Browsing by Subject "avunanto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Turpeinen, Satu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan Irakin ja Syyrian konfliktialueelle lähteneiden ja al-Holin leirille päätyneiden suomalaisten naisten kehystämistä mediassa. Tämän lisäksi tutkitaan, minkälaisia rooleja mediassa naisille kehystetään ja onko kehystämisellä vaikutusta naisten avunsaamiseen. Aihetta tutkitaan terrorismin sekä humanitaarisen avunantamisen teorioiden kautta. Keskiössä ovat naisten osallistuminen terroristisen järjestön toimintaan ja siihen liittyvät kysymykset. Lisäksi kysymyksenä on avunantajan ja avunsaajan välinen suhde ja se, miten median kehystäminen voi siihen vaikuttaa. Al-Holin leiri nousi Suomessa esille maaliskuussa 2019, kun kansainvälinen media julkaisi haastatteluja Syyriasta, Isisin viimeisestä tukikohdasta pakenevista ja Isisin kaaduttua alueelta lähteneistä ihmisistä. Yksi haastateltavista oli suomalainen nainen. Pian selvisi, että al-Holin leirillä oli useita suomalaisia naisia ja lapsia. Aineistona tutkielmassa on Yleisradion 74 uutisartikkelia, jotka kerättiin verkkojulkaisuina Yleisradion verkkosivuilta ajanjaksolta 1.3.2019-30.11.2019. Hakusanoina käytettiin sanoja ’al-hol’, ’al hol’ ja ’isis’. Menetelmänä tutkimuksessa on laadullinen kehysanalyysi. Kehystämisellä tarkoitetaan tiettyjen näkökulmien valintaa valitusta asiasta ja sen näkökulman nostamista merkittäväksi tekstin kautta. Yhtenä kehysten rakentajana medialla on valta päättää, miten jokin asia tuodaan julkiseen keskusteluun. Kehysanalyysin periaatteet ohjasivat analyysin tekoa, mutta itse analyysi rakentui Van Gorpin kehysanalyysimallin mukaisesti. Aineistoa käsiteltiin Van Gorpin kehysmatriisin seitsemän kehystämisen keinon ja tavan kautta. Aineiston analyysissa rakentui kaksi kehystä, avunsaajakehys ja turvallisuusuhkakehys. Avunsaajakehys rakentui inhimillisyyden ja ihmisarvon periaatteille. Tässä kehyksessä naiset nähtiin avunsaajan roolissa ja oikeutettuina apuun. Turvallisuusuhkakehyksessä korostuivat terrorismi, uhkakuvat, naisten oma vastuu tilanteesta sekä kansallisen turvallisuuden näkökulma. Aineistosta nousi esille eri näkemyksiä, jotka luokiteltiin neljään eri ryhmään, asiantuntijoiden kommentteihin, virkamiesten näkemyksiin, poliitikkojen kannanottoihin ja al-Holin leirillä olevien naisten haastatteluihin. Analyysi osoitti keskustelun olevan polarisoitunutta ja se rajautui kahden tunnistetun kehyksen ympärille. Tutkimuksessa nousi esille kaksi keskeistä johtopäätöstä. Ensimmäisenä johtopäätöksenä todetaan, että keskustelusta puuttui yhteiskunnallisen vastuun näkökulma, sillä keskustelua naisten Suomessa kokemasta syrjinnän ja ulkopuolisuuden kokemusten yhteiskunnallisista taustasyistä ja vastuusta ei käyty. Toinen johtopäätös käsittelee median kehystämisen ja naisten avusaamisen välistä suhdetta. Aineiston perusteella näyttää siltä, että median kehystämisen tavoilla voi olla vaikutusta siihen, miten naisiin Suomessa suhtaudutaan sekä halutaanko naisia auttaa.
  • Ahlroth, Linda (Helsingin yliopisto, 2015)
    The aim of this study was to through mothers stories deepen the understanding of how mothers had experienced the colic time period and how they had experienced the support in the situation. The theory in this thesis has a parental perspective and deals with subjects about the everyday life and the interaction in families with colicky infants and the support that is aimed at these families. On the basis of the theoretical frame of reference the following research issues were formulated: - How did mothers to colicky infants experience the colic time period? - How did mothers to colicky infants experience the interaction with the child? - How did mothers to colicky infants experience the support in the situation? Seven mothers to infants who had had colic participated in theme-centered interviews that took place in spring 2014. The results of the study show that the mothers experienced the colic time period and the interaction with an excessively crying child as burdening all though the mothers felt the attachment was normalized to this date. The support that is offered to parents with colicky infants was experienced as lacking by the mothers and therefore a development of both the information and the support provided is considered important.
  • Anttila, Anne (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa selvitetään virkavelvollisuuden rikkomisen rikostunnusmerkistön yhteyttä laiminlyönnin rikosoikeudelliseen käsitteeseen ja laiminlyönnin rangaistavuuteen. Erityisen mielenkiinnon kohteena on laiminlyönnillä aiheutetun virkavelvollisuuden rikkomisteon liittymä laiminlyönnistä mahdollisesti aiheutuneeseen seurausrikokseen eli epävarsinaiseen laiminlyöntirikokseen (RL 3:3.2). Lisäksi tarkastellaan laiminlyöntivastuun kohdentumista etenkin niissä tilanteissa, joissa vastuuasemassa olevia on useita. Rikoslain 3 luvun 3.2 §:n 1-kohdan mukaan erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen voi perustua virkaan, toimeen tai asemaan. Lähtökohta on se, että tietyn toimintavelvollisuuden tulee ilmetä laista laillisuusperiaatteen vaatimalla tavalla ja että tuo velvollisuus on sillä tavalla selkeä, että toimintavelvollinen henkilö on tietoinen sen sisällöstä ja velvoittavuudesta. Kun kysymyksessä on laiminlyöty virkatoimi, teon tahallisuus- ja tuottamusvastuuta arvioidaan ensisijaisesti rikoslain 40 luvun mukaisena virkarikosvastuuna ja jos laiminlyödystä virkatoimesta on aiheutunut seurausrikos, tahallisuus- ja tuottamusvastuun arvioiminen laajenee myös tämän rikoksen, eli epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen, syyksilukemisarviointiin. Epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen syyksilukemisarvioinnissa huomioitavat pääelementit ovat seuraavat: 1) seurausrikos on ollut sellainen, että se on ylipäätään toteutettavissa laiminlyönnin kautta, 2) laiminlyöjällä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus, siis viran kohdalla täsmällinen virkavelvollisuus, estää seurausrikoksen syntyminen, ja 3) juuri tuosta laiminlyönnistä on aiheutunut kyseinen seurausrikos. Virkavelvollisuuden rikkomisen ja siitä mahdollisesti syntyneen seurausrikoksen eli epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen vastuuperusteet arvioidaan hieman toisistaan poikkeavasti: virkavelvollisuuden rikkomisen vastuuperusteeksi riittää lähtökohtaisesti yleistä virkavelvollisuutta määrittävän normin vastainen toiminta tai laiminlyönti, kun taas laiminlyönnin rangaistavuuden ja sellaisen epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen, jonka taustalla oleva aktiivisuuteen velvoittava peruste on virka, yleinen virkavelvollisuus ei sellaisenaan yleensä riitä, vaan tuon virkaan perustuvan suojaamis- tai valvontavelvollisuuden tulee olla täsmennetty koskemaan tiettyä henkilöä, henkilöjoukkoa tai määrättyä omaisuutta. Vastuuaseman velvoittavuuden ja laajuuden arvioimisen tärkeys ja yksilöllisyys korostuvat tilanteessa, jossa mahdollisia vastuuasemassa olleita henkilöitä on useita. Tutkielmassa tuodaan esille, että usean toimijan tai laiminlyöjän ja varsinkin jaetun vastuun työtilanteisiin liittyvissä vastuun kohdentamisissa on tapauskohtaisesti mahdollista huomioida luottamusperiaate ja tapahtumankulun hallinnan vaatimus vastuunkohdentamiseen liittyvien normien lisäksi. Laiminlyöjän tahallisuus ja tuottamus tulevat arvioitaviksi epävarsinaisessa laiminlyöntirikoksessa usean eri osatekijän kohdalla. Näistä korostuu erityisesti kaksi seuraavaa: ensinnäkin toiminnan puuttuminen eli itse laiminlyöntiteko voi olla eriasteisesti tahallinen tai vaihtoehtoisesti huolimattomuudesta aiheutettu, ja toiseksi tahallisuus ja tuottamus tulevat arvioitaviksi myös laiminlyönnistä syntyvään seuraukseen nähden. Jos seurausrikos katsotaan aiheutuneeksi tuottamuksesta, mutta ei tahallisuudesta, seurauksen sattumisen todennäköisyys ja sen kautta myös ennakoitavuus nousevat usein merkittävään asemaan huolimattomuutta arvioitaessa. Laiminlyöjän tulee mieltää syntyvä kielletty seuraus laiminlyöntinsä vähintään varsin todennäköiseksi seuraukseksi, jotta teon tahallisuus tahallisena rikoksena täyttyisi. Lisäksi vastuuasemassa olevan tulee tunnistaa ja mieltää olevansa vastuuasemassa vähintään varsin todennäköisesti, jotta tahallisuus täyttyisi tämän olosuhdetunnusmerkistötekijän kohdalla. Jos seurausrikos on myös tuottamuksellisena rangaistava, myös laiminlyönnin kautta aiheutetun seurauksen rikosvastuun perustaksi riittää tuottamus. Rikosoikeustiede ja oikeuskäytäntö ovat määrittäneet vaadittavan syy-yhteyden tasoa velvollisuuden laiminlyönnin ja aiheutuneen seurauksen välillä, ja syy-yhteyskynnyksen täyttymisen osalta voidaan pääsääntönä sanoa, että jos laiminlyöty teko olisi erittäin todennäköisesti estänyt seurauksen syntymisen, ovat laiminlyönti ja seuraus siten syy-yhteydessä toisiinsa, että laiminlyöjä voidaan asettaa vastuuseen seurauksesta. Rikoslain 3:3.2:n tarkoittama laiminlyönnillä aiheuttaminen saattaa vastuuasemassa olevan laiminlyöjän tekijävastuuseen seurausrikoksesta siinäkin tapauksessa, että seurausrikoksen tekee tai aikaansaa toinen henkilö, ja on siten huomionarvoista, että laiminlyönti on siis moitittavampaa menettelyä kuin esimerkiksi avunanto seurausrikokseen. Tähän liittyen tutkielmassa päädytään toteamaan, että rajanveto epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen tekijävastuun ja vaihtoehtoisen avunantovastuun välillä ei nykytilanteessa ole aivan perusteltavissa niissä tilanteissa, joissa päärikoksen tekee toinen henkilö kuin laiminlyöjä ja vain päärikoksen tekijällä on niin sanottu teonherruus päärikoksen suhteen. Laiminlyönnin ja teon samanarvoisuusvaatimuksen lisääminen rikoslakiin laiminlyönnin rangaistavuuden edellytykseksi voisi parantaa tällaisten tilateiden arvioimista ja ratkaisujen perustelemista. Rikoslakiin kirjattu vaatimus laiminlyönnin ja teon samanarvoisuudesta suhteessa seurausrikoksen aiheuttamiseen parantaisi myös rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja lain antaman perusteen selkeyden näkökulmasta erityisesti niitä käytännön tilanteita, joissa tunnusmerkistövalinta on vaikeaa – lähinnä tahallisen ja tuottamuksellisen tunnusmerkistön välillä – tai joissa seurausrikosten erityisehdot, esimerkiksi rikoksen kvalifioidut tekomuodot, tulevat harkittaviksi ja mahdollisesti myös sovellettaviksi. Samanarvoisuusvaatimuksen lisääminen antaisi lisäksi eräänlaisen lakiin perustuvan velvollisuuden erottaa laiminlyöjän teko seurausrikoksen tekijän eli päätekijän teosta tilanteessa, jossa seurausrikoksen tekee joku muu kuin laiminlyöntiin syyllistynyt, eikä tekijöiden tekoja voida katsoa tunnusmerkistöltään samoiksi tai kvalifioinniltaan samanarvoisiksi. Tämänhetkinen tilanne, jossa rikoslaki ei sisällä nimenomaista mainintaa siitä, että rangaistavan laiminlyönnin tulee olla moitittavuudeltaan samanarvoinen kuin saman seurausrikoksen aiheuttaminen aktiivisella teolla, jättää lainsoveltajalle runsaasti tulkinnanvaraa.