Browsing by Subject "elinkaarianalyysi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 31
  • Saarinen, Merja; Kurppa, Sirpa; Nissinen, Ari; Mäkelä, Johanna (Ympäristöministeriö, 2011)
    Suomen ympäristö 14/2011
    Kulutuksen ilmastovaikutuksista noin kolmannes ja ravinnepäästöistä yli puolet aiheutuu syömästämme ruoasta. Asumisen ilmastovaikutus taas on noin 30 prosenttia. Aterioiden ja asumisen valinnat kulutuksen ympäristövaikutusten ytimessä -raportti pureutuu ajankohtaiseen aiheeseen tarkastelemalla ruoan ja asumisen ympäristövaikutuksia, jotka vaikuttavat merkittävästi suomalaisten kulutuksen ympäristökuormaan. Teos on Kotitalouksien kulutusvalintojen ympäristövaikutukset ja niistä viestiminen – esimerkkeinä elintarvikkeet ja asuminen -hankkeen loppuraportti. Raportti sisältää uutta tietoa kulutuksen ympäristövaikutuksista ja esittelee uuden tavan viestiä niistä. Ravitsemussuosituksista tutun lautasmallin avulla kerrotaan 30 erilaisen aterian ilmasto- ja rehevöittävät vaikutukset. Asumisen ympäristövaikutusten tarkastelussa keskityttiin erityisesti arkisten toimintatapojen merkitykseen, joiden yhteenlaskettu vaikutus on yllättävän suuri ja jotka on jokaisen mahdollista toteuttaa ilman suuria investointeja.
  • Antikainen, Riina; Tenhunen, Jyrki; Ilomäki, Mika; Mickwitz, Per; Punttila, Pekka; Puustinen, Markku; Seppälä, Jyri; Kauppi, Lea (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2007
  • Seppälä, Jyri; Grönroos, Juha; Koskela, Sirkka; Holma, Anne; Leskinen, Pekka Juhani; Liski, Jari; Tuovinen, Juha-Pekka; Laurila, Tuomas; Turunen, Jukka; Lind, Saara; Maljanen, Marja; Matikainen, Pertti; Kilpeläinen, Antti (Finnish Environment Institute, 2010)
    The Finnish Environment 16/2010
    In recent years there has been a lively debate in Finland and Sweden on the climate impact of peat fuel utilization. The aim of this study was to clarify the contradictions between the Finnish and Swedish studies and provide a better basis for energy policy decision-making by summarizing the recent scientific knowledge about the climate impacts of peat fuel utilization chains based on the life cycle assessment (LCA) methodology. A starting point for this study was to carry out a critical review of Finnish and Swedish life cycle studies of the climate impacts of peat fuel utilization chains. The critical review was conducted according to the recommendations of international standards and its aim was to ensure that the methods, data and interpretation of results were carried out in a scientifically and technically valid way. During the review the available data (mostly published) on the greenhouse gas (GHG) balances and the radiative forcing impacts of GHGs were gathered and updated.  The re-calculations showed that the climate impact of "Pristine mire – afforestation" utilization chain is similar to the climate impact of coal utilization, whereas the result of the peat utilization chain "Pristine mire – restoration" is slightly worse than for the coal utilization chain. The results were similar in the reviewed studies. The peat utilization chain "Forestry-drained peatlands – afforestration" causes a slightly higher climate impact on average than the coal utilization chain does. From the viewpoint of peat utilization the result was similar to the result of Finnish study. According to the reviewed studies the use of cultivated peatlands causes the lowest climate impact compared to the climate impacts of the other peatlands. However, cultivated peatlands do not play important role as an extraction area for peat utilization. From the viewpoint of peat utilization the result of cultivated peatland was worse compared to the result produced by the Finnish and Swedish studies. The climate impacts of peat fuel utilization chains are mostly caused by the carbon dioxide released by peat combustion. These emissions are known quite  well. However, the emission assessments of different peat types include large uncertainty before, during and after peat extraction. In spite of that it can be said that land change options related to peat extraction and after-treatments have very limited effects on the climate impacts of peat utilization chain.
  • Myllymaa, Tuuli; Dahlbo, Helena (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 24/2012
    Jätelaissa määritellyn etusijajärjestyksen tavoitteena on ohjata jätteiden käsittelyä ympäristön kannalta suotuisimpaan suuntaan. Jätteen tuottajan tai toiminnanharjoittajan sekä muun jätehuoltoon osallistuvan ammattimaisen toimijan on noudatettava etusijajärjestystä siten, että saavutetaan lain tarkoituksen kannalta paras tulos. Soveltuva jätehuoltoratkaisu voidaan valita elinkaaripohjaisen menetelmän tulosten, teknisten edellytysten ja taloudellisten seikkojen perusteella. Julkaisun ensimmäisen osassa on annettu jätelajikohtaisia suosituksia ympäristön kannalta suotuisimmista käsittelyratkaisuista bio-, metalli-, puu-, paperi- ja pahvi-, muovi ja sekajätteille. Ohje on tarkoitettu yksityisille ja julkisille toimijoille, kunnallisille päätöksentekijöille, tuottajavastuuyhteisöille ja ympäristölupien valmistelijoille. Työn toisessa osassa on selvitetty Suomen jätehuollosta laadittuja elinkaaripohjaisia tutkimuksia ja niistä saatuja tuloksia. Selvityksen tarkoituksena on tukea uuden jätelainsäädännön käyttöönottoa ja yhtenäistää päätöksentekoa
  • Antikainen, Riina; Seppälä, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 10/2012
    Elinkaarimetodiikkojen foorumi yritysten päätöksenteon tueksi (FINLCA) -hankkeen tavoitteena on ollut parantaa suomalaisten yritysten ympäristöasioiden elinkaarihallinnan osaamista. Hankkeessa on tuotettu tietoa ja esimerkkejä elinkaariajattelun soveltamisesta ja elinkaarimenetelmien käytöstä, jotta suomalaisilla yrityksillä olisi paremmat valmiudet käyttää elinkaarimenetelmiä erityisesti yrityksen strategisten päätösten tukena. Hankkeessa läpikäytiin erilaisia elinkaariajatteluun perustuvia menetelmiä, joista elinkaariarviointi (LCA) on tieteellisin ja se myös mahdollistaa kattavimmin erilaisten vaikutusten huomioon ottamisen. Täydellinen elinkaariarviointi ei ole välttämättä käyttökelpoinen kaikissa yrityksissä ja tilanteissa, vaan yksinkertaistettu elinkaariarviointi tai muut elinkaarimenetelmät kuten hiilijalanjälki, vesijalanjälki, ekologinen jalanjälki, materiaalivirta-analyysi ja sen sovellutus MIPS-menetelmä, ainevirta-analyysi sekä termodynaamiset menetelmät voivat tulla kysymykseen tietyissä tapauksissa. Lisäksi on kehitetty erilaisia yhdennettyjä menetelmiä, kuten ympäristölaajennettu panos-tuotosmalli. Näiden muiden menetelmien käyttö edellyttää kuitenkin ymmärrystä niiden rajoitteista ja tulosten käyttömahdollisuuksista. FINLCA-hankkeessa perehdyttiin tarkemmin ympäristöongelmiin, joiden arviointiin liittyviä menetelmällisiä valmiuksia tulee vielä kehittää ja joiden painoarvon uskotaan kasvavan lähitulevaisuudessa. Näitä olivat muun muassa luonnonvarojen ehtymisen, maankäytön muutosten, nanomateriaalien sekä toksisuuden arvioinnin näkökulmat. Lisäksi havainnollistettiin prosessiteknisten menetelmien käyttö- mahdollisuuksia ja epävarmuuden käsittelyä elinkaaritarkasteluissa. Hankkeessa tuotettiin kokonaiskuva siitä, kuinka elinkaarimenetelmiä voidaan käyttää toiminnan pitkän aikavälin suuntaamisen apuvälineenä, ts. strategian määrittämisessä ja operatiivisen toiminnan tukemisessa. Jotta tuotteiden ja palveluiden elinkaarihallinta otettaisiin läpäisy- periaatteella huomioon koko yhteiskunnassa, tulisi elinkaarimenetelmät nähdä yhä useammassa yrityksessä tuotesuunnittelun ja strategisen päätöksenteon tukivälineenä. Elinkaarimenetelmien käyttöä havainnollistettiin käytännön esimerkkien avulla erilaisissa kysymyksenasetteluissa. Esimerkit käsittelivät uusia metallimateriaaleja, jätteiden ja sivutuotteiden hyödyntämistä teollisen ekologian näkökulmasta, biomateriaalien maankäyttövaikutuksia, rakentamisen elinkaarihallintaa ja maaliteollisuuden ympäristöhaasteita. Lopuksi on esitetty joukko suosituksia siitä, kuinka elinkaariarviointi- menetelmiä tulisi käyttää ja mitä tekijöitä tulisi ottaa huomioon, jotta elinkaariosaaminen pystytään jalkauttamaan laajalla rintamalla suomalaisessa yhteiskunnassa. Keskeinen viesti on, että varsinaista elinkaariarviointia tulee käyttää tuotteiden ja palveluiden ympäristö- vaikutusten arvioinnin perustyövälineenä. Osaamisen levittäminen edellyttää yritysten ja tutkimusmaailman välillä uudenlaista verkottumista ja yhteistoimintaa, jossa erilaiset yhteiset tutkimus- ohjelmat ja kokeilut näyttelevät keskeistä osaa.
  • Antikainen, Riina (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2010
  • Amiri, Ali; Emami, Nargessadat; Ottelin, Juudit; Sorvari, Jaana; Marteinsson, Björn; Heinonen, Jukka; Junnila, Seppo (Elsevier, 2021)
    Energy and Buildings 241: 110962
    The construction and use of buildings consume a significant proportion of global energy and natural resources. Leadership in Energy and Environmental Design (LEED) is arguably the most international green building certification system and attempts to take actions to limit energy use of buildings and construct them sustainably. While there has been a wide range of research mainly focused on energy use and emission production during the operation phase of LEED-certified buildings, research on embodied emissions is rare. The aim of this study is to evaluate the efficiency of LEED regarding initial (pre-use) embodied emissions using life cycle assessment (LCA). The study comprised several steps using a designed model. In the first step, three optional building material scenarios were defined (optimized concrete, hybrid concrete-wood, and wooden buildings) in addition to the base case concrete building located in Iceland. Second, an LCA was conducted for each scenario. Finally, the number of LEED points and the level of LEED certification was assessed for all studied scenarios. In addition, a comparison regarding embodied emissions consideration between LEED and Building Research Establishment Environmental Assessment Method (BREEAM) as mostly used green certificate was conducted in the discussion section. The LCA showed the lowest environmental impact for the wooden building followed by the hybrid concrete-wood building. In the LEED framework, wooden and hybrid scenarios obtained 14 and 8 points that were related to material selection. Among these points, only 3 (out of a total of 110 available points) were directly accredited to embodied emissions. The study recommends that the green building certificates increase the weight of sustainable construction materials since the significance of embodied emissions is substantially growing along with the current carbon neutrality goals. As most of the materials for building construction are imported into Iceland, this study is useful for locations similar to Iceland, while overall it is beneficial for the whole world regarding climate change mitigation.
  • Turtiainen, Joona (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2008
  • Tuominen, Meri; Schultz, Eija (Finnish Environment Institute, 2010)
    The Finnish Environment 26/2010
    Nanomaterials and nanotechnologies offer great opportunities for almost all sectors of society. New materials and applications are invented all the time. Benefits are obvious in many cases, such as enhanced energy use, improved electronic devices, lighter products, higher hygiene level, or increased storage time. The motive for manufacturing nanomaterials lies in the chemical and physical characteristics, which are different from material in bulk. Due to these new properties environmental effects assessment is challenging. We are only at the beginning of understanding how nanomaterials will behave in actual environmental conditions.
  • Veuro, Sini; Mesimäki, Marja; Lehvävirta, Susanna (2012)
  • Mattila, Tuomas (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2009
  • Myllyviita, Tanja; Mattila, Tuomas; Leskinen, Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2015
    Järviruoko on yleistynyt Suomessa siinä määrin, että tiheät kasvustot haittaavat rantojen virkistyskäyttöä. Tässä raportissa arvioitiin elinkaariarvioinnin avulla järviruo’on niiton, ja niittomassan hyödyntämisen ympäristövaikutuksia. Arvioidut hyödyntämisvaihdot olivat kuivikepelletit ja rakennuseriste. Tulosten perusteella järviruo’on niittäminen hillitsee ilmastonmuutosta vähentämällä ruovikon aiheuttamia metaanipäästöjä. Niittämisen hiilijalanjäljen arvioiminen oli kuitenkin erityisen haastavaa puutteellisen tutkimustiedon vuoksi. Lisäksi ruovikon mukana voidaan poistaa huomattavia määriä fosforia, mikä puolestaan hillitsee rehevöitymistä. Järviruo’on jatkojalostus lisäsi myönteisiä ympäristövaikutuksia, sillä järviruoko voi korvata turvetta kuivikekäytössä ja mineraalivillaa rakennusmateriaalina. Hankkeen aikana todettiin, että järviruo’on niittäminen on myös erittäin hyväksyttävää asiantuntijoiden näkökulmasta ja erityisesti jatkokäyttöä tulisi edistää. Suomessa järviruo’on hyödyntäminen ei kuitenkaan ole toistaiseksi taloudellisesti kannattavaa. Järviruokoyrittäjyys olisi kuitenkin ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna erittäin kannattavaa.
  • Myllymaa, Tuuli; Moliis, Katja; Tohka, Antti; Rantanen, Pirjo; Ollikainen, Markku; Dahlbo, Helena (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2008
  • Myllymaa, Tuuli; Moliis, Katja; Tohka, Antti; Isoaho, Simo; Zevenhoven, Maria; Ollikainen, Markku; Dahlbo, Helena (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 39/2008
    Jätehuollossa biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta ja kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä mm. lisäämällä jätteiden hyödyntämistä materiaalina ja energiana. Tutkimushankkeessa ”Polttokelpoisten jätteiden hyödyntäminen ympäristö- ja kustannusvaikutusten kannalta (POLKU)” luotiin tietopohjaa hyödyntämisvaihtoehdoista alueellisen jätesuunnittelun ja päätöksenteon tueksi. POLKU-hankkeen rahoittajina olivat ympäristöministeriö ja Jätelaitosyhdistys ry. Hankkeen toteuttivat yhteistyössä SYKE, Helsingin yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto,  Åbo Akademi, Teknillinen korkeakoulu sekä Jätelaitosyhdistys ry. POLKU-hankkeessa tutkittiin kuuden jätelajin – sekajätteen, biojätteen, jätevesilietteen, sekä hyvälaatuisten muovi-, kuitu- ja puujätteen – hyödyntämismahdollisuuksien ympäristövaikutuksia ja kustannuksia kokonaisvaltaisesti elinkaariarvioinnin avulla. Tässä raportissa esitetään tarkastelun tulokset. Tutkimuksen pohjaksi koottu inventaariotieto mm. jätehuollon prosesseista raportoidaan erillisessä, Suomen ympäristökeskuksen raportteja -sarjan julkaisussa. POLKU-hankkeen tulokset osoittivat, että polttokelpoisten jätelajien hyötykäyttö tuottaa lähes aina ympäristöhyötyjä, joista merkittävimmät liittyvät ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Se, onko hyötykäyttö parempi toteuttaa polttaen vai kierrättäen, riippuu tuotettavista energia- ja materiaalituotteista ja ennen kaikkea siitä, minkälaisia tuotteita ne korvaavat. Elinkaaristen ympäristövaikutusten näkökulmasta katsottuna parhaat vaihtoehdot eivät välttämättä osoittautuneet yhteiskunnalle aiheutuvien nettokustannusten kannalta edullisimmiksi toimintamalleiksi. Tuloksiin vaikuttaneista tekijöistä merkittävimmiksi osoittautuivat jätteellä korvattava polttoaine ja jätteellä tuotetun energian tarve. Hankkeen jätelajikohtaisia tuloksia voidaan yleistää vain huomioimalla, että jätehuollon prosessien tiedot perustuvat esimerkkeihin, jätelajien laatu voi vaihdella alueittain ja että muutokset muissa tuote- ja energiajärjestelmissä riippuvat tarkasteltavan alueen teollisuudesta ja energiantuotantorakenteesta. Lopulliset johtopäätökset vaihtoehtojen paremmuudesta riippuvat siitä, painotetaanko ympäristövaikutuksia vai kustannuksia.
  • Mattila, Tuomas; Helin, Tuomas; Antikainen, Riina; Soimakallio, Sampo; Pingoud, Kim; Wessman, Helena (Finnish Environment Institute, 2011)
    The Finnish Environment 24/2011
    As human population is continuously increasing, productive land is becoming even more limited resource for biomass production. Land use and land use change cause various environmental impacts. At the moment the focus is on land use related greenhouse gas emissions, but changes in carbon cycles and storages, soil quality and soil net productivity, and loss of biodiversity are growing in importance. Additionally, changes in land use and land cover also affect water quality and availability. Currently, land use related terminology is diverse, and the methodologies to assess the impacts of land use and land use change are still partly under development. The aim of this study was to discuss how land use induced environmental impacts can be taken into consideration in the life cycle assessment (LCA).  This report summarises the results of the FINLCA project’s (Life Cycle Assessment Framework and Tools for Finnish Companies) two tasks (WP 2.1 land use and WP 5.2 biomaterials). The study was conducted in co-operation with the Finnish Environment Institute (SYKE) and VTT Technical Research Centre of Finland. As a result, we show that it is possible to make land use impact assessment with LCA. Indicators are available for climate impacts and for all the other identified land use impact categories (resource depletion, soil quality, and biodiversity). However, limited land use related data reduces the reliability of the results. Most widely used life cycle impact assessment (LCIA) methods (e.g. ReCiPe, CML or EI99) cover only one aspect of land use induced environmental impacts. Additionally, some of the land use indicator results are difficult to understand and communicate. From the company perspective, we considered that accounting of land occupation (m2a) and transformation (m2 from and to) is a good starting point together with the relatively simple ecological footprint indicator for productive land occupation (resource depletion). A more comprehensive and challenging approach to land use impact assessment in LCA is to include all three impact categories and add the SOC/SOM indicator for soil quality impacts and EDP or PDF indicator for biodiversity. In case no quantitative assessment can be done, we propose that companies would map their raw materials’ origins. Even a qualitative assessment related to products’ life cycles would help to identify if there are any potential land use or direct and indirect land use change risks.
  • Wanhalinna, Viivi (Helsingfors universitet, 2010)
    In this master´s thesis the quantity of the greenhouse gas (GHG) emissions produced by food supply chain was studied. Also results from life cycle studies related to GHG emissions of bread, flour and some other food material were collected. In the experimental study the carbon footprints (GHG emissions, CO2 equivalents) of wheat and rye breads were calculated. Industrial scale production, Finnish grown wheat and rye, and simplified bread recipes were used as starting points. The life cycle calculations included cultivation, milling and baking phases and also consumer´s action. The amounts of GHG emissions for these phases were obtained from previous studies and the information reported by food enterprises and organizations. The cultivation of wheat and rye were studied separately, but the milling and baking processes were considered similar. The data were collected from two mills and seven bakeries and included details from energy and water consumption and the amount of organic waste and waste water produced. The emissions associated with the production of salt, baker´s yeast, vegetable fat, sugar and packaging material were also included. For consumer´s, there were two scenarios, one included transportation of bread from grocery by car, and 10 % wastage. The other included also toasting of the bread. It was calculated that the carbon footprint of bread was 1400-1500 g of CO2-equivalents/ kg bread. The cultivation´s share was 40 %, the mill´s share was 2 %, the bakery´s share was 45 % and the consumer´s share was 13 %. When the toasting of bread was included, this action alone resulted approximately 180 g more GHG emissions. There was a small difference between the carbon footprint of rye and wheat bread. The difference results mainly from differences in recipes of breads. There are not yet uniform standards to calculate the carbon footprint. Therefore a lot of generalizations and assumptions had to be made in the calculations. Nonetheless the carbon footprint obtained in this study is of the same magnitude as recently obtained in other studies performed in Europe.
  • Judl, Jáchym; Mattila, Tuomas; Manninen, Kaisa; Antikainen, Riina (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 18/2015
    In recent years, life cycle assessment (LCA) has become one of the main tools for quantifying environmental sustainability of products and services. The main advantage of LCA is that several environmental impacts are assessed simultaneously over the entire life cycle of a product or a service, across its whole value chain. Its holistic nature makes LCA a laborious and expensive method, less accessible to start-ups and small and medium enterprises (SMEs). However, as most of Finnish companies are of those sizes there is a clear need for a more simple, yet robust, solution. To tackle the challenge, we have developed a concept called the LCA clinic. Our idea is to streamline LCA and make it affordable for SMEs and start-ups. In this report we present the conceptual idea and illustrate its application on a series of trials with real companies. The outcomes of the LCA clinic trials show that it is applicable in practice. Moreover, they provide a valuable feedback for further development of the concept. The trials also proved that LCA clinics have a potential to stimulate life cycle thinking (LCT) in the participating companies.
  • Kekkonen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Jotta maapallon lämpötilan nousu pysyisi tavoitearviossa, maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen alentamistarve on vuoteen 2050 mennessä 42–49% vuoden 1990 päästöistä. Karjatalouden osuus päästöistä on huomattava. Ihmisen toiminta on voimistanut esimerkiksi maaperän luontaisia päästöjä entisestään. Päästötavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan antropogeenisten päästölähteiden kartoittamista, mikä on entistä laajemmin alkanut koskea myös maatalouden toimintoja. Apuna päästöjen kartoittamisessa toimivat esimerkiksi erilaiset elinkaarianalyysiin pohjautuvat kasvihuonekaasulaskurit, jollaisen tuloksiin muun muassa tämän tutkimuksen tulokset perustuvat. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lypsykarjatilojen kasvihuonekaasupäästöjä, päästölähteitä ja mahdollisia eroja maiden välillä. Päästöt laskettiin tuotettua maitotonnia kohden. Aineisto muodostui 32 maitotilasta Suomesta, Ranskasta, Alankomaista ja Iso-Britanniasta. Selvisi, että otoksen suomalaisilla ja ranskalaisilla lypsykarjatiloilla kokonaispäästöt olivat liki kaksinkertaiset Alankomaiden ja Iso-Britannian tiloihin nähden. Kaikissa tapauksissa suurin päästölähde oli nautojen pötsikäyminen, mutta suomalaisilla tiloilla pötsikäymisen rinnalla toinen merkittävä lähde oli suorat typpioksiduulipäästöt maaperästä. Suomalaisten tilojen suorat N2O - päästöjen keskiarvot olivat moninkertaiset muihin maihin verrattuna. Maaperätekijät eivät selittäneet N2O päästöjen suuruutta, vaan päästöt korreloivat käytettyjen lannoitemäärien kanssa. Suomessa lannoitteita käytettiin eniten t EKM kohden. Karkearehun osuudella ei havaittu olevan vaikutusta päästöjä vähentävästi tai suurentavasti. Mitä suurempi oli keskituotos, sitä pienemmät olivat pötsikäymisen päästöt maitotonnia kohden. Ranskalaisten tilojen vain noin 5600 kg:n keskituotos heikensi niiden tuotannon päästötehokkuutta merkittävästi. Muissa valtioissa keskituotokset olivat 8000–9000 kg EKM. Voitiin todeta, että suomalaisten tilojen päästöt olivat muihin maihin verrattuna suuremmat. Keski-eurooppalaisten tilojen päästötekijöiden ja päästömäärien välillä havaittiin eroja jotka johtuivat mahdollisesti maatalouskulttuurisista seikoista. Maiden maidontuotannon päästöprofiilia yleistäviin arvioihin tarvitaan lisätutkimusta. Tilatasolla hiililaskuri täyttää sille määritellyt tavoitteet apuvälineenä.
  • Koskela, Sirkka; Korhonen, Marja-Riitta; Seppälä, Jyri; Häkkinen, Tarja; Vares, Sirje (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 16/2011
  • Pohjala, Maria (Helsingin yliopisto, 2014)
    The definition of the climate impact of peat products along with the possibilities to reduce greenhouse gas emissions are in a key role in peat industry. The climate impact of energy peat has been assessed by using the life cycle analysis but the results vary greatly. There are only few studies on the climate impact of horticultural peat available. Further, the deviation of the emission factors utilized in formal studies has not been assessed. In this master’s thesis the emission factors and their deviation concerning energy and horticultural peat were calculated. Additionally, the carbon footprints and their reliability concerning different peat production chains were assessed. The carbon footprint is a method to estimate the climate impact of a product. Here the carbon footprint was calculated according to ISO/TS 14067 life cycle analysis publication. The climate impact was calculated by adding the greenhouse gas emissions from “cradle to grave” where the life cycle of peat was divided into five different phases including the pre-phase, extraction (including peat extraction and storage), transport, use and after-use. The data was derived from published greenhouse gas studies with emphasis on the clarification of the coefficients of the pre-production and after-use phases. The focus was on carbon dioxide (CO2), methane (CH4) and nitrous oxide (N2O). The emission factors were defined from the yearly averages and the fluctuations were observed through standard deviations. The accuracy of the estimated averages as well as the differences of pre-production phases were assessed by statistical tests and the reliability of the carbon footprint of peat by variance. According to this study the biggest carbon dioxide-emissions and the lowest reliability of the total emission factors were from cultivated peatlands and from peatlands where extraction occurred. The standard deviation of methane was the highest in pristine mires, whereas the standard deviation of the carbon dioxide was the highest in forestry-drained and cultivated peatlands. The standard deviation of N2O was the highest in cultivated peatlands. According to this study, the emission factors concerning cultivated peatlands and forestry-drained peatlands had considerable risks of uncertainty. A statistical difference occurred in the methane emissions in pristine mires and nitrous oxide emissions in forestry-drained peatlands between low and high nutrient level. The carbon footprint of peat was the smallest when production was started in cultivated peatlands. No major differences were discovered in production started in pristine mires or forestry- drained peatlands or of low or high nutrient level. The best option for after-use was the afforestation and cultivation of green canary grass, which resulted in carbon footprint lower than that of coal. The rewetting resulted in higher climate impact than coal. The reliability of the climate impact estimate was the highest in pristine mires and the lowest in cultivated peatlands. The variation of carbon dioxide emissions in different habitats was high in forestry-drained peatlands: some habitats were considerable sources of carbon dioxide and some were carbon sinks. The carbon dioxide emissions have been calculated by different methods which may result in different CO2-balance. According to the study, the emissions of the peat industry could be lowered through concentration of production on “hot spot” areas such as forestry-drained soils with high emissions. Due to the limited number of studies, the carbon footprint estimate of horticultural peat in this study is merely indicative. As for the life cycle of peat, further study is required especially on the emissions of production and after-use phases.