Browsing by Subject "avoimuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Korhonen, Kalle (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (5)
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (3)
  • Melgin, Elina; Nieminen, Hannu (ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry, 2018)
    ProComma Academic ; 2018
    Diplomatia on paitsi ulkopolitiikan prosessi myös taito. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n vertaisarvioidussa teoksessa käsitellään näitä diplomatian molempia alueita. Teoksen kirjoittajat edustavat eri tieteenhaaroja.
  • Koskinen, Kimmo (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (5)
  • Holmlund, Alexander (2018)
    'God intuition?' är en moralfilosofisk essä där jag reder ut begreppet intuition. Under min utbildning på teaterhögskolan har olika pedagoger sagt på olika sätt att jag har god intuition. Mot slutet av min utbildning upplevde jag att det hade blivit lättare för mig att använda min intuition och jag upplevde intuitionen starkare när den var närvarande. När jag då fick en till komplimang om min intuition av min rörelsepedagog Anita Valkeemäki kändes det intressant och viktigt för mig att börja formulera mig kring intuition. Jag ville ta reda på vad det var som jag var bra på. Jag tänkte mig att jag hade blivit bättre på intuition, och att det måste betyda att andra kunde bli det också. Eftersom jag är intresserad av att undervisa bestämde jag mig för att hålla fyra lektioner med temat 'intuition' som en del av det här arbetet, med syftet att reda ut huruvida det är möjligt att lära sig och lära ut intuition. Ju mer jag redde ut begreppet intuition desto tydligare såg jag den moraliska aspekten. Därför blev mitt slutarbete en moralfilosofisk essä där jag reflekterar kring vad begreppet intuition inbegriper och hur det används, främst inom teatern. En del av essän handlar om lektionerna. Men eftersom den moraliska aspekten innebar en möjlighet för mig att förstå mer blev det den väsentliga delen av essän, medan kapitlet om lektionerna blev ett underordnat delmoment i utredningen av begreppet. Inledningen redogör för varför jag har valt det här ämnet och problematiserar fröet till den här essän, kommentaren 'du har god intuition'. Kapitlet 'Det går att lära sig' handlar om lektionerna med temat 'intuition'. I kapitlet 'Hur klär man intuition i ord?' försöker jag redogöra för utgångspunkten för min begreppsutredning: hur andra klär intuition i ord. Jag utvecklar också problematiseringen av begreppet intuition. I kapitlet 'Avklädning av begreppet intuition' reflekterar jag kring begreppet intuition och dess användning inom teatern med hjälp av kapitlet 'Intuition' ur skådespelerskan Maria Johanssons doktorsavhandling 'Skådespelarens praktiska kunskap'. Här arbetar jag fram mina mest väsentliga tankar om intuition. I det sista kapitlet 'Intuitionens moraliska problematik' sammanfattar jag vad jag kommit fram till. Det är ett sista förtydligande av mina tankar och den moraliska problematiken med intuition.
  • Vanhala, Anna (2003)
    Tein tutkielmani 'Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä' Equal-projektissa. Suomessa ei ole aiemmin tehty aihetta koskevaa laajaa tutkimusta, joten Equal-projektin tutkimus tuo uutta tietoa suomalaisten lesbojen, homojen ja biseksuaalien (seksuaalivähemmistöt) sekä transihmisten (sukupuolivähemmistöt) tilanteesta. Projektissa ovat mukana Helsingin yliopiston sosiologian laitos, SETA ry. sekä Stakes. Tavoitteena on työelämän muuttaminen tasa-arvoisemmaksi tutkimuksen, koulutuksen ja tiedotuksen keinoin. Hankkeessa toteutettiin lumipallomenetelmällä laaja kyselytutkimus, jossa oli erilliset, joskin melko samansisältöiset, lomakkeet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Käytin Equal-hankkeen seksuaalivähemmistöille suunnattua lomakekyselyä omassa tutkimuksessani toisena aineistona 12 teemahaastattelun ohella. Tutkimuskysymykset koskevat terveydenhuollon homo-, lesbo- ja biseksuaalisia työntekijöitä ja heidän työyhteisöjään, ja ne voidaan tiivistää seuraavasti: Millaista seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä avoimuus tai salaaminen on? Vaikuttavatko niihin työyhteisöjen ja -ilmapiirien yleiset psykososiaaliset tai rakenteelliset tekijät, ja jos vaikuttavat, niin miten ja miksi? Onko avoimuus työhyvinvoinnin kannalta olennainen asia? Tutkimus on yhteydessä paitsi seksuaalivähemmistöjen ja työelämän tutkimukseen myös sosiaalisen vuorovaikutuksen ja avoimuuden tarkasteluun yleisemmälläkin tasolla. Pääpaino on työhyvinvointiin liittyvillä tekijöillä, jollaiseksi miellän jossakin määrin myös avoimuuden. Etsin yhteyksiä seksuaalivähemmistöjen avoimuuden ja erilaisten sosiaalisten ja rakenteellisten tekijöiden väliltä ja pyrin ymmärtämään sekä tulkitsemaan näitä yhteyksiä. Työni nojaa sekä suomalaiseen (Luopa (1994), Valkonen (2003), Lehtonen, J. (1997, 2002, 2003)) että ulkomaalaiseen (esim. Davies (1992), Ostfield ja Jehn (1998)) seksuaalivähemmistöjä koskevaan tutkimukseen. Työelämää koskien olen perehtynyt lähinnä suomalaiseen työhyvinvoinnin tutkimukseen (esim. Vartia (1994, 1999, 2003)). Lisänäkökulmaa avoimuuteen kulttuurisena ilmiönä haen sosiaalisen vuorovaikutuksen teorioista (Goffman (1959), Vesala (1998, 2002)). Avoimuus tai salaaminen on useille seksuaalivähemmistöön kuuluville eräänlaisen kustannus–hyöty-analyysin tulosta. Työpaikkojen – ja niitä ympäröivän yhteiskunnan – heteronormatiivisuuden vuoksi useat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat salaavat suntautumisensa työyhteisössään. Positiivisella työilmapiirillä, hyvällä sosiaalisella tuella ja yhteisöllisyydellä on tutkimukseni perusteella avoimuutta lisäävä vaikutus. Jos taas työyhteisössä puhutaan kielteiseen sävyyn ei-heteroseksuaalisuudesta, ja jos työpaikan säilyminen on epävarmaa, on myös omasta seksuaalisesta suuntautumisesta kertominen epätodennäköisempää. Näyttää lisäksi siltä, että salaaminen on yhteydessä työpahoinvointiin ja koettuihin uhkiin. Tulosten pohjalta esitän, että toimivasta työyhteisöllisyydestä ja -ympäristöstä muodostuu todennäköisemmin työhyvinvoinnin myönteinen kehä: kun kokee olevansa arvostettu työntekijä miellyttävässä, toimivassa ja pysyvässä työympäristössä, on helpompi olla avoin ja mahdollisesti avoimuudella syventää yhteisöllisyyttä ja omaa työyhteisöön kuulumista. Vastaavasti pahoinvoivassa, ristiriitaisemmassa tai huonon ilmapiirin työpaikassa ei haluta tai uskalleta olla avoimia, ja tämä seikka muiden ohella saattaa hankaloittaa työyhteisöön kuulumista.
  • Korhonen, Kalle (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (9)
  • Roos, Annikki (Helsingin yliopisto, 2015)
    Verkkari 2015 (3)
  • Ruuskanen, Ari (University of Helsinki, 1993)
  • Vuoristo, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Eliölajit ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa niin fysikaalisen ympäristönsä, kuin muiden eliölajienkin kanssa. Nämä vuorovaikutukset voivat olla osapuolille negatiivisia, neutraaleja tai positiivisia. Fasilitaatio tarkoittaa sitä, että joku laji edesauttaa toisen lajin selviytymistä. Äärimmäinen esimerkki fasilitaatiosta on perustajalaji. Perustajalaji on laji, joka pelkällä läsnäolollaan tarjoaa muille eliöille kriittisiä resursseja, joita ilman muut lajit eivät voi selviytyä. Nämä resurssit voivat olla esimerkiksi ravintoa, suojaa tai elintilaa. Alustaansa kiinnittyvät simpukat ovat perustajalajeja, joita tavataan kaikilta maailman merialueilta. Esiintyessään tiheinä kasvustoina kalliorannoilla ne tarjoavat lukuisille selkärangattomille eläimille suojaa aallokon voimalta ja pedoilta, ravintoa ja elintilaa lisääntyneen sedimentaation myötä, sekä runsaasti sekundaarista kiinnittymispintaa. Alustaansa kiinnittyvät simpukat muodostavat perustan habitaatille, joka lopulta muotoutuu simpukoiden ja muiden lajien yhteisvaikutuksella. Vähäsuolaisessa ja -lajisessa Itämeressä sinisimpukka (Mytilus trossulus x edulis) on alustaansa kiinnittyvänä simpukkana erittäin tärkeässä roolissa. Sinisimpukkaa esiintyy pinnan läheltä aina kymmenien metrien syvyyteen asti, kunhan kiinnittymiseen sopivaa alustaa vain on tarjolla. Simpukoiden esiintymiseen Itämeressä vaikuttavat monet tekijät, joista tärkeimpinä ovat aallokko joka aiheuttaa fysikaalista stressiä, ja alhainen, itää ja pohjoista kohti pienentyvä suolapitoisuus joka aiheuttaa fysiologista stressiä. Paikoin erittäin runsaina esiintyvät sinisimpukat edesauttavat sedimentin kertymistä muodostamansa kolmiulotteisen matriisin onkaloihin mikä mahdollistaa myös pehmeän pohjan lajien esiintymisen kalliorannoilla. Sinisimpukkayhteisössä onkin piirteitä sekä pehmeistä, että kovista pohjista, mikä tekee niistä edullisia elinympäristöjä runsaalle määrälle erilaisia selkärangattomia eläimiä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sisäsaaristosta ulkosaaristoon voimistuvan aallokon vaikutusta sinisimpukka-rakkohauru -yhteisön rakenteeseen kolmella lähellä toisiaan sijaitsevilla merialueilla läntisellä Suomenlahdella, missä suolapitoisuus laskee läntisimmän ja itäisimmän tutkimusalueen välillä ainoastaan muutamilla promillen kymmenyksillä. Näytteitä noudettiin sukeltamalla 36:sta eri pisteestä kolmen metrin syvyydeltä rakkohauruvyöhykkeeltä, neljältä eri avoimuusvyöhykkeeltä. Näytteistä havaitut eläintaksonit tunnistettiin ja eläinten yksilömäärät laskettiin, ja sinisimpukoiden sekä rakkohaurun (Fucus vesiculosus) kuivapaino määritettiin. Tilastollisilla menetelmillä selvitettiin eliöyhteisön rakenteen eroja näillä kolmella alueella, sekä kasvavan avoimuuden vaikutusta. Lisäksi selvitettiin korreloivatko tavattujen eläinlajien yksilömäärät sinisimpukan tai rakkohaurun biomassan kanssa. Sinisimpukka oli kaikilla näytepisteillä runsain tavattu laji, ja jäljessä yksilömääristä puhuttaessa sinisimpukkayksilöitä ei huomioida. Alueet eivät eronneet toisistaan taksonien tai eläinyksilöiden kokonaismäärien osalta, mutta yksittäisillä taksoneilla eroja kuitenkin havaittiin. Avoimuudella havaittiin olevan merkittävä vaikutus eliöyhteisön rakenteeseen. Avoimuuden kasvaessa havaittujen taksonien määrä laski ja runsaimmat taksonit vaihtuivat sedimenttiä suosivista nilviäisistä vapaasti uiviin äyriäisiin, sen sijaan eläinten kokonaisyksilömäärissä merkitseviä eroja ei havaittu. Merkittävä osuus tavatuista yksittäisistä taksoneista korreloi negatiivisesti kasvavan avoimuuden kanssa, avoimuuden kanssa positiivisesti korreloivia taksoneita oli vähemmän. Sinisimpukoiden biomassan kanssa havaittiin korrelaatiota usealla taksonilla, kaikki positiivisia, sen sijaan rakkohaurun biomassan kanssa korrelaatiota havaittiin ainoastaan yhdellä taksonilla. Tämä tutkimus osoittaa, että avoimuudella on selkeä vaikutus perustajalajina toimivan sinisimpukan ympärille muotoutuneeseen eliöyhteisöön ja sen rakenteeseen. Suolapitoisuuden vähäinen lasku tutkimusalueiden välillä sen sijaan ei vielä merkitsevästi vaikuta sinisimpukkayhteisön rakenteeseen, vaikka yksittäisillä lajeilla - merkittävimpänä juuri sinisimpukka - viitteitä vaikutuksista havaittiinkin. Sinisimpukan merkitys muuhun lajistoon on merkittävä, rakkohaurun merkitys on sen sijaan varsin vähäinen.
  • Mäkinen, Joel (2015)
    Olen käsitellyt taiteellisen lopputyöni kirjallisessa osiossa näyttelijän vastuuta yleisesti ja yksityisesti ja opiskeluaikanani kohtaamiani näyttelijän vastuuseen liittyviä asioita. Aloitan johdannolla, jossa perustelen aihevalintaani. Pohdiskelen myös sitä, miksi olen päätynyt aihevalintaani. Olen pyrkinyt kuljettamaan vastuun teemaa läpi opinnäytteeni. "Inspiroitumisesta ja teatterin jaloudesta" -luvussa puhun lapsuuteni leikeistä, niiden jatkamisesta aikuisiällä ja näyttelijän vastuusta jatkaa leikkimistä ja inspiroitua työstään. "Matkalla vastuulliseksi näyttelijäksi" -luvussa käyn läpi koulun ulkopuolella tekemiäni produktioita opiskeluaikanani ja tämän lisäksi käsittelen niissä heränneitä näyttelijän vastuuseen liittyviä teemoja. "Vartalostaan nauttiminen esiintyjän vastuualueena" -luvussa käsittelen esiintyjän seksuaalisuutta, esiintyjän ulkonäön objektivoimista ja feminiinisyyden ja maskuliinisuuden käsitteitä ja niiden tulkinnanvaraisuutta. "Vastuu vaikuttua muista" -luvussa puhun muiden työn arvostamisesta ja siitä inspiroitumisesta. Käytän apunani omakohtaisia kokemuksia. "Vastuu vaikuttua elämästä" -luvussa puhun taiteilijan, tässä tapauksessa näyttelijän vastuusta olla yleisen kiinnostunut elämästä, pyrkimään ymmärtämään sitä ja miettimään moraalisia kysymyksiä. Lopuksi vertaan näyttelijän vastuuta papin vastuuseen. "Näyttelijän vastuu olla kiinnostunut taiteesta" -luku pitää sisällään kokemuksiani toisten taideteosten hyödyntämisestä omissa taiteellisissa töissäni. Tämän lisäksi puhun mielikuvituksettomuudesta suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa, taiteen yhteiskunnallisesta tärkeydestä ja taiteilijoiden vastuusta vastustaa kaavamaisuutta ja mielikuvituksettomuutta. "Näyttelijän vastuu rakastaa työtään" ja "Näyttelijän vastuu hyväksyä jännittäminen" -luvut käsittelevät ammattimaista näyttelijän työtä ja siihen liityviä vastuualueita. Avaan jännittämisen käsitettä ja sen kanssa elämistä konkreettisin esimerkein ja siteeraan professoreitani Vesa Vierikkoa ja Elina Knihtilää sekä näyttelijäntyön opettajaani Eero Saarista. "Näyttelijän vastuualueet taiteellisessa produktiossa" -luvussa käsittelen hyvää työtoveruutta, repliikkien opiskelemista, yleisöä ja avoimuutta näyttelijän vastuualueina. Tämä luku keskittyy, otsikon mukaisesti, näyttelijän vastuualueisiin taiteellisen produktion aikana. "Lopuksi" -luvussa palaan nykyhetkeen ja käsittelen ajatuksiani vastuusta tulevaisuudessa ammattiurallani. Asetan itselleni tavoitteita, jotka kumpuavat ammatillisista ihanteistani.