Browsing by Subject "dialogisuusfilosofia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Heikkilä, Elsa (2019)
    Taiteellis-pedagoginen opinnäytteeni tarkastelee tanssityöläisen minuutta ja toimijuutta sekä siihen vaikuttavia tasoja. Lähestyn minuutta ja toimijuutta henkilökohtaisesta situaatiostani sekä historiastani käsin käyttäen aineistona omaa oppimispäiväkirjaani. Lisäksi käytän aineistona työryhmän sekä yleisön haastattelumateriaalia Sillä minä on katoava –esityksen osalta. Työni rakenteen lähtökohtana käytän Felix Guattarin Kolme ekologiaa –kirjaa ja sen esittelemien kolmen tason vaikutuksia minuuteen sekä toimijuuteen. Opinnäytteeni pohjautuu Guattarin ajatusten lisäksi feministiseen teoriaan, intersektionaalisuuteen, dialogisuusfilosofiaan ja holistiseen ihmiskäsitykseen. Praktiikassani intersektionaalisuuden huomioiminen ja feminististen pedagogiikan käytännöt tukevat ja täydentävät dialogisuusfilosofiaan nojaavia toimintatapoja. Sillä minä on katoava –esitys toteutettiin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa syksyllä 2018. Prosessin vetäjänä pyrin mahdollistamaan tasavertaisen toimijuuden kaikille työryhmän jäsenille sekä luomaan tilaa, jossa kaikenlaiset kokemukset ja tuntemukset saavat olla osa prosessia. Esitys tapahtui esiintyjien kanssa jaetussa tilassa, jossa yleisö sai liikkua vapaasti esityksen aikana. Ensimmäisessä luvussa kirjoitan mentaalisesta tasosta minuuden näkökulmasta. Avaan minuutta filosofisessa merkityksessä ja kirjoitan siitä, minkälaisista lähtökohdista lähestyimme minuutta Sillä minä on katoava -esityksen prosessissa. Toisessa luvussa lähestyn sosiaalista tasoa yhteiskuntaluokan, tanssijuuden sekä äitiyden näkökulmista. Pohdin tasavertaisen toimijuuden muodostumista ja sitä, minkälaisia kysymyksiä voisi huomioida sitä rakentaessaan. Kolmannessa luvussa pohdin ympäristöllistä tasoa ja moniaistisen työskentelyn yhteyksiä luontosuhteeseen. Kirjoitan siitä, miten taiteellisessa prosessissa toimintamme lähtökohtana voisi olla ei-inhimillisten ja inhimillisten toimijoiden kunnioittaminen. Lähestyn kysymystä kanssakulkijuuden näkökulmasta, jota avaan sekä taiteellisen prosessimme osalta että katsojapositiosta käsin. Lopuksi pohdin sitä, mitä olen oppinut opinnäyteprosessini aikana. Pohdin muutoksia etiikassani ja maailmankuvassani. Tämän prosessin jälkeen olen askeleen lähempänä sellaista toimijuutta, joka mahdollistaa tanssityöläisenä toimimiseni dialogissa yhteiskunnan kanssa. Toiveenani on tehdä työtä, joka on epämääräistä ja haurasta. Haluan löytää töitä, joissa minua ei sijoiteta kapean ammattinimikkeen toimijuuden mahdollistavaan maailmaan. Haluan tuntea vapauden kokemuksen tehdessäni työtäni. Sellaisen vapauden, joka saa minut unohtamaan, että tässä on kyse työn tekemisestä. Ehkä kyse onkin elämisestä ja siitä, että tuntee olevansa elossa. Taide ja elämä limittyvät, sotkeutuvat ja ympäröivät minua. Ymmärrykseni omasta situaatiostani ja sen vaikutuksista toimijuuteeni on vahvistunut maisteriopintojeni aikana. Olen oppinut hahmottamaan yhteiskunnallista ja sosiaalista rakennettamme paremmin ja hahmotan oman paikkani siinä selkeämmin. Opinnäytteeni tekee näkyväksi eriarvoisuutta, jota rakenteet kannattelevat. Praktiikkani ehdottaa, että rakenteita tulee ja voi huomioida konkreettisilla toimilla. Kysyminen, keskusteleminen, kuunteleminen, tilan antaminen ja kanssakulkijan roolin ottaminen ovat ehdotuksiani omalakisen toimijuuden vahvistamiseen. Tarkoituksena ei ole poistaa erilaisia lähtökohtia ja taustoja, mutta voimme toivottavasti tasoittaa tietä huomioimalla ne.
  • Kytösaho, Esa (2016)
    Tämän opinnäytteen aihe on vesi. Käsittelen vettä taiteellisena prosessielementtinä – se on tämän työn kontekstissa metaforinen ja filosofinen kumppani, joka vaikuttaa työskentelyyn omilla sisäsyntyisillä ominaisuuksillaan. Vesi on sekä prosessin rakentaja että dialoginen ja tasavertainen ei-inhimillinen Toinen. Aineisto opinnäytteeseen on kerätty syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana toteutetuista työpajoista. Nämä työpajat, joissa tutkittiin vettä erilaisilla taiteellisilla menetelmillä, luovat yhdessä omien kokemusteni kanssa käytännön tason opinnäytteeseen. Käsittelen veden ominaisuuksia ja vaikutuksia sekä yksittäisten työpajojen että prosessin kokonaistasolla. Tämä opinnäyte on rakennettu sille kokemuspohjalle ja niille kysymyksille, jotka nousivat esiin opinnäyteprosessissa. Yksi tärkeistä seikoista oli muoto: pyrin tekemään tähän kirjalliseen opinnäytteeseen vedenkaltaisen rakenteen – sellaisena kuin näen veden juuri nyt ja mikä minua kiehtoo suhteessa veteen. Lähden liikkeelle siten, että tutkin vettä ensin kokemuksellisuuden kautta; heittäydyn sen varaan ja katson, mitä tapahtuu. Pureudun työtapaan, jossa ainoat prosessille asetetut vaatimukset ovat avoimuus ja virtaavuus. Tämän jälkeen puran auki sekä kokemuksen että teorian tasolla veden olemusta. Opinnäyteprosessin aikana sain selville, että veteen voi muodostaa alati syvenevän dialogisen suhteen. Tämän suhteen keskustelevuus toteutuu enemmän kehollisella kuin kielellisellä tasolla. Tärkeimpiä vedestä esille nousseita ominaisuuksia ovat dialogisuus, leikki, kehollisuus, virtaavuus, kannattelu ja vastustus. Veden rakenne on leikinomainen – jatkuvasti muuntautuva, samalla sekä uusia sääntöjä luova että vanhoja rikkova. Kehollisuus vaikuttaa leikissä ja vesidialogissa jatkuvasti, se on vesisuhteisuuden pääasiallinen toteutumismuoto. Matalin kynnys kehollisen, dialogisen yhteyden muodostamiseksi veteen toteutuu hyvin yleisissä ja arkisissa asioissa, kuten esimerkiksi uimisen tai saunomisen yhteydessä. Tällaisen ei-kielellisen yhteyden kautta on mahdollista kokea veden kierron ja jakamisen aiheuttama onnellisuus. Lisäksi havaitsin, että virtaavuus on veden olemuksen ytimessä. Silloinkin kun vesi on näennäisesti paikallaan, se esimerkiksi haihtuu tai imeytyy jonnekin. Tällä tavoin vesi kantaa prosessia eteenpäin silloinkin, kun siihen ei kohdista aktiivisia tekoja. Kannattelu tekee vedellisestä rakenteesta turvallisen. Se mahdollistaa pysähtymisen ja luo luottamuksen jo tehtyihin asioihin – vesi kyllä kantaa, kunhan antaudumme sen varaan. Vastustus tarjoaa kritiikin prosessiin ja auttaa katsomaan sitä eri näkökulmista. Vastustuksen mukanaan tuoma hankaluus, kitka ja pysähtyminen ovat yhtä tärkeitä prosessin elementtejä ja vaiheita kuin kaikki muutkin. Niiden hyväksyminen ja käsitteleminen auttaa prosessia eteenpäin. Lopuksi teen vielä runollisen yhteenvedon työstä, jossa ehdotan erilaisia lähestymistapoja veteen metaforisella ja symbolisella tasolla.