Browsing by Subject "ekspressionismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Hovi, Sanna-Mari (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkimuksessani peilaan Emil Nolden ekspressionistista Hurmio-teosta (Ekstase 1929) barokkitaiteilijoiden, Caravaggion, Rubensin ja Artemisia Gentileschin Maria Magdaleenan hurmio -maalauksiin sekä Berninin Pyhän Teresan hurmio -veistokseen. Pohdin, mitä samaa näillä eri vuosisatojen hurmioteoksilla on ja miten ne poikkeavat toisistaan. Tutkimuksessani kysyn: Millä tavoin barokin hurmiokuvaukset heijastuvat Emil Nolden maalauksessa Hurmio (Ekstase, 1929) ja miten maalaus toisaalta rikkoo hurmiokuvauksen traditiota? Tutkimukseni on laadultaan kvalitatiivinen ja tutkimusmetodinani käytin ikonografista prosessia. Lähestyin ensin teoksia niiden pintatasolta ja syvensin kuvaa etsimällä kuvien intertekstuaalisia vihjeitä. Asemoin teoksia ja niiden tekijöitä aikansa taidemaailmaan, maailmanpoliittiseen tilanteeseen ja maailmankatsomuksellisiin murrosvaiheisiin. Tutkielmani osoittaa, että Nolden maalauksessa on paljonkin samaa barokin hurmioaiheisten töiden kanssa. Yhtenevyyttä oli mm. naishahmojen kasvoissa, ilmeissä, hiuksissa ja käsissä. Yhdistävää oli myös katsojan ja tilanteen välinen ristiriita sekä teosten synnyttämä voimakas tunnetila. Erottavia tekijöitä olivat Nolden tyystin erilainen muotokieli ja värien käyttö. Merkittävin ero oli kenties se, että Nolden teoksessa on poikkeuksellisesti kaksi naista, ja teoksen voikin ajatella esittävän ihmisen kaksijakoisuutta. Oli kiinnostavaa huomata, kuinka samankaltaisissa maailman- ja ihmiskuvaan liittyvissä ristiriitatilanteissa oltiin niin 1600-luvulla kuin 1900-luvun alussa, ja kuinka perimmäiseltä olemukseltaan ja merkityksiltään samanhenkistä taidetta tämä tuotti.
  • Kivelä, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aiheena ovat lavastaja Matti Warénin 1920—1930-luvuilla tekemät lavastusluonnokset. Esittelen Warénin käyttämää termiä suggestiolavastus. Tarkastelen tapausesimerkeiksi valitsemiani Kansallisteatterin näytelmiin Myrsky (1927), R.U.R. (1928) ja Kullervo (1934) tehtyjä lavastusluonnoksia suggestiolavastuksina Warénin taiteellisten pyrkimysten näkökulmasta. Pyrkimykset perustuvat Warénin kirjoittamiin artikkeleihin, luentoihin sekä muistiinpanoihin. Huomioin taiteilijan taustojen ja aikalaisuuden merkityksen työskentelyssä sekä aseman taidekentällä. Suggestiivinen lavastustaide perustuu elämysten välittämiseen rakentamalla tilasta sellaisen, mikä tukee näytelmän kokonaisilmettä. Suggestion tarkoituksena on luoda katsojalle omiin kokemuksiin ja käsityksiin perustuva tulkinta. Tutkin, miten suggestiolavastuksen keinot ja päämäärät toteutuvat Warénin omassa taiteellisessa työskentelyssä. Esittelen Warénin lavastustaiteellisia päämääriä ja näkökulmaa suggestiolavastukselle. Huomioin, miten suggestio läpivalaisee tapausesimerkeiksi valikoituja luonnoksia. Esittelen erilaisia taiteellisia tyylejä taustoittaakseni 1920—1930-luvuilla muotoutunutta lavastustaiteen uudenlaista tilannetta ja pyrkimyksiä. Pohdin luonnoksen tarkastelemista taideteoksena ja kirjoitan tapausesimerkeistä teosanalyysit. Pohjaan kuvatulkinnan havaintoteorialle. Teoreettisena taustana toimii taidehistorioitsija Ernst Gombrichin taideteoria kokemusperäisestä havaitsemisesta. Käytän taidehistorian tutkimuksessa kanonisesti hyväksyttyä taideteoreetikkoa, sillä suggestiolavastus ei ole taidehistorian tutkimuksessa laajasti tunnettu termi. Gombrichin havaintoteoria toimii pohjana tekemilleni teosanalyyseille ja avaa suggestion päämääriä taiteellisina pyrkimyksinä. Hyödynnän havaintoteoriaa arvioidessani suggestiolavastuksen pyrkimysten toteutumista tapausesimerkkiteoksissa. Merkittävänä tutkimusaineistona toimivat Warénin kirjoittamat artikkelit ja puheet. Ne keskittyvät esittelemään suggestiolavastuksen pyrkimyksiä ja toteutustapoja sekä aihetta taustoittavia historiakatsauksia. Käyttämiäni lähteitä ovat taidehistoriallinen sekä teatteritieteellinen kirjallisuus. Tutkimusaineisto on ensisijaisesti Teatterimuseon kokoelmien Matti Warén -aineistoa. Produktiotietojen hankinnassa käytän Teatterimuseon omaa tietokantaa Idaa sekä avointa esitystietokantaa Ilonaa. Tutkielmassa hyödynnetään myös Teatterimuseon näyttelyinformaatioita ja Matti Warénin tyttären Anneli Warén-Brandersin tallennettua muistitietoa. Käyttämieni tapausesimerkkiteosten keskeisenä havaitsemisen välineenä toimivat etenkin kokemusperäinen tieto tulkitsijan suhteesta tilaan, aikaan ja ympäristöön. Suggestio antaa katsojalle mahdollisuuden tehdä omat päätelmänsä havaittavasta. Massoilla tai viivojen suunnilla ei tarvitse olla suoranaista yhteyttä luontoa jäljitteleviin muotoihin, vaan ne voivat toimia lavastuksessa näytelmän hengen luomisessa. Katsojan ei tarvitse nähdä totuutta tai realismia jäljentelevää jälkeä, vaan viitteellisyys tai toisaalta liioittelevuus tukee katselukokemusta. Warénin tavoitteena ei ole luoda totuudenmukaista tapahtumapaikkaa näytelmälle, vaan suggestiolavastuksella tukea katsojan elämystä ja perustaa se sisäiseen, kokemuspohjaiseen totuuteen. Käyttämällä apunaan todellisen elämän muotoja, tietoja ja historiallisia totuuksia on Warén lavastusluonnoksillaan onnistunut saavuttamaan suggestion pyrkimyksen. Katsoja kykenee eläytymään ja tulkitsemaan lavastusten maailmaa sekä meneillään olevaa tilannetta jo pelkistetylläkin tyylillä maalatun tai piirretyn luonnoksen muotojen ja värien pohjalta.
  • Kilkku, Elina (Helsingfors universitet, 2011)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee taiteellis-tieteellistä Työelämä-projektia. Ohjasin Turun Ylioppilasteatterissa vuosina 2008–2010 esitystrilogian, joka käsitteli vanhojen tekstien ja teatterillisten tyylien avulla 2000- ja 2010-lukujen taitteen suomalaista työelämää. Trilogian ensimmäinen osa, Bertolt Brechtin Teurastamojen pyhä Johanna, otti selvää Brechtin eeppisestä teatterista. Toisessa osassa, joka oli Dario Fon Työnantajan hautajaiset, tutustuttiin commedia dell'arteen ja karnevalismiin. Viimeinen osa, Ernst Tollerin Koneitten murskaajat, toteutettiin saksalaisen 1920-luvun ekspressionismin innoittamana. Pro gradu -tutkielmani esittelee kolmiosaisen projektin kronologisesti. Käsittelen näytelmien sisältöä, valitsemiani teorioita, ennakkosuunnitelmiani sekä lopulta sitä, mitä käytännössä todella tapahtui. Käsittelen oman työni eli ohjaajantyön lisäksi myös muita teatterin osa-alueita kuten näyttelijäntyötä, katsojan osaa sekä visuaalisuutta, sillä valittu ohjausratkaisu vaikutti kaikissa tapauksissa vahvasti kokonaisuuteen. Tutkielmani on paitsi selvitys tiettyjen teatteriteorioitten soveltamisesta käytäntöön, myös kuvaus ohjaajan työskentelystä ja teatterintekemisen realiteeteista, sekä toisaalta myös pohdintaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksista teatterin keinoin.
  • Fritze, Max (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee taidemaalari ja -graafikko Mikko Carlstedtin (1892–1964) varhaistuotantoa, vuosia 1912–1922. Carlstedt oli Marraskuun ryhmään kuulunut taiteilija, jonka usea taidekriitikko nosti 1920-luvulla Suomen johtavaksi asetelmamaalariksi. Kyseessä on ensimmäinen laaja Carlstedtista kirjoitettu tutkielma. Tutkimuksen kirjallinen aineisto koostuu Mikko Carlstedtin kirjeenvaihdosta ja häntä käsittelevistä taidekritiikeistä. Aineistot on kerätty Kansallisgallerian ja Kansalliskirjaston arkistoista sekä yksityisarkistosta. Tutkimuksen kuvallinen aineisto koostuu Mikko Carlstedtin teoksista, jotka kuuluvat Kansallisgallerian, Helsingin taidemuseo HAMin, Kuntsin modernin taiteen museon, Valkeakosken kaupungin, Salon taidemuseo Veturitallin, Riihimäen-, Mikkelin- ja Hämeenlinnan taidemuseoiden- sekä yksityisiin kokoelmiin. Tutkielma hyödyntää brittiläisen aatehistorioitsijan Quentin Skinnerin (s. 1940) hermeneuttista metodia ja ranskalaisen kirjallisuuden tutkijan Gerard Génetten (1930–2018) intertekstuaalisuuden typologiaa. Tutkielma erittelee ja analysoi kannanottoja, viittauksia tai kommentteja, joita Carlstedt teki kuvataiteellisissa ilmauksissaan niitä edeltäneestä kuvataiteesta sekä niiden syntykontekstissa vaikuttaneista ilmiöistä. Tutkimus tarkastelee Carlstedtin tuotantoa suhteessa aikansa taidekentällä vaikuttaneisiin diskursseihin ja ilmiöihin. Carlstedtin teokset kytkeytyvät muun muassa boheemiin taiteilijavastakulttuuriin ja sen ahdistuneeseen taitelija-arkkityyppiin, kuvataiteen itsenäisyyttä ajaneeseen modernismiin, pohjoista synkkyyttä korostaneisiin maisemamaalauksen virtauksiin, 1600-luvun alankomaalaiseen asetelmamaalaukseen sekä ranskalaisen Paul Cézannen 1910-luvulla Suomen taidekenttään levinneeseen vaikutukseen. Varhaisimmat tutkimuksessa käsitellyt Carlstedtin teokset ylistivät modernin taiteen edelläkävijöitä, kuten Cézannea, Vincent van Goghia ja Edvard Munchia kuvataiteellisen imitaation ja transformaation keinoin. Carlstedt kuului ensimmäisiin Cézannea ihailleisiin suomalaistaiteilijoihin. Hän kehitti 1910-luvulla suomalaisen luonnon kuvaamista koskeviin diskursseihin sovitettua tulkintaa Cézannen tavasta maalata maisemia. Cézannen taiteeseen tehdyt varhaiset viittaukset, muun muassa väriaskeettisuus ja tekniikan karkeus, olivat kumouksellisia tekoja. Ne haastoivat jälki-impressionismin värikokeiluja sekä vanhoillisemman taiteen porvarillisiksi miellettyjä kauneusarvoja. Galleristi Leonard Bäcksbackan avustuksen turvin, Carlstedt loi vuodesta 1917 lähtien ilmaisunsa uudelleen ja kehitti valtavirrasta poikenneen asetelmamaalaustyylin. Tutkimus osoittaa, että Carlstedtin 1920-luvun asetelmat vaikuttivat suomalaisen asetelmamaalauksen kenttään. Carlstedtin omintakeisesti maalatut asetelmat konservatiivisesti elvyttivät 1600-luvun alankomaissa yleistyneiden asetelmatyyppien sommitelmallisia periaatteita sekä aiheita, kuten riistakuvastoa. Carlstedtin tapa yhdistää modernistinen maalaustapa ja vanhasta taiteesta lainatut aiheet ilmenee myös hänen ainoassa monumentaalisessa kansankuvassaan, joka päivitti 1500–1600-lukujen Alankomaissa yleistä torimaalauksen arkkityyppiä 1920-luvun alun Suomeen.