Browsing by Subject "ekologinen tila"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 27
  • Hyvärinen, Heini; Skyttä, Annaliina; Jernberg, Susanna; Meissner, Kristian; Kuosa, Harri; Uusitalo, Laura (Springer, 2021)
    Environmental Monitoring and Assessment 193: 400
    Global deterioration of marine ecosystems, together with increasing pressure to use them, has created a demand for new, more efficient and cost-efficient monitoring tools that enable assessing changes in the status of marine ecosystems. However, demonstrating the cost-efficiency of a monitoring method is not straightforward as there are no generally applicable guidelines. Our study provides a systematic literature mapping of methods and criteria that have been proposed or used since the year 2000 to evaluate the cost-efficiency of marine monitoring methods. We aimed to investigate these methods but discovered that examples of actual cost-efficiency assessments in literature were rare, contradicting the prevalent use of the term “cost-efficiency.” We identified five different ways to compare the cost-efficiency of a marine monitoring method: (1) the cost–benefit ratio, (2) comparative studies based on an experiment, (3) comparative studies based on a literature review, (4) comparisons with other methods based on literature, and (5) subjective comparisons with other methods based on experience or intuition. Because of the observed high frequency of insufficient cost–benefit assessments, we strongly advise that more attention is paid to the coverage of both cost and efficiency parameters when evaluating the actual cost-efficiency of novel methods. Our results emphasize the need to improve the reliability and comparability of cost-efficiency assessments. We provide guidelines for future initiatives to develop a cost-efficiency assessment framework and suggestions for more unified cost-efficiency criteria.
  • Lehtoranta, Virpi; Louhi, Pauliina (Elsevier Science, 2021)
    Environmental Science & Policy 124, 226-234
    Non-market values pose a challenge in decision making. In a contribution to the issue, the study assesses the potential positive impact on residents’ wellbeing of improving the ecological status of water bodies making up the Saarijärvi watercourse in Central Finland, a region with numerous Natura areas. The benefits provided by the aquatic environment and the factors affecting them were assessed using the contingent valuation method (CVM). A split-sample design made it possible to analyse expressed uncertainty with two payment vehicles: in one, the question of uncertainty was included in the willingness-to-pay (WTP) questions (multiple bounded discrete choice, MBDC); in the other, it was queried separately after the payment card (PC) question. Where respondents saw added value in Natura 2000 sites and received new information on water management, they experienced increased wellbeing from improved water quality. Perceived importance of sustainable hydropower and water regulation also figured in a desire to improve the ecological status of waters in the region. The results show that there is a noticeable positive WTP among residents (N = 473) for improved water status and that estimated WTP differs according to uncertainty: mean WTP every year per individual fell in the range EUR 29.70 to EUR 75.50. Improvement of water status and protection of Natura 2000 sites were found to be mutually reinforcing goals. Higher net social benefits could be realized if implementation of the applicable directives were more closely coupled to regional planning.
  • Halmeenpää, Hanna; Niemelä, Pirjo; Alahuhta, Janne; Dvornikova, Natalya; Erkinaro, Heikki; Heikkinen, Kaisa; Kotov, Sergey; Masyk, Natalya; Meissner, Kristian; Riihimäki, Juha; Vuori, Kari-Matti; Zueva, Marina (North Ostrobothnia Regional Environment Centre, 2007)
    The Finnish Environment 28/2007
    The Kola River is situated in Northwestern Russia, Kola Peninsula, which is an area with about 70 year long history of copper and nickel mining and smelting. However, environmental effects on the Kola River, caused by industry and other human activities, are not studied thoroughly. Area of the Kola River basin is 3850 km2. The river flows 83 km from south to north and enters the Kola Bay of the Barents Sea in front of the Kola City. The Kola River is vital for the reproduction of salmon and it is also an important source of drinking water for about half a million people in the city of Murmansk and in the surrounding settlements. In the Kola Water Quality -project in years 2001–2004 one the main objectives was to define the ecological status of the Kola River. The Näätämöjoki River in northern Finland and Norway was surveyed as a reference area. This publication includes ecological studies carried out by North Ostrobothnia Regional Environment Centre (NOREC, Finland) and The Murmansk Areal Department for Hydrometeorology and Environmental Monitoring (MUGMS, Russia). Chapters concerning macroinvertebrate studies were written by Kristian Meissner (NOREC/SYKE). Studies on macrozoobenthos after federal Russian hydrobiological monitoring methods are grouped in separate chapters and were reported by Sergey Kotov (MUGMS). Chapters concerning fish communities were written by Heikki Erkinaro (NOREC, Finnish Game and Fisheries Research Institute). Diatom community analyses were reported by Hanna Halmeenpää and Pirjo Niemelä (NOREC). Chapters concerning hydromorphological state of the river (River Habitat Survey) were written by Janne Alahuhta (NOREC) and chapters on macrophyte survey by Juha Riihimäki (Finnish Environment Institute). Studies on metal concentrations in aquatic bryophytes were reported by Hanna Halmeenpää (NOREC) and Kari-Matti Vuori (Finnish Environment Institute). Chapters concerning bacterioplankton and phytoplankton were written by Natalya Masuk (MUGMS), chapters on zooplankton by Natalya Dvornikova (MUGMS). Chapters concerning physical and chemical water quality of the rivers Kola and Näätämöjoki were written by Marina Zueva (MUGMS) and Hanna Halmeenpää (NOREC). Hanna Halmeenpää and Pirjo Niemelä (NOREC) took the responsibility of editing the report and writing of common chapters. On grounds of the ecological studies, the Kola River can be divided into three separate areas. At the upper river sections (K2-K3) the ecological status ranged from good to moderate. Signs on nutrient and metal (copper, nickel) loading could be detected both in water quality and in aquatic organisms. The ecological status of the mid-section (K4-K8) of the Kola River basin ranged from good to high. No major human impact could be seen. The estuary section (K9-K12) of the Kola River represented the moderate ecological status. This was probably caused by small, heavily polluted tributaries (Varlamov, Medvegiy and Zemlanoy) draining organic load and nutrient rich waters into main flow and also by other anthropogenic loading along the lower river section. The ecological status of the reference river Näätämöjoki was high on grounds of all the biological parameters used in this study.
  • Rautio, Liisa Maria; Haldin, Lotta; Storberg, Karl-Erik; Aaltonen, Eeva-Kaarina; Nyman, Stefan; Ojaniemi, Yrjö (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2009)
    LSUra 2/2009
    Kyrönjoki on osa Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoaluetta ja joelle on vuonna 2008 valmisteltu ehdotus vesienhoidon toimenpideohjelmaksi. Kyrönjoen alueella vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä ovat hajakuormitus, rakenteelliset muutokset ja happamien sulfaattimaiden aiheuttamat ongelmat. Vesien ekologinen tila vaihtelee Kyrönjoen alueella huonosta erinomaiseen. Ekologista tilaa heikentää erityisesti ravinne-, happamuus- ja metallikuormitus ja joen rakenteeseen tehdyt muutokset. Kemiallinen tila on arvioitu hyvää huonommaksi Kyrönjoen alaosalla, Lehmäjoella ja Orismalan joella. Huono kemiallinen tila on seurausta happamien sulfaattimaiden kuivatuksesta. Toimenpideohjelmassa on arvioitu sektorikohtaisesti (haja- ja loma-asutus, yhdyskuntien jätevedet, turvetuotanto, turkistuotanto, maatalous, metsätalous, vesistörakenteet ja säännöstely, vesistökunnostukset, maaperänhappamuus) tavoitteiden saavuttamiseen edellyttävät toimenpiteet. Vesien hyvän tilan saavuttaminen edellyttää myös tiedollisia, taloudellisia ja hallinnollisia ohjauskeinoja. Neuvontaa ja koulutusta tarvitaan erityisesti haja-asutuksen, maatalouden ja metsätalouden vesiensuojelussa sekä maaperän happamuuteen liittyvissä toimenpiteissä. Ehdotetut toimenpiteet parantavat selkeästi Kyrönjoen tilaa ja hyvä tila voidaan niiden avulla saavuttaa kuudessatoista muodostumassa vuoteen 2015 mennessä. Kahdessakymmenessä kahdessa muodostumassa tarvitaan lisäaikaa vuoteen 2021 tai 2027 asti erillaisten teknillisten ja luonnonolosuhteisiin liittyvien syiden takia. Ehdotettujen toimenpiteiden toteuttaminen parantaa alueen asukkaiden viihtyvyyttä, virkistyskäyttö- ja kalastusmahdollisuuksia ja vedenhankinnan edellytyksiä.
  • Martinmäki, Kati; Hellsten, Seppo; Visuri, Mika; Ulvi, Teemu; Aronsuu, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2008
  • Jyväsjärvi, Jussi; Lehosmaa, Kaisa; Aroviita, Jukka; Turunen, Jarno; Rajakallio, Maria; Marttila, Hannu; Tolkkinen, Mikko; Mykrä, Heikki; Muotka, Timo (Elsevier, 2021)
    Ecological Indicators 121 (2021), 106986
    Degradation of freshwater ecosystems requires efficient tools for assessing the ecological status of freshwater biota and identifying potential cause(s) for their biological degradation. While diatoms and macroinvertebrates are widely used in stream bioassessment, the potential utility of microbial communities has not been fully harnessed. Using data from 113 Finnish streams, we assessed the performance of aquatic leaf-associated fungal decomposers, relative to benthic macroinvertebrates and diatoms, in modelling-based bioassessment. We built multi-taxon niche -type predictive models for fungal assemblages by using genus-based and sequence-based identification levels. We then compared the models’ precision and accuracy in the prediction of reference conditions (number of native taxa) to corresponding models for macroinvertebrates and diatoms. Genus-based fungal model nearly equalled the accuracy and precision of our best model (macroinvertebrates), whereas the sequence-based model was less accurate and tended to overestimate the number of taxa. However, when the models were applied to streams disturbed by anthropogenic stressors (nutrient enrichment, sedimentation and acidification), alone or in combination, the sequence-based fungal assemblages were more sensitive than other taxonomic groups, especially when multiple stressors were present. Microbial leaf decomposition rates were elevated in sediment-stressed streams whereas decomposition attributable to leaf-shredding macroinvertebrates was accelerated by nutrients and decelerated by sedimentation. Comparison of leaf decomposition results to model output suggested that leaf decomposition rates do not detect effectively the presence of multiple simultaneous disturbances. The rapid development of global microbial database may soon enable species-level identification of leaf-associated fungi, facilitating a more precise and accurate modelling of reference conditions in streams using fungal communities. This development, combined with the sensitivity of aquatic fungi in detecting the presence of multiple human disturbances, makes leaf-associated fungal assemblages an indispensable addition in a stream ecologist’s toolbox.
  • Puro-Tahvanainen, Annukka; Aroviita, Jukka; Järvinen, Erkki A.; Kuoppala, Minna; Marttunen, Mika; Nurmi, Teemu; Riihimäki, Juha; Salonen, Erno (Suomen ympäristökeskus & Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 19/2011
    Inarijärvestä on olemassa kohtuullisen hyvin tutkimus- ja seurantatietoa usean vuosikymmenen ajalta, mikä antaa hyvät mahdollisuudet järven tilaa ja sen kehittymistä kuvaavien mittareiden kehittämiseen ja hyödyntämiseen. Työssä pyrittiin löytämään tutkimus- ja seuranta-aineistoon perustuvia mittareita, jotka kuvaavat monipuolisesti Inarijärven tilaa ja käyttöä, etenkin järven yleisiä hydrologisia ja meteorologisia olosuhteita ja niiden kehittymistä (ilmastonmuutos), järveen tulevaa kuormitusta ja veden laatua, virkistyskäyttöä, rantavyöhykkeen eliöyhteisöjen tilaa, kalakantoja ja kalastusta sekä säännöstelykäytäntöä ja säännöstelyn vaikutuksia. Tavoitteena oli kuvata myös eri muuttujien välisiä vuorovaikutuksia. 2000-luvulla toteutetulla Inarijärven vesiluonnon tilan kannalta aikaisempaa paremmalla säännöstelykäytännöllä on parannettu virkistyskäytön olosuhteita kesällä ja osittain vähennetty säännöstelyn aiheuttamia haittoja rantavyöhykkeen eliöstöön. Vesistön tilan ja käytön kannalta eniten myönteisiä muutoksia on tapahtunut kalakannoissa. Punalihaisten petokalojen saaliit, yksikkösaaliit ja saaliskalojen koko ovat suurentuneet 2000-luvulla hyvän muikkukannan ja tuloksellisten istutusten ansiosta. Inarijärven hydrologisissa mittareissa on havaittavissa merkkejä ilmaston lämpenemisestä. Julkaisu tarjoaa kattavan yhteenvedon Inarijärven tilasta ja sen kehittymisestä viime vuosikymmeninä. Raportin tuloksia voidaan hyödyntää mm. säännöstelykäytännön ja kalaston hoidon kehittämisessä sekä matkailussa, opetuksessa ja yleisessä viestinnässä. Tarkastelu tukee myös vesienhoitotyötä, koska se auttaa ymmärtämään biologisten laatutekijöiden tilaan vaikuttavia tekijöitä ja selittämään syitä järven ekologisen tilan kehityssuunnille. Työssä kehitettyä lähestymistapaa ja mittareita voidaan soveltuvin osin hyödyntää myös muissa vesistöissä.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 8/2006
    Vesienhoidon asetustoimikunnan asettaman keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien jaoston tehtävänä oli laatia perusteet seikoista, joita on otettava huomioon: - nimettäessä pintavesi keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 22 §:n mukaisesti - arvioitaessa vesimuodostuman parasta saavutettavissa olevaa ekologista tilaa vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 8 §:n mukaisesti. Jaos ehdottaa, että pintavesi voidaan nimetä vesienhoitosuunnitelmassa keinotekoiseksi vesimuodostumaksi, jos kanava on rakennettu maalle tai tekojärvi on rakennettu siten, että yli puolet sen pinta-alasta on muodostunut maalle. Vesimuodostuma voidaan nimetä vesienhoitosuunnitelmassa voimakkaasti muutetuksi, mikäli hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarpeellisista hydrologis-morfologisten ominaisuuksien muutoksista aiheutuu merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai vesistön käytölle. Tarpeen mukaan voidaan kuitenkin käyttää suoria hydrologis-morfologisia kriteereitä, joista on myös tehty ehdotuksia raportissa. Jaos ehdottaa, että keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien paras saavutettavissa oleva ekologinen tila määritetään tapauskohtaisesti. Parhaassa saavutettavissa olevassa ekologisessa tilassa eliöstön vapaaseen kulkemiseen rakenteellisten esteiden ylitse ja ohitse sekä ylä- että ala-virtaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Harkittaessa näitä rakenteellisia toimia on otettava huomioon eliöstön koko elinkierto. Työssä käytettiin hyväksi jo tehtyjä kansallisia ja kansainvälisiä selvityksiä.
  • Mäenpää, Milla; Tolonen, Sini (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 23/2011
    Manner-Suomen seitsemälle vesienhoitoalueelle laadittiin vesienhoitosuunnitelmat vuosille 2010–2015 osana Euroopan Unionin vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanoa. Valtioneuvosto hyväksyi ensimmäiset vesienhoitosuunnitelmat 10.12.2009.  Vesienhoitosuunnitelmien valtakunnalliseen koosteeseen on koottu keskeisiä tietoja alueellisista vesienhoitosuunnitelmista sekä kokonaisarvio vesienhoidon ensimmäisen suunnittelukauden kokemuksista. Vesienhoito perustuu valuma-aluelähtöiseen suunnitteluun, jossa tulee sovittaa yhteen vesienhoidon kannalta merkittävät toiminnot ja sektorit. Elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) vastaavat suunnittelusta omalla toimialueellaan. Vaikka vesiensuojelulla on Suomessa pitkä perinne, vesienhoidon suunnitteluprosessi oli monella tapaa Suomen suunnitteluperinteestä poikkeava menettely. ELY-keskusten toimialueelleen perustamat yhteistyöryhmät toimivat osana suunnitelmien valmistelua ja lisäsivät eri viranomaisten ja sidosryhmien vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Kansalaisten kuuleminen oli poikkeuksellisen laajaa ja kuuleminen järjestettiin kolmessa vaiheessa suunnittelua. Vesienhoitosuunnitelmissa on arvioitu lähes kaikkien rannikkovesien sekä yli 5 km2:n kokoisten järvien ja valuma-alueeltaan yli 200 km2:n jokien tila. Tällä hetkellä pääosa Suomen sisävesistä on erinomaisessa tai hyvässä ekologisessa tilassa. Vesienhoitosuunnitelmien mukaan hyvä tila voidaan vuoteen 2015 mennessä turvata tai saavuttaa yli 90 prosentissa tarkastellusta järvipinta-alasta ja noin 70 prosentissa jokipituuksista. Rannikkovesien tilan paraneminen on hitaampaa, mutta niidenkin tila on tarkoitus saada hyväksi viimeistään vuonna 2027. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta lähes kaikkien pohjavesien arvioidaan olevan hyvässä tilassa vuoteen 2015 mennessä. Ympäristötavoitteisiin pääseminen vaatii toimia kaikilla sektoreilla, mutta eri vesienhoitoalueilla toimet painottuvat alueen ominaispiirteiden vuoksi eri tavalla. Pääosa suunnitelmien vesiensuojelutoimista on nykykäytännön mukaisia eli sellaisia, jotka perustuvat velvoittaviin säädöksiin tai päätöksiin. Näiden toimien kokonaiskustannukset ovat vuosittain noin 1,5 miljardia euroa. Suunnitelmissa esitetyt lisätoimet kasvattavat kustannuksia noin 15 prosenttia. Lisätoimenpiteet kohdistetaan erityisesti sinne, missä ne ovat välttämättömiä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tai säilyttämiseksi.
  • Aroviita, Jukka; Vuori, Kari-Matti; Hellsten, Seppo; Jyväsjärvi, Jussi; Järvinen, Marko; Karjalainen, Satu Maaria; Kauppila, Pirkko; Korpinen, Samuli; Kuoppala, Minna; Mitikka, Sari; Mykrä, Heikki; Olin, Mikko; Rask, Martti; Riihimäki, Juha; Räike, Antti; Rääpysjärvi, Jaana; Sutela, Tapio; Vehanen, Teppo; Vuorio, Kristiina (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2014
    Maa- ja metsätalouden hajakuormitus on laaja-alaisimmin Suomen vesien tilaa heikentävä tekijä, mutta tietämys kuormituksen vaikutuksista vesien ekologiseen tilaan on ollut puutteellista. Tähän julkaisuun on koottu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman hajakuormituksen vesistövaikutusten seurannan (ns ”MaaMet-seuranta”) ensimmäisten vuosien 2007-2012 tulokset. Työssä tarkastellaan 152 hajakuormitetun joki-, järvi- ja rannikkovesimuodostuman ekologista tilaa fysikaalis-kemiallisten (ravinteet) ja biologisten laatutekijöiden (kasviplankton, vesikasvit ja päällyslevät, pohjaeläimistö, kalasto) perusteella. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti laatutekijöiden tila-arvioiden suhdetta ihmistoiminnan aiheuttamiin ympäristöpaineisiin. Näiden yhteyksien ymmärtäminen on edellytys kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimien suunnittelulle. Tulosten perusteella hajakuormitus on merkittävä ekologista tilaa huonontava tekijä. Tyydyttävässä tai sitä huonommassa tilaluokassa oli fysikaalis-kemiallisten laatutekijöiden perusteella 69 % joki-, 66 % järvi- ja 98 % rannikkokohteista, kun taas vähintään yhden biologisen laatutekijän mukaan tilaluokka oli hyvää huonompi 68 % jokikohteista, 87 % järvistä ja 100 % rannikkovesikohteista. Fysikaalis-kemiallisilla tilamuuttujilla oli voimakas yhteys valuma-alueen peltoisuuteen. Samoin useimmilla biologisilla tilamuuttujilla oli yhteys valuma-alueen peltojen osuuteen ja ravinnepitoisuuksiin. Selvimmin tämä ilmeni jokimuodostumissa. Karkeasti arvioiden jokikohteet olivat hyvää huonommassa ekologisessa tilassa niiden valuma-alueen peltoisuuden ylittäessä 10–15 % ja järvet peltoisuuden ylittäessä 5–10 %. Vasteiden voimakkuus ja muoto kuitenkin vaihtelivat merkittävästi sekä ekosysteemien (joet, järvet ja rannikot) että laatutekijöiden välillä. Useamman laatutekijään perustuva ekologisen tilan arviointi vähensi virhettä ja voimisti paineyhteyttä. Monipuolinen ekologisen tilan arviointi parantaakin ihmistoiminnan aiheuttaman ekologisen tilan muutoksen arviointia. Biologisten muuttujien arvoissa oli paljon vaihtelua. Tämä aiheutuu sekä luontaisista tekijöistä että näytteenoton ja luokittelujärjestelmän epätarkkuudesta. Tutkimus on tuonut esille useita oleellisia kehittämistarpeita ekologisen tilan arviointijärjestelmässä. MaaMet-seuranta tuottaa tärkeää uutta tietoa Suomen hajakuormitettujen vesien tilasta. Jatkossa kun ekologista tilaa kuvaavien muuttujien vaihtelun suuruus ja syyt tiedetään paremmin, voidaan tarkemmin ymmärtää hajakuormituksen vaikutukset pintavesien ekologiseen tilaan. Näin seurannan tulosten arvo kasvaa seurantavuosien karttuessa. Paikallisesti kattava ja ajallisesti jatkuva hajakuormitettujen vesien seuranta on välttämätön edellytys kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimien suunnittelulle ja niiden vaikutusten luotettavalle todentamiselle pyrittäessä kohti jokien, järvien ja rannikkovesien hyvää ekologista tilaa.
  • Rääpysjärvi, Jaana; Karjalainen, Satu Maaria; Karttunen, Krister; Kuoppala, Minna; Aroviita, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2016
    Suomen pinta-alasta valtaosa on metsätalousmaata. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutuksia virtavesien biologiseen tilaan on kuitenkin selvitetty vain vähän. Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa metsätalouden vaikutuksista purojen ja jokien ekologiseen tilaan sekä kehittää biologista vaikutusseurantaa pienissä virtavesissä. Hankkeessa tarkasteltiin vedenlaatua ja biologisia laatumuuttujia (päällyslevät, vesisammalet ja pohjaeläimistö) suhteessa metsätalouden intensiteettiin 12 purokohteen (pääasiassa Luken metsätalouden kuormituksen seurantaverkko) ja 40 jokikohteen (pääasiassa MaaMet-seurannan metsätalouskohteet) aineiston avulla. Paikkavalinnoissa pyrittiin minimoimaan maatalouden vaikutus pois. Purokohteiden biologisen tilan kartoittamiseksi tehtiin maastotöitä elo-syyskuussa 2015. Hanke toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen toimesta ja sen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö. Tulosten perusteella metsätalousalueilla sekä puroissa että jokivesissä etenkin typpipitoisuudet olivat selkeästi taustapitoisuuksia suuremmat. Pitoisuuksia selitti valuma-alueen metsäojitusten määrä, mutta myös luontaiset tekijät ja yhteisvaikutukset. Purokohteilla luonnollinen vaihtelu oli hyvin suurta, mikä ilmeni erityisesti biologisissa mittareissa. Hankkeessa tutkituilla Luken seurantaverkon kuudella metsä-talouskohteella päällyslevien, vesisammalten ja pohjaeläinten tila ei ollut merkittävästi heikentynyt. Jokikohteissa vedenlaatu (typpipitoisuus, veden väri) sekä päällyslevien ja vesikasvillisuuden tila heik-kenivät metsätalouden määrän (ojitusten) lisääntyessä. Purokohteilla testattiin päällyslevien määrän mittaamisessa optista, a-klorofylliä mittaavaa Bentho-Torch-fluorometriä, joka on biologisen tilan arviointiin kehitetty uusi laite. Fluorometri soveltuu käytettäväksi kivipintojen päällyslevien kokonaismäärän ajalliseen seurantaan esimerkiksi erilaisten metsäta-loustoimenpiteiden yhteydessä. Fluorometrin käyttöön liittyviä menetelmiä tulee kuitenkin vielä kehittää luotettavan seurantatiedon varmistamiseksi. Erityisesti intensiivisen metsätalouden ja tiheään ojitettujen valuma-alueiden alapuolisissa jokivesissä ekologinen tila oli heikentynyt. Niin kuin muukin ympäristön tilan seuranta, metsätalouden vaikutusten luotettava seuranta edellyttää edustavaa seurantakohteiden ja elinympäristöjen valintaa. Metsätalouden vesiensuojelutoimien vaikuttavuudesta virtavesien ekologiseen tilaan tarvittaisiin lisää tietoa vesienhoidon suunnittelun tueksi.
  • Aroviita, Jukka; Hellsten, Seppo; Jyväsjärvi, Jussi; Järvenpää, Lasse; Järvinen, Marko; Karjalainen, Satu Maaria; Kauppila, Pirkko; Keto, Antton; Kuoppala, Minna; Manni, Kati; Mannio, Jaakko; Mitikka, Sari; Olin, Mikko; Perus, Jens; Pilke, Ansa; Rask, Martti; Riihimäki, Juha; Ruuskanen, Ari; Siimes, Katri; Sutela, Tapio; Vehanen, Teppo; Vuori, Kari-Matti (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012
    Suomen ensimmäinen pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelu laadittiin vuonna 2008 vesienhoidon ensimmäisen suunnittelukauden ohjeistuksen (Ympäristöhallinnon ohjeita OH 3/2009) mukaisesti. Tässä oppaassa esitetään päivitetyt arviointiperusteet pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan arviointiin ja luokitteluun vesienhoidon toista suunnittelukautta varten. Ohje on ensisijaisesti tarkoitettu ELY-keskuksille vesienhoidon suunnittelussa käytettäväksi vesien tilan luokitteluun. ELY-keskusten on tärkeää huomioida ja ottaa systemaattisesti käyttöön ohjeessa esitetyt päivitetyt arviointiperusteet. Vesien tilan luokittelussa käytettäviä parametreja on tapauskohtaisesti sisällytettävä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuihin ja YVA-selvityksiin. Ohjeessa esitetään ne muutokset ja lisäykset, jotka vuosien 2012–2013 aikana toteutettavassa luokittelussa tulee huomioida verrattuna ensimmäisen suunnittelukauden ohjeistukseen. Muilta osin noudatetaan ensimmäisen luokittelukierroksen ohjeistusta (Ympäristöhallinnon ohjeita OH 3/2009). Kaikki luokittelutekijöiden arviointiperusteet (vertailuarvot ja luokkarajat) ovat tässä ohjeessa liitteinä, eikä ohjeen OH 3/2009 liitetaulukoita tule käyttää.
  • Lepistö, Liisa (Finnish Environment Institute, 1999)
    Monographs of the Boreal Environment Research 16
  • Kauppila, Pirkko (Finnish Environment Institute, 2007)
    Monographs of the Boreal Environment Research 31
    The tackling of coastal eutrophication requires water protection measures based on status assessments of water quality. The main purpose of this thesis was to evaluate whether it is possible both scientifically and within the terms of the European Union Water Framework Directive (WFD) to assess the status of coastal marine waters reliably by using phytoplankton biomass (ww) and chlorophyll a (Chl) as indicators of eutrophication in Finnish coastal waters. Empirical approaches were used to study whether the criteria, established for determining an indicator, are fulfilled.The first criterion (i) was that an indicator should respond to anthropogenic stresses in a predictable manner and has low variability in its response. Summertime Chl could be predicted accurately by nutrient concentrations, but not from the external annual loads alone, because of the rapid affect of primary production and sedimentation close to the loading sources in summer. The most accurate predictions were achieved in the Archipelago Sea, where total phosphorus (TP) and total nitrogen (TN) alone accounted for 87% and 78% of the variation in Chl, respectively. In river estuaries, the TP mass-balance regression model predicted Chl most accurate when nutrients originated from point-sources, whereas land-use regression models were most accurately in cases when nutrients originated mainly from diffuse sources. The inclusion of morphometry (e.g. mean depth) into nutrient models improved accuracy of the predictions.The second criterion (ii) was associated with the WFD. It requires that an indicator should have type-specific reference conditions, which are defined as “conditions where the values of the biological quality elements are at high ecological status”. In establishing reference conditions, the empirical approach could only be used in the outer coastal waters types, where historical observations of Secchi depth of the early 1900s are available. Most accurate prediction was achieved in the Quark. However, the average reference values in the outer coastal types are underestimated in sites near the zone of the inner coastal waters. In the inner coastal water types, reference Chl, estimated from present monitoring data, are imprecise - not only because of the less accurate estimation method - but also because the intrinsic characteristics, described for instance by morphometry, vary considerably inside these extensive inner coastal types. As for phytoplankton biomass, the reference values were less accurate than in the case of Chl, because it was possible to estimate reference conditions for biomass only by using the reconstructed Chl values, not the historical Secchi observations. An paleoecological approach was also applied to estimate reference conditions for Chl. In Laajalahti, an urban embayment off Helsinki, strongly loaded by municipal waste waters until 1986, reference conditions prevailed in the mid- and late 1800s. The recovery of the bay from pollution has delayed as a consequence of benthic release of nutrients. Laajalahti will probably not achieve the good quality objectives of the WFD on time.The third criterion (iii) was associated with coastal management including the resources it has available. Analyses of Chl are cheap and fast to carry out compared to the analyses of phytoplankton biomass and species composition; the fact which has an effect on number of samples to be taken and thereby on the reliability of assessments. However, analyses on phytoplankton biomass and species composition provide more metrics for ecological classification, the metrics which reveal various aspects of eutrophication contrary to what Chl alone does.
  • Kanninen Antti (Pohjois-Savon ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 42/2009
    Julkaisussa esitellään Suomessa hyvin yleisen järvityypin, pienten humusjärvien, ekologisen tilan arviointia perustuen Pohjois- ja Etelä-Savossa vuosina 2003–2006 yhteensä 21 järvellä tehtyihin vesibiologisiin tutkimuksiin. Pintavesien ekologisen tilan arviointi ja luokittelu muodostaa pohjan nykyisille vesiensuojelun ja -hoidon tavoitteille Suomessa: vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti tavoitteena on vesien hyvä ekologinen tila. Pienten humusjärvien ekologinen tila on kuitenkin heikosti tunnettu, sillä biologiset seurannat ovat keskittyneet suuriin järviin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa biologista tietoa järvityypille ominaisista vertailuoloista sekä kehittää ja arvioida tyypille soveltuvia ekologista tilaa kuvaavia muuttujia. Mukana tutkimuksessa olivat kaikki ns. biologiset laatutekijät eli vesikasvillisuus, kasviplankton, pohjaeläimistö ja kalasto, joita kaikkia tutkittiin yhteensä kuudella vertailujärvellä ja kuudella kuormitetulla järvellä. Kunkin laatutekijän ilmentämä tutkimusjärvien tila ja tutkimustuloksiin perustuvat pienten humusjärvien luokittelumenetelmien kehittämisehdotukset on esitelty laatutekijäkohtaisissa osaraporteissa. Vesikasvillisuutta koskevassa osatutkimuksessa on lisäksi vertailtu vesikasvillisuuden eri seurantamenetelmiä ja arvioitu niistä johtuvaa vaihtelua luokittelutuloksiin. Yhteenvedossa on esitelty järvien ekologisen tilan ns. yleisluokittelu sekä vertailtu eri eliöryhmiä ja luokittelumenetelmiä pienten humusjärvien tilan arvioinnissa.
  • Eloranta, Pertti; Karjalainen, Satu Maaria; Vuori, Kari-Matti (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2007)
    Ympäristöopas
    Piilevämenetelmää käytetään vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisessa jokien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa. Tähän julkaisuun on koottu Suomen oloihin sopiva ohjeistus menetelmän toteutuksesta näytteenotosta piileväpreparaattien valmistukseen ja tulosten tulkintaan. Lisäksi julkaisussa on esitelty pohjalevien ekologiaa.
  • Vuori, Kari-Matti; Mitikka, Sari; Vuoristo, Heidi (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009
    Ensimmäinen pintavesien ekologinen luokittelu on laadittu vuonna 2008 ja viimeistelty vuonna 2009 tässä oppaassa esitettyjen kriteereiden ja menettelytapojen mukaisesti. Luokittelun valmistelu on ollut pitkä prosessi lukuisine tutkimushankkeineen, neuvotteluineen ja koulutustilaisuuksineen. Työhön on osallistunut lukuisia henkilöitä ympäristöministeriöstä, maa- ja metsätalous-ministeriöstä, Suomen ympäristökeskuksesta, Riista- ja kalataloudellisesta tutkimuslaitoksesta, alueellisista ympäristökeskuksista sekä TE-keskusten kalatalousyksiköistä ja yliopistoista. Kotimaisessa valmistelutyössä on otettu huomioon EU:n tasolla annetut ohjeet sekä noudatettu EU:n puitteissa meneillä olevaa interkalibrointityötä. Työhön on kuulunut olennaisesti myös ympäristöhallinnon HERTTA-tietojärjestelmän kehittäminen. Tietojärjestelmään on liitetty Vesimuodostumat-osio, johon pintavesien tyypittely ja luokittelu perusteluineen on tallennettu keskitetysti. HERTTAn tietosisältöä on viety kaikille avoimeen Internet-ympäristöön. Tässä julkaisussa kuvataan ekologisen luokittelun perusteet ja toteuttaminen vesienhoidon ensimmäisellä suunnittelukaudella. Opas on suunnattu sekä luokittelutyöhön osallistuville että luokittelun perusteista yleisesti kiinnostuneille. Oppaan osassa I esitetään pintavesien ekologisen luokittelun kriteerit sekä niiden asettamisen perusteet. Kaikille laatutekijöille tai pintavesityypeille ei ole toistaiseksi voitu asettaa luokittelukriteerejä, vaan työtä jatketaan seuraavaa vesienhoidon suunnittelukierrosta varten. Aineistojen vähäisyyden, luonnossa aina esiintyvän suuren vaihtelun sekä kriteeristön puutteellisuuden vuoksi päätös ekologisesta luokasta on varsinkin ensimmäisen suunnittelukierroksen aikana tehtävä monipuoliseen harkintaan perustuen. Asiantuntija-arvioissa huomioon otettavia seikkoja opastetaan osassa II. Tavoitteena on kuvata laskennallisten luokittelutulosten ja ihmistoimintaa kuvaavien paineiden yhdennettyä tarkastelua ottaen huomioon koko vesimuodostuman tilanne. Lisäksi osassa II käsitellään suunniteltujen vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutusten arviointikeinoja. Osissa I ja II kuvattuja menettelyjä on tarkoitus käyttää rinnakkain luokituspäätöksiä tehtäessä. Havaintopaikkakohtaisten laskennallisten luokittelutulosten vertailu luokituskriteereihin ei edes runsaiden aineistojen tapauksessa riitä määrittelemään tilaluokkaa. Luokan määräytymisen tulisi perustua luokittelumuuttujien, aineistojen edustavuuden ja yleistettävyyden sekä ihmistoimintaa kuvaavien paineiden yhdennettyyn tarkasteluun.
  • Karjalainen, Satu Maaria; Hellsten, Seppo (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2015
    Kitkajärvien monimuotoisuus, ihmisperäiset muutokset ja niiden hallinta (Kitka-MuHa) - projektin tulokset on julkaistu tässä raportissa. Raportissa esitellään Posionjärven ja Kitkajärven tutkimuksen historiaa, järvien ja niihin laskevien jokien ja purojen vedenlaatua sekä rantavyöhykkeen eliöstön monimuotoisuutta ja tilaa. Biologisissa selvityksissä on painotettu haitallisten muutosten kuten rantavyöhykkeen limoittumisen, kasvillisuus- ja kalastomuutosten tarkastelua. Lisäksi esitellään valuma-alueilla tehtävien toimenpiteiden yleissuunnitelma järvien tilan parantamiseen tähtäävien toimien ohjaamiseksi rehevöitymiskehityksen muuttamisen kannalta tärkeimpiin kohteisiin. Raportissa esitellään myös mallinnuksen tulokset, jossa jokien tuomaa ravinnekuormaa ja sen seurauksena ravinnepitoisuuksissa tapahtuvien muutoksien vaihtelua tarkasteltiin koko järvisysteemissä. Projektissa selvitettiin myös Posionjärven ja Kitkajärven alueelle sopivan vesienhoidon toimintamallin ja sen vaatimia toimijaorganisaatioita ja -verkostoja järvien valuma-alueen ja vesistöjen hoidon ja kunnostuksen toteuttamiseksi.
  • Pitkänen, Heikki (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Suomen ympäristö 669
  • Nenonen, Suvi; Liljaniemi, Petri (Lapin ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 13/2007
    Ihmistoiminnalla on ollut selvä vaikutus Simojoen vesistöalueen ekosysteemiin. Simojoki perattiin tukinuiton tarpeisiin 1940- ja 1950-luvuilla, paikoin hyvin voimakkain toimenpitein. Perkaukset yksipuolistivat koskien habitaattirakennetta ja vähensivät oleellisesti vesieliöstön käytössä olevien elinpaikkojen määrää ja pinta-alaa. Lohen poikastuotanto aleni ja lohisaaliit heikkenivät huomattavasti, kun suojapaikat ja kutualueet vähenivät ja elinympäristö yksipuolistui. Uittotoiminnan ohella paineita vesiympäristölle aiheuttivat metsätalouden ja turvetuotannon tarpeisiin tehdyt turvemaiden ja soiden ojitukset, jotka ovat lisänneet jokiin kohdistuvaa ravinne- ja kiintoainekuormaa ja muuttaneet valuma-alueen hydrologisia ominaisuuksia. Vuosina 2002–2007 toteutetun Simojoki-Life -hankkeen tavoitteena oli Natura 2000 -suojelualueverkostoon kuuluvan Simojoen jokiluontotyypin suotuisan suojelutason turvaaminen ekologisella kunnostuksella ja tehostamalla vesiensuojelutoimenpiteitä valuma-alueella. Keskeisenä tavoitteena on ollut myös opetus- ja virkistyskäytön sekä matkailuelinkeinon mahdollisuuksien kehittäminen. Simojoen kunnostus ja suojelu -hankkeessa toteutettiin useita osahankkeita: kuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet, ekologisen tilan kartoitus ja pääuoman ekologinen kunnostus. Tämä yhteenvetoraportti sisältää selvitykset haja-asutusalueen jätevesien käsittelytilanteesta Simojoen vesistöalueella, metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksesta, Simojoen ekologisen tilan kartoituksista ja ekologisesta kunnostuksesta. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyssä havaittiin kehitystarpeita, mutta suurin este menetelmien uudistamiselle ovat siitä aiheutuvat kustannukset. Valtaosa selvitykseen osallistuneista talouksista oli kuitenkin kiinnostunut uudistamaan jätevesiensä käsittelyä, mikäli kustannuksia pystytään jakamaan esim. yhteishankkein ja avustuksin. Metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet oli tarkastelluilla kohteilla toteutettu kohtuullisen hyvin, mutta kehittämistarpeita todettiin esim. pintavalutuskenttien osalta. Simojoen ekologisen tilan kartoitus osoitti pääuoman ja sivujokien olevan pääosin hyvässä tilassa ja ihmisen toiminnan aiheuttamien haittojen olevan paikallisia. Menetelmien ja indikaattorien havaittiin kuitenkin vaativan kehittelyä, jotta ne ilmentäisivät kunnolla perkausten aiheuttamia muutoksia. Pääuoman ekologisella kunnostuksella pyrittiin ennallistamaan ja monipuolistamaan koskien rakennetta ja luomaan kutu- ja poikasalueita virtavesikalastolle. Alustavat kalastonseurantatulokset ovat olleet lupaavia, lohen luontaisen poikastuotannon on havaittu nousseen ja poikasia on havaittu laajemmalla alueella kuin aikaisemmin.