Browsing by Subject "ekotoksikologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Selonen, Salla; Dolar, Andraž; Jemec Kokalj, Anita; Sackey, Lyndon N.A.; Skalar, Tina; Cruz Fernandes, Virgínia; Rede, Diana; Hurley, Rachel; Nizzetto, Luca; van Gestel, Cornelis A.M. (Elsevier, 2021)
    Environmental Research 201: 111495
    Abrasion of tire wear is one of the largest sources of microplastics to the environment. Although most tire particles settle into soils, studies on their ecotoxicological impacts on the terrestrial environment are scarce. Here, the effects of tire particles (<180 μm) on three ecologically relevant soil invertebrate species, the enchytraeid worm Enchytraeus crypticus, the springtail Folsomia candida and the woodlouse Porcellio scaber, were studied. These species were exposed to tire particles spiked in soil or in food at concentrations of 0.02%, 0.06%, 0.17%, 0.5% and 1.5% (w/w). Tire particles contained a variety of potentially harmful substances. Zinc (21 900 mg kg−1) was the dominant trace element, whilst the highest concentrations of the measured organic compounds were detected for benzothiazole (89.2 mg kg−1), pyrene (4.85 mg kg−1), chlorpyrifos (0.351 mg kg−1), HCB (0.134 mg kg−1), methoxychlor (0.116 mg kg−1) and BDE 28 (0.100 mg kg−1). At the highest test concentration in soil (1.5%), the tire particles decreased F. candida reproduction by 38% and survival by 24%, and acetylcholinesterase (AChE) activity of P. scaber by 65%, whilst the slight decrease in the reproduction of E. crypticus was not dose-dependent. In food, the highest test concentration of tire particles reduced F. candida survival by 38%. These results suggest that micro-sized tire particles can affect soil invertebrates at concentrations found at roadsides, whilst short-term impacts at concentrations found further from the roadsides are unlikely.
  • Nakari, Tarja; Schultz, Eija; Munne, Päivi; Sainio, Pirjo; Perkola, Noora (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2012
  • Mattila, Tuomas (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2009
  • Survo, Suvi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Erään toimintansa lopettaneen vaneritehtaan tukkien hautomoaltaan pohjasedimentti oli aiempien tutkimusten mukaan pilaantunut voimakkaasti mineraaliöljyllä, jonka arveltiin olevan peräisin tukkinosturin hydrauliikkaöljystä. Sedimenttinäytteiden kromatogrammit eivät kuitenkaan vastanneet täysin minkään tunnetun öljystandardin profiilia. Siksi epäiltiin, että sedimentin sisältämät luonnonaineet, kuten puun uuteaineet, häiritsevät öljyanalyysiä. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa alustavasti sedimentin sisältämiä hiilivetyjä kemiallisten analyysien ja biotestien avulla ja siten selvittää, mistä hiilivedyt olivat peräisin. Hypoteesina oli, että hiilivedyt olivat biogeenisiä yhdisteitä. Tutkimusta varten hautomoaltaasta otettiin kaksi sedimenttinäytettä ja lisäksi kuorinäyte sedimentin päällä olleesta kuorikerroksesta sekä maaperänäyte tukkinosturin juurelta. Näytteiden sisältämiä yhdisteitä ja niiden toksisuutta tutkittiin vaikutusperustaisen analyysin avulla, joka yhdistää fraktioinnin, kemialliset analyysit ja biotestit. Lisäksi analysoitiin dieseliä ja lisäaineetonta voiteluöljyä sisältävä tuore mineraaliöljynäyte. Sen avulla selvitettiin, mihin fraktioihin öljyhiilivedyt menevät, miten öljyhiilivedyt käyttäytyvät vaikutusperustaisessa analyysissä ja miten suuren toksisuuden ne aiheuttavat tutkittaviin sedimentti-, kuori- ja maaperänäytteisiin verrattuna. Näytteet analysoitiin SFS-EN ISO 16703 mukaisella öljyanalyysilla, jotta tuloksia voitiin vertailla aiempiin tuloksiin. Vaikutusperustaista analyysia varten näytteet fraktioitiin viiteen fraktioon, joiden lisäksi analysoitiin kokonaisnäytteet. Alustava tunnistus tehtiin non-target analytiikalla. Akuutin toksisuuden testieliöinä käytettiin Aliivibrio fischeri -valobakteeria ja Daphnia magna -vesikirppua. Alustavan tunnistuksen mukaan näytteet sisälsivät hartsihappoja, niiden muuntumistuotteita sekä muita puun uuteaineita. Toksisimmat fraktiot sisälsivät alkyylifenantreeneihin kuuluvaa reteeniä. Näytteiden ei sen sijaan havaittu sisältävän mineraaliöljyä. Tutkimuksen tulokset osoittivat vaikutusperustaisen analyysin toimivuuden monimutkaisen sedimenttinäytteen sisältämien hiilivetyjen alustavassa tunnistamisessa ja toksisuuden selvittämisessä. Tulosten perusteella puun uuteaineet uuttuvat standardin mukaisessa öljyanalyysissä ja käyttäytyvät öljyhiilivetyjen tavoin, jolloin ne voivat nostaa näytteen hiilivetypitoisuutta. Tästä voi seurata turhia kunnostustoimenpiteitä. Standardin mukainen öljyanalyysi ei siksi sovellu näytteille, jotka sisältävät runsaasti orgaanista ainesta. Analyysimenetelmiä tulee kehittää, jotta biogeeniset yhdisteet voidaan luotettavasti tunnistaa orgaanista ainesta sisältävistä näytteistä ja erottaa kvantitatiivisesti öljyhiilivedyistä.
  • Piha, Henna (Helsingin yliopisto, 2006)
    Agriculture-mediated habitat loss and degradation together with climate change are among the greatest global threats to species, communities, and ecosystem functioning. During the last century, more than 50% of the world's wetlands have been lost and agricultural activities have subjected wetland species to increased isolation and decreased quality of habitats. Likewise, as a part of agricultural intensification, the use of pesticides has increased notably, and pesticide residues occur frequently in wetlands making the exposure of wetland organisms to pesticides highly probable. In this thesis, a set of ecotoxicological and landscape ecological studies were carried out to investigate pesticide-effects on tadpoles, and species-habitat relationships of amphibians in agricultural landscapes. The results show that the fitness of R. temporaria tadpoles can be negatively affected by sublethal pesticide concentrations, and that pesticides may increase the costs of response to natural environmental stressors. However, tadpoles may also be able to compensate for some of the negative effects of pesticides. The results further demonstrate that both historic and current-day agricultural land use can negatively impact amphibians, but that in some cases the costs of living in agricultural habitats may only become apparent when amphibians face other environmental stressors, such as drought. Habitat heterogeneity may, however, increase the persistence of amphibians in agricultural landscapes. Hence, the results suggest that amphibians are likely to be affected by agricultural processes that operate at several spatial and temporal scales, and that it is probable that various processes related to current-day agriculture will affect both larval and adult amphibians. The results imply that maintaining dense wetland patterns could enhance persistence of amphibian populations in agricultural habitats, and indicate that heterogeneous landscapes may lower the risk of regional amphibian population declines under extreme weather perturbations.
  • Järvistö, Johanna; Björklöf, Katarina; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 1/2018
    The ecotoxicological laboratory of SYKE and Proftest SYKE carried out this interlaboratory comparison for analysis of ecotoxicity in liquids using Aliivibrio fischeri (formerly Vibrio fischeri)– bacterial test. One clear synthetic sample and one dark as well as coloured sample were sent in October 2017 (BTOX 11/2017) to eight participants. In total participants provided 22 results. The mean of individual results of the participants were used as assigned values for the clear sample. As expected, all participants but one reported satisfactory results. No evaluations of performances of the colored sample were done. The biggest problems related to credible results were related to pH adjustment of the samples and the non-toxicity of the sample which required extrapolation of the measured results in order to receive an exact value for the EC50%. Warm thanks to all the participants of this interlaboratory comparison!
  • Järvistö, Johanna; Meriläinen, Päivi; Björklöf, Katarina (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 30/2016
    The ecotoxicological laboratory of SYKE carried out this intercalibration test for analysis of ecotoxicity in liquids using Vibrio fischeri –bacterial test one clear synthetic sample and one sediment sample in October 2015 (BTOX 14/2015). In all, seven participants took part providing 22 results. Both the standard method and the kinetic method were used. Measurements were done in single tube luminometers or in well plate readers that have luminometer features. The mean or robust means of individual values of the results of the participants were used as assigned values. The results were also grouped according to the test method and equipment used. Evaluations of the performances were done using Di%-values due to heterogeneity of parallel results. The results were found to be in the same order of magnitude regardless of the method or equipment used. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Vuori, Kari-Matti; Swanljung, Tea; Aaltonen, Eeva-Kaarina; Kalliolinna, Marjo; Jokela, Sinikka (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 1/2009
    Kokkolaan on keskittynyt Pohjoismaiden merkittävin metalli- ja kemian alan teollisuus. Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat teollisuuden päästöt sekä Kokkolan kaupunki. Jätevedet sisältävät mm. raskasmetalleja sekä orgaanisia yhdisteitä. Myös Perhonjoen kautta huuhtoutuu merialueelle erityisesti ylivirtaamakausina metalleja, jotka ovat  seurausta valuma-alueen happamien sulfaattimaiden (HS-maat) kuivatuksista. Merialuetta on tarkkailtu yli 30 vuoden ajan. Teollisuuden metallipäästöt ovat tänä aikana pudonneet murto-osaan lähtötilanteesta. HS-maiden metallikuormien suhteellinen osuus on kasvanut. Eliöiden ja sedimenttien metallitasot ovat laskeneet, mutta ovat edelleen kohonneita. Pohjaeläinlajistossa on ollut viitteitä  toksisuudesta. Ympäristölainsäädäntö korostaa entistä painokkaammin tarvetta arvioida ihmisen toimista aiheutunutta ekologista haittaa. Tätä varten tulee selvittää missä määrin ekosysteemit ja niiden osat altistuvat haittatekijöille ja minkälaisia vaikutuksia altistumisesta seuraa. Tältä pohjalta voidaan arvioida riskien mittakaavaa ja merkitystä sekä suunnata ja kehittää tarkkailuohjelmia  ja ympäristönsuojelutoimenpiteitä. Osana Kokkolan edustan velvoitetarkkailuohjelmaa käynnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005 ekotoksikologinen tutkimus ja ekologinen riskinarvio.   Tutkimuksessa tarkasteltiin Kokkolan edustan sedimenttien altistumista haitallisille aineille sekä niiden aiheuttamaa akuuttia ja kroonista toksisuutta. Kohteena olivat syvännepohjat, jotka käsittivät tehtaiden edustat ja ulommat kohteet  sekä Perhonjoen edustan (HS-maiden vaikutus).  Altistuksen indikaattorina olivat sedimenttien raskasmetallipitoisuudet, joita verrattiin saastuneiden maiden raja-arvoihin ja tavoitetasoihin. Akuutin toksisuuden testaukseen käytettiin valobakteeritestiä (SFS-EN ISO 11348). Kroonista toksisuutta arvioitiin surviaissääskien epämuodostumia hyödyntävällä tutkimuksella. Altistumis- ja vaikutusprofiilien yhteistarkastelun perustella laadittiin riskiarvio näyteasemittain. Uloimmassa kohteessa (n. 7 km päästölähteistä) riski oli alhainen, tehtaiden edustalla lievästi kohonnut – kohtalainen, Perhonjoen edustalla alhainen – kohtalainen. Riski oli korkea kohteessa mikä tulkittiin ruoppausmassojen vaikuttamaksi alueeksi. Tutkimus osoitti, että Kokkolan edustan merialueen sedimentissä haitallisten aineiden pitoisuudet ovat tasolla, joka aiheuttaa pohjaeläinyhteisölle paikoin merkittäviä toksisuushaittoja. Haittoja aiheuttavat sekä piste- että hajakuormitus. Haitta-aineita olivat mm. Hg, Cd, Zn ja As. Tämä tutkimus on tiettävästi ensimmäinen Suomessa tehty surviaissääskien epämuodostumista hyödyntävä tutkimus merialueelta. Määritysmenetelmä oli herkkä ja vaikutti soveltuvan myös velvoitetarkkailuna toteutettavaan haitallisten aineiden seurantaan  rannikkovesissä. Surviaissääskien keruu maastosta osoittautui kuitenkin työlääksi. Näytteistä saatujen yksilöiden pieni määrä ja epätasainen jakautuminen näyteasemien ja tutkittujen sukujen välille heikensivät tulosten luotettavuutta. Jatkossa sedimenttinäytteiden toksisuutta tulisi selvittää surviaissääskien morfologisiin häiriöihin perustuvina laboratoriotesteinä. Tällöin voidaan vakioida altistettavien eläinten määrä ja laji. Näin saadaan luotettavampi kuva toksisuushaittojen luonteesta, ajallisesta ja paikallisesta vaihtelusta ja haittojen kehityksestä. Tarkkailuja tulisi kehittää kokonainaisuutena, missä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu muodostavat ERA (Ekologinen riskianalyysi) -prosessia hyödyntävän kokonaisuuden. Painotusten tulisi vaihdella toisiaan tukien ja toksisuuden testauksen ja aineiden tunnistamisen edetä johdonmukaisesti.
  • Ahtiainen, Jukka (Finnish Environment Institute, 2002)
    Monographs of the Boreal Environment Research 22
    New chemicals are produced in increasing numbers. In Finland every year about 28 000 different products are manufactured or imported which can be classified as harmful. These products contain about 5000 different harmful substances. We also receive harmful compounds in airborne emissions. Substances are further transformed in industrial processes, in waste management and in the environment by human activities and natural processes. However, only rather limited monitoring data is available about the environmental concentrations of these compounds (concerning about 20–40 substances). The environmental risks of harmful substances can be recognized, assessed and managed by : 1) measuring concentrations in the environment, 2) testing the effects on biota in toxicity tests and 3) monitoring ecosystem changes in the environment. Microbes have a key role in the environment as degraders in the carbon and nutrient cycles. They also have the capability to transform and degrade many harmful man-made substances. Microbes have a strong effect on the exposure of other biota to chemical substances. Hence they can be regarded as primary targets for harmful effects of chemicals or active transformers of chemicals in the environment.The objective of this study was to evaluate the usefulness and applicability of microbial toxicity tests, biodegradation tests and microbial biomass and activity measurements in the environment for the environmental hazard identification and risk assessment of chemicals, effluents and contaminated soils. The study considers both aquatic and soil environments. The effects of modern pulp mill bleaching effluents on biota were assessed by a set of different biotests and by chemical analysis. The effluents and their long term effects on aquatic microbial processes were also studied in outdoor mesocosms. In one part the biodegradation kinetics of carbon-14-labeled model compounds in standard tests and in environmental conditions were measured and compared. The effects of several pesticides on soil microbes were tested and assessed in laboratory tests and in field trials. The applicability of microbial toxicity tests in the assessment of soil pollution and bioremediation processes was also studied in comparison with chemical analysis. The results of the study can support the development and selection of test methods for environmental risk management and regulatory decisions.
  • Tamminen, Timo; Kuparinen, Jorma (Vesihallitus. National Board of Waters, 1984)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 56, 3-10
    Vesistöjen bakteeriplanktonin aktiivisuuden mittauksesta radioaktiivisten merkkiaineiden avulla
  • Pellinen, Jukka; Sorvari, Jaana; Soimasuo, Markus (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Ympäristöopas
    Ekologinen riskinarviointi (ERA) on muodollinen, tieteellisiin menetelmiin perustuva menettely, jossa arvioidaan ja määritellään jonkun stressitekijän aiheuttamien, kasveihin tai eläimiin kohdistuvien haitallisten vaikutusten suuruus, todennäköisyys ja ajallinen ja alueellinen ulottuvuus.Tässä oppaassa esitellään menettelytapa, jota käyttäen voidaan tehdä pilaantuneen maa-alueen ekologinen riskinarviointi. Menettelytavan yhtenäistämisellä saavutetaan etuja päätöksenteon helpottuessa, eri arvioiden vertailun yksinkertaistuessa, oleellisten seikkojen mukana olon varmistuessa ja raportoinnin selkeytyessä. Oppaassa esitellään myös muita riskinarvioinnin menettelytapoja ja testimenetelmiä.Ekologinen riskinarviointi esitetään suoritettavaksi kuusivaiheisena prosessina:  Tiedon keruu (1) ja alustavien arviointien tekeminen (2) ovat tarpeen jatkosuunnittelun pohjaksi. Tavoitteiden määrittelyn (3) yhteydessä määritellään tiedon tarpeet sen suorittamiseksi. Arvioinnin kohteiden tunnistuksessa (4) selvitetään, mitkä eliöt, yhteisöt tai ekologiset prosessit saattavat olla vaarassa haitta-aineiden takia ja mitä näistä halutaan suojella. Koottujen tietojen ja alustavien arviointien perusteella tehdään työsuunnitelma (5) puuttuvien tietojen hankkimiseksi. Riskien määrittäminen (6) tehdään yhdistämällä kootut tiedot niin, että voidaan päätellä, miten tarkasteltavat haitta-aineet vaikuttavat valittuihin kohdeorganismeihin tai prosesseihin.Menettelytapaa selkeytetään käytännön esimerkkien avulla.
  • Sillanpää, Markus; Schultz, Eija; Tuominen, Meri (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 47/2014
    Nanomateriaaleja käytetään nykyään monissa kuluttajatuotteissa ja teollisuuden sovelluksissa. Teollisen tuotannon ja käytön voimakkaaseen kasvuun liittyy uhka nanomateriaalien tahattomasta vapautumisesta ympäristöön. Sen vuoksi on tehty jo paljon tutkimusta, jossa pyritään arvioimaan nanomateriaalien turvallisuutta ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta. Tämä raportti on katsaus synteettisten nanomateriaalien ympäristötutkimukseen, ja se pohjautuu viimeaikaiseen tieteelliseen kirjallisuuteen. Lähteinä on käytetty 2000-luvulla ja pääasiassa viimeisen viiden vuoden aikana ilmestyneitä alkuperäisiä artikkeleita ja katsauksia. Selvityksessä käsitellään nanomateriaalien ympäristötutkimukseen liittyviä teemoja, kuten aineiden vapautumista ympäristöön, mittaustekniikoita, mittaamiseen ja analysoimiseen liittyviä haasteita, nanomateriaalien ympäristökohtaloa ja biologisia vaikutuksia. Tarkastelun kohteeksi valittiin ominaisuuksiltaan kuusi erilaista nanomateriaalia tai nanomateriaaliryhmää (sinkkioksidi, titaanidioksidi, hopea, hiilipohjaiset aineet, nanoselluloosa ja kvanttipisteet). Katsauksen lopussa on joitakin huomioita tärkeimmistä tietoaukoista. Tässä raportissa keskitytään käsittelemään nanomateriaaleja vesiympäristössä, aerosolihiukkaset jätettiin kokonaan huomiotta, ja maaperäasioita on käsitelty vain rajoitetusti.
  • Schultz, Eija; Kärkkäinen, Pauli; Sillanpää, Markus; Sainio, Pirjo (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2014
    Yhdyskuntajätevedenpuhdistamolle tuleva jätevesi on laadultaan vaihtelevaa ja harvoin pelkästään kotitalouksien jätevettä. Viemäreihin päätyy lukuisia kemiallisia yhdisteitä, joiden kemiallisia ja biologisia ominaisuuksia ei tunneta. Tässä raportissa käsitellään jätevesien haitallisuuden arviointia biologisia menetelmiä käyttäen, esitellään käytettävissä olevia menetelmiä sekä luodaan katsaus näiden menetelmien käyttöön eri maissa. Raportin lopussa ehdotetaan eräitä jatkotoimenpiteitä, joilla voitaisiin edistää jätevesien haittavaikutusten arviointia ja pyrkiä ennalta ehkäisemään ympäristön pilaantumista. Myrkyllisyystestien ja muiden biologisten menetelmien käyttöä suositellaan tarkkailumenetelmäksi kemiallisten analyysien ohella, puhdistusprosessien toimivuuden seurannan ja kehittämisen apuna, puhdistamoon tulevien vesien laadun tarkkailussa ja tuntemattomien haitta-aineiden jäljittämisessä. Raportissa pyritään tuomaan esiin biologisten menetelmien edut ja mahdollisuudet, kehittämistarpeet sekä rajoitukset, joita niihin liittyy.
  • Kilpi-Koski, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    In this thesis we studied the effects of Chromated Copper Arsenate (CCA) compounds in Finnish forest ecosystems. The research site was located in Hartola, southern Finland. Between 1958 and 1966, there was a small wood impregnation plant which used the so-called Lahontuho K-33 impregnating agent. The aim of this thesis is to use a combination of applied bioassays, uptake and elimination kinetics and binary mixture toxicity experiments to gain better understanding of the bioavailability of Cu, Cr and As and their potential eco(toxico)logical risk at the Hartola site. This approach fits the TRIAD method, which uses a combination of chemical analyses, bioassays and field observations to assess the actual risk of contaminated soils. The thesis contains three articles that approached the risk assessment of CCA compounds using different methods. In article I, bioassays were used to assess whether Cr, Cu and As are bioavailable to plants (Lemna minor and Lactuca sativa) and invertebrates (Enchytraeus albidus and Lumbricus rubellus) and whether they pose a risk to the ecosystem. Article II focused on the bioavailability of chromium, copper and arsenic in Hartola soils using an uptake and elimination kinetics approach with the earthworm Eisenia andrei. Article III determined the toxicity of the CCA metals, single and in binary mixtures, to earthworms (Eisenia andrei), in particular using reproduction as the endpoint. Based on the studies in article I, it was concluded that the CCA metals in the Hartola soils cause damage to organisms and pose a risk to the ecosystem. Metals did bioaccumulate, as shown by the metal concentrations in earthworms and plants. The toxic effects obtained in bioassays correlated best with the concentration of arsenic in the Hartola soils. In article II, earthworms were shown to take up and excrete chromium and copper in the same way: fast uptake and fast elimination occurred reaching steady state within 1 to 3 days. Arsenic uptake in the earthworms, however, was slow and did not reach equilibrium. Uptake and elimination rate constants were used to calculate the bioaccumulation factor (BAF), which was highest for As, supporting the conclusion of article I. In article III, at low concentrations copper and chromium had a hormetic effect on earthworm reproduction, which was not seen with As. Arsenic was already toxic to the earthworms at low concentrations. Arsenic-containing mixtures also were highly toxic. The binary mixtures of CCA metals generally acted antagonistic on earthworm reproduction when tested against to the Concentration Addition model. It seems that the CCA metals react with each other, leading to a reduced toxicity in the mixtures. The results of this thesis showed that at the study site the metals were bioavailable as shown from their bioaccumulation in invertebrates and plants, and that the risk of CCA pollution is mainly due to As. Based on our results we suggest that the TRIAD method is a useful approach to determining the potential eco(toxico)logical risk of CCA metals.
  • Руоппа, Марья; Хейнонен, Пертти (Институт окружающей среды Финляндии, 2006)
    Справочное издание по охране окружающей среды
    Данная публикация содержит описания важнейших биологических методов исследований, которые традиционно используются при проведении мониторинга и при изучении экологического состояния водоёмов. Кроме того, в публикации приведены гидробиологические и экотоксикологические стандартные методики, которые используются в исследованиях на международном уровне и в Финляндии. В публикации приведено описание: - Методов оценки качества воды и состояния водоёмов - Биологических тестов - Методов экотоксикологических исследований - Методов исследований аккумуляции веществ в организмах - Методов исследования биологической деструкции веществ - Методов отбора проб - Вопросов контроля качества Особенности водоохранных мероприятий на поверхностных водоёмах в Европе определены в многочисленных документах Европейского Союза. С точки зрения формирования и контроля качества воды важнейшим документом является Рамочная Директива ЕС по водной политике (2000/60/EY), которая вступила в силу в 2000 году. Директива содержит необходимую информацию для определения типов водоёмов, их классификации, а также и для выполнения мониторинга состояния водных объектов. Для определения экологического статуса водоёма разработан список водных гидробионтов (планктон, водные растения, бентос и рыбы). Реализация Директивы ЕС по водной политике предполагает использование международных стандартов ISO и CEN.