Browsing by Subject "biomassa"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 49
  • Finér, Leena (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1989)
    Biomass, biomass increment and nutrient cycling were studied in (1) a Scots pine (Pinus sylvestris) stand, (2) a Norway spruce (Picea abies) stand and (3) a mixed birch (Betula pubescens)/pine stand on a drained mire at Ilomantsi, eastern Finland in 1979-85. In addition, the effect of NPK and micronutrient fertilizer treatment was studied. Above-ground and root measurements were taken. These data formed the basis of stand biomass and nutrient cycle simulations of fertilized and unfertilized stands. The increases in biomass were greater in (1) and (2) in the fertilized simulation than in the unfertilized one. For (3), the effect of fertilization on biomass increment was small. In six years only part of the applied fertilizer had been fixed in the biomass of the model stands and proportionally less micronutrients than macronutrients. The potassium stores were small compared to the nutrient amounts fixed by the stands. This supports the notion that there is a shortage of potassium on deep-peat soils.
  • Ronkainen, Tiina (Helsingfors universitet, 2009)
    Tarkastelen pro gradu- tutkielmassani Euroopan puoleisen Venäjän tundran eri kasvupaikkoja. Tutkimuksessa selvitettiin satelliittikuvilta toisistaan erottuvien kasvupaikkojen biomassan ja hiilidioksidivoiden eroja kasvupaikkojen välillä. Lisäksi testasin, voidaanko regressioanalyysillä kasvillisuuden lajiryhmän peittävyyteen ja korkeuteen perustuen ennustaa luotettavasti kasvillisuuden biomassaa. Tämän tutkimuksen avulla saadaan arvokasta tietoa eteläisen tundra-alueen eri kasvupaikkatyyppien tämän hetkisestä maanpäällisestä biomassasta ja siitä mitkä kasvupaikat ovat mahdollisesti ilmakehän hiilidioksidin lähteitä tai nieluja. Mikäli ilmaston lämpenemisen seurauksena kasvupaikkatyyppien suhteet muuttuvat, on tärkeää tietää eri tyyppien hiilenvarannoista ja vaihdosta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2007. Biomassa aineisto kerättiin systemaattisella otannalla viideltä 900 metrin pituiselta linjalta, lisäksi näytteitä kerättiin myös hiilidioksidivuon mittauskaulusten läheisyydestä. Regressioanalyysiä varten kirjattiin ylös funktionaalisten kasviryhmien (sammalet, jäkälät, ruohovartiset, varvut, vaivaiskoivu ja pajut) peittävyydet (%) ja korkeudet (cm). Keräämäni biomassa-aineiston ja Kuopion yliopiston tutkijoiden kammiomenetelmällä keräämän hiilidioksidivuoaineiston avulla laskin tutkitulle alueelle eri kasvupaikkojen keskimääräiset biomassat ja ekosysteemin hiilidioksidin nettovaihdon (NEE) ja respiraation (ER) mittauskauden keskiarvot. Kaukokartoituksen avulla selvitettiin myös kasvupaikkojen peittävyyksiä laajemmalla alueella (98 km2, Quickbird kuvan koko). Näin saatiin kokonaiskuva alueen tämän hetkisestä biomassasta ja eri kasvupaikkojen jakautumisesta. 98 km2 kokoisella alueella suurimmat peittävyydet olivat varpupeitteisellä turvemaalla (23 %) ja varputundralla (19 %). Alueen kasvupaikkojen peittävyyksillä painotetun biomassan keskiarvo oli 601 g m-2. Merkitsevää eroa kasvupaikkojen biomassojen välillä oli vain muutamien kasvupaikkojen kohdalla. Kaikki hiilidioksidinmittauskohteet, paitsi paljaat turvemaat, olivat kesän 2007 keskiarvon mukaan ilmakehän hiilidioksidin nieluja. Ekosysteemin hiilidioksidin nettosidonta (NEE) oli suurinta pajuvaltaisella kasvupaikalla ja vähäisintä varputundralla. Ekosysteemiin respiraatio (ER) suhteessa ekosysteemin hiilidioksidin nettosidontaan oli voimakkaampaa mineraalimaan kohteilla kuin turvemaan kohteilla. Regressioanalyysi osoittautui luotettavaksi välineeksi ennustaa kasvillisuuden biomassaa peittävyyden ja korkeuden avulla aineiston koon ollessa tarpeeksi suuri. Maanpäällinen biomassa oli tutkimallamme alueella samaa luokkaa aikaisempiin tutkimuksiin verrattaessa, ja alue edusti eteläistä tundra vyöhykettä hyvin. Hiilidioksidivoita tarkastellessa kesän 2007 lämpimämmillä lämpötiloilla saattoi olla vaikutuksensa siihen, että suurin osa kasvupaikoista oli hiilidioksidin nieluja.
  • Ahtila, Olli (Helsingfors universitet, 2011)
    In recent times climate change, decrease of fossil fuels and increase of their price have greatly increased worldwide interest in renewable energy sources. In Finland, there has been a lot of concentration towards forest industry’s secondary produced wood basis biomass, that forest industry uses for its energy production. Forest industry’s waste water cleaning process creates different kinds of sludge, which are either reused or destroyed by burning or transporting to waste treatment plant. Especially reuse of bio sludge is difficult, and waste area placing in the future is impossible or at least economically too expensive. In practice, sludge is treated by burning, and by drying it becomes a bio fuel. The energy use is the best way to destroy waste sludge. Because of the high water consist of the sludge it must be dried before burning. Drying the sludge with secondary energy flow with waste heat from forest industry processes increases energy income from the burning process and replaces the use of fossil fuels. The goal of this research was to find out the most optimal mixture of bark and sludge by changing different drying parameters. The experimental work was started by building a laboratory size fixed bed dryer for the energy technology experiment hall, where drying was studied by blowing heated air through the fuel layer. The dried fuel material was a mixture of bark and sludge, or just bark or sludge at different masses, different percentage mixtures and different temperatures. Making the drying curves was based on weight changes. In the test rig were probes for controlling and setting the temperature as the experiment expected. The temperature and weight changes were recorded to computer during the experiment. The drying experiments showed that sludge-bark mixture dries well, when the percentage of the sludge mass doesn’t increase over 50 %. When the share of sludge is higher, drying is no longer effective, which is due to channelling of the air through the dried fuel material in the fixed bed dryer. When drying the bark, increase of the temperature from 50 °C to 70 °C was much more effective than from 70 °C to 90 °C, the difference in drying time was about doubled.
  • Raitanen, Elina; Antikainen, Riina; Turunen, Topi; Primmer, Eeva; Seppälä, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2017
    Resurssitehokkuuteen liittyvässä tieteellisessä ja poliittisessa keskustelussa on viime aikoina ollut esillä kaskadiperiaate, jolla tavoitellaan etenkin biomateriaalien tehokasta ja kertautuvaa käyttöä. Kaskadikäsite on ollut Euroopan unionissa (EU) esillä muun muassa kiertotaloutta ja biotaloutta koskevissa politiikka-aloitteissa sekä metsästrategiassa ja epäsuoria maankäyttövaikutuksia (ILUC) käsittelevässä uusiutuvan energian direktiivissä. Lisäksi EU:n jätepolitiikkaa ohjaava jätehierarkia asettaa kaskadiperiaatteen mukaisen etusijajärjestyksen materiaalien eri käyttömuodoille. Tämä selvitys on synteesi kaskadiperiaatteen nykytilanteesta kansainvälisessä ja kotimaisessa keskustelussa. Tarkoituksena oli avata kaskadiperiaatteen määritelmää sekä selventää kaskadiperiaatteen liityntä- ja rajapintoja luonnonvarapolitiikan eri osa-alueisiin ja ekosysteemipalveluihin. Selvityksessä tarkastellaan erityisesti Suomen näkökulmasta kaskadiperiaatteen tuomaa lisäarvoa sekä sen ja muiden luonnonvarapolitiikkojen välisiä synergioita ja mahdollisia ristiriitaisuuksia. Lisäksi kuvataan kaskaditermin käyttöä eräiden Euroopan maiden politiikoissa. Johtopäätöksenä todetaan, että kaskadiperiaatteen käyttöä koskevaa sitovaa sääntelyä olennaisempaa olisi saattaa ristiriitaiset politiikat paremmin linjaan keskenään. Kaskadimalli voi toimia työkaluna eri sektorien politiikkojen välisten synergioiden tunnistamisessa ja hyödyntämisessä. Politiikkojen ristiriitaiset tavoitteet ja toisiaan kumoavat vaikutukset tulisi tunnistaa ja linjata tavoitteet yhteneväisiksi. Kaskadikäytön vaikutusten huomioon ottaminen voisi edesauttaa bioenergia- ja biotalouspolitiikkojen biodiversiteetti- ja hiilitasevaikutusten suotuisaa kehitystä. Biotaloudessa kaskadiperiaate voi edistää kiertotalouden ja kestävän käytön tavoitteita viemällä niitä käytäntöön. Näin biotalous kehittyisi kiertotalouden kanssa linjassa parantaen resurssitehokkuutta, ja edistäisi samalla siirtymistä vähähiiliseen yhteiskuntaan, jossa ekosysteemipalvelut on turvattu. Kaskadiperiaatteen tulee tukea politiikkakoherenssia nivomalla luonnonvaroja tuottavat ekosysteemien toiminnot niihin tuotantoprosesseihin, joissa biomateriaaleja jalostetaan. Kaskadikäytön vaikutuksia tulisikin tarkastella laajemmin siitä näkökulmasta, millaisia kokonaisvaltaisia – suoria ja epäsuoria – ympäristö- ja ekosysteemivaikutuksia sillä on.
  • Salmi, Pauliina; Mäki, Anita; Mikkonen, Anu; Pupponen, Veli-Mikko; Vuorio, Kristiina; Tiirola, Marja (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Boreal Environment Research 26: 17-27
    The smaller the phytoplankton, the greater effort is required to distinguish individual cells by optics-based methods. Flow cytometry is widely applied in marine picophytoplankton research, but in freshwater research its role has remained minor. We compared epifluorescence microscopy and flow cytometry in assessing the composition, abundance and cell sizes of autofluorescent picophytoplankton in epilimnia of 46 Finnish lakes. Phycocyaninrich picocyanobacteria were the most dominant. The two methods yielded comparable total picophytoplankton abundances, but the determination of cell sizes, and thus total biomasses, were on average an order of magnitude higher in the microscopy results. However, flow cytometry yielded higher cell sizes when applied on small-celled cultured algae. Our study demonstrated that both epifluorescence microscopy and flow cytometry are useful methods in assessing abundances of phycocyanin-rich and phycoerythrin-rich picocyanobacteria and eukaryotic picophytoplankton in lakes. However, accurate determination of cell size and biomass remain challenges for microscopy and especially for flow cytometry.
  • Kellomäki, Seppo; Hari, Pertti (Suomen metsätieteellinen seura, 1980)
  • Kellomäki, Seppo; Hari, Pertti; Kanninen, Markku; Ilonen, Pirkko (Suomen metsätieteellinen seura, 1980)
  • Mäkelä, Annikki; Kellomäki, Seppo; Hari, Pertti (Suomen metsätieteellinen seura, 1980)
  • Finér, Leena (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1991)
    The effects of PK (plus Ca, Mg, S, Cl and B) and NPK (plus Ca, Mg, S, Cl and B) were studied (1984-87) in an 85-yr-old Scots pine (Pinus sylvestris) stand growing on a drained low-shrub pine bog in E. Finland. Fertilizer was applied in spring 1985. The amounts of elements applied (kg/ha) were: N 150, P 53, K 100, Ca 135, Mg 25, S 28, Cl 95 and B 2.4. The total dry mass of the stand before fertilizer application was 78 t/ha, of which above-ground compartments accounted for 69%. The annual above-ground dry mass production was 6.3 t/ha. The study period was too short to detect any fertilizer response in stems. Foliar and cone dry mass increased after NP or NPK fertilizer application, the dry mass of living branches increased after NPK fertilizer and the dry mass of dead branches decreased after PK or NPK fertilizer. The total dry mass accumulation was not affected. Trees in a control plot (no fertilizer) took up the following nutrient amounts annually from the soil (kg/ha): N 15.6, Ca 12.8, K 4.1, P 1.3, Mg 1.7, S 1.5 and Mn 1.5. The annual uptake of Fe, Zn, Cu and B was 510, 130, 70 and 50 g/ha, respectively. More than 50% of the nutrient uptake (except K and Fe) was released in litterfall. Fertilized stands accumulated more N, P, K and B. Fertilizer application inhibited the uptake of Mn and Ca.
  • Latja, Raimo (University of Helsinki, 1975)
  • Louhi, Roope (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkimuksessa laadittiin haavalle (Populus tremula) puun rungon ja oksien tilavuuden käsittävä malli. Mallin luontia varten kerättiin 11 koepuun aineisto. Puista mitattiin Hyytiälän metsäasemalla erilaisia tunnuksia. Rungon ja oksien absoluuttiset tilavuudet selvitettiin käyttämällä dimensiometri-nimistä mitta-laitetta. Manuaalisesti koepuista mitattiin läpimittoja usealta eri korkeudelta rungosta ja oksista katkaisu-kohdasta. Myös oksien ja puun kokonaispituus mitattiin tarkasti puun kaadon jälkeen. Läpimittojen avul-la laskettuja pohjapinta-aloja analysoitiin korrelaatiokertoimien avulla. Koepuiden tilavuutta selitettiin lineaarisella regressioanalyysillä, jossa selittävinä tekijöinä olivat puusta mitatun rinnankorkeusläpimitan ja pituuden luonnolliset logaritmit. Lisäksi laadittiin yhdistetty malli, jossa olivat mukana kaikki aineiston koepuut. Viimeiseksi laadittiin vielä malli, jossa käytettiin vastaavia muut-tujia (neljä kappaletta) kuin Laasasenahon (1982) tilavuusmallissa. Rungon ja oksien pohjapinta-alojen välillä oli selvä korrelaatio puun suhteellisilla korkeuksilla. Korrelaa-tiokertoimet olivat rungon ja oksien yhteenlaskettujen pohjapinta-alojen osalta jopa puiden latvassa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta yli 0,9. Pelkkää rungon pohjapinta-alaa tarkasteltaessa latvuksen korrelaa-tiokertoimet olivat hieman alhaisemmat. Koko aineiston käsittävän tilavuusmalli korjattu selitysaste oli 2 ja 4 muuttujan versioissa 0,999 ja keski-virhe vastaavasti 0,062 ja 0,066. Koepuuaineistoon perustuva haavan tilavuusmalli tuotti vain 0,56 % suurempia tilavuuksia haavan rungon ja oksien tilavuudelle verrattuna upotusmittauslaitteella tehtyihin mittauksiin. Haavan biomassan jakautuminen erikokoisten puiden välillä on tämän tutkimuksen mukaan samankal-taista. Myös runkomuodot olivat aineiston puilla samankaltaisia: niiden rungon ja oksien yhteenlasketuil-la pohjapinta-aloilla puun suhteellisilla korkeuksilla oli selvä korrelaatio. Tutkimuksessa luodulla haavan tilavuusmallilla on korkea selitysaste ja pieni keskivirhe.
  • Kellomäki, Seppo (Suomen metsätieteellinen seura, 1975)
  • Viherä, Anneli; Kellomäki, Seppo (Suomen metsätieteellinen seura, 1983)
  • Nurmi, Juha (The Society of Forestry in Finland, 1997)
    The effective heating values of the above and below ground biomass components of mature Scots pine (Pinus sylvestris), Norway spruce (Picea abies), downy birch (Betula pubescens), silver birch (Betula pendula), grey alder (Alnus incana), black alder (Alnus glutinosa) and trembling aspen (Populus tremula) were studied. Each sample tree was divided into wood, bark and foliage components. Bomb calorimetry was used to determine the calorimetric heating values. The species is a significant factor in the heating value of individual tree components. The heating value of the wood proper is highest in conifers. Broad-leaved species have a higher heating value of bark than conifers. The species factor diminishes when the weighted heating value of crown, whole stems or stump-root-system are considered. The crown material has a higher heating value per unit weight in comparison with fuelwood from small-sized stems or wholetrees. The additional advantages of coniferous crown material are that it is a non-industrial biomass resource and is readily available. The variability of both the chemical composition and the heating value is small in any given tree component of any species. However, lignin, carbohydrate and extractive content were found to vary from one part of the tree to another and to correlate with the heating value.
  • Nurmi, Juha (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1993)
    The heating values of wood, inner and outer bark, and foliage components of seven small-size tree species were studied. Significant differences were found between species within each component. However, the differences between species for weighted stem, crown and whole-tree biomass are very small. The weighted heating value of the crown mass is slightly higher than that of the stem in all species. The heating value of stem, crown and whole-tree material was found to increase with increasing latitude. The effective heating value of wood correlated best with the lignin content, inner bark with carbohydrate, and outer bark with carbohydrates and the extractives soluble in alcalic solvents. It is suggested that the determination of the heating value might be used as an indicator of the cellulose content of coniferous wood.
  • Setälä, Outi (University of Helsinki, 1996)