Browsing by Subject "elintarvikkeet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 48
  • Järvelä, Katja; Isoniemi, Merja (Kuluttajatutkimuskeskus, 2010)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 129
  • Järvelä, Katja; Viinisalo, Mirja (Kuluttajatutkimuskeskus, 2006)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 9/2006
    Tutkimuksessa tarkasteltiin kuluttajien näkemyksiä porkkanan laadusta. Tavoitteena oli selvittää, mitä kuluttajat ymmärtävät porkkanan laadulla, millaiseksi he sen arvioivat ja millaisia odotuksia heillä on laadun kehittämiseksi. Tutkimusaineisto kerättiin kuluttajien ryhmäkeskustelujen avulla. Seitsemään ryhmään osallistui yhteensä 47 pääkaupunkiseudulla asuvaa Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapanelistia, joista muodostettiin lähinnä iän ja perheen elinvaiheen mukaan kolmenlaisia ryhmiä: nk. kokeneet kuluttajat (yli 50 v.), lapsiperheiden vanhemmat (34-45 v., nuorin lapsi alle 13 v.) sekä nuoret aikuiset (alle 34 v., ei lapsia). Kuluttajaryhmien välillä oli selviä eroja porkkanan, ja yleensä vihannesten, käytössä. Selkeäksi erottelevaksi tekijäksi osoittautui se, syödäänkö porkkana kypsennettynä vai raakana. Kokeneet kuluttajat suosivat juureksia, joita hyödynnetään monipuolisesti ruoanvalmistuksessa. Lapsiperheissä vihanneksia syödään niin ikään monin tavoin ja heidän käyttämiensä vihannesten kirjo on laaja. Sekä kokeneet kuluttajat että lapsiperheiden vanhemmat kuvailivat porkkanaa säännöllisesti ostettavaksi peruselintarvikkeeksi, jota käytetään ruoanlaitossa ja leivonnassa sekä erityisesti lapsiperheissä napostellaan sellaisenaan. Nuorten aikuisten vihannesten käyttö painottuu tuorekäyttöön ja etenkin leivän päällä syötäviin vihanneksiin. Myös porkkana syödään enimmäkseen raakana. Heille porkkana on pikemminkin satunnainen heräteostos kuin peruselintarvike. Porkkanan syönnin perustelut olivat kuitenkin varsin yhteneväiset kaikissa kuluttajaryhmissä. Terveellisyys, monikäyttöisyys, hyvä saatavuus ja edullisuus nousivat päällimmäisiksi syiksi käyttää porkkanaa. Myös tottumus mainittiin usein yhtenä perusteluna. Porkkanan laatu on ensisijaisesti makeutta ja mehukkuutta. Tärkeitä laadun ulottuvuuksia ovat myös porkkanan kova, napakka rakenne sekä ulkoinen kauppakunto. Ulkoisen kauppakunnon nähtiin parantuneen, myös laadun vaihtelun vuoden mittaan katsottiin pienentyneen. Sen sijaan porkkanan makua moitittiin usein kitkeräksi ja porkkanoita kuiviksi sekä puumaisiksi. Hankalana koettiin sekin, että maussa on suuria eroja ostoskerrasta toiseen eikä hyvää makua ja mehukkuutta ole helppo ennakoida ostotilanteessa. Kuluttajat pyrkivät tunnistamaan hyvää laatua etenkin hankintapaikan (esim. suoramyynti, suuret marketit), myyntitavan (multa- ja irtoporkkana), koon (ei liian suuria), alkuperän (viljelijätieto, kotimaisuus) sekä esimerkiksi tuotantotavan avulla. Kuluttajat toivovat, että porkkanoiden makeutta ja mehukkuutta voitaisiin parantaa. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että porkkanaa markkinoitaisiin perunan tavoin selvemmin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Ongelmat ulkoisessa kauppakunnossa, kuten esim. mustumat ja halkeamat, liitettiin lähinnä pakattuun porkkanaan. Erityisesti pienten kauppojen toivottiin kiinnittävän enemmän huomiota porkkanan kiertonopeuteen kaupassa. Irtoporkkanaa pidettiinkin pääsääntöisesti parempana vaihtoehtona laadun takia, mutta myös siksi, että se antaa kuluttajalle mahdollisuuden valikoida haluamiaan porkkanoita itselleen sopivan määrän. Etenkin kokeneet kuluttajat arvostavat irtomyynnin lisäksi myös sitä, että porkkanat eivät ole pestyjä. Multa- ja irtoporkkanoiden saatavuutta tulisikin kuluttajien mielestä lisätä nykyisestään. Porkkanan imagoa pidettiin arkisena, jopa tylsänä. Porkkanan houkuttelevampi esillepano kaupassa voisi lisätä porkkanan kiinnostavuutta ja arvostusta kuluttajien silmissä. Kuluttajien mielestä tärkeää on myös se, millaisia makukokemuksia lapset ja nuoret saavat porkkanasta. Heidän mielestään suurtalouksien kuiva porkkanaraaste kaipaisi ehdottomasti tuotekehittelyä. Porkkanaa tuotteistamalla saatettaisiin saada lisää porkkanan syöjiä. Naposteluun tarkoitetut miniporkkanat olivat tuttuja kaikissa kuluttajaryhmissä. Mitä nuoremmasta kuluttajasta oli kyse, sitä todennäköisemmin naposteluporkkanoille oli myös löydetty sopiva käyttökonteksti. Kuluttajat uskoivatkin, että terveellisyyden ja helppouden yhdistävät välipalatyyppiset porkkanatuotteet voisivat menestyä myös jatkossa.
  • Hyvönen, Kaarina; Järvelä, Katja; Piiroinen, Sanna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 2/2008
    Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kuluttajien näkemyksiä ja kokemuksia elintarvikkeisiin liittyvästä verkkotiedosta sekä ruoan verkkokaupasta. Yhtenä erityisteemana selvitettiin elintarvikepakkausten roolia verkkokaupassa. Tutkimuksessa etsittiin mahdollisuuksia internetin nykyistä laajempaan hyödyntämiseen tiedon ja kaupankäynnin kanavana elintarvikealalla, erityisesti pk-yrityksissä. Tutkimusaineisto kerättiin kuluttajien ryhmäkeskustelujen avulla marraskuussa 2006. Tutkimukseen osallistui yhteensä 40 Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapanelistia Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun seuduilta. Tutkimus on jatkoa aiemmin toteutetulle kyselytutkimukselle, jonka teemoja syvennettiin kerätyn laadullisen aineiston avulla. Tutkimukseen osallistujat olivat tottuneita etsimään tietoa verkosta. Etenkin yksittäisiä elintarvikkeita koskevat tiedot ja ruokaohjeet kiinnostivat. Tietoa oli etsitty erilaisista ruokavalioista ja syömisen valinnoista laajemminkin. Verkkotietoa pidettiin mielenkiintoisena ja ajankohtaisena. Tiedon ja tiedontuottajien runsaus tuottaa kuitenkin ongelmia tiedonhaussa ja pakottaa pohtimaan tiedon luotettavuutta. Ruoan verkkokaupasta tutkimukseen osallistujilla oli vain vähän kokemuksia. Verkkokaupalle ei koettu olevan tarvetta, koska perinteisiä ruokakauppoja on riittävästi tarjolla. Ostamisen esteinä pidettiin myös verkkokauppojen kalleutta sekä tuotetietojen vähäistä saatavuutta ja sen aiheuttamia ongelmia ostotilanteessa. Joillekin esteitä olivat verkkokauppojen tuotevalikoimien suppeus, sopimattomat maksu- ja toimitustavat tai verkkoruokakauppojen puute. Jotkut olivat kuitenkin ostaneet ruokaa verkosta joko entistä monipuolisempien tuotevalikoimien tai vaivattomamman ja nopeamman ostotavan houkuttelemana. Tutkimustulosten mukaan verkosta voisi kehittyä nykyistä merkittävämpi tiedon ja kaupankäynnin kanava elintarvikealalla. Edellytyksenä sille on verkkopalvelujen aktiivinen ja kuluttajalähtöinen kehittäminen. Verkkoon toivottiin etenkin yksityiskohtaista tietoa elintarvikkeista, kuten niiden alkuperästä ja tuotantotavasta. Paikallisten ja pienten valmistajien tuotteista ja niiden saatavuudesta haluttaisiin niin ikään tietoa verkkoon. Tiedon tulisi olla helposti löydettävissä. Konkreettisina mahdollisuuksina esitettiin linkkilistoja ja portaaleja kootusti eri aiheista. Verkko nähtäisiin mielellään nykyistä enemmän vuorovaikutteisena kanavana kuluttajien ja yritysten välillä: aktiiviset palautekanavat ovat yksi keino tässä. Verkkokauppoja kehitettäessä toivottiin kiinnitettävän huomiota ennen kaikkea tuotteiden hintojen kilpailukykyisyyteen, verkkosivustojen käytettävyyteen, toimivuuteen, luotettavuuteen ja miellyttävyyteen sekä tuotevalikoimien monipuolisuuteen ja kiinnostavuuteen. Kuluttajat odottavat verkkokaupalta myös sujuvia toimituskäytäntöjä sekä asiakaspalvelun toimivuutta kaikkinensa. Lisäksi verkkokaupan palveluja tulisi olla saatavilla nykyistä laajemmin eri puolilla Suomea. Kiinnostavina koettiin erityisesti kunkin asiakkaan tarpeisiin muokatut personoidut palvelut. Elintarvikepakkauksen rooli nähtiin hieman erilaisena verkkokaupassa kuin perinteisessä päivittäistavarakaupassa. Verkkopakkaus voisi olla materiaaleiltaan ja painatuksiltaan perinteistä pelkistetympi pakkaus, jonka keskeiset tehtävät olisivat tuotteen suojaaminen ja informatiivisuus. Markkinoinnillisen grafiikan vähentäminen pakkauksessa voisi parantaa lakisääteisten pakkausmerkintöjen luettavuutta. Paikallisten ja pienten valmistajien tuotteet kiinnostivat kuluttajia yhtenä verkkokaupan mahdollisuutena. Pienet, lähellä olevat toimijat koettiin luottamusta herättävinä. Palvelujen ja niiden tarjoajien luotettavuuden katsotaankin vaikuttavan oleellisesti kuluttajien halukkuuteen hyödyntää verkkopalveluja.
  • Niva, Mari; Mäkelä, Johanna; Kujala, Jouni (National Consumer Research Centre, 2004)
    National Consumer Research Centre. Working papers 83
  • Hartikainen, Hanna (Helsingfors universitet, 2012)
    The environmental impacts of food production and consumption are substantial, and therefore, it’s important that their impacts are investigated and communicated. Life cycle assessment (LCA) is one promising method to assess the environmental impacts of products, like food products. It’s a process to assess products' environmental impacts through their life-cycle, and it’s used, for example, in policy making, companies’ strategic decision making and when communicating products’ environmental impacts. LCA is used actively nowadays, for example, over the past year few Finnish food companies have decided to calculate and communicate their products’ carbon footprints using LCA. LCA methodology has clearly developed during the past decades. However, there isn’t a shared view on all of the methodological issues. In fact, one essential methodological challenge is allocation situation. In allocation situation all inputs and outputs, such as, green house gas emissions produced in the product system are to be distributed between the studied product and its co-products. For instance, when the studied product is milk it should be determined how the inputs and outputs produced in the dairy cattle farm are to be divided between the farm’s products: beef and raw milk. Furthermore, in the dairy factory it needs to be decided how the inputs and outputs are to be divided between the further processed milk and other dairy products produced in the factory. The aim of the thesis is to investigate the allocation situations in the LCAs of food, as well as, to present, compare and find weaknesses and strengths of different ways of handling allocation situations and ways of guiding them. This is done in a literature study and in a LCA case-study made for Finnish farmed rainbow trout. It was calculated that the choice of how to handle the allocation situation has a major impact on the environmental impacts directed to the product under investigation. For example, climate change impacts and eutrophication of water bodies caused by production of a trout fillet can halve or double depending on the choice of the allocation method. Several different allocation methods were indentified, including ways to avoid allocation and ways to allocate the inputs and outputs, for instance, on the basis of the products' prices. To improve the harmonization of food LCAs and to reduce subjectivity it is important that there is guidance when choosing the allocation method. However, the existing LCA guides investigated don’t give enough support for the allocation situations. They provide divergent instructions and recommendations; they aren’t very specific in the allocation instructions and they allow choosing almost any allocation method, and therefore there is clear need for more specific instructions. Thus, it is evident that there is need to discuss and agree on the suitability of allocation methods to be used in LCAs of different food products. Also, because of the existing uncertainty one should be really careful when communicating exact environmental impacts, instead, one should consider presenting environmental impacts in a more coarse scale, for example, by presenting the scale of the results when using different allocation methods.
  • Saarinen, Merja; Kurppa, Sirpa; Nissinen, Ari; Mäkelä, Johanna (Ympäristöministeriö, 2011)
    Suomen ympäristö 14/2011
    Kulutuksen ilmastovaikutuksista noin kolmannes ja ravinnepäästöistä yli puolet aiheutuu syömästämme ruoasta. Asumisen ilmastovaikutus taas on noin 30 prosenttia. Aterioiden ja asumisen valinnat kulutuksen ympäristövaikutusten ytimessä -raportti pureutuu ajankohtaiseen aiheeseen tarkastelemalla ruoan ja asumisen ympäristövaikutuksia, jotka vaikuttavat merkittävästi suomalaisten kulutuksen ympäristökuormaan. Teos on Kotitalouksien kulutusvalintojen ympäristövaikutukset ja niistä viestiminen – esimerkkeinä elintarvikkeet ja asuminen -hankkeen loppuraportti. Raportti sisältää uutta tietoa kulutuksen ympäristövaikutuksista ja esittelee uuden tavan viestiä niistä. Ravitsemussuosituksista tutun lautasmallin avulla kerrotaan 30 erilaisen aterian ilmasto- ja rehevöittävät vaikutukset. Asumisen ympäristövaikutusten tarkastelussa keskityttiin erityisesti arkisten toimintatapojen merkitykseen, joiden yhteenlaskettu vaikutus on yllättävän suuri ja jotka on jokaisen mahdollista toteuttaa ilman suuria investointeja.
  • Niva, Mari (National Consumer Research Centre, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen väitöskirjoja 3
    Ruokaa koskevat käsitykset ja jäsennykset kertovat siitä sosiaalisesta ja kulttuurisesta ympäristöstä, jossa elämme. Modernia kulutusyhteiskuntaa luonnehtiva piirre on terveellisyyden näkyvyys ruokaa koskevassa keskustelussa. Terveellinen syöminen on vakioaihe tiedotusvälineissä, terveyden edistämisen kampanjoissa sekä keskeinen osa ruoan markkinoita ja markkinointia. 1990-luvulla markkinoille tulivat terveysvaikutteiset eli funktionaaliset elintarvikkeet, joiden kerrotaan edistävän terveyttä ja hyvinvointia tai vähentävän sairauden riskiä tavanomaisista elintarvikkeista poikkeavalla tavalla. Kuluttajien näkökulmasta terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kohdennetut vaikutukset edustavat siten uudenlaista, aikaisemmasta poikkeavaa terveellisyyttä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka kuluttajat ottavat terveysvaikutteiset elintarvikkeet haltuun yhtäältä käsitteellisesti, toisaalta käytännöllisesti. Teoreettisena lähtökohtana on materiaalisten objektien haltuunoton tutkimus, jonka kohteena ovat tuotteiden ja teknologioiden omaksumisen ja omaksi tekemisen prosessit. Tutkimuksessa terveysvaikutteisten elintarvikkeiden haltuunottoa analysoidaan kahdesta näkökulmasta. Käsitteellistä haltuunottoa lähestytään tarkastelemalla kuluttajien tulkintoja ja näkemyksiä tuotteista, käytännöllistä haltuunottoa tutkimalla sosiodemografisten ja ruokaan ja terveyteen liittyvien taustatekijöiden merkitystä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden käytössä. Tutkimuksessa käytettiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Vuonna 2002 tehtiin tietokoneavusteisena puhelinhaastatteluna (CATI) toteutettu kysely, johon vastasi yhteensä 1210 suomalaista. Aineisto edusti väestöä iän, sukupuolen ja asuinpaikan suhteen. Kyselyn kohteena oli terveysvaikutteisten elintarvikkeiden hyväksyttävyys ja käyttö Suomessa. Tutkimuksen laadullinen aineisto koostuu vuonna 2004 toteutetusta kahdeksasta ryhmäkeskustelusta, joihin osallistui 45 kolesterolia alentavien levitteiden käyttäjää. Ryhmäkeskustelujen avulla tarkasteltiin kuluttajien tulkintoja terveellisyydestä ja terveysvaikutteisista elintarvikkeista. Määrällisen ja laadullisen osion tulokset raportoidaan neljässä aikaisemmin julkaistussa englanninkielisessä artikkelissa sekä yhteenvedossa. Tulokset osoittavat terveysvaikutteisten elintarvikkeiden haltuunoton olevan monitahoinen ilmiö. Käsitteelliseen haltuunottoon liittyvät kuluttajien tulkinnat terveysvaikutteisten elintarvikkeiden suhteesta terveelliseen syömiseen ja luonnollisen ruoan ideaaliin sekä heidän luottamuksensa tuotteisiin, niiden valmistajiin, tutkimukseen ja valvontaan. Neljän erilaisen terveysvaikutteisena markkinoidun elintarvikkeen käytön analyysi osoitti, että käyttäjien ja ei-käyttäjien välillä on eroja, jotka kytkeytyvät sekä sosiodemografisiin tekijöihin että kuluttajien ruokaan ja terveyteen liittyviin näkemyksiin ja käytäntöihin. Kuluttajien tavat ottaa haltuun terveysvaikutteisia elintarvikkeita muotoutuvat ruokaa, terveyttä ja syömisen kokonaisuutta koskevien käsitysten, ideoiden ja arjen käytäntöjen verkostossa. Tulokset osoittavat myös, että käsitteellinen ja käytännöllinen haltuunotto eivät välttämättä ole samanaikaisia tai yhteneviä prosesseja. Kuluttajat tulkitsevat terveellistä syömistä ja terveysvaikutteisia elintarvikkeita monista erilaisista näkökulmista ja tuotteiden käyttöä perustellaan monin tavoin. Haltuunottoon sisältyy monia keskenään ristiriitaisia ulottuvuuksia, hyviä kokemuksia ja epäilyjä, hyväksyntää ja kyseenalaistamista, vaatimuksia ja itsestäänselvyyksiä. Tällaiset ristiriidat ovat osa arkista kokemusmaailmaa, joka nousee esiin tutkittaessa haltuunottoa erilaisin lähestymistavoin, aineistoin ja menetelmin.
  • Ruokavirasto (Ruokavirasto, 2019)
    Ruokaviraston julkaisuja 3/2019
    Tässä raportissa kerrotaan elintarviketurvallisuuteen liittyvän viranomaisvalvonnan, elintarvikkeiden ja rehujen virallisten valvonta- ja seurantaohjelmien, tutkimusten ja riskinarviointien tuloksista vuodelta 2018, sekä arvioidaan niiden perusteella Suomen elintarviketurvallisuustilannetta ja viranomaistoiminnan tulevaisuuden tarpeita. Raportti syventää elintarviketurvallisuuden osalta EU:n valvonta-asetuksen (EY) No 882/2004 edellyttämää vuosiraporttia, jossa kuvataan valvonnan tulokset koko elintarvikeketjun eri sektoreilla. Viranomaisvalvonnan ja -tutkimusten tulokset vuodelta 2018 osoittavat, että elintarviketurvallisuus on Suomessa hyvällä tasolla. Kotimaassa tuotetut tuotteet eivät sisällä kuluttajalle vaarallisia määriä kemiallisia aineita. Ruokamyrkytyksiä aiheuttavia bakteereita esiintyy hyvin vähän tutkituissa elintarvikkeissa. Elintarvikevälitteisten epidemioiden määrä kasvoi merkittävästi edellisestä vuodesta samoin kuin epidemioissa sairastuneiden määrä. Syynä muutokseen olivat pääasiassa noroviruksen aiheuttamat sairastumiset. Ruokapetosten määrä kasvaa ja myös Suomessa havaitaan petoksellista toimintaa. Elintarvikkeiden takaisinvetojen määrä on edelleen kasvussa. Kotimaassa toimivat elintarvikealan yritykset täyttävät elintarviketurvallisuusvaatimukset pääosin oivallisesti tai hyvin. Vakavia puutteita esiintyy hyvin vähän.
  • Ruokavirasto (Ruokavirasto, 2020)
    Ruokaviraston julkaisuja 2/2020
    Tässä raportissa kerrotaan elintarviketurvallisuuteen liittyvän viranomaisvalvonnan, elintarvikkeiden ja rehujen virallisten valvonta- ja seurantaohjelmien, tutkimusten ja riskinarviointien tuloksista vuodelta 2019, sekä arvioidaan niiden perusteella Suomen elintarviketurvallisuustilannetta ja viranomaistoiminnan tulevaisuuden tarpeita. Raportti syventää elintarviketurvallisuuden osalta EU:n valvonta-asetuksen (EY) No 882/2004, 14.12.2019 alkaen EU:n virallista valvontaa koskevan asetuksen (EU) 2017/625, edellyttämää vuosiraporttia, jossa kuvataan valvonnan tulokset koko elintarvikeketjun eri sektoreilla. Viranomaisvalvonnan ja -tutkimusten tulokset vuodelta 2019 osoittavat, että elintarviketurvallisuus on Suomessa hyvällä tasolla. Kotimaassa tuotetut tuotteet eivät sisällä kuluttajalle vaarallisia määriä kemiallisia aineita. Ruokamyrkytyksiä aiheuttavia bakteereita esiintyy hyvin vähän tutkituissa elintarvikkeissa. Elintarvikevälitteisten epidemioiden määrä samoin kuin epidemioissa sairastuneiden määrä on laskenut edellisvuodesta. Epidemioiden ja niissä sairastuneiden määrä vaihtelee vuosittain paljon. Norovirus oli vuonna 2019 edelleen yleisin tunnistettu taudinaiheuttaja. Se leviää helposti sairastuneiden mukana ja sairastuttaa usein suuren määrän ihmisiä. Ruokapetosten määrä kasvaa ja myös Suomessa havaitaan petoksellista toimintaa. Elintarvikkeiden takaisinvetojen määrä on edelleen kasvussa. Kotimaassa toimivat elintarvikealan yritykset täyttävät elintarviketurvallisuusvaatimukset pääosin oivallisesti tai hyvin. Vakavia puutteita esiintyy hyvin vähän.
  • Ruokavirasto (Ruokavirasto, 2021)
    Ruokaviraston julkaisuja 3/2021
    Tässä raportissa kerrotaan elintarviketurvallisuuteen liittyvän viranomaisvalvonnan, elintarvikkeiden ja rehujen virallisten valvonta- ja seurantaohjelmien, tutkimusten ja riskinarviointien tuloksista vuodelta 2020, sekä arvioidaan niiden perusteella Suomen elintarviketurvallisuustilannetta ja viranomaistoiminnan tulevaisuuden tarpeita. Raportti syventää elintarviketurvallisuuden osalta EU:n virallista valvontaa koskevan asetuksen (EU) 2017/625 edellyttämää vuosiraporttia, jossa kuvataan valvonnan tulokset koko elintarvikeketjun eri sektoreilla. Viranomaisvalvonnan ja -tutkimusten tulokset vuodelta 2020 osoittavat, että elintarviketurvallisuus on Suomessa hyvällä tasolla COVID-19 pandemiasta huolimatta. Kotimaassa tuotetut tuotteet eivät sisällä kuluttajalle vaarallisia määriä kemiallisia aineita, ja ruokamyrkytyksiä aiheuttavia bakteereita esiintyy hyvin vähän tutkituissa elintarvikkeissa. Elintarvikevälitteisten epidemioiden määrä oli vuonna 2020 merkittävästi aikaisempia vuosia alhaisempi. Elintarvikeketjun rikollisuuden torjunta otettiin ensimmäistä kertaa osaksi kansallista harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaa ja toimenpideohjelmaa vuosille 2020–2023. Elintarvikeviranomaisten suunniteltu valvonta toteutui pääosin. COVID-19 pandemiasta sekä rajoituksista ja rajoitteista huolimatta tarkastukset, näytteenotto ja tutkimus pystyttiin toteuttamaan lähes suunnitellun mukaisesti. Etätarkastukset otettiin käyttöön, ja valvontaa suunnattiin entistä riskiperusteisemmin. Elintarvikkeiden takaisinvetojen määrä on kasvanut voimakkaasti sekä kotimaisten että sisämarkkina- ja kolmasmaatuotteiden osalta. Takaisinvedot ovat osoitus sekä viranomaisvalvonnan että yritysten omavalvonnan toimivuudesta ja vastuullisuudesta.
  • Ruokavirasto, Ruokavirasto (Ruokavirasto, 2022)
    Ruokaviraston julkaisuja 3/2022
    Tässä raportissa kerrotaan elintarviketurvallisuuteen liittyvän viranomaisvalvonnan, elintarvikkeiden ja rehujen virallisten valvonta- ja seurantaohjelmien, tutkimusten ja riskinarviointien tuloksista vuodelta 2021, sekä arvioidaan niiden perusteella Suomen elintarviketurvallisuustilannetta ja viranomaistoiminnan tulevaisuuden tarpeita. Raportti syventää elintarviketurvallisuuden osalta EU:n virallista valvontaa koskevan asetuksen (EU) 2017/625 edellyttämää vuosiraporttia, jossa kuvataan valvonnan tulokset koko elintarvikeketjun eri sektoreilla. Viranomaisvalvonnan ja -tutkimusten tulokset vuodelta 2021 kertovat, että valvonta toimii ja elintarviketurvallisuuden taso on hyvä. Epidemioiden selvitystyö on kehittynyt ja tuntemattomasta syystä aiheutuneiden määrä oli pienin vuosiin. Vientimaiden edellyttämiä vientivalvontoja jatkettiin ohjelmien mukaisesti. Elintarvikkeiden takaisinvetojen määrä on edelleen kasvanut voimakkaasti. Vuonna 2021 julkaistiin kaikkiaan yli 19 000 Oiva-raporttia mikä on 19 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Valvontaa toteutettiin painopistetyön kautta. Uusi elintarvikelaki ja sen nojalla annetut asetukset tulivat voimaan huhtikuussa 2021.
  • Vieno, Ursula (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielman aiheena on elintarvikeyrityksien harjoittama hyväntekeväisyys. Tutkimuskysymykset ovat: Mitä elintarvikeyrityksien yhteiskuntavastuuraporteissa kerrotaan yrityksen harjoittamasta hyväntekeväisyydestä? Onko elintarvikeyrityksien harjoittama hyväntekeväisyys strategista ja koskettaako se yrityksien sidosryhmiä? Tarkentavana kysymyksenä on: Keitä elintarvikeyritysten yhteiskuntavastuuraporttien perusteella pyritään hyväntekeväisyydellä hyödyttämään ja mitä hyväntekeväisyysmuotoja käytetään? Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu yhteiskuntavastuusta sekä sidosryhmäteoriasta ja empiirisenä aineistona ovat puolestaan maailman kymmenen liikevaihdoltaan suurimman elintarvikeyrityksen yhteiskuntavastuuraportit. Tutkimustyyppinä tutkielmassa on kuvaileva tutkimus. Tavoitteena on kuvailla sitä, minkälaista elintarvikeyritysten harjoittama hyväntekeväisyys on ja kenelle se on suunnattu yhteiskuntavastuuraporttien perusteella. Tutkimusotteena on laadullinen tutkimus ja analysointimenetelminä ovat teemoittelu ja tyypittely. Tutkielman aineiston perusteella elintarvikeyrityksien yleisimmät hyväntekeväisyysteemat, jotka olivat ravitsemus ja koulutus olivat strategisen hyväntekeväisyyden mukaisia. Myös hyväntekeväisyyden kohteet, jotka olivat yhteisö yrityksen ympärillä ja lapset kuuluivat yleisimmin elintarvikeyrityksien sidosryhmien vaikutuspiiriin. Hyväntekeväisyysmuodoista puolestaan rahalahjoitukset ja määrittelemätön kumppanuus olivat yleisimmät. Muodot olivat yrityksien kannalta vähistä osallistumista vaativia. Tiivistäen voidaan siten sanoa, että elintarvikeyrityksien hyväntekeväisyydessä oli siis strategisia piirteitä, mutta yhdessäkään aineiston yrityksistä hyväntekeväisyys ei ollut pelkästään strategista.
  • Peltoniemi, Ari; Varjonen, Johanna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2010)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 1/2010
    Elintarvikkeiden arvonlisävero aleni Suomessa vuoden 2009 lokakuussa 17 prosentista 12 prosenttiin. Tutkimus selvittää arvonlisäveron alennuksen vaikutuksia kuluttajahintoihin. Vaikutuksia tutkittiin eri puolilta maata kootun hintaseuranta-aineiston avulla sekä tarkastelemalla elintarvikkeiden hintakehitystä pidemmällä aikavälillä eri tilastotietojen avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan arvonlisäveron lisäksi myös muita elintarvikkeiden hintaan Suomessa vaikuttavia tekijöitä, jotka ovat peräisin sekä koti- että maailmanmarkkinoilta. Hintaseurannan tulokset osoittavat arvonlisäveron alennuksen siirtyneen elintarvikkeiden hintoihin täysimääräisenä. Vuoden 2009 lokakuussa elintarvikkeet olivat keskimäärin 5,7 prosenttia edullisempia kuin edelliskuussa ja vuositasolla keskimäärin 5,6 prosenttia edullisempia. Hieman arvonlisäveron alennuksen laskennallista vaikutusta (-4,3 %) suurempi hintojen alennus johtui osaksi sesonkituotteiden, kuten vihannesten ja hedelmien alhaisista hinnoista. Mikäli elintarvikkeiden hintakehitystä tarkastellaan ilman tuoreita vihanneksia, elintarvikkeet olivat lokakuussa 2009 keskimäärin 5,2 prosenttia halvempia kuin syyskuussa 2009. Verrokkiryhmänä toimineiden non-food-tuotteiden hinnoissa ei syksyllä 2009 tapahtunut muutosta. Arvonlisäveron alentamista seuranneina kuukausina elintarvikkeiden hinnat nousivat hieman. Vuoden 2010 tammikuussa elintarvikkeet maksoivat keskimäärin 1,7 prosenttia enemmän kuin vuoden 2009 lokakuussa. Hintavertailussa olleissa elintarvikkeissa brändituotteet olivat keskimäärin selvästi kalliimpia kuin private label -tuotteet. Hintaseurannan aikana valmisruokien hinnat laskivat huomattavasti puolivalmisteita ja raaka-aineita lievemmin ja hitaammin. Kansainvälisen hintavertailun mukaan elintarvikkeiden hinnat nousivat Suomessa pitkään hitaammin kuin EU:n alueella keskimäärin. Suomen EU-jäsenyyden aikana ruoan reaalihinta ylitti ensimmäisen kerran vuoden 1995 tason vasta vuonna 2008. Vuoden 2008 aikana elintarvikkeiden kuluttajahinnat nousivatkin Suomessa poikkeuksellisen paljon suhteessa unionin keskimääräiseen tasoon. Useimpiin unionin maihin nähden elintarvikkeiden hintojen nousu alkoi Suomessa viiveellä ja myös hintojen nousu pysähtyi viiveellä. Öljyllä ja muilla energialähteillä on tärkeä merkitys suomalaisen ruoan tuotannossa ja jakelussa. Niiden hintojen selvä nousu vuodesta 2007 vuoteen 2008 osuu yhteen elintarvikkeiden hintojen nousun kanssa Suomessa. Voidaan arvioida, että energian hinta on yksi selittäjä ruoan hinnan nousulle.
  • Aalto-Setälä, Ville; Nikkilä, Marita; Pagoulatos, Emilio (Kuluttajatutkimuskeskus, 2004)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 5/2004
    Tutkimus tarkastelee elintarvikesektorin hintaerojen syitä Euroopan maiden välillä. Tarkastelemme niin EU:n jäsenmaita (EU-15), hakijamaita (joista suurin osa on liittynyt unioniin 1.5.2004) kuin Efta-maitakin. Tutkimus vastaa kysymykseen, miksi elintarvikkeet ovat kalliita joissain Euroopan maissa ja edullisia toisissa. Tutkimuksen ensimmäinen tulos on, että suuri osa maiden välisistä elintarvikkeiden hintaeroista on selitettävissä. Maiden välisten hintaerojen määräytymisessä on kuitenkin eroja elintarvikesektorin sisälläkin, sillä kotimaisten ja tuontielintarvikkeiden hintaerot määräytyvät eri tavoin. Pääsyyt elintarvikkeiden hintaeroille maiden välillä ovat työvoimakustannusten taso (korkeat työvoimakustannukset nostavat myös hintatasoa), maan koko (hinnat ovat normaalisti suurissa maissa alemmat kuin pienissä), tuoteryhmän kulutusosuus (tietyssä maassa keskiarvoa enemmän käytetyt elintarvikkeet ovat normaalisti edullisia) ja maan avoimuus ulkomaiselle kilpailulle. Näiden tekijöiden huomioimisen jälkeenkin elintarvikkeet olivat kalleimpia Efta-maissa ja halvimpia entisissä Hakijamaissa. Yllättävä tulos on se, että arvonlisäveron taso ei juurikaan vaikuta elintarvikkeiden hintatasoon. Näin arvonlisäveron lasku ei todennäköisesti merkittävästi laskisi elintarvikkeiden hintoja Suomessa. Tutkimuksessa on myös kehitetty mittari maan kilpailullisuudelle. Kilpailullisuuden mittarin mukaan elintarvikesektorin kilpailullisuus on Suomessa kohtuullisen hyvä. Elintarvikkeiden kuluttajahinnat ovat Suomessa hieman korkeammat kuin niiden Suomen ominaisuuksien perusteella voisi olettaa olevan. Toisaalta elintarvikkeiden verottomat hinnat ovat Suomessa jopa alhaisemmat kuin niiden Suomen ominaisuuksien perusteella voisi olettaa olevan.
  • Peltoniemi, Ari (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 137
    Suomessa on tullut viime vuosina voimaan uusia verolakeja ja lisäksi on tehty uusia päätöksiä tulevista verolaeista, joilla on suora vaikutus elintarvikemarkkinoihin ja elintarvikkeiden kuluttajahintoihin. Tämä tutkimus selvittää elintarvikkeiden kuluttajahintojen kehitystä suomalaisissa päivittäistavaramyymälöissä vuosien 2008-2011 lokakuiden välillä sekä arvioi samalla veromuutosten siirtymistä ruoan hintaan. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi elintarvikkeiden hintakehitystä ja hintatasoja Suomessa ja kansainvälisesti eri tilastotietojen avulla. Vuoden 2011 lokakuussa 73 tuotetta sisältänyt painotettu ruokakori maksoi noin 6 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin ja noin 4 prosenttia enemmän kuin vuoden 2008 lokakuussa. Elintarvikkeiden hintojen nousua Suomessa vauhditti erityisesti ruoan raaka-aineiden kallistuminen maailmanmarkkinoilla sekä makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien hintoihin vaikuttaneet valmisteveromuutokset. Lisäksi erityisesti useissa maitotaloustuotteissa hintoja nostivat kuluttajien kasvaneiden vaatimusten näkyminen tuotekehityksessä ja kulutustrendien muutokset. Tuotteittain tarkasteltuna 77 prosentissa (56 kpl) ruokakorin 73 tuotteesta keskimääräiset hinnat nousivat vuoden 2010 lokakuusta vuoden 2011 lokakuuhun ainakin jonkin verran. Hintojaan laskeneista tuotteista valtaosa kuului elintarvikkeiden raaka-aineiksi luokiteltaviin tuotteisiin. Lähinnä vihanneksilla, hedelmillä ja riisillä ostoskorinsa täyttävälle kuluttajalle saattoi koitua jopa säästöä, kun verrataan vuosien 2010 ja 2011 lokakuiden keskimääräisiä kuluttajahintoja. Edullisinta mahdollista ruokakoria tavoittelevan kuluttajan hiilijalanjälki olisi ollut suuri, sillä tuotteiden halvimmat ostospaikat vaihtelivat edellisvuoden tavoin Maarianhaminasta aina Rovaniemelle saakka. Halvimmillaan yhteensä 73 tuotetta sisältäneen painottamattoman ruokakorin sai vuoden 2011 lokakuussa hankittua noin 123 eurolla. Vastaavasti ruokakori, jonka kaikki tuotteet oli ostettu keskimääräisin hinnoin, maksoi 143 euroa. Tämän tutkimuksen ruokakoriin kuuluvissa tuotteissa näyttäisi, että kaupan omissa merkeissä hintojen laskut näkyvät lievempinä ja nousut vastaavasti voimakkaampina kuin elintarvikkeissa yleensä. Hintojen vaihteluvälit olivat brändituotteissa useimmiten suuremmat kuin kaupan omissa merkkituotteissa. Tuotteittain tarkasteltuna vihannesten ja maitotuotteiden hinnat vaihtelivat suhteellisesti eniten. Esimerkiksi perunan, kurkun, juuston ja jogurtin osalta kalleinta ostospaikkaa suosinut kuluttaja joutui maksamaan niistä kaksinkertaisen hinnan verrattuna kyseisten tuotteiden edullisimman ostospaikan löytäneeseen kuluttajaan. Palkansaajien ansiotaso on noussut Suomen EU-jäsenyyden aikana selvästi enemmän kuin elintarvikkeiden kuluttajahinnat. Kuluttajat ovat siten voineet siirtää osan aiemmin ruokaostoksiin käytetystä rahasta muihin kulutuskohteisiin.
  • Peltoniemi, Ari; Varjonen, Johanna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2011)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 131
    Elintarvikkeiden arvonlisävero aleni Suomessa vuoden 2009 lokakuussa 17 prosentista 12 prosenttiin ja nousi vuoden 2010 heinäkuussa 12 prosentista 13 prosenttiin. Tutkimus selvittää elintarvikkeiden hintojen kehitystä vuosien 2008-2010 lokakuiden välillä. Elintarvikkeiden hintakehitystä tutkittiin eri puolilta maata kootun hintaseuranta-aineiston sekä eri tilastotietojen avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan arvonlisäveron lisäksi myös muita elintarvikkeiden hintaan Suomessa vuonna 2010 vaikuttaneita tekijöitä koti- ja maailmanmarkkinoilta. Vuoden 2009 lokakuussa, heti arvolisäveron alennuksen jälkeen, elintarvikkeet olivat Suomessa keskimäärin 5,7 prosenttia edullisempia kuin kuukautta aiemmin. Vuoden 2010 lokakuussa elintarvikkeet olivat keskimäärin 3,4 prosenttia kalliimpia kuin vuotta aiemmin, joten vuosi arvonlisäveron alennuksen jälkeen 60 prosenttia arvonlisäveron hintoja alentavasta vaikutuksesta oli haihtunut. Elintarvikkeiden hintoja nosti paitsi heinäkuinen yleisen arvonlisäveron prosenttiyksikön nousu, varsinkin vuoden 2010 jälkimmäisellä vuosipuoliskolla toteutunut elintarvikkeiden raaka-aineiden hintojen voimakas nousu maailmanmarkkinoilla ja Suomessa. Elintarvikkeiden hintaerot eivät poikkea systemaattisesti maan eri osien välillä. Halvinta mahdollista ostoskoria keinoja kaihtamatta tavoitteleva kuluttaja joutuisi matkustamaan Suomea pitkin ja poikin, sillä halvimpien ja kalleimpien tuotteiden ostospaikat vaihtelevat hintaseurannan mukaan Maarianhaminasta aina Rovaniemelle saakka. Halvimmillaan yhteensä 63 tuotetta sisältäneen ostoskorin sai vuoden 2010 lokakuussa hankittua noin 99 eurolla, kun vastaavasti kalleimmasta mahdollisesta ostoskorista olisi joutunut maksamaan 144 euroa. Elintarvikkeiden jalostusasteella on vaikutusta tuotteiden hintakehitykseen. Vuoden 2010 lokakuussa raaka-aineiksi luokiteltavien elintarvikkeiden hinnat olivat keskimäärin noin 3 prosenttia ja puolivalmisteiden noin 2 prosenttia alhaisempia kuin vuoden 2008 lokakuussa. Valmisruoka oli sitä vastoin 4,4 prosenttia kalliimpaa kuin kaksi vuotta aiemmin. Tomaatin ja kurkun hinnassa oli suuria vaihteluja eri vuosien välillä, mutta hintaero kotimaisen ja ulkomaisen tuotteen välillä on pysynyt melko samansuuruisena. Ulkomaisella ja kotimaisella tomaatilla ja kurkulla on vakiintuneet hintamarginaalit markkinoiden hintatasosta riippumatta. Ulkomailta tuotu tomaatti ja kurkku säätelevät kesäsesongin ulkopuolella kotimaisten lajitovereiden kuluttajahintoja. Tutkimuksen mukaan elintarvikkeen pakkauskoon pienentäminen on toisinaan johtanut jopa tuotteen yksikköhinnan nousemiseen. Teollisuus on perustellut elintarvikkeiden pakkauskoon pienentämistä sekä pakkauslinjan että kulutustottumusten muutoksilla. Kuluttajan saattaa olla vaikea huomata pakkauskoon pienentämisestä aiheutuneita hintamuutoksia.
  • Aalto, Kristiina (Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Kuluttajatutkimuskeskus, 2018)
    Kuluttajatutkimuskeskus ; 2018:80
    Tämä raportti tarkastelee elintarvikkeiden määrällisiä kulutusmuutoksia kotitalouksien keskiarvokulutuksen perusteella. Se on jatkoa aikaisemmille Kuluttajatutkimuskeskuksen raporteille, joissa on käsitelty elintarvikkeiden kulutusmuutoksia kotitalouksissa vuoden 2012 Kulutustutkimuksen aineistolla (Aalto & Peltoniemi 2014) ja sitä ennen pidemmällä aikavälillä vuosina 1966–2006 (Viinisalo ym. 2008). Raportin aineistona on Tilastokeskuksen vuoden 2016 Kulutustutkimuksen elintarvikkeiden määräaineisto. Tarkastelussa keskitytään siihen, mitä elintarvikkeita ja millaisia määriä suomalaiset kotitaloudet hankkivat kotiin ja millaisia muutoksia hankinnoissa on tapahtunut. Lisäksi tarkastellaan eroja erilaisten kotitaloustyyppien välillä. Selvitys ja sen laskelmat on tehty Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksessa osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Ruokamarkkinoiden muuttuvat rakenteet ja kilpailun toimivuus -hanketta (2016–2019).
  • Aalto, Kristiina; Peltoniemi, Ari (Kuluttajatutkimuskeskus, 2014)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Tutkimuksia ja selvityksiä 10/2014
    Raportin tavoitteena on tuottaa päivitettyä tietoa kotiin hankittujen elintarvikkeiden määrällisistä ja laadullisista muutoksista vuodesta 2006 vuoteen 2012 sekä pitkän aikavälin muutoksesta vuodesta 1966. Tarkasteluun sisältyvät kotiin ostettujen sekä itse tuotettujen ja kerättyjen elintarvikkeiden määrät, mutta eivät kodin ulkopuolella ruokailu tai kotiin tilatut tai tuodut valmiit ateriat. Kulutusmäärät perustuvat Tilastokeskuksen kulutustutkimusaineistoon ja elintarvikekohtaiset määrätiedot tuotettiin jakamalla rahamenotiedot vastaavilla yksikköhinnoilla. Määrällistä kulutusta tarkastellaan kulutuksena henkilöä kohden sekä keskimäärin että erilaisissa kotitaloustyypeissä. Eniten vuosien 2006 ja 2012 välillä on kasvanut keksien, vohveleiden ja pikkuleipien kulutus. Niiden kulutuksen huima kasvu (175 %) selittynee osin vuoden 2011 alussa voimaan tulleesta makeisverosta ja sen korotuksesta vuoden 2012 alussa. Makeisten hintoja nostanut valmistevero ei koskenut keksejä, joten keksit olivat kuluttajille aiempaa houkuttelevimpia herkuttelutuotteita. Myös tuoreiden kasvisten ja marjojen kulutus on kasvanut selvästi (45 % ja 37 %). Kasvikset ja juurekset ovat todennäköisesti korvanneet perunaa, jonka kulutus supistui edelleen. Tuoreen lihan kokonaiskulutus väheni, mutta siipikarjanlihaa hankittiin 41 % enemmän kuin aiemmin ja se on syrjäyttänyt sianlihan suosituimpana lihalajina. Ruokamakkaran hankinta on vähentynyt, mutta edelleen sitä hankittiin keskimäärin enemmän kuin esimerkiksi siipikarjanlihaa. Maidon kulutus on vähentynyt, mutta jogurtin, viilin ja rahkan kulutusmäärät ovat kasvaneet reippaasti. Einesten kulutus on edelleen kasvanut, joskin aiempaa selvästi maltillisemmin. Kun valmiiden aterioiden ja aterian osien kokonaiskulutus kasvoi vuosien 1998 ja 2006 välillä yli 10 kiloa (23 %), niin 2006-2012 niiden kulutus kasvoi vain alle 2 kiloa henkilöä kohden (5 %). Pitkällä aikavälillä, vuodesta 1966 vuoteen 2012, kotitalouksien elintarvikehankinnoissa on nähtävissä selvä kehityslinja. Elintarvikkeiden kulutus on elintarviketuonnin kasvun ja jalostusasteen nousun myötä monipuolisempaa, mutta myös valmisruokiin painottuvampaa kuin aiemmin. Erilaisten kotitalouksien välillä elintarvikkeiden kulutuksessa on eroja, jotka viittaavat eroihin elämäntyyleissä. Esimerkiksi henkilöä kohden laskettuna erilaisia valmisruokia kuluu eniten yksin asuvien miesten talouksissa ja niiden kulutus näyttää kasvavan iän myötä. Yli 45-vuotiaat yksin asuvat miehet ovat mm. makkaroiden, marjakeittojen ja valmislaatikoiden suurkuluttajia. Niin ikään ruokaleipää, kahvileipää ja maitoa kuluu em. yksin asuvilla miehillä selvästi keskimääräistä enemmän. Alle 25-vuotiaat miehet puolestaan ostavat runsaasti valmispizzoja, mutta hankkivat muita valmis-ruokia ja raaka-aineita melko vähän. Niin ikään yli 25-vuotiaat yksin asuvat naiset käyttävät keskimääräistä enemmän eineksiä, mutta myös kasviksia ja marjoja. Keksien suurkuluttajia ovat 25-44-vuotiaat yksin asuvat naiset. Lapsiperheet puolestaan ovat muita enemmän vähentäneet valmisruokien kulutusta sekä lisänneet hedelmien ja tuoreiden kasvisten kulutusta. Elintarvikkeiden hankinnoissa tapahtuneet muutokset viimeksi kuluneiden kuuden vuoden aikana osoittavat, että muutokset ovat monilta osin terveellisen ruokavalion näkökulmasta oikean suuntaisia (vrt. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Esimerkiksi ravitsemussuositusten mukaisesti tuoreiden kasvisten ja pähkinöiden sekä kalojen kulutus on kasvanut. Sen sijaan lihan kokonaiskulutus ei ole vähentynyt, mutta yhä suurempi osa lihasta on suositusten mukaisesti siipikarjanlihaa. Niin ikään sokeripitoiset virvoitusjuomat ja valkoinen vilja on korvautunut terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Sitä vastoin voin ja rasvaisten maitotuotteiden kulutus ei ole viime vuosina muuttunut terveellisempään suuntaan.
  • Viinisalo, Mirja; Nikkilä, Marita; Varjonen, Johanna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 7/2008
    Raportti kuvaa kotiin hankittujen elintarvikkeiden määrissä tapahtuneita laadullisia ja määrällisiä muutoksia vuodesta 1966 vuoteen 2006. Elintarvikkeiden kulutusmääriä on tutkittu säännöllisesti kulutustutkimuksen yhteydessä vuoteen 1998 asti, jonka jälkeen Tilastokeskus luopui määrien tiedustelusta. Tässä raportissa esitetään kulutusmäärät vuodelta 2006 ja jatketaan tutkimusperinnettä uudella menetelmällä kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Kulutusmäärät perustuvat Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen aineistoon. Raportissa esitettyihin kulutusmääriin sisältyvät kaupasta kotiin ostettujen ja itse tuotettujen tai kerättyjen elintarvikkeiden määrät. Sen sijaan lukuihin ei sisälly kodin ulkopuolella ruokailu tai kotiin tilatut tai tuodut ateriat. Määrätiedot tuotettiin kulutustutkimuksen elintarvikekohtaisista rahamenotiedoista jakamalla ne vastaavilla yksikköhinnoilla. Laskennassa hyödynnettiin kuluttajahintaindeksin tuotekohtaisia hintatietoja ja kotitalouksien lähettämien kauppakuittien tietoja, jotka on tallennettu tietokantaan Tilastokeskuksessa. Elintarvikeryhmien kulutusmääriä on tarkasteltu kotitaloustyypeittäin ja ikäryhmittäin. Myös alueellisia ja sosioekonomisia kulutuseroja on tarkasteltu. Tulokset osoittavat selviä muutoksia kotiin hankittujen elintarvikkeiden määrissä vuodesta 1966 vuoteen 2006. Erot näkyvät sekä elintarvikeryhmien välillä että niiden sisällä. Maidon kulutus on vähentynyt puoleen eli noin 100 litralla, mutta sitä on korvannut kasvanut juuston ja jogurttien kulutuksen kasvu. Viljatuotteissa jauhojen ja hiutaleiden kulutus on vähentynyt 57 kilosta 15 kiloon. Se ei ole korvautunut leipähankinnoilla, joka on pysynyt noin 35 kilossa. Hedelmien kulutus on kaksinkertaistunut, perunan enemmän kuin puolittunut. Sokerin kulutus on vähentynyt kolmannekseen mutta virvoitusjuomien kulutus on kolminkertaistunut. Elintarvikkeet hankitaan myös kulutusvalmiimmassa muodossa kuin aiemmin. Säilykkeiden ja einesten hankintamäärät ovat kasvaneet tarkastelujaksona runsaasta 6 kilosta 29 kiloon. Raaka-aineiden hankinta kasvaa iän mukana niin viljatuotteissa, lihan ja kalan, kasvisten kuin hedelmien ja marjojen hankinnoissa. Kodin ulkopuoliseen ruokailuun käytettävät rahamenot vähenevät iän mukana. Pastaa nuorimmat hankkivat kaksi kertaa enemmän ja pitsaa lähes viisi kertaa enemmän kuin vanhin ikäryhmä. Pääkaupunkiseudun talouksiin ostetaan enemmän juustoa, kasvihuonevihanneksia, hedelmiä, kahvileipää, makaronia, pitsaa ja kivennäisvesiä kuin muualla asuvien talouksiin. Maitoa, perunaa, lenkkimakkaraa, vehnäjauhoja, sokeria ja ravintorasvoja pääkaupunkiseudun talouksiin puolestaan ostetaan muualla asuvia talouksia vähemmän. Itä-Suomessa asuviin talouksiin ostetaan eniten ruisleipää, karjalanpiirakoita ja piimää. Myös marjojen ja tuoreen kalan hankintamäärät olivat suurimmat Itä-Suomessa asuvien talouksissa. Siipikarjanlihaa kulutetaan eniten Etelä-Suomessa, riistaa ja poronlihaa Pohjois-Suomessa.
  • Unknown author (Helsingfors, 1894)