Browsing by Subject "covid-19"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Rostedt, Frida (Helsingin yliopisto, 2022)
    Aim. The aim of the study was to examine teacher’s perceptions of a smooth transition from pre-school to school during the covid-19 pandemic. The aim was also to examine especially how the cooperation between the pre-school and school has been during the pandemic. Previous research has shown that the transition from pre-school to school is a very critical and vulnerable stage in a child’s life. At the same time we know that everyday life has been very different due to the pandemic. In addition, the ecological theory highlights that the surrounding environment is meaningful for the child’s experience of the transition. Previous research about cross-sectoral relationships in turn illustrate the importance of the cooperation and connections between pre-school and school. This study therefore examines teachers perceptions of working towards a smooth transition from pre-school to grade one during the covid-19 pandemic. In addition, the study examines teachers perceptions of the cooperation between the pre-school and school concerning the transition, during the covid-19 pandemic. Methods. The data has been collected with semi structured interviews with five teachers, two pre-school teachers and three classroom teachers. The interviews have been analyzed by a thematic model. Results and conclusions. The perceptions of the transition are many and varying. Some experience that the changes and challenges haven’t been so vast, when others express that the pandemic has had an impact. Five themes were identified as significant for the smoothness of the transition. It appears that the role of the school and the contact with the caregivers have suffered the most due to the pandemic. The teachers however seem to have a more similar view regarding perceptions about the cooperation. Four themes were identified as significant. There has been less cooperation and the physical restrictions have especially had an impact on the joint activities with the children. By using alternative working methods the teachers have tried to compensate the loss. The cooperation between the staff has been quite similar. The results confirms the ecological perspective on transitions. The fact that it is work on many levels that is required for a successful transition has perhaps become clearer during the pandemic, when these different structures have been restricted and challenged in different ways.
  • Rajala, Satu (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielman aihe on amatonormatiivisuus Suomen hallituksen koronarajoitustiedotteissa. Amatonormatiivisuudella tarkoitetaan sitä yhteiskunnassa vallitsevaa oletusta, että elämän fokus olisi tai pitäisi olla avioliitto tai romanttinen parisuhde. Amatonormatiivisuutta on tutkittu vähän ja termi ei ole tunnettu. Amatonormatiivisuus kuitenkin koskettaa kaikkia ja aihe on ajankohtainen pandemian vuoksi. Tutkin amatonormatiivisuutta Suomen hallituksen koronarajoitustiedotteiden kautta, koska ääriolosuhteet paljastavat helpommin yhteiskunnassa olevia rakenteita. Mediassa keskusteltiin paljon hallituksen asettamista koronarajoituksista, jotka aiheuttivat hämmennystä siitä ketä saisi tavata kodin ulkopuolella. Aikaisemmin on tutkittu miten monogaamiset ja romanttiset parisuhteet laitetaan muunlaisten läheissuhteiden edelle lainsäädännössä, mutta pandemia tuo tähän uuden näkökulman. Tutkimuskysymykseni onkin siis millaista läheissuhdemallia rakennetaan hallituksen koronatiedotteissa ja niiden kritiikissä? Analyysimateriaalina on hallituksen koronarajoitustiedotteet koskien Uudenmaansulkua (2020) ja suuniteltua ulkoliikkumiskieltoa (2021) Näiden lisäksi on myös käyty läpi THL:n korona-aiheisia suosituksia juhlapyhien ajalle. Analyysissa on käytetty menetelmänä diskurssianalyysia. Hallituksen aineistoa on tärkeä tutkia, koska hallituksen käyttämillä diskursseilla on suora kirjaimellinen vaikutus kaikkiin ihmisiin ja konkreettisia seurauksia heidän elämäänsä.. Hallituksen koronarajoitustiedotteita on tärkeä tutkia niiden sisällyttämän vallan vuoksi, mutta ne voivat myös kertoa yleisesti ympäröivästä yhteiskuntamme ja kulttuurimme normeista ja arvoista. Koronapandemia on jo itsessään tärkeä tutkimusaihe, koska se on vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään niin monelta osin jo parin vuoden ajan. Tällaisen kriisitilanteen tutkiminen voi selkeämmin paljastaa yhteiskunnan rakenteita ja valtasuhteita, kun tutkitaan hallituksen toimeenpanemia määräyksiä ja rajoituksia. Tutkielma jatkaa keskustelua tuoden uusia näkökulmia liittyen amato- ja parisuhdenormatiivisuuteen. Hyödynnän teorioita suhdepyramidista, onnellisuuden skriptistä sekä ydinperheen ideaalista. Analyysin perusteella väitän, että hallituksen määräämät rajoitteet ovat amatonormatiivisia, ja että hallitus laillisesti suosii monogaamisia parisuhteita ja väheksyy muunlaisia läheissuhteita, esimerkiksi ystävyyssuhteita.
  • Kuoppakangas, Päivikki; Lindfors, Juha; Stenwall, Jari; Kinder, Tony; Talonen, Antti (2020)
    During 2020, the COVID-19 crisis expanded the use of digital tools in public health and social care. The aim of this qualitative, single-case study was to scrutinize how homecare professionals experienced meaningfulness in their work in the midst of a crisis and with the utilization of the videophone in long-term homecare service provision. The empirical data consisted of 20 thematic interviews carried out among homecare professionals and their managers in the city of Tampere, Finland. The results indicated that the videophone can generate significance, self-realization and broader purposes among homecare professionals, thus providing meaningfulness for work in the midst of a crisis and continuous work-related changes. In addition, a crisis may support change in the meaningfulness of e-welfare in work-related tasks and aid in overcoming reluctance amongst public-sector social care (homecare) professionals towards an e-welfare initiative: the videophone (VideoVisit).
  • Mäkelä, Viola (Helsingin yliopisto, 2021)
    COVID-19 has had a large impact on education since schools around the world had to quickly move to distance learning. Consequently, this has possibly affected the equality of education. The main focus of this study is to find out how equality is constructed in Finnish teachers’ survey replies about their experiences during the state of emergency and to find out how these teachers in basic education have taken pupils from lower social classes into account according to their experiences when they have been distance teaching. This study was executed as a qualitative study. The research approach of this study was phenomenological. The study was conducted as a part of the project DISKO, digitalisation and distance education in Swedish-speaking school. The data collection was conducted through the E-lomake e-form. 17 teachers from basic education participated in the study from both Swedish-speaking and Finnish-speaking schools in Finland. The analysis in this study was conducted as a thematic analysis. The majority of teachers in basic education have experienced that schools have not been equal during the Corona spring of 2020. However, this study shows that there are teachers that have experienced this period as equal. The way distance education has been organised has varied between schools. Support measures have also not been organised according to guidelines. Living circumstances and digital equipment in relation to equality were also highlighted during this period. Teachers in basic education have taken pupils from lower social classes into account by lending computers and calling the pupils. Distance education has also been planned out so that pupils who do not get any support from their homes are able to do the exercises by themselves. However, it emerged that there were teachers and schools that had not taken pupils’ socioeconomic status into account. Results in this study indicate that education has not been equal for all children during the state of emergency in the spring of 2020 according to teachers’ experiences. The future holds, how severe the effects of COVID-19 have been on children from socially disadvantaged backgrounds.
  • Marjakangas, Satu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Reumahoito on mullistunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Entistä useampi tulehduksellista reumasairautta sairastava saadaan oireettomaksi uusien lääkehoitojen ansiosta. Elämänlaatututkimuksissa reumasairaiden kokema elämänlaatu on todettu perusväestöön verrattuna huonommaksi. Koska lääkehoito on kehittynyt ja yhä useampi reumasairaus saadaan oireettomaksi, onkin tarve selvittää, mitä reumasairaat itse ajattelevat omasta elämänlaadustaan ja ikääntymisestään 2020-luvun Suomessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, millaista ikääntyneen reumasairaan elämänlaatu on ja mitä elämänlaatua lisääviä tai heikentäviä tekijöitä he kokevat elämässään sekä selvittää millaisia vaikutuksia ikääntymisellä, reumasairaudella ja covid-19 pandemialla on heidän elämäänsä. Aineisto hankittiin haastattelemalla puhelimitse kymmentä reumasairasta ikääntyvää. Haastateltavat löydettiin Reumaliiton jäsenrekisteristä satunnaisotannalla ja tiedustelemalla heidän halukkuuttaan ja sopivuuttaan tutkimukseen. Haastateltavista viisi sairasti nivelreumaa ja kolme muuta tulehduksellista reumasairautta. Kahdella diagnoosina oli fibromyalgia. Aineistonkeruumuotona oli teemahaastattelu, sekä Euro-His-8-elämänlaatukysely. Tutkimus oli laadullinen terveystutkimus, missä hyödynnettiin myös määrällistä elämänlaatukyselyä. Aineiston analyysi tehtiin sisällönanalyysin avulla. Tähän tutkielmaan osallistuneiden reumasairaiden ikääntyneiden elämänlaatu näyttäytyy yleisesti melko hyvänä. Osalla reumasairaus vaikuttaa paljonkin jokapäiväiseen elämään, ja joillakin ei juuri ollenkaan. Reumasairaan ikääntyneen hyvä elämänlaatu koostuu hyvästä terveydestä, itsenäisestä selviytymisestä, tuesta ja avusta, mielekkäästä tekemisestä, hyvästä asumisesta ja toimivista ihmissuhteista. Elämänlaatua lisääviä tekijöitä olivat muun muassa liikuntakyvyn ja terveyden säilyminen, arkiaskareista selviytyminen, positiivinen ajattelu, sopeutuminen sairauteen ja ikääntymiseen, hyvät ihmissuhteet, sosiaaliset aktiviteetit, itseä miellyttävä asunto ja asuinympäristö sekä riittävä toimeentulo. Heikentäviä tekijöitä olivat muun muassa huonossa hoitotasapainossa oleva sairaus ja siitä johtuva huono fyysinen toimintakyky, pelko sairauden pahenemisesta ja toimintakyvyn menettämisestä, raskaat elämäntilanteet, jaksamattomuus, yksinäisyys, menetykset, ihmissuhdeongelmat, asunnon puutteet ja liikkumisen esteet. Covid-19-pandemia oli vaikuttanut ikääntyneiden reumasairaiden elämään lähinnä menojen ja harrastusten peruuntumisena, ulkopuolisen avun tarpeen lisääntymisenä, pelkona omasta tai läheisten sairastumisesta, passiivisen oleskelun lisääntymisenä, lähikontaktien puutteena, asiointitaitojen ruostumisena sekä haluttomuutena lähteä kodin ulkopuolelle, mutta toisaalta myös omaehtoisen liikunnan lisääntymisenä ja elämän leppoistumisena. Ikääntymiseen reumasairaana liittyy toiveikkuus, taistelutahto, pelko sekä sopeutuminen. Näyttää siltä, että myös pitkään sairastaneet ovat hyötyneet uusista lääkehoidoista ja elämänlaatu on kohentunut. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on kuitenkin tärkeä tiedostaa, että ihmisten elämänlaatuun vaikuttaa myös monet terveydenhuollon ulkopuoliset tekijät. Tässä tutkimuksessa tuli esille hyvien ihmissuhteiden ja tukiverkostojen tärkeys, joiden ansiosta haastateltavat voivat pääosin hyvin ja pärjäsivät kotonaan. Onko niin kuitenkaan kaikilla? Kuntien rooli palvelutarpeen kartoittamisessa on tärkeää ja keskittyminen erityisesti haavoittuvimpiin ikääntyviin. Myös järjestöt voisivat olla suuremmassa roolissa järjestämässä palvelujärjestelmää täydentäviä ennaltaehkäiseviä tukimuotoja.
  • Luomanen, Sari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vuoden 2019 alusta lähtien Covid-19- virus on aiheuttanut akuutin yhteiskunnallisen ja taloudellisen kriisin. Ihmisten turvallisuuden takaamiseksi ja terveydenhuollon kantokyvyn varmistamiseksi yhteiskunta on ollut sulkutilassa eripituisia ajanjaksoja aiheuttaen maalle runsaita taloudellisia ongelmia. Suomen valtiolla on ollut suuri rooli talouden tukijana ja elvyttäjänä, joten julkinen velkasuhde on noussut korkeaksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, onko koronapandemian myötä taloustiede tuottanut uuden talouspoliittisen mallin, joka oikeuttaa julkinen velkaantumisen eri tavalla kuin aiemmin? Lisäksi työssä tarkastellaan sitä, onko uusi talouspoliittinen malli ollut olemassa jo ennen koronapandemiaa. Koronapandemiaan liittyvä julkinen keskustelu valtion velkasuhteen noususta alkoi keväällä 2020 julkaistujen laajojen talousraporttien jälkeen. Tässä työssä käydään läpi tarkemmin velkasuhteesta käytyä julkista keskustelua Helsingin Sanomissa julkaistujen pääkirjoitusartikkeleiden avulla, joita analysoidaan retorisen diskurssianalyysin keinoin. Analyysin tueksi tutkielmaan haastateltiin kolmea suomalaista talousasiantuntijaa. Tässä työssä esitetään, että suhtautuminen julkiseen velkaantumiseen on muuttunut Suomessa ja velkaantuminen oikeutetaan eri tavalla kuin aiemmin. Näin ollen taloustiede on tuottanut uuden talouspoliittisen mallin, jossa velkaantuminen on oikeutetumpaa kuin ennen koronapandemiaa. Velkamyönteisempi ideologia on kuitenkin ollut olemassa jo ennen koronapandemiaa, mutta pandemia sysäsi liikkeelle tämän taustalla jo aiemmin olleen muutoksen. Syitä velkamyönteisyydelle on muun muassa alhaiset korot, pitkään jatkunut taloudellinen pysähtyneisyys ja tarve siirtyä ekologisesti kestävämpään yhteiskuntaan. Valtiontaloutta hoidettiin vuosikymmeniä tiukan talouskurin ideologiaan nojautuen, jossa velkaantuminen oli suositeltavaa ainoastaan väliaikaisesti ja pakon vuoksi. Koronapandemian myötä suhtautuminen velkasuhteen nousuun on muuttunut, sillä olosuhdetekijät ovat olleet suotuisat. Taloustieteen performatiivisuus ei kuitenkaan toteudu suoraan, vaan uuden mallin välittäjä on talouspolitiikka, jonka kulloisenkin mallin avulla taloutta tuotetaan ja rakennetaan tietynlaiseksi.
  • Magnusson, Pia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Due to advanced technology and globalization people have greater physical flexibility which also applies to workplaces. Employees in offices can work in more flexible ways which makes distance work even more common. The traditional office environments that we have been using for a long time are making way for more flexible offices, the most flexible of them is called agile workplace. Everyone is located in the same space, both leaders and workers, in the agile workplace office. Distance work is more common and the hierarchy be-tween the leader and the workers is smaller. The aim for this study is therefore to take a closer look at what challenges and possibilities the leaders experience in the agile workplac-es as well as how leaders experience stress and well-being in these offices. The purpose is also to study how the situation with the virus covid-19 year 2020 affected the leaders and their experience of stress and well-being during this time. Nine (9) interviewees participated in the study. The informants were leaders in agile work-places. The study used a qualitative research method with phenomenological semistructured interviews. The interviews were then analysed by a thematic analyse method with an induc-tive approach. Results indicate that challenges occur regarding the noises and disturbances in the offices. There also occur challenges regarding tasks that demand concentration and when dealing with confidential material. Possibilities was found in the environment itself as well as the freedom and flexibility in the office environment. The agile workplace created possibilities regarding quick and effective communication, great social interaction and the office contrib-uted with great ergonomics. The interviewees had good well-being and did not experience stress due to the office environment. Covid-19 had not affected the informants significantly. Some experienced occasional stress due to the virus. They had more leisure time which af-fected their well-being positively while the social contacts had been erased which had a neg-ative effect on their well-being.
  • Paananen, Jenny; Rannikko, Johanna; Harju, Maija Elina; Pirhonen, Jari Pentti Tapio (2021)
    Tutkimuksessa tarkastellaan hoivakotiasukkaiden läheisten kokemuksia koronapandemiasta. Laadullisen tutkimuksen aineistona on 41 läheisten kanssa tehtyä teemahaastattelua (794 sivua litteroituna) ja metodina aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tulosten perusteella vierailukiellot ja etäisyyden pitäminen ovat heikentäneet läheisten hyvinvointia sekä suhdetta asukkaaseen ja hoitotahoon. Läheiset olivat huolissaan asukkaan voinnista ja hoidosta ja kokivat tilanteen vuoksi ahdistusta, surua ja voimakasta stressiä. Moni kertoi asukkaan terveyden tai toimintakyvyn heikentyneen pandemian aikana huomattavasti, ja voinnissa tapahtuneiden muutosten uskottiin johtuvan aktiviteettien ja sosiaalisten kontaktien puutteesta. Läheiset kärsivät myös siitä, etteivät he saaneet turvavälivaatimuksen vuoksi osoittaa hellyyttä tai osallistua asukkaan hoitamiseen, kuten syöttämiseen. Vierailemista ilman yhteisiä aktiviteetteja ei aina koettu mielekkääksi, ja osa oli turhautunut epäreiluiksi kokemiensa käytäntöjen vuoksi. Läheisillä oli kuitenkin myös hyvin myönteisiä kokemuksia hoivakotien joustavasta toiminnasta ja poikkeusoloja varten kehitetyistä uusista yhteistyön muodoista. Tulokset korostavatkin tarvetta kehittää turvallisia tapoja, joilla läheiset voivat osallistua hoivakotiasukkaiden elämään ja hoivaan myös poikkeuksellisina aikoina.
  • Virtanen, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Abstract Long-lasting symptoms potentially related to Covid-19 have been recognized by medical practitioners and through peer support groups on social media platforms. Currently there is no consensus on detailed clinical picture or prevalence of these symptoms and their underlying pathophysiologies remain largely unexplored. This is a literature review exploring firstly what kind of research has been conducted thus far on post Covid-19 symptoms and medical findings. Secondly, we portray, what is known about the symptom prevalence and medical findings based on the current literature. This thesis includes a structured search on Pubmed looking for three kinds of studies: 1. Symptom prevalence, 2. Medical examination findings and 3. Case studies on rare manifestations. Only studies with PCR/antibody confirmed subjects were included and the symptomatology or medical findings was set only to comprise reports covering the time period at least three weeks after biological confirmation of acute Covid-19. Symptom prevalence across the studies was found very heterogenous. In order to get a deeper insight into this notion, we grouped the studies according to acute illness severity and time point of inquiry/questionnaire after initial illness. However, also this grouping resulted in great variations in the findings within groups, further confirming the initial impression of great variability across study results. In many studies, the inclusion criteria were set only to prior Covid-19 illness and cohort characteristics were poorly described. For these reasons, comparisons across the studies were impaired and it became clear that controlled, more stratified research is warranted in the future. Studies on symptoms lacked control groups further hindering the analysis. Fatigue and dyspnea were most prevalent symptoms in our review. Prevalence of some symptoms such as anosmia and hair loss appeared to be increased compared to our clinical experience on prevalence in population. However, as control groups were lacking, even these observations remained unreliable. With regards to medical examinations, various kinds of abnormal findings were reported. However, control groups were mostly lacking. The impression was that the rate of abnormal findings appeared to be increased. They included e.g. the following: There were signs of pulmonary impairment in a large proportion of chest CT’s with ground glass opacity being the most common finding. In pulmonary function tests, a decreased diffusion capacity was common. Vascular pathologies were explored through large vessel PET, brain PET exploring metabolic rate as an indirect measure of vascular function, nailfold videocapillaroscopy and retinal angiography. Results were suggestive of large vessel vasculitis and brain hypometabolism with varying findings on microvasculature. Cardiac MRIs and echocardiography showed high prevalence of abnormal findings. There were observations of long-lasting dermatologic symptoms. Lowered cognition and psychiatric symptoms were also observed post-acute Covid-19. The key finding was that the disease entity calls for more stratified and defined cohort studies with controls. Organ dysfunction findings seem prevalent and are a good starting point for studies looking into pathophysiologies of post Covid-19 disease entities.
  • Pitkänen, Kati; Hannonen, Olga; Toso, Stefania; Gallent, Nick; Hamiduddin, Iqbal; Halseth, Greg; Hall, Michael C.; Müller, Dieter K.; Treivish, Andrey; Nefedova, Tatiana (Matkailututkimus, 2020)
    Matkailututkimus 16, 2 (2020)
  • Kangas, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastelen, miten Japania käsiteltiin Helsingin Sanomien covid-19 -uutisoinnissa keväällä 2020. Teoreettisena lähtökohtana on kehysteoria: samat faktat ja tapahtumat voi esittää ja tulkita eri asioita painottaen, eli kehystää eri tavoin. Useiden empiiristen tutkimusten mukaan kehystys vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisen kuvan viestin vastaanottaja muodostaa käsiteltävästä asiasta. Tutkin toisaalta sitä, mitä Helsingin Sanomat uutisoi ja mitä se jätti uutisoimatta Japanin epidemiatilanteesta, ja toisaalta sitä, miten se kehysti esittämänsä asiat. Media ja mediatalot ovat enemmän tai vähemmän kytköksissä taloudellisiin ja poliittisiin valtarakenteisiin, ja globaalissa maailmassa valtarakenteetkin ovat globaaleja. Ulkomaanuutiset päätyvät Helsingin Sanomiin kansainvälisten uutistoimistojen ja mediatalojen ketjun kautta. Yksi ajatustapoihin kytkeytyvä globaali valtarakenne on kulttuurillinen jaottelu ”itään” ja ”länteen” ja siihen liittyvä orientalismi. Yhdysvaltalainen ja brittiläinen media on käsitellyt Japania orientalistisesti, ja pyrin selvittämään, välittyikö tällainen käsittelytapa mediatalojen ketjun kautta myös Helsingin Sanomiin. Aineistoni sisältää ne Helsingin Sanomien covid-19 -aiheiset artikkelit ajanjaksolta 16.1.-31.5.2020, joissa Japani mainitaan (talousuutiset pois lukien). Tarkastelujakso alkaa päivästä, jona Japanissa todettiin ensimmäinen covid-19 -tartunta. Se kattaa tartuntalukujen ensimmäisen merkittävän nousun ja laskun (taudin ns. ”ensimmäisen aallon”) Japanissa sekä ajanjakson, jona maassa oli voimassa hätätila. Erittelen ja luokittelen aineistossani esiintyviä kehyksiä sisällönanalyysiä muistuttavalla menetelmällä. Pääasiallinen metodini on kuitenkin kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla tarkastelen, millaisin kielellisin keinoin kehyksiä rakennetaan. Tutkielmassani rakennan japanilaisia alkuperäislähteitä käyttäen kuvan Japanin covid-19 -epidemiasta keväällä 2020 ja sen hillitsemiseksi tehdyistä toimista. Sen jälkeen tarkastelen Helsingin Sanomien uutisointia tätä taustaa vasten ja vertailen uutisoinnin välittämää käsitystä muodostamaani kuvaan. Japanissa koronaepidemia eteni aluksi verrattain hitaasti. Vaikka se alkoi aiemmin kuin Suomessa, huolet terveydenhuollon kantokyvystä nousivat esiin myöhemmin. Uutisoinnissaan Helsingin Sanomat alkoi kuitenkin käsitellä Japanin toimia onnistuneina käytännössä vasta sitten, kun oli selvää, että kuolleisuus oli jäänyt pienemmäksi kuin Suomessa. Yksi toistuva kehystys oli esittää Japanin toimet hitaina tai tehottomina. Tämä kehys oli yleensä omaksuttu käytetyistä lähteistä. Se kytkeytyy yhtäältä aiempaan Japania koskevaan uutisointiin ja toisaalta implisiittisiin oletuksiin siitä, millaiset epidemianhallintamallit nähtiin toimivina. Lisäksi uutisoinnista nousi esiin mm. kehys, jossa Suomi ja Japani rinnastettiin, ja kehys jossa käsiteltiin epidemian vaikutuksia tyypillisen japanilaisina pidettyihin ilmiöihin. Helsingin Sanomien käyttämät medialähteet olivat yhtä lukuun ottamatta englanninkielisiä, ja niissä painottui yhdysvaltalainen näkökulma. Usein lehti omaksui aihepiirejä ja kehyksiä suoraan lähteistään. Orientalistista käsittelyä Helsingin Sanomissa ei voi kuitenkaan sanoa esiintyneen silloinkaan, kun sitä oli nähtävissä lähteissä. Kehys, jossa Suomi ja Japani samaistettiin, oli yleisempi kuin Japanin outona ja vieraana esittävä kehys.
  • Kallio, Paula (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objective: Fatigue is a common symptom of the acute phase of the COVID-19 disease. According to the existing literature, fatigue is also commonly experienced after the acute phase of the disease. Only one study has examined fatigue six months after the acute phase of the COVID-19 so more research on persistent fatigue after the COVID-19 disease is needed. The aim of this study was to explore whether COVID-19 patients have more fatigue six months after the acute phase of the disease compared to controls. In addition, the associations between fatigue and the level of care, duration of the hospital stay, gender, and age were examined. Methods: A total of 175 participants took part in the study. 46 (37 % women) of the COVID-19 patients were treated in the intensive care unit (ICU), 46 (67 % women) in the non-intensive ward and 41 (76 % women) did not receive hospital care. In addition, there were 42 (60 % women) healthy controls. The mean age of the participants was 54 years. Fatigue was measured with the MFI-20 which consists of five subscales: general fatigue, physical fatigue, decreased motivation, decreased activity and mental fatigue. A multivariate analysis of variance was conducted to examine the differences in fatigue between the three patient groups and controls, when the effects of age and gender and their interaction were controlled. A multivariate regression analysis was performed to investigate the association between fatigue and the duration of the hospital stay in the patients who had been hospitalized, when the effects of age and gender were controlled. Results: Participants in the ICU, ward and home groups experienced more fatigue compared to controls six months after the acute phase of the COVID-19 disease. All patient groups differed significantly from controls in general and physical fatigue and the ICU and home groups differed significantly from controls in decreased motivation and activity. There were no differences in mental fatigue between the groups. There were no differences in fatigue between participants in the ICU, ward and home groups, nor was there an association between the duration of the hospital stay and fatigue. There was a significant difference in fatigue symptom profiles between male and female participants. Gender and age also had a significant interaction effect on fatigue: the difference in the profiles for the two genders was highlighted in younger participants. Age, however, had no independent effect on fatigue. Conclusions: In line with previous studies, COVID-19 patients differed from healthy controls in fatigue. As a new finding, it was discovered that patients who had not received hospital care also had persistent fatigue after the acute phase of the COVID-19 disease. This emphasizes the need to take possible fatigue into account regardless of whether the patient was hospitalized in the acute phase of the disease. Future research should focus on identifying risk factors for fatigue experienced after the COVID-19 disease. In addition, it is important to examine how large a percentage of the patients experience clinically significant fatigue.
  • Fonsell-Lehto, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2022)
    In the spring of 2020, primary school students were transferred to distance education for health safety reasons. Distance education environments were set up from a wide variety of teachers’ and schools’ starting points at the expense of equality. The need for design-based research on IT-mediated teaching expanded from adult education environments to primary school, where the importance of self-determination was emphasized. The purpose of the study was to form recommendations for the primary school distance education provider by looking at the experiences of the guardians. For the description of distance education arrangements during the 2020 state of emergency this is a case study, and a design research for the development of distance education recommendations. The foundations for the thematic analysis was the theoretical distance education description by Simonson and Seepersaud (2019). The secondary data was received from an extensive national distance education and well-being project. 526 Helsinki-based guardians’ multi-perspective open text form responses were demarcated for examination. In the phenomenographic research method, experiences of the guardians were summarised using quantification. Recommendations for teachers, education organisers and guardians were formed through interpretation of the data. The perspective of guardians was well suited for the educational design research. According to the results, the most challenging situation in distance education was caused by weak selfdeter-mination of primary school aged children, which was best supported with the help of the teacher, if not the pupils’ own parent. Inequality was highlighted both in the quantity and quality of teaching provided by the teacher and in the home's ability to support the child. Surprisingly, the results described the normal conditions of modern school as a scene of noise, fears, bullying, stress and strain. About 10 % of guardians described distance education as a better learning environment for their child compared to normal conditions. As a guideline based on the design research, it is recommended that the primary school teacher provides daily support and assessment for the pupil, instructions available to the pupil, contact at home - but flexibly to case-by-case and depending on the teacher's competence, and continually developing one's own work.