Browsing by Subject "dalit-teologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Metso, Mari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä tutkielma käsittelee Keith Hebdenin kristillistä anarkismia vastauksena dalit-teologiaan. Tutkielman keskiössä on kysymys toimijuudesta ja toiminnasta. Tutkimuskysymyksiä ovat: kuka Hebdenin ajattelussa toimii ja mitä toimijuus on? Mikä on oikeanlaista toimintaa ja mihin se tähtää? Minkälaisia oletuksia toiminta asettaa toimijalle ja toiminnan kohteelle? Lisäksi tutkielma vastaa kysymykseen siitä, miten Mohandas Gandhin filosofia liittyy Hebdenin ajatteluun ja miten se tukee dalitien toimijuutta. Päälähteenä tutkielmassa on Hebdenin teos Dalit Theology and Christian Anarchism (2011) sekä Hebdenin muu tuotanto niiltä osin, jossa hänen ajattelunsa liittyy tutkielman teemaan. Toissijainen lähde on Hebdenin ajattelun taustalla vaikuttavan Walter Winkin teos Powers That Be (1998). Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Analyysi nostaa esiin Hebdenin ajattelusta kolme erillistä toimijaa, jotka ovat dalit-toimija, me-toimija ja vihollinen. Dalit- ja me-toimijat toimivat yhdessä samaan päämäärää kohti. Heidän toimintansa kohteena on vihollinen, joka ylläpitää yhteiskunnan rakenteellista väkivaltaa ja kastisortoa. Päätoimija Hebdenin ajattelussa on dalit ja dalitien yhteisö. Dalitien toimijuus alkaa oman nimen valinnan prosessilla. Prosessi vahvistaa vastustuksen identiteettiä. Tutkielma osoittaa, että Hebden tulee vahvistaneeksi kuvaa dalitien kollektiivisesta identiteetistä samalla, kun hän toteaa dalitien identiteettien moninaisuuden. Tutkielmassa selviää että oikeanlainen toiminta määräytyy kristillisen anarkismin viitekehyksen kautta ja se tarkoittaa dominoivan, rakenteellista väkivaltaa ylläpitävän tahon väkivallatonta vastustamista. Hebdenin esiin nostamat esimerkit dalit-kulttuurista osoittavat, että toiminta on muun muassa notkeaa vastakulttuuria ja dalitien todellisuuden esiin nostamista. Analyysi osoittaa, että Hebden pitää dalitien kulttuuria luonnostaan anarkistisena. Tällä hän tarkoittaa dalitien vastustuksen identiteettiä, vallan jakauttamista, yhteisöllisyyttä ja daliteja alistaviin tahoihin kohdistuvaa väkivallatonta vastustusta. Hebdenin mukaan dalit-teologian tulisi olla sellaista, jossa otetaan huomioon dalitien luonnollinen anarkistisuus. Dalit-teologian tulisi uskaltaa kritisoida valtiota ja sen tulisi käyttää vastustuksen hermeneutiikkaa. Hermeneutiikan avulla löydetään väkivaltaa ylläpitävät tahot sekä väkivallattomuutta tukevat narratiivit, joilla kumotaan väkivaltaan oikeuttava myytti. Vastustuksen lopullinen tarkoitus on sekä sorrettujen että sortajien vapautuminen. Dalit-teologian tulisi siis olla kaikkia varten. Hebdenin koostamaa toimintamallia “Gandhi ja Jeesuksen vastustuksen taktiikka” analysoimalla selviää, että dalit-toimijalle asetetut oletukset liittyvät erityisesti luottamukseen. Toimijan on luotettava itseensä, toiminnan kohteeseen eli viholliseen sekä väkivallattoman taktiikan toimimiseen. Tutkielma osoittaa, että Gandhin filosofia ja esimerkki tukee huonosti dalitien toimijuutta, mutta sillä on kuitenkin mahdollisuus lisätä solidaarisuutta eri kastiryhmien välillä kastisorron vastaisessa toiminnassa sekä motivoida väkivallattomaan vastustukseen.
  • Orpana, Tiia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Nimi ’dalit’ kuuluu kastittomille ja kantaa mukanaan kastisyrjinnän pitkää historiaa. Keskeinen osa tätä historiaa on se, kuinka kastisyrjintää on perusteltu hindulaisuudella. Tässä tutkielmassa tarkastelen kolmen intialaisen dalitin käsityksiä hindulaisuudesta jälkikoloniaalin teoreettisen viitekehyksen läpi. Kaikki kolme valitsemaani dalitia – valtakunnanpoliitikko B.R. Ambedkar, sekä dalit-teologit A.P. Nirmal ja V. Devasahayam – tulkitsevat kastijärjestelmää sisäpuolisina mutta hindulaisuutta ulkopuolisina. Tutkimuskysymykselläni on kaksi aiempaan tutkimukseen perustuvaa apukysymystä. Ensiksi, tarkastelen dalitiutta erityisenä sorron kontekstina, josta käsin hindulaisuutta luetaan. Toiseksi, tarkastelen kolonialismin epistemologista vallankäyttöä ‘hindulaisuuden’ käsitteellistämisessä. Tutkielman metodina on käsiteanalyysi. Lähteenä on yhteensä viisi tekstiä: Ambedkarin puhe, sekä kaksi teologista tekstiä Nirmalilta ja Devasahayamilta. Hindulaisuus näyttäytyy valitsemilleni dalit-lähteille olemuksellisesti sortavana uskontona. Heidän tapansa rakentaa sorron olemus etenkin pyhistä kirjoituksista, bramiini-pappiskastin auktoriteetista, sekä kastin opillisista perusteluista ei tule tyhjästä, vaan sen voi nähdä liittyvän laajempaan kolonialistiseen tapaan käsitteellistää ’uskonto’. Kuitenkin, valitsemani dalit-lähteiden voisi nähdä käyttävän kastisyrjinnän ’uskonnollista’ olemusta strategisena keinona painottaa syrjinnän pysyvyyttä ja kokonaisvaltaisuutta. Kaikki lähteeni pitävät hindulaisuutta olemuksellisesti sortavana, mutta heidän tapansa suhtautua omaan dalitiuteensa eroavat toisistaan, mikä näkyy myös heidän yksilöllisissä painotuksissaan hindulaisuuden käsittelyn suhteen. Siinä missä kristityille dalit-teologeille dalitiudella on vapautettu ja ensisijainen asema suhteessa Jumalaan, demokraattisen ja modernisoidun Intian rakentamiseen sitoutunut valtakunnanpoliitikko Ambedkar pyrkii ennen kaikkea kasti-identiteettien hävittämiseen. Heidän erilaiset tapansa käsitteellistää ’uskontoa’ suhteessa vapautukseen näkyvät tässä. Dalit-lähteeni eivät näe, että kääntymys yhdestä uskonnollisesta traditiosta toiseen olisi riittävä ratkaisu kastisyrjinnän todellisuuteen. Heille raja sorron ja vapautuksen välissä ei kulje kahden uskonnon välillä. Sen sijaan, he vaativat ja rakentavat kokonaisvaltaisempaa kastitodellisuuden transformaatiota, jossa transsendentit ja maalliset vapautustaistelut sekoittuvat.