Browsing by Subject "dialekter"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Heinola, Julia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassani tarkastelen, kuinka Ahvenanmaan, Turunmaan ja Uusimaan ruotsinkielisissä murteissa käytetään negaatiota inga verrattuna ruotsin kielen tavallisimpiin negaatioihin int, inte ja it. Tarkastelen tutkielmassani, kuinka informanttien asuinalue, ikä ja sukupuoli näkyvät negaatioiden käytössä. Teoriaosiossa käsittelen sosiolingvistiikkaa ja murteentutkimusta tutkimusalana ja kuinka erilaiset kielenulkoiset tekijät vaikuttavat kieleen. Lisäksi käsittelen Ahvenanmaan, Turunmaan ja Uusimaan murteita sekä negaation inte etymologiaa ja kieliopillista funktiota. Tutkimukseni perustuu puhuttuun ja litteroituun materiaaliin, joka on kerätty puhekorpus Talkoon SLS:n toimesta projektissa Spara det finlandssvenska talet vuosina 2005-2008 sekä vanhemmasta julkaisusta Från Pyttis till Nedervetil. Tutkimuksessa käyttämäni metodi on variaabelianalyysi. Analyysini on määrällinen ja esittelen tuloksia diagrammein ja taulukoin. Tutkimuksessani on 155 informanttia puhekorpus Talkosta. Analyysini osoittaa, että negaatio inga on yleisin Länsi-Turunmaalla ja Itä-Ahvenanmaalla, mutta Uusimaalla negaation esiintyminen on vähäistä ja inga esiintyy lähinnä Itä-Uusimaalla. Informanttien ikä vaikuttaa vaihtelevasti negaatioiden käyttöön. Länsi-Ahvenanmaalla negaatio inga on hieman yleisempi nuorten informanttien keskuudessa, kun taas Itä-Ahvenanmaalla ja Itä-Turunmaalla negaatio inga on yhtä yleinen nuorten ja vanhempien informanttien keskuudessa. Länsi-Turunmaalla inga on yleisempi vanhempien informanttien keskuudessa, kuin myös Itä-Uusimaalla. Analyysini osoittaa, että negaatio inga esiintyy yhtä paljon sekä naisten että miesten keskuudessa Ahvenanmaalla, mutta enemmän miesten keskuudessa koko Turunmaalla sekä Itä-Uusimaalla. Analyysini osoittaa, että eri informanttiryhmiä tarkasteltaessa variaatio negaatioidenkäytössä on suurta. Tästä poiketen itäuusimaalaisten nuorten naisten negaationkäytössä ei näy ollenkaan variaatiota, sillä he käyttävät ainoastaan negaatiota int.
  • Siewert, Janine (Helsingin yliopisto, 2019)
    I min pro gradu-avhandling granskar jag fem regionala skriftsystem för det hittills ostandardiserade västgermanska språket lågsaxiska. De senaste årens utvecklingar, såsom gränsöverskridande kontakt i sociala medier och gränsöverskridande samarbete, har gjort frågan om överregional skriftlig kommunikation aktuell. Därför genomförs undersökningen av skillnaderna i de regionala skriftsystemen och tillhörande dialekterna särskilt ur synpunkten av överregional kommunikation och olika möjligheter för tillnärmning eller förening av skriftsystemen. Jämförelsen bygger på parametrar för att bedöma skriftsystemens optimala egenskaper, med speciell hänsyn till lågsaxiskans situation. Parametrarna omfattar representationens maximalitet och fonemens funktionella belastning, ortografiskt djup och hanteringen av vissa särutvecklingar samt sociala parametrar, såsom målgrupp och användningsändamål, hur identitetsfrågan sammanhänger med grafeminventariet samt frågan om inlärning och överförande av läs- och skrivkunnighet. Som material använder jag fem regionala skriftsystem och deras beskrivningar samt tillhörande dialekters fonemuppsättningar. Två skriftsystem kommer från den nederländska sidan, skriftsystemet för Groningen och Standaard Schriefwieze för Twente, och tre från den tyska sidan, skriftsystemen för Münsterland och Mecklenburg-Vorpommern samt SASS-skriftsystemet. Därav används fyra i gränsregioner, vilket gör dem intressanta ur synvinkeln av gränsöverskridande kommunikation i skrift. Analysen visar att skillnader uppträder i alla delområden som ingick i undersökningen. Majoritetsspråkets ortografi påverkar grafemvalet och allmänna aspekter, såsom markeringssättet för vokallängden och omljud, vilket leder till större skillnader i representationen än vad skiljaktigheterna på fonemnivå skulle förutsätta. Till följd av detta finns det en stor potential för överregional tillnärmning av skriftsystemen, om man skulle komma överens om gemensamma fonem-grafem-korrespondenser. Ett gemensamt skriftsystem för hela språkområdet skulle däremot kräva speciella lösningar för att hantera asymmetrin i dialekternas fonemsystem och andra regionala särutvecklingar.
  • Holmgård, Sandra (Helsingin yliopisto, 2019)
    Studien behandlar hur Essedialekten används bland barn och ungdomar i Esse idag och jämför deras dialekt med tidigare dialektinsamlingar och dialektforsknig. I avhandlingen undersöks huruvida det skett en dialektutjämning i Essedialekten. Utöver detta har jag fördjupat mig i användningen av de demonstrativa adverben jär, ije:nand och ije: vilka betyder ‘här’ på standardsvenska och orden tär, tide:nand och tite: vilka betyder ‘där’ på standardsvenska med flera. Jag reder ut huruvida dessa ord används synonymt och om dialekttalarna är medvetna om betydeseskillnaderna mellan orden. Undersökningen baseras på fem dialektinspelningar från år 2011, de finns transkriberade i bilagorna 1-5. Dialektinspelningarna är gruppsamtal mellan barn från Esse. Grupperna består av 2 till 5 personer. En kontrollgrupp bestående av fem personer intervjuades också för studien. Genom intervjuerna kommer jag åt betydelsen av platsadverben och medvetenheten i anvvändningen av de demonstrativa adverben. I undersökningen presenteras Essedialektens demonstartiva adverbsystem. För att belysa informanterrnas språkliga kontext presenteras ungdomsspråk och dialekt i skolan. Essedialekten och dialektutjämning som begrepp presenteras också. Resultatet visar att dialektutjämningen är mest framträdande bland barn i Överesse skola, eleverna i Sursik skola visar färre tecken på dialektutjämning. Avhandlingen visar att yngre barn från Överesse har en mer utjämnad dialekt. Resultatet visar att informanterna har en medvetenhet om de demonstrativa adverbens betydelse. Det finns en proximitetsdistinktion mellan ije:, ije:nand och jär samt tär, tidde. Ijeenand behöver vara känt för alla talare och talaren behöver kunna peka på platsen. Tär används om något vi kan peka på men inte behöver se medan tidde, eller tide: är en spcifik plats talaren kan peka på.
  • Harinen, Henri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ruotsin kielen eri varieteettejä ja niiden välisiä eroja huomioidaan lukion ruotsinopetuksessa Suomessa. Tutkielmassa tarkastelen, millä tavoin ruotsin kielen oppimateriaalit ja ruotsin kielen opettajat esittelevät ruotsin varieteettejä sekä niiden välisiä eroja opiskelijoiden ja opettajien mielestä. Lisäksi kartoitan, missä määrin opetus ja koulun ulkopuoliset seikat ovat vaikuttaneet opiskelijoiden kielenoppimiseen sekä asenteisiin. Tutkielmani teoriaosassa määrittelen keskeisimmät varieteetteihin liittyvät käsitteet ja pohdin, millaisia varieteettejä on ylipäätään olemassa. Selvitän myös, mitä lukio-opetusta ohjaavat asiakirjat määräävät ruotsin kielen opetuksen tavoitteista sekä sisällöistä ja tarkastelen ruotsin varieteettejä osana lukion kommunikatiivista ruotsinopetusta. Tämän lisäksi käsittelen erilaisten kielimallien ja asenteiden vaikutuksia opetukseen. Tutkimusaineistoni koostui yhden pääkaupunkiseudun lukion ruotsin kielen kertauskursseilla käytetyistä opetusmateriaaleista ja kyseisten kurssien opiskelijoiden sekä opettajien vastauksista. Opiskelijoiden kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 53 opiskelijaa ja teemahaastatteluihin osallistui neljä opiskelijaa jokaiselta kurssilta. Käytin opiskelijahaastatteluissa fokusryhmiä ja opettajia haastatellessani yksilöhaastatteluja. Analysoin aineiston laadullisen sisällönalyysin menetelmällä hyödyntäen tyypittelyä ja kvantifiointia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijat eivät tiedä tarpeeksi ruotsin eri varieteettien eroista, ja nämä erot aiheuttavat ongelmia lähinnä puheen ymmärryksessä. Opiskelijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että he eivät ole kuulleet tarpeeksi ruotsinruotsia. Suomenruotsi oli yleisesti vahvemmin edustettuna oppimateriaaleissa ja opetuksessa, mutta eroja löytyi muun muassa oppimäärien, eri opettajien sekä sukupuolten välillä. Opiskelijat halusivat tietää enemmän eri varieteeteistä ja erityisesti ruotsinruotsista, sillä yli joka kolmas suomenruotsia puhuva opiskelija haluaisi käyttää ruotsinruotsia, jos vain osaisi. Molemmat opettajat puhuvat suomenruotsia ja he ovat kommentoineet varieteettien välisiä eroja lähinnä spontaanisti. Opetuksella oli melko neutraali vaikutus opiskelijoiden asenteisiin, mutta suuri painoarvo varieteetin valinnassa. Koulun ulkopuoliset seikat vaikuttivat sitä vastoin positiivisemmin asenteisiin, mutta suhteellisesti neutraalimmin varieteetin valintaan. Tutkimuksen perusteella voin todeta, että ruotsin varieteettien välisiin eroihin liittyvälle lisätiedolle on selvä tarve, ja tähän tarpeeseen tulee vastata lisäämällä erojen käsittelyä opetuksessa. Varieteetteihin pitää kiinnittää enemmän huomiota myös tulevissa opetusmateriaaleissa, minkä lisäksi opettajat tarvitsevat asiaan liittyvää jatkokoulutusta. Vaikka tutkimuksen tuloksia ei voidakaan yleistää, antavat ne silti uusia ideoita siihen, millä tavoin kieltenopetusta voidaan ylipäätään monipuolistaa ja parantaa varieteettien käsittelyn avulla.