Browsing by Subject "cell culture"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Barmaki, Samineh; Obermaier, Daniela; Kankuri, Esko; Vuola, Jyrki; Franssila, Sami; jokinen, Ville (2020)
    A hypoxic (low oxygen level) microenvironment and nitric oxide paracrine signaling play important roles in the control of both biological and pathological cell responses. In this study, we present a microfluidic chip architecture for nitric oxide delivery under a hypoxic microenvironment in human embryonic kidney cells (HEK-293). The chip utilizes two separate, but interdigitated microfluidic channels. The hypoxic microenvironment was created by sodium sulfite as the oxygen scavenger in one of the channels. The nitric oxide microenvironment was created by sodium nitroprusside as the light-activated nitric oxide donor in the other channel. The solutions are separated from the cell culture by a 30 µm thick gas-permeable, but liquid-impermeable polydimethylsiloxane membrane. We show that the architecture is preliminarily feasible to define the gaseous microenvironment of a cell culture in the 100 µm and 1 mm length scales.
  • Mahlamäki, Kasper (Helsingin yliopisto, 2019)
    Syöpätautien yleisyys lisääntyy kaikkialla maailmassa väestön vanhetessa ja Suomessakin todetaan vuosittain noin 35 000 uutta syöpää, joihin kuolee noin 13 000 henkeä. Syövän lääkehoidon painopiste on siirtymässä laajalti elimistön soluja tuhoavista sädehoidosta ja solunsalpaajista kohti potilaan omaa immuunipuolustusta syöpää vastaan ohjaavia immuno-onkologisia lääkkeitä. Immuno-onkologisilla lääkkeillä, kuten tarkastuspiste-estäjiin kuuluvilla PD-1-vasta-aineilla on saavutettu jopa pysyviä remissioita useassa vaikeahoitoisessa syövässä. Valitettavasti vain pieni osa immunologisilla syöpälääkkeillä hoidetuista potilaista saa niiden täyden hyödyn ja hoitovasteen laajentaminen koko potilasjoukkoon on osoittautunut ongelmalliseksi. Tutkielmani kirjallisuuskatsauksessa käsitellään rintasyöpää yleisesti, sekä syvennytään rintasyövän prekliinisiin tutkimusmalleihin ja rintasyöpäpotilaan immuno-onkologiavasteen ennustetekijöihin. Kokeellisen laboratoriotutkimusosuuden tavoitteina oli korreloida rintasyöpänäytteiden leukosyytti-infiltraation taso kasvaimen Myc- ja PD-L1-ekspressioon, mitata solulinjojen ja tutkimusryhmämme kehittämien PDEC-eksplanttien immuuniaktivaatiota, sekä arvioida näiden tutkimusten tulosten avulla rintasyöpäpotilaan kasvainnäytteestä kasvattamiemme PDEC-kudosviljelmien potentiaalia rintasyövän immuno-onkologisessa tutkimuksessa. Löysin tutkimalla primäärikasvainten ja PDEC-eksplanttien ominaisuuksia immunohistokemialla sekä qRT-PCR:llä korrelaation primäärikasvaimen leukosyyttimäärän sekä PDEC-viljelmien qRT-PCR:llä mitatun immuuniaktiivisuuden välille: kasvaimen korkea leukosyyttipitoisuus vaikuttaa olevan yhteydessä PDEC-viljelmien suurempaan immuuniaktiivisuuteen. Mielenkiintoista oli havaita, että vaikka immuunisolujen aktivoimiseen käytetyn Immunocultin tulisi aktivoida kaikkia T-soluja, niin edes runsas kasvaimen strooman leukosyytti-infiltraatio ei aiheuttanut qRT-PCR:llä tehdyissä immuuniaktivaatiomittauksissa menetelmän käyttöä häiritseviä vääriä positiivisia tuloksia. Tulosteni perusteella PDEC-eksplantit kykenevät kuvaamaan rintasyöpäpotilaiden kasvainkohtaisia immuuniaktivaatioeroja, mikä korostaa niiden soveltuvuutta immuno-onkologiseen tutkimukseen.
  • Taipale, Kristian; Tähtinen, Siri; Havunen, Riikka; Koski, Anniina; Liikanen, Ilkka; Pakarinen, Päivi; Koivisto-Korander, Riitta; Kankainen, Matti; Joensuu, Timo; Kanerva, Anna; Hemminki, Akseli (2018)
    After the landmark approval of T-VEC, oncolytic viruses are finding their way to the clinics. However, response rates have still room for improvement, and unfortunately there are currently no available markers to predict responses for oncolytic immunotherapy. Interleukin 8 (IL-8) production is upregulated in many cancers and it also connects to several pathways that have been shown to impair the efficacy of adenoviral immunotherapy. We studied the role of IL-8 in 103 cancer patients treated with oncolytic adenoviruses. We found high baseline serum IL-8 concentration to be independently associated with poor prognosis (p <0.001). Further, normal baseline IL-8 was associated with improved prognostic potential of calculation of the neutrophil-to-lymphocyte ratio (p <0.001). Interestingly, a decrease in IL-8 concentration after treatment with oncolytic adenovirus predicted better overall survival (p <0.001) and higher response rate, although this difference was not significant (p=0.066). We studied the combination of adenovirus and IL-8 neutralizing antibody ex vivo in single cell suspensions and in co-cultures of tumor-associated CD15+ neutrophils and CD3+ tumor-infiltrating lymphocytes derived from fresh patient tumor samples. These results indicate a role for IL-8 as a biomarker in oncolytic virotherapy, but additionally provide a rationale for targeting IL-8 to improve treatment efficacy. In conclusion, curtailing the activity of IL-8 systemically or locally in the tumor microenvironment could improve anti-tumor immune responses resulting in enhanced efficacy of adenoviral immunotherapy of cancer. © Taipale et al.
  • Palviainen, Mari; Saari, Heikki; Kärkkäinen, Olli; Pekkinen, Jenna; Auriola, Seppo; Yliperttula, Marjo; Puhka, Maija; Hanhineva, Kati; Siljander, Pia R-M (2019)
    One of the greatest bottlenecks in extracellular vesicle (EV) research is the production of sufficient material in a consistent and effective way using in vitro cell models. Although the production of EVs in bioreactors maximizes EV yield in comparison to conventional cell cultures, the impact of their cell growth conditions on EVs has not yet been established. In this study, we grew two prostate cancer cell lines, PC-3 and VCaP, in conventional cell culture dishes and in two-chamber bioreactors to elucidate how the growth environment affects the EV characteristics. Specifically, we wanted to investigate the growth condition-dependent differences by non-targeted metabolite profiling using liquid chromatography-mass spectrometry (LC-MS) analysis. EVs were also characterized by their morphology, size distribution, and EV protein marker expression, and the EV yields were quantified by NTA. The use of bioreactor increased the EV yield >100 times compared to the conventional cell culture system. Regarding morphology, size distribution and surface markers, only minor differences were observed between the bioreactor-derived EVs (BR-EVs) and the EVs obtained from cells grown in conventional cell cultures (C-EVs). In contrast, metabolomic analysis revealed statistically significant differences in both polar and non-polar metabolites when the BR-EVs were compared to the C-EVs. The results show that the growth conditions markedly affected the EV metabolite profiles and that metabolomics was a sensitive tool to study molecular differences of EVs. We conclude that the cell culture conditions of EV production should be standardized and carefully detailed in publications and care should be taken when EVs from different production platforms are compared with each other for systemic effects.
  • Asadi, Tayeba (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pään ja kaulan levyepiteelisyöpä on kuudenneksi yleisin syöpätyyppi maailmassa. Yli 90 % pään ja kaulan syövistä on levyepiteelikarsinoomia, jotka käsittävät suuontelon, suunielun ja kurkunpään limakalvopintoja. Perinteisesti syöpäsolujen invaasiota ja syöpälääkkeiden tehoa on tutkittu kaksiulotteisissa (2D) soluviljelmissä. 2D-soluviljelmät eivät kuitenkaan pysty jäljittelemään alkuperäisten kasvainten mikroympäristöä, koska niissä solut kasvatetaan yksikerroksisena muovin päällä ilman luonnollista yhteyttä solunulkoiseen matriksiin. Onkologian alalla on kehitetty useita kolmiulotteisia (3D) malleja, kuten sferoideja, joilla voidaan tutkia syöpäsolujen migraatiota ja invaasiota. Hiiren Engelbreth–Holm–Swarmin sarkoomasta valmistettu kaupallinen tuote, Matrigeeli, on kolmiulotteisissa malleissa laajalti käytetty tyvikalvokomponentteja sisältävä matriksi. Matrigeelin ja useiden muiden kaupallisten matriksien, kuten rotan hännästä valmistetun tyypin I kollageenin, ongelmana on kuitenkin se, että ne eivät ole ihmiskasvainkudosperäisiä. Tämän vuoksi ne eivät pysty tarkasti mallintamaan ihmisen kasvaimen todellista mikroympäristöä. Ihmisen kohdunkaulan hyvänlaatuisista kasvaimista tutkimusryhmässämme valmistettu Myogeeli on tällä hetkellä ainoa ihmiskasvainperäinen matriksi, joka on osoittautunut erittäin toimivaksi ihmiskasvainperäisten syöpäsolujen invaasion tutkimuksessa. Esimerkiksi ihmisen suusyövästä eristetyt karsinoomasolulinjat invasoituvat huomattavasti tehokkaammin Myogeelissä kuin Matrigeelissä. Tutkielmani tavoitteena oli perehtyä suusyöpää ja karsinoomasolujen invaasiotutkimista käsittelevään kirjallisuuteen, seurata ja dokumentoida tohtoriopiskelija FK Katja Tuomaisen työskentelyä hänen valmistaessaan invaasiokokeita hammaslääketieteen laitoksen tutkimuslaboratoriossa. Tutkimusaineistonamme oli suusyöpäpotilaiden ien- ja kielinäytteet. Iennäytteestä onnistuimme eristämään syöpäsoluja ja kasvattamaan niitä Myogeeli-pohjaisessa sferoidimallissa. Kielinäyte oli huonompilaatuinen ja sen käsittely oli hankala. Tutkimuksessa testasimme myös syövän kemoterapiassa käytettyä epidermaaliseen kasvutekijä-reseptoriin sitoutuvaa vasta-ainetta, setuksimabia, näiden syöpäsolujen invaasiossa. Kokeissamme emme saaneet iennäytteestä kuin muutaman onnistuneen sferoidin johtuen todennäköisesti kudoksen käsittelyssä ilmenneistä ongelmista. Myöskään tutkimamme syöpälääke, setuksimabi, ei tässä kokeessa estänyt potilasnäytteestä eristettyjen syöpäsolulinjojen invaasiota. Kolmiulotteinen Myogeeli-pohjainen sferoidimallimme on myöhemmin ollut edelleen kehityksen kohteena ja siitä on vastikään julkaistu videoartikkeli.