Browsing by Subject "digitaalinen kuilu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Airaksinen, Liisa (2005)
    Pro gradu -tutkielmassani pyrin tutkimaan intranetiä eli perehtymään organisaation sisäiseen verkkoviestintään, joka on monella tapaa muuttanut organisaation sisäisestä sisäistä viestintää, tiedonkulkua ja vuorovaikutusta. Tutkimukseni teoreettiseksi perustaksi olen valinnut kaksi toisiinsa kietoutuvaa näkökulmaa: digitaalisen kuilun ja intranetin. Digitaalisen kuilun -käsite on lainattu Internetin tutkimuksesta, jossa on teoreettisesti mallinnettu uuden tekniikan käytön omaksumiseen vaikuttavia tekijöitä. Digitaalista kuilua ja sen osatekijöitä käsittelen laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Intranetiä tarkastelen henkilöstön näkökulmasta sisäisen viestinnän kohderyhmänä käyttäen apuna yhteisöviestinnän ja organisaatiokäyttäytymisen teorioita. Tutkimuksessani pyrin rakentamaan synteesiä yhteiskunnallisessa kontekstissa ilmenevän digitaalisen kuilun ja intranetin välille. Empiirinen tutkimuskohteeni on työnantajayritykseni intranet, jota tutkin kvantitatiivisella kokonaistutkimuksella eritoten digitaalisen kuilun näkökulmasta. Olen kiinnostunut saamaan selville, miten henkilöstö on ottanut vastaan intranetin, uuden viestintävälineen, saako se omasta mielestään intranetistä riittävästi työssään tarvitsemaansa tietoa itselleen ymmärrettävässä muodossa sekä osaako ja haluaako se sitä käyttää vai toimivatko käytön ratkaisevana esteenä ja eriarvoisuuden tuottajina tietotekniikkavalmiuksien ja -osaamisen puute. Tein standardoidun kyselyn strukturoidulla kyselylomakkeella lokakuussa 2004 koko Oy AGA Ab:n henkilökunnalle eli yhteensä 351 henkilölle, joista 197 vastasi kyselyyn. Tärkeimpinä analyysimenetelminä olen käyttänyt ristiintaulukointia ja korrelaatiokerrointa. Tutkimushypoteesini oli, että verkkoviestintään siirtyminen on synnyttänyt digitaalisen kuilun niihin organisaatioihin, joissa kaikilla henkilöstön jäsenillä ei ole omaa tietokonetta, vaikka tarkoitus oli rakentaa eri ryhmiä ja eri alueilla toimivia yksiköitä ja henkilöitä yhdistävä digitaalinen silta. Tutkimukseni osoitti hypoteesini paikkansapitävyyden, sillä siinä tuli esille, että digitaalinen kuilu on olemassa, vaikkei kuilu olekaan kovin syvä, ja että verkkoon pääsy oli suurin sitä aiheuttava tekijä.
  • Autio, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten ikäihmisten kokemuksia tieto- ja viestintätekniikan (eli uusmedian), käytöstä. Väestön ikääntyminen ja yhteiskunnan läpäisevä digitalisaatio ovat ajankohtaisia ilmiöitä. Kiinnitän huomiota ikäihmisten uusmedian käyttöön sosiaalisten suhteiden, käyttöön liittyvien haasteiden ja sosiaalisten käytäntöjen näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni on, millaisia digitaalisia käytäntöjä ikäihmisillä on, ja miten he ylittävät digitaalisia kuiluja sosiaalisten suhteidensa avulla. Tutkimuksessa keskitytään noin 70–80-vuotiaiden suomalaisten miesten ja naisten kokemuksiin. Tarkastelun kohteena ovat älypuhelinten, tablettitietokoneiden, perinteisten kännyköiden ja tietokoneiden käyttö viestinnän ja sähköisen asioinnin, etenkin pankkiasioinnin, välineinä. Aineisto on kerätty teemoitettujen yksilö- ja ryhmähaastattelujen sekä osallistuvan havainnoinnin keinoin. Osallistuva havainnointi toteutettiin neljässä ikäihmisille suunnatussa digityöpajassa. Ikäihmiset käyttävät uusmediaa eri tavoin kuin nuoremmat ikäryhmät, ja he suosivat eri välineitä. Uusmedian omaksuminen tapahtuu sosiaalisissa suhteissa muun muassa työpaikalla, perhepiirissä ja ystävien kesken. Läheisten ihmisten rooli lämpiminä asiantuntijoita ja ikäihmisten digitaalisen elämän fasilitoijina nousee vahvasti esiin. Uusien digitaalisten käytäntöjen omaksumiseen liittyvät myös laitteiden käyttöön vaikuttavat mediaideologiat ja yhteydet aikaisempiin käytäntöihin ja kompetensseihin. Tiedollisten, ruumiillisten ja kielellisten kompetenssien puute syventävät digitaalisia kuiluja. Haasteista huolimatta ikäihmisillä kuitenkin on toimijuutta ja kyky löytää luovia ratkaisuja. Tutkimus vahvistaa käsitystä, että teknologiat omaksutaan sosiaalisesti. Jos ikäihmisten digitaalista osallistuttua yhteiskunnassa halutaan vahvistaa, tulee omaksumisen ja käytön sosiaalisuus ottaa vakavasti. Tämä tarkoittaa kasvokkaisia yhteisöjä, joissa digitaalisuus on osa arjen käytäntöjä.
  • Korhonen, Raija (2005)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan ikäihmisten tietokoneen ja Internetin käyttöä. Tutkimuksen aihe voidaan nähdä osana yhteiskunnallista kulttuurin muutosta ja digitaalisen kahtiajakautumisen uhkaa. Tietoyhteiskunnassa ikääntyvät luokitellaan helposti yhdeksi homogeeniseksi joukoksi vanhoja ihmisiä, joita tietokoneet ja Internet eivät kiinnosta, jotka eivät osaa, eivätkä opi, tietotekniikkaa. Ikänsä vuoksi ikääntyvät nähdään riskiryhmänä, joiden katsotaan olevan vaarassa syrjäytyä tietoyhteiskuntakehityksestä. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksan kuopiolaisen ikäihmisen haastattelusta. Tutkimusmenetelmänä käytetään teemahaastattelua. Ikäihmisten tietokoneen ja Internetin käyttöä tarkastellaan digitaalisen voimistumisen näkökulmasta. Maarit Mäkinen on muotoillut digitaalisen voimistumisen edellytykset Marja-Liisa Viherän viestintävalmiuksien osatekijöiden pohjalta. Mäkisen mukaan digitaalinen voimistuminen koostuu viidestä osatekijästä, jotka ovat tietoisuus, motivaatio, verkkoon pääsy, osaaminen sekä mahdollisuus konstruoida tietoa. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että ikäihmiset suhtautuvat tietokoneisiin ja Internetiin kaksitahoisesti. Tietokone nähdään välineenä, jota ilmankin tultaisiin toimeen, mutta toisaalta erityisesti Internetin kautta uskotaan saavutettavan paljon sellaisia ulottuvuuksia, tietoa tai ihmisiä, mitä ei muuten tavoittaisi. Tietokoneen käyttöä motivoivaksi tekijäksi ei riitä ulkoapäin tuodut päämäärät, vaan tietokoneen käyttäminen lähtee omista kiinnostuksen kohteista. Tietotekniikan opiskelu nähdään pitkäkestoisena prosessina, jossa on tärkeää edetä eteenpäin yksi asia kerrallaan. Tietokoneen ja Internetin merkitystä korostetaan työvälineenä, jolla voidaan saavuttaa myös konkreettista hyötyä. Työskentely tietokoneen parissa tarjoaa myös kognitiivisia haasteita, joka edesauttaa henkisen viereyden säilymistä. Digitaalinen voimistuminen on monivaiheinen prosessi, jossa kaikki osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Tietoisuus ja motivaatio näyttäisivät kuitenkin nousevan keskeiseen asemaan. Jos henkilöllä ei ole tietoa eikä motivaatiota ottaa selvää, mitä tietokoneilla ja Internetillä voi tehdä, ei osaamisella, verkkoon pääsyllä tai tiedon konstruoimisella ole paljoakaan merkitystä. Tietämättömyys ja motivaation puute yhdessä kielteisten ennakkoasenteiden kanssa muodostaakin suurimman esteen tietotekniikan käytön oppimiselle. Julkisessa keskustelussa tietotekniikan käytön opettelemista ja oppimista pidetään helposti vain nuorten mahdollisuutena. Yhä merkittävämpi kohderyhmä tulevaisuudessa tulee olemaan ikäihmiset, eivät vain lisääntyvän määränsä vuoksi vaan siksi, että he ovat tietotekniikan ja tietoverkkojen kautta löytäneet uutta sisältöä elämäänsä. Digitaalisen voimistumisen myötä ikäihminen uskaltaa olla entistä rohkeammin oman toimintansa ohjaaja. Tietojen ja taitojen kehittymisen myötä saadaan uusia tapoja osallistua ja vaikuttaa. Digitaalinen voimistuminen merkitsee myös itseluottamuksen kasvua, joka puolestaan tarjoaa valinnanmahdollisuuksien lisääntymistä ja vapauden tunnetta. Tärkeimpiä lähteitä opinnäytetyössä ovat: Mäensivu Vesa (2002): Ikääntyvien viestintävalmiudet ja digitaalinen epätasa-arvo; Mäkinen Maarit (2004): Viestintävalmiudet ja digitaalinen voimistuminen; Sankari Anne (2004): Ikääntyviä tietoyhteiskunnassa.