Browsing by Subject "autismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Lehtinen, Mari (Kehitysvammaliitto, 2012)
    Kehitysvammaliiton tutkimuksia
  • Wiklund, Mari; Ihaksinen, Kia; Vainio, Martti (2021)
    Autism spectrum disorder is a neurobiological developmental disorder, characterized e.g. by problems of social interaction, over-sensitity to sensory stimuli as well as restricted interests (APA, 2013). People afflicted with autism spectrum disorder (ASD) often have deviant prosodic features in their speech. This article focuses on the utterance-final rising pitch and its use in questions and narrative turns in the spontaneous interaction of boys with ASD. The topic is important because even if autistic persons’ prosodic features have already been studied rather extensively, spontaneous interaction, which allows observing the use of intonation by persons with ASD, has been studied very little before. The data originate from authentic group therapy sessions where 11–13-year-old boys afflicted with ASD talk with their therapists. Methods of phonetics and conversation analysis are used in the study. The results of the study suggest that boys with ASD are able to use utterance-final rising pitch as an interactional resource as well as to produce and interpret correctly prosodic features that indicate finality in spontaneous interaction. They are also able to emphasize words with the help of prosodic features, call for other participants’ reactions and indicate that they take other participants into account with the help of utterance-final pitch rises. Thus, boys with ASD seem to be able to use intonation as an interactional resource, even though reciprocal interaction is generally speaking difficult for people afflicted with autism (APA, 2013).
  • Jääskeläinen, Elina (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen lähtökohtana on tuoda kuuluviin autismin kirjon henkilöiden omaa ääntä ja tuottaa tietoa sekä heidän tarpeistaan että voimavaroistaan yhteiskunnan jäseninä. Tutkimus lisää myös tuntemusta neurologisen monimuotoisuuden paradigmasta, jonka mukaan neuroerityisyyksissä, kuten autismin kirjossa, ei ole kyse sairaudesta vaan monimuotoisuudesta voimavaroineen ja vaikeuksineen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää autismin kirjon henkilöiden kokemuksia osallisuudesta ja osattomuudesta yhteiskunnassa. Tutkimus on kiinnostunut siitä, mitä merkityksiä autismin kirjon henkilöt antavat osallisuuden ja osattomuuden kokemuksille yhteiskunnan jäseninä ja millä tavoin he haluaisivat osallistua yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu kyselyllä kerätyistä avoimista vastauksista. Vastaajat ovat yli 18-vuotiaita autismin kirjon henkilöiksi itsensä määritteleviä henkilöitä, jotka ovat saaneet tiedon tutkimuksesta erilaisten autismiin liittyvien foorumeiden välityksellä. Kysely toteutui ajalla 1.11. – 31.12.2016 Helsingin yliopiston E-lomakkeena ja siihen vastasi yhteensä 37 osallistujaa. Tutkimuksen tulokset syntyvät teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla sosiaalisen ulkopuolelle jäämisen teoriaa soveltaen. Osallisuuden ja osattomuuden kokemukset käsitetään kuuden ulottuvuuden kautta: työmarkkinat, taloudellinen, institutionaalinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja tilallinen ulottuvuus. Seitsemäs ulottuvuus jäsentyy aineistolähtöisen analyysin kautta. Työmarkkinallisella ja taloudellisella ulottuvuudella kokemus osallisuudesta syntyy osaamisen kautta ja osattomuuden tuntemuksia taas koetaan joustamattomien vaatimusten vuoksi. Arvostusta toivotaan tukemaan osallisuutta. Institutionaalisella ja sosiaalisella ulottuvuudella kokemus osallisuudesta syntyy vaikuttamisen kautta ja kokemukset eriarvoisuudesta muodostavat myös osattomuuden tuntemuksia. Osallisuutta tukemaan toivotaan hyväksyntää. Kulttuurisella ja sosiaalisella ulottuvuudella kokemus osallisuudesta tapahtuu arvojen kautta ja osattomuuden tuntemuksia koetaan leimaantumiseen liittyen. Ymmärrystä toivotaan tukemaan osallisuutta. Kokemus rikkaasta sisäisestä maailmasta ja vahvasta yhteydestä ympäristöön nousee tuloksista löydöksenä, jota ei voi mielekkäästi paikantaa osallisuuden kuuteen ulottuvuuteen, joten sille rakentuu oma seitsemäs ulottuvuus. Tutkimuksen tulokset kuvaavat autismin kirjon henkilöiden suhdetta yhteiskuntaan osallisuuden ja osattomuuden kokemusten sekä toiveiden kautta. Tutkimus esittää, että autismia ei tulisi nähdä pelkästään häiriönä vaan myös voimavarana. Autismi on olemisen tapa, josta neurotyypillisetkin voivat inspiroitua. Autismista tarvitaankin lisää tietoa sosiaalitieteellisestä näkökulmasta sivuuttamatta kuitenkaan autismin neurologista perustaa. Tärkeää olisi ottaa kokemusasiantuntijoita mukaan tiedonmuodostukseen. Kokemuksellisen tiedon lisääminen tarpeista ja voimavaroista edistäisi myös tarkoituksenmukaisten palvelujen kehittämistä aikuisille autismin kirjon henkilöille.
  • Wiklund, Mari; Laakso, Minna (2020)
    This paper analyses disfluencies and ungrammatical expressions in the speech of 11–13-year-old Finnish-speaking boys with ASD (N = 5) and with neurotypical development (N=6). The ASD data were from authentic group therapy sessions and neurotypical data from teacher-led group discussions. The proportion of disfluencies and ungrammatical expressions was greater in the speech of participants with ASD (26.4%) than in the control group (15.5%). Furthermore, a qualitative difference was noted: The ASD group produced long, complex disfluent turns with word searches, self-repairs, false starts, fillers, prolongations, inconsistent syntactic structures and grammatical errors, whereas in the control group, the disfluencies were mainly fillers and sound prolongations. The disfluencies and ungrammatical expressions occurring in the ASD participants’ interactions also caused comprehension problems.
  • Halme, Saara (Helsingfors universitet, 2015)
    Goals: The emphatizing-systemizing theory (E-S theory) states that emphatizing and systemizing helps us understand gender differences in normal population and the causes of autism spectrum disorders. Emphatizing is the capacity to recognize and predict other people's emotions and thoughts and to respond appropriately. Systemizing is the drive to analyze nonagentive systems and create if-then rules in order to predict their behavior. In general, women have a stronger drive to emphatize and men have a stronger drive to systemize. Extreme male brain theory (EMB Theory) is an extension to the E-S theory. According to the EMB Theory, autism is a result of the extreme of the normal male cognitive profile. In recent years, it has been noticed that autistic traits can also be found in normal population. One might expect that the relationship between emphatizing, systemizing and autistic traits would also be found in healthy individuals. However, not much research has been done on this subject and the results have been somewhat mixed. There have also been some weaknesses in the methods used in previous research. In this paper, I examine the relationship between emphatizing, systemizing and autistic traits in normal population using a wide variety of measurements. The hypothesis is that low emphatizing and high systemizing are related to the amount of autistic traits. Method: 3084 participants took part in an online study. The study consisted of questionnaires and computerized tests. Results and Discussion: Low emphatizing and high systemizing were related to the amount of autistic traits. The negative relationship between emphatizing and autistic traits was bigger than the relationship between systemizing and autistic traits. Tests that measured emphatizing and systemizing abilities correlated only weakly to the amount of autistic traits. Low emphatizing was related to autism's social difficulties. High systemizing was related to the interest toward numbers and patterns associated with autism. It seems that emphatizing and systemizing are linked to different parts of the autistic phenotype.
  • Parkkinen, Kimmo (Helsingfors universitet, 2002)
    Tutkimuksessa selvitettiin autismiluokan oppilaiden fyysisen väkivaltakäyttäytymiseen yhteydessä olevia oppilas- ja opetusympäristötekijöitä. Tutkimuksen kohderyhmänä oli kaikki Suomen autismiluokkien oppilaat ja vertailuryhminä oli EHA1- ja EHA2- luokan oppilaita. Tutkimusote oli kvantitatiivinen, tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla. Tutkimuskyselyyn vastasivat luokkien opettajat. Aineiston käsittelyssä pääasialliset analyysimenetelmät olivat faktori-, varianssi- ja regressioanalyysi. Tutkimuksen pääongelmat: 1. Millaista on tutkituilla oppilailla esiintynyt fyysinen väkivaltakäyttäytyminen? 2. Millaiset oppilastekijät ovat yhteydessä fyysiseen väkivaltakäyttäytymiseen? 3. Miten luokkatoiminnot ja autismiluokan henkilökunnan toiminta ovat yhteydessä oppilaiden fyysiseen väkivaltakäyttäytymiseen? Tutkimustulokset osoittivat, että autismiluokan oppilaiden fyysinen väkivaltakäyttäytyminen oli huomattavasti vertailuryhmien (EHA1 Ja EHA2) oppilaita runsaampaa. Autismiluokan oppilaiden yleisimpiä fyysisen väkivaltakäyttäytymisen muotoja olivat toisiin kohdistuneet lyömiset, puremiset, raapimiset tukistamiset ja tönimiset. Itseen kohdistui eniten puremista ja lyömistä. Autistien akateemiset taidot olivat tutkimuksen mukaan selvästi heidän sosiaalisia taitojaan paremmat. Runsaimmin fyysistä väkivaltakäyttäytymistä raportoitiin olevan niillä autismiluokan oppilailla, joilla oli hyvät akateemiset, mutta heikot sosiaaliset taidot. Väkivaltakäyttäytymistä edeltävissä tilanteissa ja toiminnoissa korostui yleisimmin yllätys-, siirtymis- ja odottamistilanteet. Väkivaltaa edeltävät vuorovaikutustilanteet olivat pääosin henkilökunnan johtamia käskynantotilanteita. Näissä tilanteissa oppilasta ohjattiin vaatimuksilla tai kielloilla. Fyysiseen väkivaltatilanteeseen puuttumiseen käytetyistä välittömistä interventiomenetelmistä yleisin oli fyysinen ohjaaminen. Tällä ohjausmuodoilla oli heikoin oppilaan rauhoittumista edistävä vaikutus. Parhaimmat intervention vaikutukset saatiin huomiotta jättämisellä tai huomion siirtämisellä muualle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui pääosin Kauffmanin sosiaalis-kognitiiviseen väkivaltateoriaan ja Schoplerin autistien häiriökäyttäytymistä kuvaavaan malliin. Kokonaisotos autismiluokan oppilaista antoi hyvän kuvan koko Suomen autismiluokilla esiintyvästä fyysisen väkivallan ilmiöstä. Tutkimuksen käytäntöön sovellettavuus liittyy autistien opetuksen kehittämiseen, fyysisen väkivaltakäyttäytymisen ennaltaehkäisyn suunnittelutyössä ja opetushenkilökunnan väkivallan kohtaamisen tukemiseen
  • Oristo, Sini (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objectives Autism generally refers to lingual, communicational and behavioral continuous traits, which are determined by genetics as well as environment. The purpose of this study was to examine to which extent the genetic autism risk explains the variation in autistic traits in two-year-old children in the normal population. Additionally the impact of the genetic autism risk was examined in conditions, where the mother of the child suffered from depressive symptoms during pregnancy and/or had alexithymia (trouble identifying feelings). Methods The sample was collected from the Child-Sleep cohort study (n=942). The child’s genetic autism risk was calculated by comparing the child’s genome with the genome of people with an autism diagnosis. All of the other information was collected with questionnaires. The child’s autistic traits were assessed according to the autism scale in BITSEA. The mother’s depressive symptoms during pregnancy were assessed according to the Ces-d (short) questionnaire and her trouble identifying feelings according to the TAS-20-questionnaire. The connections between the variables were examined with Pearson’s correlation coefficient. The autistic traits were examined with linear regression analysis. Results and conclusions The genetic autism risk explained 2% of the variation in the autistic traits of two-year-old children in the normal population. This result is in line with previous studies. Gender (autistic traits were more prevalent in males), maternal adolescence and the degree of maternal alexithymia were the best predictors of an autistic phenotype. Generally maternal maturity is considered a risk factor for the child’s more autistic phenotype, whereas our result possibly points out that the risk is rather created by paternal maturity instead. In addition of identifying the greatest risk factors, interactions between the genetic risk of autism and the psychological factors of the mother (depressive symptoms during pregnancy and trouble identifying emotions) were examined. However, these interactions were not statistically significant in this study. The impact of genes is already a verified fact – the next goal is to identify environments, where the genes interact, creating a more autistic phenotype.
  • Engblom, Ritva (2000)
    Tutkielmassa tarkastellaan kolmen nuoren aikuisen autistisen henkilön elämänlaatua. Tutkielma liittyy keskusteluun vammaisten henkilöiden elämänlaadusta ja palvelujen kehittämisestä aikuisille autistisille henkilöille. Aineiston kautta tarkastellaan seuraavia asioita. Miten siirtymä nuoruudesta aikuisuuteen on järjestynyt ja mitä asioita perhe liittää autistisen jäsenensä aikuisuuteen ja elämänlaatuun? Mitä ovat ne haaveet ja toiveet, joita vanhemmilla on, jotta heidän lapsensa voisi lähteä tulevaisuudessa ulos kotiovesta rakentamaan omaa elämäänsä monimuotoisia pulmia aiheuttavan ominaisuutensa kanssa? Tämän aikuisen autistisen henkilön elämänlaatua tarkastelevan tutkielman tiedonkeruumenetelmänä on teemojen pohjalta etevä haastattelu. Aineisto koostuu kolmen perheen haastatteluista. Perheille on yhteistä varhaisaikuinen autistinen jäsen. Perheenjäsenet, kaksi nuorta naista 17- ja 18-vuotiaat sekä 27-vuotias nuori mies, ovat nuoruudesta aikuisuuteen siirtymävaiheessa. Varsinaisen aineiston muodostavat vanhempien kertomukset. Tutkielmassa ei vertailla empiirisesti haastateltavien elämänlaatua muiden aikuisten henkilöiden elämänlaadun ulottuvuuksiin. Aineistoa tarkastellaan laadullisesti. Tutkielman tulokset eivät ole yleistettävissä, sillä haastateltavien kertomukset ovat heidän omiaan ja sitoutuvat siihen tilanteeseen, jossa he elävät. Elämänlaadun ulottuvuudet autistisen henkilön aikuisuuden elämänvaiheessa muodostuivat seuraaviksi. Elintason ulottuvuudet ovat ne tuet ja palvelut, jotka mahdollistivat arjen sujuvuutta ja toimintaa ympäristössä. Aikuisuuteen liittyvät haaveet olivat muutto pois kotoa ja mielekkään päivätoiminnan / tuetun työllistämisen järjestyminen. Yhteisyyssuhteiden ulottuvuudet muodostuivat sosiaalista suhteista ja mielekkään vapaa-ajan toiminnan mahdollistumisesta. Ihmisenä olemiseen liittyivät toiveet autistiseen käyttäytymiseen liittyvien pulmien huomioonottamisesta palveluja järjestettäessä. Toiveina olivat myös palvelujen suunnittelu ja toteutuminen pitkäjännitteisesti suunnittelu, ettei jatkuvaluonteisia palveluja tarvitsisi anoa esim. puolivuosittain. Vanhemmat toivoivat palveluihin valinnan mahdollisuuksia sekä ns. saattaen siirtämistä elämänvaiheesta toiseen. Erik Allardtin hyvinvoinnin ja elämänlaadun ulottuvuudet ovat tutkielman teoreettisena näkökulmana. Tutkielmassa autismi ja kehitysvammaisuus kulkevat rinnakkain, koska palvelut järjestyvät pääsääntöisesti erityishuollon palvelujen kautta. Kaunokirjallisuutta on käytetään selkiyttämään autistisen oireyhtymän moninaisuutta ja eri näkökulmista tehtyjä tutkimuksia vammaisuudesta monipuolistamaan tuloksia haastateltavien kertomusten lisäksi.
  • Wiklund, Mari (2016)
    This paper focusses on repair sequences occurring in institutional interaction with autistic preadolescents. More precisely, the paper discusses the role of prosodic and non-verbal features in situations where the participants of interaction have difficulties understanding each other. The discussion will include analysis of the prosodic and non-verbal features of trouble-source turns that launch other-initiated repairs. Methodologically, the study falls within the framework of conversation analysis (CA). The data consist of audio-visual material recorded from group therapy sessions during which 11- to 13-year-old Finnish-speaking boys afflicted with autism talk about their lives with one another and with their therapists. The study findings suggest that certain prosodic and non-verbal features are often associated with trouble-source turns. For example, in 84% of the cases here, there is no eye contact between the speaker producing a trouble-source turn and the one who initiates the repair sequence. Sometimes the lack of eye contact is associated with overlapping speech (38%). Concerning the prosody, the most frequent feature is a creaky voice, which occurs in 35% of the trouble-source turns. A quiet voice (31%), large pitch excursions (24%), stretched syllables (18%) and jerky speech rhythms (16%) are examples of other prosodic features that could be found in the trouble-source turns of the data. The results of this study demonstrate that ASD persons’ tendency to avoid direct eye contact as well as the occurrences of certain deviant prosodic features in their speech are factors that affect the fluidity of interaction and are related to the creation of understanding problems. However, only in a very few cases do non-verbal and prosodic features seem to be the main cause of the problem of understanding. The two most common causes of understanding problems in these data are overly literal interpretation of speech and topical discontinuities. The study also gives new evidence about autistic persons’ pragmatic and interactional skills. Indeed, the data include passages in which the informants seem to have the ability to make certain inferences about the mental states of others. This is remarkable, because it is known that the ability in question is impaired in autism.
  • Ihaksinen, Kia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Intonaation tutkiminen on ollut vähäistä suomen kielessä varsinkin spontaanin puheen kohdalla, joten tutkimukseni halusi tarjota uuden näkökulman intonaation tutkimukseen Suomessa autismin kirjoon kuuluvien henkilöiden kohdalla. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia autismin kirjoon kuuluvien henkilöiden intonaation käyttöä spontaanissa puheessa sekä tarkastella nousevan intonaation käyttöä vuoronvaihdon vihjeenä. Tutkimuksen avulla pyritään saamaan lisää tietoa lievästi autismin kirjoon kuuluvien varhaisnuorten intonaation käytöstä spontaanissa puheessa verrattuna neurotyypillisiin varhaisnuoriin. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet tutkimaan intonaatiota lukupuheessa, mutta osoittaneet silti sävelkorkeuden sekä intensiteetin olevan yksiä vihjeitä puheenvuoron vaihtuessa toiselle keskustelussa. Tutkimuksessa käytettiin valmiiksi kerättyä aineistoa seitsemältä lievästi autistiselta varhaisnuorelta heidän kuntoutuskeskusteluistaan vuosilta 2009 ja 2010 sekä verrokkiaineistona kuuden neurotyypillisen varhaisnuoren keskustelua, joka oli kerätty vuonna 2016. Kaikki keskusteluun osallistujat olivat poikia, heidän äidinkielensä oli suomi ja he olivat peruskouluikäisiä. Keskusteluihin osallistuneiden poikien puheenvuorojen keskimääräiset sävelkorkeudet analysoitiin neljästä erilaisesta puheenvuorosta, kahdesta kysymyspuheenvuorosta, joista toinen sisälsi nousevaa intonaatiota ja toinen ei, sekä kerrontapuheenvuorosta, josta toinen sisälsi nousevaa intonaatiota ja toinen ei. Lievästi autististen poikien keskimääräinen sävelkorkeus ja intensiteetti olivat jokaisen puheenvuorotyypin kohdalla matalampia kuin neurotyypillisten poikien. Tämä johtui mahdollisesti autismin kirjoon kuuluvien poikien epävarmemmasta puheesta sekä vuorovaikutuksen haasteista.
  • Lohi, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aikaisemmassa tutkimuksessa on huomattu, että osa autismin kirjon diagnoosin saaneista puhujista tuottavat prosodialtaan epätyypillistä puhetta. Tällaisia puhetyylejä on subjektiivisten havaintojen perusteella ainakin kolme. Tässä tutkielmassa oli tavoitteena selvittää, löytyykö näitä puhujatyyppejä datasta, ja onko sen selvittämiseen kehitetty metodi toimiva. Lisäksi autistista puhetta verrattiin kontrolliaineistoon. Puheen prosodia pitää sisällään puheen suprasegmentaaliset, eli tavua pidempikestoiset elementit. Prosodian avulla puhetta jäsennellään järkeviksi informaatiokokonaisuuksiksi, ja sen keinoin puhuja voi ilmaista tunnetilojaan ja asenteitaan. Toisin sanoen puheen prosodisten piirteiden oikeaoppinen tuottaminen sekä havaitseminen on tärkeää keskustelijoiden välisen yhteisymmärryksen kannalta. Autismin kirjo kattaa monta neurokehityksellistä häiriötä, joille kaikille on ominaista kommunikoinnin haasteet. Autististen henkilöiden on todettu käyttävän puheessaan poikkeavia prosodisia piirteitä. Heidän puhettaan on kuvailtu perinteisesti joko monotoniseksi tai laulumaiseksi. Aineistona käytettiin autististen poikien (n = 7) autenttisista ryhmäterapiatilanteista nauhoitettuja äänitallenteita, sekä tutkimusta varten konstruoitua äänitallennetta neurotyypillisesti kehittyneiden suomenkielisten varhaisnuorten poikien (n = 6) keskustelutilaisuudesta. Tutkimus oli kvantitatiivinen, ja se koostui akustisesta analyysistä sekä tilastollisesta tarkasteluosuudesta. Äänitallenteista eroteltiin puhunnokset puhujan mukaan, ja puhunnoksista mitattiin perustaajuuden muutoksen määrä ajassa, perustaajuusvaihtelu, puhunnoksen pituus, fonaation kesto, puhenopeus sekä narinan suhteellinen osuus. Ensin autismikirjon poikien puhetta verrattiin keskenään perustaajuuden muutoksen (per sekunti) ja perustaajuusvaihtelun suhteen. Näiden tulosten perusteella heidät jaettiin kolmeen ryhmään, joiden eroja lähdettiin tarkemmin selvittämään sekä pääkomponenttianalyysin keinoin että tarkastelemalla eroja tilastollisin keinoin. Tämän lisäksi autismikirjon ryhmän tuloksia verrattiin kontrolliryhmän tuloksiin. Tutkimuksessa saatiin selville, että autistikirjon puheaineistosta löytyi kolme prosodisesti erilaista puhujatyyppiä, ja uusi metodi, jossa verrataan puheen perustaajuuden muutosta ajassa perustaajuuden vaihteluun, vaikuttaa tulosten perusteella lupaavalta. Lisäksi autismikirjon ja kontrolliryhmän välillä löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja kaikkien muiden muuttujien paitsi puhenopeuden suhteen. Jatkossa tutkimusta voisi kehittää suuremmalla otoskoolla, ja lisäämällä akustisia muuttujia aineistoon. Olisi myös mielenkiintoista tutkia, erottaako naiivi kuulija prosodiatyypit toisistaan, ja mikä hänen havaintoonsa vaikuttaa. Lisäksi on epäselvää, onko ilmiö universaali vai kielikohtainen.
  • Hirvelä, Shari (Helsingfors universitet, 2011)
    This study deals with social representations of social order in Finland. While empirically testing a recent theoretical model of social order representations (Staerklé, 2009), I also investigated the role of values in social representation. Additionally, by including a group diagnosed with autism spectrum disorders (ASDs) into my study, I explored the roles that reflexivity and perspective taking on the one hand, and marginalisation on the other, have in representing social order. I therefore compared social order representation contents and processes of an undefined group of Finnish people (N = 281) with a group of Finnish people diagnosed with ASDs (N = 36), using a mixed method, questionnaire-based design, which included both open and closed questions. Quantitatively, my methods were based primarily upon confirmatory factor analyses and correlation procedures. Qualitatively, I used discourse analysis based in Hallidayan (1978) linguistics, rhetorical analyses based in the methods outlined by Burke (1945; 1950), and Greimas’s (1966/1983) actantial model. While focusing upon the dialogism paradigm within social representations theory (Marková, 2003), I had two theoretical aims. First, I began an articulation of treating values as part of the meaning in representation. Second, I explored the development of a social semiotic approach to representation, which included power dynamics as part of representation processes. Empirically, the Staerklé model held up well and largely conformed to its theoretical underpinnings. The participants demonstrated all of the social order conceptions proposed by Staerklé. Based upon the results, I did, however, suggest some modifications to the model due to some awkwardness related to marginalisation, Finnish-style liberalism, and the welfare state. Results showed that overall, Finnish people conceptualise social order in terms of an equality/inequality thema influenced heavily by security value expressions and power dynamics, while anchoring that understanding in the modern welfare model. Differences in positioning towards that common understanding were related to marginalisation, differences in perspective taking, and different ways of expressing power. I concluded by suggesting that representation is very much a motivated process with value-laden contents, and that social representations research needs to better incorporate these dimensions into its agenda.
  • Wiklund, Mari; Määttä, Simo K. (2021)
    The focus in this paper is on how two therapists orient a group of four French-speaking boys with autism spectrum disorder (ASD) towards achieving meaningful learning outcomes with regard to the topic of conversation. The analysis concentrates on the therapists’ output or response strategies when they orient the group discussion and assess speech produced by the children, either validating it or parts of it, or inviting them to provide more valid input. The material to be analysed comprises salient linguistic and interactional features in five examples representing the most frequent response categories. In terms of methodology, the study falls within the framework of conversation analysis, although insights from discourse analysis are also used to enhance the data interpretation. The results show that although a specific response category may have many functions, the aim in all of them is to maintain intersubjectivity among the participants. This is visible in the absence of overtly negative feedback, for example. The prosody gives strong clues concerning the additional meanings in the therapists’ response particles. Whereas the children maintain eye contact and show nuanced expressions such as smiling, the therapists’ attention is often directed towards notetaking and writing artefacts, behaviour that contradicts the ideal of “typical” communication.
  • Huttunen, Kerttu; Kosonen, Joanna; Waaramaa, Teija; Laakso, Marja-Leena (Kela, 2018)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Tässä tutkimuksessa kartoitettiin joihinkin kommunikointihäiriöryhmiin kuuluvien 6–10-vuotiaiden lasten taitoja erottaa tunteita puheesta ja kasvoilta ja lisäksi muita tunnetaitoja. Tutkittavina oli 35 lasta, joilla oli jokin autismin kirjon häiriö (useimmiten Aspergerin oireyhtymä), ADHD, kielellinen erityisvaikeus tai kuulovika ja joilla vanhemmat, opettajat ja/tai kuntouttajat olivat havainneet olevan hankaluuksia tunteiden tunnistamisessa. Koeryhmän lapset harjoittelivat tunteiden erottelua ja muita taitoja internetissä pelattavan Tunne-etsivät-pelin avulla kahden kuukauden ajan keskimäärin tunnin viikossa. Taitoja testattiin ennen interventiota, heti sen päätyttyä ja vielä kuukauden kuluttua pelaamisjakson päättymisen jälkeen. Lasten arkipäivän sosioemotionaalisia taitoja tarkasteltiin vanhempien täyttämien kyselylomakkeiden avulla (VAS-arviot tunteiden tunnistamiskyvystä ja Vahvuuksien ja vaikeuksien kyselylomake, SDQ). Koeryhmän lasten tunteiden erottelutaito oli ennen pelaamisjaksoa kaikissa tehtävissä heikompi kuin ikätovereilla (N = 101). Taidot olivat peli-intervention jälkeen kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi lähtötilannetta paremmat sekä heti peli-intervention jälkeen että vielä kuukausi sen päättymisestä. Taidot paranivat eri tehtävissä keskimäärin 5–19 prosenttiyksikköä ja ne vastasivat pelijakson päätyttyä ikätovereiden taitoja kaikissa paitsi yhdessä tehtävässä. Vanhempien VAS-asteikolla antamat arviot lapsensa tunteiden tunnistamistaidoista ja SDQ-kyselylomakkeen avulla antamat arviot sosioemotionaalisista vahvuuksista ja vaikeuksista eivät sen sijaan muuttuneet pelaamisjakson jälkeen. Toisin kuin ennen pelaamisjaksoa, peli-intervention jälkeen vanhempien VAS-arviot lapsensa tunteiden tunnistustaidosta kasvoilta vastasivat kuitenkin kohtalaisesti testaustilanteessa todettuja lapsen taitoja FEFA2-testissä ja tehtävässä, jossa oli eroteltava tunteita valokuvista.
  • Lahdelma, Minja (Helsingin yliopisto, 2021)
    Goals. The aim of this study was to examine the challenges autistic university students face when searching for a job, and the supporting structures that universities offer. Research on autistic graduates’ transition between university and employment is scarce. The numbers of autistic students are on the rise in higher education. It is important to evaluate the structures that universities have in place to support their transition into employment. The autism spectrum condition manifests differently with every individual but there are some common characteristics: challenges in social interaction and communication, as well as repetitive and/or restricted behaviour. These characteristics can present challenges during job application. Research shows that especially job application and the processes involving it can create barriers for autistic graduates. Methods. The data is collected as a part of the IMAGE Project. Participants were Finnish autistic university students or recent graduates (n=7) and career advisors (n=5). Data was collected through semi-structured interviews during spring 2019. The interviews were transcribed and then analysed using grounded theory. Results and conclusions. This study shows that many autistic students didn’t use career services even though they recognized needs for support in searching for a job. Three aspects affected students seeking support from career services: 1) need for support and recognising it, 2) meeting the need for support and 3) accessibility of support. Many of the support needs expressed by autistic students were met by services offered by universities, but problems with accessibility of career services created barriers which hindered students from using the services. There were structures in place that guided students into career services but often getting help demanded that students actively seek it. This demand for self-directness may form a barrier for many autistic students. Based on this study universities should create systematic structures that guide students into services as effortlessly as possible.