Browsing by Subject "elinkaariarviointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 21
  • Hartikainen, Hanna (Helsingfors universitet, 2012)
    The environmental impacts of food production and consumption are substantial, and therefore, it’s important that their impacts are investigated and communicated. Life cycle assessment (LCA) is one promising method to assess the environmental impacts of products, like food products. It’s a process to assess products' environmental impacts through their life-cycle, and it’s used, for example, in policy making, companies’ strategic decision making and when communicating products’ environmental impacts. LCA is used actively nowadays, for example, over the past year few Finnish food companies have decided to calculate and communicate their products’ carbon footprints using LCA. LCA methodology has clearly developed during the past decades. However, there isn’t a shared view on all of the methodological issues. In fact, one essential methodological challenge is allocation situation. In allocation situation all inputs and outputs, such as, green house gas emissions produced in the product system are to be distributed between the studied product and its co-products. For instance, when the studied product is milk it should be determined how the inputs and outputs produced in the dairy cattle farm are to be divided between the farm’s products: beef and raw milk. Furthermore, in the dairy factory it needs to be decided how the inputs and outputs are to be divided between the further processed milk and other dairy products produced in the factory. The aim of the thesis is to investigate the allocation situations in the LCAs of food, as well as, to present, compare and find weaknesses and strengths of different ways of handling allocation situations and ways of guiding them. This is done in a literature study and in a LCA case-study made for Finnish farmed rainbow trout. It was calculated that the choice of how to handle the allocation situation has a major impact on the environmental impacts directed to the product under investigation. For example, climate change impacts and eutrophication of water bodies caused by production of a trout fillet can halve or double depending on the choice of the allocation method. Several different allocation methods were indentified, including ways to avoid allocation and ways to allocate the inputs and outputs, for instance, on the basis of the products' prices. To improve the harmonization of food LCAs and to reduce subjectivity it is important that there is guidance when choosing the allocation method. However, the existing LCA guides investigated don’t give enough support for the allocation situations. They provide divergent instructions and recommendations; they aren’t very specific in the allocation instructions and they allow choosing almost any allocation method, and therefore there is clear need for more specific instructions. Thus, it is evident that there is need to discuss and agree on the suitability of allocation methods to be used in LCAs of different food products. Also, because of the existing uncertainty one should be really careful when communicating exact environmental impacts, instead, one should consider presenting environmental impacts in a more coarse scale, for example, by presenting the scale of the results when using different allocation methods.
  • Leppäkoski, Lauri; Uusitalo, Ville; Horn, Susanna; Levänen, Jarkko; Kasurinen, Heli; Härri, Anna (Elsevier BV, 2022)
    Cleaner Materials
    Straw is an interesting renewable feedstock for various high-value products, such as textile fibers. However, straw encompass to soils maintains a good soil structure, fertility, and carbon storage. Despite the availability of previous research on this topic, uncertainties remain regarding the climate and soil impacts of straw collection. This study aims to show the carbon footprint (CF) of straw collection compared with that of soil encompass. The goal is to demonstrate uncertainties related to initial data and methodological assumptions on whether straw is regarded as a waste or a coproduct and illustrate where more measured data is needed. Life cycle assessment method was used to conduct this study and the data therein were gotten from literature. The results show that straw removal can lead to reduced greenhouse gas emissions in comparison to soil encompass because of reduced nitrogen fertilizing needs and subsequent N2O emissions. However, there is high uncertainty related to soil organic carbon (SOC) and N2O emission changes because of straw removal. It is also possible that greenhouse gas emissions increase due to straw removal. Straw seems to have a relatively low CF, especially when it is regarded as a waste. Coproduct interpretation significantly increases the emissions allocated for straw. Straw also stores carbon, and its total CF can be negative. The life cycle length of the straw-based end products determines how long carbon can be stored before it is released back into the atmosphere. Total greenhouse gas emission balance at a system level can be defined only when also straw refining and manufacturing of replaced final products are considered. Additional information is needed, especially on soil emissions (N2O and CH4) and impacts on SOC storage, to ensure the sustainability of straw-based products.
  • Niemistö, Johanna; Myllyviita, Tanja; Judl, Jáchym; Holma, Anne; Sironen, Susanna; Mattila, Tuomas; Antikainen, Riina; Leskinen, Pekka (2019)
    International Journal of Sustainable Development & World Ecology 26 (7): 625-634
    Small and medium-sized enterprises (SMEs) have a substantial role in the economy and job creation, but they are a remarkable source of environmental impacts. SMEs often lack skills and resources to compile environmental impact assessments; Streamlined Life Cycle Analysis (LCA) can provide efficient tools for this. An application of streamlined LCA relying heavily on database data, LCA clinic, was developed and tested on 23 SMEs in Finland. The climate change impacts were mainly caused by the production of raw materials, electricity and heating, whereas packaging and transportation were not influential. A significant amount of emissions were indirect, i.e. caused by production of raw materials. Thus, decreasing emissions from raw material production or selecting raw materials with a smaller environmental load could be a more efficient way to decrease emissions than reducing direct emissions such as those from electricity use. Lack of data in the LCA-databases was considered a challenge. An access to regionally customised datasets is important for the implementation of LCA clinics. Company feedback indicated that LCA clinics were useful in climate-friendly product design and increased environmental awareness, but did not lead to immediate actions to reduce emissions because of inadequate investment capabilities. Company managers had limited possibilities to use the results in marketing as comparative assessments would require a full LCA. Many company managers were willing to pay a fee sufficient to cover the costs of an LCA clinic, but some considered that the costs should be covered by external funding sources.
  • Soimakallio, Sampo; Böttcher, Hannes; Niemi, Jari; Mosley, Fredric; Turunen, Sara; Hennenberg, Klaus Josef; Reise, Judith; Fehrenbach, Horst (Wiley, 2022)
    GCB Bioenergy
    Fossil-based emissions can be avoided by using wood in place of non-renewable raw materials as energy and materials. However, wood harvest influences forest carbon stocks. Increased harvest may reduce the overall climate benefit of wood use significantly, but is widely overlooked. We reviewed selected simulation studies and compared differences in forest carbon and amount of wood harvested between harvest scenarios of different intensities for three different time perspectives: short- (1–30 years), mid- (31–70 years), and long-term (71–100 years). Out of more than 450 reviewed studies 45 provided adequate data. Our results show that increased harvest reduces carbon stocks over 100 years in temperate and boreal forests by about 1.6 (stdev 0.9) tC per tC harvested (referred to as carbon balance indicator (CBI)). CBI proved to be robust when outliers explicitly influenced by factors other than changes in the harvest rate, such as fertilization or increase in forest area, were removed. The carbon impacts tend to be greatest in the mid-term, but no significant difference in was found for average values between short and long time-horizons. CBI can be interpreted as carbon opportunity costs of wood harvest in forests. Our results indicate that even after 100 years, CBI is significant compared to the typical GHG credits expected in the technosphere by avoiding fossil emissions in substitution and increasing carbon stocks in harvested wood products. Our estimates provide typical values that can directly be included in GHG balances of products or assessments of mitigation policies and measures related to wood use. However, more systematic scenarios with transparent information on influencing factors for forest carbon stocks are required to provide better constrained estimates for specific forest types.
  • Lahtinen, Laura; Mattila, Tuomas; Myllyviita, Tanja; Seppälä, Jyri; Vasander, Harri (Elsevier, 2022)
    Ecological engineering
    Highlights •Paludiculture reduces emissions from agricultural peatlands. •Paludiculture products can store carbon and substitute emission intensive products. •Benefits can be increased by identifying high emission process stages in production. •Life cycle assessment can help in guiding process development. Abstract Drained peatlands are a large emission source and a shift to paludiculture (rewetting and cultivation of wet-tolerant plants) is emerging as a potential emission reduction measure. Paludiculture can potentially results in emission savings from direct emissions, product substitution and carbon storage, but the whole life cycle climate impacts are rarely studied. In this study, we evaluated two paludiculture product systems (cattail (Typha) construction board and common reed (Phragmites) horticultural vermicompost) with cradle-to-grave life cycle assessment (LCA) applied global sensitivity analysis to identify, which parts of the product system would need more research and product development to ensure net emission savings. Based on the results, both product systems result in much lower emissions than current agricultural land use and may be net greenhouse gas sinks (average − 6.0 tCO2eq ha−1 for cattail board; −3.0 tCO2eq ha−1 for reed growing media). The uncertainty in the product life cycle is concentrated to a few key processes: the direct CO2 and CH4 emissions from paludiculture, construction board additives, and CH4 emissions from vermicomposting reed. Further research to these would minimize the uncertainty and help in maximizing the climate mitigation potential of paludiculture derived products.
  • Niemistö, Johanna; Myllyviita, Tanja; Holma, Anne; Judl, Jáchym; Sironen, Susanna; Antikainen, Riina; Leskinen, Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34/2017
    Pienet ja keskisuuret (pk) yritykset ovat avainasemassa vähähiilisen, kestävästi luonnonvaroja hyödyntävän ja resurssiviisaan yhteiskunnan saavuttamisessa. Erityisesti startup-yrityksillä on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa ympäristövaikutuksiinsa jo toimintansa alkuvaiheessa. Pk-yritysten osaaminen, työkalut sekä ajalliset ja rahalliset resurssit toimintansa ympäristövaikutusten arvioimiseen ovat kuitenkin hyvin rajalliset. Toimintamalli yritysten elinkaaristen ympäristövaikutusten kehittämiseksi (MALLI-Y) -hankkeen aikana testattiin ja edistettiin Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) kehitettyä elinkaariklinikka-toimintamallia. Elinkaariklinikka perustuu elinkaariarviointiin (Life Cycle Assessment, LCA) ja se toteutetaan asiantuntijatyönä tiiviissä yhteistyössä yrittäjän kanssa hyödyntäen elinkaariarviointiohjelmistoa ja elinkaaritietokantoja. Elinkaariklinikka koostuu neljästä vaiheesta. Valmistautumisvaiheessa elinkaariarvioinnista ja -klinikasta tarjotaan pohjatietoa yrittäjälle ja lisäksi kerätään arvioinnin kohteena olevan tuotteen tai palvelun tuotantoprosessin esi- ja materiaalitiedot. Elinkaariklinikkaistunnon aikana arvioitavan tuotteen tai palvelun tuotantoon liittyvät materiaalitiedot tarkistetaan yhdessä yrittäjän kanssa. Tämän jälkeen tuotteen tai palvelun ympäristövaikutukset mallinnetaan elinkaariohjelmiston avulla. Tulokset dokumentoidaan ja niiden pohjalta yrittäjälle laaditaan ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Elinkaariklinikasta laaditaan raportti yrityksen sisäiseen käyttöön ja tuotekehityksen tueksi. Toimintamallin kehitystyön aikana toteutettiin elinkaariklinikka 30:lle Pohjois-Karjalan alueella toimivalle pk-yritykselle. Arvioinneissa keskityttiin ilmastovaikutuksiin ja tulokset ilmoitettiin yhteismitallistettuna hiilidioksidiekvivalenttina (CO2-ekv.) sekä suhteutettuna henkilöauton päästöihin kilometriä kohden. Elinkaariklinikan avulla voidaan arvioida tuotantoprosessien ympäristövaikutuksia ja löytää keinoja edistää yritysten resurssitehokkuutta vähentäen samalla toiminnan aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Elinkaariklinikka toimii hyvin etenkin suoraviivaisille, perusraaka-aineisiin perustuville tuotantoprosesseille. Joissakin tapauksissa elinkaaritietokantojen puutteet tai sopivien raaka-ainetietojen valinta useista eri vaihtoehdoista aiheuttaa haasteita arvioinnille vaatien elinkaariklinikan toteuttajalta materiaaliosaamista ja eri vaihtoehtojen herkkyystarkasteluja. Yrittäjät kokivat elinkaariklinikan mielenkiintoisena ja hyödyllisenä lähestymistapana, ja osa yrittäjistä sai elinkaariajattelusta aivan uuden näkökulman liiketoimintansa arvioinnille ja kehittämiselle. Tulosten esittämisen suhteutettuna henkilöautolla ajamisen päästöihin koettiin antavan konkreettisen käsityksen tulosten suuruusluokasta. Elinkaariklinikka-arviointiin toivottiin vertailuarvoja muihin toimijoihin nähden, jotta yrittäjät ymmärtäisivät paremmin oman tuotteensa tai toimintansa tilannetta kilpailijoihin verrattuna. Vertailu- ja markkinointitarkoituksia varten tulee kuitenkin teettää laajempi, ISO-standardeja 14040:2006 ja 144040:2006 noudattava elinkaariarviointi. Elinkaariklinikoita voidaan edelleen kehittää liittämällä arviointiin myös raaka-aineiden ja prosessivaihtoehtojen kustannusten laskentaa tai sisällyttämällä elinkaariklinikkaan usean eri ympäristövaikutusluokan arviointia. Riittävän alhainen hinta, erilaiset rahoitustukimuodot ja yhdistäminen muuhun selvitystyöhön voisivat kannustaa yrittäjiä hyödyntämään arviointia tuotekehityksessään.
  • Keskitalo, Antti (Helsingfors universitet, 2009)
    This study was carried out to evaluate environmental impacts of greenhouse tomato production in Finland. Due to the Nordic location of the country, weather conditions do not favor it and production is very energy intensive. Emissions per 1000 kg per produced tomato was selected as functional unit. Two different production methods were selected for the study. 1. Conventional production, what is based on utilization of natural light and for production break during a coldest and darkest part of a year (November-February). 2. Year-round production, which is based on an use of artificial lightning. For information of inputs and outputs, the entrepreneurs of six different greenhouse companies, which produced only tomatoes, were interviewed. Three of them were year-round producers and three of them conventional producers. Average yields were 59,0 and 28,2 kg/m2/y respectively. All the selected three conventional producers used bio-energy for heat production. Data from interviewed companies included emissions of all the inputs, e.g. use of fuels, electricity, fertilizers, transportation and packaging material. Data from Statistical Centre of Finland (TIKE) were also used. Processed data included 16 yearround producers and 165 conventional producers, which produced only tomatoes. Average yields were 52,5 and 33,1 kg/m2/y respectively. Data included only fuel and electricity use. However, a proportion of emissions of fuel and electricity use of total emissions was more than 99 % (Interviewed conventional producers). Impacts of Finnish greenhouse tomato production on Climate change, Tropospheric ozone, Eutrophication and Acidification were calculated. Due to the very intensive energy use, based mainly on burning fossil fuels like heavy fuel oil (66%) significant CO2-emissions are caused. CO2- equivalent emissions from interviewed year-round and conventional companies and from Yearround and conventional TIKE companies were 5115, 512, 6514, and 4614 kg CO2-eq per 1000 kg of tomato respectively. There were low emissions (512 kg CO2-eq per 1000 kg of tomato) from interviewed conventional companies. The low figure is due to the use of bio-energy to provide needed heat for production. Therefore use of bio-energy is a possibility to reduce significantly emissions of Finnish greenhouse tomato production.
  • Sarajärvi, Aija (Helsingin yliopisto, 2021)
    Climate change is one of the biggest global threats. Food production is one of the most significant sources of greenhouse gas emissions. It has been estimated that food systems account for 19 – 29 % of anthropogenic greenhouse gas emissions. Many studies have shown that products of animal origin cause more environmentally harmful emissions than plant-based products. In order to reach the 1,5 degree target, diets need to become more sustainable and more plant-based. The life cycle of food is being studied more today to identify their climate and environmental impact. The purpose of this study was to determine life cycle assessment of a plant-based protein product. The life cycle assessment started with the initial production and ended with the finished product in the factory. The study did not take into account the transport of products to stores and consumer activities. The study examined six different scenarios, which were e.g. dealing with the conversion of mixed electricity to wind power and the impact of the new alternative packaging on the results. The study was made by openLCA and the databases used Ecoinvent 3 and AGRIBYLASE 3.0. Life cycle assessment was examined using the ReCiPe 2016 Midpoint (H). The impact categories were global warming, land use, water consumption and freshwater eutrophication. According to this study, converting mixed electricity to wind power can reduce greenhouse gas emissions by 49 – 50 %. Converting electricity to wind also significantly reduces land use, water consumption and freshwater eutrophication. Greenhouse gas emissions and phosphorous emissions of plant-based protein are lower than animal origin products. Packaging materials accounted for 7 to 13 % of greenhouse gas emissions. Based on this study, it is recommended to change the primary electric source to wind power.
  • Kyttä, Venla (Helsingin yliopisto, 2019)
    Global growing demand to produce more food with less inputs and energy without causing greenhouse gas emissions challenges the current practice of using mineral fertilizers which are produced from new and partly non-renewable raw materials with considerable amount of energy. On the other hand recycled fertilizers made of different side streams and biomasses also need to be processed before usage or the amount needed per area is so great that the environmental advantages might be lost. The aim of this study was to discover and compare the energy consumption and greenhouse gas emissions of recycled fertilizers (ammonium sulfate, biogas digestate and meat bone meal) and mineral fertilizer in production of oat by using Life Cycle Assessment (LCA). All recycled fertilizers were found to cause less greenhouse gas emissions and consume less energy than mineral fertilizer. The least emissions caused the usage of ammonium sulfate and the best energy efficiency was achieved with biogas digestate fertilization. Considered relative to global increase in food and energy consumption and control of climate change and recycling of raw materials recycled fertilizers proved to be effective compared to mineral fertilizer. Also on the grounds of land use and yield recycled fertilizers turned out to be potential substitute for mineral fertilizers. Further studies are still needed due to large number of raw materials and constantly increasing amount of processing techniques of recycled fertilizers.
  • Lahtinen, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Finland has one of the highest percentage of peatlands in the world, so peatlands have inevitably been taken into cultivation use. Agricultural peatlands however generate a significant amount of greenhouse gas emissions, especially carbon dioxide (CO2) and nitrous oxide (N2O). Thus, agricultural usage of peatlands is considered one of the most unfavorable uses of land for the climate. Peatlands have been drained in order to improve food services, which in turn negatively affects other ecosystem services. Some of the ecosystem services can be restored by rewetting the land. If rewetting is combined with paludiculture, the land’s production services will not be lost. The goal of this thesis was to compare the greenhouse gas emissions and the carbon footprints of two paludicultural products’ life cycles. The compared products were cattail insulation board and common reed seedbed. The intent was to produce comparable data on different options for the paludiculture of agricultural peatlands. The data obtained from the life cycle assessment of the products was compared to similar non-paladiculture products, rock wool insulation board and horticultural peat. The material was reviewed with the life cycle assessment method following the ISO 144040 standard, but the work was limited only on climatic effects. Based on the analysis, key sources of climatic effect in the product system were identified and means to reduce them were considered. The intent was to calculate the carbon footprint and to identify where in the life cycle the emissions were generated. After this, the portion of agricultural peatlands in in the life cycle’s environmental effects was estimated. The material for this thesis was collected from scientific literature and life cycle assessment databases (ecoinvent v.3). The material of peatlands and other parts of the process were collected from studies made around the world in the boreal and temperate zone. A model was assembled based on the material, which included all phases of the paludicultural product’s life cycle and their effects on the climate with regards to carbon dioxide (CO2), methane (CH4) and nitrous oxide (N2O), The emissions in a paludicultural product’s life cycle are mostly generated during its cultivation and processing. The carbon footprint of both paludicultural products was most likely negative, so they slowed down climate change. Based on the study, the most benefit was achieved by moving the cultivation of barley from agricultural peatlands to mineral soil and replacing it with paludiculture. By using paludiculture, it’s possible to reduce greenhouse gas emissions of agricultural peatlands, but it won’t achieve carbon neutrality. The study had a significant amount of uncertainty, so further studies are recommended especially in Finland.
  • Wanhalinna, Viivi (Helsingfors universitet, 2010)
    In this master´s thesis the quantity of the greenhouse gas (GHG) emissions produced by food supply chain was studied. Also results from life cycle studies related to GHG emissions of bread, flour and some other food material were collected. In the experimental study the carbon footprints (GHG emissions, CO2 equivalents) of wheat and rye breads were calculated. Industrial scale production, Finnish grown wheat and rye, and simplified bread recipes were used as starting points. The life cycle calculations included cultivation, milling and baking phases and also consumer´s action. The amounts of GHG emissions for these phases were obtained from previous studies and the information reported by food enterprises and organizations. The cultivation of wheat and rye were studied separately, but the milling and baking processes were considered similar. The data were collected from two mills and seven bakeries and included details from energy and water consumption and the amount of organic waste and waste water produced. The emissions associated with the production of salt, baker´s yeast, vegetable fat, sugar and packaging material were also included. For consumer´s, there were two scenarios, one included transportation of bread from grocery by car, and 10 % wastage. The other included also toasting of the bread. It was calculated that the carbon footprint of bread was 1400-1500 g of CO2-equivalents/ kg bread. The cultivation´s share was 40 %, the mill´s share was 2 %, the bakery´s share was 45 % and the consumer´s share was 13 %. When the toasting of bread was included, this action alone resulted approximately 180 g more GHG emissions. There was a small difference between the carbon footprint of rye and wheat bread. The difference results mainly from differences in recipes of breads. There are not yet uniform standards to calculate the carbon footprint. Therefore a lot of generalizations and assumptions had to be made in the calculations. Nonetheless the carbon footprint obtained in this study is of the same magnitude as recently obtained in other studies performed in Europe.
  • Kaskela, Suvi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millä menetelmillä ja missä laajuudessa maanrakennus- ja koneurakointialan PK-yrityksen tulisi mitata ja raportoida ilmastopäästöjään, tunnistaa parhaat käytännöt raportoinnissa, arvioida kohdeyrityksen ilmastopäästöjen taso ja tunnistaa pääasialliset päästölähteet sekä teknistaloudellisesti relevantit toimenpiteet päästöjen vähentämiseen ja lisäksi arvioida onko hiilineutraalisuus kohdeyrityksen kannalta relevantti tavoite. Tutkimuksen pohjaksi muodostettiin katsaus ilmastopäästöjen mittaamista käsittelevään kirjallisuuteen sekä alan tärkeimpiin raportointistandardeihin. Soveltava osa toteutettiin intensiivisenä tapaustutkimuksena, keskittyen yhteen kohdeyritykseen – Maamark Oy:hyn. Kohdeyritys on pääkaupunkiseudulla toimiva maarakennus- ja koneurakointialan yritys, joka tarjoaa laajan valikoiman maanrakennus- ja koneurakointipalveluita pääkaupunkiseudun kunnille, julkisyhteisöille ja yksityisille toimijoille. Tutkimus osoittaa, että ilmastopäästöjen seurantaan ja raportointiin on vakiintunut selkeitä parhaita käytäntöjä, jotka rakentuvat tyypillisesti elinkaariarviointimenetelmän pohjalle, jonka tärkein sovellus on hiilijalanjälki ja siihen liittyvät laskentamenetelmät. Hiilijalanjäljen raportoinnin vertailtavuutta parantamaan on luotu laajasti hyväksytty The Greenhouse Gas Protocol-standardi, joka antaa suuntaviivat päästölähteiden ja päästöjen kategorisointiin ja tärkeimpiin järjestelmärajauksiin. Hiilijalanjäljen laskentamenetelmänä tässä työssä päädyttiin käyttämään Suomen Ympäristökeskuksen ylläpitämää Y-HIILARI-hiilijalanjälkilaskuria. Maamark Oy:n hiilijalanjälki on nykytilassa vuoden 2020 tasolla noin 428 ton CO2ekv / vuosi, joka vastaa noin 40 keskimääräisen suomalaisen vuosittaisia ilmastopäästöjä, josta noin 70 % muodostuu yrityksen ajoneuvojen ja koneiden polttoaineenkulutuksen päästöistä. Kohdeyrityksen päästöjen pienentämiseen tunnistettiin useita relevantteja vähennysmahdollisuuksia. Suunniteltu uusiutuvien polttoaineiden laajamittainen käyttöönotto, energiatehokkuuden parantaminen ja tuulisähköön siirtyminen mahdollistaisivat Scope 1- ja 2-päästöjen eliminoimisen lähes kokonaan. Samalla päästövähennystoimenpiteet kasvattaisivat yrityksen epäsuoria Scope 3 -päästöjä merkittävästi, uusiutuvien polttoaineiden valmistuksen fossiilisia vaihtoehtoja korkeampien epäsuorien päästöjen kautta kumoten osan suorien päästöjen vähennyksen vaikutuksista. Tarkasteltaessa yrityksen kokonaispäästöjä, suunnitellut toimenpiteet pienentäisivät päästöt 58 % nykytilaa matalammalle tasolle noin kahdessa vuodessa, vuoden 2023 loppuun mennessä. 178 ton CO2ekv / vuosi residuaalipäästöjen ilmastovaikutus voidaan kumota kompensaatiojärjestelyjen avulla, jolloin hiilineutraalisuus on kohdeyrityksen kannalta relevantti keskipitkän aikavälin tavoite. Päästövähennystoimenpiteiden toimeenpanon kertaluontoiseksi investointitarpeeksi arvioitiin 14 100 € ja vaikutukseksi muuttuviin kustannuksiin arvioitiin tulevan lisäystä 31 000–51 200 € / vuosi. Osana päästövähennysohjelmaa kohdeyritys tulee pilotoimaan ja pilotoinnin kokemusten pohjalta laajentamaan hinnoittelumallien kustannusvaikutuksen viemistä palvelujen loppukäyttäjille ja urakkahinnoitteluun. Lisäksi yrityksen johto uskoo, että hiilineutraalisuuden kautta saavutettava edelläkävijäasema maarakennus- ja koneurakointialan ympäristöystävällisyyden edistäjänä sekä kyky raportoida yrityksen päästöt tulevat kasvattamaan merkitystään strategisina kilpailukykyetuina lähitulevaisuudessa.
  • Taipale, Sanna (Helsingfors universitet, 2011)
    The objective of the literature review was to study the background of the greenhouse effect and map earlier studies of the greenhouse gas emissions of beef and other meat products. The objective of the literature review was also to study life cycle assessment used in previous studies to calculate the carbon footprint of food products, following the ISO 14040-standard. The aim of the experimental work was to calculate the carbon footprint of the beef processing chain in Finland from the farm gate to the consumer´s table. In addition the aim was to understand the importance of processing chain emissions compared to the whole beef production chain and different steps in the processing chain. The functional unit in the study was 1 kg of beef. The work was carried out by studying in detail one beef processing chain in Finland. Emissions were calculated based on real processing data from the collaborating company. The data was collected with an information form by visiting two production plants in the collaborating company and conducting further interviews. The carbon footprint of the beef processing chain was 1240 g CO2-ekv/kg meat. Most emissions were produced by refining (310 g CO2-ekv/kg meat), slaughtering (280 g CO2-ekv/kg meat) and transporting meat products to the consumer (210 g CO2-ekv/kg meat). The processing chain represents only 4 % of total beef production chain emissions as the emission from birth to the farm gate are, according to literature, over 30 000 g CO2-ekv/kg meat. In the future, the carbon footprint of the beef could be reduced mainly by developing the process from the birth to the farm gate. The results were very similar to previous research of the chicken processing chain in Finland (Katajajuuri et al. 2008). This was as expected because there were no significant differences in the processing chain. Previous studies of the beef processing chain were not available.
  • Hannonen, Merituuli (Helsingin yliopisto, 2021)
    In 2020, 377 million liters of beer were sold in Finland. A large part of it was sold in multipacks for example in 12 or 24 multipacks. These multipacks require a secondary package which are often made out of shrink plastic or corrugated board. The aim of this study is to determine which of these materials is better alternative as packaging material in terms of functional properties as well as from an environmental point of view. The hypothesis is that corrugated board is more environmentally friendly option because it is made of renewable and recyclable material and the image of corrugated board is more environmentally friendly than shrink plastic. The properties required of the secondary packaging material were elucidated for the interview study, interviewing the different stages of the secondary packaging value chain. In general, the packaging was expected to be as environmentally friendly as possible and corrugated board was chosen by each interviewee as more environmentally friendly packaging material compared to shrink plastic. The functional properties of corrugated board were also highlighted more than properties of shrink plastic. The differences in the life cycle assessment of the materials in the secondary packaging were investigated as accurately as possible. Differences arise, for example, from the energy consumption of the packaging device, the logistics of the material and its disposal or possible recycling. Less shrink plastic is needed compared to corrugated board but the shrink plastic packaging machine consumes significantly more energy than the corrugated packaging machine. As the corrugated packaging machine is also faster the amount of energy used for packaging increases greatly with shrink plastic. Recycling both materials lower their carbon footprint and recycling is possible across the country. Both materials have their own strengths but the environmentally friendly image of corrugated board, its functional properties and the low energy used in packaging compared to shrink plastic seems to make corrugated board a very good alternative as a secondary packaging material.
  • Rinne, Hanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    The purpose of the study was to find out what environmental effects would soil remediation in a waste treatment centre in Southern Finland have. Of particular interest were the cross-impacts caused by remediation, because there are both uncertainties and work-phases that cause environmental effects perse associated with remediation activities. Using a method derived from life-cycle assessment environmental effects of bioremediation with composting, vapour extraction and landfilling of slightly contaminated soil were examined. The method used was a qualitative life-cycle management method, that has been designed to address the contaminated soil remediation life-cycle assessments. The results highlight the many phases of remediation activities requiring transport and machinery and environmental effects caused by these, and on the other hand the risks associated with landfilling. The method used was not able to find many differences in the environmental effects of composting and vapour extraction. The risk of toxic contaminants to air was evaluated higher in vapour extraction than in composting and results mainly from the qualities of soil that is suitable for remediation with vapour extraction. The evaluation of the environmental impacts of landfilling of contaminated soil is associated with difficulties of assessing risk over a prolonged time frame. The possibility to reduce the consumption of virgi n soil and transport could make composting and vapour extraction superior to landfilling as remediation options. According to the results contaminated soil should be remediated with a suitable treatment option first, and then be utilised as backfilling or landfill structure. The uncertainties and need of further study are associated with the qualitative and subjective nature of the method used and the comparing of the results of different life-cycle assessments. It would be beneficial to study further the quantitative secondary and tertiary environmental effects of the remediation options.
  • Syrjälä, Sami (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tavoitteena oli määrittää 0,5 litran Hartwall Novelle maustamattoman kivennäisveden hiilijalanjälki lähteestä tehtaalle ja sieltä tuotteen loppumyyntipisteeseen asti sekä laskea pullotetun kivennäisveden elinkaaren eri vaiheiden aiheuttamat KHK-päästöt ja vertailla osuuksia keskenään, jotta ne voidaan minimoida. Tutkielman teoreettisessa osuudessa tavoitteena oli tutkia elinkaariajattelua, elinkaariarvioinnin metodologiaa ja hiilijalanjäljestä tehtyjä tutkimuksia, jotta pystyttiin tekemään perusteltuja ratkaisuja laskettaessa pullotetun kivennäisveden hiilijalanjälkeä Tutkielman aineisto on kerätty kesällä 2011 Hartwallin sisäisistä prosesseista ja yhteistyökumppaneilta. Pullotetun kivennäisveden hiilijalanjäljeksi tuli 38,40 g CO2-ekv. Jaoin KHK-päästöt kolmeen eri elinkaaren vaiheeseen: raaka-aineiden valmistukseen ja kuljetukseen, juoman valmistukseen ja logistiikkaan. Näistä vaiheista juoman valmistaminen ja logistiikka aiheuttivat suurimmat KHK-päästöt. Tutkielman tulosta arvioitaessa on huomattava, että se on suuntaa antava, sillä jouduin tekemään paljon oletuksia ja näin ollen tiedon kohdentamisen tarkkuus kärsi. Verrattaessa tutkielman tulosta muihin elintarvikkeisiin voidaan Hartwallin Novelle kivennäisveden hiilijalanjäljen todeta olevan melko pieni ja sitä voitaisiin markkinoida ilmastolle ystävällisenä juomana. Tuloksia on toistaiseksi haastava arvioida ja vertailuja eri elintarvikkeiden kesken on kuitenkin ongelmallista tehdä, koska yhtenäistä laskentatapaa hiilijalanjäljelle ei ole. Hiilijalanjäljen osalta suurimpana tulevaisuuden haasteena on kehittää yhtenäiset laskenta- ja kommunikointimallit.
  • Lehtoranta, S.; Malila, R.; Särkilahti, M.; Viskari, E.-L. (Elsevier., 2022)
    Environmental research
    In this study, life cycle assessment (LCA) and life cycle costing (LCC) methods were applied for the new city district of Hiedanranta, where source-separating sanitation systems are being considered. Two source-separating systems were compared to the conventional sanitation system with a centralized wastewater treatment plant (WWTP). With a separating system, three to 10 times more nitrogen could be recovered compared to the conventional system. If the nutrient potential of the reject water of the sludge digestion were to be utilized, the recovery rate would be even higher. For phosphorus, the recovered amount would be at the same level for all the alternatives. However, the plant availability of phosphorus is higher in separating systems. Based on the environmental impacts of separating systems with improved nutrient recovery, the climate and eutrophication impacts could be reduced, but the acidification impact may be higher. However, the actual climate benefits depend on how the avoided emissions will be realized, which is highly dependent on the policy and decision-making processes in the society. The life cycle costs of the alternative source-separating systems are higher at current prices. Source-separating sanitation produces new recycled nutrient products of human origin that contain fewer contaminants and could therefore be more easily accepted for end use when certain boundary conditions are met.
  • Leskinen, Pekka; Holma, Anne; Manninen, Kaisa; Sinkko, Taija; Pasanen, Karri; Rantala, Mirja; Sokka, Laura (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöministeriön raportteja 9/2014
    Tässä työssä tarkasteltiin uusiutuvan energian tuotantoon liittyviä haitallisia ympäristövaikutuksia ja riskejä. Selvitys on toteutettu laajana kirjallisuuskatsauksena ja laadullisena asiantuntija-arviona. Selvityksessä on koottu tietoa energiamuotojen koko elinkaaren aikaisista vaikutuksista muun muassa ilmastonmuutokseen, happamoitumiseen, rehevöitymiseen, veden kulutukseen, luonnon monimuotoisuuteen, maankäyttöön, pienhiukkasten muodostumiseen, uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön ja otsonikatoon. Ympäristövaikutuksia on tarkasteltu sekä yksikkövaikutuksittain, että vuoden 2020 uusiutuvien energialähteiden tuotantotavoitteet huomioiden. Lisäksi laadittiin toimenpide-ehdotuksia ja jatkotutkimusaiheita sisältävä priorisoitu lista keskeisimmistä tietoaukoista ja kehittämistoimenpiteistä uusiutuvan energian toimintasuunnitelman toteuttamisessa ja haitallisten ympäristövaikutusten minimoimisessa Suomessa. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että eri energiamuotojen ympäristövaikutuksista ei ole riittävästi määrällistä ja keskenään vertailukelpoista tietoa. Tästä syystä arvio ympäristövaikutuksista tehtiin laadullisena asiantuntija-arviona. Tutkimuksessa sovelletun laadullisen lähestymistavan tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina, mutta kykenevinä nostamaan esille joukon keskeisiä kysymyksiä liittyen esimerkiksi metsäenergian ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutuksiin ja peltoenergian vesistöjä rehevöittäviin vaikutuksiin. Tärkeimmäksi jatkotutkimusaiheeksi nousi kattavan ja vertailukelpoisen LCA-tutkimuksen toteuttaminen uusiutuvan energian tuotantovaihtoehdoille.
  • Lehtoranta, Suvi; Johansson, Annika; Malila, Riikka; Rankinen, Katri; Grönroos, Juha; Luostarinen, Sari; Kaistila, Kaarle (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2020
    Turkiseläinten lanta sisältää runsaasti arvokasta fosforia ja typpeä, joiden kierrättämiseen kiinnitetään enenevästi huomiota. Lannan fosforin ja typen suhde on kuitenkin kasvien kannalta epäsuotuisa ja turkistuotanto on keskittynyt alueille, joilla on runsaasti muuta kotieläintuotantoa ja monin paikoin korkea peltomaan fosforipitoisuus. Lantafosforista on täten ylitarjontaa. Turkiseläinten lannan nykyinen käsittelyketju ei mahdollista lantaravinteiden kuljettamista niitä tarvitseville alueille eikä se siten mahdollista tehokasta ravinteiden kierrätystä. Käytetyt käsittelymenetelmät on suunniteltu mm. työtarpeen vähentämiseksi ja lannan hygieenisyyden varmistamiseksi, mutta ne aiheuttavat voimakasta typenhävikkiä ja lisäävät riskiä alueen vesistöjen rehevöitymiseen. Tilakohtaisilla toimilla, kuten tihennetyllä lannan poistolla ja lannan katetulla varastoinnilla, voitaisiin vähentää typpitappioita ja siten parantaa lannan ravinnearvoa, mutta alueellisen fosforiylijäämän purkamiseen toimenpiteet eivät tarjoa ratkaisua. Prosessoimalla lanta siten, että sen sisältämä typpi ja fosfori saadaan erilleen, voidaan lantaperäisten ravinteiden lannoitekäyttöä tehostaa. Fosforipitoinen jae voidaan kuljettaa pois ylitarjonnan alueilta ja typpipitoinen jae hyödyntää lähialueilla, missä se korvaa tehokkaasti mineraalitypen käyttöä. Samalla vähennetään riskiä vesistöjen rehevöitymiselle, kun leville suoraan käyttökelpoisen liukoisen fosforin kuormitus alkaa hitaasti laskea. Tässä tutkimuksessa selvitettiin turkiseläinten lannan nykyisen käsittelyketjun käytännöt, joita verrattiin vaihtoehtoisiin käsittelyketjuihin. Lannan suoran lannoitekäytön tai kompostoinnin ja lannoitekäytön elinkaariset ympäristövaikutukset arvioitiin ensin nykytilassa. Niitä verrattiin lannan biokaasutukseen ja mädätteen jatkojalostukseen, pyrolyysiin ja näiden yhdistelmään. Biokaasuprosessilla voidaan tuottaa uusiutuvaa energiaa ja sen jälkeen typpi ja fosfori on mahdollista erottaa toistaan kuljetettaviksi lannoitevalmisteiksi. Pyrolyysi puolestaan väkevöi fosforin hiilijakeeseen ja typpeäkin voidaan ottaa talteen esikuivauksen yhteydessä. Tarkastellut vaihtoehtoiset turkiseläinten lannan prosessointimenetelmät voivat pienentää lannankäsittelyn elinkaarisia ympäristövaikutuksia, mikäli koko ketju hallitaan hyvin kaikissa elinkaaren vaiheissa ja päästöt minimoidaan ja samalla alueellista fosforiylijäämää puretaan. Ilmastohyötyjen toteutuminen edellyttää, että lanta prosessoidaan ilman pitkää esivarastointia ja biokaasutuotannon metaanipäästöt minimoidaan. Pyrolyysin ympäristöhyötyjä ei voi yleistää vaan ne tulee arvioida tapauskohtaisesti, sillä prosessin operoinnissa tehtävät valinnat vaikuttavat saataviin lopputuotteisiin. Tarkastellut lannan prosessointimenetelmät vähentävät ammoniakkipäästöjä nykytilaan verrattuna, koska muodostuvien lannoitevalmisteiden peltokäytön päästöt pienenevät. Biokaasutuotannon yhteydessä myös lannan liukoinen typpi on tehokkaammin hyödynnettävissä kuin nykytilassa: tarkastelun mukaan liukoista typpeä päätyisi kasvien käyttöön yli neljä kertaa enemmän kuin nykytilassa lantaa kompostoitaessa. Lannan prosessointi siirtää lannan nopeasti hajoavaa hiiltä kaasumaisiin lopputuotteisiin pysyvämmän hiilen päätyessä lannoitevalmisteisiin. Prosessien lopputuotteiden hiilen pysyvyydessä on eroja, siten että pyrolyysissa syntyvät hiilijakeet ovat hitaimmin hajoavia. Lannan ja siitä prosessoitujen lannoitevalmisteiden avulla voidaan ylläpitää peltomaan hiilipitoisuutta, tai jopa lisätä sitä.
  • Karvonen, Jaakko; Niemistö, Johanna; Salmi, Sanna (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020
    Kestävän liiketoiminnan edistäminen Pohjois-Karjalan kiertobiotaloudessa (KELIPK) -hanke toteutettiin vuosien 2018 – 2020 aikana. Kestävien liiketoimintamallien kehittämistä edistettiin muun muassa suorin yrityskontaktein, joissa tarjottiin sekä apua ympäristöviestintään että ympäristöjalanjälkilaskentaa. Lisäksi vastattiin yritysten esittämiin kysymyksiin toimintansa ympäristövaikutuksista. Kohderyhmänä olivat pk-yritykset. Hankkeessa pilotoitiin ympäristökädenjälkijärjestelmää yritysten ympäristötyön tueksi. Järjestelmällä on kolme tasoa: 1) Ympäristövaikutusten ja tekojen tunnistaminen, 2) kehittämistavoitteiden asettaminen ja 3) tavoitteiden seuranta, toteuttaminen ja uusien tavoitteiden asettaminen. Yrityksille luovutettiin viestinnän välineeksi kädenjälkimerkki, ja toimet ja tavoitteet ilmoitettiin avoimesti järjestelmän internetsivuilla. Osalle mukaan lähteneistä yrityksistä toteutettiin myös tarkempaa elinkaarilaskentaa niin sanotun elinkaariklinikan kautta. Elinkaariklinikassa tehdään tietyiltä osin suoraviivaistettu elinkaariarviointi (life cycle assessment, LCA), jossa on keskitytty ilmastovaikutuksiin. Laskenta kiinnosti erityisesti kansainvälisesti toimivia yrityksiä, vaikkei kyse olekaan kolmannen osapuolen varmistamasta LCA-arviosta. Hankkeen aikana järjestettiin muutamia omia ja muiden hankkeiden kanssa toteutettuja yhteistapahtumia. Tapahtumien teemoina olivat muun muassa ympäristövaikutusten laskenta ja siihen tarkoitetut laskentatyökalut sekä vastuullisuusmarkkinointi ja niin sanottu viherpesu. Hanke toimi yhteistyössä esimerkiksi Ilmastokorttelit- ja Kohti vähähiilistä rakentamista -hankkeiden kanssa ja osallistui osaajayhteisöihin kuten Green HUB:iin. Palaute hankkeesta kerättiin kevään 2020 aikana, ja sen mukaan toiminnasta oli yrityksille hyötyä. Se innosti, oli riittävän kevyt, lisäsi tietoisuutta ja antoi yritykselle tukiresurssin toiminnan kehittämiseen. Kehityskohteet olivat erityisesti viestinnässä, johon toivottiin tulevaisuudessa sosiaalisen median hyödyntämistä sekä selkeyttä hyvästä kädenjälkimerkin käyttötavasta.