Browsing by Subject "elatusvelvollisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Lindén, Essi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aihe on lapsen elatuksen turvaaminen voimassa olevan oikeuden mukaan. Tutkielmassa käsitellään lapsen elatusta, vanhemman elatusvelvollisuutta sekä yhteiskunnan vastuuta lapsen elatuksen turvaamisessa. Tutkielmassa keskitytään Suomessa voimassa olevaan sääntelyyn ja oikeustilaan, vertailu muihin maihin on suurelta osin rajattu pois tutkielmasta. Tutkielman tarkoitus on luoda kokonaiskuva elatuslainsäädännöstä sekä siitä, miten lapsen elatuksen turvaaminen on huomioitu tilanteissa, joissa yksityisoikeudellinen elatus jää kokonaan tai osin toteutumatta. Tutkielman metodina on käytetty perinteistä lainoppia. Voimassa olevaa oikeustilaa tarkastellaan oikeussäännösten, lain esitöiden, oikeuskirjallisuuden, tilastojen ja oikeuskäytännön valossa. Tutkimuksen rikastuttamiseksi ja sitomiseksi reaalimaailmaan on tutkimuksessa hyödynnetty empiiristä aineistoa. Tutkimuksen aineistona on käytetty lääninoikeuksien, hallinto-oikeuksien, vakuutusoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja liittyen elatustukiin. Tutkielmassa selvitetään elatuslain (704/1975) ja elatustukilain (580/2008) suhdetta, sekä sitä kuinka nämä lait vaikuttavat toisiinsa. Tästä johtuen tutkielman alussa on käyty läpi voimassa olevaa yksityisoikeudellista elatusavun käsitettä sekä elatusavun määräytymistä. Elatustukilakia tarkastellaan oikeutena elatustukeen, määrän ja maksamisen osalta, Kansaneläkelaitokselle kuuluvat perinnän näkökulmasta sekä Kansaneläkelaitoksen suorittaman elatustuen ja –avun takaisinperinnän kannalta. Keskeisin havainto tutkimuksessa on se, että elatustukeen liittyvää yhteneväisen oikeustosiseikaston omaavaa oikeuskäytäntöä vähän. Erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisuja on vähän. Vähäinen määrä johtuu pääosin siitä, että suurta osaa elatustukien asiaryhmistä koskee valituskielto korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten ainoa reitti on purkuhakemuksen laatiminen. Lainvoimaisen tuomion purkamiselle on asetettu laissa tiukat edellytykset. Tutkimuksesta käy ilmi, että osassa elatustukeen liittyvistä kysymyksistä on olemassa erilaisia tulkintoja sekä oikeuskirjallisuudessa että oikeuskäytännössä. Oikeuskäytännön perusteella on esimerkiksi vakiintunut tulkinta, että Kansaneläkelaitoksella on oikeus periä lapsikorotus elatusapuvelan korvauksena. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on esitetty tulkinta, että lapsikorotus tulisi jättää elatusvelvollisen käyttöön lapsen tapaamisista aiheutuvia kustannuksia varten. Elatusapuvelan takaisinperinnässä elatusvelvollisen oman käytöksen merkitystä ovat tuomioistuimet tulkinneet vaihtelevasti. Osa tuomioistuimista on korostanut elatusvelvollisen tosiasiallista maksukyvyttömyyttä ja osa elatusvelvollisen omaa käytöstä sekä vapaata valintaa esimerkiksi vuorotteluvapaata koskeneissa ratkaisuissa. Selkeä linja oli oikeuskäytännöstä löydettävissä sille, että elatustukea oli oikeutettu nostamaan lapsen tosiasiallinen hoitaja, jos lapsi asui hänen luonaan. Oikeudellisen tulkinnan merkitys on korostunut niissä kysymyksissä, joissa ratkaisun perustana oleva normi on moniselitteinen. Kansalaisten yhdenvertaisuus ja tasa-arvoinen kohtelu ovat oikeudenkäytön keskeisiä periaatteita. Tutkimuksen lopussa on pohdittu sitä, miten voimassa olevan lainsäädännön yhtenäinen tulkinta tulisi jatkossa varmistaa. Tutkimuksesta on mahdollista nostaa useita eri kysymyksiä jatkotutkimuksen kohteeksi. Tutkimusta voisi jatkaa ottamalla tutkimuksen aineistoksi Vakuutusoikeuden antamat elatustukiratkaisut. Vakuutusoikeuden päätösten analysointi koko elatustuen voimassa olon ajalta olisi tarpeellista yhteneväisten linjausten löytämiseksi. Yksittäisen kysymyksen osalta olisi tarpeen selvittää myös Kansaneläkelaitoksessa tehtyjä linjauksia. Kansaneläkelaitos ensimmäisenä asteena tulkitsee ja täsmentää elatustukilain säännöksiä sekä ratkaisee suuremman määrän eri oikeuskysymyksiä koskevia tapauksia, joten Kansaneläkelaitoksen linjauksilla on selvä ohjaava vaikutus kansalaisten käyttäytymiseen. Kansaneläkelaitoksen rooli elatustukiasioiden ensimmäisenä ratkaisunantajana on merkittävä.
  • Hämäläinen, Hans-Mikael (2007)
    Tutkielma käsittelee toimeentulotuen kotitalouskohtaista tarveharkintaa ja sen seurauksia avustusta saavien tai sitä hakevien henkilöiden kannalta. Toimeentulotuessa tarveharkinta kohdistetaan perheeseen, jolla tarkoitetaan avioliittoa, rekisteröityä parisuhdetta tai avioliitonomaisissa suhteissa asuvaa miestä ja naista sekä heidän huolettavinaan olevia lapsia. Käytännön perustava oletus on, että perhe muodostaa yhteistalouden, jossa kotitalouden varat ovat tasapuolisesti kaikkien sen jäsenten käytettävissä. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että Suomessa elatusvelvollisuus koskettaa vain virallisia parisuhteita, mutta toimeentulotuessa tarveharkinta toteutetaan käytännössä aina perhekohtaisena myös avoliittojen kohdalla. Lisäksi sosiologisessa kirjallisuudessa on kyseenalaistettu perheen ja yhteistalouden lähtökohtainen oletus sekä osoitettu, että perheiden varojen hallinta voi rakentua yhteistaloudellisten järjestelyiden ohella myös erillistaloudellisille käytännöille. Tutkimuskohteenani ovat toisen henkilön kanssa samassa asunnossa asuvat toimeentulotuen hakijat tai saajat. Keräsin 20 henkilön toimeentulotukikertomuksesta koostuvan aineiston levittämällä tutkimusilmoituksia internetiin, sähköpostilistoille ja lehtien yleisönosastopalstoille sekä sosiaalitoimistojen ilmoitustauluille. Aineiston keräämisen ajatuksena oli antaa vastaajien kertoa mahdollisimman vapaasti kohtaamistaan ongelmista ja vasta heidän kertomuksen saatuani esitin heille tarkempia kysymyksiä sähköpostitse, puhelimitse ja internetin välityksellä. Aineiston analyysin periaatteena puolestaan oli lähestyä kertomuksia kriittisesti sillä oletuksella, että vastaajat kuvailevat toimeentulotuen todellisuutta sellaisena kuin he ovat sen itse kokeneet. Toimeentulotukijärjestelmä tarveharkintakäytäntöineen on se päärakenne, jota vasten avustusta hakeneiden tai saaneiden henkilöiden kokemukset muodostuvat. Analyysini kohdistuu juuri rakenteen ja kokemuksien leikkauspisteeseen. Toimeentulotuen luonteesta johtuen tarkastelu on sidoksissa myös käsityksiin köyhyydestä ja välttämättömistä tarpeista sekä näkemyksiin perheen ja yhteistalouden välisestä yhteydestä. Näin ollen toimeentulotuen muodostama rakenne ja aiempien tutkimuksien tarjoamat teoreettiset viitekehykset köyhyyteen, tarveharkintaan sekä perheiden varojen hallintaan muodostavat ne kontekstit, joiden yhteydessä analysoin keräämääni aineistoa. Analyysissä jäsensin aineiston neljään erilliseen teemaan. Teemaluvut etenevät esitysjärjestyksessään yleisestä erityiseen siten, että aluksi esitän kotitalouskohtaisen tarveharkinnan perusongelmia ja siirryn erityisongelmiin tai -tilanteisiin. Perhekohtaisen tarveharkinnan ongelmat ja niiden seuraukset ovat moninaisia ja vakavia. Aineiston perusteella käytäntö aiheuttaa henkilöiden ja perheiden taloudellista turvattomuutta, vakavaa puutetta ja muodostaa tulo- tai köyhyysloukkuja. Kotitalouskohtainen tarveharkinta lisää myös väärien päätöksien todennäköisyyttä ja aiheuttaa avustusten viiveitä. Lisäksi perhekohtainen tarveharkinta synnyttää sukupuolten, yksilöiden ja perheiden välistä epätasa-arvoisuutta sekä muodostaa hakukäytäntöihin liittyviä tietosuoja- ja tiedonanto-ongelmia.