Browsing by Subject "covid-19"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Kuoppakangas, Päivikki; Lindfors, Juha; Stenwall, Jari; Kinder, Tony; Talonen, Antti (2020)
    During 2020, the COVID-19 crisis expanded the use of digital tools in public health and social care. The aim of this qualitative, single-case study was to scrutinize how homecare professionals experienced meaningfulness in their work in the midst of a crisis and with the utilization of the videophone in long-term homecare service provision. The empirical data consisted of 20 thematic interviews carried out among homecare professionals and their managers in the city of Tampere, Finland. The results indicated that the videophone can generate significance, self-realization and broader purposes among homecare professionals, thus providing meaningfulness for work in the midst of a crisis and continuous work-related changes. In addition, a crisis may support change in the meaningfulness of e-welfare in work-related tasks and aid in overcoming reluctance amongst public-sector social care (homecare) professionals towards an e-welfare initiative: the videophone (VideoVisit).
  • Marjakangas, Satu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Reumahoito on mullistunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Entistä useampi tulehduksellista reumasairautta sairastava saadaan oireettomaksi uusien lääkehoitojen ansiosta. Elämänlaatututkimuksissa reumasairaiden kokema elämänlaatu on todettu perusväestöön verrattuna huonommaksi. Koska lääkehoito on kehittynyt ja yhä useampi reumasairaus saadaan oireettomaksi, onkin tarve selvittää, mitä reumasairaat itse ajattelevat omasta elämänlaadustaan ja ikääntymisestään 2020-luvun Suomessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, millaista ikääntyneen reumasairaan elämänlaatu on ja mitä elämänlaatua lisääviä tai heikentäviä tekijöitä he kokevat elämässään sekä selvittää millaisia vaikutuksia ikääntymisellä, reumasairaudella ja covid-19 pandemialla on heidän elämäänsä. Aineisto hankittiin haastattelemalla puhelimitse kymmentä reumasairasta ikääntyvää. Haastateltavat löydettiin Reumaliiton jäsenrekisteristä satunnaisotannalla ja tiedustelemalla heidän halukkuuttaan ja sopivuuttaan tutkimukseen. Haastateltavista viisi sairasti nivelreumaa ja kolme muuta tulehduksellista reumasairautta. Kahdella diagnoosina oli fibromyalgia. Aineistonkeruumuotona oli teemahaastattelu, sekä Euro-His-8-elämänlaatukysely. Tutkimus oli laadullinen terveystutkimus, missä hyödynnettiin myös määrällistä elämänlaatukyselyä. Aineiston analyysi tehtiin sisällönanalyysin avulla. Tähän tutkielmaan osallistuneiden reumasairaiden ikääntyneiden elämänlaatu näyttäytyy yleisesti melko hyvänä. Osalla reumasairaus vaikuttaa paljonkin jokapäiväiseen elämään, ja joillakin ei juuri ollenkaan. Reumasairaan ikääntyneen hyvä elämänlaatu koostuu hyvästä terveydestä, itsenäisestä selviytymisestä, tuesta ja avusta, mielekkäästä tekemisestä, hyvästä asumisesta ja toimivista ihmissuhteista. Elämänlaatua lisääviä tekijöitä olivat muun muassa liikuntakyvyn ja terveyden säilyminen, arkiaskareista selviytyminen, positiivinen ajattelu, sopeutuminen sairauteen ja ikääntymiseen, hyvät ihmissuhteet, sosiaaliset aktiviteetit, itseä miellyttävä asunto ja asuinympäristö sekä riittävä toimeentulo. Heikentäviä tekijöitä olivat muun muassa huonossa hoitotasapainossa oleva sairaus ja siitä johtuva huono fyysinen toimintakyky, pelko sairauden pahenemisesta ja toimintakyvyn menettämisestä, raskaat elämäntilanteet, jaksamattomuus, yksinäisyys, menetykset, ihmissuhdeongelmat, asunnon puutteet ja liikkumisen esteet. Covid-19-pandemia oli vaikuttanut ikääntyneiden reumasairaiden elämään lähinnä menojen ja harrastusten peruuntumisena, ulkopuolisen avun tarpeen lisääntymisenä, pelkona omasta tai läheisten sairastumisesta, passiivisen oleskelun lisääntymisenä, lähikontaktien puutteena, asiointitaitojen ruostumisena sekä haluttomuutena lähteä kodin ulkopuolelle, mutta toisaalta myös omaehtoisen liikunnan lisääntymisenä ja elämän leppoistumisena. Ikääntymiseen reumasairaana liittyy toiveikkuus, taistelutahto, pelko sekä sopeutuminen. Näyttää siltä, että myös pitkään sairastaneet ovat hyötyneet uusista lääkehoidoista ja elämänlaatu on kohentunut. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on kuitenkin tärkeä tiedostaa, että ihmisten elämänlaatuun vaikuttaa myös monet terveydenhuollon ulkopuoliset tekijät. Tässä tutkimuksessa tuli esille hyvien ihmissuhteiden ja tukiverkostojen tärkeys, joiden ansiosta haastateltavat voivat pääosin hyvin ja pärjäsivät kotonaan. Onko niin kuitenkaan kaikilla? Kuntien rooli palvelutarpeen kartoittamisessa on tärkeää ja keskittyminen erityisesti haavoittuvimpiin ikääntyviin. Myös järjestöt voisivat olla suuremmassa roolissa järjestämässä palvelujärjestelmää täydentäviä ennaltaehkäiseviä tukimuotoja.
  • Luomanen, Sari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vuoden 2019 alusta lähtien Covid-19- virus on aiheuttanut akuutin yhteiskunnallisen ja taloudellisen kriisin. Ihmisten turvallisuuden takaamiseksi ja terveydenhuollon kantokyvyn varmistamiseksi yhteiskunta on ollut sulkutilassa eripituisia ajanjaksoja aiheuttaen maalle runsaita taloudellisia ongelmia. Suomen valtiolla on ollut suuri rooli talouden tukijana ja elvyttäjänä, joten julkinen velkasuhde on noussut korkeaksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, onko koronapandemian myötä taloustiede tuottanut uuden talouspoliittisen mallin, joka oikeuttaa julkinen velkaantumisen eri tavalla kuin aiemmin? Lisäksi työssä tarkastellaan sitä, onko uusi talouspoliittinen malli ollut olemassa jo ennen koronapandemiaa. Koronapandemiaan liittyvä julkinen keskustelu valtion velkasuhteen noususta alkoi keväällä 2020 julkaistujen laajojen talousraporttien jälkeen. Tässä työssä käydään läpi tarkemmin velkasuhteesta käytyä julkista keskustelua Helsingin Sanomissa julkaistujen pääkirjoitusartikkeleiden avulla, joita analysoidaan retorisen diskurssianalyysin keinoin. Analyysin tueksi tutkielmaan haastateltiin kolmea suomalaista talousasiantuntijaa. Tässä työssä esitetään, että suhtautuminen julkiseen velkaantumiseen on muuttunut Suomessa ja velkaantuminen oikeutetaan eri tavalla kuin aiemmin. Näin ollen taloustiede on tuottanut uuden talouspoliittisen mallin, jossa velkaantuminen on oikeutetumpaa kuin ennen koronapandemiaa. Velkamyönteisempi ideologia on kuitenkin ollut olemassa jo ennen koronapandemiaa, mutta pandemia sysäsi liikkeelle tämän taustalla jo aiemmin olleen muutoksen. Syitä velkamyönteisyydelle on muun muassa alhaiset korot, pitkään jatkunut taloudellinen pysähtyneisyys ja tarve siirtyä ekologisesti kestävämpään yhteiskuntaan. Valtiontaloutta hoidettiin vuosikymmeniä tiukan talouskurin ideologiaan nojautuen, jossa velkaantuminen oli suositeltavaa ainoastaan väliaikaisesti ja pakon vuoksi. Koronapandemian myötä suhtautuminen velkasuhteen nousuun on muuttunut, sillä olosuhdetekijät ovat olleet suotuisat. Taloustieteen performatiivisuus ei kuitenkaan toteudu suoraan, vaan uuden mallin välittäjä on talouspolitiikka, jonka kulloisenkin mallin avulla taloutta tuotetaan ja rakennetaan tietynlaiseksi.
  • Magnusson, Pia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Due to advanced technology and globalization people have greater physical flexibility which also applies to workplaces. Employees in offices can work in more flexible ways which makes distance work even more common. The traditional office environments that we have been using for a long time are making way for more flexible offices, the most flexible of them is called agile workplace. Everyone is located in the same space, both leaders and workers, in the agile workplace office. Distance work is more common and the hierarchy be-tween the leader and the workers is smaller. The aim for this study is therefore to take a closer look at what challenges and possibilities the leaders experience in the agile workplac-es as well as how leaders experience stress and well-being in these offices. The purpose is also to study how the situation with the virus covid-19 year 2020 affected the leaders and their experience of stress and well-being during this time. Nine (9) interviewees participated in the study. The informants were leaders in agile work-places. The study used a qualitative research method with phenomenological semistructured interviews. The interviews were then analysed by a thematic analyse method with an induc-tive approach. Results indicate that challenges occur regarding the noises and disturbances in the offices. There also occur challenges regarding tasks that demand concentration and when dealing with confidential material. Possibilities was found in the environment itself as well as the freedom and flexibility in the office environment. The agile workplace created possibilities regarding quick and effective communication, great social interaction and the office contrib-uted with great ergonomics. The interviewees had good well-being and did not experience stress due to the office environment. Covid-19 had not affected the informants significantly. Some experienced occasional stress due to the virus. They had more leisure time which af-fected their well-being positively while the social contacts had been erased which had a neg-ative effect on their well-being.
  • Virtanen, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Abstract Long-lasting symptoms potentially related to Covid-19 have been recognized by medical practitioners and through peer support groups on social media platforms. Currently there is no consensus on detailed clinical picture or prevalence of these symptoms and their underlying pathophysiologies remain largely unexplored. This is a literature review exploring firstly what kind of research has been conducted thus far on post Covid-19 symptoms and medical findings. Secondly, we portray, what is known about the symptom prevalence and medical findings based on the current literature. This thesis includes a structured search on Pubmed looking for three kinds of studies: 1. Symptom prevalence, 2. Medical examination findings and 3. Case studies on rare manifestations. Only studies with PCR/antibody confirmed subjects were included and the symptomatology or medical findings was set only to comprise reports covering the time period at least three weeks after biological confirmation of acute Covid-19. Symptom prevalence across the studies was found very heterogenous. In order to get a deeper insight into this notion, we grouped the studies according to acute illness severity and time point of inquiry/questionnaire after initial illness. However, also this grouping resulted in great variations in the findings within groups, further confirming the initial impression of great variability across study results. In many studies, the inclusion criteria were set only to prior Covid-19 illness and cohort characteristics were poorly described. For these reasons, comparisons across the studies were impaired and it became clear that controlled, more stratified research is warranted in the future. Studies on symptoms lacked control groups further hindering the analysis. Fatigue and dyspnea were most prevalent symptoms in our review. Prevalence of some symptoms such as anosmia and hair loss appeared to be increased compared to our clinical experience on prevalence in population. However, as control groups were lacking, even these observations remained unreliable. With regards to medical examinations, various kinds of abnormal findings were reported. However, control groups were mostly lacking. The impression was that the rate of abnormal findings appeared to be increased. They included e.g. the following: There were signs of pulmonary impairment in a large proportion of chest CT’s with ground glass opacity being the most common finding. In pulmonary function tests, a decreased diffusion capacity was common. Vascular pathologies were explored through large vessel PET, brain PET exploring metabolic rate as an indirect measure of vascular function, nailfold videocapillaroscopy and retinal angiography. Results were suggestive of large vessel vasculitis and brain hypometabolism with varying findings on microvasculature. Cardiac MRIs and echocardiography showed high prevalence of abnormal findings. There were observations of long-lasting dermatologic symptoms. Lowered cognition and psychiatric symptoms were also observed post-acute Covid-19. The key finding was that the disease entity calls for more stratified and defined cohort studies with controls. Organ dysfunction findings seem prevalent and are a good starting point for studies looking into pathophysiologies of post Covid-19 disease entities.
  • Pitkänen, Kati; Hannonen, Olga; Toso, Stefania; Gallent, Nick; Hamiduddin, Iqbal; Halseth, Greg; Hall, Michael C.; Müller, Dieter K.; Treivish, Andrey; Nefedova, Tatiana (Matkailututkimus, 2020)
    Matkailututkimus 16, 2 (2020)
  • Finell, Eerika; Vainio, Annukka (2020)
    It has been well documented that both risk perception and group identification are related to psychosocial well-being. However, their combined effect has rarely been analyzed. We examined the combined effect of perceived risk associated with COVID-19 infection at work and work community identification on psychosocial well-being (i.e., frequency of stress symptoms) among health care and social sector workers in Finland (N = 1279). Data were collected via an online questionnaire in June 2020 and analyses of covariance were conducted. Perceived COVID-19 infection risk at work was classified into high, medium and low risk. In total, 41% of participants reported a high risk. After all background variables were included, participants who reported high perceived infection risk and low work community identification reported stress symptoms more often than those who reported high perceived risk and high identification (p = 0.010). Similarly, the former differed significantly from all other comparison groups (medium and low risk, p <0.001), being the most stressed. We found that perceived infection risk and work community identification were not related to each other. Our conclusion is that high work community identification can buffer employee stress when faced with a high perceived health risk. In the context of the COVID-19 pandemic, work organizations with a high infection risk should advance the possibility of employees' identification with their work community.
  • Kangas, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastelen, miten Japania käsiteltiin Helsingin Sanomien covid-19 -uutisoinnissa keväällä 2020. Teoreettisena lähtökohtana on kehysteoria: samat faktat ja tapahtumat voi esittää ja tulkita eri asioita painottaen, eli kehystää eri tavoin. Useiden empiiristen tutkimusten mukaan kehystys vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisen kuvan viestin vastaanottaja muodostaa käsiteltävästä asiasta. Tutkin toisaalta sitä, mitä Helsingin Sanomat uutisoi ja mitä se jätti uutisoimatta Japanin epidemiatilanteesta, ja toisaalta sitä, miten se kehysti esittämänsä asiat. Media ja mediatalot ovat enemmän tai vähemmän kytköksissä taloudellisiin ja poliittisiin valtarakenteisiin, ja globaalissa maailmassa valtarakenteetkin ovat globaaleja. Ulkomaanuutiset päätyvät Helsingin Sanomiin kansainvälisten uutistoimistojen ja mediatalojen ketjun kautta. Yksi ajatustapoihin kytkeytyvä globaali valtarakenne on kulttuurillinen jaottelu ”itään” ja ”länteen” ja siihen liittyvä orientalismi. Yhdysvaltalainen ja brittiläinen media on käsitellyt Japania orientalistisesti, ja pyrin selvittämään, välittyikö tällainen käsittelytapa mediatalojen ketjun kautta myös Helsingin Sanomiin. Aineistoni sisältää ne Helsingin Sanomien covid-19 -aiheiset artikkelit ajanjaksolta 16.1.-31.5.2020, joissa Japani mainitaan (talousuutiset pois lukien). Tarkastelujakso alkaa päivästä, jona Japanissa todettiin ensimmäinen covid-19 -tartunta. Se kattaa tartuntalukujen ensimmäisen merkittävän nousun ja laskun (taudin ns. ”ensimmäisen aallon”) Japanissa sekä ajanjakson, jona maassa oli voimassa hätätila. Erittelen ja luokittelen aineistossani esiintyviä kehyksiä sisällönanalyysiä muistuttavalla menetelmällä. Pääasiallinen metodini on kuitenkin kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla tarkastelen, millaisin kielellisin keinoin kehyksiä rakennetaan. Tutkielmassani rakennan japanilaisia alkuperäislähteitä käyttäen kuvan Japanin covid-19 -epidemiasta keväällä 2020 ja sen hillitsemiseksi tehdyistä toimista. Sen jälkeen tarkastelen Helsingin Sanomien uutisointia tätä taustaa vasten ja vertailen uutisoinnin välittämää käsitystä muodostamaani kuvaan. Japanissa koronaepidemia eteni aluksi verrattain hitaasti. Vaikka se alkoi aiemmin kuin Suomessa, huolet terveydenhuollon kantokyvystä nousivat esiin myöhemmin. Uutisoinnissaan Helsingin Sanomat alkoi kuitenkin käsitellä Japanin toimia onnistuneina käytännössä vasta sitten, kun oli selvää, että kuolleisuus oli jäänyt pienemmäksi kuin Suomessa. Yksi toistuva kehystys oli esittää Japanin toimet hitaina tai tehottomina. Tämä kehys oli yleensä omaksuttu käytetyistä lähteistä. Se kytkeytyy yhtäältä aiempaan Japania koskevaan uutisointiin ja toisaalta implisiittisiin oletuksiin siitä, millaiset epidemianhallintamallit nähtiin toimivina. Lisäksi uutisoinnista nousi esiin mm. kehys, jossa Suomi ja Japani rinnastettiin, ja kehys jossa käsiteltiin epidemian vaikutuksia tyypillisen japanilaisina pidettyihin ilmiöihin. Helsingin Sanomien käyttämät medialähteet olivat yhtä lukuun ottamatta englanninkielisiä, ja niissä painottui yhdysvaltalainen näkökulma. Usein lehti omaksui aihepiirejä ja kehyksiä suoraan lähteistään. Orientalistista käsittelyä Helsingin Sanomissa ei voi kuitenkaan sanoa esiintyneen silloinkaan, kun sitä oli nähtävissä lähteissä. Kehys, jossa Suomi ja Japani samaistettiin, oli yleisempi kuin Japanin outona ja vieraana esittävä kehys.
  • Kallio, Paula (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objective: Fatigue is a common symptom of the acute phase of the COVID-19 disease. According to the existing literature, fatigue is also commonly experienced after the acute phase of the disease. Only one study has examined fatigue six months after the acute phase of the COVID-19 so more research on persistent fatigue after the COVID-19 disease is needed. The aim of this study was to explore whether COVID-19 patients have more fatigue six months after the acute phase of the disease compared to controls. In addition, the associations between fatigue and the level of care, duration of the hospital stay, gender, and age were examined. Methods: A total of 175 participants took part in the study. 46 (37 % women) of the COVID-19 patients were treated in the intensive care unit (ICU), 46 (67 % women) in the non-intensive ward and 41 (76 % women) did not receive hospital care. In addition, there were 42 (60 % women) healthy controls. The mean age of the participants was 54 years. Fatigue was measured with the MFI-20 which consists of five subscales: general fatigue, physical fatigue, decreased motivation, decreased activity and mental fatigue. A multivariate analysis of variance was conducted to examine the differences in fatigue between the three patient groups and controls, when the effects of age and gender and their interaction were controlled. A multivariate regression analysis was performed to investigate the association between fatigue and the duration of the hospital stay in the patients who had been hospitalized, when the effects of age and gender were controlled. Results: Participants in the ICU, ward and home groups experienced more fatigue compared to controls six months after the acute phase of the COVID-19 disease. All patient groups differed significantly from controls in general and physical fatigue and the ICU and home groups differed significantly from controls in decreased motivation and activity. There were no differences in mental fatigue between the groups. There were no differences in fatigue between participants in the ICU, ward and home groups, nor was there an association between the duration of the hospital stay and fatigue. There was a significant difference in fatigue symptom profiles between male and female participants. Gender and age also had a significant interaction effect on fatigue: the difference in the profiles for the two genders was highlighted in younger participants. Age, however, had no independent effect on fatigue. Conclusions: In line with previous studies, COVID-19 patients differed from healthy controls in fatigue. As a new finding, it was discovered that patients who had not received hospital care also had persistent fatigue after the acute phase of the COVID-19 disease. This emphasizes the need to take possible fatigue into account regardless of whether the patient was hospitalized in the acute phase of the disease. Future research should focus on identifying risk factors for fatigue experienced after the COVID-19 disease. In addition, it is important to examine how large a percentage of the patients experience clinically significant fatigue.