Browsing by Subject "byrokratia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Silvennoinen, Johanna (2008)
    Socialarbetare balanserar ofta mellan olika intressen och värden. När klientens önskemål inte stämmer överens med organisationens riktlinjer, vad bör socialarbetaren prioritera? Vad är viktigast, att klienten själv får bestämma över sitt liv eller att klienten har det tryggt? Spelar det någon roll om klienten har utvecklingsstörning? Samtidigt som intressekonflikter och etiska dilemman är en oundviklig del av det praktiska sociala arbetet finns det inget facit på dem. I denna avhandling har jag studerat intressekonflikter och etiska överväganden i socialt arbete inom omsorgen om personer med utvecklingsstörning. Följande frågor tjänade som utgångspunkt för studien: Hurdana intressekonflikter och etiska dilemman kan det uppstå i socialt arbete inom omsorgen? Hur hanterar socialarbetare dessa situationer? Undersökningsmetoden var halvstrukturerade kvalitativa intervjuer, och sammanlagt intervjuade jag elva socialarbetare. De centrala teoretiska begreppen var Lipskys (1980) gräsrotsbyrokrat och reflexivitet (Fook 2005; Karvinen-Niinikoski 2005). Jag kodade intervjutranskriptionerna och kategoriserade innehållet i intervjuerna enligt systemet som Strauss och Corbin (1990) kallar öppen kodning. Resultaten visar att intressekonflikter och etiska dilemman i socialt arbete inom omsorgen kan delas in i två analytiska grupper: konflikter som uppstår mellan olika värden och parter samt konflikter som är relaterade till organisationen. De centrala konflikter som uppstår mellan olika värden och parter kan sammanfattas i frågorna: Hur långt bör socialarbetaren respektera klientens självbestämmanderätt? Vem är klienten: personen med utvecklingsstörning, hans eller hennes anhöriga eller bådadera? Och hur kan man i praktiken förverkliga rättviseprincipen? Konflikter som är relaterade till organisationen synliggör för sin del socialarbetarens dubbla lojaliteter mot klienten och organisationen. Studien visar att socialarbetare har olika strategier att hantera intressekonflikter och etiska dilemman. De använder sig av sina egna resurser, söker stöd i sitt nätverk och försöker ändra på situationen. Andra strategier är vidare att de accepterar realiteterna och drar gränser för det egna arbetet, använder sig av rationella metoder och har ett empatiskt förhållningssätt. Resultaten pekar vidare på att den egna erfarenhetsbaserade kunskapen samt stödet från kollegerna och den närmaste chefen har stor betydelse i oklara situationer. Resultaten stämmer således överens med tidigare undersökningar där det kollegiala stödet har identifierats som en central faktor som stödjer socialarbetare i deras arbete. Därtill påvisar resultaten att konflikten mellan socialarbetarens roll som gräsrotsbyråkrat och den egna organisationen aktualiseras först i socialarbetarnas relationer till högre chefer. Vidare är ett reflexivt förhållningssätt till det egna arbetet en del av den egna professionalismen.
  • Heinonen, H-M (Kela, 2009)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 106
    Tutkimuksessa tarkastellaan puhelinpalvelussa työskentelevien Kelan virkailijoiden toimintatapoja ja rooleja asiakaspalvelutilanteissa palvelukulttuurin muutosten keskellä. Aineistona käytettiin Kelan yhteyskeskukseen tulleita asiakaspuheluita, joita analysoitiin laadullisilla tutkimusmenetelmillä. Tutkimuksessa pureudutaan aluksi vuonna 2006 käynnistyneen palvelutoiminnan kehittämishankkeen taustoihin. Hankkeessa on haluttu rakentaa Kelaan uudenlaista, asiakaslähtöisempää palvelukulttuuria ja pyritty karistamaan byrokratiaan usein liitettäviä negatiivisia mielikuvia. Tutkimuksessa selvitetään, miten kehittämishankkeessa asetetut tavoitteet heijastuvat virkailijoiden toimintatapoihin puhelinpalvelussa ja mitkä toimintatavat tuottavat heistä mielikuvan asiakaspalvelijoina, mitkä byrokraatteina. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma perustuu Erving Goffmanin, Peter L. Bergerin ja Thomas Luckmannin rooliteorioihin, Michael Lipskyn katutason byrokraatti -käsitteeseen ja institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimukseen. Tulokset osoittavat, että monet virkailijoiden toimintatavat puhelinpalvelussa tukevat mielikuvaa virkailijoista asiakaspalvelijoina. Virkailijat suhtautuvat asiakkaisiin ystävällisesti ja avuliaasti, kiirehtivät oma-aloitteisesti asiakkaan etuusasian käsittelyä ja toimivat aktiivisesti asiakkaan parhaaksi. Kokemus yksilöllisestä palvelusta syntyy virkailijan puhutellessa asiakasta yksilöidysti. Kieltäytyessään katsomasta asioita asiakkaan näkökulmasta ja vältellessään viittaamista asiakkaaseen virkailijat puolestaan luovat itselleen roolin kasvottomasti palvelevina byrokraatteina. Tulokset osoittavat myös, ettei puhelinpalvelun organisointitapa tue palvelutoiminnan kehittämishankkeessa asetettua tavoitetta kokonaisvaltaisesta, asiakkaan elämäntilanteen huomioivasta asiakaspalvelusta.
  • Nousiainen, Kristian (2008)
    Tutkimuksessa tarkastellaan valtion keskushallinnon ylintä virkamiesjohtamista. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida rakenteellisesti, historiallisesti ja keskeisten hallinnon käsitteiden kautta virkamiesjohtamista, sen kehitystä, kehittämistä sekä käsitysten välisiä ristiriitoja. Ajankohtainen lähtökohta tutkimukselle on ylimmän virkamiesjohtamisen kehittämiseen viime vuosina kohdistununeet hankkeet. Tutkimus on historiallis-teoreettinen. Rakenteiden kuvaus muodostaa käsittelylle taustan. Aineisto koostuu tutkimuskirjallisuudesta sekä hallintoa ja sen kehittämistä kuvaavista dokumenteista. Analyysimenetelmänä on systemaattinen analyysi ja laadullisen tutkimusotteen soveltava käyttö. Rakenteellisia kuvauksia tehdään myös kvantitatiivisesti. Tutkimus on jaettu valtion keskushallintoa, historiallista kehitystä, hallinnon peruskäsitteitä, poliitikkojen ja virkamiesten suhdetta sekä julkista johtamista käsitteleviin osiin. Tutkimuksessa havaitaan hallinnon kehittämisen ja yksityisen sektorin toimintamallien kautta nousevien haasteiden samankaltaisuus. Liikkeenjohdon periaatteiden omaksumisesta hallintoon syntyy ristiriitainen kuva. New Public Management -perusteisesta kehittämisestä huolimatta weberiläiset piirteet ovat merkittäviä. Mallia voi kuvata käsitteellä New Weberian State.
  • Hietaoja, Susanna (2007)
    Tutkielmassani tarkastelen Rajavartiolaitoksen työntekijöiden kokemuksia organisaationsa työyhteisöviestinnästä. Rajavartiolaitos on työni case-organisaatio, jonka määrittelen byrokraattiseksi julkisen sektorin organisaatioksi. Työni tavoitteena on sekä kuvata sitä, miten Rajavartiolaitoksen jäsenet kokevat työyhteisöviestinnän byrokraattisessa organisaatiossaan että selvittää sitä, millainen organisaatio on näiden kokemusten taustalla ja mitkä organisaation ominaisuudet voisivat selittää työntekijöiden kokemuksia viestinnästä. Tutkielmani edustaa viestinnän ilmastotutkimusta ja OCD-tutkimusperinnettä. Käytännössä tutkimukseni rajautuu Rajavartiolaitoksen viestintäkanavien käytön, viestintävajeiden ja -tyytyväisyyden sekä viestintään liittyvien muiden arvostusten ja merkitysten tarkasteluun. Viestintätieteellisen tutkimuksen lisäksi hyödynnän työssäni hallintotieteellistä ja yleistä organisaatiotutkimusta. Tutkielmani teoreettinen osuus rakentuu viidestä osa-alueesta. Ensimmäisessä osassa referoin aikaisempaa organisaatioviestintätutkimusta, johon pyrin asemoimaan myös oman tutkimukseni. Kolme seuraavaa osa-aluetta edustavat niin sanottua organisaatioiden metafora-ajattelua: käsittelen byrokraattista julkisen sektorin organisaatiota sekä koneena, kulttuurina että vallankäytön areenana. Viidenneksi pyrin erityisesti hallintotieteellisen tutkimuksen kautta lähestymään julkisen sektorin organisaatiota pragmaattisemmin. Tässä osassa keskityn erityisesti julkishallinnon reformien vaikutuksiin julkiseen johtamiseen ja organisaation käytäntöihin. Tutkielmani empiirinen osuus edustaa surveytutkimusta. Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselylomakkeella (N 912) ja sitä analysoidaan sekä määrällisillä että laadullisilla menetelmillä. Tutkielmani tulososuudessa esittelen Rajavartiolaitoksen viestintäkanavien käyttöä, viestintävajeita ja -tyytyväisyyttä sekä viestintään liittyviä muita arvostuksia ja merkityksiä. Jokaista tulosta selitän ja tulkitsen tutkielmani teoreettisen viitekehyksen kautta. Esitän tutkielmassani, että Rajavartiolaitoksen työyhteisöviestinnästä voidaan tehdä hyvin monenlaisia tulkintoja. Tämä havainto kyseenalaistaa tavanomaiset tavat tulkita OCD-tyyppisen tutkimuksen tuloksia. Lisäksi tämä tutkimus osoittaa, että Rajavartiolaitoksen työntekijöillä liittyy organisaationsa työyhteisöviestintään hyvin suuria tunteita, odotuksia ja toiveita. Tutkimukseni osoittaa, että Rajavartiolaitoksen työyhteisöviestinnässä on monia ongelmakohtia. Epävirallisia viestintäkanavia käytetään paljon, viestintävajeita on runsaasti ja viestintätyytyväisyys on melko heikko. Johtopäätöksissäni pohdin sekä sitä, ovatko työyhteisöviestinnän ongelmat välttämätön seuraus organisaation maanpuolustusvelvollisuudesta että sitä, auttaisiko esimerkiksi avoimuuden lisääminen parantamaan organisaation työntekijöiden viestintäkokemuksia. Jatkotutkimusaiheena ehdotan modernin sotilasjohtamisen, eli syväjohtamisen, periaatteiden soveltamista myös ei-sotilaallisten organisaatioiden esimiestyössä.
  • Helminen, Jutta (2006)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli asiakaslähtöisesti selvittää, minkälaista palvelua asiakkaat sosiaalitoimistoista toivoivat saavansa. Asiakaslähtöisyys on terminä vakiintumaton, eikä sillä ole omaa teoreettista viitekehystä. Asiakkaiden näkemysten kerääminen sosiaalipalveluista on yleensä hoidettu kirjallisesti palautekyselyillä. Asiakaslähtöisyyskeskustelun myötä on noussut esille tarve saada asiakkailta myös entistä syvempiä näkemyksiä, joita kyselytutkimukset eivät ole tuoneet esiin. Haastattelut ja keskustelut asiakkaiden kanssa ovat siten tulleet mukaan näkemysten esiintuomiseksi. Tutkielman aineisto on 14 Praksiksessa asioineen asiakkaan kanssa käydyt keskustelut. Sosiaalityön opetus- ja tutkimusyksikkö Praksis on Helsingin kaupungin sosiaaliviraston, Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen ja Heikki Waris -instituutin perustama. Praksis on osallistuvien tahojen yhteistyöhanke, jossa sosiaalityön opetusta yhdistetään uudella tavalla käytännön työhön. Asiakastyön taidot -opintojaksolla opiskelijat ottavat Praksiksessa vastaan alueen sosiaalityön asiakkaita. Tutkielman haastateltavat olivat alueella uusia, enimmäkseen 19-35 -vuotiaita, perheettömiä etuuskäsittelyn asiakkaita, jotka kutsuttiin sosiaalityön alkukartoitustapaamiseen. Tapaamisen jälkeen asiakkaalle annettiin mahdollisuus palautteen antoon ja näkemyksiensä kertomiseen. Keskusteluissa teemana oli asiakkaiden näkemykset sosiaaliaseman palveluista. Tarkoituksena oli antaa asiakkaiden äänen tulla esiin, ja löytää aineistosta asiakkaiden toiveet. Tutkielmassa on toteutettu väljästi aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistosta nostetut teemat määrittyivät seuraavanlaisiksi tutkimuskysymyksiksi: Miten asiakkaat kokevat byrokraattisen organisaation? Mitä he siltä odottavat? Mikä on työntekijöiden ja vuorovaikutuksen merkitys aikuissosiaalityössä asiakkaan näkökulmasta? Puheista nousivat teemat byrokratiasta ja vuorovaikutuksen merkityksestä. Asiakkaat antoivat melko vähän konkreettisia organisaation parannusehdotuksia. Sosiaaliaseman työntekijät olivat asiakkaiden puheissa merkittävässä osassa. Asiakkaat eivät juuri tunteneet sosiaalitoimistojen organisaatiota, vaikka sitä jonkin verran arvostelivat. Asiakkaat odottivat sosiaaliasemalta saavansa byrokratiatyötä laajempaa palvelua. Työntekijöiden kohtaaminen oli keskeinen osa asiakkaiden odottamasta palvelusta. Aineiston asiakkaiden puheista ilmeni, että toimeentulotuen kirjallinen hakeminen ei kaikille asiakkaille ole sopiva tapa asioida. Asiakkaat korostivat työntekijöiden tapaamista ja dialogia. Asiakkaiden käsitysten mukaan byrokratiaan kuuluva tasa-arvo oli tärkeää. Keskeistä oli myös asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutus. Yksilöllisyyden ja tasa-arvon ristiriita tuli aineistosta esille, mutta tasa-arvoisuuden ja yksilöllisyyden yhdistäminen oli asiakkaiden toive sosiaalityölle.
  • Markkula, Silja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Human rights have become a hegemonic discourse, taking various forms across the world. They take shape in both legal and bureaucratic processes, having an impact on national legislation and institutions across the globe. They also appear in contexts outside of the law or human rights institutions, in the media, in everyday speech, in the work of non-governmental organizations or even companies. Simultaneously, however, anthropologists have noticed a significant decline in human rights in political contexts, in comparison to previous decades. The purpose of this thesis is to increase the understanding of the mechanisms and processes that currently are maintaining the hegemony of the discourse. This thesis approaches the human rights discourse through three research questions. Firstly, how do European youth organizations maintain the hegemony of the human rights discourse as they engage with human rights mechanisms? Secondly, how do young people involved in youth organizations make human rights claims? Thirdly, in what position does the use of the human rights discourse put the young people in regards to the hegemonic discourse? The focus is on finding out to what extent the young people are shaping the hegemonic discourse and to what degree they are ruled by it. The research has been conducted through participant observation and interviews, that have been conducted between September 2018 and March 2019, within the context of a Brussels-based umbrella organization of European youth organizations. The primary data consists of notes from participant observation of meetings and work of a working group that focuses on youth rights, as well as 11 semi-structured interviews and some informal interactions, as well as some NGO reports. This is supported by secondary data, namely, policy papers and publications on youth rights, and a UN report and resolutions on youth and human rights. The data has been analyzed through discourse analysis. Making human rights claims entails defining issues, struggles or debates as human rights violations. In the case of the studied youth rights discourse, a variety of societal challenges that young people are facing were identified as human rights violations. Furthermore, making human rights claims requires a certain grasp of the UN register. This means knowing the practices and language required to be able to address issues through the UN Universal Periodic Review (UPR). The studied working group has an essential role in the process of language socialization. Through their engagement with the UPR, the youth representatives are learning to grasp the UN register in appropriate ways. For the involved youth organizations, both the choice of topics as well as phrasing of UPR submissions and recommendations are shaped by previous recommendations made by states to each other, as well as UPR submissions that have been made earlier in the process by other youth organizations. This contributes to recreating and maintaining the hegemony of the human rights discourse. When struggles are defined as human rights violations and addressed through the UPR, the struggles are scaled. Firstly, they are defined as national human rights issues through the UPR submissions, and then brought to the international institution to be addressed. Secondly, by addressing national struggles through the UN system as human rights claims, the state is being defined endorsed the primary responsible for ensuring that human rights are realized. Briefly, through the actions and support practices of the European youth organization, the young people involved are learning to identify and frame challenges of young people as human rights violations in the acceptable forms of language that the human rights discourse constitutes. However, using the human rights discourse and speaking about youth rights does not in itself constitute youth rights as a legally recognized matter. This requires institutional power that is derived through legalization of the rights claims by national and international institutions.
  • Kumpulainen, Hanna (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää Valko-Venäjällä toimivan ulkomaisen yritystoiminnan kokemuksia ja näkemyksiä Valko-Venäjän nykyhallintokulttuurin piirteistä. Tutkielmassa pyritään saamaan vastausta siihen, onko Valko-Venäjällä nähtävissä merkkejä länsimaalaisista institutionalisoituneista rationaalisen hallinnon normeista ja arvomaailmasta, kuten hyvä hallinnan (good governance) periaatteista, jotka viitekehyksenä käytetyn kulttuuri-institutionalistisen teorian perusteella leviävät aaltomaisesti globaalissa maailmassa muun muassa ylikansallisten organisaatioiden ja muiden valtioiden taholta. Tässä tutkielmassa tarkasteluun valitut hyvän hallinnan piirteet ovat oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen, byrokratian laatu ja yksityisen sektorin asema ja korruption kitkeminen, jotka muodostivat rungon teemahaastatteluille, joita toteutettiin niin Suomessa kuin Valko-Venäjällä kaiken kaikkiaan kaksitoista kappaletta. Olettamuksena oli, että hyvän hallinnan periaatteiden suodattumista löytyisi yksityisen sektorin asemasta. Vaikka maan talouden yksityistämisprosessi on ollut hidasta ja marginaalista, Valko-Venäjä on myöntänyt tarvitsevansa ulkomaisia investointeja maan taloutensa pyörittämiseksi. Näin ollen premissinä teoriasta on, että Valko-Venäjän hallinnolla on tarvetta legitimoida toimintaansa kansanvälisen yhteisön keskuudessa siinä määri, että ulkomaisten yritysten kiinnostus maata kohtaan säilyisi kohtalaisena. Tutkimus on lähtökohdiltaan laadullinen tapaustutkimus, johon kerättyä haastatteluaineistoa on analysoitu teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkielman keskeisinä tuloksina kerätyn aineiston perusteella on, että Valko-Venäjällä on vain vähän merkkejä globaalien institutionalisoituneiden hallinnon normien ja arvomaailman sopeuttamisesta tarkasteltujen hyvän hallinnan piirteiden kontekstissa. Ulkomaisen yritystoiminnan asema yksityisellä sektorilla on suhteellisen hyvä ja liiketoimintaa on mahdollista harjoittaa ilman sekaantumista korruptioon, mikä koettiin Valko-Venäjän vahvuutena muiden Itä-Euroopan maiden kontekstissa. Oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ei Valko-Venäjällä toteudu ja byrokratian laadussa on vaatimatonta rationaalisuutta. Päätelminä on, että Valko-Venäjän vallanpitäjien keskuudessa esiintyy kuitenkin suhteellista tarvetta legitimoida maata kansainvälisten toimijoiden vaatimien standardien mukaisesti siinä määrin, että yhteistyö ja kiinnostus maata kohtaa, ulkomaisten investointien muodossa, säilyisi kohtalaisena. Tämä johtuu aineiston perusteella tehdyn tulkinnan mukaan siitä, että Valko-Venäjä tarvitsee kipeästi ulkomaista pääomaa avustamaan maan talouden pyörittämistä ja siitä, että ulkomainen yritystoiminta onkin useimmissa tapauksissa otettu vieraanvaraisesti vastaan. Valtion suojellessa omia intressialojaan, ei toiminnan legitimaatiosta tosin välitetä aina edes ulkomaisen yritystoiminnan silmissä. Tästä esimerkkinä muun muassa maan presidentin sanelemat ukaasit, jotka ovat koskettaneet myös ulkomaista yritystoimintaa. Valko-Venäjän kehityksen painopistettä on vaikea osoittaa. Maata ei voi kutsua vanhan neuvostoaikaisen hallintokulttuurin ja uuden läntisiin arvoihin perustuvan kulttuurin vedenjakajaksi, koska maassa ei ole nähtävissä tarpeeksi piirteitä globaalien institutionaalisten hallinnon arvomaailman ja mallien sopeuttamisesta. Päinvastoin maan autoritaarisen hallitsijan osalta sopeuttaminen lakeihin on usein seremoniallista.