Vuosina 2014–2016 Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran (nyk. Ruokavirasto) ylläpitämään elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden rekisteriin luokiteltiin tehtyjen epidemiaselvitysten perusteella yhteensä 144 elintarvike- tai talousvesivälitteistä epidemiaa, joista 132 (92 %) oli elintarvikevälitteisiä. Talousvesivälitteisiä epidemioita raportoitiin samana ajanjaksona 12. Elintarvikkeiden välityksellä ilmoitettiin sairastuneen yhteensä 2 761 henkilöä ja talousveden välityksellä 1 201 henkilöä. Kuten aikaisemminkin 2000-luvulla norovirus oli vuosina 2014–2016 yleisin raportoitu elintarvikevälitteisten epidemioiden aiheuttaja. Norovirus aiheutti 42 (32 %) elintarvikevälitteistä epidemiaa. Suurimmat elintarvikevälitteiset epidemiat aiheutti norovirus ravintolaruokailun välityksellä vuosina 2015 (100 sairastunutta) ja 2016 (131 sairastunutta) sekä EHEC ja EPEC rukolan välityksellä vuonna 2016 (237 sairastunutta). Yleisimmät raportoidut välittäjäelintarvikkeet olivat kasvikset ja kasvistuotteet. Ne aiheuttivat 12 (9 %) epidemiaa. Toiseksi yleisin välittäjä oli liha ja lihavalmisteet (11 epidemiaa; 8 %). Jopa 70 %:ssa epidemioista välittäjäelintarvike jäi tuntemattomaksi tai välittäjäksi epäiltiin useita ruokia. Saastuneen raaka-aineen käytöllä oli selvä yhteys 18 (14 %) epidemian syntyyn. Raportoiduista epidemioiden taustalla olleista puutteista ja virheistä 28 % liittyi lämpötilaan. Liian pitkä elintarvikkeiden säilytysaika vaikutti 16 %:ssa tapauksista epidemian syntyyn. Infektoituneen keittiötyöntekijän osallistuminen ruoanvalmistukseen ja puutteellinen käsihygienia oli syynä 20 %:iin elintarvikevälitteisistä epidemioista ja näissä kaikissa tapauksissa aiheuttajana oli norovirus. Elintarvikevälitteisten epidemioiden Ruokaviraston julkaisuja 2/2019 | Elintarvike- ja vesivälitteiset epidemiat Suomessa vuosina 2014–2016 tapahtumapaikaksi raportoitiin useimmiten ravintola, kahvila tai hotelli (78 kpl; 59 %) ja toiseksi yleisimmin koti (12 kpl; 9 %). Kampylobakteerit aiheuttivat suurimman osan (5 kpl) tunnistetuista vesiepidemioista. Norovirusten epäillään aiheuttaneen kaksi vesivälitteistä epidemiaa. Yhdessä epidemiassa epäiltiin Dientamoeba fragilis -alkueläintä ja sapovirusta aiheuttajaksi. Suurin talousvesivälitteinen epidemia havaittiin Nurmijärvellä vuonna 2015. Sairastuneita raportoitiin 700. Taudinaiheuttajiksi epäiltiin mm. kampylobakteeria. Vuosien 2014–2016 aikana taudinaiheuttaja jäi tuntemattomaksi 54 (41 %) elintarvikevälitteisessä ja neljässä vesiepidemiassa. Uimavesivälitteisten epidemioiden raportointi alkoi vuonna 2012. Suomessa esiintyi kesällä 2014 useita uimavesivälitteisiä epidemioita, joissa sairastui lähes 1 500 henkilöä. Suurin osa epidemioista aiheutui noro- tai adenovirusten saastuttamasta uimavedestä tai uimarantaympäristöstä. Epidemiat aiheuttaneet virukset olivat päätyneet uimarannoille uimarantojen käyttäjien oman toiminnan seurauksena. Kesän 2014 jälkeen lisättiin viranomaisille suunnattua ohjeistusta uimavesivälitteisten epidemioiden ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi.

Tässä raportissa kerrotaan elintarviketurvallisuuteen liittyvän viranomaisvalvonnan, elintarvikkeiden ja rehujen virallisten valvonta- ja seurantaohjelmien, tutkimusten ja riskinarviointien tuloksista vuodelta 2018, sekä arvioidaan niiden perusteella Suomen elintarviketurvallisuustilannetta ja viranomaistoiminnan tulevaisuuden tarpeita. Raportti syventää elintarviketurvallisuuden osalta EU:n valvonta-asetuksen (EY) No 882/2004 edellyttämää vuosiraporttia, jossa kuvataan valvonnan tulokset koko elintarvikeketjun eri sektoreilla. Viranomaisvalvonnan ja -tutkimusten tulokset vuodelta 2018 osoittavat, että elintarviketurvallisuus on Suomessa hyvällä tasolla. Kotimaassa tuotetut tuotteet eivät sisällä kuluttajalle vaarallisia määriä kemiallisia aineita. Ruokamyrkytyksiä aiheuttavia bakteereita esiintyy hyvin vähän tutkituissa elintarvikkeissa. Elintarvikevälitteisten epidemioiden määrä kasvoi merkittävästi edellisestä vuodesta samoin kuin epidemioissa sairastuneiden määrä. Syynä muutokseen olivat pääasiassa noroviruksen aiheuttamat sairastumiset. Ruokapetosten määrä kasvaa ja myös Suomessa havaitaan petoksellista toimintaa. Elintarvikkeiden takaisinvetojen määrä on edelleen kasvussa. Kotimaassa toimivat elintarvikealan yritykset täyttävät elintarviketurvallisuusvaatimukset pääosin oivallisesti tai hyvin. Vakavia puutteita esiintyy hyvin vähän.

Tässä raportissa kerrotaan elintarviketurvallisuuteen liittyvän viranomaisvalvonnan, elintarvikkeiden ja rehujen virallisten valvonta- ja seurantaohjelmien, tutkimusten ja riskinarviointien tuloksista vuodelta 2020, sekä arvioidaan niiden perusteella Suomen elintarviketurvallisuustilannetta ja viranomaistoiminnan tulevaisuuden tarpeita. Raportti syventää elintarviketurvallisuuden osalta EU:n virallista valvontaa koskevan asetuksen (EU) 2017/625 edellyttämää vuosiraporttia, jossa kuvataan valvonnan tulokset koko elintarvikeketjun eri sektoreilla. Viranomaisvalvonnan ja -tutkimusten tulokset vuodelta 2020 osoittavat, että elintarviketurvallisuus on Suomessa hyvällä tasolla COVID-19 pandemiasta huolimatta. Kotimaassa tuotetut tuotteet eivät sisällä kuluttajalle vaarallisia määriä kemiallisia aineita, ja ruokamyrkytyksiä aiheuttavia bakteereita esiintyy hyvin vähän tutkituissa elintarvikkeissa. Elintarvikevälitteisten epidemioiden määrä oli vuonna 2020 merkittävästi aikaisempia vuosia alhaisempi. Elintarvikeketjun rikollisuuden torjunta otettiin ensimmäistä kertaa osaksi kansallista harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaa ja toimenpideohjelmaa vuosille 2020–2023. Elintarvikeviranomaisten suunniteltu valvonta toteutui pääosin. COVID-19 pandemiasta sekä rajoituksista ja rajoitteista huolimatta tarkastukset, näytteenotto ja tutkimus pystyttiin toteuttamaan lähes suunnitellun mukaisesti. Etätarkastukset otettiin käyttöön, ja valvontaa suunnattiin entistä riskiperusteisemmin. Elintarvikkeiden takaisinvetojen määrä on kasvanut voimakkaasti sekä kotimaisten että sisämarkkina- ja kolmasmaatuotteiden osalta. Takaisinvedot ovat osoitus sekä viranomaisvalvonnan että yritysten omavalvonnan toimivuudesta ja vastuullisuudesta.

Macroalgae-based products are increasing in demand also in Europe. In the European Union, each category of macroalgae-based products is regulated separately. We discuss EU legislation, including the law on medicinal products, foods including food supplements and food additives, feed and feed additives, cosmetics, packaging materials, fertilizers and biostimulants, as well as biofuels. Product safety and consumer protection are the priorities with any new products. Macroalgae products can be sold as traditional herbal medicines. The novel food regulation applies to macroalgae foods that have not previously been used as food, and organic macroalgae are a specific regulatory category. The maximum levels of heavy metals may be a barrier for macroalgae foods, feeds, and fertilizers. Getting health claims approved for foods based on macroalgae is demanding. In addition to the rules on products, the macroalgae business is strongly impacted by the elements of the general regulatory environment such as agricultural/aquacultural subsidies, maritime spatial planning and aquaculture licensing, public procurement criteria, tax schemes, and trade agreements.