Browsing by Subject "biopolttoaineet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Antikainen, Riina; Tenhunen, Jyrki; Ilomäki, Mika; Mickwitz, Per; Punttila, Pekka; Puustinen, Markku; Seppälä, Jyri; Kauppi, Lea (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2007
  • Turtiainen, Joona (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2008
  • Lähteenmäki-Uutela, Anu; Rahikainen, Moona; Camarena-Gómez, María Teresa; Piiparinen, Jonna; Spilling, Kristian; Yang, Baoru (Springer Nature, 2021)
    Aquaculture International 29 (2021), 487–509
    Macroalgae-based products are increasing in demand also in Europe. In the European Union, each category of macroalgae-based products is regulated separately. We discuss EU legislation, including the law on medicinal products, foods including food supplements and food additives, feed and feed additives, cosmetics, packaging materials, fertilizers and biostimulants, as well as biofuels. Product safety and consumer protection are the priorities with any new products. Macroalgae products can be sold as traditional herbal medicines. The novel food regulation applies to macroalgae foods that have not previously been used as food, and organic macroalgae are a specific regulatory category. The maximum levels of heavy metals may be a barrier for macroalgae foods, feeds, and fertilizers. Getting health claims approved for foods based on macroalgae is demanding. In addition to the rules on products, the macroalgae business is strongly impacted by the elements of the general regulatory environment such as agricultural/aquacultural subsidies, maritime spatial planning and aquaculture licensing, public procurement criteria, tax schemes, and trade agreements.
  • Savolahti, Mikko; Karvosenoja, Niko; Kupiainen, Kaarle; Paunu, Ville-Veikko; Sippola, Olli; Jokiniemi, Jorma (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2009
  • Manninen, Kaisa; Antikainen, Riina; Soimakallio, Sampo; Simola, Antti; Thun, Rabbe (Finnish Environment Institute, 2012)
    The Finnish Environment 1/2012
    The indirect effects of bioenergy and transport biofuels with a special focus on indirect land use changes (ILUC) and indirect impacts on resource use was studied. Three case studies were examined. First, a literature review of Brazilian sugarcane ethanol production is presented. Second, it was assessed how the increase in liquid biofuel production alters the allocation of land use patterns and other sources of non-CO2 greenhouse gas emissions in Finland by using general equilibrium (CGE) modeling. Third, the influence of forest-based transportation biofuel production on the resource use in energy system and carbon stocks of forests in Finland was assessed by using partial equilibrium (PE) modeling. A variety of definitions, identification and quantification methods related to indirect effects presented in literature were compiled. However, in practice, it is often difficult to recognize the type of the effect in question, and what is the actual driver behind the change. The methods to assess the significance of ILUC were also reviewed. The monitoring data alone cannot be used to distinguish direct and indirect land use change emissions from each other, but it serve as a basis for various scenarios and assumptions on expected future development trends. To conclude, main problem in ILUC is the fact that deforestation mainly takes place in countries that are currently not committed to the binding targets for GHG emission limitations or reductions. Furthermore, ILUC is mainly promoted by increasing global demand and trade of agricultural products. Without effective policy measures there is a significant risk that the current biofuel promotion policies will increase ILUC and respective negative impacts. Both methodology to identify and quantify ILUC and management and policy approaches to mitigate negative LUC and ILUC impacts need to be further developed. System-level modeling can provide useful information on potential impacts of various policies and measures but probably too many uncertainties and inaccuracies are included in such modeling to be used to quantify the impacts in practice.
  • Ylinen, Mirjami (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee biopolttoaineiden kestävyyskriteerisääntelyä. Kestävyyskriteerisääntelyn soveltamisala laajenee uudelleenlaaditun uusiutuvan energian direktiivin ((EU) 2018/2001, RED II) myötä. EU:n jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin säännökset kansallisesti voimaan 30.6.2021 mennessä. Soveltamisalan laajenemisen vaikutuksia tarkastellaan yhtäältä biokaasualan sääntely-ympäristön ja toisaalta kestävyysjärjestelmän todentajan kannalta. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on Euroopan unionin energia- ja ilmastopolitiikan suuri haaste. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen biopolttoaineilla on yksi keino päästöjen vähentämiseen. Biopolttoaineiden tuottamiseen liittyy kuitenkin paljon kestävyyshaasteita, sillä niiden laajamittainen tuotanto aiheuttaa muun muassa metsien hiilinielujen pienenemistä ja biodiversiteetin katoa. Uusiutuvan energian direktiivissä säädetään kestävyyskriteereistä, joiden täyttyminen toiminnanharjoittajan tulee osoittaa, jotta sen tuottama tai jakelema biopolttoaine voidaan luokitella kestäväksi. Kestävyyskriteerit koostuvat kasvihuonekaasupäästöjen vähenemään ja biomassan alkuperään liittyvistä kriteereistä. Kestävyyskriteerien täyttäminen on edellytyksenä sille, että biopolttoaineen tuotannolle voidaan myöntää uusiutuvan energian tukemiseen tarkoitettuja valtionavustuksia, sekä sille, että biopolttoaineet voidaan laskea mukaan RED II -direktiivissä määriteltyyn uusiutuvan energian lisäämistavoitteeseen. Lisäämistavoite asetetaan direktiivin 3(1) artiklassa, jonka mukaan uusiutuvan energian osuuden on oltava vähintään 32 prosenttia EU:n energian kokonaisloppukulutuksesta vuoteen 2030 mennessä. Biokaasu on kaasumainen biomassapolttoaine, jota voidaan käyttää liikenteen polttoaineena sekä sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysenergian tuottamiseen. RED II -direktiivin kansallisen voimaantulon myötä polttoaineena käytettävän jalostetun biokaasun ohella myös biokaasulla tuotetun sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysenergian on täytettävä kestävyyskriteerit tuotantolaitoksissa, joiden kokonaislämpöteho on yli 2 MW. Toiminnanharjoittaja voi osoittaa kestävyyskriteerien täyttymisen kansallisen viranomaisen ylläpitämän järjestelmän tai Euroopan komission hyväksymän vapaaehtoisen järjestelmän kautta. Kestävyysjärjestelmän todentaja on delegoitua julkista valtaa käyttävä yksityinen toimija, jonka suorittama auditointi eli todentaminen on edellytys toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymiselle. Suomen kansallisessa kestävyysjärjestelmässä toimivat todentajat hyväksyy ja niitä valvoo Energiavirasto. Vapaaehtoisissa sertifiointijärjestelmissä toimivat todentajat hyväksyy Euroopan komissio. Biokaasualan näkökulmasta tutkielman tavoitteena on selvittää, miten soveltamisalan laajeneminen vaikuttaa alan sääntely-ympäristöön. Lisäksi arvioidaan, miten soveltamisalan laajeneminen toteuttaa vertailun mittareiksi valittuja direktiivin tavoitteita, uusiutuvan energian lisäämistavoitetta ja kiertotalouden periaatteiden huomioimista. Kestävyysjärjestelmän todentajan osalta tavoitteena on systematisoida todentajan oikeudellista roolia sekä arvioida, miten kestävyyskriteerisääntelyn soveltamisalan laajeneminen vaikuttaa todentajan asemaan. Työn pääasiallinen metodi on sääntelyteoreettinen, ja täydentävänä metodina käytetään lainoppia. Todentajan roolin tarkastelussa hyödynnetään new governance -viitekehystä. Biokaasun sääntely-ympäristöön liittyen työn johtopäätöksenä on, että kestävyyskriteerisääntelyn laajeneminen todennäköisesti lisää toiminnanharjoittajiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa. Biokaasualan keskeiset sääntelytarpeet eivät kuitenkaan liity raaka-aineen kestävyyteen vaan biokaasun tuotannon taloudelliseen kannattavuuteen. Taloudellisen kannattavuuden tukeminen on avain siihen, että uusiutuvan energian lisäämistavoite ja kiertotalouden periaatteiden huomioiminen voivat toteutua tehokkaasti biokaasualan kontekstissa. Kestävyysjärjestelmän todentajiin liittyen työn johtopäätöksenä on, että todentajalla on merkittävä rooli kestävyyskriteerisääntelyn toimeenpanossa. Toimiessaan Suomen kansallisessa järjestelmässä todentaja hoitaa julkisia hallintotehtäviä, jotka voidaan hahmottaa yhdistelmäksi valvontatehtäviä ja teknistä tarkastamista. Julkisen hallintotehtävän asianmukaisen hoidon varmistaminen edellyttää riittäviä resursseja todentajia valvovalta viranomaiselta, Energiavirastolta. New governance -viitekehyksessä todentaminen voidaan hahmottaa yhteissääntelyn muotona, jossa yksityinen toimija osallistuu sääntelyn sisällön tosiasialliseen määrittelyyn lainsäätäjän ohella. Kestävyyskriteerisääntelyn soveltamisalan laajeneminen vahvistaa todentajan asemaa edelleen.
  • Lunkka-Hytönen, Maria; Lohtander-Buckbee, Katileena; Ruohonen-Lehto, Marja (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2016
    Biotalous tarjoaa vaihtoehdon fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalle taloudelle ja sen avulla luonnonvaroja hyödynnetään kestävällä, liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla. Biotalous voi osaltaan olla ratkaisu luonnonvarojen ehtymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin globaaleihin haasteisiin. Bioteknologia puolestaan tarjoaa biotaloudelle monia mahdollisuuksia teollisuusprosesseissa, lääketieteessä, elintarvike- ja energiantuotannossa, maa- ja metsätaloudessa sekä ympäristönsuojelussa. Biotalous on käsitteenä laaja ja kehittyy nopeasti. Levät ovat esimerkki nopeasti kasvavasta biomassasta, joka on herättänyt paljon kiinnostusta sen monista sovellusmahdollisuuksista johtuen. Levät voivat tulevaisuudessa olla merkittävä biomassan lähde ja niitä hyödyntämällä voidaan tuottaa sähkö- ja lämmitysenergiaa sekä erilaisia biopolttoaineita liikenteen ja teollisuuden käyttöön. Leväbiomassasta voidaan myös saada monia erilaisia kaupallistettavia sivutuotteita biopolttoainetuotannon ohessa. Biomassan tuotanto polttoaineiksi painottuu tällä hetkellä ns. energiakasvien viljelyyn. Ollakseen kestävää energiabiomassan tuotanto ei saisi kuitenkaan perustua ravinnoksi kelpaaviin kasveihin tai viedä tilaa niiden viljelyltä. Levät tarvitsevat kasvaakseen vettä, auringon valoa, hiilidioksidia ja ravinteita. Leviä voidaan kasvattaa ruoantuotantoon kelpaamattomalla maalla ja ne kasvavat nopeammin kuin maalla elävät kasvit. Ne voivat lisäksi saada tarvitsemiaan ravinteita jätevesistä ja niiden hiilenlähteenä voidaan käyttää tehdastuotannon savukaasuja. Leväkasvatuksen avulla voitaisiinkin tulevaisuudessa mahdollisesti puhdistaa jätevesiä sekä pienentää hiilidioksidipäästöjä biopolttoainetuotannon yhteydessä. Tässä selvityksessä kartoitettiin levätutkimuksen kansallista ja kansainvälistä tilannetta ja toimintaympäristöä sekä pyrittiin laajentamaan ymmärrystä biotalouden mahdollisuuksista ja haasteista.
  • Pelkonen, Riina (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2013
    Maatalouden biokaasulaitoksen ympäristölupaoppaan tavoitteena on opastaa, millaista tietoa luvanhakijalta tulisi lupahakemusvaiheessa edellyttää, mitä lupaviranomaisen tulisi ottaa huomioon maatilojen biokaasulaitosten lupaharkinnassa ja millaisia määräyksiä hyvän maatilan biokaasulaitoksen ympäristöluvan tulisi sisältää. Oppaassa kuvaillaan maatilakokoluokan biokaasulaitoksen hyvän ympäristölupapäätöksen lupamääräysten sisältöä. Lisäksi oppaassa esitetään tietoa maatilan biokaasulaitoksista ja niitä koskevasta ympäristölainsäädännöstä sekä yleisesti ympäristölupamenettelystä ja ympäristöluvan hakuprosessista. Oppaassa keskitytään ainoastaan maatilan biokaasulaitoksen kannalta olennaisiin lupamääräyksiin sekä esitellään yleispiirteisesti maatilan biokaasulaitoksille soveltuvia parhaita käytettävissä olevia tekniikoita. Osa A sisältää yleiskuvauksen maatilojen biokaasulaitostoiminnasta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä. Osa B on suunnattu luvanhakijalle ja käsittää maatilan biokaasulaitoksen lupahakemuksessa edellytettävät tiedot. Osassa C on kuvattu maatilan biokaasulaitokselle asetettavia lupamääräyksiä. Se on suunnattu lähinnä viranomaisille ja sen tavoitteena on maatilojen biokaasulaitosten ympäristölupakäytäntöjen yhtenäistäminen ja hyvien käytäntöjen edistäminen.
  • Manninen, Kaisa; Judl, Jáchym; Myllymaa, Tuuli (Ympäristöministeriö, 2016)
    Ympäristöministeriön raportteja 3 | 2016
    Tutkimuksessa tarkasteltiin kahdelle jätemateriaalille, biojätteelle ja paistorasvalle, valittujen hyödyntämisvaihtojen ympäristövaikutuksia. Biojätteen hyödyntämisvaihtoehtoina vertailtiin mädätystä, energiahyödyntämistä ja bioetanolin tuotantoa. Paistorasvalle tarkasteltiin mädätystä, energiahyödyntämistä ja uusiutuvan dieselin tuotantoa. Ympäristövaikutusten osalta tarkastelussa olivat mukana ilmastonmuutos-, happamoitumis- ja rehevöitymisvaikutukset. Prosesseista laskettiin sekä suorat vaikutukset (mm. energiankulutuksesta ja kemikaalien käytöstä aiheutuvat vaikutukset) sekä vältettävät vaikutukset (mm. kun tuotetulla bioenergialla korvataan nykyistä energiantuotantomuotoa). Tuloksien perusteella eri käsittelyvaihtoehtojen nettoympäristövaikutukset riippuvat erityisesti siitä, mitä oletuksia tehdään korvattavien prosessien osalta. Nettoympäristövaikutuksia tarkasteltaessa voidaan todeta, että kaikilla käsittelyvaihtoehdoilla voidaan välttää ympäristövaikutuksia enemmän kuin niitä käsittelyllä aiheutetaan, pois lukien polton happamoittavat vaikutukset. Suorien ympäristövaikutusten osalta mädätysvaihtoehto on kaikissa ympäristövaikutusluokissa tehdyillä laskentaoletuksilla paras vaihtoehto sekä biojätteen että paistorasvan käsittelylle. Ilmastonmuutos- ja rehevöitymisvaikutusten osalta seuraavana vaihtoehtona on poltto ja viimeisenä biopolttoaineen tuotanto. Poltto tuottaa suurimmat happamoitumisvaikutukset rikkidioksidipäästöjen vuoksi. Energiantuotantomuodon korvaamisesta saatavat päästöhyvitykset vaihtelevat huomattavasti sen mukaan, mitä korvattavan energian oletetaan olevan. Lannoitteiden korvaamisessa ensisijaista on, saadaanko kemiallisia lannoitetuotteita todella korvattua mädätejäännöksestä tuotetuilla lannoitevalmisteilla, eli löytyykö niille markkinoita. Vältettävien päästöjen tarkastelu on kuitenkin olennaista vaihtoehtojen kokonaisympäristövaikutusten ymmärtämiseksi. On myös otettava huomioon, että vältettäville vaikutuksille (esim. hiilidioksidi-, ja rikkipäästöt, uusiutumattomien polttoaineiden käyttö) on lainsäädännössä asetettu tiukkoja vaatimuksia ja tavoitteita. Energiataselaskenta osoitti, että kaikilla käsittelyvaihtoehdoilla voidaan päästä positiiviseen taseeseen. Energiataseeseen vaikuttaa luonnollisesti, kuinka paljon prosessi vaatii energiaa, jotta haluttu lopputuote saadaan ulos. Bioetanolin tuotanto biojätteestä vaatii paljon prosessointia, kun taas polttoprosessissa energiaa kuluu lähinnä laitoksen sähkönkulutuksena. Paistorasvan käsittelyprosessien energiataseissa parhaimman taseen saavutti paistorasvan energiahyödyntäminen.
  • Latvala, Markus (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 24/2009
    Energian tuotanto biomassasta sekä jätteiden käsittely yhdistettynä biokaasun tuotantoon ovat viime aikoina herättäneet erityisen paljon kiinnostusta. Biokaasulaitoksella uusiutuvista, biologisesti hajoavista orgaanisista aineista tuotetaan anaerobisissa olosuhteissa metaanipitoista biokaasua. Kasvihuonekaasupäästöt vähenevät, kun orgaanisista jätteistä mahdollisesti muutoin hallitsemattomasti vapautuva metaani saadaan talteen ja hyödynnettäväksi. Biokaasutuotannon BAT-selvityksessä on tarkasteltu erityisesti suomalaisissa biokaasulaitoksissa käytössä olevia tekniikoita ja laitosten ympäristönäkökohtia, kuten hajujen ja rejektivesien hallintaa ja käsittelyä. Ennen varsinaisia tekniikka- ja menetelmäkuvauksia raportissa on käsitelty lyhyesti biokaasulaitoksen toimintaan vaikuttavaa lainsäädäntöä, erityisesti ympäristö- ja lannoitevalmistelainsäädäntöä. Raportti keskittyy reaktorilaitoksiin ja kaatopaikkakaasujen talteenotto ja hyödyntäminen on rajattu selvityksen ulkopuolelle. Raportin alkuun on koottu yhteenveto Suomessa olemassa olevista ja suunnitteilla olevista biokaasulaitoksista (tilanne vuonna 2008). Selvityksessä biokaasulaitokset on jaettu kolmeen laitostyyppiin, jotka ovat maatilalaitos, jätevedenpuhdistamon laitos sekä yhteiskäsittelylaitos. Laitostyyppijaottelu esiintyy raportin kaikissa osissa, koska eri tyyppiset laitokset voivat käyttää hyvin erilaisia syötteitä ja toimintatapoja. Käsittelyssä on jätetty vähemmälle huomiolle tekniikoita, joita ei Suomessa ole nykyisin käytössä tai joiden käyttö tulevaisuudessa on epätodennäköistä. Biokaasulaitoksilla parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden (BAT) valintaan vaikuttavat laitoksen sijainti, laitoksella käytettävät syötteet, muodostuvien hajukaasujen laatu ja määrä, muodostuvien käsiteltävien rejektivesien laatu ja määrä sekä käsittelyjäännöksen hyödyntämismahdollisuudet esimerkiksi lannoitevalmisteena. Biokaasulaitokset muodostavat oman kokonaisuutensa ja laitokselle valittavan tekniikan kelpoisuus on aina arvioitava tapauskohtaisesti. Selvityksen sisältö ja rakenne ovat yhteneväiset Suomessa aiemmin eri toimialoille laadittujen kansallisten BAT-selvitysten kanssa.
  • Mäkelä, Matti (Helsingfors universitet, 2009)
    Political incentives often have a central role in bioenergy production. Influence of these incentives is expected to increase, because conventional fossil fuels are draining and the climate change forces policy makers to react. Hence, the demand for biofuels is also expected to grow. Woodbased fuels are the most important biofuel and renewable energy source in Finland. Woodbased fuels are almost equally divided into liquid byproducts of the pulp industry and solid woodbased fuels. This study focuses on solid woodbased fuels, because these solid fuels have markets unlike e.g. black liquor and because these shares increase. In this study, the solid woodbased fuels include forest chips, bark, sawdust, industrial chips, recycled wood and pellets. One aim of the study is to formulate a general view of the Finnish woodbased fuel markets. The demand is analysed by using the statistics of The Finnish Forest Research Institute (Metla) and the supply by using existing literature. Metla compiles statistics about the utilization of woodbased fuels from over 700 energy facilities, comparing several categories of woodbased fuels. This study overwiews the period from 2003 to 2007. Energy facilities are divided into four different so that the specifics of the demand can be identified. Another aim of the thesis is to study the impact of emissions trading on woodbased fuel utilization. Emissions trading is the most important instrument for improving the competitive advantage of renewable energy production for energy facilities that belong to the scheme, producing heat or electricity with over 20 MW nominal effect. The growth in the credit price of 2 co emissions increases the demand for biofuels and reduces the demand for fossil fuel in energy facilities of over 20 MW. Empirical analysis are carried out for different energy facility categories. Large community facilities are more sensitive to the changes of credit price than the forest industry`s plants. Energy facilities with 520 MW nominal capacities reduce the woodbased fuel utilization, when the credit price rises. This flux diminishes the effect of the emissions trading. On the other hand, it seems that changes in credit price do not affect the woodbased fuel consumption in energy facilities of less than 5 MW. The utilization of woodbased fuels will change due to the stuctural changes in the forest industry. The production of byproducts, such as bark, decreases with diminishing quantaties of traditional forest industry products. If the increasing demand was met, forest chip utilization should be added. However, especially the restriction of production in the sawmill industry decreases the supply of harvesting residues chip and forest chip production shifts more towards energy wood thinning. Also, the use of woodbased fuels among different energy facilities is changing. The utilization of woodbased fuels has traditionally been centralized in the forest industry units using industrial byproducts. Nowadays, it is also an important energy source for the energy production facilities of the communities due to different policy instruments. This has affected that the trade of woodbased fuels has increased.
  • Mäkinen, Irma; Rantanen, Minna; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2008)
    Reports of the Finnish Environment Institute 23/2008