Pro gradu -tutkielman tarkoitus on selvittää elintarvikealan tulevaisuuden osaamistarpeita analysoimalla alan ajankohtaisia julkaisuja. Tutkielma kattaa kaikki elintarviketeollisuuden henkilöstöryhmät ja koulutustasot. Laadullisen ennakoinnin työn tuloksia voidaan hyödyntää sekä elintarvikealan koulutuksen ennakointityössä että alan oppilaitoksissa ja yrityksissä. Tutkielman teoreettisessa osiossa perehdytään organisaation henkilöstön kehittämiseen. Tarkoituksena on antaa keinoja tutkimuksessa tunnistettujen osaamistarpeiden kehittämiseen yrityksissä. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin sisällönanalyysia, jonka aineisto sisälsi ajankohtaisia elintarvikealan raportteja, tutkimuksia ja viranomaislinjauksia sekä yleisiä osaamistarpeita ennakoivia aineistoja. Aineisto koostui yhteensä 26 julkaisusta. Analysoinnilla syntyi kuusi osaamistarpeiden yläkategoriaa: yleistaidot ja -tiedot, tutkimus- ja kehitysosaaminen, liiketoimintaosaaminen, asiakassuhteiden hallinta ja työyhteisöosaaminen, henkilökohtaiset ominaisuudet sekä elintarvikkeisiin liittyvä erityisosaaminen. Yläkategoriat sisälsivät yhteensä 34 osaamistarvetta. Eri osaamistarpeiden suhteellista merkitystä arvioidessa hyödynnettiin elintarvikealan asiantuntijoiden näkemyksiä, joita kerättiin kahdessa asiantuntijaraadissa. Elintarvikealalla on hyvin erilaisia osa-aloja, yrityksiä sekä työtehtäviä, joissa korostuvat eri osaamistarpeet. Tutkimuksessa ei löytynyt kokonaan uusia elintarvikealan osaamisalueita. Tästä voidaan päätellä, että joko kaikkia muutostekijöitä ei ole pystytty ennakoimaan tai että osaamistarpeiden ennakoinnissa ollaan jo ”oikeilla jäljillä”. Oleellisin tutkimustulos on, että useimmilla elintarviketeollisuuden osa-aloilla osaamistarpeita ei ole ennakoitu ollenkaan tai ennakointi on puutteellista. Elintarviketeollisuuden osa-alueiden osaamistarpeita tuleekin ennakoida jatkossa aiempaa tarkemmin. Elintarvikealan koulutuksen tulisi taata alalla vaadittava perusosaaminen ja mahdollistaa sekä laaja-alaisen osaamisen että yksilön ydinosaamisen kehittäminen. Koulutukselta ja osaamisenkehittämisjärjestelmiltä edellytetään ennen kaikkea joustavuutta. Nykyiseen koulutusjärjestelmään kaivataan luovuutta ja kykyä katsoa vallitsevien trendien yli tulevaisuuteen. Yrityksissä tulee kiinnittää huomiota erityisesti työn ohjaamiseen ja esimiestyöhön. Lisäksi urasuunnittelussa tulisi ottaa huomioon työntekijän elinikäinen oppiminen. Koulutusta tulee kehittää tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Myös elintarvikeketjun yhteistyön kehittäminen luo mahdollisuuksia työn ja osaamisen kehittämiseen.

Tutkimuksen tavoite Uudet ruoat ovat herättäneet Suomessa runsasta keskustelua. Onko geeniruoka vaarallista? Voiko terveysvaikutteisesta ruoasta saada yliannostuksen? Kuka haluaa syödä sushia? Sosiaalipsykologiaa ja elintarviketeknologiaa yhdistävän väitöstutkimuksen tavoitteena oli tutkia uusien ruokien herättämiä arkipäivän käsityksiä. Uudet ruoat jaoteltiin terveysvaikutteisiin, geneettisesti muunneltuihin, ravitsemusarvoltaan muunneltuihin, etnisiin ja luomuruokiin. Käsitysten tutkimisessa käytettiin sosiaalisten representaatioiden teoriaa. Teorian mukaan uudet ja tuntemattomat asiat herättävät sekä vastarintaa että tarvetta jäsentää niitä suhteessa tunnettuun. Teorian keskeinen ajatus on tuntemattoman tutuksi tekeminen liittämällä uusi asia tuttuun ja luomalla siitä esimerkiksi mielikuvia. Keitä tutkittiin? Tutkimukseen osallistui yhteensä 3242 suomalaista, iältään 15-88-vuotiaita. Tutkimus koostui viidestä osasta: fokusryhmäkeskusteluista (44 osallistujaa); kolmesta isosta kyselytutkimuksesta (v. 2001 734 osallistujaa; v. 2002 1156 osallistujaa; v. 2004 1113 osallistujaa); sekä koeasetelmasta (62 osallistujaa). Koko aineisto kerättiin vuosien 2001 ja 2004 välillä. Tutkimuksen eteneminen: Tutkimuksen alussa tehtyjen fokusryhmäkeskusteluiden perusteella kehitettiin uusien ruokien sosiaalisen representaation mittari. Mittari koostuu keskusteluista poimituista väittämistä, jotka kuvaavat eri tavoin suhtautumista uusiin ruokiin. Tätä 27 väittämää sisältävää mittaria testattiin kolmella isolla kyselytutkimuksella vuosina 2001, 2002 ja 2004. Tärkeimmät tulokset: Uusien ruokien sosiaalinen representaatio koostui viidestä komponentista, jotka olivat 1) uutuuksien epäily ja vastustus, 2) teknologian kannatus, 3)luonnonmukaisuuden kannatus, 4) syöminen nautintona ja 5) syöminen välttämättömyytenä. Tulos tukee aiempia tutkimuksia, joissa on havaittu, että syömiseen liittyy ristiriitoja ja jännitteitä mm. luonnon ja teknologian sekä turvallisen ja vaarallisen välillä. Kolmen vuoden ajanjakson aikana uusien ruokien sosiaalinen representaatio oli erittäin pysyvä otoksesta riippumatta. Representaatio oli yhteydessä perinteisesti käytettyihin ruoka- asennemittareihin: uusien ruokien pelkoon, vaihtelunhaluisuuteen sekä innovatiivisuuteen. Voimakas epäily korreloi vahvasti uusien ruokien pelon kanssa, kun taas vähäinen epäily korreloi vaihtelunhaluisuuden ja innovatiivisuuden kanssa. Uusien ruokien sosiaalinen representaatio (erityisesti vähäinen epäily, teknologian kannatus ja luonnonmukaisuuden kannatus -komponentit) ennusti uusien ruokien käyttöhalukkuutta hyvin. Erityisen korkea ennustuskyky oli terveysvaikutteisten ruokien, geneettisesti muunneltujen ruokien sekä luomuruokien suhteen. Representaation avulla ihmiset pyrkivät tekemään uudesta ja tuntemattomasta tuttua. Uusien ruokien herättämän epäilyn ja vastustuksen vastinparina oli luottamus, ja representaation ydinteemana oli jännite luonnollisen ja toisaalta teknologisen ruoan välillä. Pähkinänkuoressa: Tutkimuksessa yhdistyivät sekä sosiaalipsykologian että elintarviketeknologian kannalta mielekkäät tavoitteet. Sen tulokset ovat käyttökelpoisia paitsi syömisen sosiaalipsykologian ja sosiaalisten representaatioiden teorian myös elintarviketieteiden sekä elintarvikealan markkinointiviestinnän kehittämisessä. Tutkimuksen saavutuksina olivat teoreettisen viitekehyksen soveltaminen uudella tavalla käytännön asiaan sekä uusien ruokien sosiaalisen representaation mittarin kehittäminen. Mittari antoi luotettavia ja pysyviä tuloksia kolmen vuoden ajanjakson aikana. Mittaria voidaan käyttää perinteisten ruoka-asennemittareiden rinnalla tai niiden sijaan, kun halutaan jaotella vastaajia heidän suhtautumistaipumuksensa mukaan esimerkiksi epäilijöihin tai teknologian kannattajiin, tai kun halutaan ennustaa erityyppisten uusien ruokien käyttöhalukkuutta. Tutkimuksen rahoitus tuli Tekesin Elintarvikkeet ja terveys -ohjelmasta.