Browsing by Subject "avioliitto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 41
  • Lehto, Pentti (Helsingfors universitet, 2016)
    Suomessa alkoi perjantaina 28.11.2014 poikkeuksellisen suuri kirkosta eroamisaalto. Kyseisenä perjantaina ja sitä seuranneena viikonloppuna Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi yli 13000 henkilöä. Tässä pro gradu –tutkielmassani tutkin ja analysoin niitä syitä, jotka johtivat suuren määrän ihmisiä eroamaan kirkosta kyseisenä ajankohtana. Tutkimusaineistonani käytän eroakirkosta.fi nimisen, kirkosta eroamista varten luodun verkkopalvelun palautteita. Palautteissa kirkosta eroavat henkilöt voivat kertoa syynsä kirkosta eroamiselleen. Tutkimusaineistona ovat 600 kappaletta palautetta 28.11.2014 kello 13.12 – 18.35 väliseltä ajanjaksolta. Kyseinen ajanjakso on valittu siksi, että perjantaina 28.11.2014 kello 13 alkaneessa täysistunnossa Suomen eduskunnassa äänestettiin ensi kertaa Suomen historian aikana kansalaisaloitteesta alkunsa saaneesta lakimuutosehdotuksesta. Äänestyksen kohteena oli kansalaisaloite avioliittolain rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta. Valitessani kyseisen tutkimusajankohdan voin tutkia myös sitä, oliko kyseisellä eduskunnassa suoritetulla äänestyksellä vaikutusta kirkosta eroamisiin tutkimusajankohtana. Tutkimuksessa sovellan kvantitatiivista tutkimusmetodia. Tutkimusaineiston suuren määrän vuoksi, aineisto on syötetty SPSS-tilastollisten analyysien tekemiseen tarkoitettuun tietokoneohjelmaan. Kun havainnoista oli ohjelman avulla muodostettu datamatriisi, suoritin aineistosta tilastollisen analyysin. Analyysin perusteella muodostin 9 kappaletta erilaista klusteroitua muuttujaa kirkosta eroamisen syistä. Muuttujien klusteroinnissa olen soveltanut myös kvalitatiivisen sisällön analyysin periaatteita. Aineistosta nousi suurimmaksi kirkosta eroamista kuvaavaksi klusteroiduksi muuttujaksi (1) sukupuolineutraali avioliitto. Muuttuja (2) jokin arkkipiispan lausunto tai kommentti, oli palautteiden perusteella toiseksi suurin kirkosta eroamiseen johtanut syy. Tutkimuksen tuloksista voi päätellä sen, että Suomen eduskunnan täysistunnossa 28.11.2014 äänestetty tulos sukupuolineutraalista avioliittolaista ja siihen liittyvä keskustelu ja kommentointi eri medioissa, sekä joidenkin henkilöiden myönteiset kannanotot asiasta saivat suuren joukon ihmisiä eroamaan Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta tutkimusajankohtana.
  • Gerkman, Marjut (2004)
    Laki samaa sukupuolta olevien parien rekisteröimisestä eli niin sanottu parisuhdelaki tuli voimaan maaliskuussa 2002. Eduskunta kävi laista annetusta hallituksen esityksestä vilkkaan keskustelun vuonna 2001. Keskustelun aikana avioliitto nousi merkittävään osaan kansanedustajien puheenvuoroissa. Avioliitolla argumentoitiin sekä lakiesityksen puolesta että sitä vastaan. Tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaiseen asemaan eduskunnassa käyty keskustelu avioliiton yhteiskunnassamme asettaa. Tutkimuksen pääaineisto koostuu niistä eduskunnan istuntopöytäkirjoihin kirjatuista kansanedustajien puheenvuoroista, joissa käsiteltiin avioliittoa. Avioliittoa käsittelevien puheenvuorojen pohjalta aineistosta nousi esiin neljä teemaa: pyhä avioliitto, avioliitto yhteiskunnan perustana, avioliiton erityisasema ja avioliiton kriisi. Tutkimuksessa käy ilmi, että kolmen ensiksi mainitun teeman perusteluissa oli pohjimmiltaan kysymys samasta familistiseen ajattelumalliin perustuvasta asetelmasta, jonka mukaan avioliitto tulee pitää erillään homoseksuaalien rekisteröidystä parisuhteesta. Perustelujen mukaan avioliiton tulee pysyä miehen ja naisen välisenä liittona, koska se lasten syntymän kautta turvaa yhteiskunnan jatkuvuuden. Siksi avioliitolla on myös lainsäädännöllinen suoja sekä sellaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia, joita muissa parisuhteissa ei ole ja jotka asettavat avioliiton yhteiskunnalliseen erityisasemaan. Argumenttien voimakkuus vaihteli eri teemojen välillä. Pyhä avioliitto oli argumenteista vahvin. Yhteiskunnan perustana toimiva avioliitto sai jo lievempiä perusteluja ja avioliiton erityisasemaan siirryttäessä perustelut muuttuivat edelleen neutraalimpaan suuntaan. Lopulta avioliiton kriisi osoittautui kaikkien kolmen teeman takana olevaksi tekijäksi. Familistisen ajattelumallin mukainen, perinteiseen avioliittoon perustuva perhe on joutunut antamaan tilaa individualistisemmille perhemuodoille. Homoseksuaalien emansipaation ja individualistisen perhenäkemyksen vahvistumisen myötä myös homoseksuaalisten parien perheet saivat virallisen aseman perhelainsäädännössämme, kun eduskunta hyväksyi parisuhdelain syyskuussa 2001.
  • Saksholm, Helmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoite on selvittää naisten seksuaalista toimijuutta suomalaisissa kansanomaisissa uskomuksissa. Tutkielmassani kysyn, millaisia uskomuksia naisten seksuaalisuuteen liittyy, millaista toimijuutta naisilla suomalaisissa kyläyhteisöissä on sekä miten yhteisöjen patriarkaaliset rakenteet määrittelevät naisten toimijuutta. Aineisto koostuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston avioliittoa ja lapsia koskevasta kansanuskoaineistosta, normirikkomuksia koskevista uskomuskertomuksista sekä seksuaaliaiheisista lauluista, ja seksuaalisen sanaston perusteella rajatuista loitsuista ja lauluista Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokannasta. Yhteensä aineisto koostuu 500 – 700 aineisto-otteesta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta ja noin 250 aineisto-otteesta Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokannasta, joista primääriaineiston muodostavat noin 200 otetta. Aineisto on rajattu hakusanoilla, aineiston saturaatiolla sekä tutkimuskysymyksillä. Metodina hyödynnän teoriasidonnaista sisällönanalyysia ja teoreettisena viitekehyksenä Sherry Ortnerin toimijuusteoriaa. Ortnerin teoriassa keskeisessä asemassa ovat yksilöiden kulttuurisesti muodostuneet projektit eli elämässä keskeiset tavoitteet sekä yhteisön valtarakenteet, jotka määrittelevät toimijuusmahdollisuuksia. Aineiston pohjalta hahmottelen tutkielmassa kolme teemaa. Vitun väki ja lempi ovat naisten seksuaalisia voimia, jotka mahdollistavat toimijuutta. Avioliitto sen sijaan toimii seksuaalisuuden rajana. Naisten kulttuurisiksi projekteiksi määrittelen aineistoni pohjalta avioliiton, toimeentulon sekä perheen hyvinvoinnin. Tutkielmassani käy ilmi, että naisten toimijuusmahdollisuudet ovat sitoutuneet tiukasti yhteisön sukupuolihierarkiaan sekä uskomuksiin naisen seksuaalisuudesta. Rangaistuksena yhteisön normien vastaisesta toimijuudesta naisten mahdollisuuksia toteuttaa kulttuurisia projektejaan rajoitetaan. Esimerkiksi avioliiton ulkopuolisista seksuaalisista suhteista kiinni jäänyt nainen leimataan aineistossa huoraksi ja naimakelvottomaksi. Tuonpuoleisen luonteensa vuoksi naisen seksuaalisuus näyttäytyy yhteisössä vaarallisena ja yhteisössä koetaan tarpeelliseksi asettaa naisen seksuaalisuudelle rajoituksia. Seksuaalinen voima samaan aikaan mahdollistaa naisten toimijuutta ja on syy naisten kohtaamille rajoituksille. Harakointi on yksi esimerkki seksuaalisen voiman ristiriitaisuudesta, sillä harakoimalla eli astumalla sukupuolielimet paljastettuna ihmisen tai esineen yli, nainen voi suojella perhettään sekä karjaa, mutta myös aiheuttaa tulehduksia haavoihin. Seksuaalisen voiman seuraukset voivat olla tilanteesta riippuen positiivisia tai negatiivisia. Seksuaalisuuden rajoitusten vuoksi naisten toimijuus sijoittuu usein valtarakenteiden reunamille. Naisten on löydettävä luovia tapoja toimia omien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Naiset eivät voi toimia aktiivisesti esimerkiksi puolison etsinnässä, minkä vuoksi kosijoiden houkuttelemiseen tähtäävät taiat tehdään salaa. Lemmennosto edustaa yhteisön hyväksymää magiaa, jossa ei pyritä vaikuttamaan kosijaan, vaan nostamaan tytön viehätysvoimaa. Sen sijaan rakkaustaiat ovat yhteisön normien vastaisia, koska niiden katsotaan perustuvan pakottamiseen. Tutkielmassa nostan esille naisten tapoja reagoida toimijuutta rajoittaneisiin yhteisön normeihin sekä tapoja vastustaa valtarakenteita avoimesti tai salaa.
  • Yli-Perttula, Tea (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suomalaisen perhe- ja seksuaalikasvatuksen näkemykset ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä riippuen ajan yhteiskunnallispoliittisesta tilanteesta ja perhe- ja seksuaalikasvatusta tukeneista instansseista. Tässä tutkielmassa päätavoitteenani on selvittää, millä tavalla pappina ja psykiatrina toiminut Asser Stenbäck on vaikuttanut suomalaisen kristillisen perhe- ja seksuaalikasvatuksen muotoutumiseen Suomessa vuosina 1948–1964. Tutkimuksessani tarkastelen erityisesti millaiset olivat Stenbäckin kristillis-moraaliset arvot, mitä kanavia käyttäen hän niiden hyväksi vaikutti, miten hän niissä vaikutti, mihin kohderyhmiin hänen toimintansa oli suunnattu ja mikä merkitys hänen toiminnallaan oli seksuaalieettiseen opetukseen yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa yhteyksissä. Lisäksi kiinnitän huomiota Stenbäckin toiminnan vastaanottoon ja vaikutuspiiriin sikäli, kun niitä ilmenee lähteissä. Tarkastelen Stenbäckin toimintaa sekä yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa yhteyksissä ja kristillisen kasvatuksen edistäjänä. Tällöin huomioni keskittyy erityisesti niihin yhteisöihin ja toimikuntiin, joissa Stenbäck vaikutti tutkimusajanjaksollani aktiivisena toimijana sekä Stenbäckin kirjalliseen tuotantoon. Tutkimukseni kannalta olennaiseksi instanssiksi nousee Kirkon perheasiain toimikunta, jossa Stenbäck oli pitkäaikaisena jäsenenä 1956–1970. Niin ikään merkitykselliseksi muodostuu opetusministeriön vuonna 1948 asettama sukupuoli- ja siveellisyyskasvatuksen keskustoimikunta, jossa Stenbäck oli mukana sekä heidän laatimansa perhe- ja seksuaalikasvatuksellinen julkaisunsa Perhekasvatusta tehostamaan. Esitelmiä nuorisolle sukupuolikysymyksestä. Kyseisestä vuodesta lähtien hän ei näin ollen enää ollut paikallinen toimija, vaan julkinen seksuaalipoliittinen vaikuttaja. Stenbäckin kirjallisesta tuotannosta erityisasemaan kohoaa Asser Stenbäckin ja Lauri Pautolan vuonna 1952 julkaisema Lapsuus- ja nuoruusiän sukupuolinen kehitys ja kasvatus, joka on toiminut vuosikymmenien ajan perhekasvatuksellisena ohjenuorana sekä suomalaisessa koulumaailmassa että suomalaisessa psykiatriassa. Käytän tutkielmani päälähteenä edellä mainitsemieni lisäksi vuonna 1953 julkaistu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mietintö Kirkko ja perhekasvatus. Mietintö perhekasvatuksen tehostamisesta kirkon työssä, jota Stenbäck oli laatimassa. Lisäksi käytän lähteinä Kirkkohallituksen Kirkon perheasiain toimikunnan arkiston tutkimusajanjaksoni mukaisia perheasioita käsitteleviä pöytäkirjoja, toimintakertomuksia, lausuntoja ja ohjesääntöjä sekä toimikunnan historiaa käsittelevää aineistoa. Tutkielmani pääasiallinen kirjallisuus muodostuu perhe- ja seksuaalikasvatusta sekä kirkon seksuaalieettisiä linjauksia ja sodan jälkeistä yhteiskuntapolitiikkaa kartoittavista teoksista. Tutkimustulosteni valossa Asser Stenbäck on osoittautunut merkittäväksi kirkolliseksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi suomalaisen kristillisen perhe- ja seksuaalikasvatuksen kentällä. Hän teki arvokasta työtä niin nuorten, kasvattajien, avioongelmaisten kuin perheneuvontaan erikoistuneiden työntekijöidenkin auttamiseksi. Yhteiskunnallisella tasolla Stenbäck osallistui opetusministeriön sukupuoli- ja siveellisyyskasvatukselliseen ohjelmaan osallistumalla keskustoimikunnan työhön ja perhe- ja seksuaalikasvatuksellisten julkaisujen laatimiseen. Toimessaan Kirkon perheasiain toimikunnassa Stenbäck osallistui aktiivisesti papin ja psykiatrin roolissa niin kirkon perhekasvatusta koskevaan päätöksentekoon kuin kirkollisen perhekasvatustyön kehittämiseenkin. Hän edisti perhekasvatuksellista opetusta yliopistossa papeiksi aikoville, perhekasvatusopetusta rippikouluikäisille ja avioliittoon aikoville, tehosti neuvontatoimintaa avioliitossaan vaikeuksiin joutuneille sekä laajensi perhekasvatustyötä erilaisiin kouluihin, nuorisojärjestöihin ja armeijaan ulottuviksi. Stenbäckin erityisansiona pidetään hänen toimintaansa ruotsinkielisen perheneuvontatyön hyväksi. Stenbäck toimi neljäntoista vuoden ajan ruotsinkielisen avioliittotoiminnan kehittäjänä ja sekä Helsingin ruotsinkielisen avioliittoneuvonnan johtajana että neuvonnan vastaavana psykiatrina. Stenbäckin esityksissä painottuivat yksiavioinen avioliitto ainoana seksielämän muotona ja lapsen paikkana, miehen ja naisen vastuualueita avioliitossa, pidättyväisyyden merkitys, irtosuhteiden vaarallisuus, kodin ja vanhempien rooli lapsen normaalin kehityksen saavuttamisessa sekä itsetyydytys ja homoseksuaalisuus harhautuneiden sukupuoliviettien muotoina. Stenbäck noudatti esitelmissään luterilaisen kirkon kristillistä moraalikäsitystä ja seksuaalieettisiä näkemyksiä, ja hänen perhe- ja seksuaalikasvatuksensa oli pääsääntöisesti Lutherin ja Freudin oppien mukaista. Painotus kuitenkin vaihteli riippuen siitä, esiintyikö hän papin vai psykiatrin roolissa.
  • Tanner, Antero, Ferdinand (1909)
  • Lavonius, Wilhelm (Suomen lainopillinen yhdistys, 1932)
  • Jalo, Terhi (Helsingfors universitet, 2015)
    Tämä laadullinen tutkimus tarkastelee Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä -avioparityöntekijöiden mukana oloa avioparityössä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää motivaatioita avioparityöhön lähtemiseen ja työhön sitoutumiseen. Vapaaehtoisen avioparityön syvempi ymmärtäminen ilmiönä tukee vapaaehtoistyön kehittämistä niin Kansan Raamattuseurassa kuin muissakin vapaaehtoistyön konteksteissa. Vapaaehtoisen avioparityön taustan kartoittamisessa olen esitellyt Suomessa tehtävää avioparityötä. Olen tuonut esiin teologisia perusteluja kristilliselle avioliitolle sekä avioliiton tehtävät. Yhteistoiminnallinen oppiminen ja dialogisuus sekä sosiaalisen pääoman muodot ja muodostuminen kuuluvat olennaisena osana ilmiön ymmärtämiseen. Käytän James W. Fowlerin uskon kehitysvaiheteoriaa apuna vapaaehtoisessa avioparityössä vahvasti mukana olevan hengellisen ulottuvuuden ymmärtämisessä. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluna kuudeltatoista vapaaehtoiselta Samassa Veneessä -avioparityöntekijältä. Aineiston olen analysoinut Atlas.ti -ohjelmistoa ja sisällönanalyysiä apuna käyttäen. Vastaukset olen ryhmitellyt viiteen eri teemaan. Teemoittelun pohjalta olen muodostanut kasvusäiemallin, jossa kuvataan avioparityön viisi kasvusäiettä. Tulosten esittämisessä ja kokonaisuuden hahmottamisessa käytin apuna narratiivista esitystapaa. Narratiivinen esitystapa on yksi laadullisen tutkimuksen tunnuspiirteistä. Tutkimustulokset osoittavat avioparityössä mukana olemisen syiden koostuvan useista erilaisista ja moniulotteisista tekijöistä. Avioparityön kasvusäiemalli kuvaa syiden ulottuvan pinnallisista asioista syvälle ihmisen sisäiseen kokemusmaailmaan. Säikeiden keskinäiset suhteet olivat merkittäviä, mikä korostaa vapaaehtoisen avioparityön moniulotteisuutta ja sitoutumiseen vaikuttavia moninaisia tekijöitä. Keskeisimmiksi tuloksiksi voidaan nostaa toiminnallisen ja itseohjautuvan oppimisen merkitys elämänlaadun parantamisessa. Tulosten mukaan itsereflektiokyky auttoi avioparityöntekijöitä löytämään tyydyttävämmän tavan olla vuorovaikutuksessa läheisissä ihmissuhteissa. Avioparityön positiiviset vaikutukset yksilöiden identiteettiin olivat merkittäviä. Dialogisuus vuorovaikutuksessa lisäsi osapuolten keskinäistä ymmärrystä ja hyväksyntää. Yhteisössä muodostunut sosiaalinen pääoma vahvisti avioparityöntekijöiden keskinäistä yhteyttä. Yhteisön tuki auttoi yksilöitä kasvamaan omaksi itsekseen ja tuki tervettä itsenäistymistä. Tulosten hyödynnettävyys Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä -työssä on ilmeinen. Tutkimus auttaa avioparityön koordinaattoreita kehittämään vapaaehtoiskoulutusten sisältöä ja tukee työmuodon kestävää kehittämistä. Vaikkei laadullinen tutkimus sinänsä ole yleistettävissä, voi ilmiön syvemmästä ymmärtämisestä avautua uusia näköaloja, joita muutkin vapaaehtoistyön toimijat voivat hyödyntää. Kirkon, eri järjestöjen ja yhdistysten piirissä vapaaehtoisuuteen perustuva työ tulee jatkossa olemaan yhä tärkeämpi osa kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Nämä näkökulmat huomioon ottaen on tärkeää löytää syitä siihen, miksi ihmiset haluavat olla mukana tekemässä vapaaehtoistyötä. Näiden teemojen tarkastelu antaisi aihetta jatkotutkimukselle, jolle aiheen ajankohtaisuuden vuoksi on tarvetta.
  • Sillanpää, Miina (Kulutusosuuskuntien keskusliitto, 1942)
    Kuluttajain Lehti
  • Myllylä, Martta (Helsingfors universitet, 2017)
    Avioliittoon perustuvan siirtolaisuuden hallinnassa kietoutuvat yhteen maahanmuuton kontrollointi ja oikeanlaisten tai toivottujen parisuhteiden määrittely. Tutkielma käsittelee avioliittoon perustuvan perheenyhdistämisen prosessia hallinnan kohteina olevien ylirajaisten pariskuntien elämästä ja kokemuksista käsin. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin perheenyhdistämisen prosessissa rakentuvia “aidon” avioliiton edellytyksiä sekä niiden suhteutumista lupaa hakevien ulkomaalaisten ja heidän suomalaisten puolisoidensa parisuhteiden käytäntöihin. Toiseksi analysoidaan luvan hakemisen institutionaalisiin käytäntöihin sisältyviä epäilyksen ja rodullistamisen ulottuvuuksia ja kolmanneksi lupaa hakevien pariskuntien omia toiminnan strategioita perheenyhdistämisen prosessissa. Tutkielman aineisto koostuu oleskelulupaa hakeneiden nepalilaisten miesten sekä heidän puolisoidensa, suomalaisten naisten, yksilö- ja parihaastatteluista. Tutkielman analyysissä yhdistetään sekä aineiston realistista että diskursiivista luentaa. Tällöin haastattelupuhe käsitetään merkityksiä tuottavana, puhetavoista ja narratiiveista rakentuvana toimintana, mutta samalla sillä nähdään olevan viittauspisteitä myös puheen ulkopuoliseen todellisuuteen. Analyysi nojaa siirtolaisuuden hallintaa, perhe- ja lähisuhteita sekä postkoloniaaleihin ”rotua”/etnisyyttä käsitteleviin tutkimuskeskusteluihin. Tutkielma paikantuu kriittisen siirtolaisuuden tutkimuksen tutkimusalueeseen. Tutkielma osoittaa, kuinka lupaprosessissa ei vain tarkasteta parisuhteen ”aitoutta”, vaan järjestelmä vaikuttaa ylirajaisten pariskuntien avioitumiskäytäntöihin ohjatessaan pariskuntia avioitumaan luvan saamisen varmistamiseksi. Tutkielman perusteella maahanmuuttohallinnon normatiiviset käsitykset parisuhteesta ja avioliitosta eivät aina vastaa ylirajaisten pariskuntien todellisia elämiä ja parisuhteiden käytäntöjä. Vaikka perheenyhdistämisen käytännöissä esiin tulevat normit nojaavat osin länsimaisen avioliiton ihanteeseen, eivät länsimaisen parisuhteen ideaaliin liittyvä vapaus ja yksityisyys toteudu lupaprosessissa. Lupajärjestelmä tunkeutuu parisuhteen intiimiin tilaan edellyttäessään puolisoilta avioitumista ja pakottaessaan puolisot lupaprosessissa avaamaan ja määrittelemään parisuhde-elämänsä yksityiskohtia maahanmuuttohallinnon viranomaisille. Lupajärjestelmä asettaa ylirajaisissa parisuhteissa olevat pariskunnat eriarvoiseen asemaan suomalaisten pariskuntien kanssa, kun se asettaa heidän suhteensa tarkastettavaksi ja ulkomaalaisen muuttamisen motiivit potentiaalisesti epäilyttäviksi. Analyysi nostaa esiin sekä lupaprosessissa koettuja intensiivisiä rasistisia hetkiä että prosessin materiaalisissa käytännöissä ja viranomaisten toiminnassa epäsuorasti koettua epäilystä ja rasismia. Kokemukset portinvartijoina toimivista viranomaisista vaihtelivat avustajista vastustajiin. Kokemus valvonnan alla olemisesta levittäytyi varsinaisista suhteen tarkastamisen käytännöistä – kuten lomakkeista ja haastattelutilanteista – myös muille alueille. Luvan hakijat ja heidän puolisonsa ovat potentiaalisesti jatkuvan tarkkailun alla tietämättä tarkalleen, mitkä tilanteet ja suhteen ulottuvuudet valvonta kattaa. Tutkielma osoittaa myös, kuinka lupaa hakevat eivät asetu vain hallinnan kohteiksi, vaan pyrkivät vaikuttamaan lupaprosessin suotuisaan etenemiseen ja myönteiseen lupapäätökseen. Pariskunnat hyödynsivät prosessin aikana sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia resursseja. Lisäksi lupaa hakevat ja erityisesti heidän puolisonsa pyrkivät esittämään parisuhteensa lupaprosessissa tavalla, jonka olettivat asettuvan maahanmuuttoviranomaisten käsityksiin “aidosta” avioliitosta sekä pyrkivät irrotautumaan hyväksikäyttävän maahanmuuttajan subjektipoisitosta ja osoittamaan hyvää kansalaisuuttaan työmarkkinakansalaisuuden diskurssiin nojaten. Poista valitut
  • Mäenpää, Elina (2007)
    Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on selvittää nuorten suomalaisten naisten avoliittojen homogamisuutta eli puolisoiden ominaisuuksien samankaltaisuutta. Toisena tavoitteena on tutkia, miten homogamisuus ja puolisoiden erilaiset ominaisuusyhdistelmät vaikuttavat liittojen siirtymiin eli avoparien erilleen muuttoon ja avioitumiseen sekä edelleen avioituneiden parien avioeroon. Puolisonvalinnan teoriat pitävät liitonmuodostuksessa keskeisinä joko yksilöiden määrättyjä ominaisuuksia ja sosiaalista taustaa, hankittuja ominaisuuksia kuten koulutustasoa, tai sukupuolten välistä työnjakoa eli naisen erikoistumista kotityöhön ja miehen erikoistumista palkkatyöhön. Samojen tekijöiden, jotka tuovat puolisot yhteen, voidaan ennustaa lisäävän liiton pysyvyyttä. Puolisoiden ominaisuusyhdistelmillä voi kuitenkin olla erilainen vaikutus avo- ja avioliittojen kestävyyteen: avoliitto voidaan katsoa puolisoiden hankittuja ominaisuuksia ja sosioekonomista tasa-arvoisuutta korostavaksi liittotyypiksi ja avioliitto puolestaan määrättyjä ominaisuuksia ja traditionaalista työnjakoa suosivaksi liittomuodoksi. Samalla perusteella voidaan myös ennustaa parien valikoituvan avoliitosta avioliittoon. Tutkimuksen aineistona on 11 prosentin otos Tilastokeskuksen ja sosiologian laitoksen yhteistyössä muodostamasta yksilötasoisesta ja pitkittäisestä Palapeli-rekisteriaineistosta. Tutkimuskohteena ovat vuosina 1966–1971 syntyneiden naisten vuoden 1996 tammikuussa voimassa olleet avoliitot (puolisonvalinnan analyysin N=5 667, selittävän analyysin N=5 414). Homogamiaa on tutkittu avoliiton alkaessa ja liittojen siirtymiä seurattu vuosina 1996–2003. Määrättyjä ominaisuuksia tutkimuksessa ovat puolisoiden ikä, äidinkieli, syntymäkunnan tyyppi, lapsuuden sosioekonominen asema ja lapsuuden perherakenne. Hankittuja ominaisuuksia kuvaavat koulutustaso, avioliittohistoria, pääasiallinen toiminta ja tulot. Liittojen siirtymiä selitettäessä tarkastellaan myös puolisoiden koulutustasojen muutoksia sekä työttömyyttä. Avoliittojen homogamisuutta tutkitaan puolisoiden ominaisuuksien ristiintaulukoilla, ristitulosuhteilla sekä korrelaatiokertoimilla. Puolisoiden ominaisuusyhdistelmien vaikutusta liittojen siirtymiin tutkitaan Coxin regressioanalyysilla. Avoliittojen puolisonvalinnassa esiintyi taipumusta homogamiaan kaikissa määrätyissä ja hankituissa ominaisuuksissa. Taipumus oli voimakkainta iässä, äidinkielessä ja koulutustasoissa. Iässä ja tuloissa esiintyi myös taipumusta valita puoliso hypergamisesti eli siten, että mies on liitossa vanhempi ja suurituloisempi. Homogamialla oli vain vähän vaikutusta avoparien avioitumiseen; vaikutus oli selvin lapsuuden sosioekonomisessa asemassa, jossa homogamia kasvatti avioitumista toimihenkilöperheestä tulevilla sekä maataloustaustaisilla yksilöillä. Avioituminen oli odotusten mukaisesti vähäistä epätraditionaalisilla pareilla, joissa naisen tulot olivat korkeat ja miehen matalat, ja kun miehellä oli runsaasti työttömyyttä ja naisella ei lainkaan. Myös miehen naista korkeampi ikä vähensi avioitumista. Määrättyjen ominaisuuksien keskeisyys avioliitoissa näkyi siten, että lapsuuden sosioekonomisen aseman mukainen homogamia pienensi eroriskiä avioliitoissa, muttei avoliitoissa. Myös kaupunkimaisuudeltaan erilaisissa kunnissa syntyneillä oli hieman suurempi eroriski avio- kuin avoliitoissa. Vastaavasti hankituista ominaisuuksista pääasiallisen toiminnan mukainen homogamia pienensi eroriskiä avopareilla, muttei aviopareilla. Kummassakin liittotyypissä sen sijaan koulutushomogamia pienensi ja naisen miestä korkeampi ikä kasvatti eroriskiä. Avioliitot näyttäytyivät avoliittoja traditionaalisempina siinä suhteessa, että avioliitoissa naisen korkeammat tulot kasvattivat ja miehen korkeammat tulot pienensivät eroriskiä. Sukupuolten suhteellisten asemien merkitys näkyi myös siten, että vaikka koulutustasojen kasvu pienensi eroriskiä sekä avo- että avioliitoissa, avioliitoissa pienennys oli suurin puolisoiden muuttuessa erilaisemmiksi miehen koulutustason kasvaessa enemmän ja vastaavasti pienin puolisoiden muuttuessa erilaisemmiksi naisen koulutustason kasvaessa enemmän. Naisen työllisyyden yhdistyminen miehen työttömyyteen kasvatti kuitenkin eroriskiä kummassakin liittotyypissä, ja perinteinen pääasiallisten toimintojen yhdistelmä, jossa mies on työllinen ja nainen muu tai tuntematon – usein kotityötä tekevä – pienensi eroriskiä odotusten vastaisesti vain avoliitoissa. Lisäksi kahdella aikaisemmin naimisissa olleella puolisolla oli korkea eroriski sekä avo- että avioliitoissa. Kahdella muussa kuin kahden vanhemman perheessä kasvaneella puolisolla oli kohonnut eroriski avoliitoissa, kun taas avioliitoissa sama vaikutus selittyi analyysin muilla tekijöillä. Homogamia äidinkielen suhteen ei edistänyt liittojen pysyvyyttä. Yksilön ominaisuuden vaikutus liittojen siirtymiin riippui usein puolison vastaavasta ominaisuudesta, ja teoriat avo- ja avioliittojen pysyvyyttä selittävien tekijöiden eroista saivat tutkimuksessa osittaista tukea.
  • Reinikainen, Teemu (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia uskonnollisia argumentteja Homoillan jälkeen Helsingin Sanomissa julkaistuissa mielipidekirjoituksissa esitettiin ja käytettiin, kun otettiin kantaa homoseksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin joko myönteisessä tai kielteisessä sävyssä. Tutkimuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota niihin argumentteihin, joilla homoseksuaalisuutta pyritään joko kritisoimaan tai puolustamaan. Uskonnollisilla argumenteilla tarkoitetaan Raamattuun, kristilliseen oppiin ja perinteeseen sekä kristilliseen etiikkaan liittyviä näkemyksiä, joiden avulla mielipidekirjoittajat perustelevat suhtautumistaan homoseksuaalisuuteen. Tutkimusaineistona on Yleisradion Ajankohtaisen Kakkosen järjestämän Homoillan jälkeen julkaistut mielipidekirjoitukset Helsingin Sanomien Mielipide-osastolla. Mielipidekirjoitukset julkaistiin 15.10.–9.11 välisenä aikana. Tutkimusaineistona on 32 mielipidekirjoitusta. Tutkielman kahdessa pääluvussa tarkastellaan kahta teemaa, jotka nousivat ensisijaisesti esille aineistoista. Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan homoseksuaalisuuden ymmärtämistä syntinä ja sen perustelua Raamatulla. Lisäksi ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan edellä mainitun näkemyksen kritiikkiä eli ajatusta, että homoseksuaalisuutta ei tulisi pitää syntinä. Toisessa pääluvussa tarkastellaan samaa sukupuolta olevien parisuhdetta koskevia, puolesta tai vastaan esitettyjä argumentteja. Tällöin yksi keskeinen kysymys on, tuleeko homoseksuaalisuus nähdä ihmisen biologisena ominaisuutena ja toisaalta luomisessa annettuna lahjana vai ei. Johtopäätöksissä esitetään, että keskeiset eroavaisuudet puolesta ja vastaan esitetyissä argumenteissa on raamatuntulkinta ja perimmäinen olemus. Raamatun tulkintatapoja on kolme: Perinteinen tulkintatapa, jossa homoseksuaaliset teot nähdään syntinä. Ydinsanomaa korostava tulkintatapa, jossa homoseksuaalisuutta ei nähdä syntinä. Tällöin myönnetään, että Raamatussa on homoseksuaalisia tekoja tuomitsevia kohtia. Raamatun keskeinen sanoma rakkaudesta tulkitaan kuitenkin olevan ristiriidassa sen kanssa, että homoseksuaalisuus nähdään syntinä, joten tulkintatavassa päädytään korostamaan Raamatun ydinsanomaa. Modernissa tulkintatavassa korostetaan, että modernia homoseksuaalisuus käsitystä ei pitäisi palauttaa raamatunteksteihin. Sen sijaan homoseksuaalisuus nähdään modernina käsitteenä, joka on merkittävästi erilainen kuin Raamatun kirjoittamisen ajan käsitys homoseksuaalisuudesta. Samaa sukupuolta olevien parisuhdetta koskevassa keskustelussa samaa sukupuolta olevien siunaamista ja parisuhdetta vastustavat ajattelevat homoseksuaalisuuden olevan luonnonvastaista. Ajatus perustuu siihen, että Raamattuun ja biologiaan. Tätä perusteella sillä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, joten tällöin nähdään, että Jumala loi ihmisen heteroseksuaaliksi. Lisäksi näkemystä perustellaan sillä, että kaksi samaa sukupuolta olevaa eivät pysty lisääntymään luonnollisesti. Parisuhdetta ja siunausta puolustavat sen sijaan ajattelevat, että Jumala on luomisessa lahjoittanut mahdollisuuden rakastaa toista ihmistä. Tällöin ei ole merkitystä sillä, mikä toisen ihmisen sukupuoli on. Parisuhdetta ja siunausta puolustavat myös ajattelevat, että jos samaa sukupuolta olevien asemaa ei tunnusteta, se aiheuttaa sen, että homoseksuaalit joutuvat elämään näkymättömänä, joka ei ole tasa-arvoista ja joka rasittaa homoseksuaalien itsetuntoa. Kirkkoa kuvataan tällöin syrjivänä.
  • Sario, Ulla Katariina (2006)
    Tässä työssä tukitaan ihmiskauppaan johtavan sosiaalisen haavoittuvuuden sisältöä ja toisaalta siihen johtavia mekanismejahinduavioliitossa: toimijuuden toteutuminen ja toimijuuden mahdollisuudet avioliittoinstituutiossa ja avioliittoinstituution ulkopuolella. Määrittelin tutkielmassani ihmiskaupan johtavan sosiaalisen haavoittuvuuden vastakohdaksi toimijuuden. Ja toimijuuden, jonka sisällöllisiä merkityksiä ovat yksilön mahdollisuudet osallistua häntä kokeviin päätöksiin, mahdollisuus itsenäiseen talouteen ja mahdollisuus ottaa vastuuta omaan elämään vaikuttavista tekijöistä. (Amartya Sen 1999 Development as Freedom). Tutkin intialaisten naisten toimijuutta hinduavioliitossa ja sen ulkopuolella (lesket, eronneet) arvioimalla sitä, minikalasia aktiviteetteja, aineellisa ja aineettomia resursseja naisilla on käytettävissä sekä vaimoina, leskinä että eronneina naisina. Toisaalta arvion sitä, kuin paljon naiset voivat käyttää päätöksentekovaltaa itseään ja perhettään koskeviin asioin ja kolmanneksi, minkälaisten sosiaalisten suhteiden kautta naiset voivat käyttää resursseja ja tehdä päätöksiä? Naisten toimijuus avioliittoinstituution sisällä perustuu lähinnä rituaalisen autonomiaan. Naisten taloudelliset resurssit ja niiden hallinta määräytyy yleisesti ottaen naiselle aina välillisesti. Ollessaan instituution sisäpuolella (vaimona, äitinä) naisella on selvä status ja statuksen mukaan määritelty rituaalinen autonomia. Toisaalta naisen resurssit ja päätöksentekovalta ja status määräytyvät aina jonkun miessukkulaisen kautta. Näin ollen olen nimittänyt tätä rajoitetuksi toimijuudeksi. Instituution ulkupulella naisen identiteetti ja status joudutaan määrittelemään uudelleen. Tämä voi johtaa kriisiin, taloudelliseen ja sosiaaliseen haavoittuvaisuuteen, mutta toisaalta voi avata naiselle uusia toimijuuden, identiteetin ja sosiaalisten suhteiden kenttiä. Hinduavioliittoinstituution mukaiset naisuuden ideaalit voivat tukea naisen sosiaalista haavoittuvuutta rajoittamalla naisen mahdollisuuksia tulla taloudellisesti ja sosiaalisesti toimeen instituution ulkopuolella. Samalla kuitenkin mm, esimerkit eronneiden naisten uusista toiminnan muodoista ja itsemäärittelystä tukevat toimijuuden mahdollisuutta.
  • Salmela, Sini (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimukseni tavoitteena on kartoittaa eroavaisuuksia, joita ilmenee Irlannin valtaväestön ja irlantilaiseen kiertolaisyhteisöön kuuluvien naisten asemassa avioliitossa. Aion myös selvittää ryhmien välillä ilmeneviä mahdollisia yhtäläisyyksiä, sekä tutkia mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ryhmien naisten asemien muutoksiin ja toisaalta niiden pysyvyyteen viimeisten vuosikymmenien aikana, aina nykypäivään saakka. Tutkimukseni on luonteeltaan vertaileva ja teen siinä esiintyvän vertailun valtaväestöön sekä kiertolaisyhteisöön kuuluvia naisia käsittelevän tutkimuksen perusteella. Irlannin valtaväestön naisia koskevaa tutkimusta on saatavilla runsaasti ja moni hyödyntämäni tutkimus käsittelee heidän asemaansa avioliitossa, sekä laajemmin koko irlantilaisessa yhteiskunnassa. Kiertolaisnaisia koskevaa tutkimusta oli sen sijaan hankalampaa löytää ja erityisesti ajankohtainen tutkimus odottaa vielä tekijäänsä. Merkittävimmät tässä tutkimuksessa hyödyntämäni kiertolaisnaisia käsittelevät tutkimukset ovat luonteeltaan etnografisia. Niiden tekijät viettivät pidempiä aikoja kiertolaisyhteisön keskuudessa ja saivat sen ansiosta arvokasta tutkimustietoa kiertolaisten omista näkökulmista heitä koskevien aiheiden suhteen. Valitsin tutkimukseni teoreettiseksi näkökulmaksi marxistisen feminismin, sillä naisten työelämään liittyvät teemat kytkeytyvät olennaisesti tutkielmassani vertailun kohteena oleviin naisryhmiin. Tekemäni vertailun avulla selvisi, että valtaväestöön ja kiertolaisyhteisöön kuuluvien naisten asemassa avioliitossa ilmenee merkittäviä eroja, mutta kaikki niistä eivät ole yksiselitteisiä. Kiertolaisyhteisön ja valtaväestön naisten asema avioliitossa oli hyvin samankaltainen 1950-luvulle saakka, jolloin alkanut Irlantilaisen yhteiskunnan modernisaatio loi pohjan naisen aseman tasa-arvoistumiselle. Valtaväestön naiset näyttäisivät olevan tänä päivänä vahvemmassa asemassa suhteessa aviomiehiinsä, kuin kiertolaisnaiset ovat. Valtaväestön naisilla näyttäisi myös olevan laajempi vapaus valita ja päättää omasta elämästään ja moni heistä osallistuu myös aktiivisesti moderniin työelämään. Suurin osa kiertolaisnaisista noudattaa yhä perinteistä naisen roolia vaimona ja äitinä. Kiertolaisyhteisössä vallitsevat sukupuoliroolit ovat luonteeltaan fundamentalistisia. Valtaväestön naiset ovat keskimäärin kouluttautuneempia ja solmivat avioliiton, sekä perustavat perheen keskiarvoisesti vanhempana, kuin kiertolaisyhteisön naiset. Moni hyödyntämäni tutkimus näkee kiertolaisnaiset miesvaltaisen kulttuurin alistettuina uhreina, vaikka todellisuudessa asia on monimutkaisempi. Kiertolaisnaiset eivät itse välttämättä koe asemaansa alisteiseksi, vaan pitävät perinteisiä sukupuolirooleja luontaisina ja äidin sekä vaimon rooleja naisen elämälle tärkeimpinä tehtävinä. Tämän ristiriidan vuoksi on tärkeää, että tulevaisuudessa kiertolaisnaisten omia näkemyksiä asemansa ja perinteisten sukupuoliroolien suhteen tutkittaan lisää.
  • Törrönen, Maritta (2005)
  • Talja, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin Irlannin katolisen kirkon ja Irlannin valtion välisen suhteen muutosta vuosina 2009–2018. Tutkimusajankohta on mielenkiintoinen, sillä ajanjakson aikana Irlannissa tapahtui useita mullistavia tapahtumia, jotka herättivät runsaasti kysymyksiä irlantilaisten muuttuvasta suhtautumisesta katoliseen kirkkoon. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus on selvittää miksi ja miten katolisen kirkon asema on muuttunut tarkasteltavan ajanjakson aikana Irlannissa? Tarkastelen tapahtunutta muutosta Irlannin seksuaalieettisen lainsäädännön muutosten kautta: vuonna 2015 Irlannissa äänestettiin samaa sukupuolta olevien avioliittolaista ja vuonna 2018 aborttilainsäädännöstä. Tutkin, miten katolisen kirkon aseman muutos on näkynyt Irish Independent- sanomalehdessä julkaistuissa teksteissä. Tutkin sitä, onko kirkon esittämillä puheenvuoroilla ollut vaikutusta esimerkiksi kansanäänestyksien yhteydessä käydyssä keskustelussa ja miten irlantilaiset ovat suhtautuneet kirkon seksuaalieettisissä kysymyksissä esittämiin mielipiteisiin. Tutkimukseni päälähteenä on Irish Independent -sanomalehti, joka on levikiltään suurin sanomalehti Irlannissa. Teemoja, joita käsittelen ovat Irlannin katolisen hyväksikäyttöskandaali, samaa sukupuolta olevien avioliiton ja turvallisen abortin laillistaminen. Tutkimukseni osoittaa, että katolinen kirkko ei ole enää seksuaalieettisissä kysymyksissä merkittävä vaikuttaja tai arvojohtaja Irlannissa.
  • Orvas, Saara (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmassani havainnoin Japanin katolisen piispainkonferenssin suhtautumista japanilaiseen moderniin yhteiskuntaan erilaisten teemojen, kuten avioliitto, perhe, ikääntyvä väestö, eutanasia, kuolemanrangaistus sekä itsemurha, avulla. Tarkastelen myös Japanin katolisen kirkon arvoja sekä kirkon pyrkimystä sopeutua ympäröivään yhteiskuntaa. Tutkimuskohteeni rajasin 2000-luvulle. Päälähteinäni oli kaksi piispainkonferenssin julkaisemaa asiakirjaa, jotka oli julkaistu vuosina 2001 ja 2017. Lähdemateriaalissa otettiin laajasti kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin ja ongelmiin, ja asiakirjojen tarkoituksena oli muistuttaa ihmiselämän tärkeydestä. Piispat ottivat hyvin yhteiskuntakriittisesti kantaa japanilaiseen yhteiskuntaan, jonka prioriteetteinä oli taloudellinen kehitys ja tehokkuus. Japanin katolisen kirkon piispat pitivät avioliittoa Jumalan tahtona ja oleellisena Jumalan luomistyön jatkamisen kannalta, minkä takia he pitivät avioiän nousua, avioliittojen vähenemisestä sekä avioeroja ongelmina. Individualisaatio, taloudelliset prioriteetit ja asennemuutokset olivat heikentäneet käsitystä avioliitosta ja sen tarpeellisuudesta. Perhe oli piispojen mukaan yksi tärkeimmistä asioista ihmiselle ja perhe-elämän eroosio sekä ”muutaman lapsen trendi” huolestuttivat heitä. ”Pienen syntyvyyden, ikääntyvän väestön” -kriisi oli keskeinen huolenaihe julkisessa keskustelussa ja ilmiön oletettiin aiheuttavan demografisen kriisin. Väestön ikääntyessä nousi kysymys siitä, mitä vanhusten kanssa tulisi tehdä. Katoliset piispat pitivät eläkeläisiä tienä inhimillisyyteen epäinhimillisessä yhteiskunnassa ja kritisoivat japanilaista yhteiskuntaa vanhuksien sivuuttamisesta ”taakkoina”. Piispojen mukaan elämä oli Jumalan lahja, johon ei saanut puuttua, ja eutanasia, itsemurha, kuolemanrangaistus ja abortti olivat kiellettyjä. Japanissa oli kuitenkin käytössä kuolemantuomio, ja 2000-luvulla käytäntö oli yleistynyt nostaen kuolemaan tuomittujen lukua sekä teloitusten määrää. Piispat vastustivat kuolemanrangaistusta tarpeettomana perustuslaillisessa yhteiskunnassa, mutta tuomiolla oli kansansuosio Japanissa. Itsemurhat olivat myös vakava yhteiskunnallinen ongelma, ja piispat pitivät tekoa syntisenä. He kuitenkin katuivat katolisen kirkon tuomitsevaa kantaa ja pitivät sitä syrjivänä. Piispojen ajattelussa näkyi kahden ajattelutavan ristiriitaisuus. He pyrkivät pitämään kiinni katolisen kirkon traditioista ja arvoista, mutta samalla he yrittivät sopeutua ympäröivään moderniin yhteiskuntaan.
  • Heino, Erno (Helsingin yliopisto, 2020)
    Perheellä on keskeinen rooli Katolisen kirkon opetuksessa. Erityisesti Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa ja sen jälkeisessä kirkon virallisessa, magisteriaalisessa, opetuksessa ymmärrys perheestä ja avioliiton sakramentista on syventynyt ja saanut uusia näkökulmia verrattuna aikaisempiin vuosisatoihin. Myös mission, eli lähetystyön, tematiikka on keskeinen osa-alue katolista teologiaa. Tässä tutkimuksessa tutkitaan paavi Franciscuksen näkemystä perheen ja mission välisestä suhteesta hänen paaviuden ajan opetuksessaan. Tutkimuksen ensisijaisena lähteenä ovat apostoliset kehotuskirjeet Evangelii gaudium (2013) ja Amoris laetitia (2016). Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi. Paavi Franciscuksen ajatteluun vaikuttaa hänen eteläamerikkalainen taustansa ja hänen ajattelussaan on voimakas vastakohtien filosofiaan pohjautuva dialektinen painotus. Paavi Franciscuksella on erityinen näky kirkon missiosta nykymaailmassa, johon liittyy muun muassa missionaarisen opetuslapseuden periaate ja periferioiden saavuttaminen. Missionaarinen opetuslapseus tarkoittaa käytännössä jokaisen kristityn perustavaa kutsua osallistua kirkon missioon. Paavi Franciscus antaa myös erityisen huomion inkulturaatiolle ja uskon kontekstuaaliselle ilmaisulle. Inkulturaatio tapahtuu kuitenkin jatkuvassa vuorovaikutteisessa jännitteessä universaalin uskon ja sen partikulaarin ilmauksen välillä. Paavi Franciscuksen ajattelussa myös perheellä on erityinen rooli. Perhe on samaan aikaan niin kirkon kuin yhteiskunnan perussolu. Perheen keskiössä on miehen ja naisen muodostama avioliitto. Perheellä on kasteen, mutta myös avioliiton sakramentin kautta erityinen kutsu osallistua missioon. Missionaarinen ulottuvuus ei rajaudu pelkästään perheen sisäisiin suhteisiin, kuten avioparin keskinäiseen rakkauteen. Perheellä on myös erityinen tehtävä yhteiskunnassa ja kirkossa yhteisöllisessä mielessä. Paavi Franciscuksen ajattelusta voidaan tunnistaa perheellä erityinen asema universaalin ja partikulaarin synteesinä sekä katolisen uskon representaationa oman kansansa edustajana. Perhe voidaan siten nähdä olemukseltaan missionaarisena kotikirkkona, joka ilmaisee myös konkreettisella tavalla Jumalan sisäistä olemusta persoonien yhteisönä. Periferioiden ja kirkosta kaukana olevien saavuttamisen painotuksen kautta myös kirkosta kaukana olevat perheet ja avioparit saavat erityistä huomiota Amoris laetitiassa. Dokumentin tarjoamat uudet pastoraaliset painotukset ovat herättäneet suurta keskustelua, mutta on perusteltua sanoa paavi Franciscuksen olevan opetuksessaan linjassa aikaisemman magisteriaalisen opetuksen kanssa. Paavi Franciscuksen näkemys armosta ja totuudesta liittyvät vahvasti hänen dialektiseen taustaansa: armo on totuuden partikulaari ilmentymä, joka manifestoi totuuden. Tämä näkökulma auttaa ymmärtämään myös Amoris laetitian pastoraalisia linjauksia.
  • Müller, Annika (2005)
    Kulttuurierot perheessä on haastattelututkimus islaminuskoisten maahanmuuttajamiesten kanssa avioituneiden suomalaisnaisten elämästä. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää kulttuurierojen merkitystä parisuhteelle, naisten käsitystä islaminuskosta ja uskonnon merkityksestä perheelle Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastateltavana oli viisitoista suomalaisnaista. Heidän aviopuolisoitaan ei haastateltu. Tutkimuksen teoria muodostuu islamin uskon esittelystä, keskittyen erityisesti naisen asemaan uskonnon määräysten mukaan ja käytännössä islaminuskoisissa maissa. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty maahanmuuttajatutkimuksia ja suomalaisia sosiaalityön tutkimuksia. Tutkimuksen empiirisessä osassa on käytetty naisten kertomuksia elämästään. Näkökulma on arkielämän kuvauksessa, lisäksi naiset kertovat omia käsityksiään kulttuurierojen merkityksestä perhe-elämäänsä. Osa tutkimuksen naisista on kääntynyt itse islaminuskoon ja he kokivat sen vaikuttavan positiivisesti avioliittoonsa. Haastatteluaineistosta on pyritty nostamaan esiin teemoja, joita maahanmuuttajatutkimuksissa on käsitelty, kuten maahanmuuttajien integraatio. Maahanmuuttajapuolison integroitumisella Suomeen ja avioliiton onnellisuudella näyttää olevan yhteys. Monikulttuuriset perheet joutuvat kohtaamaan syrjintää ja rasismia, joka kohdistuu sekä maahanmuuttajataustaiseen että suomalaiseen puolisoon. Suomalaisen vaimon lähiomaiset eivät aina hyväksy ulkomaalaista vävyä sukuun. Perheillä on taloudellisia vaikeuksia, koska maahanmuuttajapuoliso on usein työtön. Erilaiset kulttuuritaustat ja eri uskonto eivät olleetkaan ainoita tekijöitä, jotka toivat epävarmuutta tutkimukseni avioliittoihin. Ulkoa päin tulevat vaikeudet koettiin usein suuremmaksi ongelmaksi. Seka-aviolittot päättyvät eroon huomattavasti useammin kuin suomalaisten väliset avioliitot. Tutkimuksessa lähestyn monikulttuuristen perheiden elämää myös käytännön sosiaalityön näkökulmasta. Pyrin selvittämään, miten monikulttuuriset perheet eroavat perheistä, joissa molemmat puolisot ovat maahanmuuttajataustaisia ja miten sosiaalityössä pystyttäisiin paremmin vastaamaan näiden perheiden erityistarpeisiin.
  • Mattila, Lassi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä tutkimus esittelee Lutherin avioliittoteologian kokonaisrakennetta. Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi ja päälähteenä käytetään Lutherin teosten tieteellistä julkaisua Weimarer Ausgabe. Lutherin avioliittoteologian omaleimaisuus perustuu luomisteologian vanhurskauttamisopilliseen tulkintaan. Sen tähden Lutherin avioliittoteologia on erottamattomasti kietoutunut yhteen hänen reformatorisen työnsä kanssa ja erottuu myöhäiskeskiajan katolisen kirkon taustaa vasten uutena. Evankelisen uskon myötä Luther tulkitsi Jumalan luomisjärjestyksen mukaan elämisen todelliseksi ja oikeaksi hengelliseksi elämäksi, johon Jumala kristittyä kutsui. Lutherin kokemuksen mukaan myöhäiskeskiajan katoliselta kirkolta oli pitkälti kadonnut Kristuksen evankeliumi ja sen mukana myös oikea kristillinen elämä Jumalan luomassa maailmassa. Hänen reformatoriseen työhönsä kuului näiden molempien uudelleen löytäminen ja palauttaminen kirkon elämään. Koska Luther ymmärsi, että avioliitto oli tämän Jumalan luomisjärjestyksen kulmakivi, hän käytti paljon voimavarojaan tämän kulmakiven tukevaan asettamiseen takaisin sen oikealle paikalleen. Lutherin mukaan avioliitto oli kirkon taimitarha ja yhteiskunnan lähde. Luther ymmärsi, että Jumalan lausuma hedelmällisyyden ja lisääntymisen siunaus (1. Moos. 1:28) oli avioliiton kulmakivi. Tämä siunaus selitti ihmisen luomisen sukupuoliseksi olennoksi, mieheksi ja naiseksi sekä sai aikaan heidän välisensä seksuaalisen vetovoiman. Tämä siunaus oli Lutherille kaikkivaltiaan Jumalan luomissana, joka sai aikaan sen, mitä se sanoi. Ihmisen tehtävä on antaa tämän Jumalan sanan ja luomistahdon päästä itsessään oikeuksiinsa, niin että hän on hedelmällinen ja lisääntyy. Siinä missä oikea seksuaalisuuden käyttö perustuu kuuliaisuuteen hedelmällisyyden ja lisääntymisen siunaukselle, tämän siunauksen halveksuminen on kaikkien seksuaalisten syntien juurisyy. Lutherille avioliitto oli mitä hengellisin kutsumus, sillä Jumala rakensi taivasten valtakunnan avioliiton päälle. Avioliitto oli kirkon taimitarha, jossa Jumala kasvatti itselleen ihmislasten paljouden taivasten valtakuntaa varten. Avioliitossa yhdistyi kaksi ihmiskunnan jalointa ja suurinta tehtävää: lisääntyminen ja Jumalan sanan saarnaaminen. Sen tähden avioliitolla on Jumalan pelastussuunnitelmassa ja kirkossa keskeisen tärkeä rooli. Tässä prosessissa vanhempien tuli myös kasvattaa lapsensa palvelemaan yhteiskunnallisessa elämässä kaikkia lähimmäisiään Jumalan tahdon mukaisissa kutsumuksissa. Yhteiskunnallisen elämän päätehtävä oli tukea ja palvella avioliittoa, johon koko yhteiskunnallinen elämäkin perustui ja josta se sai toimivaltansa. Yhteiskunnan hyvinvointi perustui vahvan ja hyvinvoivan avioliittoinstituution varaan, mutta avioliiton halveksuminen johti yhteiskunnan laajamittaiseen rappiotilaan ja laittomuuden valtaannousuun. Lutherin avioliittoteologiassa avioliiton eri tarkoituksilla on monisyinen ja syvällinen yhteys toisiinsa. Tässä verkostossa hedelmällisyyden ja lisääntymisen siunaus toimii ikään kuin solmukohtana, jossa avioliiton eri tarkoitukset punoutuvat yhteen. Täten lisääntymistä voidaan pitää avioliittoteologian päätarkoituksena, jonka kontekstissa avioliiton muut tarkoitukset toteutuvat. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että Lutherin uuden avioliittoteologian omalaatuisuus perustuu luomisteologian vanhurskauttamisopilliseen tulkintaan. Tämän tulkinnan jäsentävänä periaatteena toimii jumalallinen rakkauden järjestys. Tämä jäsentävä periaate löytyi analysoimalla Lutherin eskatologista käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana sekä suhteuttamalla tämä avioliiton kristologis-trinitaariseen ulottuvuuteen. Jumalallisen rakkauden järjestyksen selvempi tiedostaminen olisi auttanut Lutheria korjaamaan avioliittoteologiansa joitakin sisäisiä jännitteitä sekä näkemään eksplisiittiset yhteydet siellä, missä ne aiemmin olivat osittain tiedostamattomat vaikkakin läsnäolevat. Näin Lutherin avioliittoteologiaan sisältyvä potentiaali olisi tullut entistäkin paremmin aktiiviseen käyttöön.
  • Kurtén, Kristina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämä tutkielma pyrkii selvittämään Martti Lutherin avioliiton sakramenttiteologian muutoksia vuosien 1519 ja 1520 välisenä aikana kahta lähdettä, eli Ein Sermon von dem ehelichen Stand ja De captivitate Babylonica ecclesiae praeludium vertailemalla. Pyrkiessäni löytämään syitä tähän ilmeisen nopeaan muutokseen Lutherin sakramenttiteologiassa, olen ottanut sekundäärilähteeksi Erasmus Rotterdamilaisen vuosina 1516 ja 1519 julkaistut kreikan ja latinankieliset raamatunkäännökset Novum Instrumentum omne ja Novum testamentum omne, sekä erityisesti niihin liittyvät kommentaarit. Erasmus kuvaa vuoden 1516 kommentaarissaan Ef. 5:32 jaetta ja puhuu Vulgatan sisältävän sekä käännösvirheen, että tulkintavirheen. Paavali ei siis Erasmuksen mukaan puhu miehen ja naisen välisestä avioliitosta puhuessaan suuresta mysteeristä, vaan Kristuksesta ja seurakunnasta. Luther näyttää omaksuneen tämän Erasmuksen tulkinnan torjuessaan avioliiton sakramenttiaseman teoksessa De captivitate Babylonica ecclesiae praeludium. Lutherin teologian muutoksen taustoja selvitettäessä Erasmus näyttäytyisi lähteiden valossa antavan jossain määrin selityksen muutokseen. Luther ei ”luonut” reformoitua sakramenttiteologiaa tyhjästä, eivätkä useat hänen ajatuksistaan olleet edes hänen omaa alkuperäänsä. Se, mitä tänä päivänä pidämme luterilaisena sakramenttiteologiana, on itse asiassa sekoitus katolista, humanistista ja (myös) ”erasmuslaista” sakramenttiteologiaa.