Sydän- ja verisuonitaudit nousivat teollisuusmaissa suurimmaksi julkisen terveydenhuollon ongelmaksi 1940-luvulla, tartuntatautien hävittyä lääketieteen kehityksen seurauksena. Suomi saavutti jopa kyseenalaista kunniaa 1950- ja 1960-luvuilla korkeimmilla mitatuilla sydän- ja verisuonitautikuolleisuusluvuilla maailmassa. Kuolleisuudessa on kuitenkin havaittu selviä alueellisia eroja, ja varsinkin Itä-Suomi on kärsinyt erittäin korkeasta sydän- ja verisuonitautikuolleisuudesta. Useissa tutkimuksissa on todettu kohonneen verenpaineen, korkean kolesterolin, ylipainon ja tupakoinnin olevan tärkeimpiä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Näihin tekijöihin yksilö voi kuitenkin helposti vaikuttaa muokkaamalla elintapojaan ja ruokavaliotaan. Tässä tutkielmassa on seurattu vuodesta 1959 lähtien kahta vuosina 1900-1919 syntyneiden miesten kohorttia Itä- ja Länsi-Suomesta. Tarkoituksena oli selvittää eroja alueiden kuolleisuudessa ja riskitekijöiden kehityksessä kilpailevien kuolinsyiden näkökulmasta käyttäen Coxin verrannollisten hasardien mallia. Tutkimuksen kuluessa huomattiin sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden alueellisten erojen vähentyneen, sekä kolesterolin ja tupakoinnin olevan merkittävimpiä riskitekijöitä ikääntyneiden ihmisten joukossa.

Tutkielman aihe on eloonjäämispuut ja Survon uusi SURVIVAL-moduli. Eloonjäämispuut ovat tavallisten regressiopuiden yleistys elinaika-analyysin käsittelemille sensuroiduille aineistoille ja SURVIVAL-moduli on erään tällaisen eloonjäämispuun sovellus Survo-käyttöympäristöön. Elinaika-analyysi on tilastotieteellinen menetelmäperhe, jonka avulla tutkitaan jonkin tietyn ennalta määrätyn tapahtuman tapahtumistodennäköisyyttä ja aikaa, joka tutkittavan populaation yksilöillä kuluu seurannan alusta tähän tapahtumaan. Kiinnostuksen kohteena on näiden aikojen jakauma yhden ryhmän sisällä tai näiden jakaumien vertailu useamman eri ryhmän välillä. Usein ollaan kiinostuneita myös mahdollisten selittävien tekijöiden vaikutuksesta tähän jakaumaan. Elinaika-analyysin keskeisin erikoisuus ovat sensuroidut havainnot, eli yksilöt, joille syystä tai toisesta ei tapahdu tutkittavaa tapahtumaa kyseisen seurantajakson aikana. Tavallisista regressiomenetelmistä poiketen elinaika-analyysi ottaa huomioon myös näiden sensuroitujen havaintojen sisältämän informaation. Elinaika-analyysin keskeisintä funktiota eloonjäämimisfunktiota voidaan estimoida monin eri tavoin. Yleisimpiä estimaattoreita ovat parametriset jakaumamallit, Coxin semiparametrinen verrannollisten hasardien malli sekä ei-parametriset estimaattorit kuten elinajantaulu ja Kaplan-Meier-estimaattori. Näistä estimaattoreista Coxin malli ja parametriset jakaumamallit sisältävät myös mahdollisuuden arvioida mahdollisten selittävien tekijöiden vaikutusta tapahtuma-aikojen jakaumaan regressioanalyysin keinoin. Nämä mallit sisältävät kuitenkin vahvoja oletuksia eloonjäämisfunktion tai sitä vastaavan hasardifunktion mallista. Tämän vuoksi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on kehitetty myös ei-parametrisia regressiomenetelmiä, joita nämä rajoittavat oletukset eivät sido. Näihin menetelmiin kuuluvat muun muassa niin sanotut eloonjäämispuut. Useissa tilastollisissa ohjelmistoissa on mukana joitain parametrisia malleja sekä Coxin malli. Yleisimmin käytössä olevissa ohjelmistoversioissa ei kuitenkaan ole ollut täysin ei-parametrisiin puumalleihin perustuvia menetelmiä. Tämän vuoksi olen ohjelmoinut erään tällaisen eloonjäämispuumallin Survo-käyttöympäristöön. Varsinkin yhdessä muiden menetelmien kanssa käytettynä se tarjoaa tehokkaammat ja monipuolisemmat työvälineet eloonjäämisaineistoja tutkivalle tilastotieteilijälle. Lopuksi elinaika-analyysiä ja nimenomaan ohjelmoimaani SURVIVAL-modulia käytetään lannerangan välilevytyräleikkauksessa olleiden potilaiden uusintaleikkausriskin ja siihen vaikuttavien tekijöiden arvioimiseen. Tutkittava aineisto on poimittu STAKES:in ylläpitämästä potilaiden hoitoilmoitusrekisteristä ja se käsittää kaikki Suomessa vuosina 1987-1998 suoritetut välilevytyräleikkaukset. Tutkimus osoitti, että eloonjäämispuumallit ovat tehokas ja monipuolinen väline aineiston pilkkomiseen ja havaintojen luokitteluun kulloinkin kiinnostuksen kohteena olevan vastemuuttujan, eli tässä tapauksessa uusintaleikkausriskin, suhteen. Tutkittavan aineiston muuttujista pienin välilevytyrän uusintaleikkausriski oli yli 50 vuoden ikäisenä leikatuilla ja suurin yliopistollisten keskussairaaloiden neurokirurgien leikkaamilla potilailla.

Useat aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että matala koulutustaso on yhteydessä korkeampaan alkoholisairastavuuteen ja -kuolleisuuteen. Tämän on ajateltu liittyvän osittain matalasti koulutettujen lapsuuden perheen sosioekonomiseen asemaan. Toisaalta aikuisuudessa saavutetulla koulutustasolla saattaa myös olla itsenäinen vaikutus alkoholisairastavuuteen. Sisarusten jakamien havaitsemattomien ominaisuuksien vaikutusta aikuisuudessa saavutetun koulutustason ja alkoholisairastavuuden yhteyteen ei ole Suomessa tutkittu. Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida koulutustason ja alkoholisairastavuuden yhteyttä väestötasolla ja samaa yhteyttä sisaruksilla. Sisarusanalyysin avulla tarkastellaan, onko koulutustaso yhteydessä alkoholisairastavuuteen, kun syntymäkohortti ja sisarusten jakamat havaitsemattomat sosiaaliset ja geneettiset ominaisuudet on huomioitu. Tutkimusaineisto on suomalainen rekisteriaineisto, joka mahdollistaa pitkittäistutkimuksen. Aineisto perustuu vuoden 1950 väestölaskentaan ja siihen henkilötunnuksen avulla liitettyihin tietoihin. Coxin elinaikamallia on käytetty estimoimaan koulutustason ja alkoholisairastavuuden välistä yhteyttä. Tutkimuskohortit ovat syntyneet vuosina 1935-1950 ja alkoholisairastavuuden seuranta alkaa 36 vuoden iässä ja päättyy syntymävuodesta riippuen viimeistään 60-75-vuotiaana. Tutkielman tulosten mukaan matalasti kouluttautuneilla on korkeampi alkoholisairastavuus verrattuna korkeammin kouluttautuneisiin. Miehillä yhteys havaitaan myös sisarusmallissa, jossa veljesten jakamat havaitsemattomat ominaisuudet on huomioitu. Naisilla sisarusanalyysien tulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Sisarusmalleissa korkeintaan perusasteen koulutuksen suorittaneiden miesten alkoholisairastavuus on noin kaksinkertainen (hazard ratio HR 2,10 (95% luottamusväli 1,61-2,74)) verrattuna vähintään alemman korkea-asteen koulutuksen suorittaneisiin miehiin. Yhteys koulutuksen ja alkoholisairastavuuden välillä havaitaan myös miesten ja naisten väestötasoisissa kohorttimalleissa, joissa lapsuudenperheen mitatut ominaisuudet on huomioitu. Miehillä koulutuksen ja alkoholisairastavuuden yhteys on voimakkaampi kuin naisilla. Miehillä koulutuksen ja sairastavuuden yhteys on samansuuntainen myös vanhemman koulutuksen mukaan, mutta matalasti koulutettujen vanhempien lapsilla ero alkoholisairastavuudessa on suurin korkeasti ja matalasti kouluttautuneiden välillä. Kokonaisuudessaan tutkielman tulokset viittaavat siihen, että aikuisuuden koulutustasolla on itsenäinen vaikutus alkoholisairastavuuteen erityisesti miehillä. Tutkielman tulosten perusteella alkoholin haitallisia terveysvaikutuksiin olisikin syytä puuttua erityisesti matalasti kouluttautuneiden joukossa. Alkoholisairastavuuden haittojen ehkäisyssä esimerkiksi matalankynnyksen varhainen avohoito ja ennaltaehkäisevä toiminta voisivat heikentää koulutustason ja alkoholisairastavuuden yhteyttä.

Over-indebtedness has been identified as a risk factor for several health outcomes. However, the health effects of parental over-indebtedness on children are less well known, and longitudinal panel data and health registers haven’t been used for this purpose. Researching the effects of over-indebtedness is topical: in 2013 the number of credit default entries exceeded those following the 1990’s depression, suggesting that over-indebtedness is a persisting problem. This thesis is a part of the currently ongoing Social Consequences of Recession research project, studying the long and short term effects of recession periods on income, illness and mortality. The project is funded by the Academy of Finland. The aim of this thesis is to test whether parental over-indebtedness is a determinant for depression in the Finnish national 1987 birth cohort, consisting of 59476 individuals. Several administrative and health registers are linked to the data. Two different explanations are considered to explain the possible connection found between parental over-indebtedness and depression: the life-course approach and the family economic stress model. Survival analysis is used to analyze the cumulative incidence for antidepressants purchases, which are used as a proxy for psychiatric morbidity. The cumulative rate of new purchases among children with an over-indebted parent and others will be assessed using Kaplan-Meier estimates. Hazard rates for over-indebted parents are estimated with the Cox regression model. Direct effects will be estimated first, with confounding factors – parental depression, parental marital status and parental education – added in the subsequent models. Boys and girls are analyzed separately. The results indicate that children of over-indebted parents face elevated risk for depression, even when adjusted for previously well-known and studied predictors of adolescent depression. The results suggest that financial distress in the childhood home intertwines with other childhood risk factors of depression and contributes to the clustering of adverse childhood experiences. Over-indebtedness is more common in already disadvantaged groups and exacerbates social disparity. By reducing economic and social resources in a childhood environment that may be necessary for upward social mobility, it could add to the intergenerational transmission of inequality.

Yksilö tekee itse päätöksen aloittaa jatko-opinnot ja jatkaa niitä aina tohtorin tutkintoon saakka tai keskeyttää ne jossakin vaiheessa ennen tutkinnon saavuttamista. Päätösten voidaan katsoa perustuvan subjektiivisiin kustannus-hyöty-laskelmiin. Jatkokoulutuksen järjestävä taho voi omalla opetus-, rahoitus- ja muulla tarjonnalla pyrkiä vaikuttamaan opiskelijan päätöksiin tämän kohtaamien jatko-opiskelun kustannuksien kautta. Tutkielman tavoitteena oli tutkia Kansantaloustieteen valtakunnallisen jatkokoulutusohjelman vaikuttavuutta. Pyrkimyksenä oli selvittää, miten KAVAn järjestämään opetustoimintaan osallistuminen sekä sen myöntämät päätoimiset tutkijakoulutettavan paikat vaikuttavat yksilöiden jatko-opintojen kestoon, kun eroja opiskelijoiden kyvykkyydessä ja taustoissa kontrolloidaan. Käytettävä aineisto kerättiin lukuvuosien 1991–1992 ja 1998–1999 välisenä aikana KAVAssa jatko-opinnot aloittaneista. Aineisto sisälsi yksilötason tietoja 106 opiskelijan jatko-opintojen ajallisesta kulusta, opiskelupaikkakunnasta, aiemmasta opintomenestyksestä, vanhempien koulutustasosta, jatko-opintojen aikaisesta perhetilanteesta, osallistumisesta KAVAn toimintaan sekä jatko-opintojen rahoitustavasta. Ekonometrisellä elinaika-analyysillä pystyttiin tarkastelemaan opintojen kestoa ottamalla huomioon myös sensuroituneet havainnot, eli sellaiset opiskelijat, jotka eivät seuranta-aikana olleet väitelleet tohtoreiksi, mutta mahdollisesti väittelevät vielä seuranta-ajan päättymisen jälkeen. Tavanomaisessa regressioanalyysissä nämä opiskelijat olisi jouduttu jättämään tutkimusaineiston ulkopuolelle, jolloin olisi menetetty tietoa tutkittavasta ilmiöstä ja päädytty mahdollisesti virheellisiin päätelmiin sen luonteesta. Jo ei-parametristen Kaplan–Meier-estimaattien graafinen tarkastelu paljasti selviä ryhmäkohtaisia eroja jatko-opintojen kestossa. Pääpaino oli kuitenkin tohtorin tutkintoon tähtäävän opiskelun hasardimallin muodostamisella. Lopullisessa mallissa päädyttiin parametriseen Weibull-jakaumaan pohjautuvaan verrannollisten hasardien spesifikaatioon, kun sen ja semiparametrisen Coxin mallin hasardisuhteiden vertailu vahvisti syntynyttä käsitystä Weibull-jakautuneesta perushasardista. Varmuuden vuoksi testattiin vielä, puuttuuko mallista jokin väitöshasardin kannalta tärkeä tekijä, mutta testitulos ei tukenut sen huomioonottavan frailty-mallin muodostamista. Tulosten mukaan KAVAn tarjonnalla oli ollut vaikutusta jatko-opintojen etenemiseen. Opintojen rahoittaminen tutkijakoulutettavan palkalla nopeutti jatko-opintoja ja kohotti todennäköisyyttä väitellä tohtoriksi. On kuitenkin mahdollista, että käytettyjen kyvykkyysindikaattorien epätäydellisyydestä johtuen osa hasardisuhteesta selittyi yhä eroilla yksilöiden kyvykkyydessä. Lisäksi yliopistotutkijana toimivilla väitöshasardi oli vielä tutkijakoulutettaviakin korkeampi, kun ei eroja perustutkinnon kestossa ei oteta huomioon. Osallistuminen KAVAn järjestämään tutkimusseminaariin kohotti väitöshasardia, mutta vaikutus ei kasvanut, vaikka seminaareihin osallistuu useammin. Myös erikoiskursseille osallistuminen edisti mallin mukaan tohtoriksi valmistumista. Koulutuksen periytyvyys vielä tieteellisen jatkokoulutuksen vaiheessa oli yllättävänkin selvää. Äidin ammatillisen koulutuksen taso näyttäytyi yhtenä vahvimmista selittäjistä kansantaloustieteen jatko-opintojen kestolle siten, että jatko-opiskelijat, joiden äideillä oli keskimääräistä korkeampi ammatillinen koulutus väittelevät selvästi nopeammin sekä varmemmin kuin ne, joiden äitien ammatillisen koulutuksen taso on keskimääräistä alhaisempi.