oppilaat pitävät erityisesti tehtävistä, joissa he saavat itse olla aktiivisia ja vaikuttaa keskustelun kulkuun. On selvää, että suullisen harjoittelun merkitystä ei voida liikaa korostaa. Mikäli halutaan pyrkiä viestinnällisen kieltenopetuksen ja autenttisuuden esittämiin tavoitteisiin, on oppikirjojen sisältöjä ehdottomasti monipuolistettava tuomalla koulumaailma ja sen ulkopuolinen elämä entistä lähemmäksi toisiaan. Ranskan opiskelu tulisikin nähdä holistisena kokonaisuutena, jonka päätavoitteena on antaa oppilaalle eväitä käyttää kohdekieltä vaihtelevissa konteksteissa ja monipuolisissa kommunikaatiotilanteissa.
  • Pihlamaa, Sinikka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmani kohdeteoksena on Joel Haahtelan romaani Katoamispiste (2010). Tutkin, miten muistot, muistaminen ja ajan kokeminen asettuvat merkittäväksi osaksi teosta. Työssäni hyödynnän fenomenologista lähestymistapaa. Fenomenologia tähdentää välittömän havainnon merkitystä tiedon lähteenä. Fenomenologi Edward S. Casey analysoi teoksessaan Remembering. A Phenomenological Study muistamisen prosessia: ensivaikutelmia, tarkoituksellista muistamista, muistojen mielessä pitämistä, muistin tukemista, muistelemista, tunnistamista, muistuttamista ja muistojen mielessä säilyttämistä, kehon ja paikan muistia. Katoamispisteessä painottuvat traumaattinen ja tarkoituksellinen muisti, sillä romaanin henkilöt etsivät kadonneita läheisiään. Minäkertoja selvittää kirjailija-kollegansa Raija Siekkisen vaiheiden syitä. Caseyn erittelemästä prosessista romaanissa painottuu tarkoituksellinen muistaminen: tietojen penkominen. Toinen tärkeä muistamisen laji on tunnistaminen. Motiivit, kuten esineet ja dokumentit, kirjeet ja muistilaput sekä toisten kokemukset tuovat kertojan mieleen kohtauksia hänen omasta elämästään. Tarkastelen ajan kokemista Haahtelan romaanissa tutkimalla muistamisen vaiheita, tiloja ja esineitä, toistuvia motiiveja. Ne limittyvät keskenään; henkilöt liikkuvat tiloissa eri aikoihin ja herättävät toisissaan muistoja ja kokemuksia. Romaanissa ilmenee paikkoja, taideteoksia ja esineitä, joiden läheisyydessä muistot heräävät. Motiivien tarkasteluun saan tukea fenomenologi Gaston Bachelardin tutkielmasta Tilan poetiikka. Hän tutkii kuvan hetkellistä esiintuloa. Haahtelan teoksissa toistuvat pohtiva kertojatyyppi ja etsimisen tematiikka. Päähenkilö lähtee etsimään kadonnutta tai kaivattua henkilöä. Päähenkilö on eksistentialistisessa kriisissä. Hänen suhteensa puolisoon on katkennut tai epävarma; usein joku perheenjäsen on kadonnut tai jäänyt tuntemattomaksi. Etsimisen kohde ei yleensä löydy, mutta päähenkilö muuttuu. Matkan aikana hän järjestelee muistojaan, hahmottaa menneisyytensä ja nykyisyytensä uudelleen. Haahtelan romaani on kunnianosoitus Raija Siekkiselle, novellistille. Kertoja kiertää tämän jalanjäljissä. Haahtela uusintaa Siekkisen Saari-romaanin kerrontamenetelmiä, paikka- ja esinemotiiveja. Siekkisen fiktio, hänen elämäänsä liittyvät faktat ja romaanin todellisuus sulautuvat yhteen. Romaani kuvaa myös omaa syntyprosessiaan, tietojen keräämistä ja matkaa tapahtumapaikoille. Siekkisen persoona ja elämä tulevat osaksi romaania. Katoamispiste on monitulkintainen. Henkilöhahmot liukuvat samaan todellisuuteen; ääriviivat heidän välillään liukenevat. Henkilöitä yhdistävät samankaltaiset trauma ja sivullisuuden kokemukset. Katoamispisteessä toistuu samanlainen kehämäisyys kuin Saaressa. Romaanin nimi Katoamispiste konkretisoituu romaanin lopussa, mutta näkyy myös variaatioina tarinassa: avioerossa, potilaiden kertomuksissa, veneen irrotessa rannasta, naisen vilahtaessa kadulla, kohtaamattomuudessa. Haahtelan tuotannon toistuva teema, minäkertojan ajautuminen eksistentiaaliseen kriisiin ja kehitys autenttisemmaksi yksilöksi toteutuu tässäkin romaanissa. Kertoja luo käsityksen Siekkisen elämänvaiheista ja omasta ajautumisestaan kriisiin. Hän tuntee itsensä entistä paremmin. Identiteetti on luotava aina uudelleen.
  • Sundman, Cecilie (Helsingin yliopisto, 2020)
    The purpose of the thesis was to explore the opinions about authenticity in the attire of Living Historists that is to say, People, who have Historical Reenactment as a hobby. Living history is a popular hobby, and brings a lot of knowledge about textile, wood, and metal craft, as the attire often are home-made. Due to this, an important part of the research consisted of what craft techniques are being used, and what kind of research goes into making a “kit” for reenacting. Earlier research about re-enacting attire, in particular is rather scarce, so new perspectives were a goal at the start. The gathering of material was done by questionnaire, spread in suitable groups on Facebook during the spring of 2018. There were 182 people answering, of different ages and re-enacting background. The questionnaire consisted of both qualitative and quantitative questions, so the analysis was done with Mixed-Method, combining the data from both groups only at the last minute. Living history was found to be a multiform hobby, where authenticity has its own place. It does not, however, define the scene, but provides opportunity for personal or group-wide development within the re-enactment scene. Historical handicrafts are a large part of the hobby and could also be considered their own scene within the whole of living history.
  • Aavikko, Veera (Helsingin yliopisto, 2017)
    Joogalla on pitkät juuret intialaisessa kulttuuriperinteessä, mutta viime vuosikymmenten aikana jooga harrastuksena on lisännyt voimakkaasti suosiotaan länsimaissa. Myös joogaturismi, eli matkailu joogaharrastuksen vuoksi on kasvussa. Joogalomakohteita on nykyään ympäri maailmaa. Yksi uudemmista matkakohteista on Goa Intian länsirannikolla. Joogaa harjoitetaan Goalla usein länsimaisen opettajan ohjauksessa. Joogamatkaajista Intiassa ja Goasta kohteena liikkuu monenlaisia mielikuvia: Arkikäsityksissä länsimainen joogaaja saattaa näyttäytyä eskapistisena ”hippinä” tai autenttisuuteen pyrkivänä ”travellaajana”. Toisaalta Goalla on maine hyvin turistisenakin kohteena. Tämä tutkielma valottaa joogamatkailua Goalle ilmiönä empiirisesti ja tarkastelee joogamatkaajien omaa merkityksenantoa toiminnalleen. Tutkimus selvittää, millaista toimintaa joogamatkailu Goalle on, mitä jooga harrastajilleen merkitsee ja miksi he matkustavat lomalle joogaamaan. Aineistona on käytetty kymmenen joogaharrastajan haastatteluja, jotka on kerätty heidän joogamatkansa aikana Goalla Intiassa. Analyysi on tehty laadullisen sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti. Tutkielmassa käsitellään joogamatkailua ja sen funktioita, Goan valikoitumista matkakohteeksi, Goalle matkustamisen eroavuutta Intiassa matkustamisesta sekä joogan merkitystä haastateltavien elämässä. Tutkimuksen tuloksia tulkintaan turismin tutkimukseen ja teorioihin nojaten. Erityisen keskeisenä on post-turismin käsite. Haastattelujen pohjalta voidaan sanoa, että joogamatka Gooalle muistuttaa monin tavoin turistista toimintaa sillä erotuksella, että loman keskiössä on jooga. Jooga on matkustajille tärkeä harrastus arkisen hyvinvoinnin kannalta. Post-turisti ei erottele arkea ja lomaa täysin vastakohtaisiksi olotiloiksi, vaan leikittelee turismin kuvastoilla ja sekoittaa arjen ja loman rajapintaa. Joogamatka Goalle saakin post-turistisia piirteitä arjesta tutun harrastuksen myötä. Goa esiintyy sopivana taustaverhona joogamatkailulle, jolta matkustajat kaipaavat lähinnä vain kohteen helppoutta, sekä aurinkoa ja lämpöä. Tässä suhteessa Goa esiintyy perinteisenä lomakohteena, jonka tilalle olisi käynyt joku muukin aurinkolomakohde. Tutkielman perusteella joogamatkailu Goalle on ensisijaisesti hyvinvoinnin tavoittelua. Goalle suuntautuva joogamatka ei pyri etsimään autenttisuutta paikan suhteen, vaan matkailun keskiössä on yksilön hyvinvointi. Hyvinvointia edistääkseen harrastajat matkustavat pois arkisista ympyröistä monine haasteineen ja vaatimuksineen, jotta pääsevät keskittymään joogaamiseen, joka jo itsessään on heille hyvinvoinnin lähde. Tältä matkalta haettiin maksimaalista rentoutumista, jonka vuoksi kohteeksi valikoitui helppo ja ennestään tuttu paikka, jossa on miellyttävä ilmasto. Matkustusidentiteettejä on useita ja niitä vaihdellaan tilannesidonnaisesti.