Browsing by Subject "budjettipolitiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Lindroos, Christoffer (Helsingfors universitet, 2013)
    William Niskanen framförde år 1971 teorin om den budgetmaximerande byråkraten. I uppsatsen undersöker jag huvuvida vi kan tillämpa Niskanens teori i ett modernt sammanhang. Jag testar systematiskt de påståenden om byråkratiskt beteende inom budgetförhandlingarna som teorin framför. Urvalet utgörs av fem ämbetsverk som jag valt enligt sådana kriterier, att de uppfyller Niskanens definition av en statlig byråkrati. Som metod använder jag såväl intervju av personer med arbetserfarenhet från statsförvaltningen som statistisk analys. I den statistiska undersökningen studerade jag hur ämbetsverkens budgetförslag har förändrat längs med dess handläggning, ända tills en anslagssumma godkänts i statsbudgeten. Det huvudsakliga materialet utgjordes av ämbetsverkens och ministerierna budgetförslag, regeringens budgetproposition samt statsbudgeten. Som resultat av intervju-undersökningen fick jag, att intervjuobjekten i regel inte tyckte att teorin på ett pålitligt sätt beskriver verkligheten idag. Fastän de höll med om flera av de observationer som Niskanen gjort, så anser de att tolkningarna för de bakomliggande orsakerna allmänt taget inte stämmer. Den allmänna åsikten var också, att budgetprocesse idag är till den graden öppen, att den inte tillåter budgetmaximering från ämbetsverkets sida. Också det spridda inflytandet inom processen garanterar, att ingen enskild person kan forma resultat i en betydlig grad. Resultatet är, att summan av de kontrollmekanismer som tillämpas, garanterar objektiviteten inom budgetprocessen. I den statistiska analysen fann jag vissa stöd för Niskanens antaganden, t.ex. det, att storleken för ämbetsverkens budgetförslag tenderar att stiga år för år. Ämbetsverken har också en tendens av föreslå en större budgetsumma än storleken av förra årets anslag. Niskanens antaganden om ministeriets passiviet och riksdagens aktivitet fann jag ändå inga belägg för.
  • Ryynänen, Anna (2000)
    Tutkielmassa käsitellään julkisen talouden kestävyyden arviointia, ja kiinnitetään huomiota kestävyyteen pidemmällä tähtäimellä vaikuttaviin asioihin euroalueella. Keskustelu julkisen talouden kestävyydestä on herännyt Euroopassa talous- ja rahaliiton kehityksen myötä, kun jäsenmaat ovat kehittäneet suuria julkisen talouden alijäämiä ja velkaantuneet raskaasti. Tämä kehitys on nähty uhkana yhteisen valuutan vakaudelle ja euroalueen talouskehitykselle. Julkisen talouden kestävyyden kannalta tärkeää on tulevaisuuden taloudellisen kehityksen ja tulevien velvoitteiden huomioiminen finanssipoliittisessa päätöksenteossa. Valtion budjettirajoitus määrittää sen, että annetuilla talouskasvun ja korkotason arvoilla tulevaisuuden oletettujen verotulojen summan on oltava niin suuri, että sillä voidaan maksaa valtion nykyiset ja tulevat velvoitteet, eli nykyinen velka korkoineen ja tulevaisuudessa syntyvät menot. Julkisen talouden kestävyys riippuu valtion tulo- ja menoperusteista, talouskasvusta ja korkotasosta sekä julkisen talouden alijäämästä ja velkaantumisesta. Pitkällä aikavälillä velkaantuneen maan julkisen talouden kestävyyden edellytys on positiivisen perusjäämän säilyttäminen. Kestävyyslaskelmia tehdään yleensä valtion intertemporaalisen budjettirajoitteen tai erilaisten ns. verokuilu- tai perusjäämäkuiluindikaattoreiden avulla, taikka tarkastelemalla valtion rakenteellisia budjettialijäämiä. Tässä tutkielmassa esitellään kestävyyden tarkasteluun myös vaihtoehtoinen tapa, jossa painotetaan erityisesti talouden muuttujien kontrollointia sekä finanssipolitiikan taustalla vaikuttavien talouden instituutioiden ongelmien tunnistamista ja niihin puuttumista. Erityisen huomion kiinnittäminen näihin asioihin on perusteltua, koska ns. perinteisiin kestävyyslaskelmiin ei automaattisesti sisälly niiden huomiointia. Kussakin lähestymistavassa on hyviä ja huonoja puolia, menetelmän valinnan ratkaisee käyttötarkoitus sekä saatavilla oleva aineisto. Varsinaista yhtä oikeaa tapaa arvioida julkisen talouden kestävyyttä on vaikea valita, koska kestävyyden edellytyksiin vaikuttavat lukuisat asiat. Oleellista on niiden huomioiminen tutkimusta tehdessä. Julkisen talouden kestävyyden määrittelyyn liittyvistä ongelmista tässä esimerkkeinä esiteltävistä tutkimuksissa nousi esiin erityisesti talouden kasvuvauhdista ja korkotasosta tehtyjen tutkimuksen perusoletusten merkitys, väestön ikääntymisen ja verotuksen harmonisointipaineiden vaikutusten huomiointi, sekä päätösperäisen finanssipolitiikan ja talouden suhdanteiden vaikutusten erottaminen toisistaan ja sopeuttamistoimenpiteiden oikea kohdistaminen. Kestävyyslaskelmia tehtäessä olisi aina testattava kestävyyttä myös vallitsevista ennusteista poikkeavilla oletuksilla talouden kehityksestä. Lisäksi kestävyyslaskelmiin olisi aina liitettävä pitkän aikavälin rakenteellisten tekijöiden arviointia. Budjetin epätasapainoa voidaan päätösperäisesti korjata joko menoja leikkaamalla tai tuloja lisäämällä eli verotusta kiristämällä. Pysyvä parannus saadaan aikaan leikkaamalla menoja, ja leikkausten tulisi kohdistua pysyväisluontoisiin eriin, kuten tulonsiirtoihin ja palkkamenoihin. Perusteiltaan kestävän rahoitusaseman saavuttaminen vaatii kestäviä ratkaisuja myös talouden rakenteissa ja budjettiprosessissa. Erityisesti positiivisen taloudellisen tilanteen aikana kestävyysindikaattorit ovat helposti virheellisiä pikemminkin liian positiiviseen, kuin liian negatiiviseen suuntaan.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1909)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Lo Presti, Patrizio (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2013)
    COLLeGIUM: Studies across Disciplines in the Humanities and Social Sciences 14
    This contribution provides an interdisciplinary analysis of expressions of austerity policies. It is argued that expressions of austerity policies are meaningful if and only if the intended addressees’ psychological states are adequately attuned and the conceptual preconditions for implementation met. Furthermore, it is argued that if the addressees are suitably psychologically attuned and these preconditions met, utility will, by definition, be maximised and successful economical recovery enjoyed in equal measure among austerity implementors. The paper is divided into five sections. In the first section, the political scene is set in which austerity policies are expressed and the terminology is introduced. In the second section, expressions of austerity policies are dissected and an analysis of the reference conditions of such expressions provided. The third section reviews a conceptual analysis of intending and acting together and relates it to jointly implementing austerity policies. In the fourth section, the economic rationale behind expressions of austerity policies is evaluated with reference to what in economic theory is called team-reasoning theory. It is concluded, in section five, that given suitably psychologically attuned implementors of austerity policies, expressions of austerity policies are economically rational. But we should be sceptical about their economic motivation: if the people referred to, to implement austerity, are different from those calling for austerity policies, then it might appear, in the long run, that the former bear a burden for the good of the latter.