Browsing by Subject "digitalisoituminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Heir-Lindström, Mirjam (Helsingfors universitet, 2016)
    The penetration of digital media has had a big impact on life in modern society. The new national core curriculums for the Finnish basic education and general upper secondary education (from year 2014 and 2015) are therefore emphasizing the importance of media literacy for practicing one's citizenship. On the basis of John Dewey, social scientist and pedagogue, the aim of this study is to examine a group of Swedish speaking teachers' perception of the media education responsibility of schools. Furthermore, the aim is to review these teachers' experiences of taking part in the media education project Yle Nyhetsskolan. The research questions are: How do the teachers understand the media literacy responsibility of the schools? Besides Yle Nyhetsskolan, how do the teachers conduct media education and what are the challenges? What are the advantages and disadvantages of the project Yle Nyhetsskolan? Eight teachers, from five different basic or general upper secondary schools in the Swedish speaking part of Finland, participated in the study. All teachers had taken part in the project Yle Nyhetsskolan during year 2014. They were interviewed, based on a semi-structured model and open questions. A phenomenological approach was applied and the answers were transcribed and analyzed in three stages. The answers were categorized in order to describe the essence of the teachers' reflections. The teachers had an evident engagement for media literacy and an understanding of the importance of developed media skills in the digital society of today. The teachers found it challenging to define and integrate media literacy education and they urged for more time and shared responsibilities among colleagues. The lack of time, pedagogical tools and technical skills form the main challenges for media literacy education. There is a need for teachers training, especially focusing on pedagogical methods for integrating media literacy in the education. The teachers found the project Yle Nyhetsskolan to be authentic, exciting and rewarding. Taking part in the project was, on the other hand, challenging because projects do not always fit into the non-flexible school day and because news as a genre is difficult, to both teachers and students. Yle Nyhetsskolan should be developed into a project with an even lower threshold concerning both timescale and desired result.
  • Marjeta, Anna-Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Digitaalisista palveluista on etsitty apua sosiaali- ja terveyspalveluiden ajankohtaisiin haasteisiin, kuten lastensuojelun sosiaalityön kriisiin. Yhteiskunnan ja ihmisten arjen digitalisoitumiseen reagoiminen ja digitaalisten työkäytänteiden kehittäminen on kuitenkin ollut sosiaalityössä hidasta. Tässä tutkimuksessa perehdytään siihen, mitä mahdollisuuksia, riskejä ja tarpeita asiakaskansalaiset näkevät lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ammatilliselle toiminnalle sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, miten sosiaalisen median toimintarakenteiden ajatellaan vaikuttavan sosiaali-työntekijän toimijuuteen, miten sosiaalityöntekijän tulisi toimia erilaisissa vuorovaikutussuhteissa sosiaalisessa mediassa ja millaisten tavoitteiden ja arvojen tulisi painottua sosiaalityöntekijän toiminnassa sosiaalisessa mediassa. Tutkimusta taustoittaa kulttuurihistoriallinen sosiaalisen toiminnan teoria ja tutkimuksen konkreettisina työkaluina toimivat toimijuuden ja toimintaympäristön käsitteet. Tutkimuksessa ollaan fenomenografisen tutkimusotteen mukaisesti kiinnostuneita lastensuojelun asiakaskansalaisten käsityksistä. Tutkimusaineisto on kerätty toukokuussa 2017 lastensuojelun toimintaan liittyvissä sosiaalisen median yhteisöissä avoimia kysymyksiä sisältävällä verkkokyselyllä. Aineistosta on jäsennetty laadullisen sisällönanalyysin kautta 13 erilaista käsitystä lastensuojelun sosiaalityöntekijän toimijuudesta sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tulosten mukaan sosiaalinen media näyttäytyy ympäristönä, joka tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijän, asiakkaiden ja muiden kansalaisten väliseen vuorovaikutukseen. Sosiaalisessa mediassa toimimisen ajatellaan helpottavan niiden ihmisten tavoittamista, joita muuten on vaikea tavoittaa. Lisäksi sosiaalinen media näyttäytyy välineenä, jonka kautta sosiaalityöntekijä voi auttaa mahdollisimman oikea-aikaisesti ja henkilökohtaisesti. Sosiaalisen median nähdään mahdollistavan hyvin läheisen ja luottamuksellisen asiakassuhteen syntymistä silloin, kun sitä hyödynnetään perinteisten sosiaalityön työmenetelmien lisänä. Sosiaalista mediaa pidetään myös ympäristönä, jossa sosiaalityöntekijä voi luoda ymmärrystä sosiaalityöstä ja sen kohdeilmiöistä. Tulosten perusteella vaikuttaa, että sosiaalisessa mediassa työskenteleminen voisi tukea ja täydentää kasvotusten tehtävää sosiaalityötä. Sosiaalisen median toimintaympäristön ajatellaan soveltuvan erityisesti varhain ongelmiin puuttuvan sosiaalityön, yhteisösosiaalityön ja rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen. Tulosten perusteella sosiaalinen media näyttäytyy sosiaalityöntekijälle haasteellisena toimintaympäristönä. Sosiaalityöntekijän ajatellaan voivan parhaiten hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia, jos hän toimii aktiivisesti, joustavasti ja muiden toimijoiden määrittelemiin ehtoihin sopeutuen. Tämä edellyttää uudenlaisen työkulttuurin sisäistämistä. Myös asiakkuuden ja työn tavoitteiden merkityksiä tulee tulkita osin uudelleen. Tutkimus lisännee tältä osin ymmärrystä siitä, miksi digitaalisen sosiaalityön kehittäminen käytännössä on edennyt toistaiseksi niin hitaasti. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että lukuisista tunnistetuista haasteista huolimatta asiakaskansalaiset pitävät tärkeänä, että sosiaalityötä tehdään siellä missä sen asiakkaatkin ovat, myös sosiaalisessa mediassa. Asiakaskansalaisten äänen esiin nostaminen digitaalisten palveluiden kehittämisessä onkin tärkeää, jotta sosiaalialan digitaalisten ulottuvuuksien kehittämistyössä päästään yhteisestä tahtotilasta kohti toimivia palveluita.
  • Paavonheimo, Jari (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan kirjan olomuotojen historiallista muovautumista, digitalisoitumisen vaikutusta kirjaan sekä painetun kirjan ja digitaalisen e-kirjan tulevaisuutta. Historiallisen tarkastelun painopiste on kirjapainotaidon varhaisvaiheissa, jotka rinnastetaan digitaalisen kulttuurin ja e-kirjan kehitykseen. Kirjan olomuotoja lähestytään remediaation ja mediaevoluution käsitteiden avulla. Remediaation osalta keskeinen lähde on Jay David Bolter & Richard Grusin (2000), mediaevoluution osalta Rudolf Stöber (2004) ja Sam Lehman-Wilzig & Nava Cohen-Avigdor (2004). Kirjan kehitystä tarkastellaan myös teknologisen determinismin näkökulmasta. Tutkielmassa kuvataan kirjan ominaisuuksia, digitaalisuuden vaikutusta painettuun kirjaan ja kirjan asemaa hyödykkeenä informaatioyhteiskunnassa. Samoin erillisissä luvuissa tarkastellaan kirjan digitaalisia muotoja, kirjan lukemisen tapoja ja vaiheita sekä painetun ja digitaalisen tekstin lukemisen piirteitä. Tutkielman empiirisessä osassa sovelletaan tulevaisuuden tutkimuksen delfoi-menetelmää. Asiantuntijapaneelille lähetetyn sähköpostikyselyn avulla on luotu painetun kirjan ja e-kirjan tulevaisuusskenaariot vuodelle 2015. Skenaariot sisältävät kymmenen tulevaisuusväittämää painetulle kirjalle ja e-kirjalle. Painetun kirjan skenaariossa arvioidaan pienten painosten book-on-demand -tuotannon lisääntyvän merkittävästi, kirjan versioiden moninaistuvan ja kirjan säilyttävän keskeisen asemansa opetuksessa. E-kirjan skenaariossa arvioidaan tiedekirjallisuuden ja hakuteosten siirtyvän yhä enemmän e-kirjamuotoon. Kirja tullaan myymään yhä useammin osina ja näyttöteknologiat kehittyvät ratkaisevasti vuoteen 2015 mennessä. Tulevaisuudessa osan ihmisistä ennakoidaan kantavan digitaalista kirjastoa mukanaan. E-kirja tarvitsee levitäkseen kuitenkin suotuisat sosiaaliset olosuhteet. Tulevaisuuden kriittiset tekijät ovat tutkimusaineiston perusteella tekijänoikeuksien, book-on-demand -tuotannon, teknologian sekä kulttuuristen arvostusten ja käytäntöjen kehitys. Tekijänoikeuskäytäntöjen kehittymisen arvioidaan määrittävän keskeisesti sitä, millaisen muodon kirja tulevaisuudessa saa. Painetun ja digitaalisen hybridimuotojen ennakoidaan yleistyvän.
  • Suikkanen, Tanja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Digitalisaatio ja uudet oppimisympäristöt ovat merkittävä osa 1.1.2018 voimaan astuneen ammatillisen koulutuksen reformia. Yhteiskunnan digitalisoituminen edellyttää opetuksen digitalisoitumista eli oppilaitoksen toimintakulttuurin muutosta niin, että ammattiin valmistuvat nuoret ja aikuiset saavat valmiudet vastata tulevaisuuden haasteisiin. Näitä ovat digitaitojen lisäksi mm. muutoksenhallintakyky, ongelmanratkaisutaito, itseohjautuvuus sekä henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen taito. Tämä työ on kaksiosainen. Ensimmäinen osa on yksisyklinen kehittämistutkimus. Siinä suunniteltiin ja toteutettiin digitutorkoulutus Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa keväällä 2019. Tutkimus alkoi teoreettisella ongelma-analyysillä. Sen avulla selvitettiin, mitä asioita on aikaisempiin tutkimuksiin perustuen huomioitava, kun opetusmenetelmiä kehitetään enemmän digitalisaatiota hyödyntäviksi. Kehittämistutkimuksen toinen osa eli kehittämisprosessi oli digitutorkoulutuksen suunnittelu ja järjestäminen. Kehittämistuotoksena saatiin malli digitutorkoulutuksen järjestämiseksi. Sekä digitutoreina työskennelleiltä opiskelijoilta, että heidän asiakkailtaan pyydettiin palaute. Sen perusteella jatkossa on lisättävä digitutorpalvelun markkinointia sekä pohdittava, miten opiskelijoiden motivaatiota voidaan parantaa. Työn toisessa osassa haastateltiin kahdeksaan ammatillisen koulutuksen opettajaa ja yhtä apulaisrehtoria. Haastattelujen avulla etsittiin vastausta tutkimuskysymykseen ”Miten opettajat kokevat opetuksen digitalisoitumisen hyödyttävän heidän työtään?” Haastattelut olivat taustatutkimusta digitutortoiminnan kehittämistä varten. Niiden avulla pyrittiin tunnistamaan sellaisia asioita opetustyössä, joiden edistämiseen digitutortoiminnalla voidaan tulevaisuudessa vaikuttaa. Digitutorien työ on tärkeässä asemassa, kun uudet opiskelijat aloittavat opintonsa. He auttavat opettajia varmistamaan, että ensimmäisen vuoden opiskelijat omaavat riittävät tieto- ja viestintätekniikan taidot, kun lukujärjestyksen mukainen opiskelu orientoivien viikkojen jälkeen alkaa. Samalla ensimmäisen vuoden opiskelijat saavat vertaisoppimisen mallin, jota he voivat hyödyntää opinnoissaan myöhemmin toimien itse mallinantajina. Reformin myötä oppimisympäristöt monipuolistuvat ja opetus siirtyy yhä enemmän verkkoon. Verkko-oppimisen hyötynä on perinteisesti pidetty aikaan ja paikkaan sitomattomuutta. Digitalisaatio tuo paljon muitakin hyötyjä opiskeluun: ajantasainen tieto on helposti saatavilla, vuorovaikutus ja verkostoituminen lisääntyvät, osaamisen näkyväksi tekemisen tavat monipuolistuvat (multimodaalisuus). Digitalisaation haasteina oppilaitoksissa pidetään resurssien vähyyttä sekä käytäntöjen kirjavuutta saman oppilaitoksen eri osastoilla. Suunnittelun johdonmukaisuuden merkitys oppilaitoksessa korostuu. Työssä esitellään Kiltakoulu-opetusmalli.
  • Heikkinen, Pekka (Helsingfors universitet, 1997)
    Tapaukset, joissa tekijänoikeus on joutunut ristiriitaan kilpailuoikeuden tavoitteiden kanssa ovat yleistyneet niin Euroopan Unionin kuin sen jäsenvaltioiden oikeuskäytännössä. Tähän on syynä paitsi kilpailuoikeuden soveltamisalueen laajeneminen, myös viestinnän kehitys. Kilpailuoikeus on saanut roolin tiedon kulun vapauden puolustajana. Tekijöitä edustavien järjestöjen toiminta on 1990-luvulla ollut kilpailuviranomaisten erityisen kiinnostuksen kohteena. Työn keskeinen kysymys on, mitä kilpailuoikeuden soveltaminen järjestöjen toimintaan merkitsee tekijän suojan kannalta. Kilpailuoikeudellisessa tulkinnassa olennaista on, miten järjestön suhde yksittäiseen tekijään hahmotetaan, Horisontaalisessa suhteessa järjestöt voidaan rinnastaa tekijöiden ammattiliittoihin, joiden tarkoituksena on oikeuksien kollektiivinen suojaaminen suhteessa käyttäjiin. Kilpailuvirasto on tulkinnut järjestöjen toiminnan KRL 6§:n kieltämäksi hintayhteistyöksi. Kilpailuneuvosto on sen sijaan katsonut, että järjestöjen suhde yksittäiseen oikeudenhaltijaan on vertikaalinen. Tekijänoikeusjärjestöt ovat itsenäisiä elinkeinonharjoittajia, jotka ovat KRL 3§:n määräävässä markkinaasemassa. Samalla kilpailuneuvosto totesi, että tekijänoikeuslain tavoite ja tarkoitus on otettava huomioon järjestöjen toimintaa arvioitaessa. Tekijöitä edustavien ammattijärjestöjen ja viestintäyritysten välisiin työehtosopimuksiin on sisällytetty oikeuksien käyttöä koskevia määräyksiä. KRL 2. 1 § sulkee työmarkkinoita koskevat sopimukset lain soveltamisalueen ulkopuolelle. KHO on tuoreessa ratkaisussaan kuitenkin tulkinnut työehtosopimusmääräykset sellaiseksi vertikaaliseksi kilpailunrajoitukseksi, johon voidaan soveltaa KRL 9§:n yleissäännöstä. Ratkaisu merkinnee sitä, että KRL:n vaikutus ulottuu aiempaa selkeämmin myös työehtosopimusten tekijänoikeusmääräyksiin. Vertikaalinen näkökulma ohjaa arvioimaan järjestöjen toimintaa teosten leviämisen ja viestinnän kannalta. Yrityksen hallussa tekijänoikeus on kilpailukeino. Järjestöt ovat määräävässä markkina-asemassa suhteessa käyttäjiin ja tekijöihin. Kansallisen ja EY:n oikeuskäytännön valossa käydään läpi tapauksia, joissa järjestöjen on katsottu käyttäneen väärin asemaansa. Yhteisön oikeuskäytännön avulla pyritään hahmottamaan sellaisia tilanteita, joita Suomessa ei vielä ole ehtinyt esiintyä. Tietoverkkostrategiat ja pyrkimykset "informaation valtateiden" luomiseen korostavat osaltaan järjestöjen välittäjäroolia. Samalla digitaalitekniikan käyttöönotto horjuttaa vakiintunutta oikeuksien tasapainoa. Koska digitalisoituminen luo mahdollisuuksia nimenomaan yksittäisille tekijöille ja käyttäjille, on järjestöjen uudistettava lisensointi- ja sopimuskäytäntöjään. Myös julkisen vallan sääntelyä, joka koskee oikeuksien jakautumista tekijöiden, välittäjien ja loppukäyttäjien välillä on arvioitavauudesta näkökulmasta. Digitaalisessa ympäristössä järjestöjen toimintaa ja tekijän yksinoikeuden rajoituksia on entistä vaikeampi perustella markkinoiden toimintaan liittyvillä syillä.