Browsing by Subject "demokratisoituminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Korteniemi, Eeva (2010)
    Tutkimukseni tarkastelee Venäjän presidentti Vladimir Putinin demokratiaretoriikkaa ja -käsitystä. Tutkimuksen aineistona ovat presidentti Putinin demokratiasanan sisältävät puheet aikaväliltä 31.12.1999–31.12.2006. Puheet olen jaotellut yleisön mukaan kahteen ryhmään: puheet venäläisille ja puheet ulkomaiselle yleisölle. Tämä jaottelu tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman Putinin demokratiaretoriikan tarkasteluun ja siihen, kuinka Putin on puhuessaan tietoinen yleisöstään. Analyysimenetelmänä käytetään Aristoteleen retoriikkaa. Lisäksi puheiden analysoinnissa kiinnitetään huomiota aikaperspektiiviin: onko Putinin demokratiakäsitys ja -retoriikka yhtenäistä vai tapahtuuko siinä muutoksia aikarajauksen sisällä? Toisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on selvittää Putinin demokratiakäsitettä: mistä palasista se muodostuu? Tutkimuskirjallisuutena käytetään sekä demokratisoinnin että demokratian teorioita. Demokratisoitumisen kolmas aalto toi mukanaan termin rajoitettu demokratia, jossa poliittinen järjestelmä on yhdistelmä demokraattisista ja ei-demokraattisista piirteistä. Tässä tutkimuksessa käsitettä rajoitettu demokratia on sovellettu presidentti Putinin puheiden tarkasteluun. Rajoitetun demokratian sisään voidaan laskea kuuluvaksi Venäjän demokratiasta usein käytetyt termit ohjattu ja suvereeni demokratia, joita myös Putinin demokratiakäsite ja -retoriikka ilmentävät. Tutkimukseni osoittaa, että Putinin luoma demokratia on tietynlaista rajoitettua demokratiaa. Siinä yhdistyvät demokratian perusarvot ja vahva, luja valtio, jossa presidentillä on keskeinen ja ratkaiseva rooli. Putinin korostamat demokratian perusarvot ovat hyvin lähellä yleisesti lännessä hyväksyttyjä demokratian periaatteita. Nämä demokratian perusarvot eivät kuitenkaan ole koko totuus Putinin demokratiasta, vaan valtiolla pitää olla vahva ote maan kehityksestä ja maan päämiehen tehtävä on pitää valtio yhtenäisenä. Tutkimukseni myös osoittaa, että presidentti Putinin demokratiaretoriikka venäläiselle ja ulkomaiselle yleisölle on erilaista. Ulkomaiselle yleisölle Putin argumentoi. Venäläiselle yleisölle puhuessaan Putin ei argumentoi, vaan käyttää asemaansa maan tärkeimpänä henkilönä hyväkseen. Putinin demokratiaretoriikka ja -käsite voidaankin nähdä toisiinsa kietoutuneina elementteinä.
  • Väkevä, Katri (2006)
    Demokratisoitumisen niin sanotun kolmannen aallon myötä autoritaariset regiimit vaihtuivat demokraattisiksi suuressa joukossa valtioita ympäri maailman. Erityisen merkittäväksi tämä prosessi osoittautui Latinalaisessa Amerikassa, johon lukeutuvista valtioista suurin osa demokratisoitui kyseisellä ajanjaksolla. Uusien demokratioiden välillä on kuitenkin havaittavissa erittäin suuria eroja regiiminvaihdoksen jälkeisessä kehityksessä – näin myös Latinalaisessa Amerikassa. Koska kyseinen alue muodostaa historiallisten kokemustensa osalta suhteellisen homogeenisen joukon, pyritään sen avulla selvittämään, mikäli demokratisoitumisen jälkeisen kehityksen suuntaa voidaan selittää itse demokratisoitumisprosessin ominaispiirteiden avulla. Selittäviksi tekijöiksi valitaan prosessin aikaiset taloudelliset ja poliittiset reformit, argumentoiden näiden institutionaalisten muutosten vaikuttavan yli transition uusien poliittisten johtajien kohtaamiin kannustimiin. Kehitystä mitataan talouspolitiikan avulla, joka jaetaan yleiseen ja taloudellisen tasa-arvon parantamiseen tähtäävään politiikkaan. Aiemmassa tutkimuksessa esiintyy ristiriitaisia tuloksia koskien erilasten reformien vaikutusta talouspolitiikkaan. Tutkimustulokset on kuitenkin saavutettu hyvin erilaisten tutkimusotteiden avulla, eikä reformien yhteisvaikutuksia ole tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, vaikuttavatko molemmat reformit positiivisesti talouspolitiikkaan ja lisäksi, ilmenevätkö niiden vaikutukset eri tavalla talouspolitiikan kahdella eri alueella. Lähtökohtana on polkuanalyyttinen näkökulma, jonka mukaan tietyn hetken valinnat ohjaavat valintoja tulevaisuudessa. Itse analyysi on kaksiosainen. Aluksi tutkimuskysymystä lähestytään laadullisen vertailevan analyysin avulla, vertaillen suurempaa maajoukkoa. Toisessa vaiheessa perehdytään syvällisemmin yhden maan, Brasilian, demokratisoitumisprosessiin ja sitä seuranneeseen kehitykseen. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että taloudellisilla reformeilla on ilmeisen suotuisa vaikutus talouspolitiikan molempiin lohkoihin. Poliittisten reformien osalta tulokset ovat ristiriitaisia, eikä odotettua vahvaa yhteyttä taloudelliseen tasa-arvoon ole havaittavissa. Maa-analyysi, joka keskittyy erityisesti taloudellisen tasa-arvon kysymykseen, osoittaa, että selitykseen on välttämätöntä sisällyttää niin yhteiskunnan sosio-historialliset piirteet kuin transitioprosessin luonnekin. Nämä välittävät tekijät ratkaisevat sen, mikä poliittisten reformien lopullinen merkitys on. Tulosten perusteella voidaan argumentoida, että politiikan suuntautuminen taloudellisen tasa-arvon parantamiseen riippuu suuressa määrin demokratian tasosta. Taloudellisten reformien havaittu suora positiivinen vaikutus viittaa siihen, ettei demokratian tasolla olisi yhtä vahvaa vaikutusta yleiseen talouspolitiikkaan. Tutkimuksessa käytettäviä keskeisiä lähteitä ovat Giavazzi & Tabellini (2004), Maravall (1997), Gill (2000), (1990) ja Ragin (1987; 2000).
  • Viitala, Jenni (2005)
    Tutkielma käsittelee Indonesian desentralisaatiota ja sen vaikutuksia hyvän hallinnon kehittymiselle. Indonesia on viimeisten viiden vuoden aikana läpikäynyt suuria muutoksia. Suharton diktatuuri vaihtui demokraattiseksi hallintojärjestelmäksi, paikallishallinnot saivat runsaasti autonomiaa ja lisäksi Aasian talouskriisi koetteli Indonesiaa erityisen ankarasti. Desentralisaatio toteutettiin pitkälti valtion yhtenäisyyden vaalimiseksi, sillä paikalliset autonomiavaatimukset olivat 1990-luvun lopulla vahvistuneet monin paikoin. Desentralisaation merkitystä hyvän hallinnon kehittymiselle tutkielma lähestyy erilaisten hallinnon laatua kuvaavien teemojen kuten kansalaisten osallistamisen päätöksentekoon ja korruption avulla. Pyrkimyksenä on selvittää miten laajamittainen poliittinen, hallinnollinen ja taloudellinen desentralisaatio ovat näiden teemojen osalta vaikuttanut hallinnon laatuun. Desentralisaation vaikutusten ohella pohditaan myös merkittävimpiä tekijöitä ja puutteita, jotka estävät hyvän hallinnon toteutumista Indonesiassa. Desentralisaation perusteleminen hallinnon laatua parantavilla ominaisuuksilla on ollut vahvasti esillä sekä teoreettisessa kirjallisuudessa että kansainvälisten avustusjärjestöjen agendoilla. Mm. UNDP on todennut desentralisaation avulla olevan mahdollista mm. parantaa palveluja sekä vahvistaa demokraattisten arvojen olemassaoloa. Kriittisemmin desentralisaation hallinnon laatua parantaviin vaikutuksiin suhtautuvat sen sijaan korostavat desentralisaation johdosta esimerkiksi korruption lisääntyvän alemmilla hallintotasoilla. Jokaisen tutkielmassa käsitellyn teeman yhteydessä tarkastellaan myös sitä, millaisia väitteitä desentralisaation ja hallinnon laatua kuvaavan teeman suhteesta on esitetty, ja miten nämä väitteet Indonesian kohdalla pitävät paikkansa. Tutkielma osoittaa, että desentralisaatiolla ei ole ollut ainoastaan hallinnon laatua parantavia vaikutuksia Indonesiassakaan. Desentralisaatio on toisaalta tukenut tiettyjen hyvään hallintoon liitettyjen ominaisuuksien, kuten kansalaisten osallistamisen päätöksentekoon, vahvistamista. Korruptiota sen sijaan ei ole Indonesiassa pystytty kitkemään desentralisaationkaan avulla. Lisäksi tutkielmassa summataan, mihin toimenpiteisiin tulisi hallinnon laadun parantamiseksi jatkossa kiinnittää huomiota. Näitä puutteita, joiden kehittäminen toisi vahvan perustan hyvän hallinnon edistämiselle ovat desentralisaation huolellisempi suunnittelu, kansalaisyhteiskunnan osallistamisen ja avoimen tiedonvälityksen institutionalisointi sekä vastuuvelvollisuusmekanismien vahvistaminen
  • Rusanen, Pia (2007)
    Tutkimuskohteeni on demokratia Tansaniassa maan kolmansien vuonna 2005 järjestettyjen monipuoluevaalien jälkeen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää haastatteluaineiston valossa, eteneekö demokratisoitumisen prosessin lujittumisen vaihe maassa tuona aikana. Kysymykseen vastatakseni tarkastelen Tansanian demokratisoitumisen haasteita ja edistysaskelia sekä syitä niiden keskeiseen asemaan prosessissa. Lisäksi arvioin hallitusten välisen järjestön IDEAn (International Institute for Democracy and Electoral Assistance) demokratiamittaria, johon laatimani haastattelukaavake pohjautuu. Tarkastelen myös IDEAn mittarin demokratiakäsitettä. Teoreettisen viitekehyksen rakennan demokratiakäsityksien ja aiemman demokratisoitumisen tutkimuksen pohjalta. Tarkastellakseni Tansanian demokratisoitumista kattavasti poimin tutkimukseeni mahdollisimman laajat IDEAn, Stepan & Linzin sekä Leftwichin määritelmät demokratiasta. Sijoitan ne Robert Pinkneyn taulukkoon, jossa vertaillaan eri teoreetikkojen näkemyksiä demokratiaa edistävistä olosuhteista. Stepan & Linzin viidestä demokratian lujittumisen yhteiskuntasektorista ja Leftwichin viidestä demokratisoitumisen kannalta tärkeimpänä määrittelemästä olosuhteesta rakennan kahdeksan indikaattoria, joita käytän haastatteluaineistoni analysoimiseen. Tansaniaa koskevan tapaustutkimuksen menetelmän lisäksi käytän pääosin laadullisia menetelmiä. Niistä keskeisin on IDEAn demokratiamittarin ja sen sisältämän laajan demokratiamääritelmän käyttäminen teemahaastattelukaavakkeen pohjana ja siten myös haastatteluaineiston keruuvälineenä. Tutkimuspäiväkirjan havainnot täydentävät keräämääni aineistoa, joka koostuu lisäksi aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta, artikkeleista ja internet-lähteistä. Tutkimuksesta selviää, että Pinkneyn jaottelun mukaisesti Tansanian demokratisoituminen on poliittisten instituutioiden eli poliittisen yhteisön ja lain, korruption sekä arvomaailman tasoilla hidastuneessa ellei jopa pysähtyneessä tilassa kansallisesti ja paikallisesti. Valtapuolueen mahdollinen hajoaminen vauhdittaisi demokratisoitumista molemmilla tasoilla. Demokratisoitumisen ongelmat poliittisissa instituutioissa liittyvät Tansanian historialliseen taustaan ja valtapuolueen vankkaan asemaan yhteiskunnassa. Pinkneyn viitekehyksen ulkoisiin vaikuttimiin yhdistetty köyhyys jarruttaa demokratisoitumista läpi yhteiskunnan. Toisaalta donorien kehitysapuna ulkopuolelta tuleva demokratiatuki on kansallisella tasolla prosessia keskeisesti vauhdittava tekijä. Sen keskeinen asema selittyy Tansanian apuriippuvaisuudella. Donorien edistämän demokratian ulottuminen paikalliselle tasolla voidaan kyseenalaistaa. Pinkneyn taulukon prosessin kulkuun sisältyy väestön laaja osallistuminen politiikkaan. Sen voidaan nähdä edistävän demokratisoitumista kaikilla tasoilla ja vahvistavan prosessia maan sisältä käsin. Pinkneyn jaottelun ulkopuolelle jäävät demokratisoitumista jarruttava yhteiskunnallisten kuilujen kasvaminen sekä prosessin edistäjät media ja rauha, joka Tansaniassa selittyy historiallisin syin. IDEAn mittari on demokratiakäsitykseltään muita mittareita kattavampi. Se esittelee tuloksia, joita vertailevan tutkimuksen mittarit eivät nosta esiin. Muista mittareista poiketen menetelmä huomioi ulkoisten tekijöiden vaikutuksen demokratisoitumiseen. IDEAn mittarin heikkoutena on käsitteiden epäselvyys, joka jättää tutkijalle useita tulkinnan mahdollisuuksia. Metodi on aikaa ja voimavaroja vievä tapa tutkia maiden demokratiaa. IDEAn mittarissa voidaan nähdä viitteitä liberaaliin demokratiaan, jonka soveltuvuus afrikkalaisiin demokratioihin voidaan kyseenalaistaa.
  • Malinen, Anna (2005)
    Demokraattisten valtioiden lukumäärä maailmassa on moninkertaistunut demokratian kolmannen aallon myötä. Demokratisoituminen on globaali ilmiö, jota voidaan selittää erilaisista tekijöistä käsin. Tässä tutkielmassa demokratisoitumista tutkitaan Laurence Whiteheadin teoksessa (2002) "Democratization. Theory and Experience." nimeämien tekijöiden kautta, joita ovat: demokraattinen transitio eli vallanvaihto, kansalaisyhteiskunta, poliittisten instituutioiden suunnittelu, poliittinen korruptio, rahapoliittinen toimivalta (monetary authority) ja kansalaisten turvallisuus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi Indonesian on ollut vaikea demokratisoitua ja ylläpitää demokratiaa. Tarkoituksena on myös selvittää, miten Laurence Whiteheadin lähestymistapa demokratisoitumiseen toimii tarkasteltaessa Indonesian demokratisoitumisprosesia. Whiteheadin mukaan demokratisoitumisprosessit ovat kompleksisia, pitkäkestoisia, avoimia ja dynaamisia prosesseja, joihin on vaikea soveltaa mitään määrättyä kaavaa. Varsinkin nykyajan demokratisoitumisprosessit eroavat toisistaan niin monella tavalla, että niitä on mahdotonta luokitella mihinkään kategorioihin. Esimerkkinä tällaisesta nykyaikaisesta demokratisoitumisprosessista on Indonesian demokratisoituminen,joka lähti käyntiin vuonna 1998 Presidentti Suharton luovuttua vallasta. Indonesian demokratisoitumisprosessin kulkua seurataan vuoteen 2004 asti. Whiteheadin lähestymistapa on tulkinnallinen, ja se korostaa valtion historiallisten ja kulttuuristen piirteiden huomioimista demokratisoitumistutkimuksessa. Whiteheadin lähestymistapa sopii hyvin kuvaamaan Indonesian demokratisoitumisprosessia, sillä Indonesian poliittisessa järjestelmässä on monia erityispiirteitä, jotka juontavat juurensa maan historiaan tai kulttuuriin, ja jotka vaikuttavat sen demokratisoitumiseen ainutlaatuisella tavalla, kuten:1) Indonesian armeijalla on ollut omalaatuinen poliittinen roolinsa maan itsenäistymisestä lähtien, ja Indonesian poliittinen eliitti on vieläkin suurelta osin armeijataustaista. 2) Kansalaisyhteiskunnan toiminta on hajanaista ja sitä vaivaa ammattimaisten johtajien puute. Kansalaisyhteiskunnan toiminta ei myöskään ole täysin turvattua. 3) Poliittista toimintaa leimaa korruptoituneisuus, tehottomuus ja vanhan hallinnon perinteet. Myös lakien toimeenpano ontuu. 4) Korruption levinneisyys yhteiskunnan joka sektorille estää Indonesian hallintokoneiston tehokkaan toiminnan. Indonesian demokratisoitumisprosessi on päässyt hyvään alkuun, mutta paljon on vielä saavuttamatta. Whitehead korostaakin, että on tärkeämpää tutkia demokratisoitumisprosessia itsessään kuin ruveta arvailemaan sen lopputulosta, sillä prosessi voi kestää vuosikymmeniä, ja lopputulos voi jäädä avoimeksi.
  • Itkonen,Karoliina (2002)
    Tutkimuksen päämääränä on tarkastella muutoksia ja jatkuvuutta Hongkongin poliittisessa kulttuurissa siirtymäkauden aikana. Hongkongin poliittista kulttuuria ja demokratisoitumista tarkastellaan kahden eri tason kautta. Nämä ovat poliittisen järjestelmän muodostava makrotaso ja yksilön mikrotaso. Rakenne ja kulttuuri käsitellään toisistaan riippuvaisina muuttujina. Hongkongin poliittiseen järjestelmään ja poliittiseen kulttuuriin ovat vaikuttaneet ulkopuoliset tekijät. Näitä tekijöitä ovat Iso-Britannia ja Kiina, sekä erilliset historialliset tapahtumat, kuten Kiinan ja Iso-Britannian väliset neuvottelut ja Tienanmenin aukion mellakat vuonna 1989. Tutkimuksessa on käytetty kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Dankwart A. Rustowin lineaarista demokratisoitumisen mallia on hyödynnetty tarkasteltaessa kolme eri vaihetta Hongkongin poliittisen kulttuurin kehityksessä ja demokratisoitumisessa. Nämä vaiheet ovat (1) taustavaihe ennen vuotta 1982: demokratisoitumisen lykkääminen apaattisessa poliittisessa kulttuurissa, (2) valmistelevavaihe vuosina 1982-1988: demokratian alku ja massojen mobilisoituminen ja (3) päätösvaihe vuoden 1989 jälkeen: nopea demokraattinen reformi ja muuttuva poliittinen kulttuuri. Demokratisaation dynamiikkaa tarkastellaan käyttämällä Guillermo O’Donnellin ja Philippe Schmitterin analyyttistä viitekehystä, joka on esitetty teoksessa Transitions from Authoritarian Rule: Tentative Conclusions about Uncertain Democracies. Hongkongin poliittista kulttuuria analysoidaan yksilötasolla myös kolmen edellä mainitun vaiheen aikana. Tämä tehdään käyttämällä Gabriel A. Almondin ja Sidney Verban poliittisen kulttuurin näkökulmaa demokratisaatioon. Kyseinen näkökulma on esitelty teoksissa The Civic Culture ja The Civic Culture Revisited. Heidän mikro-behavioralisen näkökulman mukaan on mahdollista selittää maan poliittista kulttuuria tarkastelemalla kansalaisten asenteita poliittisen järjestelmän kolmea eri tasoa kohtaan. Nämä tasot ovat järjestelmätaso, prosessitaso ja politiikkataso. Yksilötasolla tutkimusmetodi on kvantitatiivinen. Tämän osion aineisto muodostuu sekundäärilähteistä, jotka ovat pitkiä ajanjaksoja kartoittavia kyselytutkimuksia. Tutkimuksen tulokset osoittavat muutoksia Hongkongin poliittisessa kulttuurissa. Tämä näkyy poliittisen kulttuurin muuttumisena apaattisesta kohti osallistuvampaa ja monimuotoisempaa poliittista kulttuuria. Demokratisoituminen ei ole ollut täydellistä. Tämä on ollut seurausta ulkoisista ja sisäisistä rajoitteista.
  • Laaksonen, Sanna (2007)
    Naton jäsenmaat ovat katsoneet velvollisuudekseen tukea demokratian edistämistä kylmän sodan jälkeen itsenäistyneissä Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Samaan aikaan nämä maat ovat osoittaneet halunsa olla mukana läntisen Euroopan järjestöjen, Naton sekä Euroopan unionin jäseniä. Demokratia on yksi Naton keskeisistä arvoista ja liittoumaa perustettaessa vuonna 1949 yhtenä argumenttina oli, että Nato olisi Atlantin ylittävä demokraattisten valtioiden kollektiivinen puolustusliitto. Demokratian edistäminen on ollut yksi Naton itälaajentumisen keskeisistä teemoista sekä argumenteista. Käytännössä tämä on ilmentynyt niin, että Nato on asettanut jäsenkandidaateilleen kriteerit, jotka täyttämällä ne on hyväksytty järjestöön mukaan. Nämä kriteerit ovat painottuneet poliittisiin ja taloudellisiin aspekteihin sotilaallisten sijaan. Kysymys ei kuitenkaan ole vain hyvästä tahdosta: taustalla näissä pyrkimyksissä näyttäisi olevan ajatus siitä, etteivät demokraattiset valtiot sodi tai aiheuta konflikteja toisiaan vastaan. Tämä ajatus puolestaan perustuu teorialle demokraattisesta rauhasta. Pro gradu -tutkielmani pohtii teoriaa demokraattisten valtioiden rauhanomaisuudesta yleensä ja liittää tämän keskusteluun Naton laajentumisesta itäiseen Eurooppaan. Tämän teoreettisen pohdinnan tueksi olen ottanut tarkasteluun Slovakian tien Naton jäsenmaaksi. Tutkielmani teoreettisessa osiossa on löydettävissä kaksi tasoa: yhtäältä on kysymys demokraattisen rauhan ja Naton välisestä yhteydestä ja toisaalta on kysymys Nato -jäsenyyden ja demokratian välisestä yhteydestä. Tutkielman käytännön osuus jakautuu myös kahteen osaan. Ensin tarkastellaan laajentumista yleisesti, ja tämän jälkeen keskitytään esimerkkitapaukseksi valittuun Slovakiaan. Tutkielmani johtopäätös on, että Nato on edistänyt laajentumisellaan demokratiaa Euroopassa ja tutkielmani tapauksessa Slovakiassa. Tätä perustellaan sillä, että kylmän sodan päättymisen jälkeen Nato asetti jäsenkandidaateilleen kriteerit, jotka täyttämällä ne pääsivät liittouman jäseneksi. Jäseneksi ei kuitenkaan päässyt ilman, että oli demokraattinen valtio. Tästä johdettuan toive jäsenyydestä houkutti tekemään institutionaalisia reformeja. Slovakian tapauksessa tämä ilmeni kahdella tavalla: maa demokratisoitui yleisesti ja se hyväksyttiin osaksi demokraattisten valtioden yhteisöä. Toiseksi, demokratisoituminen ilmenee käytännon tasolla, joista esimerkkinä Unkarin kanssa sovittu rajakiista.
  • Wallenius, Tommi J. (2006)
    Etelä-Amerikkaa on osassa konfliktintutkimusta päädytty luonnehtimaan poikkeuksellisen rauhanomaiseksi alueeksi. Toisen maailmansodan jälkeen sotien painopiste siirtyi ns. kolmannen maailman maihin, mutta esimerkiksi Afrikkaan tai Aasiaan verrattuna on Etelä-Amerikan valtioiden välisten sotien lukumäärä ollut huomattavasti alhaisempi. Pelkästään täysimittaisten sotien tarkastelu johtaa kuitenkin kyseenalaiseen ja harhaanjohtavaan johtopäätökseen. Etelä-Amerikan valtiot ajautuivat 1900-luvun aikana kymmeniin pienimuotoisempiin sotilaallisiin konflikteihin keskenään. Lisäksi valtioiden sisäisen sotilaallisen voimankäytön yleisyys johti etenkin sotilasdiktatuurien aikana mantereelle ominaisen poliittisen väkivallan kulttuurin ja "pelon yhteiskuntien" muodostumiseen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on arvioida kahden kansainvälisen politiikan tutkimuksessa käytetyn teorian selitysvoimaa Etelä-Amerikan konfliktien kontekstissa. Demokraattisen rauhan teoria olettaa, että demokraattiset valtiot eivät sodi keskenään. Demokratiat jakavat saman arvopohjan, mikä estää sodankäynnin mahdollisuuden osapuolten välillä. Konstruktivistinen turvallisuusyhteisöteoria puolestaan esittää rauhanomaisten suhteiden perustuvan sosiaaliseen oppimisprosessiin ja uudenlaisen maailmankuvan muodostumiseen. Valtioiden välille syntynyt keskinäinen luottamus ja kollektiivinen identiteetti johtaa institutionalisoituneiden prosessien kautta konfliktien rauhanomaiseen ratkaisuun. Tutkimusmenetelmänä on käytetty historiallista lähestymistapaa Etelä-Amerikan nykyisten konfliktien taustoittamiseksi. Tutkielman painopiste on käytettyjen teorioiden analysoinnissa; Etelä-Amerikan konflikteja käsitellään lähinnä yleisellä tasolla. Käytetty tutkimusaineisto koostuu lähinnä kirjallisuusteoksista ja artikkeleista. Keskeisin käytetty lähde on Emanuel Adlerin ja Michael Barnettin vuonna 1998 toimittama teos "Security Communities". 1980-luvulla alkanut jälleendemokratisoitumisen aikakausi ei päättänyt kaikkia Etelä-Amerikan valtioiden välisiä sotilaallisia konflikteja. Kolumbia ja Venezuela turvautuivat toistuvasti sotilaalliseen voimankäyttöön. Peru ja Ecuador ajautuivat vuonna 1995 jopa täysimittaiseen sotaan keskenään. Kyseiset konfliktit asettavat demokraattisen rauhan teorian selitysvoiman kyseenalaiseksi; maiden voidaan katsoa olleen luokiteltavissa demokratioiksi. Valtioiden väliset suhteet kuitenkin kokonaisuudessaan rauhoittuivat selvästi ja transnationaalinen yhteistyö on sittemmin tiivistynyt. Institutionalisoituneiden prosessien ja transaktioiden kasvu on johtanut maiden välisen luottamuksen kasvuun; monet valtiot eivät määrittele enää toisiaan turvallisuusuhkaksi. Suurin uhka Etelä-Amerikan maiden turvallisuudelle tulee kuitenkin edelleen valtioiden sisältä. Armeija on onnistunut säilyttämään monissa maissa entistä piilotetummin vahvan vallankäyttäjän aseman. Armeijan vallan kasvu saattaa pahimmillaan merkitä väkivaltaisten toimintamuotojen paluuta ja hankaloittaa turvallisuusyhteisön kehitystä. Tutkielma osoittaa, että turvallisuusyhteisöjä tutkittaessa on äärimmäisen tärkeää sisällyttää sekä kansallisen että kansainvälisen järjestelmän tason kehitys samaan analyysiin.
  • Munive, Alexander (2005)
    1. INTRODUCTION At 500 meters above sea level in the Colombian mountain of Sierra Nevada, the Santa Marta sign reads: 'We take care of biodiversity'. Children painted the phrase with picturesque colours at a rural training centre. This ecological centre is financed by international donors through a local environmental NGO. There, a German ornithologist is carrying out a survey on the species of migratory birds in the Sierra Nevada. Just a couple of kilometres away from the training centre, plantations of coca extend as far as the eye can see. The parents of the children who drew the banner are involved in the cultivation of illegal crops and have systematically logged primary forest. In the same region, Wiwas indigenous people struggle to maintain their territory and culture. The State presence in the zone is weak. In fact, the only tangible service provided by the government is the rural school teacher who works two hours away from the training centre. These are some of the actors that one can find in biologically rich zones. It is obviously not an exhaustive list, but reflects the multiplicity of actors present in a tropical rainforest. This great variety of world perceptions and livelihoods motivated me to research the conservation of nature; namely, biodiversity. Conservation of biodiversity is a contested activity. Very often, it implies intervention from outsiders who prescribe solutions for biodiversity conservation. Depending on the created images of the Other - sometimes to foment 'better' use of natural resources and at other times just to support existing practices - many governments, but also donors such as the World Bank, the United Nations Development Program, and other multilateral organizations, finance projects to conserve, research and find uses for biodiversity. During the last decades, these types of projects have mainly been implemented in biodiversity-rich zones. These interventions have created new social and institutional settings that are continuously being negotiated and modified by stakeholders. Environmental management has been transforming the way relationships between actors are understood and exercised. Practices introduced have effects on the way nature is governed and consequently destroyed or conserved. Prescriptions on how to tackle with the collapse of nature - using the apocalyptic description of the northern conservationist - have been prone to adaptation and changes. In the 70s, 80s and 90s, trends followed by practitioners and communities focused on what became to be known as the democratisation of natural resource management. Communities which were thought to be homogenous, strong and locally bound were 'empowered' to be the lords and masters of nature.
  • Holts, Margot (2006)
    Democratisation, but also trust and political elites have been studied by many different social scientists from various perspectives. However, the importance of trust in the democratisation process has not attracted much attention. It is necessary to add the dimension of the elites in order to understand the dynamics and relationship of these two complicated notions of trust and democracy, among the local elites. This thesis is relevant mainly because the theoretical analysis incorporates three complex concepts and their interconnection, which is supported by empirical evidence. The empirical part, with a survey conducted in Estonia, is intended to show the present situation of the level of democratisation and trust among local political elites in Estonia. The aim of this thesis is to shed light on some essential features of the post-communist democratisation process, namely trust among local political elites, satisfaction with democracy and changing value orientations. The thesis has three questions to which the author seeks answers to. Firstly, in what way is trust needed in the democratisation process and for what kind of reasons? Secondly, how do local political elites operate and what is their role in the democratisation process? Thirdly, how does the Soviet-era affect the democratisation process, local authority and the local political elite in their action? The main idea of this study is not to make broad generalisations, but to use the empirical material as supporting material in order to make some preliminary conclusions about the situation in contemporary Estonia. Yet, the sample was chosen carefully and therefore, it is possible to presume, that some tentative conclusions can be made. The author will make an attempt in preliminary conclusions to measure the level of democratisation in Estonia and also the level of trust among local political elites in Estonia.
  • Louhema, Katja (2007)
    Tutkimuksessa pyritään retoriikkaa apuna käyttäen selvittämään mitä argumentteja ja argumentointikeinoja George W. Bush käyttää Irakin ja Lähi-idän demokratian levittämistä käsittelevissä puheissa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää mitä voidaan sanoa argumenttien pätevyydestä diffuusioteorian ja aiemman demokratian levittämistä käsittelevän tutkimuksen perusteella. Tutkimuksen primääriaineisto koostuu George W. Bushin vuosina 2003, 2004 ja 2005 pitämistä puheista, joissa käsitellään Irakin ja Lähi-idän demokratisoimista. Tarkasteltu ajanjakso alkaa 20.3.2003 ja päättyy vuoden 2005 loppuun. Tutkimuksessa on havainnollistamiskeinona käytetty suoria lainauksia primääriaineistosta. Retoriikka tarjoaa keinon analysoida tekstejä ja niissä olevia argumentteja. Tämän lisäksi muu argumentointia käsittelevä kirjallisuus tarjoaa apuvälineen argumenttien löytämiseen ja niiden analysointiin. Diffuusioteria ja aiempi demokratian levittämistä käsittelevä kirjallisuus puolestaan käsittelee sitä miten pätevinä tiettyjä puheissa ilmeneviä argumentteja voidaan pitää. Eri vuosien argumentit pysyvät melko muuttumattomina, kuitenkin niin, että vuosina 2003 ja 2005 argumentointi demokratian levittämiseksi korostaa eniten Yhdysvaltojen turvallisuustekijöitä ja tätä kautta Irakin ja Lähi-idän demokratisoimisen tärkeyttä. Vuoden 2004 puheissa korostetaan jonkin verran enemmän demokratian hyötyjä Irakille ja demokratian leviämistä Irakista muualle Lähi-itään. Bushin käyttämät argumentit ovat usein abstrakteja, kuten vapaus tai rauha. Puheissa on löydettävissä myös konkreettisempia demokratian tarjoamia hyötyjä, jotka liittyvät usein turvallisuuteen ja edistykseen. George W. Bushin demokratian levittämiseen liittyvät puheet korostavat usein länsimaista demokratiamallia, vaikka joissain puheissa saatetaan myös korostaa demokratian olevan erilaista eri maissa. Puheissa ilmenee uuskonservatiivien käsitys siitä, miten Yhdysvaltojen hyvä on yhtä kuin koko maailman hyvä. Argumentointikeinoista yleisimpiä olivat muun muassa tapahtumien vertaaminen, monitulkintaisten ja epämääräisten sanojen käyttö (freedom, liberty) tai todellisuuden rakennetta luovat argumentit, joissa esitettiin Lähi-itä pahana ja Yhdysvallat hyvänä. Argumenttien perusteluissa ei juurikaan otettu huomioon diffuusioteriassa mainittuja tärkeitä tekijöitä demokratian onnistumisen kannalta, kuten kommunikaatiota. Lähes huomiotta jäävät myös kulttuurilliset tekijät, jotka asettavat esteitä demokratian saavuttamiselle. Bush tosin pyrkii osittain myös vastaamaan niihin ongelmiin, joita demokratian levittämiseen liittyy. Esimerkiksi Irakin kohdalla hän argumentoi federalistisen järjestelmän sopivan Irakiin, joka on jakautunut eri heimoryhmiin. Näin Bush pyrkii tuomaan omaan argumentointiinsa lisää pätevyyttä.