Browsing by Subject "automaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Hari, Pertti.; Kulmala, Markku.; Pohja, Toivo; Lahti, Tapani.; Siivola, Erkki.; Palva, Lauri; Aalto, Pasi; Hämeri, Kaarle; Vesala, Timo; Luoma, Sari.; Pulliainen, Erkki. (The Finnish Society of Forest Science and The Finnish Forest Research Institute, 1994)
    The Värriö environmental measurement station has been designed and constructed during 1991 and 1992. The measurement system consists of measurement units for gases (sulphur dioxide, ozone, carbon dioxide), particles, photosynthesis and irradiation. A meteorological station is also included. The preliminary measurement period was started on August, 1991. During the first year (1991–1992) some parts of the system were redeveloped and rebuilt. Full, continuous measurements started in August 1992. The system has been working quite reliably, with good accuracy. The preliminary results show that pollution episodes are observed when the wind direction is from Monchegorsk or Nikel, the main emission sources in Kola Peninsula.
  • Jyrkiäinen, Juho (Helsingin yliopisto, 2019)
    Teknisen kehityksen vaikutukset työn tulevaisuuteen ovat herättäneet paljon keskustelua viime vuosina. Yhtä aikaa maalaillaan uhkakuvia työttömästä tulevaisuudesta ja nähdään mahdollisuuksia työllisyyden kasvuun teknologisten innovaatioiden vauhdittamana. Tällainen keskustelu ei ole sinänsä uutta, vaan teknologinen kehitys on aina herättänyt kysymyksiä työn tulevaisuudesta. Tässä tutkimuksessa käsitellään tulevaisuuden työelämässä tarvittavia taitoja ja valtion henkilöstön valmiutta automaation ja digitalisaation ohjaamaan työn muutokseen. Automaation ja digitalisaation vaikutuksista työn tulevaisuuteen on runsaasti vaihtelevia arvioita. Joissain tutkimuksissa arvioidaan, että jopa yli puolet nykyisistä työtehtävistä voi kadota seuraavan vuosikymmenen aikana, kun taas optimistisimmissa arvioissa teknisen kehityksen nähdään tuovan lisää töitä. Joka tapauksessa työelämä tulee muuttumaan voimakkaasti, mikä vaikuttaa myös työelämässä tarvittaviin taitoihin. Tulevaisuuden työelämän keskeisiä merkitystään kasvattavia taitoja ovat sosiaaliset taidot, digitaaliset taidot, vaativat kognitiiviset ja systeemiset taidot sekä pärjäämistaidot. Vastaavasti merkitystään menettäviä taitoja ovat fyysiset ja manuaaliset taidot sekä perustason kognitiiviset taidot, kuten yksinkertainen datan käsittely. Tutkimuksessa tarkasteltiin regressiomallien avulla koettuja sosiaalisia taitoja ja pärjäämistaitoja valtion henkilöstöllä. Tutkimusaineistona hyödynnettiin vuoden 2017 VMBaro henkilöstökyselyä, ja regressiomallien selittävinä muuttujina käytettiin sukupuolta, henkilöstöryhmää, ikää, koulutusta ja palvelussuhteen vakinaisuutta. Henkilöstöryhmä vaikuttaa voimakkaasti koettuun sosiaalisten taitojen ja pärjäämistaitojen tasoon. Erot toistavat hierarkiarakennetta selkeästi, eli johtajilla koetut sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot ovat parhaimmat, esimiehillä koetut taidot ovat paremmat kuin asiantuntijoilla, ja muulla henkilöstöllä koetut sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot ovat heikoimmat. Korkeasti koulutetut kokevat sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot vahvempina kuin matalasti koulutetut. Ikäryhmittäisessä tarkastelussa 30–39-vuotiaat erottuvat hieman heikompina muihin ikäryhmiin nähden, ja yli 60 vuotiaat erottuvat muista vahvempien pärjäämistaitojen myötä. Miehet kokevat sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot hienoisesti paremmiksi kuin naiset. Määräaikaiset, eli tyypillisesti vakinaisia työntekijöitä uudemmat työntekijät, kokevat nämä taidot hieman vahvemmiksi kuin vakinaiset työntekijät. Tutkimuksen tulosten tulkinnassa on tärkeää olla suhteellisen varovainen. Objektiivisia ja kattavia mittareita henkilöstön taidoista on hankala rakentaa, ja tässäkin tutkimuksessa työntekijän pärjäämistaitoja ja sosiaalisia taitoja arvioidaan subjektiivisten kyselyvastausten perusteella. Tulevaisuuden työelämässä tarvittaviin taitoihin saattaa voimakkaasti vaikuttaa teknisen kehityksen lisäksi myös muut yhteiskunnalliset kehitysajurit. Sosiaalisten taitojen ja pärjäämistaitojen merkityksen kasvu on kuitenkin jo pidempiaikainen kehityskulku eikä vain arvailua tulevaisuudesta, mikä tuo pohjaa tutkimuksen tulosten hyödyntämiselle. Tämän tutkimuksen perusteella valtion organisaatioiden kannattaa kiinnittää huomioita erityisesti asiantuntijoiden ja toimihenkilöiden valmiuksiin kohdata tulevaisuuden työelämän vaatimukset. Kun työuria pyritään pidentämään, on tärkeää myös huolehtia, että pitkään samassa organisaatiossa pysyvien työntekijöiden taidot pääsevät kehittymään ja ikääntyneiden työntekijöiden vahvuudet, kuten tässä tutkimuksessa esiin nousseet vahvat pärjäämistaidot, osataan hyödyntää. Työelämä tulee joka tapauksessa muuttumaan voimakkaasti, ja vahva osaaminen antaa mahdollisuudet pärjätä työn murroksessa. Tämä luo selkeät kannustimet tulevaisuuden työelämässä tarvittavien taitojen kehittämiselle niin yksilöille kuin myös organisaatioille ja koko yhteiskunnalle.
  • Kohonen, Tapani (Vesihallitus. National Board of Waters, 1985)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 62, 3-19
    Vesistöjen veden laadun automaattisen tarkkailun käyttömahdollisuudet Suomessa
  • Kostas, Konstantinos (Helsingin yliopisto, 2019)
    Hannah Arendt’s theory of action acts as a conceptual resource to ponder human action and conditionality in the current historical context of automation. With the fourth industrial revolution, it is plausible to automate jobs that require cognitive and affective skills. From an economic perspective this means that production is becoming more techonlogy-centered. Simultaneously work has become the main source for individual’s societal action, which determines individual’s socioeconomic position as well as the space for identity formation. This equation has raised automation anxiety in an individual and societal level. The purpose of this thesis is to outline and analyze Arendt’s conception of work in the context of present technologies, more specifically, when studying the impact of deep learning algorithms to organization of work. I am analyzing the phenomenon of fourth industrial revolution theoretically through Arendt’s political thought through phenomenological analysis of meaning of work. Arendt’s concepts of labor, work and action and her distinctions of private, social and private realms act as a conceptual premise. Arendt’s thought on work has been examined critically. According to the critique, Arendt’s thinking on work and society is not suitable for contemporary social analysis. In this thesis, I claim that Arendt is still a timely thinker regarding the institutional meaning of work. Arendt’s writings act as an empirical basis to analyze the state of human action in the current era. Only by analyzing the most fundamental concepts of our society, work and freedom, it is possible to find emancipatory directions in societal transformations. With the support of Arendt’s anthropological approach, we are able to deeply explore possibilities for human action in the context of today’s automation. The significance of automation in Arendt’s thought has attracted marginal attention despite its relevance in her views on human state of affairs. The spatial analysis in this thesis points that Arendt takes her thinking on work on an institutional level. Thus, Arendt can be interpreted as a theorist of conditions for existence of work. Work’s spatial conditions are materiality, uniqueness and worldliness. These spatial meanings of work are formed through three dimensions, which are work as taking a place, as having a position and as taking a stand. Through spatial analysis of work it is conceivable to evaluate political and communal significance of work. In our current context, the meaning of work is to permit a space for an individual to form a public space through work. In this thesis, relationship between automation and freedom is analyzed through Arendt’s theory of action, which offers resources to study human conditionality and institutional freedom in our current historical context. In this way Arendt is fostered as a thinker of automation. From an arendtian perspective, the purpose of automation is to act as a neutral enabler of institutional freedom. Arendt does not regard new technologies, like service robots, as threats for human action. According to Arendt, only human thinking, as separated from cognition and logical reasoning ability, can function as nurturers of historicity, meaning and human existence. The task of human thinking is to work and support the worldliness and durability of the social system in a world where artificial intelligence and automation operate as the basis of society’s organizational rationality.
  • Leminen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää kirjallisuustutkimuksena ISOBUS-väylän hyödyntämismahdollisuuksia. Hyödyntämismahdollisuuksia etsittiin sekä peltotöidenteon aikaisista hyödyistä, että jälkikäteen työn analysoinnin hyödyistä sekä hyödyistä valmistauduttaessa seuraavaan työtapahtumaan ja seuraaviin vuosiin. Työn aikaiset hyödyt jakautuvat kahteen eri luokkaan. Sellaisiin, mistä on apua viljelijälle sekä työkoneen ja traktorin autonomisen toiminnan lisäämisen hyötyihin. Viljelijälle apua on mm. polttoaineenkulutusmittarista, joka näyttää reaaliaikaista polttoaineenkulutusta myös hehtaaria kohti, työkoneen toimintaa mittaavista anturitiedoista tai pienestä mutta tärkeästä asiasta eli työkoneen työtuntilaskuriin perustuvasta huoltomuistutuksista. Työkoneen ja traktorin autonomisuuden lisäämisellä on mahdollista tehdä jopa täysin ilman ihmistä toimiva traktori. Väylän avulla työkone voi ohjata traktoria mm. muuttamaan työnopeutta tai työsyvyyttä ja kun väylälle lisätään vielä GPS-ajouraopastin niin traktori osaa myös ohjata itseään pellon sisällä gps-paikkatiedon perusteella. Työn analysoinnissa väylän isoimmat hyödyt ovat tietojen siirtäminen suoraan tietokoneelle viljelykirjanpitoon, jolloin viljelijän ei tarvitse pitää paperisia muistiinpanoja työsuorituksista sekä analysoitavien tietojen määrän runsas kasvu. Viljelijä pystyy runsaan tietomäärän avulla kotonaan etsimään pellolta ongelmakohtia ja selvittämään johtuuko pellon vajavainen kasvu pellon huonosta kasvukunnosta vai viljelytoimenpiteistä. Tietokoneella pystyy myös valmistelemaan työtä tekemällä esimerkiksi paikkakohtaisen lannoituskartan esimerkiksi satokartan avulla tai määrittämällä ajourat pellolle niin, että pelto saadaan työstettyä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti ilman päällekkäisajoa. Tietoja voi siirtää tietokoneelle ja sieltä takaisin väylälle joko reaaliaikaisesti mobiilidatan tai langattoman internetin avulla tai määräajoin laittamalla muistitikun väylälle ja siirtämällä tiedot sen avulla tietokoneelle. Väylän standardisointi on vielä kesken, mutta joka tapauksessa se mahdollistaa monipuolisen teknologian käytön ja hyödyt viljelyssä.
  • Huotari, Jussi; Ketola, Mirva (Suomen ymäristökeskus, 2014)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 5/2014
    Kenttäkäyttöisten antureiden ja langattoman tiedonsiirron kehittymisen myötä jatkuvatoiminen, fluoresenssiin perustuva levämäärien mittaus on yleistynyt. Mittaustapaan liittyy kuitenkin epävarmuustekijöitä, jotka on tunnettava luotettavien tulosten saamiseksi. Tämän oppaan tarkoitus on auttaa jatkuvatoimista levämäärän mittausta suunnittelevia tai jo toteuttavia tahoja huomioimaan ne moninaiset seikat, joita mittaamiseen ja aineiston laadunvarmistukseen liittyy. Opas pyrkii antamaan lukijalle kuvan fluoresenssiin perustuvan jatkuvatoimisen levämäärien mittauksen perusteista, lähtien levien pigmenttikoostumuksesta ja fluoresenssista ilmiönä, edeten fluoresenssiin vaikuttaviin tekijöihin sekä mittaustavan rajoitteisiin. Opas antaa ohjeita mittauslaitteiston valintaan ja hankintaan, sekä sijoittamiseen, käyttöön ja huoltoon tuoden esille yleisimpiä ongelmakohtia. Lopuksi keskitytään aineiston laadunvarmistukseen ja annetaan ohjeita laitteiston ja aineiston kalibrointia sekä aineiston käsittelyä varten. Tämä opas on käyttäjiltä käyttäjille suunnattu teos, johon on koottu eri tavoin fluoresenssimittausten parissa työskennelleiden henkilöiden arvokkaita kokemuksia ensimmäistä kertaa yksiin kansiin.
  • Lattu, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    The increasing stock sizes and generalization of automatic milking systems have decreased the contacts between animals and humans and also decreased the amount of working time that can be used to observe cow’s condition. Especially in large stocks body condition scoring is very laborious. Body condition scoring can provide useful information of the cow’s energy reserves and help the farmer to optimize the cow’s feeding and thus milk production. Various studies based on automatic image analysis present that body condition scoring can be automated. There is also a commercial application for automatic body condition score. The aim of this study was to develop an automatic machine vision-based body condition scoring (BCS) system in feeding station for dairy cows, determine which variables can affect to the reliability of image analysis and how well the rear area of the cow’s back and cow’s height correlate to the cow’s BCS. 17 holstein- and 4 ayshire-cows were filmed and measured in Natural Resources Institute Finland’s research farm. A video camera was installed above to feeding stations entrance to film the cow’s rear back area and an ultrasonic-sensor was installed inside the feeding station to measure cow’s height. An algorithm was developed by using a Matlab-platform for the image analysis to detect and extract the cow’s rear back from the image and to measure the area of the cow’s rear back. The image analysis managed to detect and extract reliably only brown-white ayshire-cows from the image. A problem occurred with the black-white holstein-cows. The hue and contrast between the holstein’s black color and the background of the image was not sufficient. The lack of hue and contrast was mainly caused because of the dim light conditions of the barn. Because of the failure in image acquisition and image analysis only 7 observations of the cow’s back area were sufficient. In the present studies the number of observations was not enough to model cow’s body condition score reliably. However the method used in this study confirms the challenges in image analysis and results observed in previous studies. The use of cow’s rear back’s area and height in BCS is plausible, but the method needs more observations and better placement of the filming and measuring devices.
  • Sivula, Markus (Helsingin yliopisto, 2020)
    Grain drying requires a lot of work and monitoring on farms during harvesting season. The amount of work required on dryers could be reduced with the help of an appropriate automation solution. It could also be possible to reduce drying expenses with accurate control. Grain dryers are often very different. Even between batch type dryers there are lots of differences. Variation between different dryers is caused by different sizes, fan counts and heating methods. Sometimes the dryers are also expanded with new silos, elevators or dividers. For these reasons versatile and adaptive automation solutions are needed on grain dryers. There are often also differences between the users of the dryers. Users can be young or old and their habits and experiences of the use of automation could be very different. For this reason, user interfaces made for controlling grain dryers should be user friendly and versatile. It is also profitable to develop user interfaces for grain dryers because it increases customer satisfaction and reduces calls to customer services. The aim of this study was to develop a new automation control system and user interface for grain dryers manufacturing company Antti-Teollisuus Oy located in Salo. The automation was required to be easily adaptable and reliable. The user interface was required to be user-friendly. User research was used in aid of development and it also gave us a picture what kind of user interface farmers would prefer. Automation was programmed at the same time as the user research and the user interface were being developed. 10 dryers were deployed for the first season in 2018. 12 more dryers were deployed for the second season in 2019. The same control system was installed on every dryer despite their structural differences. Different bugs were fixed from the system during the deployments. The fault reports given by farmers later aided us in finding problems, fixing problems and developing the system. With help of an end survey and farmer feedbacks we got more references of the level of success of the development. From the feedbacks we could conclude that the user research was useful, and we achieved the objectives we set for the system. This study could be useful in development of new automation systems and user interfaces for grain dryers. In future automation systems could have better combability between each other and the data collected by the systems could be used to automatically find better control variables.
  • Haatanen, Heini (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ohjelmistorobotiikka on joukko teknologioita, joiden avulla voidaan automatisoida rutiiniprosesseja toimistotyössä. Ohjelmistorobotiikan hyödyntämisen päätavoitteena onkin korvata ihmisten toistuvia ja tylsiä toimistotehtäviä automaation avulla. Kun ohjelmistorobotti suorittaa tehtävän prosessia, se jäljittelee ihmisen toimintaa. Tämän pro gradu tutkimuksen aiheena on ohjelmistorobotiikan hyödyntämisen edellytykset. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia millaisia taitoja ja kyvykkyyksiä vaaditaan organisaatiolta, jotta se voi automatisoida liiketoimintaansa ohjelmistorobotiikan avulla. Tuloksia voidaan hyödyntää tulevissa ohjelmistorobotiikka-automatisoinneissa. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen semi-strukturoitu haastattelu. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla tehtävistä haastatteluista. Kyselylomakkeen tukena käytettiin kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksessa käytettiin taustatiedon hakuun lumipallo-otantaa. Tutkimuksessa hyödyntämisen edellytyksiä tutkittiin kolmesta näkökulmasta; prosessin, asiantuntijan ja organisaation näkökulmasta. Näin ollen tutkimuksen tuloksetkin kuvaavat näitä osa-alueita erikseen. Kuitenkin kaikilla osa-alueilla on oleellinen suhde toisiinsa. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella tärkeä vaatimus organisaation näkökulmasta automatisoinnille on, että automatisoitava prosessi pystytään kuvaamaan tarkasti ja voidaan ylipäätään automatisoida. Asiantuntijoilta vaaditaan yleisesti loogista ajattelukykyä, teknologiaymmärrystä ja kommunikaatiotaitoa. Edellytettävät taidot ovat riippuvaisia siitä, minkä alan asiantuntija on kyseessä. Roolista riippumatta vaaditaan perusymmärrystä ohjelmoinnista ja RPA-työkaluista. Prosessilta vaaditaan, että se on rutiininomainen, toistuva ja sääntöperusteinen. Automatisoinnin on myös oltava kannattavaa. Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää kaikki, jotka miettivät työtehtävien automatisointia ohjelmistorobotiikan avulla. ACM Computing Classification System (CCS): •Social and professional topics~Professional topics~Computing and business~Automation •Information systems~Information systems applications~Process control systems
  • Aho, Marko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Automaattiset järjestelmät ovat tulleet maatalouden eri osa-alueille vaihtoehtoina perinteisille menetelmille. Seosrehuruokinnan automatisointi on yksi keino vähentää maatilan työmäärää, ja ruokinnasta aiheutuvia muuttuvia kustannuksia. Kustannusten hallinta on tiukassa taloustilanteessa maatiloilla tärkeää. Tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää, voiko seosrehuruokinnan automatisointi olla taloudellisesti kannattava vaihtoehto perinteiselle apevaunulla tehtävälle ruokinnalle. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalla, noin 160 lehmän lypsykarjatilalla. Tilan ruokintajärjestelmän käyttökustannukset selvitettiin, ja niitä verrattiin automaattisen järjestelmän käyttökustannuksiin. Kustannusten selvittämiseksi mitattiin tilan ajettavan seosrehuvaunun polttoaineenkulutusta viikon ajan huhtikuun 2019 alussa. Lisäksi pidettiin kirjaa ruokintaan käytetystä työajasta. Automaattisen järjestelmän käyttökustannukset laskettiin aiemmissa tutkimuksissa todetun sähkönkulutuksen, sekä työajasta tehtyjen arvioiden perusteella. Järjestelmien kannattavuutta arvioitiin laskemalla niiden investointikustannusten välinen ero tilanteessa, jossa elinkaarikustannukset 8 vuoden ajalta olisivat samat. Tähän hyödynnettiin ASABE:n standardia koneiden kustannusten laskennasta. Tuloksille suoritettiin herkkyysanalyysi, jossa tarkasteltiin tavanomaisen järjestelmän polttoaineenkulutuksen, automaattisen järjestelmän sähkönkulutuksen, sekä polttoöljyn ja sähkön hinnan vaikutusta kannattavuuteen. Tilan seosrehuvaunun polttoaineenkulutus oli keskimäärin 21,7 l/h, ja työaikaa kului yhteen ruokintakertaan keskimäärin 60 min. Pienkuormaajan käyttämiseen kului 1 l/vrk bensiiniä ja rehunsiirtorobotin sähkönkulutukseksi arvioitiin 0,28 kWh/vrk. Vuotuiset käyttökustannukset olivat yhteensä 11968 € toteutuneilla polttoaineen ja energian hinnoilla. Automaattisen järjestelmän vuotuiset käyttökustannukset olivat 5356 €, kun sen sähkönkulutukseksi oletettiin 22,9 kWh/vrk, polttoaineenkulutukseksi 8 l/h ja työajaksi 0,8 h. Näillä vuotuisilla kustannuksilla automaattisen järjestelmän investointikustannukset voisivat olla noin 41 300 € suuremmat kuin tavanomaisen, jotta vuotuiset kokonaiskustannukset olisivat samat. Kannattavuuteen vaikutti herkkyysanalyysin perusteella eniten tavanomaisen järjestelmän polttoaineen kulutus, ja toiseksi eniten polttoaineen hinta. Sähkön hinta tai automaattisen järjestelmän sähkönkulutus eivät olleet yhtä merkittäviä tekijöitä. Tulosten perusteella automaattinen seosrehuruokinnan kannattavuus 160 lehmän tilakokoluokassa on paljon riippuvainen olosuhteista, etenkin polttoöljyn hintakehityksestä. Samoin merkitystä on käytettävissä olevilla koneilla ja niiden käyttötavalla. Automaattinen seosrehuruokinta voi olla kannattava vaihtoehto tutkimukseen osallistuneella, mutta etenkin sitä suuremmilla tiloilla.
  • Helsingin yliopisto, Digitaalisten ihmistieteiden osasto; Helsingin yliopisto, Digitaalisten ihmistieteiden osasto; Jauhiainen, Tommi; Lennes, Mietta; Marttila, Terhi; ; ; (Vake Oy, 2019)
  • Berger, Miikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä/Referat - Abstract Työnteko on murroksessa neljännen teollisen vallankumouksen alkaessa. Määrällisiä tutkimuksia muuttuvista työelämätaidoista on tehty paljon, mutta laadullisesta näkökulmasta tutkimuksia ei ole tarpeeksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaista teknistä osaamista teknologiayritykset tarvitsevat eniten tulevaisuudessa vuonna 2030. Tämän lisäksi tutkittiin sitä, minkälaiset tekniset ammatit ovat automatisoitavissa ja minkälaisia teknisiä työtehtäviä teknologiayrityksissä ylipäätään tehdään tulevaisuudessa. Tutkimusta lähestyttiin resurssiperusteisen teorian näkökulmasta, eli teknistä osaamista tarkasteltiin resurssina. Tutkimus oli laadullinen tulevaisuustutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin viittä nopeimmin kasvavien teknologiayritysten johtotason henkilöä. Haastattelujen apuna käytettiin tutkimuksen viitekehyksenä toiminutta tulevaisuustutkimuksen työkalua Future Signals Sense-making Framework -arviointimatriisia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui muiden aiheeseen liittyvien tutkimusten perusteella, joiden johtopäätöksinä oli, että digitalisaatio ja automaatio tulee muokkaamaan tulevaisuuden työntekoa radikaalisti. Aihetta tarkasteltiin siis erityisesti digitalisaation ja automaation näkökulmasta. Tämän tutkimuksen perusteella digitalisaatio ja automaatio eivät tule lähitulevaisuudessa vähentämään ihmisten tarvetta teknisissä työtehtävissä, vaikka ne muokkaavat tehtävänkuvia radikaalisti. Tulevaisuudessa tekniset työntekijät keskittyvät työssään uuden luomiseen. Luovaan ja innovatiiviseen työskentelyyn keskittyminen tarkoittaa ihmisten tekemien teknisten työtehtävien tehostumista, eli samalla panoksella saadaan entistä isompi tuottavuus jatkossa. Työtehtävät pirstaloituvat ja muuttuvat entistä heterogeenisemmiksi. Työtehtävät siirtyvät samalla lähemmäksi asiakasrajapintaa ja liiketoimintaa, jolloin inhimilliset taidot, kuten sosiaalinen ja luova älykkyys sekä havainnointi- ja käsittelykyky korostuvat. Digitalisaation ja automaation kehitys näyttää kuitenkin kiihtyvän niin voimakkaasti, että yksittäisiä tulevaisuudessa tarvittavia taitoja ei pystytä ennustamaan - eikä niiden ennustaminen ole välttämättä järkevää muutosnopeuden takia. Sen sijaan, että yrityksien kannattaisi hankkia yksittäisiä teknisiä taitoresursseja, niiden kannattaa keskittyä etsimään ja hankkimaan tietynlaisia ihmistyyppejä. Tällaiset ihmiset ovat sopeutuvia, heterogeenisia taitoja (kuten sosiaalinen ja luova älykkyys sekä havainnointi- ja käsittelykyky) omaavia henkilöitä, jotka ovat kykeneväisiä hyödyntämään uusia digitaalisia teknologioita.
  • Pelto-Arvo, Saara (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tekoäly on noussut viime vuosina puheenaiheeksi julkisessa keskustelussa, ja tekoälyn mahdollisuuksiin on herätty myös viestintäalalla, jossa tekoälyn vaikutukset puhututtavat alan koulutuksissa ja julkaisuissa yhä kasvavissa määrin. Keskustelun lisääntymisestä huolimatta konkreettisia esimerkkejä tekoälyn hyödyntämisestä on kuitenkin viestinnän alalla varsin vähän. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisissa viestinnän toiminnoissa tekoälyllä voisi olla roolia, millaisia vaikutuksia tekoälyllä voi viestinnän alan vakiintuneisiin käytäntöihin sekä miten tekoäly vaikuttaa viestinnän ammattirooleihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään institutionaalista teoriaa, jonka avulla tarkastellaan, miten viestinnän alalla vallitsevat instituutionaaliset rakenteet, kuten vakiintuneet käytännöt ja toimintatavat vaikuttavat tekoälyn omaksumiseen ja miten tekoäly puolestaan muuttaa näitä institutionaalisia tekijöitä. Lisäksi tarkastellaan vakiintuneisiin rakenteisiin ja toimintatapoihin liittyviä haasteita, jotka voivat olla esteenä tekoälyn hyödyntämiselle viestintäalalla. Koska viestinnän alalla tekoälyn vaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu, tutkimuksen taustana hyödynnetään myös journalismin automaatioon keskittyvää tutkimusta. Tutkimus on laadullinen kartoitus viestinnän ja tekoälyn maailmaan. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta viestintä- ja media-alan ammattilaisten asiantuntijahaastatteluista, joita on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Ensimmäisenä keskeinen tutkimustuloksena ovat neljä tekoälylle annettua roolia viestinnän alalla: tekoäly ammattilaisen avustajana etenkin sisällöntuotannon ja tiedonhankinnan näkökulmasta, tekoäly yleisön parempana palvelijana, tekoäly hiljaisten signaalien ja kriisien tunnistamisessa auttavana luotaajana ja hälyttäjänä, sekä tekoäly viestintäalan vastapuolena esimerkiksi väärän tiedon levittäjänä ja tiedon oikeellisuuden tarkistamisen haastajana. Toinen keskeinen tutkimustulos liittyy tekoälyn mukanaan tuomaan viestintäalan vakiintuneiden elementtien kuten toimintatapojen ja ammattiroolien muutokseen. Vaikka tutkimuksen perusteella tekoäly muuttaa viestinnän alaa suurten muutosten sijaan hiljattain, se voi luoda jo lyhyellä aikavälillä uudenlaisia vaatimuksia ja rooleja alalle sekä tuoda mukanaan uusia haasteita esimerkiksi datan oikeellisuuden varmistamiseen sekä väärän tiedon levittämiseen liittyen, jotka voivat myös vaikeuttaa viestinnän ammattilaisen työtä. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että vaikka tekoälyn yleistyminen voi muokata viestinnän alan institutionalisoituneita käytäntöjä esimerkiksi osaamisvaatimuksia ja ammattirooleja muuttamalla, viestinnän alan vakiintuneet toimintatavat, kuten siiloutuneet ammattiroolit sekä asenteet voivat olla myös esteenä tekoälyratkaisujen käyttöönotolle. Nämä haasteet tulee ratkaista alalla ennen kuin uusista teknologisista sovelluksia voidaan ottaa käyttöön. Viestinnän alalla tulee myös pohtia kriittisesti, mitkä ovat juuri niitä haasteita, joita tekoäly voisi alalla ratkaista: esimerkiksi missä kohtaa työssä on joko hyvin paljon dataa, jonka käsittelyssä tekoäly voisi auttaa, tai mitkä ovat, hitaita ja paljon manuaalista työtä vaativia tehtäviä, joita voisi automaation myötä hoitaa tehokkaammin. Viestinnän ammattilaisten tulisikin olla mukana tekoälyratkaisujen kehittämisessä, jotta alan tarpeet olisivat jo kehitysvaiheessa selvästi edustettuina. Tämän mahdollistamiseksi viestintäalan koulutuksessa tarvitaan lisää poikkitieteellisyyttä ja yhteistyötä eri alojen ja teknisten osaajien kanssa.
  • Laakso, Tapio (Helsingin yliopisto, 2018)
    Since the Great Depression of 1930s technological unemployment debates have re-emerged every 20 years. This thesis examines the automation debates in Finland in the late 1970s and early 1980s, and again in the mid-1990s. The aim is to understand, why the debate re-emerges and what is the nature of the debate? The sources of the study consists of articles published in 1977–1999 in Helsingin Sanomat. Newspaper articles are complemented with other documents referred to by Helsingin Sanomat. Text analysis is used to study the documents and emerging narratives are incorporated with international context. A public debate on technological unemployment begins in situations where high unemployment combines with technological revolution. Automation anxiety was especially caused by the penetration of automation into new sectors of the economy. Technological unemployment has served as a tool for political mobilization calling for solutions to threats from new technology. In this work these solutions are referred as mediation mechanisms of technological change. Reducing working hours, education and redefining the concept of work are examples of these mediation mechanisms that emerged in the debate. The recurrence of the automation debate tells about the dynamics of techno-economic development, adaptation to change, and the production of new socio-institutional structures. From this point of view ‘the end of work’ or the threat of mass unemployment do not appear as false predictions but as arguments for required and necessary mediation mechanisms of technological change. Technological unemployment is a potential consequence of political choices and development of the society.
  • Muhonen, Jukka (Vesihallitus, 1976)
    Vesihallitus. Tiedotus 113
    Automatic monitoring of water quality - a literature review.
  • Huttula, Timo; Bilaletdin, Emer; Härmä, Pekka; Kallio, Kari Y.; Linjama, Jarmo; Lehtinen, Kari; Luotonen, Hannu; Malve, Olli; Vehviläinen, Bertel; Villa, Leena (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13/2009
  • Mikkola, Tarja; Järvenpää, Meri; Aronpuro, Kirsi; Laaksonen, Raisa (Dosis 1/2021, 2021)
    Johdanto: Älylääkekaapit ovat yksi lääkehuollon automaatiouudistuksista, joilla pyritään teknologiaa hyödyntäen tehostamaan ja tarkentamaan lääkehuoltoa ja -hoitoa ja näin parantamaan potilasturvallisuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla älylääkekaappien käyttöönoton vaikutuksia teho- ja tehovalvontahoidon sekä sydäntutkimusyksikön lääkehoitoprosesseihin Seinäjoen keskussairaalassa sekä kuvailla hoitajien näkemyksiä ja käsityksiä lääkehoitoprosesseista ennen ja jälkeen älylääkekaappien käyttöönoton. Kartoittamalla hoitajien kokemuksia lääkehoitoprosessien sujuvuudesta ja älylääkekaappien käytöstä voitiin kehittää ja yhtenäistää lääkehoitoprosessia ja älylääkekaappien käyttöä sekä ratkaista älylääkekaappien käytössä ilmeneviä ongelmia. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusmenetelmänä oli laadullinen toimintatutkimus. Tutkimus tapahtui nelivaiheisena pitkäaikaistutkimuksena ennen ja jälkeen älylääkekaappien käyttöönoton ja koostui ryhmähaastatteluista, kyselystä ja projektityöryhmän palavereista. Tutkimus tehtiin teho- ja tehovalvontahoidon ja sydäntutkimuksen yksikössä Seinäjoen keskussairaalassa ja tutkimukseen osallistui yksiköissä työskenteleviä lääkehoitoa toteuttavia sairaanhoitajia. Osallistuminen oli vapaaehtoista ja luottamuksellista. Tulokset: Lääkehoitoprosessit muuttuivat jonkin verran älylääkekaappien käyttöönoton myötä. Lääkkeenjakaminen ja/tai käyttökuntoonsaattaminen tehdään juuri ennen lääkkeenantoa ja potilaan lääkitystiedot katsotaan sähköiseltä lääkelistalta. Sairaanhoitajat eivät tee säännöllisiä lääketilauksia, vaan osastofarmaseutti tilaa lääkkeet kolmesti viikossa älylääkekaapin ehdotukseen perustuen. Älylääkekaapin lääkkeet ovat sairaala-apteekin omaisuutta ja sairaala-apteekki huolehtii lääkkeiden tilaamisesta, kaapin täyttämisestä ja varastonvalvonnasta. Älylääkekaappien käyttöön oltiin pääosin tyytyväisiä ja niiden käytön koettiin helpottaneen hoitajien työtä. Käyttöä pidettiin helppona omaksua ja uudet työntekijät oppivat sen nopeasti. Älylääkekaappeihin liittyvät ongelmat koskivat lähinnä käyttöjärjestelmän häiriöitä tai muita teknisiä ongelmia. Älylääkekaappien kokoonpano vaikutti niiden toiminnallisuuteen ja valittua kokoonpanoa ei jälkikäteen voitu muuttaa. Älylääkekaappien käyttöönotto vaatii huolellista suunnittelua ja henkilökunnan riittävää koulutusta. Toimintatutkimuksen aikana tehtiin sairaanhoitajilta saadun palautteen perusteella muutoksia älylääkekaappien käyttöön. Lääkkeiden poimimista pyrittiin helpottamaan jakamalla keräilypaikkoja osiin ja ryhmittelemällä lääkkeitä uudelleen mm. ATC-koodien mukaan. Älylääkekaapin käytön ohjeistusta ja tiedotusta parannettiin. Älylääkekaappien käyttöönotto ja toimintatutkimus lisäsivät yksiköiden ja sairaala-apteekin välistä yhteistyötä ja antoivat hyvän alun moniammatilliselle yhteistyölle ja osastofarmasian kehittämiselle. Johtopäätökset: Tutkimuksella saatiin tietoa älylääkekaappien vaikutuksista lääkehoitoprosesseihin ja pystyttiin kehittämään ja yhtenäistämään prosesseja. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä hoitohenkilöstön kanssa ja näin saatiin monipuolisesti kehitettyä uutta toimintamallia ja prosesseja. Toimintatutkimus edesauttoi myös moniammatillisen yhteistyön edistämistä.