Browsing by Subject "ehdollinen logit-malli"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Lehtimäki, Aku-Ville (Helsingin yliopisto, 2018)
    Diskreetillä valinnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa valitsijan pitää valita jokin vaihtoehto äärellisestä vaihtoehtojen joukossa. Yksilön käyttäytymisen taustalla ajatellaan yleisesti olevan taloustieteellinen, individualistinen suuntaus, jonka myötä valitsija pyrkii maksimoimaan hyötynsä. Tämän lisäksi valitsijan ajatellaan olevan rationaalinen eli toimivan tiettyjen aksiomien mukaisesti. Paradigmasta riippuen valitsijan preferenssit voivat olla satunnaiset tai deterministiset ja valitsija voi valita myös vahingossa väärin, jolloin preferenssi tai sen estimaattori on satunnaismuuttuja. Aineisto, joka kuvaa diskreettiä valintaa, kerätään siten, että valitsijalla tai valitsijoille arvotaan joukko vaihtoehtoja, jotka koostuvat eri attribuuttien tasoista. Attribuutti on ominaisuus, esimerkiksi väri, ja sen tasoja ovat esimerkiksi punainen, vihreä ja sininen. Näin yhdellä vaihtoehdolla ei voi olla saman attribuutin kahta tasoa. Toisaalta attribuuttien määrää ei ole rajoitettu. Näiden varsinaisten vaihtoehtojen lisäksi valitsijalle on tapana esittää ei mikään -vaihtoehto, jonka valitsemalla hän pääsee pois valintatilanteesta, eikä hän esimerkiksi joudu pakotettuna valitsemaan satunnaisesti jotakin vaihtoehdoista. Jokaisesta valintatilanteesta kirjataan ylös valittavina olleet vaihtoehdot sekä tieto siitä, mikä vaihtoehto valittiin. Perinteisesti edellä kuvattua tilannetta on estimoitu ehdollisella logit-mallilla. Se on yleistetty lineaarinen malli, eikä sen avulla eri vaihtoehtojen valintatodennäköisyyksille ole mahdollista saada analyyttisia ratkaisuja. Tämän lisäksi ei mikään -vaihtoehto tuottaa sille vaikeuksia, sillä se on oikeastaan multinomiaalisen logit-mallin luokka, ja esittämällä sen attribuuttien tasot neutraaleina tasoina lopputulemana on lineaarisen riippuvuuden ongelma. Asian ratkaisemiseksi jonkinlainen simulointi on välttämätön. Tässä pro gradu -tutkielmassa ehdollisen logit-mallin rinnalle tuodaan naiivi Bayes-luokittelija, jonka avulla on mahdollista laskea analyyttiset ratkaisut valintatodennäköisyyksille sekä ottaa mukaan ei mikään -vaihtoehto yhtenä luokkana. Kahden aineiston avulla osoitetaan, että molemmat menetelmät ennustavat yhtä hyvin, joten tämän perusteella naiivia Bayesluokittelijaa voi käyttää siinä missä ehdollista logit-malliakin sekä lisäksi aina silloin, kun numeerinen approksimoinnin käyttäminen ei tule kysymykseen. Tämän lisäksi todetaan, että vastaajien, jotka valitsivat ei mikään -vaihtoehdon joka kohdassa, ja täten ovat mahdollisesti vähemmän kiinnostuneita tarjotuista vaihtoehdoista, poistaminen ei tee kummastakaan mallista toista parempaa, vaikkakin osumatarkkuus molempien mallien tapauksessa parani.
  • Häkkinen, Iida (2000)
    Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät selittävät yksilön muuttopäätöstä Suomessa vuosina 1989-1997, ja mitkä alueiden ja yksilön ominaisuudet vaikuttavat muuttajien aluevalintoihin. Teoreettisena viitekehikkona toimii inhimillisen pääoman teoria. Empiirisissä tarkasteluissa hyödynnetään vuodet 1987-1997 kattavaa yksilötason paneeliaineistoa, joka koostuu 350 000 työikäisen henkilön seurantatiedoista. Yksilön muuttopäätöstä mallinnetaan suurimman uskottavuuden probit -mallin avulla, ja muuttajien aluevalintoja tutkitaan ehdollisen logit -mallin avulla. Ehdollisessa logit -mallissa tutkitaan, minkä kuudesta suuralueesta (Uusimaa, Länsi-Suomi, Itä-Suomi, Keski-Suomi, Pohjanmaa ja Lappi) muuttaja valitsee kohdealueekseen. Tulosten mukaan yksilön muuttopäätöstä selittää parhaiten henkilön muuttohistoria. Aiemmin muuttaneiden todennäköisyys muuttaa uudelleen on suurempi kuin paikallaan pysyneiden muuttoalttius. Koulutus, henkilökohtainen työttömyys ja alueellinen työttömyys lisäävät muuttoalttiutta probit-mallissa. Puolison ja lasten, omistusasunnon sekä korkean koko maan työttömyysasteen havaittiin vähentävän henkilön muuttoalttiutta. Aluevalintamallissa kohdealueen valintaa selitetään kohdealueiden ominaispiirteillä ja yksilön henkilökohtaisilla ominaisuuksilla. Suurin osa muutoista suuntautuu lähialueille, joten merkittävin alueen valintaan vaikuttava tekijä on sen etäisyys nykyisestä asuinpaikasta. Korkean työttömyysasteen havaittiin pienentävän alueen tulomuuttoa, kun taas korkeat mediaanitulot kasvattavat todennäköisyyttä muuttaa alueelle. Asuntojen hinnoilla ei kaikkina vuosina ollut tulomuuttoa hillitsevää vaikutusta. Mahdollisesti asuntojen hinnat esimerkiksi pääkaupunkiseudulla eivät tutkimusperiodilla olleet vielä nousseet riittävästi, jotta niillä olisi vaikutusta muuttamiseen. Yksilömuuttujista tutkitaan iän ja koulutuksen vaikutusta. Uusimaa saa kaikkein todennäköisimmin nuorta ja korkeasti koulutettua väestöä tulomuuttajina. Itä-Suomeen ja Lappiin muuttajat ovat hieman vanhempia ja heikommin koulutettuja kuin muualle muuttavat. Yksilön muuttopäätöksen estimointitulokset vastaavat hyvin Suomessa aiemmin pienemmillä otoksilla tehtyjä tutkimuksia. Sen sijaan Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu muuttajien aluevalintoihin vaikuttavia tekijöitä yksilötasolla. Kansainvälisiäkään mikrotason tutkimuksia aluevalinnasta ei juurikaan ole saatavilla. Muuttajien aluevalintamallista saadut estimointitulokset ovat kuitenkin samankaltaisia makrotasolla tehtyjen muuttovirtatutkimusten tulosten kanssa.