Browsing by Subject "authoritarianism"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 51
  • Mitikka, Eemil (Helsingin yliopisto, 2019)
    Trust is one the key concepts in analyzing the maintenance of social order and diversity in modern societies. Previous studies have reported that trust correlates, for instance, with higher economic growth, better governance, higher levels of education and subjective wellbeing. However, former Soviet countries face particular problems in developing the habits of trust. These observations of trust call for a more comprehensive and in-depth areal understanding of the concept. The present thesis examines the dynamics of political trust in contemporary Russia, and draws inspiration from W. Mishler and R. Rose’s (2001, 2005) studies of political trust. Mishler and Rose (2001) studied the origins of political trust in post-Communist Eastern European countries in the late 1990s. Their main finding was that while socio-demographic factors explain poorly the variance of political trust in post-Soviet sphere, the individual perceptions of political and economic performance of the institutions correlate significantly with it. Thus, they advance that political trust is a rational response to institutional performance in those countries. In this regard, political trust in Eastern European countries seems to adhere to conditions of the Russian proverb “doverjaj, no proverjaj” (“trust but verify”). This thesis aims to examine how relevant the aforementioned argument is in the context of contemporary Russia. This examination is done by conducting a kind of replicate analysis of Mishler and Rose’s model. Moreover, a critical evaluation of the results of thesis’ model is given by applying recent insights from Russian studies. The data for the thesis’ model are drawn from the third round of the Life in Transition survey (LiTS III). Analyses were performed using principal component factor analysis and ordinary least squares linear regression models. In general, the results of the thesis’s model are consistent with those of Mishler and Rose (2001): the subjective perceptions of political and economic performance of Russian institutions were the most significant domains associated with political trust in modern Russia, whereas socio-demographic factors had only a minuscule effect in shaping it. However, the hypothesis about political trust as a rational response to political and economic performance contradicts with the recent data and research on Russian economy and politics: economy has stagnated or even fallen in Russia during recent years, and, at the same time, Russian domestic policy has become increasingly repressive. These observations suggest that political trust might be a reflection of something else than mere rational response to institutional performance in Russia. On the other hand, the fluctuation of the Russian political trust implies that it presents evaluative attitudes toward institutions, but in the light of the evidence of this thesis, the level of rationality of these evaluative attitudes remains unclear and questionable.
  • Lönnqvist, Jan-Erik; Szabo, Zsolt Peter; Kelemen, Laszlo (2021)
    The authoritarian personality is characterized by unquestionining obedience and respect to authority. System justification theory (SJT) argues that people are motivated to defend, bolster, and justify aspects of existing social, economic, and political systems. Commitment to the status quo is also a key characteristic of the authoritarian personality. It can be argued that the social context matters for how an underlying latent authoritarian character is expressed. This means that authoritarian regimes could be expected to lead to increased authoritarianism and stronger system-justification. We investigated this hypothesis in two representative samples of Hungarians, collected before (2010) and after (2018) 8 years of Fidesz' rule (N = 1,000 in both samples). Moreover, the strong version of SJT argues that members of disadvantaged groups are likely to experience the most cognitive dissonance and that the need to reduce this dissonance makes them the most supportive of the status quo. This argument dovetails nicely with claims made by the political opposition to Fidesz, according to which Fidesz is especially popular among low-status members of society. We found that measures assessing authoritarian tendencies did not change between 2010 and 2018. However, more specific beliefs and attitudes did change, and these effects were especially pronounced among Fidesz supporters. Their belief in a just world and a just system has grown stronger, while their attitudes toward migrants had hardened. Low status was associated with lower levels of system-justifying ideologies. However, low status Fidesz voters justified the system more than high status opposition voters in 2018, lending some support for the strong version of SJT. Our results suggest that beliefs and attitudes of Hungarians have changed between 2010 and 2018, and that political leadership played a crucial role in this.
  • Gelman, Vladimir (Издательство Европейского университета в Санкт-Петербурге, 2019)
  • Gel'man, Vladimir (2016)
  • Gelman, Vladimir (2018)
    One might summarize the state of the field of research into contemporary Russian politics as a dismal consensus: most observers believe that durable authoritarianism has consolidated itself, and there is very little chance of democratization in the foreseeable future. However, political regime changes are often launched and developed overtime as side effects of moves made by political actors, and their outcomes are not predetermined. This article aims to go beyond this dismal consensus, and revisits some of the arguments on the role of structure and agency in post-Soviet regime dynamics. Apart from the changes in structural variables, it reconsiders the role of the incentives and choices of self-interested political actors, who are not always omnipotent and well-informed strategists. The overall dismal tendencies nevertheless leave some bias for hope in the analysis of regime dynamics in post-Soviet Eurasia and beyond.
  • Gel'man, Vladimir (2021)
    Among many arguments for constitutional changes presented in the wake of the 2020 campaign for the popular vote in Russia, there was the idea that "cementing" Russia's political landscape for the sake of the regime's durability would serve as a tool for improvement of quality of governance. This argument, in a way, followed the essential point of Mancur Olson describing many autocrats across the globe as "roving bandits" with their short-term time horizons and incentives for predatory behavior. To what extent may the constitutional extension of the time horizon of Russia's authoritarian regime contribute to conversion of Russia's state officials and top managers from the "roving" to the "stationary" model, in Olson's terms? On the basis of previous research, I argue that the nature of Russia's political regime-electoral authoritarianism under personalist rule-prevents such a trajectory of further evolution. Indeed, the set of constitutional changes adopted in Russia in July 2020 is likely to preserve bad governance as a mechanism of maintenance of politico-economic order, as intentionally built and developed during the post-Soviet period. While certain technocratic solutions for Russia's governance, aimed at "fool-proofing", may avert the risks of major disasters, under conditions of durable authoritarianism the use of these devices will not result in major advancements in the quality of governance. Rather, they may contribute to further decay and aggravation of the numerous vices of bad governance.
  • Gel'man, Vladimir (George Washington University, 2016)
    PONARS Policy Memo Series
  • Robertson, Graeme; Gel'man, Vladimir (2019)
  • Lönnqvist, Jan-Erik; Kivikangas, Matias J (2019)
    We investigated the relation between economic and social attitudes and the psychological underpinnings of these attitudes in candidates (N = 9515) in the Finnish 2017 municipal elections. In this politically elite sample, right-wing economic attitudes and social conservatism were positively correlated (r = 0.41), and this correlation was predominantly driven by those on the economic left being socially liberal, and vice versa. In terms of underlying psychological processes, consistent with dual process models of political ideology, the anti-egalitarian aspect of social dominance orientation was more strongly associated with right-wing economic attitudes, and the conventionalism and aggression aspects of right-wing authoritarianism with social conservatism. Our results show that even in a non-United States context in which the masses organize their political attitudes on two independent dimensions, these dimensions are moderately aligned among certain parts of the political elite, and that the political attitudes of the political elite can be traced to underlying psychological motivations. We argue that equality concerns could play a role in explaining why the left-right and liberal-conservative dimensions are more strongly aligned among those on the left and those more liberal.
  • Yasav, Melisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastelen Istanbulin ja Ankaran kaupungeissa vaikuttavien keskiluokkaisten ympäristötoimijoiden asemaa Turkin ympäristöpolitiikassa. Tutkin tapoja, joilla nämä ympäristötoimijat ovat voineet vaikuttaa ympäristöpolitiikkaan vuoden 2013 Gezi-protestien jälkeen, aikana, jolloin autoritäärisyys ja neoliberalistinen kehityskeskeisyys, ns. neoliberalistinen developmentalismi, määrittävät pitkälti Turkin politiikkaa. Tutkimukseni kontribuoi ajankohtaiseen ja tärkeään keskusteluun kansalaisyhteiskunnan ja ympäristötoimijoiden nykyisistä ja tulevista rooleista ja toimintamahdollisuuksista, niin Turkissa kuin muissakin epädemokraattisissa maissa. Tutkimuskysymyksiäni ovat 1) Miten neoliberalistinen ja kehityskeskeinen poliittinen päätöksenteko sekä autoritäärisyys ovat vaikuttaneet ympäristöpolitiikkaan Turkissa?; 2) Miten kaupungeissa työskentelevät ympäristötoimijat ovat pystyneet toimimaan Turkin autoritäärisen hallituksen harjoittaman neoliberalistisen ja kehityskeskeisen poliittisen ja taloudellisen agendan kontekstissa vuosien 2013-2018 aikana? Tutkin kriittisen teorian keinoin sitä, miten Turkissa vallitsevat neoliberalistiset kehityskeskeiset ja autoritääriset sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset rakenteet vaikuttavat ympäristötoimijoiden mahdollisuuksiin toimia ympäristön hyväksi. Tämä tutkimus osoittaa, että hegemonisesta vallankäytöstä huolimatta nämä toimijat ovat vaikuttaneet ympäristöpolitiikkaan luovimalla ennalta-arvaamattomissa ja uhkaavissa valtion ja yhteiskunnan välisissä olosuhteissa. Toimijat pyrkivät luomaan tilaa ympäristötoiminnalle ja hegemoniaa haastavalle keskustelulle sekä pitämään kansalaisyhteiskuntaa elossa kontekstissa, jossa suurin osa kansalaisjärjestöistä on lopetettu tai peloteltu hiljaiseksi. Tutkielman teoreettisena päämääränä on ollut pohtia, miten kriittinen teoria osoittaa ja selittää sitä, miten Turkin hallitus on onnistunut rakentamaan hegemoniaansa ja miten kansalaisyhteiskunta on vastannut siihen. Tutkimusaineistoni koostuu 14 teemahaastattelusta sekä tuoreesta aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta. Tutkimustani varten haastattelin kaupungeissa toimivia keskiluokkaisia järjestöjen ja yhdistysten työntekijöitä, aktivisteja, vapaaehtoisia, dokumentaristeja sekä luennoitsijoita. Käytän kriittistä teoriaa analyyttisenä metodologisena pohdiskelun välineenä urbaanin Turkin ympäristötoimijoiden ja niiden olosuhteiden tutkimiseen, joiden puitteissa ympäristötoimijat suojelevat ja tutkivat luontoa, protestoiva ja informoivat yhteiskuntaa ympäristöasioista. Tutkimustulokseni osoittavat, että Turkin autoritäärisesti toimivan poliittisen ja taloudellisen eliitin harjoittaman politiikan neoliberalistinen ja kehityskeskeinen luonne 1) vahingoittaa luonnonympäristöjä huomattavasti, vaikeuttaa ihmisten elinoloja ja harjoittaa ympäristöpolitiikkaa tukeakseen omia intressejään 2) rajaa ympäristöjärjestöjen ja aktivistiryhmien mahdollisuuksia osallistua ympäristöä koskevaan poliittiseen päätöksentekoon sekä ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Vaikka yllämainitut olosuhteet vähentävät kansalaisyhteiskunnan toimijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristön tilaan mielivaltaisten lakien ja toimenpiteiden, rahoituksen ja yhteistyön puutteen sekä itsesensuurin takia, moni heistä on löytänyt tapoja toimia näissä vaikuttamisen, aktivismin ja suojelun kapenevissa tiloissa. Voidaankin päätellä, ettei vuoden 2013 Gezi-protestien jälkeinen Turkin konteksti eivätkä muutkaan samankaltaiset olosuhteet välttämättä estä ympäristötoimijoita jatkamasta vaikuttavien tapojen etsimistä ja vaikuttamista kehityspoliittiseen päätöksentekoon. Kriittisen teorian menetelmät auttavat haastamaan vallitsevan tilan ja huomamaan uusia mahdollisuuksia ympäristötoimijoille tässä autoritäärisessä kontekstissa.
  • Gel'man, Vladimir (2021)
    This essay is focused on the analysis of several success stories of state-directed developmental projects and programmes in Russia, which are designed and implemented amid conditions of bad governance. I argue that these success stories do not serve as exceptions to the general rules of bad governance but rather confirm its overall tendencies. The prioritisation of state support for successful projects and programmes is related to conspicuous consumption of material and symbolic benefits by the political leadership against the background of mediocre policy outcomes beyond the 'pockets of efficiency' intentionally designed by authorities. The analysis of several success stories related to technological development and the advancement of higher education addresses the questions of why they were short-lived and resulted in diminished returns and/or weak multiplicative effects. Thus, success stories become the other side of the coin for bad governance: these achievements are intertwined with the general trends of governing the state.
  • Gel'man, Vladimir; Zavadskaya, Margarita (2021)
  • Gel'man, Vladimir (Russland-Analysen, 2021)
  • Ilmonen, Saara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma keskittyy analysoimaan kapinallisryhmien muodonmuutosta poliittisiksi puolueiksi sisällissodan jälkeen ja siihen, kuinka kapinallistausta näkyy poliittisen puolueen toiminnassa. Aiempi tutkimus kapinallisryhmien muodonmuutoksesta poliittisiksi puolueiksi on kehittynyt pääosin viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Kylmän sodan päättyminen, lisääntyneet sisällissodat ja demokratisaation kolmas aalto ovat kaikki osaltaan vaikuttaneet siihen, että yhä useamman konfliktin jälkeen sen osallisina olleista entisistä kapinallisryhmistä kehittyy poliittisia puolueita. Työn tavoitteena on aiempaa tutkimuskirjallisuutta hyödyksi käyttäen ja kahta maatapausta vertaillen tuottaa analyysia kapinallisryhmistä poliittisiksi puolueiksi ryhtyneiden poliittisten toimijoiden vaikutuksesta maan demokratiakehitykseen pidemmällä aikavälillä. Lisäksi työ osaltaan kontribuoi sekä konfliktinjälkeistä demokratisaatiota analysoivaan tutkimuskirjallisuuteen sekä Burundia ja Ruandia analysoivan kirjallisuuteen. Tutkimuskysymyksiä etsitän vastauksia aikaisempaa tutkimusta analysoivan vertailevan tutkimuksen avulla, missä käytetään lisäksi kahta esimerkkitapausta. Vertailevaan tutkimukseen on valikoitunut kaksi samankaltaista Keski-Afrikan valtiota, Burundi ja Ruanda. Maiden jaettu historia, yhtenevä etninen rakenne ja samankaltainen kehityskulku siirtomaavallan jälkeen tekevät niistä ideaaliset vertailukohteet, sillä muuttujien määrä pysyy minimissään ja vertailussa voidaan keskittyä analysoimaan kapinallistaustan vaikutusta valtapuolueiden toimintaan. Työn materiaalina käytetään aiempaa akateemista tutkimusta, maakohtaisia raportteja sekä muuta olennaista kirjallisuutta. Konfliktinjälkeinen demokratiakehitys sekä Burundissa että Ruandassa on ollut negatiivista. Kummassakin maassa poliittiset vapaudet ovat erittäin rajalliset ja valta on keskittynyt valtapuolueiden ja niiden sidosryhmien käsiin. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana maista on tullut autoritaarisia yksipuoluevaltioita, jossa poliittiset päätökset tekee valtapuolueen sisällä oleva pienempi ryhmä. Poliittinen oppositio on olematon ja säännöllisiä vaaleja järjestään näön lähinnä vuoksi.
  • Pamuksuzer, Ayse Eda (Helsingin yliopisto, 2019)
    The resignation of Kazakhstan’s first and only president, Nursultan Nazarbayev, has brought attention to Kazakhstan’s political regime and the political structure it maintained since its establishment. Regardless of Nazarbayev’s resignation from the presidency post, he still holds great power. Thus, this thesis focuses on Nazarbayev, still a relevant actor and a critical figure in understanding the political conditions in Kazakhstan. This thesis discusses the political structure that Nazarbayev built and maintained. In this thesis, the structure is stated to be preserved through different forms of monitoring and control, however surveillance on telecommunication channels is made the focus. Surveillance on telecommunication channels does not only allow the political structure to be preserved but also upholds the ontological security of the leader in control of the structure. This thesis introduces the changing telecommunication surveillance regulations and practices and discusses them in detail. Even though the state surveillance that targets telecommunication is justified for its security impact on the society, it can also be seen as a tool for ontological security of the people deploying it. Further exploration of telecommunication surveillance and its impacts suggests that there can occur ontological security dilemmas within the state, concerning the leader and the society. The members of society may not achieve ontological security as a result of the surveillance practices that target them, whereas the leader or the other political figures can reinforce their ontology. Although being present elsewhere, the concepts of ontological security, surveillance and ontological security dilemma are studied specifically in the context of Kazakhstan.