Browsing by Subject "child"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 36
  • Janket, Sok-Ja; Meurman, Jukka; Diamandis, Eleftherios P. (2020)
    We teach and practice ethical behavior with all clinical and research activities. Notably, we are well educated to treat the subjects participating in research studies with high ethical standards. However, the ethics of interacting with colleagues, or with junior faculty members, are neither well defined nor taught. Dealing with junior faculty has parallels to dealing with vulnerable research subjects such as children, mentally or physically challenged groups, prison inmates or army recruits. Like any other vulnerable population, lower-ranking faculty members are often at the mercy of department chairs or other higher-ranked faculty members. Herein we present some potentially unethical or unfair examples related to academic research. Our goal is to educate the academic community of conceptual paths and to prevent similar untoward occurrences from happening in the future. Unethical behaviors related to sexual misconduct have already been described elsewhere and are not included in this manuscript. © 2020 Janket SJ et al.
  • Diabimmune Study Grp; Seppälä, Elina M.; Oikarinen, Sami; Lehtonen, Jussi P.; Neupane, Subas; Honkanen, Hanna; Tyni, Iiris; Siljander, Heli; Ilonen, Jorma; Sillanpää, Saara; Laranne, Jussi; Knip, Mikael; Hyöty, Heikki (2020)
    Background. Human rhinoviruses (HRVs), human enteroviruses (HEVs) and human parechoviruses (HPeVs) have been linked to acute otitis media (AOM). We evaluated this association in a prospective birth cohort setting. Methods. A total of 324 healthy infants were followed up from birth to age 3 years. Nasal swab samples were collected at age 3, 6, 12, 18, 24, and 36 months and screened for HRV and HEV using real-time reverse-transcription quantitative polymerase chain reaction. Stool samples were collected monthly and analyzed for HRV, HEV, and HPeV. AOM episodes diagnosed by physicians were reported by parents in a diary. The association of viruses with AOM was analyzed using generalized estimation equations, and their relative contributions using population-attributable risk percentages. Results. A clear association was found between AOM episodes and simultaneous detection of HEV (adjusted odds ratio for the detection of virus in stools, 2.04; 95% confidence interval, 1.06-3.91) and HRV (1.54; 1.04-2.30). HPeV showed a similar, yet nonsignificant trend (adjusted odds ratio, 1.44; 95% confidence interval, .81-2.56). HRV and HEV showed higher population-attributable risk percentages (25% and 20%) than HPeV (11%). Conclusions. HEVs and HRVs may contribute to the development of AOM in a relatively large proportion of cases.
  • Kaipio, Johanna; Karisalmi, N.; Hiekkanen, K.; Stenhammar, H.; Lahdenne, P. (IOS PRESS, 2019)
    Studies in Health Technology and Informatics
    Patient experience (PX) is an important evaluation criterion for quality in healthcare. Compared to patient satisfaction, however less research has focused on the development of instruments to measure experiences of patients and their families. In the article, we describe the process of developing a PX questionnaire for the parents of pediatric patients in the context of children's hospital and illustrate the questionnaire items for measuring PX. The phases of the development process included retrospective interviews, description of the themes influencing PX and the metrics for measuring PX, as well as iterative development of three versions of questionnaires including data gathering and factor analysis. The final versions of the surveys suggested for implementation at the hospitals include eight PX statements for the outpatient clinic and five statements for the ward. Compared to satisfaction surveys, the developed surveys emphasize the aspects of parent's attitude towards the illness, support for families, and daily arrangements with a child patient. © 2019 American Psychological Association Inc. All rights reserved.
  • Lepola, P.; Wang, Siri; Tötterman, A.M.; Gullberg, Ninna; Harboe, Kristine Moll; Kimland, Elin E. (2020)
    Objective The aim of this study was to assess the marketing status of the new paediatric medicinal products listed in the 10-year report as initially authorised between 2007 and 2016, reflecting the product availability in four Nordic countries. Design This is a cross-sectional study. Setting Analysis of the national medicine agency's databases in Denmark, Finland, Norway and Sweden. Data source New medicinal products with paediatric indications and new paediatric formulations listed in the Annex of European Medicines Agency's EU Paediatric Regulation 10-year report. Data analysis The products were classified according to national marketing status between January 2019 and March 2019, whether a product was authorised and whether the product was marketed. Main outcome measures The percentages of the new medicinal products with paediatric indications and new paediatric formulations having a valid marketing authorisation and being marketed, both in terms of the sums of all countries and separately for each country. Results Across the four countries, 21%-32% (16/76-24/76) of the new medicinal products were not marketed. Of the new formulations relevant to children, 29%-50% (16/56-28/56) were not marketed, and a significant proportion of these products had never been marketed. Conclusions This study reflects the reality of the implementation of the Paediatric Regulation. The results show that several new paediatric medicines and new formulations are not marketed. This affects the product availability. Similar data from other countries are needed to evaluate the overall European status to find remedies to current situation and increase the availability of the medicines for children. ©
  • Komulainen, K; Pulkki-Raback, L; Jokela, M; Lyytikäinen, LP; Pitkänen, N; Laitinen, T; Hintsanen, M; Elovainio, M; Hintsa, T; Jula, A (2018)
    Objectives:The life-course development of body mass index (BMI) may be driven by interactions between genes and obesity-inducing social environments. We examined whether lower parental or own education accentuates the genetic risk for higher BMI over the life course, and whether diet and physical activity account for the educational differences in genetic associations with BMI.Subjects/Methods:The study comprised 2441 participants (1319 women, 3-18 years at baseline) from the prospective, population-based Cardiovascular Risk in Young Finns Study. BMI (kg/m 2) trajectories were calculated from 18 to 49 years, using data from six time points spanning 31 years. A polygenic risk score for BMI was calculated as a weighted sum of risk alleles in 97 single-nucleotide polymorphisms. Education was assessed via self-reports, measured prospectively from participants in adulthood and from parents when participants were children. Diet and physical activity were self-reported in adulthood.Results:Mean BMI increased from 22.6 to 26.6 kg/m 2 during the follow-up. In growth curve analyses, the genetic risk score was associated with faster BMI increase over time (b=0.02, (95% CI, 0.01-0.02, P
  • Pajunen, T.; Vuori, E.; Lunetta, P. (2018)
    Background: Post-mortem (PM) ethanol production may hamper the interpretation of blood alcohol concentration (BAC) in victims of drowning. Different exclusion criteria (e.g. cases with low BAC or with protracted interval between death and toxicological analysis) have been proposed with no factual figures to reduce the potential bias due to PM ethanol production when examining the prevalence rates for alcohol-related drowning. The aim of this study is to verify the extent to which PM alcohol production may affect the accuracy of studies on drowning and alcohol. Findings: Unintentional fatal drowning cases (n = 967) for which a full medico-legal autopsy and toxicological analysis was performed, in Finland, from 2000 to 2013, and relevant variables (demographic data of the victims, month of incident, PM submersion time, blood alcohol concentration, urine alcohol concentration (UAC), vitreous humour alcohol concentration (VAC) were available. Overall, out of 967 unintentional drownings, 623 (64.4%) were positive for alcohol (BAC > 0 mg/dL), 595 (61.5%) had a BAC ≥ 50 mg/dL, and 567 (58.6%) a BAC ≥ 100 mg/dL. Simultaneous measurements, in each victim, of BAC, UAC, and VAC revealed PM ethanol production in only 4 victims (BAC: 25 mg/dL – 48 mg/dL). These false positive cases represented 0.4% of drownings with BAC > 0 mg/dL and 14.3% of drownings with BAC > 0 mg/dL and <50 mg/dL. Conclusions: The present study suggests that PM ethanol production has a limited impact on research addressing the prevalence rate for alcohol-related drowning and that the use of too rigorous exclusion criteria, such as those previously recommended, may led to a significant underestimation of actual alcohol-positive drowning cases. © 2018, The Author(s).
  • Karppinen, Mariia; Bernardino, Luis; dos Anjos, Elizabete; Pätäri-Sampo, Anu; Pitkäranta, Anne; Peltola, Heikki; Pelkonen, Tuula (2019)
    Background: In resource-poor settings, otorrhea causes a significant burden of disease in children. Etiologic studies and structured data on otorrhea and chronic otitis media among African children remain scarce. Methods: Here, we reviewed 678 bacteriologically analyzed otorrhea samples from Luanda Children's Hospital from children Results: Overall, 32 different bacteria were identified among 542 isolates from 654 children in Luanda. Gram-negative bacteria constituted the majority of all isolates (85%), whereby Pseudomonas spp. was the most common (n = 158; 29%), followed by Proteus spp. (n = 134; 25%). Among Staphylococcus aureus (n = 54; 10%), 69% of tested isolates were Methicillin-resistant S. aureus, and among Enterobacteriaceae, 14% were expanded-spectrum beta-lactamase isolates. Resistance to quinolones was rare. Furthermore, in a review of the literature, we found a high occurrence of otorrhea and chronic suppurative otitis media in children as well as possible gaps in existing knowledge. Conclusions: In Angola, Gram-negative rods emerged as common causative agents of otorrhea in children followed by S. aureus. The magnitude of chronic otorrhea in Africa represents a cause for public health concern.
  • Mateos, Marion K.; Tulstrup, Morten; Quinn, Michael C. J.; Tuckuviene, Ruta; Marshall, Glenn M.; Gupta, Ramneek; Mayoh, Chelsea; Wolthers, Benjamin O.; Barbaro, Pasquale M.; Ruud, Ellen; Sutton, Rosemary; Huttunen, Pasi; Revesz, Tamas; Trakymiene, Sonata S.; Barbaric, Draga; Tedgard, Ulf; Giles, Jodie E.; Alvaro, Frank; Jonsson, Olafur G.; Mechinaud, Francoise; Saks, Kadri; Catchpoole, Daniel; Kotecha, Rishi S.; Dalla-Pozza, Luciano; Chenevix-Trench, Georgia; Trahair, Toby N.; MacGregor, Stuart; Schmiegelow, Kjeld (2020)
    Symptomatic venous thromboembolism (VTE) occurs in five percent of children treated for acute lymphoblastic leukemia (ALL), but whether a genetic predisposition exists across different ALL treatment regimens has not been well studied. Methods: We undertook a genome-wide association study (GWAS) meta-analysis for VTE in consecutively treated children in the Nordic/Baltic acute lymphoblastic leukemia 2008 (ALL2008) cohort and the Australian Evaluation of Risk of ALL Treatment-Related Side-Effects (ERASE) cohort. A total of 92 cases and 1481 controls of European ancestry were included. Results: No SNPs reached genome-wide significance (p <5 x 10(-8)) in either cohort. Among the top 34 single-nucleotide polymorphisms (SNPs) (p <1 x 10(-6)), two loci had concordant effects in both cohorts: ALOX15B (rs1804772) (MAF: 1%; p = 3.95 x 10(-7)) that influences arachidonic acid metabolism and thus platelet aggregation, and KALRN (rs570684) (MAF: 1%; p = 4.34 x 10(-7)) that has been previously associated with risk of ischemic stroke, atherosclerosis, and early-onset coronary artery disease. Conclusion: This represents the largest GWAS meta-analysis conducted to date associating SNPs to VTE in children and adolescents treated on childhood ALL protocols. Validation of these findings is needed and may then lead to patient stratification for VTE preventive interventions. As VTE hemostasis involves multiple pathways, a more powerful GWAS is needed to detect combination of variants associated with VTE.
  • Global Burden of Disease Self-Harm Collaboration; Orpana, H.M.; Doku, D.T.; Meretoja, T.J.; Shiri, R.; Vasankari, T. (2019)
    Objectives To use the estimates from the Global Burden of Disease Study 2016 to describe patterns of suicide mortality globally, regionally, and for 195 countries and territories by age, sex, and Socio-demographic index, and to describe temporal trends between 1990 and 2016. Design Systematic analysis. Main outcome measures Crude and age standardised rates from suicide mortality and years of life lost were compared across regions and countries, and by age, sex, and Socio-demographic index (a composite measure of fertility, income, and education). Results The total number of deaths from suicide increased by 6.7% (95% uncertainty interval 0.4% to 15.6%) globally over the 27 year study period to 817 000 (762 000 to 884 000) deaths in 2016. However, the age standardised mortality rate for suicide decreased by 32.7% (27.2% to 36.6%) worldwide between 1990 and 2016, similar to the decline in the global age standardised mortality rate of 30.6%. Suicide was the leading cause of age standardised years of life lost in the Global Burden of Disease region of high income Asia Pacific and was among the top 10 leading causes in eastern Europe, central Europe, western Europe, central Asia, Australasia, southern Latin America, and high income North America. Rates for men were higher than for women across regions, countries, and age groups, except for the 15 to 19 age group. There was variation in the female to male ratio, with higher ratios at lower levels of Socio-demographic index. Women experienced greater decreases in mortality rates (49.0%, 95% uncertainty interval 42.6% to 54.6%) than men (23.8%, 15.6% to 32.7%). Conclusions Age standardised mortality rates for suicide have greatly reduced since 1990, but suicide remains an important contributor to mortality worldwide. Suicide mortality was variable across locations, between sexes, and between age groups. Suicide prevention strategies can be targeted towards vulnerable populations if they are informed by variations in mortality rates. © Published by the BMJ Publishing Group Limited.
  • Litwin, Linda; Sundholm, Johnny K. M.; Meinilä, Jelena; Kulmala, Janne; Tammelin, Tuija H.; Rönö, Kristiina; Koivusalo, Saila B.; Eriksson, Johan G.; Sarkola, Taisto (2021)
    Background: Heredity and family-shared lifestyle contribute to cardiovascular risk, but the magnitude of their influence on arterial structure and function in early childhood is unknown. We aimed to assess associations between child and maternal ideal cardiovascular health, maternal subclinical atherosclerosis, and child arterial phenotype. Methods: Cross-sectional analysis of 201 mother-child pairs originating from the Finnish Gestational Diabetes Prevention Study (RADIEL) longitudinal cohort was done at child age 6.1 +/- 0.5 years with assessments of ideal cardiovascular health (BMI, blood pressure, fasting glucose, total cholesterol, diet quality, physical activity, smoking), body composition, very-high frequency ultrasound of carotid arteries (25 and 35 MHz), and pulse wave velocity. Results: We found no association between child and maternal ideal cardiovascular health but report evidence of particular metrics correlations: total cholesterol (r=0.24, P=0.003), BMI (r=0.17, P=0.02), diastolic blood pressure (r=0.15, P=0.03), and diet quality (r=0.22, P=0.002). Child arterial phenotype was not associated with child or maternal ideal cardiovascular health. In the multivariable regression explanatory model adjusted for child sex, age, systolic blood pressure, lean body mass, and body fat percentage, child carotid intima-media thickness was independently associated only with maternal carotid intima-media thickness (0.1 mm increase [95% CI 0.05, 0.21, P=0.001] for each 1 mm increase in maternal carotid intima-media thickness). Children of mothers with subclinical atherosclerosis had decreased carotid artery distensibility (1.1 +/- 0.2 vs 1.2 +/- 0.2%/10 mmHg, P=0.01) and trend toward increased carotid intima-media thickness (0.37 +/- 0.04 vs 0.35 +/- 0.04 mm, P=0.06). Conclusion: Ideal Cardiovascular Health metrics are heterogeneously associated in mother-child pairs in early childhood. We found no evidence of child or maternal Ideal Cardiovascular Health effect on child arterial phenotype. Maternal carotid intima-media thickness predicts child carotid intima-media thickness, but the underlying mechanisms remain unclear. Maternal subclinical atherosclerosis is associated with local carotid arterial stiffness in early childhood.
  • Salmi, Asta; Holmström, Miia; Toiviainen-Salo, Sanna; Kanerva, Jukka; Taskinen, Mervi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Punasolusiirrot ovat tärkeä osa leukemiahoitoon ja kantasolusiirtoon liittyviä tukihoitoja. Runsaat punasolusiirrot altistavat rautaylimäärälle, jonka pitkäaikaisvaikutuksia kantasolusiirretyillä lapsilla on tutkittu suhteellisen vähän. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rautaylimäärän esiintyvyyttä sekä sen yhteyttä elinvaurioihin ja lapsuusiän pituuskasvuun potilailla, jotka olivat saaneet allogeenisen kantasolusiirron lapsuusiässä akuutin lymfaattisen leukemian vuoksi. Tutkimukseen osallistui 23 potilasta, jotka olivat mediaani-iältään 12.6 (vaihteluväli 7.5-21.4) vuotta. Kehon rautalastin suuruutta arvioitiin laboratoriokokeilla, sydämen ja maksan magneettikuvantamisella sekä laskemalla punasolusiirroista saadun raudan määrä. Käytimme monimuuttuja-analyysiä tutkiaksemme yhteyttä kehon rautalastin ja sydämen toiminnan, maksaentsyymitasojen, insuliiniresistenssin ja pituuskasvun välillä. Plasman ferritiini oli mediaaniarvoltaan 344 (vaihteluväli 40-3235) ng/ml ja ylitti tason 1000 ng/ml kolmella potilaalla (13%). Magneettikuvauksessa yhdellätoista potilaalla (48%) todettiin rautaylimäärä maksassa ja yhdellä potilaalla (4%) rautaylimäärä sydämessä. Sydämen magneettitutkimuksessa ejektiofraktio oli subkliinisesti alentunut kahdeksalla potilaalla (35%), mutta sydämen toiminta ei assosioitunut kehon rautalastiin. Maksaentsyymitaso korreloi punasolusiirroista saadun rautamäärän kanssa (p=0.001), mutta potilailla ei esiintynyt kohonneita maksaentsyymiarvoja tai merkkejä maksavauriosta mediaaniltaan 4.5 vuoden seurannan jälkeen. Rautalasti ei korreloinut pituuskasvun tai insuliiniresistenssin kanssa. Rautaylimäärä on yleinen akuutin leukemian vuoksi kantasoluriirretyillä lapsilla, mutta rautalastiin liittyviä elinvauriota ei esiinny nuorella iällä. Suosittelemme rautalastin arvioimista kaikille potilaille ainakin kerran kantasolusiirron jälkeisen seurannan aikana.
  • Huhtanen, Miika (Helsingin yliopisto, 2021)
    Lasten kallon murtuminen on harvinainen tapahtuma, joka voi johtaa monenlaisiin komplikaatioihin. Kuulo voi vaurioitua etenkin temporaaliluun murtumassa. Kuuloluiden tai tärykalvon vaurio tai esimerkiksi veri välikorvassa voivat aiheuttaa johtumistyyppistä kuulovikaa, jolla on melko hyvä spontaani paranemistaipumus. Mikäli sisäkorva vaurioituu, voi seurata sensorineuraalinen kuulovika. Tutkimuksessamme selvitimme alle 18-vuotiaiden kallonmurtumapotilaiden korva- ja kuulolöydöksiä. Selvitimme potilaskertomustekstejä läpikäymällä, kuinka yleinen kallonmurtuman komplikaatio kuulovaurio on ja minkä tyyppisiä kuulovikoja potilailla ilmeni. Selvitimme myös eri korvalöydösten esiintyvyyttä, kuten aivo-selkäydinnesteen vuotoa tai verenvuotoa korvasta. Vertasimme kliinisiä löydöksiä radiologisiin murtumalöydöksiin. Tässä 97 potilaan aineistossa kuulovaurio ilmeni vain niillä 51 potilaalla, joilla oli temporaaliluun murtuma. Pysyvä kuulovaurio todettiin kuudella potilaalla, joista kolmella oli OCV-tyyppinen eli sisäkorvan rakenteisiin ulottuva temporaaliluun murtuma. Näillä OCV-murtumapotilailla oli sisäkorvavaurioon sopien sensorineuraalinen tai sekamuotoinen kuulovika. Kuulo oli tutkittu 22 potilaalta, joten on mahdollista, että kaikki kuulovauriot eivät ole tulleet ilmi. Myös kliinisiä korvalöydöksiä oli lähes pelkästään temporaaliluun murtumien yhteydessä. Yleisin korvalöydös oli verenvuoto korvakäytävässä, jota oli 18 potilaalla. Huimaus ja tinnitus ovat tutkimuksemme perusteella harvinainen kallonmurtuman komplikaatio, sillä näitä ilmeni vain muutamilla potilailla ja kaikki tapaukset olivat lieviä eivätkä vaatineet hoitoa. Tutkimuksen perusteella pysyvä kuulovaurio ei ole kovin yleinen komplikaatio lasten kallonmurtuman yhteydessä. Voitaneen kuitenkin tulosten perusteella pitää perusteltuna kuulon tutkimista kertaalleen kaikilta temporaaliluun murtuman saaneilta lapsipotilailta, mutta vasta noin 1-2 kuukauden kuluttua murtumasta, jolloin merkittävä osa väliaikaisista kuulonvajauksista ehtii korjaantua seurannassa.
  • Laivuori, Tove (Helsingfors universitet, 2010)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sairaaloissa hoidettujen lasten kroonisten B- ja C-hepatiittien tartuntareittejä ja tartunnan riskitekijöitä sekä selvittää, miten hepatiittien seuranta ja hoito on HUS-piirissä toteutunut. Tutkimusaineisto kerättiin retrospektiivisesti strukturoitua tiedonkeruulomaketta käyttäen HUS-piirin sairaaloiden ja HUSLAB:n arkisto- ja sairauskertomustiedostoja. Potilaiden valintakriteereinä olivat alle 16 vuoden ikä ja laboratoriotutkimuksin varmennettu krooninen B- tai C-hepatiitti vuosien 1996-2006 aikana. B-hepatiittia sairastavista lapsista 61/66 oli syntynyt Suomen ulkopuolella, ja valtaosa heidän tartunnoistaan todettiin maahantulotarkastuksen yhteydessä. C-hepatiittia sairastavista lapsista 28/40 oli syntynyt Suomessa. Maahantulotarkastus sekä päihteiden käyttöön liittyvä seulonta olivat tärkeimmät diagnoosiin johtaneet tutkimustilanteet. Antiviraalisesta lääkehoidosta hyötyi 6/13 B-hepatiittia ja 2/4 C-hepatiittia sairastavista lapsista. HUS-piirissä B-hepatiittia esiintyy lähinnä maahanmuuttajataustaisilla lapsilla. Krooninen C-hepatiitti liittyi lapsen tai hänen vanhempiensa huumeiden käyttöön. Tutkimus korostaa lasten B- ja C-hepatiitin seulonta-, seuranta- ja hoitokäytäntöjä selkeyttävän ohjeistuksen tarvetta.
  • Ahde, Sirpa (Helsingfors universitet, 2013)
    Early studies have shown that parents in modern society are living their everyday life in the middle of the cultural expectations. Studies also show that children enjoy being in day care, if they have friends there, as well as the opportunity to play and to do something meaningful. Purpose of this study was to bring children's voices heard and to describe the child's everyday experiences. The study was to find out pre-school children's everyday life experiences at home, in family and in day care center. Children live their everyday life at home and in day care centers. This study describes the child's well-being and everyday in the basis of Bronfenbrenner eco-logical theory of education. The data were collected by questionnaire in Hämeenlinna day care centre personnel and its customers in the spring of 2011. For the individual interviews participated 478 children. The data were analyzed by using content analysis and content analysis methods. The study was a qualitative and approach by phenomenographic. The results showed that children want to play both at home and in day care centers. 39 % of the children wanted to spend time with their parents at home and in day care center only 13 % of children wanted to be with adults. Importance of friends in day-care center was emphasized, because 37% of the children mentioned in their responses friends. The study also asked if children are listened by the adults and 63% of the children felt that adults listen them carefully.
  • van Bijnen, Sam; Kärkkäinen, Salme; Helenius, P.; Parviainen, Tiina M. (2019)
    Specific language impairment (SLI) is a developmental disorder linked to deficient auditory processing. In this magnetoencephalography (MEG) study we investigated a specific prolonged auditory response (N250m) that has been reported predominantly in children and is associated with level of language skills. We recorded auditory responses evoked by sine-wave tones presented alternately to the right and left ear of 9–10-year-old children with SLI (n = 10) and children with typical language development (n = 10). Source analysis was used to isolate the N250m response in the left and right hemisphere. In children with language impairment left-hemisphere N250m responses were enhanced compared to those of controls, while no group difference was found in the right hemisphere. Consequently, language impaired children lacked the typical right-ward asymmetry that was found in control children. Furthermore, left but not right hemisphere N250m responses correlated positively with performance on a phonological processing task in the SLI group exclusively, possibly signifying a compensatory mechanism for delayed maturation of language processing. These results suggest that enhanced left-hemisphere auditory activation reflects a core neurophysiological manifestation of developmental language disorders, and emphasize the relevance of this developmentally specific activation pattern for competent language development. © 2019, The Author(s).
  • Palmgren, Teppo (Helsingin yliopisto, 2019)
    Maapähkinäallergia on eniten anafylaktisia reaktioita aiheuttava ruoka-aine Euroopassa, mutta sen diagnostiikka on vielä viime vuosiin asti ollut hyvin epävarmaa. Perinteisistä ruoka-ainespesifisistä seerumin IgE-määrityksistä ja ihon prick-testeistä on alettu siirtyä allergeenikomponenttispesifisiin IgE-määrityksiin niiden huomattavasti paremman ennustearvon vuoksi. Luotettavin vakavaa maapähkinäallergiaa ennustava mittari on tällä hetkellä Ara h 2 –allergeenille spesifisen IgE:n määritys. Tässä tutkimuksessa selvitettiin näiden menetelmien luotettavuutta maapähkinäallergian diagnostiikassa, ja lisäksi muiden kliinisten tekijöiden yhteyttä maapähkinäallergian puhkeamiseen. Koska atooppinen ekseema ennustaa aiempien tutkimuksien perusteella allergioiden ja astman kehittymistä, on kiinnostuttu mahdollisuudesta ehkäistä allergioita hoitamalla perusteellisesti lapsuusiän atooppista ihottumaa topikaalisella takrolimuusilla tai kortisonilla. Lisäksi ihon läpäisykerroksen toimintaan vaikuttavien filaggriinigeenimutaatioiden tiedetään ennustavan maapähkinäallergian puhkeamista ja atopiataipumusta. Tässä tutkimuksessa analysoitiin 81 potilasta 3-vuotisen interventiotutkimuksen loppukäynnin kohdalla. Tutkimus on satunnaistettu vertaileva seurantatutkimus, jossa vertaillaan takrolimuusi- ja kortikosteroidihoitoa 1-3-vuotiailla lapsilla, joilla on todettu keskivaikea tai vaikea atooppinen ihottuma. Tutkimuksen alussa ryhmät olivat ihottuman vaikeusasteen ja sukupuolten suhteen samankaltaiset. Ihottuman vaikeusasteen arviointiin käytettiin EASI- ja IGA-määrityksiä. Maapähkinäallergiadiagnoosi asetettiin, mikäli anamneesissa oli altistumista seurannut vakava allerginen reaktio. Ihottuman vaikeusaste parani yhtä paljon kummassakin ryhmässä, mutta maapähkinäallergiaa ja astmaa ilmeni enemmän kortisoniryhmässä. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa hoitoryhmien välillä. Tutkimusaineistosta on tarkoitus jatkossa määrittää filaggriinigeenimutaatioiden prevalenssi ja määrittää niiden yhteyttä atooppiseen ihottumaan, maapähkinäallergiaan ja astmaan.
  • Pelkonen, Tuula; Sarajuuri, Anne; Rautanen, Tarja; Sinkkonen, Saku T.; Jero, Jussi (2017)
    We report on a previously healthy 11-year-old male presenting with meningoencephalitis and otitis media. Computed tomography demonstrated opacification of the right middle ear and mastoid ear cells, but no destructive changes. Anti-Mycoplasma pneumoniae IgG and IgM were positive in serum and at high concentrations in cerebrospinal fluid (CSF), and its nucleic acid was detected in the middle ear fluid and in a throat swab, but not in CSF. EEG showed generalized slowing and right temporal sharp waves. Brain MRI imaging remained normal. After a 3-week treatment with doxycycline and a tympanostomy tube, the patient recovered, and no long-term neurological sequelae have appeared. Diagnostics and pathogenetic mechanisms in meningoencephalitis caused by M. pneumoniae are discussed.
  • Levine, Arie; Yerushalmi, Baruch; Kori, Michal; Broide, Efrat; Mozer-Glassberg, Yael; Shaoul, Ron; Kolho, Kaija-Leena; Shteyer, Eyal; Shamaly, Hussein; Ledder, Oren; Cohen, Shlomi; Peleg, Sarit; Shabat, Chen Sarbagili; Focht, Gili; Shachmon, Ebby; Boaz, Mona; On, Avi; Turner, Dan (2017)
    Background: Paediatric ulcerative colitis [UC] is more extensive than adult disease, and more often refractory to mesalamine. However, no prospective trials have evaluated mesalamine enemas for inducing remission in children. Our goal was to evaluate the ability of mesalamine enemas to induce remission in mild to moderate paediatric UC refractory to oral mesalamine. Methods: This was an open-label arm of a previously reported randomised controlled trial of once-daily mesalamine in active paediatric UC [MUPPIT trial]. Children aged 4-18 years, with a Paediatric Ulcerative Colitis Activity Index [PUCAI] score of 10-55, were enrolled after failing at least 3 weeks of full-dose oral mesalamine. Patients treated with steroids or enemas in the previous month and those with isolated proctitis were excluded. Children received Pentasa (R) enemas 25 mg/kg [up to 1g] daily for 3 weeks with the previous oral dose. The primary endpoint was clinical remission by Week 3. Results: A total of 38 children were enrolled (mean age 14.6 +/- 2.3 years; 17/38 [45%] with extensive colitis). Clinical remission was obtained in 16 [42%] and response was obtained in 27 [71%] at Week 3. Eight children deteriorated and required steroids. There were no differences in baseline parameters between those who entered or failed to enter remission, including disease extent [43% in left-sided and 41% in extensive colitis] and disease activity [44% in mild and 41% in moderate activity]. Conclusion: Clinical remission can be markedly increased in children who are refractory to oral mesalamaine by adding mesalamine enemas for 3 weeks, before commencing steroids.
  • Vainonen, Lena-Kajsa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Metsä on kautta aikojen ollut tärkeä suomalaisille, joten jokaisella suomalaisella on jonkinlainen suhde metsään. Metsäsuhde voi perustua erilaisiin asenteisiin tai kokemuksiin ja se voi muuttua ajan kuluessa. Ympärillä olevien aikuisten sekä lapsille tarjottavien kokemusten on todettu vaikuttavan vahvasti lasten metsäsuhteeseen. Kouluilla on siis suuri rooli lasten metsäsuhteen rakentumisessa. Nykylasten moniarvoinen metsäsuhde on tärkeä tulevaisuuden kannalta, sillä metsään kohdistuu nykyaikana suuri käyttöpaine, joka herättää kysymyksiä metsän käytöstä. Lapset päättävät tulevaisuudessa, miten metsää käytetään ja miksi, joten heillä tulisi olla perustietoa metsästä ja yleisesti luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Näiden seikkojen takia tämä tutkimus keskittyy kuvaamaan metsäopetuksen toteutusta peruskoulun luokilla 7-9 biologian opettajien näkökulmasta. Tutkimuksessa haastateltiin neljää yläkoulun biologian opettajaa, joiden vastausten pohjalta laadittiin kyselylomake. Kyselylomake jaettiin opettajien suosimissa ryhmissä sosiaalisessa mediassa sekä sähköpostitse muutamille opettajille. Haastatteluiden tuloksia analysoitiin tekstianalyysillä ja kyselyn tuloksia jakaumien sekä taulukoiden avulla. Kyselyn tuloksia ei analysoitu tilastollisin menetelmin, koska vastauksia tuli niin pieni määrä. Tutkimuksen haastatteluiden ja kyselyn tulokset mukailivat toisiaan. Metsäopetus tapahtuu lähinnä kahdeksannen luokan biologian oppiaineessa. Metsäaiheita opetetaan metsässä joskus, mutta opetusta haluttaisiin järjestää enemmän metsässä. Ulkona opettamiseen vaikuttaa ainakin koulun etäisyys metsästä, aikarajoitteet, lukujärjestyksen joustamattomuus sekä rahoituksen puute. Samat rajoittavat tekijät nousivat esille myös metsätapahtumiin osallistumisessa sekä oman metsäpäivän järjestämisessä. Mikäli metsätapahtumiin pystyy osallistumaan, niiltä toivottiin elämyksellisyyttä ja toiminnallisuutta. Tulokset osoittavat, että metsäopetuksen keskeisiä teemoja ovat lajintunnistus, metsän ekosysteemi, metsätyypit sekä kasvupaikkatekijät. Metsäteollisuuden ja metsätalouden aiheet jätetään vähemmälle huomiolle, mikäli kohdataan aikarajoitteita. Koulun ulkopuolisia asiantuntijoita sekä metsäalan asiantuntijoita hyödynnetään harvoin, mutta monipuolista asiantuntijuutta kuitenkin kaivattiin, erityisesti metsätalouden ja metsien kestävän käytön, metsäteollisuuden ja sen tuotteiden, riistanhoidon, biotalouden ja kiertotalouden osa-alueisiin. Asiantuntijoita ei käytetä, koska aikaa ei ole tarpeeksi, koska ammattilaisia ei löydetä tai koska hyöty on koettu liian pieneksi. Yhteistyö metsäalan toimijoiden kanssa on lähinnä yhdistys- ja järjestöpainotteista, mutta myös metsäalan yrityksiä käytetään jonkin verran. Yhteistyö keskittyi lähinnä Metsävisaan, vierailijaluentoihin sekä erilaisiin metsäpäiviin tai tapahtumiin. Koulun ulkopuoliselta yhteistyöltä toivottiin pääasiassa vierailuja yrityksiin sekä metsään. Opettajat pitivät yleisesti metsäopetusta tärkeänä, mutta nykyisen metsäopetuksen ei koettu tukevan moniarvoisen metsäsuhteen rakentamista kovinkaan hyvin. Uuden opetussuunnitelman mukaisia monialaisia oppimiskokonaisuuksia koettiin kuitenkin voivan hyödyntää metsäopetuksessa hyvin. Ainerajoja ylittävää opetusta ei kuitenkaan ole hyödynnetty kovinkaan paljon, vaikka suurin osa haluaisi hyödyntää sitä enemmän. Tutkimustuloksia ei voida pitää tilastollisesti merkitsevinä johtuen pienestä otoskoosta. Tutkimustulosten perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että nykyisessä metsäopetuksessa on puutteita, joita korjaamalla monipuolisemman metsäsuhteen rakentaminen yläkoulussa voisi olla mahdollista.
  • Telivuo-Kupari, Lea Johanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Molaari-inkisiivihypomineralisaatio on kiilteen kehityshäiriö, jossa yhden tai useamman ensimmäisen pysyvän poskihampaan ja mahdollisesti etuhampaiden kiilteessä on läpikuultamattomia vaaleita, kellertäviä tai ruskeita alueita. Kiille on normaalin paksuista, mutta sen mineraalipitoisuus on normaalia alempi. Tämä johtaa kyseisten hampaiden lisääntyneeseen kipuherkkyyteen ja alttiuteen vihlonnalle sekä tiettyjen paikkamateriaalien heikompaan pysyvyyteen. Hypomineralisoitunut kiille on vähemmän kovaa kuin normaalisti ja voi myös lohjeta hampaan puhkeamisen jälkeen. Molaari-inkisiivihypomineralisaatio on tunnistettu 1970-luvulla ja määritelty EAPD:n (European Association of Pediatric Dentistry) toimesta 2001. Molaari-inkisiivihypomineralisaatio voidaan jaotella lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan muotoon. Molaari-inkisiivihypomineralisaation prevalenssi vaihtelee tutkielman aineistossa välillä 0,48%-29,7%. Molaari-inkisiivihypomineralisaatio johtuu virheistä amelogeneesin eli kiilteen kehityksen kypsymisvaiheessa, jolloin ameloblastien tuottama proteiinimuotti ei korvaudukaan tavalliseen tapaan täysin säännöllisen kiderakenteen muodostavilla mineraaleilla. Tämä häiriö on etiologialtaan monitekijäinen, ja taustalla voi olla varhaislapsuuden sairastamista tai ympäristötekijöitä. Molaari-inkisiivihypomineralisaatiohampaiden hoidossa on erityisen tärkeää keskittyä varhaiseen ennaltaehkäisevään hoitoon ja tiheään seurantaan, jolloin vakavammat ongelmat voidaan usein välttää. Korjaavassa hoidossa on hyvä huomioida riittävä kivunlievitys paikallispuuduttein ja sedaatiota ja psykologisia keinoja hyödyntäen. Restauraatiomateriaalin valinta riippuu potilaan iästä, yhteistyökyvystä ja vaurion laajuudesta, mutta lasi-ionomeerit soveltuvat hyvin ainakin väliaikaiseksi paikkamateriaaliksi teräskruunutuksen sekä laboratoriovalmisteisten kultavalutäytteiden ja keraamisten tai komposiittikruunujen ollessa hyviä vaihtoehtoja pysyvämpään restauraatioon. Yhdistelmämuovipaikkauksessa ei saavuteta riittävää sidoslujuutta kiilteen poikkeavan rakenteen ja kemiallisen koostumuksen vuoksi. Molaari-inkisiivihypomineralisaation prevalenssista, etiologiasta ja hoidosta tarvitaan vielä huolellisesti suunniteltuja ja toteutettuja tutkimuksia riittävällä otoskoolla, joissa käytetään yhteisiä diagnostisia kriteerejä vertailukelpoisuuden mahdollistamiseksi.