Browsing by Subject "due diligence"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Lahti, Tom (Svenska handelshögskolan, 2009)
    Economics and Society
    Wealthy individuals - business angels who invest a share of their net worth in entrepreneurial ventures - form an essential part of an informal venture capital market that can secure funding for entrepreneurial ventures. In Finland, business angels represent an untapped pool of capital that can contribute to fostering entrepreneurial development. In addition, business angels can bridge knowledge gaps in new business ventures by means of making their human capital available. This study has two objectives. The first is to gain an understanding of the characteristics and investment behaviour of Finnish business angels. The strongest focus here is on the due diligence procedures and their involvement post investment. The second objective is to assess whether agency theory and the incomplete contacting theory are useful theoretical lenses in the arena of business angels. To achieve the second objective, this study investigates i) how risk is mitigated in the investment process, ii) how uncertainty influences the comprehensiveness of due diligence as well as iii) how control is allocated post investment. Research hypotheses are derived from assumptions underlying agency theory and the incomplete contacting theory. The data for this study comprise interviews with 53 business angels. In terms of sample size this is the largest on Finnish business angels. The research hypotheses in this study are tested using regression analysis. This study suggests that the Finnish informal venture capital market appears to be comprised of a limited number of business angels whose style of investing much resembles their formal counterparts’. Much focus is placed on managing risks prior to making the investment by strong selectiveness and by a relatively comprehensive due diligence. The involvement is rarely on a day-to-day basis and many business angels seem to see board membership as a more suitable alternative than involvement in the operations of an entrepreneurial venture. The uncertainty involved does not seem to drive an increase in due diligence. On the contrary, it would appear that due diligence is more rigorous in safer later stage investments and when the business angels have considerable previous experience as investors. Finnish business angels’ involvement post investment is best explained by their degree of ownership in the entrepreneurial venture. It seems that when investors feel they are sufficiently rewarded, in terms of an adequate equity stake, they are willing to involve themselves actively in their investments. The lack of support for a relationship between increased uncertainty and the comprehensiveness of due diligence may partly be explained by an increasing trend towards portfolio diversification. This is triggered by a taxation system that favours investments through investment companies rather than direct investments. Many business angels appear to have substituted a specialization strategy that builds on reducing uncertainty for a diversification strategy that builds on reducing firm specific (idiosyncratic) risk by holding shares in ventures whose returns are not expected to exhibit a strong positive correlation.
  • Lohu, Kätlin (Helsingin yliopisto, 2020)
    The assumption that international law applies in cyberspace is widely accepted. In its 2013 and 2015 reports, the United Nations Group of Governmental Experts on Advancing Responsible State Behaviour in Cyberspace in the Context of International Security concluded that international law, particularly the United Nations Charter, is applicable to the use of ICTs. In recent years, several states have attributed cyber operations to other states. In practice, however, international legal framework has never been used to respond to these acts. Therefore, based on the assertation that state conduct is regulated by international legal norms, the author of this thesis aims to answer to the central research question: how international law concerning the responsibility of states for internationally wrongful acts applies and with what effect on cyber operations conducted by non-state actors? The author argues that the law of state responsibility does not provide a solution. Although at first glance, Article 8 of ILC Articles appears to be clear and settled: in order to establish state responsibility, one of the terms ‘instructions’, ‘direction’ and ‘control’ has to be established. But as the author considered the writings of international legal scholars and corresponding jurisprudence, it appeared that it has not been well-developed in the law of state responsibility and therefore is opened to misinterpretations. Thus, the answer to the research question posed at the beginning of this thesis is negative. However, for the future research, the author suggests that the principle of due diligence and state liability regime might be considered as a new perspective alongside the state responsibility regime.
  • Sara, Aronen (Helsingin yliopisto, 2021)
    Viime vuosien aikana yritykset ovat alkaneet kiinnittää aiempaa enemmän huomiota kilpailuoikeudellisiin vastuuriskeihin yrityskauppojen yhteydessä. Kilpailuoikeudellisilla vastuuriskeillä tarkoitetaan riskejä kilpailulainsäädännön rikkomisesta seuraavista mahdollisista yksityisoikeudellisista, julkisoikeudellisista ja muista seuraamuksista. Kilpailuoikeudellisille vastuuriskeille on tyypillistä, että ne voivat nousta taloudelliselta arvoltaan moninkertaisiksi verrattuna muihin yrityskauppariskeihin. Lisäksi kilpailuoikeudellisiin vastuuriskeihin tyypillisesti sisältyy liiketoimintaa haittaavia kielteisiä maine- ja yritysvastuuhaittoja sekä pitkäkestoisia viranomais- ja tuomioistuinprosesseja. Kilpailuoikeudellisten vastuiden erityispiirteistä johtuen kilpailuoikeudellisten vastuuriskien selvittäminen ja hallinta korostuukin yrityskauppaprosessissa. Tutkielmassa tarkastellaan kilpailuoikeuteen perustuvia vastuuriskejä yrityskaupassa huomioon otettavana seikkana erityisesti ostajan näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena onkin selvittää, miten kilpailuoikeudellista riskejä voidaan jakaa yrityskaupoissa järkevällä tavalla ottaen erityisesti huomioon markkinoiden toimintaedellytykset ja elinkeinovapauden suojaamisen. Tutkielmassa sekoittuvat niin sopimusoikeudelliset, kilpailuoikeudelliset kuin liikejuridiset näkökohdat. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää, millä perusteilla kilpailuoikeudellinen vastuu voi siirtyä yrityskaupan myötä ostajalle ja kuka vastaa kilpailurikkomuksesta, joka on jatkunut yrityskaupan jälkeen. Tarkastelussa otetaan huomioon kilpailuoikeudellisten vastuiden siirtymisen osalta EU:n tuomioistuimen kilpailuoikeuskäytännössä syntyneet kilpailuoikeudelliset seuraanto-opit: oikeudellinen seuraanto ja taloudellinen seuraanto. Lisäksi yrityskaupan jälkeen tehdyn tai jatketun kilpailurikkomuksen osalta tarkastelussa otetaan huomioon henkilökohtaisen vastuun periaate ja emoyhtiön vastuu tytäryhtiönsä kilpailurikkomuksista. Lisäksi tarkoituksena on selvittää mikä oikeudellinen merkitys kilpailuoikeudellisen due diligence -tarkastuksen suorittamisella on ostajalle. Kilpailuoikeudellisella due diligence -tarkastuksella tarkoitetaan tarkastusta, jonka tavoitteena on hallita ja pienentää ostajan kilpailuoikeudellisiin vastuisiin liittyviä oikeudellisia, taloudellisia ja liiketoiminnallisia riskejä. Tarkastelussa otetaan huomioon ennakkotarkastuksen sisältöön ja laajuuteen vaikuttavia seikkoja, kuten kohdeyhtiön kilpailuoikeudellinen riskiprofiili. Kilpailuoikeudellisen due diligence -tarkastuksen suorittamiseen liittyy myös olennainen kysymys siitä, miten ostaja ja tämän nimeämät oikeudelliset neuvonantajat pystyvät selvittämään liittyykö kohdeyhtiön toimintaan riskiä mahdollisista kilpailurikkomuksista. Tarkastuksessa on tyypillisesti rajatut resurssit, materiaali ja aika, jolloin ostajan on käytännössä hyvin vaikeaa tunnistaa kohdeyhtiön kilpailurikkomuksia. Vaikeutta lisää myös kilpailurikkomuksen selvittämiseen liittyvät oikeustaloustieteelliset seikat. Tarkastelussa pyritään myös selvittämään, miten ostajan riskiä kilpailuoikeudellisista vastuista voidaan pienentää sopimusoikeudellisin riskienhallintakeinoin kaupantekovaiheessa sekä muilla toimilla kaupan integraatiovaiheessa ja yrityskaupan jälkeen, ja ovatko yritysten käytössä olevat riskienhallintakeinot riittäviä ja tarpeeksi tehokkaita erityisesti ostajan näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaankin sopimusoikeudellisia riskienhallintakeinoja kilpailuoikeudellisten vastuuriskien näkökulmasta. Ostajan näkökulmasta kilpailuoikeudellisten vastuuriskien keskeisimpinä sopimusoikeudellisina riskienhallintakeinoina on pidettävä tuntemattomien riskien osalta myyjän antamia vakuuksia (representations and warranties) ja tunnistettujen riskien osalta myyjän antamia erityisiä vastuusitoumuksia (specific indemnity). Tutkielmassa arvioidaan ja vertaillaan näiden sopimusehtojen tuomaa turvaa ostajan näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan miten ostaja voi pienentää riskiä kilpailuoikeudellisista vastuista kaupan integraatiovaiheessa ja yrityskaupan jälkeen.
  • Do, Tai (Helsingin yliopisto, 2021)
    Under de senaste årtiondena har företagsförvärven kommit att bli allt vanligare i Finland. På företagsförvärv tillämpas som utgångspunkt köplagen om inte parterna avtalat om annat. I köplagen återfinns en riskfördelning enligt vilken säljarens upplysningsplikt är primär medan köparens undersökningsplikt är sekundär. Syftet med avhandlingen är att utreda gällande rätt beträffande den köprättsliga undersökningsplikten som ställs på en köpare vid ett företagsförvärv. Avhandlingen strävar efter att utreda huruvida man i ljuset av det rådande rättsläget kan anse att en köpare automatiskt har en ökad undersökningsplikt utan att parterna avtalat om detta separat. Vidare strävar avhandlingen efter att utreda när den ökade undersökningspliktens kan anses vara uppfylld, samt vilka faktorer som inverkar på den. I och med att ett företagsförvärv är av stor ekonomisk betydelse kan man ställa vissa objektiva krav på en köpares undersökning, varav man kan anse att en köpare har en ökad undersökningsplikt vid ett företagsförvärv. Den ökade undersökningsplikten kan i sin tur ökas ytterligare som en följd av andra subjektiva grunder. Numera är det vanligt att man i samband med ett företagsförvärv företar en företagsbesiktning (due diligence), med vilket avses undersökningar av ett målbolag. I och med att det för en företagsbesiktning inte finns några fastställda standarder, är det i grund och botten en undersökning i enlighet med köplagen. Genom att företa en företagsbesiktning kan en köpare uppfylla sin undersökningsplikt. Säljaren å sin sida kan uppfylla sin upplysningsplikt genom att förse köparen med riktiga uppgifter. Köparens undersökningsplikt kan aktualiseras på flera olika sätt. Vanligen företar köparen en frivillig undersökning, men undersökningsplikten kan även uppkomma som en följd av bland annat avtalet mellan parterna, säljarens uppmaning, köparens misstanke om fel och handelsbruk. Det kan numera anses att företagsbesiktningar blivit sådant handelsbruk att en köpare alltid vore skyldig till att företa en undersökning av målbolaget, varav man kan anse att en köpare alltid har ökad undersökningsplikt vid ett företagsförvärv. Som utgångspunkt ska köparen granska allt det material som denne förser köparen med. I tillägg till det ska köparen även granska målbolagets kärnegenskaper och sådant som är av betydelse för köparen. Omfattningen av undersökningsplikten kan påverkas av olika faktorer, såsom tiden för undersökningen samt säljarens garantier. Det anses godtagbart att en köpare kan uppfylla sin undersökningsplikt genom att företa stickprovsundersökningar. Dessa får dock inte vara alltför slumpmässiga, utan fokus i dessa bör ligga på väsentliga och riskfyllda områden. Vid ett övervägande av sådana undersökningar bör man dock ta i beaktande målbolaget, mängden och typen av material samt de tillgångar som köparen är ute efter.
  • Leino, Katariina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan myyjän vastuun muodostavia tekijöitä yritysostotilanteissa. Tarkastelun keskiössä ovat myyjän antamat takuut ja vakuutukset, ostajan ja myyjän asetelmat due diligence -prosessissa sekä mahdollisen yrityskaupassa olevan virheen seuraamukset ja siihen liittyvät vastuunrajoitusehdot. Yritysostotilanteissa taloudelliset intressit ovat tavallisesti suuria ja riskienhallinta on sekä myyjän että ostajan intressissä. Yrityskaupan keskiössä on osakekauppakirja, joka muodostuu osapuolten yhteisen neuvotteluprosessin myötä. Myyjän ja ostajan yhteistyö ja keskinäinen informaationvaihdanta ovat korostuneessa roolissa. Sopimusvapaus on vahva lähtökohta yrityskaupoissa. Lainsäädännöstä kauppalaki soveltuu osakekauppaan tahdonvaltaisena oikeuslähteenä. Tutkielmassa tarkastellaan sekä kauppalain soveltuvia säännöksiä että tavanomaisesti yrityskaupan osakekauppakirjassa esiintyviä sopimusehtoja. Yrityskauppojen kansainvälistyessä osakekauppakirjan niin sanottu mallipohja on muodostunut angloamerikkalaisten common law -käytänteiden perusteella. Tutkielmassa onkin otettu lähdeaineistossa huomioon Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen tuomioistuinratkaisuja. Käytännössä yrityskaupat solmitaan Suomessa kyseisten kansainvälisten sopimusehtojen pohjalta, eikä kauppalakia valita sovellettavaksi. Myyjän takuut ja vakuutukset ovat myyjän vakuuttamia tosiseikkoja kohdeyhtiöstä, mitkä kirjataan osakekauppakirjaan. Takuut ja vakuutukset on tarkoitettu ehdottomiksi, joten niiden rikkominen johtaa virhevastuuseen. Takuisiin ja vakuutuksiin liitetään osakekauppakirjassa sanktiojärjestelmä. Pääasiallisesti myyjän takuisiin ja vakuutuksiin sekä kohdeyhtiöön yleisesti liittyvät riskit on hinnoiteltu jo valmiiksi kauppahintaan. Lisäksi merkitystä on annettava osapuolten tietoisuudelle. Lähtökohtaisesti ostaja suorittaa due diligence -tarkastuksen kohdeyhtiölle ennen kaupantekoa. Kohdeyhtiöön liittyvät seikat, joista ostaja on tullut tietoiseksi suorittaessaan due diligence -tarkastusta, ovat virhevastuun ulkopuolella. Tutkielmassa käsitellään due diligence -tarkastusta. Myyjän vastuun kannalta on keskeistä, mistä seikoista ostaja on tietoinen ja käytännössä due diligence määrittelee sen. Yrityskaupoissa voidaan tutkielman perusteella nähdä olevan yhä enemmän merkitystä asiantuntevalla neuvotteluprosessin läpiviennillä. Riskikartoituksena due diligence -tarkastuksen merkitystä ei voine liikaa korostaa. Sopimusneuvotteluissa ostaja saa myyjän takuut ja vakuutuksen kauppakirjaan suojaksi kohdeyhtiön riskeistä, mutta myyjälle sopimusneuvotteluprosessi ja due diligence voivat aiheuttaa kohdeyhtiön liiketoimintaan jopa häiriötilan. Myyjän vastuukysymykset kulminoituvat juuri kyseiseen yrityskauppaan neuvoteltuun kauppakirjaan. Ideaalitilanne on sopimusneuvotteluprosessi, jossa sopimusosapuolilla on käsitys toistensa positioista ja halu jakaa informaatiota sekä kommunikoida. Tällöin myyjäpuolen vastuunrajoitusehdot muodostuvat todennäköisimmin molempia osapuolia tyydyttäviksi.
  • Lehtinen, Sofi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Teknologiavetoisessa ja alati muuttuvassa maailmassa yritykset ovat havahtuneet aineettoman omaisuuden merkitykseen liiketoimintansa yhtenä kasvu- ja menestystekijänä. Pelkän sisäisen kehitystyön ohella myös yhtiön ulkopuoliset teknologian lähteet ovat usein kiinnostuksen kohteena. Näitä voidaan havitella esimerkiksi yritysostoin. Usein viimeistään yrityskauppaprosessissa havahdutaan pohtimaan kunnolla sitä, mistä eri varallisuuseristä yrityksen käypä arvo muodostuu. Aineettoman omaisuuden muodostaessa yhä merkittävämmän osan yritysten liikearvosta on sen rooli myös yrityskaupoissa korostunut. Ostajan yhä vahvempana pyrkimyksenä on kaupan kohteena olevien patenttien ja muiden immateriaalioikeuksien tilan huolellinen kartoittaminen sekä niihin liittyvien mahdollisten riskien tunnistaminen ja analysointi. On myös myyjän intressissä antaa edellä mainituista mahdollisimman kattava ja todenmukainen kuva riskien toteen käydessä mahdollisesti aiheutuvan vastuunsa kaventamiseksi. Eri näkökulmien tai potentiaalisten ongelmien sivuuttaminen kaupan kohteen tarkastuksessa on katsottu yhdeksi yleisimmistä epäonnistuneiden yrityskauppojen syistä, ja se voi käydä ostajalle kalliiksi. Edellä esitetyt näkökohdat korostavat paitsi kaupan kohteen kunnollisen tarkastamisen merkitystä, myös sitä, kuinka tärkeää osapuolten olisi sopia niiden välisistä vastuista mahdollisimman yksityiskohtaisesti välttyäkseen tilanteilta, joissa esimerkiksi kaupan yhtenä kohteena oleva patenttisalkku ei kaikilta ominaisuuksiltaan vastaakaan sitä, mitä ostaja on olettanut. Vaikka aineettomaan omaisuuteen liittyvien näkökohtien huomioiminen sopimuksissa on viime vuosina parantunut, voi eteen yhä tulla tilanteita, joissa virhevastuun määräytymisestä ei ole sovittu riittävällä tarkkuudella. Tutkielmassa tarkastellaan patenttiin liittyviä virhetilanteita yrityskauppakontekstissa. Tavoitteena on selvittää, miten virhevastuu määräytyy siinä tapauksessa, että osana kauppaa myytävä patentti ei täytä ostajan odotuksia. Tutkimuskysymystä lähestytään ennen kaikkea tahdonvaltaisen lainsäädännön näkökulmasta mutta osin myös vakiintuneita yrityskauppakäytäntöjä tarkastelemalla. Tarkoituksena on kartoittaa, mitä virheen potentiaalisesti aiheuttavia riskejä patentteihin voi liittyä ja mitkä tekijät osapuolten välisen vastuun muotoutumiseen vaikuttavat. Myyjän kauppakirjassa antamat vakuutukset sekä muut yrityskaupan yhteydessä vakiintuneesti suoritettavat toimet kuten kaupan kohteen tarkastaminen vastaavat tietyiltä osin kauppalain sääntelyä vastaavista toimista. KL 18–19 §:ssä säädetään myyjän ennen kaupantekoa tavarasta antamista tiedoista ja KL 20 §:ssä tavaran tarkastuksesta ennen kauppaa.
  • Eriksson, Sanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    The thesis looks at corporate social responsibility and its political discourse in Finland. Corporate social responsibility has gained a lot of public attention during the last decades. Especially the unethical behaviour of multinational corporations has increased the demands for corporate accountability. Anthropologists have observed the chameleon-like character of corporate social responsibility phenomenon. The phenomenon seems to always transform according to the criticism it receives. Thus, anthropologists have questioned the efficiency of corporate social responsibility in addressing the social and global problems caused by corporations. Lately there has been increasing demands to legislate corporate social responsibility. The purpose of this thesis is to analyse the current public discourse on the legalisation of corporate social responsibility, and to discuss whether there is a possibility that this discourse will facilitate change in corporate behaviour. By examining this latest shift in the corporate social responsibility discourse, the thesis also critically evaluates the existing anthropological research on corporate social responsibility. The thesis is based on an ethnographic fieldwork that has been conducted in different public events addressing corporate social responsibility in Helsinki, Finland. The fieldwork was conducted between October 2018 and November 2019. The data for this thesis has been gathered through participant observation, unofficial discussions, online ethnography and the international policy documents underlying the discourse, such as UN Guiding Principles on Business and Human Rights and OECD Guidelines for Multinational Enterprises. The data is analysed through the existing anthropological research on corporate social responsibility. But in order to gain new insights, this thesis draws also from other anthropological research that has addressed global governance. By drawing from the existing anthropological research on corporate social responsibility, the thesis argues that the global guidelines underlying the current discourse aim to establish a symbolic authority on the issue of corporate responsibility to respect human rights. But these guidelines do not set any strict requirements on corporations as they are voluntary. Instead, they promote a post-political ideology of collaborative action and consensus. But the thesis suggests that instead of foreclosing the political discussion on controversial topics, these guidelines actually move political conflicts into other locations. The thesis shows how corporations and other actors in the society negotiate the norms for corporate behaviour. It shows how Finnish corporations appeal to their size in order to displace and diminish their responsibility. However, this thesis argues that also other actors than corporations displace responsibility according to their interests, which is contrary to what the previous anthropological research has suggested. But simultaneously the actors aim to build consensus through partnerships, business case reasoning and development rhetoric, whose discursive power has already been recognised by the existing anthropological research. But the thesis suggests that, in addition to these, the actors in Finland build consensus through national rhetoric and by appearing morally higher and more conscientious than actors outside of Finland. Thus the discourse in Finland frames the issue of corporate respect for human rights as a cultural problem. To address this cultural problem, corporations embrace the development discourse, and thus human rights education is framed as the corporate responsibility of the Finnish corporations. The thesis has also shows how the discourse on the possible law is dominated by the practical problem of making the law. Thus, the thesis suggests that there is a risk that the law will not have much sanctioning power. The corporations can strategically utilise the human rights due diligence process to discharge responsibility, as they can show that they are trying to address the issues in their supply chains. Despite of the critical analysis of the current discourse, the thesis has argued that the public corporate social responsibility discourse, guidelines and legal technologies nonetheless foster change and increase ethical awareness of the corporations. Thus, the thesis argues that the existing anthropological research on corporate social responsibility has been too preoccupied with the focus on the discourse and practices of multinational corporations and the topics of power and inequality. These perspectives have resulted in overly critical analysis that assumes that the corporate social responsibility discourse always privileges corporations. Thus, the thesis argues that the existing anthropological research on corporate social responsibility diminishes the transformative capabilities of corporate social responsibility discourse and practice.