Browsing by Subject "budjettirajoitteet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Loijas, Jyrki (2005)
    Tutkimusongelmani on julkisen sektorin työmarkkinoiden mallintaminen. Pääteorioina käytän Nashin neuvotteluratkaisuun ja ammattiliittoteoriaan pohjautuvia T. Falchin julkisen sektorin neuvottelumalleja sekä tehokkuuspalkkamalliteoriaa. Tarkastelen ammattiliittomallia ja tehokkuuspalkkamallia toistensa komplementteina. Keskeistä nimenomaan julkisen sektorin työmarkkinoita mallinnettaessa on budjettirajoitteen sitovuus tai joustavuus. Esittelen aluksi lyhyesti Nashin neuvottelumallin teoreettista taustaa valaistakseni hieman sitä, mistä yleinen Nashin neuvotteluratkaisu syntyy. Keskeisiä epäsymmetrisyyttä neuvotteluihin tuovia tekijöitä ovat neuvotteluosapuolten erilaiset diskonttotekijät ja reaktioajat vastapuolen tarjoukseen. Myös se kumpi osapuoli tekee ensimmäisen neuvottelutarjouksen tuo jonkin verran epäsymmetrisyyttä neuvotteluun. Tehokkuuspalkkamalli pyrkii selittämään sitä, miksi työnantajan kannattaa joissakin tapauksissa maksaa parempaa palkkaa kuin kilpailullinen palkka. Näitä syitä saattavat olla työmotivaation lisääminen työntekijöiden keskuudessa, hyvien työntekijöiden irtisanoutumisten vähentäminen ja rekrytointikustannusten vähentäminen. Esittelen Summersin, Romerin ja Sanfeyn tehokkuuspalkkafunktiot. Keskeistä tehokkaan työpanoksen optimoinnissa on, että tehokkaan työpanoksen yksikkökustannus minimoituu, kun tehokkaan työpanoksen jousto palkan suhteen on yksi. Tämä tunnetaan Solow"n ehtona. Kerron myös vähän Romerin pohdintoja palkkajäykkyyden ja työttömyyden yhteydestä. Seuraavaksi esittelen pro graduni ydinteorian, joka on T. Falchin esittämät kolme paikallista julkisen sektorin neuvottelujärjestystä ja keskitetty neuvottelumalli. Näissä keskeisellä sijalla on budjettirajoitteen sitovuus, ammattiliiton hyötyfunktion painotus palkan ja työllisyyden suhteen sekä ammattiliiton neuvotteluvoima palkan ja työllisyyden suhteen. Rahoittajalle paikallinen sitovan budjettirajoitteen malli näyttäisi T. Falchin esittämistä neuvottelumalleista olevan paras. Keskitetty neuvottelumalli muuttuu rahoittajalle edullisimmaksi vaihtoehdoksi, jos ammattiliiton neuvotteluvoima työllisyyden suhteen on huomattavan suuri. Jos taas ammattiliitolla on suuri neuvotteluvoima palkan suhteen, paikalliset neuvottelumallit saattavat olla rahoittajalle parempi vaihtoehto kuin keskitetty neuvottelumalli. Lopuksi valitsen T. Falchin esittämistä neuvottelumalleista keskitetyn neuvottelumallin sekä työllisyys, palkka ja budjetti -neuvottelujärjestyksen. Lisään näihin malleihin tehokkuuspalkkatekijän ja pyrin muutamilla realistisilla parametrin arvoilla selvittämään tehokkuuspalkkatekijän vaikutusta muuttujien saamiin arvoihin. Oletan lisäksi kyseessä olevan tehokkaan neuvottelumallin, jossa ammattiliiton neuvotteluvoima palkan ja työllisyyden suhteen on sama. Käyttämieni parametrin arvojen valossa näyttäisi keskitetty neuvottelumalli olevan rahoittajalle edullisempi vaihtoehto.