Browsing by Subject "diskurssintutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 24
  • Marttila, Emma (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan identiteetin rakentamisen kielellisiä keinoja aikakauslehtien henkilöjutuissa. Tavoitteena on selvittää, miten toimittajan kielelliset valinnat vaikuttavat haastateltavasta muodostuvaan kuvaan. Tutkielman teoreettinen tausta on diskurssintutkimuksessa ja sosiolingvistiikassa, jonka suuntauksista hyödynnetään variaationtutkimusta sekä kansanlingvistiikkaa. Aineistona tutkielmassa on yhdeksän henkilöjuttua kolmesta eri aikakauslehdestä: Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä, Imagesta sekä Trendistä. Haastateltavina jutuissa ovat muusikot Alma Miettinen, Michael Monroe ja Antti Tuisku, rap-duo JVG, entinen huipputason taitoluistelija Kiira Korpi, jääkiekkoilija Patrik Laine, jääkiekkoasiantuntija Juhani Tamminen, kansanedustaja, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sekä ulkoministeri Timo Soini. Työn tutkimusote on kvalitatiivinen. Analyysissä tarkastellaan haastateltavien sitaattien kielenpiirteitä sekä toimittaja-kertojan käyttämää metakieltä ja niiden merkitystä haastateltavien identiteetin konstruoinnissa. Lisäksi analysoidaan haastateltavien muun sosiaalisen tyylin kommentoimista ja tyylillisiä muutoksia haastateltavien sitaattien kielimuodoissa. Tutkielmassa osoitetaan, että sitaattien kielimuodolla on mahdollista rakentaa haastateltavalle yhtä tai useampaa sosiaalista identiteettiä. Esimerkiksi Li Anderssonin jutussa sitaattien kielimuoto on poliittisessa diskurssissa yleiskielinen ja yksityisessä diskurssissa puhekielinen. Sitaattien kielellisillä piirteillä voidaan myös korostaa haastateltavan sosiaalista taustaa tai tiettyyn alakulttuuriin samastumista. Kielellisten piirteiden ohella metakielelliset kommentit muokkaavat haastateltavista muodostuvaa kuvaa. Esimerkiksi Patrik Laineen puhetyylin nimeäminen keskivahvaksi tampereeksi vahvistaa jutun jääkiekkodiskurssia. Toisaalta jutun jääkiekkodiskurssi vahvistaa Tampereen seudun puhekieleen liitettyä maskuliinisuutta. Tutkielmasta selviää myös, että muun sosiaalisen tyylin kuvailulla voidaan rakentaa haastateltavan sosiaalista identiteettiä: Michael Monroen meikkaamista ja korujen käyttöä toistuvasti kommentoimalla alleviivataan jutun rockdiskurssia. Tyylilliset muutokset haastateltavien sitaateissa puolestaan voivat kertoa vaihtelevista identiteeteistä. Esimerkiksi Kiira Korven sitaattien tyylilliset muutokset viittaavat yksityisen ja julkisen identiteetin vaihteluun jutussa.
  • Aho, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen perinteisten flamencosanoitusten naiskuvaa: miten naisista ja naisille puhutaan ja mitä sukupuoliasenteita sanoitukset välittävät. Tutkin aineistossani naisen eri rooleja ja millaisessa suhteessa naisen ja miehen roolit ovat suhteessa toisiinsa. Tarkastelen flamencosanoitusten mieskeskeisyyttä ja naisen esineellistämistä sekä sitä, kuuluuko aineistossa myös naisen ääni vai onko nainen vain hiljainen objekti. Aineistonani on Antonio Machado y Álvarezin vuonna 1881 kirjoittama kokoelma Colección de Cantes Flamencos. Kokoelmassa on yhteensä 802 lyhyttä kansanrunouteen verrattavaa sanoitusta, joista monia lauletaan yhä. Tutkin niistä tarkemmin 180 runoa, jotka kertovat naisesta tai naisen ja miehen suhteesta. Taustoittaakseni perinteisten sanoitusten kontekstia käsittelen myös flamencoa ja sen historiaa sekä naisen asemaa flamencossa ja andalusialaisessa yhteiskunnassa. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä käytän diskurssianalyysiä ja sukupuolentutkimusta. Diskurssintutkimuksen näkökulmasta kieli ei vain kuvaa todellisuutta, vaan myös muokkaa sitä. Käyttämämme diskurssit vaikuttavat käsitykseemme ympäröivästä maailmasta. Yhteiskunnassa hallitsevat diskurssit vaikuttavat kielenkäyttäjistä usein itsestäänselvyyksiltä, jolloin niiden takana vaikuttavat asenteet jäävät huomaamatta. Samalla usein käytetyt diskurssit vahvistavat näitä asenteita ja niistä syntyneitä stereotypioita. Kieli on siis tärkeässä asemassa sukupuoliroolien rakentamisessa. Esimerkiksi Coates (1997) on esittänyt, että mieskeskeisten diskurssien vuoksi nainen on usein tärkeä vain miehelle tärkeissä rooleissa. Tarkastelen aineistossani siis sitä, millaisissa rooleissa nainen esitetään tärkeänä. Pohdin myös sitä, miten aineistossani näkyy muun muassa Romainen (1999) käsittelemä ajatus siitä, että kieli ei koskaan ole objektiivista ja neutraalia, vaan heijastaa aina yhteiskunnan rakenteita. Tarkastelen sanoituksia aineistosta esiin nousevien teemojen kautta viidessä ryhmässä, jotka jaottelen edelleen alaryhmiin. Analysoin tekstin leksikaalisia valintoja, merkityksiä sekä sitä, kuka lauluteksteissä puhuu. Ensimmäisessä ryhmässä käsittelen naisen ja miehen ulkonäköön liittyviä sanoituksia. Toisen ryhmän teemana on vaikeasti valloitettava ja viettelevä nainen, joka saa miehen epäilemään kaikkivoipaisuuttaan. Kolmannessa ryhmässä käsittelen naisen ja miehen häpeää ja sitä, miten se eroaa sukupuolten välillä. Neljänteen ryhmään olen jaotellut sanoitukset, joissa puhutaan naisen ja miehen hyvyydestä ja pahuudesta. Viidennen ryhmän teemana on aineistossa usein toistuva mustasukkaisuus ja siihen liitetty esineellistetty nainen, mutta myös nainen joka ei alistu. Aineistoni perusteella perinteisten flamencosanoitusten naiskuva vaihtelee ja siinä on erilaisia vivahteita. Esiin nousee erityisesti käsitys huonosta naisesta, joka tuhoaa miehet. Naista epäillään usein siveettömistä teoista tai aikeista, jotka tekevät naisesta huoran. Naisen käytös uhkaa usein myös miehen kunniaa. Aineistossani näkyy myös selvästi se, että 1800-luvun Andalusiassa naisen maailma oli rajattu tiukasti kodin piiriin.Toisaalta aineistossa on myös sanoituksia, joiden naiskuva on positiivinen. Joissakin sanoituksissa nainen toimii aktiivisesti ja osoittaa vastustavansa alistamista. Aineistoni perusteella naisen positiivisin rooli on andalusialaisessa kulttuurissa tärkeä äiti, jonka pyyteetön rakkaus on usein toistuva teema.
  • Alhanen, Milla-Maria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Haaga-Helia ammattikorkeakoulun markkinointitekstien kieltä. Tutkimus on rajattu markkinointimateriaaleihin, joita laitos käytti kampanjassaan kevään 2018 korkeakoulujen yhteishaun aikana. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielellisiä vaikutuskeinoja markkinoinnissa on sovellettu, kuinka niillä pyritään yleisön vaikuttamiseen ja millaista kuvaa markkinoinnissa rakennetaan Haaga-Helian toiminnasta ja siellä opiskelusta. Samalla selvitetään, kuinka analysoidut markkinoinnin osat sopivat mainonnan genreen. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Haaga-Helian kolmea markkinoinnin välinettä: iskulauseita, hakijoille tarkoitettua opaskirjasta ja laitoksen Facebook-tilillä julkaistuja päivityksiä, joiden tekstit käsittelevät Haaga-Heliassa opiskelua, työelämää tai yhteishakua. Iskulauseita kuuluu aineistoon yhteensä viisi erilaista, hakijan oppaan tekstejä 45 ja Facebook-julkaisuja 19. Niitä on analysoitu sillä ajatuksella, että ne ovat mainostekstejä. Tutkimuksessa on hyödynnetty aikaisempaa retoristen ilmiöiden ja mainonnan vaikutuskeinojen tutkimusta. Analyysissa on sovellettu retorista diskurssianalyysia. Sen avulla on pyritty selvittämään, mitä markkinoinnissa käytetyillä retorisilla keinoilla on tilanteisesti haluttu tavoitella. Tutkimuksesta käy ilmi, että Haaga-Helia on hyödyntänyt markkinoinnissaan retoristen keinojen kirjoa laajasti. Runsaimmin esiintyy metaforien, narratiivien ja me-muotoisen puheen käyttöä, sekä yksikön toisessa persoonassa olevaa puhuttelua käskevine ja kysyvine lauseineen. Näiden piirteiden lisäksi tutkimuksessa on analysoitu rinnastettuja sanapareja sekä erikseen iskulauseita ja niiden tehtäviä. Tutkimuksen tuloksena on, että retorisilla keinoilla on pyritty lukijan huomion kiinnittämiseen, suostutteluun, samastamiseen ja vakuuttamiseen. Niillä rohkaistaan myös opiskelijaksi hakemiseen ja tehdään esitettyjä abstrakteja asioita konkreettisiksi. Tavoitteineen ja keinoineen iskulauseet, Facebookin päivitykset ja hakijan opas osoittautuvat tyypilliseksi mainonnaksi. Yhteenvedossa käydään läpi sitä, mitä tulokset kertovat Haaga-Helian markkinoinnista: minkä tyylistä mainontaa se oikeastaan on, ja minkälaisena ammattikorkeakoulumaailma siinä esitetään. Oppilaitoksen arvoina erottuvat dynaamisuus, nuorekkuus, käytännönläheisyys ja hyvä yhteishenki.
  • Finell, Nina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen luonnonsuojeluliiton internet-sivuillaan julkaisemien tiedotteiden muodostamaa kuvaa liitosta itsestään sekä muista tiedotteissa esiintyvistä toimijoista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisia toimijoita teksteissä rakentuu, millaisissa semanttisissa rooleissa ne esiintyvät ja millaiseksi muodostuu toimijoiden välinen dynamiikka. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan toimijoiden asettumista myyttisiin rooleihin. Toimijuuden keskeisyyttä tutkimuskohteena tiedotteissa korostaa niiden modaalisuus. Tämä näkyy toimintavaatimuksien ja -ohjeiden runsautena. Tutkielman aineisto koostuu 38 Suomen luonnonsuojeluliiton vuosina 2013 ja 2014 julkaisemasta verkkotekstistä, joihin lukeutuu pääasiassa tiedotteita, mutta myös muutamia julkilausumia ja kannanottoja. Aineisto sisältää tekstejä neljästä eri aihealueesta: ilmastonmuutos, susi, norppa ja Talvivaara. Teoreettiselta taustaltaan tutkielma pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvaan tekstintutkimukseen. Välineenä analyysissa käytetään erilaisia roolisemantiikan, ohjailun sekä asennoitumisen analyysimetodeja. Myyttisten roolien analyysissa hyödynnetään A.J. Greimasin kehittelemää aktanttimallia. Tutkielman aineistosta nousee esiin monia erilaisia toimijoita, joista analyysin kohteeksi ovat päätyneet Suomen luonnonsuojeluliitto, viranomaiset, ihmisviitteiset toimijat, valtiot, poliittiset toimijat, Talvivaara sekä luonto. Tiedotteissa nousee muun muassa sellaisia toimijarooleja valottavia kielen keinoja kuten modaalisuus sekä vaihtoehtoisten maailmojen hyödyntäminen. Myyttisiä rooleja analysoitaessa aineistosta nousee kuusi keskeistä kielellistä keinoa: verbit, luonnehtivat adjektiivit, teonnimet, predikatiivilauseet sekä kategorisointi ja nimeäminen. Aineisto paljastaa sen, että monet kielelliset valinnat eivät ole neutraaleja, vaan niihin liittyy useita arvottavia ja luokittelevia merkityksiä. Analyysin tuloksena muodostuu käsitys Suomen luonnonsuojeluliiton teksteille tyypillisistä toimijoista ja niiden ominaisuuksista. Toimijoita erottelevat keskeisimmät piirteet ovat dynaamisuus ja statiivisuus sekä agentiivisuus ja sen puute. Aineiston perusteella Suomen luonnonsuojeluliitto asettuu odotetusti agentiiviseksi hyväksi toimijaksi. Dynaaminen toiminta, joka liittoon tyypillisesti yhdistyy, synnyttää myös potentiaalisen sankarin roolin. Teksteillä konstruoidaan maailmaa, jossa Suomen luonnonsuojeluliitto sekä sen puolella toimivat tahot asemoituvat hyviksi toimijoiksi, kun taas vastapuolen toimijat pahoiksi. Tutkielman tulosten perusteella muiden toimijoiden kohdalla ei juurikaan synny yhtä pahaa tai yhtä hyvää toimijaa tai toimijaryhmää. Kontekstilla on osansa tiedotteissa olevien semanttisten roolien rakentumisessa ja niiden asettumisessa hyvien ja huonojen puolelle. Toimijoiden asettuminen esimerkiksi sankariksi tai roistoksi ei aina ole aivan yksiselitteistä ja tästä syystä teksteistä saattaa nousta esiin yllättäviäkin toimijarooleja. Toimijoiden määrittyminen ja niiden välinen dynamiikka kertoo kuitenkin paljon Suomen luonnonsuojeluliiton subjektiivisesta asennoitumisesta toimijoita kohtaan. Toimijoille asettuvat myyttiset roolit ja niihin liitettävät arvostukset peilaavat ainakin jossain määrin myös Suomen luonnonsuojeluliiton tekstien ulkopuolella niille rakentuvia rooleja. Jako hyviin ja pahoihin toimijoihin ei rakennu tyhjiössä, vaan siihen vaikuttavat niin tekstin ulkoiset kuin sisäisetkin tekijät.
  • Rytty, Tiina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Brasilia-uutisointia Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen artikkeleissa vuonna 2017. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia representaatioita ja diskursseja Brasiliaa käsittelevistä verkkoartikkeleista löytyy, ja millainen kuva Brasiliasta muodostuu verkkojulkaisujen uutisoinnissa. Tutkielma sijoittuu osaksi ulkomaan uutisten ja verkkojournalismin tutkimusta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi ja jälkikoloniaalinen teoria. Keskeisiä käsitteitä tutkielmassa ovat representaatio, länsi, toiseus ja diskurssi. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen 1.1.-31.12.2017 julkaistuista artikkeleista. Määrällisellä osiolla on kartoitettu otsikoissa useimmin esiintyviä sanoja ja uutisten vallitsevia teemoja. Teemoittelun kautta analyysin fokukseen on valikoitu vallitsevia teemoja edustavat artikkelit. Tutkimuksessa nimetään Brasilian representaatioiksi Etelä-Amerikan jättiläinen, moniongelmainen ja koeteltu maa ja presidenttijohtoinen maa. Brasilian presidentit ovat aineistossa vahvasti esillä. Brasilia esitetään aineistossa vahvasti osana Etelä-Amerikkaa ja Latinalaista Amerikkaa maantieteellisenä ja kulttuurisena alueena. Brasilian identiteetiksi muodostuu aineiston perusteella Latinalaisen Amerikan veturi ja vastuunkantaja. Diskursseina nousevat esiin suuruus, maan tapa, uhka, maine ja skandaali sekä globalisaatio. Diskurssien todetaan kietoutuvan yhteen. Suuruuden diskurssi korostaa asioiden suuren mittakaavan luomaa merkityksellisyyttä. Vahva ja hegemoninen maan tapa-diskurssi painottaa ongelmien pitkää historiaa sekä kulttuurisia ja rakenteellisia juuria. Uhan diskurssissa korostuu väkivalta ja rikollisuus. Maineen ja skandaalin diskurssissa korostetaan maan maineen merkittävyyttä ja skandaalien yleistymistä. Globalisaation diskurssi osoittaa Brasiliaa koskevia asioita pidettävän kansainvälisesti merkittävinä. Johtopäätöksenä todetaan uutisoinnin aiheiden olevan melko yksipuolisia ja negatiivisesti painottuneita. Brasilia-uutisoinnissa korruptio ja yhteiskunnallinen sekä poliittinen levottomuus todetaan yleisiksi stereotypioiksi. Uutisoinnissa korostuu talouden ja globalisaation merkitys. Uutisointi todetaan paikoitellen sävyltään myös positiiviseksi ja myönteisiä muutoksia huomioivaksi. Suomen todetaan asemoivan itseään uutisoinnin kautta osaksi lännen yhteisöä ja rakentavan omaa identiteettiään. Tutkimus tuottaa uutta tietoa siitä, miten Brasiliasta uutisoidaan vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisten jälkeen. Suomalaisen median todetaan kaipaavan monipuolisempia aiheita brasilialaisesta arjesta, tieteestä ja kulttuurista. Jatkotutkimusehdotuksina esitetään laajemman aineiston tutkimista määrällisellä menetelmällä, printtilehtien tutkimusta ja vertailevaa tutkimusta uutisoinnin muutoksista eri vuosikymmenillä. Brasiliaa käsitteleviä uutisia olisi mahdollista tutkia myös suhteessa muihin Latinalaisen Amerikan maihin ja BRICS-maihin.
  • Muje, Sasu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuoden 2014 Ukrainan vallankumouksen osapuolten nimeämistä Helsingin sanomien uutisoinnissa. Analyysissä tutkitaan uutisointia kriittisen diskurssianalyysin näkökulmasta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi, joista ensimmäinen keskittyy analysoimaan vallankumouksen eri osapuolten representaatioita. Toinen tutkimuskysymys keskittyy siihen, kuinka osapuolten nimeäminen muuttuu tapahtumien edetessä. Tutkimus on laadullista ja keskittyy nimeämisen eli sanatason leksikaalisten valintojen analysointiin. Tutkielman aineistona on 60 uutista Helsingin sanomista marraskuun 2013 lopulta helmikuun 2014 loppuun, ja ne keskittyvät Kiovan tapahtumiin tuona aikana. Tutkielmassa erotetaan vallankumouksesta kaksi osapuolta: silloisen presidentti Janukovytšin hallinto ja tätä vastustaneet mielenosoittajat. Analyysin kautta käy ilmi, että mielenosoittajat ovat hyvin kirjava joukko: heihin kuuluu ihmisiä tavallisista kansalaisista nationalistisiin ääriryhmiin. Hallinto sitä vastoin näyttäytyy melko kasvottomana koneistona. Poliisi näyttäytyy hyvin vahvasti hallintoa puolustavana, jopa sotilaallisena osapuolena. Aineistossa hallintoa vastustavien mielenosoittajien representaatiot ovat huomattavasti moniulotteisempia, ja niiden kautta näkökulma asettuu useimmin implisiittisesti mielenosoittajien puolelle. Toista tutkimuskysymystä varten aineisto on jaettu kolmeen osaan: mielenosoitusten alkuun, väkivaltaisuuksien lisääntymiseen, joka johti vallankumoukseen, ja vallankumouksen jälkeiseen aikaan. Ukrainan vallankumouksessa keskiöön nousevat ensin tavalliset mieltä osoittavat kansalaiset. Poliisin väkivaltaisen reaktion seurauksena joukkoon liittyy myös äärioikeistolaisia, radikaaleja ryhmiä, jotka konkreettisesti taistelevat poliiseja vastaan kaduilla. Tapahtumien edetessä myös poliiseista käytetyt nimitykset muuttuvat enemmän sotilaallisiksi: heistä käytetään myöhemmin esimerkiksi nimitystä turvallisuusjoukot, ja joukkoon liittyy myös tarkka-ampujia. Analysoimalla nimeämisen muuttumista tapahtumien edetessä on mahdollista seurata sitä, kuinka osapuolet muuttuvat, mitkä näkökulmat nousevat keskiöön ja kuinka historialliset tapahtumat vaikuttavat leksikaalisiin valintoihin uutisdiskurssissa.
  • Pajukallio, Outi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma tarkastelee Facebook-parodiaa, jossa pilkan kohteena ovat maahanmuuttovastaiset ja heidän kielenkäyttönsä. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielenpiirteitä parodiassa käytetään ja minkälaisina kielenkäyttäjinä maahanmuuttovastaiset niiden avulla representoidaan. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia diskursseja parodiassa kaiutetaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, mutta analyysissa hyödynnetään myös perinteistä tekstianalyysia. Aineistona on sata julkaisua maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvien humoristisesta Facebook-ryhmästä Terrorismin ja sukkien vastainen kansanliikeryhmä vuodelta 2019. Luvussa 3 tarkastellaan parodian kielellistä ilmiasua. Analyysi osoittaa, että maahanmuuttovastaiset representoidaan kielenkäyttäjinä, jotka eivät osaa kirjoitetun yleiskielen normeja eivätkä välitä niistä, vaan kirjoittavat tunteen vallassa. Kirjoitusvirheinä esitettyjä piirteitä, etenkin yhdyssanavirheitä ja lyöntivirheiltä vaikuttavia piirteitä, käytetään paljon ja liioitellusti niin, että myös johdoksia ja muita sanoja on kirjoitettu erikseen morfeemirajojen kohdalta. Puhutun ja kirjoitetun kielen erottamisen vaikeus osoitetaan käyttämällä suomalaistettua fonotaksia sekä nasaaliassimilaatiota muistuttavaa ilmiötä, jossa sananloppuinen n kirjoitetaan m:nä. Parodiatyylin piirteet esiintyvät liioiteltuina niin, että ne eivät sellaisinaan voisi esiintyä verkkokielessä, mikä korostaa julkaisun ironista sävyä. Lisäksi typografinen äänensävy on voimakkaan affektinen ja huutava, sillä aineistossa käytetään runsaasti suuraakkosia, huutomerkkejä ja huutomerkkejä edustavia numeroita 1. Luvussa 4 osoitetaan, miten parodiassa hyödynnetään ironista diskurssien omimista. Toistuvien aiheiden kuten sukkien, kaljan, katupartioiden ja median puolueellisuuden kautta kaiutetaan maahanmuuttovastaiseen diskurssiin kuuluvaa apokalyptista retoriikkaa sekä populistista ja arvokonservatiivista diskurssia. Tällä pyritään esittämään maahanmuuttovastaiset argumentit naurettavassa valossa, millä sekä vahvistetaan omaa kantaa että vastakkainasettelua maahanmuuttokeskustelun osapuolten välillä. Luvussa tarkastellaan myös parodiassa runsaasti esiintyvää metakielenkäyttöä, jossa esitetään kohteen olevan tietoinen ja ylpeä omasta tavastaan kirjoittaa. Tutkielmassa käy ilmi, että parodiassa kohde representoidaan hysteerisinä ja kouluttamattomina, mikä sopii aiempien tutkimusten tuloksiin siitä, millaista kuvaa maahanmuuttovastaisista rakennetaan maahanmuuttokeskustelussa. Kielenpiirteiden käytölle on nähtävissä malleja esimerkiksi Timo Soinin kielenkäytössä ja humoristisista ilmauksista "isäm maan puollustaja" ja "elämäm koulu". Tutkielman tulokset ovat relevantteja verkkokielen tutkimukselle yleisesti, sillä analyysissa käy ilmi, että aineiston piirteitä arvioidaan muissakin konteksteissa ärsyttäväksi tai huonoksi verkkokieleksi.
  • Mustonen, Lina-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten ja millaisilla tavoilla ryhmiä nimetään ilmastonmuutosaiheisissa verkkokeskusteluissa. Nimeäminen on merkittävä osa ryhmien rakentumisen prosessia, ja nimityksillä konstruoidaan sekä keskustelun osapuolia että muita ilmastonmuutosdiskurssissa esiintyviä ryhmiä. Tarkastelun kohteena tutkielmassa ovat ryhmien nimitykset sekä niihin liittyvät määritteet, kielellisten valintojen osoittamat asenteet sekä suhtautumistavat. Lisäksi huomio kiinnittyy muihin ilmastonmuutosdiskurssin piirteisiin, joita ovat muun muassa vahva polarisaatio, uskonnollinen ja poliittinen retoriikka, tiedon ja uskon vastakkainasettelu sekä Suomen ja suomalaisten osuus ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tutkielmassa paneudutaan myös siihen, konstruoidaanko viesteissä sisäryhmää vai ulkoryhmää, sekä siihen, miten kirjoittaja konstruoimaansa ryhmään suhtautuu. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta Suomi24-sivuston keskusteluketjusta, jotka sijoittuvat ajallisesti syksyyn 2019. Viestejä ketjuissa on yhteensä 401, ja ne on jaoteltu 93 esimerkkiin. Tutkielman taustateorioina hyödynnetään kognitiivisen kielitieteen näkemystä kielestä, diskurssianalyysia, sisä- ja ulkoryhmän käsitteitä sekä suhtautumisen teoriaa. Lisäksi nimitysten muodostamiseen ja analysoitavuuteen kiinnitetään huomiota: nimitysten muodostaminen on usein kreatiivista, ja ryhmiä konstruoidaan muun muassa muodostamalla uusia yhdyssanoja. Toisaalta nimitykset voivat olla sanatasolla hyvin neutraaleja, mutta pejoratiivisuus tai muu affektiivisuus ilmenee niihin liitettyjen määritteiden ja toimintaa luonnehtivien ilmaisujen keinoin. Nimitykset on jaettu tutkielmassa teemoittain viiteen eri kategoriaan, joita ovat uskonnollinen viitekehys, politiikasta juontuvat nimitykset, alarmisti ja denialisti -nimitykset sekä Suomeen ja suomalaisuuteen viittaavat ryhmäkonstruoinnit. Viidennessä ryhmässä tarkastellaan muista kategorioista eroavia ja kertaluontoisempia muodosteita. Läpi tutkielman ilmastonmuutosdiskurssia verrataan myös maahanmuuttokeskustelun retoriikkaan. Tutkielmassa osoitetaan, että ilmastonmuutosdiskurssia sävyttää vahva polarisaatio. Keskustelun osapuolet rakentuvat joko ilmastonmuutostoimien puolustajina, jotka haluavat ehkäistä ilmastonmuutosta, tai vastustajina, jotka epäilevät ja jopa kieltävät koko ilmastonmuutoksen olemassaolon. Ilmastonmuutokseen suhtaudutaankin keskustelussa usein mielipidekysymyksenä. Näkemyksistä myös väitellään. Lisäksi merkittävä havainto on se, että keskustelijat konstruoivat erityisesti vastapuolta, jonka näkökulma eroaa heidän oman sisäryhmänsä mielipiteestä. Esimerkeistä suurimmassa osassa kirjoittajan näkemys ilmastonmuutoksesta tulee ilmi eksplisiittisesti tai implisiittisesti, usein juuri vastapuolen konstruoinnin kautta. Maahanmuuttodiskurssiin verrattuna ilmastonmuutoskeskustelu näyttäytyy moniäänisempänä, sillä sekä ilmastonmuutostoimien puolustajat että vastustajat ovat tasapuolisemmin äänessä. Lisäksi mielipiteitä yritetään perustella useammin, jopa tieteen keinoin. Jatkotutkimukseksi argumentoinnin tarkastelu sopisikin mainiosti.
  • Päätalo, Vilja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan verkkokeskustelupalstalla käytyä jääkiekkoaiheista keskustelua, SM-liiga in Englishiä, jossa suomenkieliset keskustelijat leikittelevät tahallisen huonolla englannin kielellä. Tutkimuskysymyksiä ovat: minkälainen kielimuoto ”huono englanti” on ja miten siihen suhtaudutaan tässä kyseessä olevassa diskurssiyhteisössä. Työ sijoittuu sosiolingvistiikan ja diskurssintutkimuksen aloihin, ja se yhdistelee koodinvaihdon ja kieliasenteiden tutkimuksen me-todeja. Aineisto on kerätty jääkiekkoaiheiselta Jatkoajan keskustelupalstalta, ja sen analysoinnin ohella työssä esitellään yleisemmällä tasolla englannin kielen asemaa Suomessa. Teoriataustana käy-tetään sosiolingvistiikan ja diskurssintutkimuksen keinoja, kuten koodinvaihdon ja kieliasenteiden tutkimusta. Analyysiluvuista ensimmäisessä käsitellään ”huonoa englantia” tyylikeinona ja sitä, minkälaisia piirteitä kielimuodolla on. Toisessa analyysiluvussa näkökulma laajenee, kun tarkas-tellaan keskustelun ja kielimuodon merkityksiä sekä funktioita. Työssä käy ilmi, että ”huono englanti” on keskustelijoille luonnollinen ja helponoloinen kielire-surssi, jonka tehtävänä on luoda huumoria. Tämän huumorin keinot ovat keskustelijoille selviä: ne eivät vaadi metakielellä tehtävää selvitystä. Huumorin luontitapoja on löydettävissä niin ään-teiden, lauseiden kuin yksittäisten sanojenkin tasolla. ”Huono englanti” on produktiivinen kielire-surssi, jota keskustelijat kehittelevät luontevasti eteenpäin. Toisaalta he myös ottavat mieluusti käyttöön muiden kehittelemiä termejä. Ironia, joka kohdistuu useasti suomalaisiin itseensä, on vahvasti näkyvissä keskustelussa. SM-liiga in Englishiin kohdistuu kahdenlaisia asenteita: toisaalta jotkut pitävät sitä ärsyttävänä, jopa junttimaisena, toisaalta toisten mielestä se edustaa erityisen hauskaa huumoria. Ketjusta esitetyt kommentit ilmentävät samantyyppisiä asenteita kuin englannin kielen käytöstä suomen-kielisten keskuudessa on yleisestikin esitetty. Englannin asemaa suomenkielisille verkkokeskus-telijoille tärkeänä kieliresurssina ei kiistetä, mutta toisaalta se nähdään monesti myös uhkana suomen kielen olemassaololle.
  • Tiilikainen, Selja (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan erään lehtiartikkelin syntyä intertekstuaalisena ketjuna, jota kutsutaan työssä toimitusprosessiksi. Tutkielmassa selvitetään, millaisia muutoksia lehtiartikkelin syntyä edeltävät versiot kohtaavat toimitusprosessin aikana, millaisia ääniä tekstiversioihin tehdyt muutokset kantavat ja millaisia funktionaalisia rooleja toimitusprosessiin osallistuvilla toimijoilla tekstin kohtaamien muutosten perusteella on. Tutkielman teoreettinen perusta nojaa ensisijaisesti medialingvistiikkaan ja diskurssintutkimukseen. Medialingvistiikka on soveltavan kielitieteen tutkimussuunta, joka yhdistää lingvistisiin teorioihin journalistisia kysymyksenasetteluja. Menetelmällisesti tämä pro gradu -tutkielma kytkeytyy tekstintutkimukseen ja versioanalyysiin, jossa jäljitetään tekstin muutoksia versioita vertaamalla. Työssä on sovellettu myös keskustelunanalyyttistä litterointia. Aineisto koostuu tutkimuksen kohteena olevan lehtiartikkelin materiaaleista. Kaiken kaikkiaan aineistona on kaksi noin tunnin mittaista haastattelunauhoittetta, sähköpostiviestejä, kahksi artikkelin käsikirjoitusluonnosta, käsikirjoitusten väliversioita sekä taitettu, lopullinen artikkeli. Osaa aineistosta hyödynnetään analyysin taustalla, ja tarkemmin työn analyysissä tarkastellaan kymmentä tekstiversiota esimerkkien avulla. Tutkielma avaa uusia näkökulmia kirjoittamisen prosessin tutkimiseen. Työ pyrkii tuomaan kirjoittamisen prosessien ja tekstiketjujen tutkimuksen joukkoon uuden aineiston journalistiikan alalta ja tuomaan medialingvistisen versioanalyysin menetelmää aiempaa vahvemmin esiin fennistisen tutkimuksen alalle. Toimitusprosessin tuloksena syntyy teksti, jossa niin osallistujien kuin muidenkin lähteiden äänet rakentavat moniäänistä kokonaisuutta. Työssä osoitetaan, että eri äänet ja vaikutteet kerrostuvat prosessina syntyvään tekstiin tavalla, joka ei tulisi esiin pelkästään tekstin lopullista versiota analysoimalla. Prosessiin osallistuvilla toimijoilla on paitsi institutionaalinen rooli osana lehteä toimittavaa organisaatiota, myös funktionaalinen rooli suhteessa toimitusprosessiin ja siihen osallistuviin, toisiin toimijoihin.
  • Harju, Juhana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen tietokirjallisuuden tutkimukseen kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani referoinnin ja moniäänistämisen keinojen käyttöä ja tarkoitusta suomenkielisissä tietokirjoissa. Menetelmänäni käytän lingvististä tekstianalyysiä, jota tuen kirjallisuustieteen ja diskurssintutkimuksen näkökulmilla. Kieliopin osalta nojaan Ison suomen kieliopin käsitteistykseen. Tutkielmani edustaa laadullista tutkimusta. Aineistoni koostuu kolmesta 2010-luvulla julkaistusta tietokirjasta: Sari Näreen historiateoksesta Sota ja seksi (Tammi 2016), Kristiina Koivusen politiikan alan teoksesta Suomen nuoret jihadistit (Into 2016) ja Hippo Taatilan rockhistoriikista YUP (Like 2017). Teoksista Sota ja seksi sekä Suomen nuoret jihadistit eivät ole kertomusmuotoisia, kun taas YUP on. Kaikki kolme teosta voidaan luokitella yleiseksi tietokirjallisuudeksi erotuksena esimerkiksi oppi- ja tutkimuskirjallisuudesta. Analysoin aineistosta valitsemani 24 tekstiesimerkkiä, joissa esiintyy referoinnin ja moniäänisyyden ilmiöitä. Tutkimukseni tuloksena on, että kaikissa kolmessa teoksessa käytetään suoran ja epäsuoran esityksen keinoja. Teoksissa Sota ja seksi sekä Suomen nuoret jihadistit referoinnilla tuodaan tekstiin ääniä, jotka edistävät kertojan ajamaa argumenttia tai tarjoavat lukijalle aiheeseen liittyvää kontekstia. YUP:ssä referointi on keino kuljettaa tarinaa eteenpäin eri haastateltavien subjektiivisten näkökulmien kautta. Siteerauksia esiintyy kaikissa teoksissa, ja niillä pyritään luomaan vaikutelma referoinnin autenttisuudesta. Vapaata suoraa esitystä esiintyy teoksissa Sota ja seksi sekä YUP, mutta ei teoksessa Suomen nuoret jihadistit. Vapaata epäsuoraa esitystä ei esiinny yhdessäkään teoksista. Ironiaa käytetään moniäänisyyden keinona kaikissa teoksissa. Teoksissa Sota ja seksi sekä Suomen nuoret jihadistit kertoja ilmaisee ironialla ottavansa etäisyyttä käyttämänsä termiin, kun taas YUP:ssä ironia on keino tuottaa yhteisöllisyyden vaikutelmaa lukijan ja tekstin välille. Kaikissa teoksissa referoidut äänet esitetään erillisinä teoksen kertojan äänestä, mikä selittää näkökulmia limittävän vapaan epäsuoran esityksen poissaolon aineistossa. Tietolähteiden läpinäkyvä referointi toimii keinona tuottaa luotettavuuden vaikutelmaa. Tutkimus antaa viitteitä siihen, että referoinnin ja moniäänisyyden käytöllä voidaan joko lisätä tekstin fiktionaalisuuden astetta tai vähentää sitä. Tavoiteltava fiktionaalisuuden aste on kytköksissä tietokirjatekstin genreen. Teoksissa Suomen nuoret jihadistit ja Sota ja seksi referointia käytetään minimoimaan fiktionaalisuuden määrä, kun taas kertomusmuotoisessa teoksessa YUP fiktionaalisuus toimii viihdyttämistarkoituksessa ja paikallisesti käytettynä tarinankerronnan keinona. Tietokirjatekstissä käytetty paikallinen fiktionaalisuus ei kuitenkaan välttämättä aseta kyseenalaiseksi teoksen yleistä luotettavuutta tietokirjana.
  • Metsälä, Anna-Elisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Monikielisyys on tutkimusaihe, joka on ollut viime vuosina vahvasti pinnalla, ja erityisesti koulujen monikielisyyttä on tutkittu paljon Suomessa. Tutkielma sijoittuu osaksi tätä monikielistä ja -kulttuurista koulua tarkastelevaa tutkimusta, sillä tutkielman aiheena on monikielisyys ja oppilaan oma kieli koulussa opettajien näkökulmasta kuvattuna. Tutkielmassa tarkastellaan opettajien haastattelupuhetta erityisesti siitä näkökulmasta, miten opettajat metaforisesti käsitteellistävät monikielisyyttä, oppilaan omaa kieltä ja suomen kieltä ja miten opettajat kuvaavat monikielistä koulua ja muita opettajia ja millainen kuva monikielisestä koulusta haastattelujen perusteella syntyy. Tutkielma sijoittuukin menetelmällisesti diskurssintutkimuksen alle. Diskurssintutkimuksen lisäksi analyysissa hyödynnetään kognitiivista metaforateoriaa, kieli-ideologioiden tutkimusta, sekä kansainvälisiä tutkimuksia ensikielen ja oppimisen välisestä suh-teesta. Tutkielman aineistona toimii teemahaastattelun keinoin hankittu haastatteluaineisto, joka koostuu kahden luokanopetta-jan, kahden suomen kielen opettajan ja kolmen oman äidinkielenopettajan haastatteluista. Haastattelemani opettajat työskentelevät vahvasti monikielisissä kouluissa tai muuten monikielisten oppilaiden parissa pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla. Tutkielmassa havaitaan, että opettajien tavassa käsitteellistää kieliä ja kuvata monikielistä koulua on yhteneväisyyksiä. Esimerkiksi monikielisyyttä kuvataan toistuvasti haastatteluissa ”rikkaudeksi”, ja monikielisyys vertautuukin haastatte-luissa vahvasti taloudellisiin resursseihin. Sen sijaan oppilaan omaa kieltä kuvatessaan opettajien metaforinen puhe tuntuu heijastavan käsimetaforia OMA KIELI ON ELÄVÄ ORGANISMI, OMA KIELI ON RESURSSI, OMA KIELI ON VÄLINE, OMA KIELI ON OMISTETTAVA TAVARA ja OMA KIELI ON KONE. Myös niissä tavoissa, jolla opettajat kuvaavat monikielistä koulua ja opettajien roolia monikielisyyden tukijana tai estä-jänä, on opettajien kesken paljon samankaltaisuutta. Haastatteluista nousee esiin kolme diskurssia: ”Suomen kieli en-sin”, ”Oppitunti yksikielisenä tilana” ja ”Oman äidinkielen opetuksen rooli ja erillisyys koulun arjessa”. Tutkielmassa havaitaan, että samankin koulun sisällä opettajien suhtautuminen monikielisyyteen ja opettajien kielikäytänteet vaihte-levat suuresti. Haastatteluissa viitataan toistuvasti opettajiin, jotka kieltävät joko oman kielen tai suomen kielen käytön oppitunnilla ja opettajiin, jotka näkevät suomen kielen ensisijaisena kielenä koulua ajatellen. Oman äidinkielen opetusta kuvataan haastatteluissa toistuvasti koulun muusta arjesta erilliseksi oman kielen tukemisen paikaksi ja vastaavasti oman äidinkielen opettajia ulkopuolisiksi toimijoiksi muuhun opettajayhteisöön nähden.
  • Törmälä, Outi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan hävyttömiä paikannimiä osana suomalaista paikannimistöä sekä sitä, millaisia asenteita ja näkemyksiä niihin kohdistuu 2010-luvun uutisteksteissä. Nimistöanalyysin aineisto koostuu Kotimaisten kielten keskuksen nimiarkistosta etsityistä perse-sanan sisältävistä paikannimistä, joita on yhteensä 330. Niiden rakennetta tarkastellaan syntaktis-semanttisen analyysin avulla, ja lisäksi tutkitaan nimien paikanlajeja, rinnakkaisnimiä ja -muotoja, nimeämisperusteita, maantieteellistä levikkiä sekä nimien tarkoitteiden ominaisuuksien yhteyttä perse-sanaan. Hävyttömiä nimiä annetaan enemmän luonnonpaikoille kuin kulttuuripaikoille. Tämän vuoksi hävyttömästi nimettyjä paikkoja on enemmän harvempaan asutussa Pohjois-Suomessa. Perse-nimiä esiintyy eniten Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Yleisimmät paikanlajit ovat maankohoumia, erityisesti kalliot ja mäet korostuvat aineistossa. Nimeämisperusteet liittyvät useimmiten paikan käyttötarkoitukseen, joka mäkien ja kallioiden tapauksessa on mäenlasku, sekä paikan muoto. Nimien tarkoitteiden ominaisuuksista yleisimmät ovat pienuus tai vähäisyys, korkeus tai jyrkkyys sekä sijainti alueiden rajalla. Nimien rakenne on useimmiten kaksiosainen yhdysnimi, kuten on tavallista suomalaisille paikannimille. Rinnakkaisnimissä ja -muodoissa on tavallista, että perse-sana on korvautunut jollakin vähemmän hävyttömäksi tulkittavalla sanalla. Media-analyysin aineistona toimivat verkossa julkaistut seitsemän hävyttömiä paikannimiä käsittelevää uutistekstiä: kaksi on Ilta-Sanomien ja kaksi Yle Uutisten verkkosivuilta, yksi Helsingin Sanomien, yksi Iltalehden ja yksi matkailusivusto Rantapallon verkkosivuilta. Analyysissa keskitytään löytämään affektista kieliainesta pääasiassa lauseenjäsenistä eli adjektiiveista, adverbeista, pronomineista, partikkeleista, substantiiveista ja verbeistä avulla. Lisäksi tarkastellaan kohosteisen tekstin affektisuutta. Affektia voi ilmentää kaikenlaisilla lauseenjäsenillä, mutta erityisen vahvasti sitä luovat suhteelliset adjektiivit ja niistä vielä tarkemmin asenneadjektiivit. Hävyttömiä paikannimiä kuvataan useimmiten sanoilla härski, rivo tai ronski, jotka kaikki viittaavat muun muassa ’sumeilemattomuuteen’ tai ’ruokottomuuteen’. Vallitsevia teemoja ovat hävyttömien paikannimien kuuluminen suomalaiseen nimistöön, niiden poikkeavuus muuhun kieleen nähden sekä hävyttömien paikannimien maantieteellinen läheisyys artikkelin oletettuun lukijaan nähden. Perse-nimen saaneet paikat on useimmiten nimetty muotonsa tai käyttötarkoituksensa innoittamana. Nimiä pidetään kuitenkin jollain tapaa kelvottomina esimerkiksi karttoihin tai ääneen vieraiden kuullen lausuttavaksi. Uutistekstit mieltävät hävyttömät paikannimet myös enimmäkseen negatiivisen affektin kautta, mutta toisaalta mikään artikkeleista ei suhtaudu niihin puhtaan kielteisesti tai puhtaan myönteisesti. Kaikki uutistekstit ilmentävät affektisten lauseenjäsenten perusteella myös asennetta, jonka mukaan hävyttömät paikannimet kuuluvat osaksi suomalaista paikannimistöä.
  • Kiema, Henri (Helsingfors universitet, 2016)
    Tarkastelen tässä tutkielmassa perussuomalaisten representaatioita ja niiden lingvististä ilmenemistä uutisdiskurssissa, uutisteksteille tyypillisessä kielenkäytössä. Tutkielmassani analysoin perussuomalaisten representaatioita kotimaisissa sanomalehtiuutisissa kriittisen lingvistiikan ja diskurssianalyysin näkökulmasta: nostan esille vuonna 2011 kotimaisissa uutisteksteissä toistuvia perussuomalaisten representaatiotapoja ja esitän, mitkä leksikaaliset valinnat rakentavat representaatiota sekä minkälaisia merkityksiä näihin representaatiotapoihin liitetään. Keskeisenä tutkimuksen kohteena ovat perussuomalaisia nimeävät ja luokittelevat leksikaaliset valinnat, mutta tarkastelen myös muita sanomalehtien uutisteksteissä sanasto- ja lausetasolla ilmeneviä arvottavia kielellisiä valintoja. Tutkimusaineistoni muodostuu puoluetta käsittelevistä, vuonna 2011 Helsingin Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Satakunnan Kansassa ilmestyneistä uutisteksteistä. Analyysini pohjana on sanomalehdistä keräämääni 42 tekstin aineisto, jonka perusteella rajaan tarkasteluni kolmeen uutisdiskurssissa toistuvaan representaatiotapaan: perussuomalaisten henkilöimiseen puolueen puheenjohtaja Timo Soiniin, perussuomalaisen esittämiseen maahanmuuttokriittisinä sekä puolueen liittämisen protesti- ja populistipuolueiden kategorioihin. Tarkastelemieni representaatiotapojen toistuvuutta ja variaatiota tutkin lehtien verkkoarkistoista avainsanahakujen avulla keräämäni arkistoaineiston avulla. Analyysini perusteella perussuomalaisia voidaan henkilöidä puheenjohtaja Soiniin esittämällä uutisteksteissä Soini keskeisen toimijan roolissa ja samaistamalla puolueen toiminta Soinin toimintaan. Perussuomalaisia voidaan henkilöidä myös possessiivisuutta ilmaisevilla nimityksillä ja rakenteilla, joilla viitataan puolueeseen tai ryhmiin puolueen sisältä. Maahanmuuttokriittisyys voidaan nostaa perussuomalaisten ominaisuudeksi, tai se voidaan esittää perussuomalaisia yhdistävänä tekijänä – yleisempää on liittää maahanmuuttokriittisyys puolueen tiettyyn osaan rajaavalla nimityksellä tai puolueen edustajiin tai heidän näkemyksiinsä ja toimintaansa, esimerkiksi adjektiivimääritteillä. Perussuomalaisten suora nimeäminen tai luonnehtiminen protesti- tai populistipuolueeksi on aineistossani harvinaista – aineistossani nimitykset esiintyvät, kun viitataan sekä perussuomalaisiin että protesti- ja populistipuolueiden yleisiin luokkiin. Protesti ja populismi voidaan liittää myös puolueeseen läheisesti liittyviin tarkoitteisiin, kuten kannatukseen tai toimintaan viittaaviin nomineihin. Populismin lisäksi perussuomalaiset liitetään aineistossani oikeistopopulismin aatesuuntaan ja osaksi Euroopan populistipuolueiden kannatuksen kasvun ilmiötä – tätä ilmiötä voidaan myös evaluoida negatiivisesti esimerkiksi uhkaavuutta ilmentävillä nimityksillä, kuten populistivyöry tai -aalto.
  • Pirneskoski, Noora (Helsingin yliopisto, 2018)
    Over the past decades, there has been an ongoing debate on the need to reform regulatory frameworks in most OECD countries. One of the more recent developments in this field is the emergence of better regulation agenda, which can be defined as form of meta-regulation that sets regulatory principles and tools in order to control the regulatory process from formulation to enforcement. The aim of this study is to problematize and critically explain OECD's better regulation agenda. The method used in this study is poststructural discourse theory and specifically the logics approach developed by Glynos and Howarth, which aims to understand the social, political and fantasmatic logics of a social practice. The different logics were used to characterize and explain the underlying values and norms of better regulation as well as its emergence, change and 'grip'. The analyzed materials consist of the regulatory quality principles that OECD has published since 1995 and some complementary documents. The results show that there are distinct social, political and fantasmatic logics that OECD's regulatory agenda is built on. The social logics of markets, rational choice and public interest indicate that the overall discursive structure of OECD's better regulation can be understood through logics of depoliticization. All the social logics seek to simplify the regulatory process by limiting and structuring the world around the decision-making process and offering ostensibly neutral and objective set of principles to refer to. The logics of depoliticization are supported by drawing political frontiers between the new alternative regulatory tools and old command-and control forms of regulation and by beatific fantasies of prosperity as well as horrific fantasies of stagnation. It is argued that the logics of depoliticization hide the underlying political and communicative nature of the regulatory process. Completely neutral or unbiased principles are argued to be impossible and that defining quality as efficiency, effectiveness, transparency and accountability is a political choice. By structuring the communicative aspects of the regulatory process, better regulation also increases the use of professional power in regulatory decision-making. It should be noted that regulation is seldom only concerned about maximizing welfare and bringing economic benefits. Rather, it should be seen as an organic process that requires balancing competing values and views concerning the society.
  • Parkkinen, Jari (2016)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkasteltiin yhden sosialistisen realismin alakäsitteen, narodnostin, merkitystä ja asemaa Neuvostoliiton musiikkipolitiikassa 1930-luvulla. Narodnost-käsitteen merkitystä selvitettiin suhteessa 1930-luvun Neuvostoliiton laajempiin poliittisiin diskursseihin, mikä toi esille Neuvostoliiton virallisen taidesuuntauksen muotoutumisen yhteyden tuon ajan historialliseen ja poliittiseen kontekstiin. Käsitteen määrittelyssä hyödynnettiin kahta historian ja kielen suhdetta tarkastelevaa teoreettista viitekehystä, diskurssintutkimusta ja käsitehistoriaa. Näiden teorioiden pohjalta luotiin lähestymistapa, jossa käsitteiden nähdään muodostuvan diskursseista. Näin ollen käsitteen merkityksen selvittäminen vaatii sen muodostavien diskurssien havaitsemista. Aineistona työssä käytettiin sanomalehti Pravdaa ja aikakauslehti Sovetskaja muzykaa, ja aineiston analyysissa hyödynnettiin legitimaation ja intertekstuaalisuuden käsitteitä. Narodnost-käsitteen taustalta havaittiin ja nimettiin viisi eri diskurssia, jotka ovat: kansan diskurssi, perinteen diskurssi, Venäjä-diskurssi, kommunistisen ideologian diskurssi sekä stalinismin diskurssi. Musiikkipolitiikassa narodnost-käsite muodostui sekä musiikille erityisistä diskursseista että laajemmista poliittisista diskursseista. Näiden diskurssien keskinäistä suhdetta tarkastellessa stalinismin diskurssi nousi esille kaikkien muiden diskurssien taustalla vaikuttavana metadiskurssina. Narodnost-käsitteellä voitiin viitata musiikkipolitiikassa stalinismin ajan politiikan tärkeimpiin diskursseihin, minkä perusteella tultiin lopputulokseen, että narodnost-käsite oli tärkeä linkki stalinismin ja musiikkipolitiikan välillä. Tämän vuoksi narodnost-käsitettä voidaan tarkastella stalinistisen musiikkipolitiikan avainkäsitteenä.
  • Viita-Aho, Mari (Helsingfors universitet, 2016)
    The starting point of this thesis is the question of a probable tension between educational and economic objectives in art museums. I have chosen to approach this question by focusing on gallery education. My primary aim has been to analyse what kind of concepts, goals and values gallery education is founded on. I have also deliberated upon the change in gallery education during the last decades. The data for this thesis was produced by interviewing gallery educators in nine (9) separate interviews. The interviews were partly structured and proceeded according to chosen themes. I have analysed the interviews by using the discursive approach. The main themes and negotiations that arose in the interviews were set between institutional and individual point of views, but also between economic objectives and intrinsic values. As a result of the analysis of these negotiations I have constructed a discursive field of gallery education. On this discursive field gallery education is approached from four points of view – as an experience, as service, as learning, and as an opener of new horizons. On the basis of the discursive field, I conclude that gallery education and its development at the present time has two strong emphases: individual experience and economic interests. These emphases are partly opposite and partly supportive to each other. There is a tendency to underscore the economic objectives and design activity according to these objectives. Sometimes this tendency is opposed and answered by using the concept of experience. By using experience it becomes possible to keep the economic objectives at a distance. On the other hand, the stress on experience shifts activity to more individualistic ways of thinking and sometimes further away from cultural and educational goals. On the basis of this thesis it seems that emphasizing individualism in general is producing a need to strengthen the connection between society and individuals, and anchor the activity back to the society. It also seems that this is done by bringing the focus back to the intrinsic values of the activity by applying the goal of societal effects to gallery education as a separate object.
  • Kantola, Susanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkin pro gradu -työssäni järjestölehden merkitystä harrastusidentiteetin rakentajana ja sitä, miten lehti pyrkii luomaan suhdetta lukijoihinsa. Tarkastelen sitä, kuka teksteissä pääsee ääneen sekä sitä, minkälaisia paikkoja lukijalle tekstissä osoitetaan. Aikakauslehtijutut ovat lähtökohtaisesti moniäänisiä: niissä kuuluvat niin haastateltavien, toimittajan kuin muidenkin toimijoiden äänet. Harrastelehtien ensisijainen tehtävä on usein yhteishengen luominen. Pro gradu -tutkielmani on laadullinen teksti- ja diskurssianalyysi, ja aineistoni koostuu kuudesta Suomen Partiolaisten Partio-lehden ja kuudesta Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Heppu-lehden jutusta. Järjestölehtiä ja niiden merkitystä harrastajien tai jäsenten identiteetin rakentajana ei ole aiemmin tutkittu laajasti. Tutkielmani teoreettisena taustana toimii erityisesti teoria sosiaalisista ryhmistä sisä- ja ulkoryhminä. Sen mukaan ihmisryhmät tuotetaan diskurssissa ja ne ovat tarkasteltavissa diskurssina. Kun ryhmä tuotetaan kielellisesti, sen ajatellaan olevan paikannettavissa kielellisiin rakenteisiin. Teorian keskeiset käsitteet ovat sisäryhmä ja ulkoryhmä. Sisäryhmä tarkoittaa yksilön omaa ryhmää, ulkoryhmä puolestaan ryhmää, johon yksilö ei kuulu. Sisäryhmään sisältyy ajatus positiivisesta yhteisöllisyydestä ja positiivisista ryhmäominaisuuksista. Ihmiset luokitellaan erilaisiin ryhmiin kategorisoimalla heitä. Lähestyn tutkimuskysymyksiäni tarkastelemalla eri referointikeinojen avulla, keiden äänet kuuluvat aineistonani olevissa teksteissä. Tutkielmani mukaan toimittaja tuo suorilla sitaateilla tekstiin haastateltavansa omaa ääntä ja siten haastattelutilanteen autenttisuutta ja ainutlaatuisuutta. Sitaateilla rakennetaan myös yhteenkuuluvuutta oman jäsenistön kanssa. Samalla toimittaja osoittaa tekstissä muun muassa nollapersoonan avulla lukijalle paikkoja, joissa tämä voi samastua partiolaisten kokemuksiin. Usein toimittaja saattaa olla myös yksi kuvaamansa partiotapahtuman osallistujista, joka yhdistää juttujen eri ääniä ja lähteitä. Tutkielmani vahvistaa, että järjestölehtien tehtävä on tukea jäsenten mielissä positiivista kuvaa harrastuksesta. Yksi merkittävä sisä- ja ulkopiiriläisyyttä luova tekijä on aineiston jutuissa käytetty, harrastusidentiteettiä tukeva kieli ja partiotermistö. Partiolehtien jutuissa partiolaiset näyttäytyvät positiivisina, toiminnallisina, yhteisöllisinä, osaavina, vastuullisina ja oikeamielisinä. Partiolaiset kuvataan usein myös muiden auttajina. Partiolaisuus näkyy sisäryhmän toiminnassa tavoiteltavana piirteenä. Ulkoryhmät kokevat harrastuksen puolestaan kiehtovaksi, mutta ajoittain hieman oudoksi toiminnaksi. Muita partiolehtien muodostamalle tekstilajille ominaisia piirteitä ovat tutkielmani mukaan juttujen opetuksellisuus sekä tietynlainen kotikutoisuus, joka liittyy toimittajien harrastajataustaan: kirjoittajat ovat pääsääntöisesti nuoria, eivät ammattitoimittajia.
  • Haavisto, Pipsa Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa käsitellään mamu-sanan merkitystä ja käyttöä tutkimalla sanan esiintymiä Suomi24-keskustelualustalla ja analysoimalla esiintymiä diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuskysymyksiä ovat keneen tai millaiseen kategoriaan mamulla viitataan ja kuinka paljon tämä eroaa maahanmuuttajan kategoriasta. Tutkimuksen tarkoituksena on jäsentää mamun ja maahanmuuttajan merkityseroja, eritellä mamun johdoksia ja määritteitä sekä osoittaa, ettei sanoja tulisi pitää toistensa synonyymeinä. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan mamun roolia rasistisessa diskurssissa. Tutkimus sijoittuu diskurssintutkimuksen alle ja tutkimuksen päämetodina käytetään diskurssianalyysin välineitä. Diskurssianalyysillä tutkitaan, millä tavalla sanan “mamu” merkitys on dynaaminen, ja mihin suuntaan sen ensisijainen merkitys ja assosiatiiviset merkitykset ovat kehittyneet sen alkuperäisestä roolista maahanmuuttajan lyhennesanana. Tutkimuksessa selvitetään myös mamun assosiatiivisten merkitysten kontekstiriippuvaisuutta. Analysoitava aineisto koostuu Suomi24-korpuksesta vuosilta 2001–2017, yhdestä henkilöhaastattelusta sekä joukosta Yle Areenan haastatteluita. Esimerkkeinä käytetään mamu-osuman sisältäviä yksittäisiä kommentteja ja keskusteluketjuja sekä mamun johdoksia sisältäviä yksittäisiä kommentteja. Haastatteluaineistoa käytetään analyysissä mamun konnotaatioiden selvittämiseksi maahanmuuttajataustaisten itsensä näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että mamu-sanaa käytetään samoissa yhteyksissä maahanmuuttajan kanssa, mutta sanat eroavat merkitykseltään viimeistään assosiatiivisia merkityksiä tutkittaessa. Mamu-sana esiintyy pääosin maahanmuuttokriittisessä keskustelussa tai avoimen rasistisessa diskurssissa ja sanan merkitys on eriytynyt tarkoittamaan pääosin ulkoisesti kantasuomalaisista selvästi erotettavissa olevia maahanmuuttajia. Mamu-sanalla viitataan erityisesti tummaihoisiin ja muslimitaustaisiin maahanmuuttajiin.
  • Tiilikainen, Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä syventävien opintojen tutkielmassa tarkastellaan, millaisia uskontodiskursseja erään pääkaupunkiseudun kunnan sosiaalityön ja pääkaupunkiseudulla toimivan järjestön työntekijöiden asiakastyöhön liittyvissä puheenvuoroissa esiintyy ja miten niitä rakennetaan. Tutkimuksen aineistona on kolme työntekijöiden ryhmähaastattelua, joista yksi on toteutettu kunnan työntekijöiden ja kaksi järjestön työntekijöiden kanssa tammi-maaliskuussa 2020. Tutkimus on poikkitieteellinen ja sijoittuu uskontososiologian ja asumisen sosiaalityön kentille. Diskursiivinen uskonnontutkimus ja yhteiskunnallinen eriytyminen osana länsimaista sekularisaatiokehitystä muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Aineiston analyysi on toteutettu kriittistä diskurssianalyysia ja kategoria-analyysia soveltaen. Aineistossa esiintyvät uskontodiskurssit voidaan jakaa ymmärrykseen pyrkivään diskurssiin, realismidiskurssiin ja reflektoivaan diskurssiin. Ymmärrykseen pyrkivässä diskurssissa painottuivat asiakkaan yksilöllinen ja kunnioittava kohtaaminen, dialogisuus ja aito uteliaisuus asiakkaan uskontoon liittyviä merkityksenantoja kohtaan. Erityisesti järjestön työntekijät toivat esille dialogisuuden merkitystä asiakastyössä. Ymmärrykseen pyrkivän diskurssin taustalla voidaan nähdä laajempia sosiaalityön, kansainvälisten ihmisoikeuksien ja tutkimusjärjestön arvopohjasta kumpuavien diskurssien vaikutuksia. Sen yhteydessä haastateltavat toivat esille myös tiettyjen inhimillisten kokemusten universaaliutta ja tämän pohjalta rakentuvaa ymmärrystä. Esimerkiksi vanhempi - lapsi kategoriaparia ja siihen liittyviä kategoriasidonnaisia toimintoja käytettiin rakentamaan ymmärrykseen pyrkivää diskurssia. Realismidiskurssi ilmeni aineistossa lainsäädäntöön ja työn ulkoisiin resursseihin vetoamisena. Realismidiskurssia sisältävissä puheenvuoroissa uskonto tuli esille rajoitteita asettavana ja syrjintää lisäävänä tekijänä sekä työtä potentiaalisesti hankaloittavana tekijänä. Etninen tausta, ikä ja sukupuoliero toimivat realismidiskurssin yhteydessä konfliktitilanteita selittävinä tekijöinä, ja niiden kautta selitettiin erilaisia uskontoon liittyviä haastavia asiakastilanteita. Reflektoivan uskontodiskurssin yhteydessä haastateltavat pysähtyivät pohtimaan uskontoon liittyviä ennakko-oletuksiaan, sosiokulttuurisen kontekstin vaikutusta uskonnon asemaan yhteiskunnassa sekä uskonnon puheeksi ottamista asiakastyössä. Uskonto rakentui henkilökohtaiseksi, sensitiiviseksi aiheeksi, jonka puheeksi ottaminen koettiin olevan pääasiassa asiakkaan tehtävä. Haastateltavat toivat esille myös, että asiakkaasta saatavilla olevat ennakkotiedot ohjaavat heidän orientoitumistaan uskonnon puheeksi ottamiseen tapaamisella. Haastateltavat toivat esille kokemuksiaan tilanteista, joissa uskonto asettaa selkeitä rajoitteita asiakkaiden elämään, mutta muutosehdotusten tekeminen uskonnon harjoittamiseen liittyen koettiin todella haastavaksi. Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus, jonka perusteella ei voida tehdä yleistyksiä sosiaalityön uskontodiskursseihin liittyen. Tutkimustuloksista on kuitenkin löydettävissä yhteneväisyyksiä aiempiin sosiaalityössä tehtyihin tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu työntekijöiden näkemyksiä uskonnon huomioimisesta asiakastyössä. Uskonto näkyy ja sitä pyritään huomioimaan asiakastyössä resurssien puitteissa, mutta se ei ole keskeinen osa työskentelyä eivätkä sosiaalityön asiakkaat pääsääntöisesti tuo uskontoa esille ainakaan voimavaranäkökulmasta vaan enemmän sen tuottamien rajoitteiden kautta. Uskonto nähdään länsimaisen kontekstin kautta hyvin henkilökohtaisena ja sensitiivisenä asiana, josta voidaan tarvittaessa keskustella asiakkaan kanssa, mutta lainsäädännön ja resurssien asettamat raamit määrittävät viime kädessä sen, miten työskentely rakentuu.