Browsing by Subject "avustukset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Vuorela, Maarit; Koskela, Tuomas; Vaittinen, Elina (Ympäristöministeriö, 2009)
    Ympäristöministeriön raportteja 25/2008
    Korjaus- energia- ja terveyshaitta-avustuksia myöntämällä pyritään muun muassa sopeuttamaan asuinrakennuskantaa ikääntyvän väestön tarpeisiin sekä vaikuttamaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi rakennusten energiankäyttöön ja päästöihin. Selvityksellä arvioidaan avustusjärjestelmän toimivuutta ja tehdään johtopäätöksiä ja ehdotuksia siitä, miten järjestelmän toimivuutta voitaisiin parantaa.
  • Harou, P. A. (Suomen metsätieteellinen seura, 1985)
  • Löfgren, Karl Gustaf (Suomen metsätieteellinen seura, 1986)
  • Miettinen, Tuomas; Herkkola, Hanna (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 2/2007
    Tämä selvitys koskee kunnallistekniikan rakentamisavustuksen ensimmäisen kierroksen 2002-2005 avustuksia. Avustuksen tarkoitus on ollut kasvattaa pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien valtion tukemaa ja muuta asuntotuotantoa. Selvityksen tavoitteena oli arvioida kunnallistekniikan rakentamisavustuksen tavoitteiden toteutumista ja avustuksen toteuttamistapaa. Avustuksen vaikuttavuuden arvioinnissa on lähtökohtana ollut avustukselle asetettujen tavoitteiden toteutumisen tarkastelu sekä vaikuttavuuden tarkastelu ja todentaminen tätä kautta. Vaikuttavuuden arvioimiseksi eri tavoitteille kehitettiin tavoitekohtainen mittaristo. Infra-avustus on sitouttanut kuntia toteuttamaan avustusta saaneita alueita nopeammassa aikataulussa ja varmemmin kuin ilman avustusta. Se on toiminut avustusta saaneilla alueilla tehokkaana kannustimena. ARA-tuotannon lisääminen ei ole onnistunut toivotulla tavalla. Toteutuneita asuntolukuja voidaan tarkastella sen valossa, vastaavatko ne hakemuksessa arvioitua kehitystä. Selvitystyö ja arviointi on tehty keskeneräisten tietojen pohjalta. Ensimmäisellä avustuskierroksella avustusta saaneilla kunnilla on aikaa kunnallisteknisten kohteiden toteuttamiseen vuoteen 2008 asti. Avustusprosessin hallinnollinen puoli on sujunut hyvin. Kunnat ovat kuitenkin kokeneet saaneensa pääosin varsin selkeät ja kattavat ohjeet avustuksen hakemisesta ja sen myöntämisperusteista. Seuranta on ollut kaikkien kohteiden osalta riittävää kohteiden edistymisen seuraamiseksi ja maksatuksen toteuttamiseksi. Arvioinnin ajankohdasta johtuen on otettava huomioon, että kunnat eivät ole vielä toimittaneet ARAlle loppuraportteja kohteista. Infra-avustuksen kaltaiselle avustukselle on tarvetta. Prosessia ja avustusjärjestelmää voidaan haluttaessa kehittää entistä enemmän kuntien tarpeita ja asuntotuotannon lisäämistä palvelevaksi.
  • Numminen, Juhani (Suomen metsätieteellinen seura, 1970)
  • Ronkanen, Tiina (2008)
    Pro gradu -tutkielmani on kuvaus 1940-luvun Suomessa eläneistä kansalaissodan punaisen puolen leskistä, joille talvisodan jälkeisessä poliittisessa tilanteessa annettiin mahdollisuus anoa valtion avustusta vuonna 1942. Tutkimukseni perustuu vuoden 1918 sodan leskien avustamiskomitean arkistoon. Tarkastelen punaleskien avustusprosessin poliittista etenemistä, avustamiskomitean toimintaa sekä syvennyn pohtimaan anomisen kulttuuriin liittyviä kysymyksiä. Tutkin, millaisessa sosioekonomisessa asemassa vanhenevat punalesket olivat 1940-luvun alun Suomessa ja minkälainen kuva punaleskistä syntyy avustushakemusten perusteella. Lopuksi arvioin, muuttiko avustusten myöntäminen punaleskien asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa, ja muuttiko se muiden suhtautumista heihin. Työn teoreettinen viitekehys perustuu institutionaaliseen (talous)teoriaan, jonka mukaan instituutiot toimivat markkinoilla vallitsevina ”pelisääntöinä” ohjaten ihmisten jokapäiväistä toimintaa. Tarkastelen eläkeprosessin kulkua ja anomisen kulttuuria institutionaalisen teorian avulla eräänlaisena pelinä leskien ja viranomaisten välillä. Anomisen kulttuuria ja hakijoiden vapaamuotoisia vastauksia tarkasteltaessa käytän fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa sekä teoreettisena että metodologisena työkaluna, jonka avulla pyrin tuomaan leskien omaa ääntä ja kokemuksia esille. Leskien sosioekonomista tilannetta kuvaavia vastauksia on käsitelty tilastollisesti. Punalesket olivat vähävaraisia ja vanhenevia, ja heidän toimeentulomahdollisuutensa vähenivät vielä entisestään toisen maailmansodan vaikutuksesta. Punaleskieläkkeen hakeminen oli monille viimeinen keino selviytyä, ja siksi sen anomisessa oltiin aktiivisia. Eläkkeen riittämättömyydestä kertoo leskien aktiivisuus myös eläkkeen korotusten anomisessa. Lesket tunsivat hyvin anomisen kulttuurin. Monilla oli aiempaa kokemusta avustusten anomisesta, ja he tunsivat anomisen pelisäännöt. Nöyrän ja kunnollisen köyhän perinne näkyy leskien anomuksissa lähinnä anomisen retoriikkana vähävaraisuuden ja tositarvitsevaisuuden osoittamisessa. Lesket tunsivat köyhäinhoidon käytännöt ja säännöt, ja he ymmärsivät anomisen olevan peliä anojan ja viranomaisten välillä. Punaleskieläkkeiden myöntäminen ja maksaminen valtion varoista toisen maailmansodan oloissa oli askel kohti tasaveroisempaa kohtelua. Muutos punaleskestä kansalaiseksi oli alkanut ainakin lainsäädännön tasolla, mutta ihmisten asenteet muuttuivat hitaammin – niin punaisten kuin valkoistenkin. Toisaalta uusi sota ja sen tuomat tappiot lievensivät ehkä sisällissodan muistoja. Suomessa alkoi niin fyysinen kuin henkinenkin uudelleenrakentaminen, mikä helpotti vanhojen haavojen paranemista ja punaisten hyväksymistä osaksi toisen maailmansodan jälkeistä Suomea.
  • Kajanus-Kujala, Leena (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2008)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/2008
  • Purhonen, Osmo; Lammila, Jyrki (Jord- och skogsbruksministeriet & Miljöministeriet, 2009)
    Miljöhandledning
    I handledningen för stöd för vattentjänster har behandlats vattentjänstunderstöd och statens vattentjänstarbeten samt dessutom även andra av statens åtgärder för att främja en utveckling av vattentjänsterna. I synnerhet har man satt sig in i målen och grunderna för att stödja dem, avgränsningarna för projektens understödsberättigande samt kriterierna för att bevilja bidrag och prioriteringen av stödobjekten. Handledningen följer till sin uppbyggnad i huvuddrag lagen om stöd för vattentjänster (686/2004, lag om stödjande av vatten- och avloppsåtgärder).I handboken fästs uppmärksamhet på förbindelsen mellan utvecklandet av vattentjänster och planeringen av markanvändningen. De lösningar för vattentjänsterna som genomförs med bidrag av staten skall stödja en planmässig markanvändning på ett hållbart sätt och de får ej heller främja en splittring av samhällsstrukturen.Syftet med stödverksamheten är att förbättra servicen inom vattentjänsterna särskilt där de lokala resurserna inte räcker till för att uppnå målen. Målet är lösningar för vattentjänsterna som är hållbara med hänsyn till funktion, ekonomi och miljö. Fastän stödjandet av vattentjänster till en betydande del hänför sig till att lösa vattentjänstproblem på glesbygden, uppmuntrar handboken till att öka vattentjänstverkens storlek och till större anläggningsenheter.Syftet med handboken är att förenhetliga grunderna för stödjande av vattentjänster, att öka transparensen samt att försäkra en god samhällelig effektverkan för stödet. Syftet med handboken är också att främja ett neutralt bemötande av de bidragssökande.
  • Clarke, Selina (Helsingin yliopisto, 2022)
    Energy subsidies are increasingly used by governments to encourage individuals to improve the energy efficiency of their homes with energy renovations. However, the existing literature on these subsidy programmes has raised concerns that many of the subsidy recipients might have undertaken energy renovations even without the subsidy. If energy subsidies have no effect on the decision to undertake an energy renovation, or the scale or timing of the renovation, this raises serious questions about their cost-effectiveness. In this thesis, the effects of the Finnish energy subsidy programme, launched in 2020, on renovation choices were assessed using a bunching methodology. The subsidy paid to an individual is proportional to their renovation spending up to certain maximum thresholds. As a result of these thresholds, some individuals whose subsidised renovation spending would otherwise have just exceeded the maximum, now have an incentive to locate almost exactly at this maximum value. Using a bunching design to check for excess mass in the distribution of subsidised renovation spending around the thresholds, it was possible to evaluate whether individuals are responding to this incentive. Further analysis on bunching was done by evaluating the determinants of bunching with a probit model, and exploring how bunching relates to applicants’ survey responses using multiple correspondence analysis. The results from the bunching analysis demonstrate that there is significant excess mass in the distribution around subsidy thresholds, implying that some individuals are responding to the incentives created by the subsidy. Further analysis on bunching, however, highlights that the result is local and should not be generalised to applicants further from the maximum thresholds. Although the results suggest that those undertaking a more extensive renovation may have had a slightly larger behavioural response, further analysis was not able to distinguish the determinants of bunching. The behavioural response identified by bunching indicates that the subsidies are having an effect on some individuals’ choices concerning the scale and quality of their energy renovation. It should, however, be noted that this is not a causal effect and cannot be generalised to other energy subsidy programmes.
  • Purhonen, Osmo; Lammila, Jyrki (Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö, 2009)
    Ympäristöopas
        Vesihuollon tukemisen oppaassa on käsitelty vesihuoltoavustuksia ja valtion vesihuoltotöitä sekä niiden lisäksi myös muitakin valtion edistämistoimia vesihuollon kehittämiseksi. Erityisesti on paneuduttu tukemisen tavoitteisiin ja perusteisiin, hankkeiden tukikelpoisuuden rajauksiin sekä tuen myöntämisen kriteereihin ja tukikohteiden priorisointiin. Opas noudattaa rakenteeltaan pääpiirteittäin lakia vesihuollon tukemisesta (686/2004, vesihuollon tukilaki, VHTL).Oppaassa kiinnitetään huomiota vesihuollon kehittämisen ja maankäytön suunnittelun väliseen yhteyteen. Valtion tuella toteutettavien vesihuoltoratkaisujen tulee tukea suunnitelmallista maankäyttöä kestävällä tavalla eivätkä ne saa edistää yhdyskuntarakenteen hajautumista.Tukitoiminnan tarkoitus on vesihuollon palvelujen parantaminen erityisesti siellä, missä paikalliset voimavarat eivät riitä tavoitteiden saavuttamiseen. Tavoitteena ovat toiminnallisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävät vesihuollon ratkaisut. Vaikka vesihuollon tukeminen kohdistuu merkittävältä osin haja-asutuksen vesihuolto-ongelmien ratkaisemiseen, opas kannustaa vesihuoltolaitosten koon kasvattamiseen ja suurempiin laitosyksiköihin.Oppaan tarkoituksena on yhtenäistää vesihuollon tukemisen perusteita, lisätä läpinäkyvyyttä, sekä varmistaa tuen hyvä yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Oppaan tarkoituksena on myös edistää tuen hakijoiden yhdenvertaista kohtelua.
  • Virén, Matti (Hanken School of Economics, 2014)
    Research Report – 74
    Den här studien undersöker allmännyttiga samfund och i synnerhet privata stiftelser i Finland. Frågan är hur relationen mellan dessa organisationer och den offentliga sektorn skall organiseras. Ytterst handlar det om utformningen av beskattningsreglerna och transfereringssystemet (mera konkret offentliga understöd till stiftelserna). Som en viktig bakgrundsfaktor har vi arbetsfördelningen mellan den offentliga sektorn och den så kallade tredje sektorn; borde vi främja eller dämpa den tredje sektorns tillväxt? En oundviklig fråga är hur långt den offentliga sektorn skall gå i att stöda den icke-vinstsyftande sektorn i form av direkta stöd eller skattestöd. Den här forskningsrapporten presenterar grundläggande fakta gällande allmännyttiga samfund, speciellt med hänseende till deras ekonomi och med hänseende till den lagstiftning som är relaterad till deras ekonomi. Rapporten innehåller också en litteraturgenomgång vars syfte är att belysa hur beskattningsfrågan borde lösas i ett sådant här fall. Av uppenbara orsaker betonas internationella jämförelser och erfarenheter i genomgången. Som en röd tråd genom analysen går tanken att den offentliga sektorns roll och ansvar borde begränsas i framtiden. Detta innebär igen att den icke-vinstsyftande sektorns tillväxt måste begränsas speciellt i de fall då tillväxten är helt beroende av den offentliga sektorns stöd utan aktivt deltagande av privata medborgare och företag. En mera kritisk linje borde tillämpas i de fall då de allmännyttiga samfunden snedvrider konkurrensen inom de branscher där de opererar. Ett idealiskt arrangemang vore att de allmännyttiga samfunden kunde finansiera sin verksamhet utan direkt stöd från den offentliga sektorn. Den offentliga sektorn kunde understöda de allmännyttiga samfunden i form av skattelättnader för gåvor och donationer från den privata sektorn. I sådana fall där organisationen inte får stöd från privata medborgare (eller företag) skulle organisationen inte heller få offentliga understöd. Donationer och stöd till allmännyttiga samfund kunde vara avdragbara upp till en viss gräns i beskattningen för privata medborgare. En dylik skattelättnad vore möjlig endast om det offentliga stödet skulle minska med åtminstone samma belopp. En grundprincip i det här nya systemet är att samma regler tillämpas för alla allmännyttiga samfund. Den kontroversiella frågan gällande allmännyttiga samfund gäller beskattningen av kapitalinkomster. Även om beskattningen kan motiveras med hänvisning till fiskala skäl drar den här studien slutsatsen att de negativa effekterna av en kapitalinkomstbeskattning av allmännyttiga samfund är större än den fiskala nyttan. Därmed kan man konstatera att en beskattning av kapitalinkomsterna för dessa organisationer inte är att rekommendera under nuvarande omständigheter. I framtiden kommer Finlands ekonomi att behöva högre kapitalackumulering och den privata sektorn måste ta en större roll för att finansiera vetenskap och kultur. De privata stiftelserna spelar en nyckelroll i detta avseende.