Browsing by Subject "elintavat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Pakkanen, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Johdanto Lihavuus on maailmanlaajuisesti merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Lihavuus on seurausta pitkäaikaisesta painon noususta. Jotta lihavuutta voidaan ehkäistä, on painon nousuun yhteydessä olevat tekijät tunnettava tarkasti. Elintavat ovat yksi merkittävimmistä painon nousuun yhteydessä olevista tekijöistä. Aamupalan syöminen on yhdistetty terveellisempiin elintapoihin kuten esimerkiksi runsaampaan kasvisten käyttöön. Aamupalan syöminen on myös yhdistetty pienempään painoon lukuisissa poikkileikkaustutkimuksissa. Suurin osa tutkimuksista on kuitenkin tehty lapsilla ja nuorilla ja aikuisilla tehtyä tutkimusta on vasta kovin vähän. Lisäksi aamupalan syömisen yhteydestä painoon pitkällä aikavälillä ei ole paljon tutkittua tietoa. Tavoitteet Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko aamupalan syöminen yhteydessä painon ja painoindeksin muutokseen 50-vuotiailla aikuisilla 10 vuoden seurantatutkimuksessa. Lisäksi tutkimuksella haluttiin selvittää aamupalan syömisen yleisyyttä ja sen muutosta sekä aamupalan syöjien ja aamupalaa syömättömien elintapojen eroja. Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineistona käytettiin Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimuksen yhteydessä kerättyä aineistoa. Ikihyvä Päijät-Häme on 10 vuoden seurantatutkimus, jossa selvitettiin ikääntyvien päijäthämäläisten terveyttä ja hyvinvointia. Tutkittavat poimittiin satunnaisesti väestörekisteristä kunnan, ikäryhmän ja sukupuolen mukaan vuonna 2001. Tutkimushenkilöt kutsuttiin osallistumaan terveystarkastukseen ja lisäksi he saivat kaksi kyselylomaketta, joita oli mahdollista täyttää joko kotona tai terveystarkastusten yhteydessä. Terveystarkastukset suoritettiin vuonna 2002 ja niiden yhteydessä tutkittavilta mitattiin pituus ja paino. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimuksen yhteydessä kerättyjä tietoja elintavoista eli liikkumisesta, tupakoimisesta, kasvisten, hedelmien ja marjojen käytöstä, ruoanvalmistusrasvan käytöstä, leivänpäällysrasvan käytöstä ja maidon ja piimän käytöstä sekä tietoa mitatuista painosta ja pituudesta sekä painon ja pituuden avulla lasketusta painoindeksistä. Tilastolliset analyysit suoritettiin käyttämällä ristiintaulukointia, logistista regressioanalyysia sekä toistettujen mittausten varianssianalyysia. Tulokset Tutkittavien paino ja painoindeksi nousivat 10 vuoden seurannan aikana. Aamupalan syöminen ei kuitenkaan ollut yhteydessä painon tai painoindeksin nousuun. Aamupalan syöminen oli hyvin yleistä tutkittavilla. Tutkimuksen alussa noin 90 % tutkittavista söi aamupalan. Aamupalan syöminen yleistyi 10 vuoden aikana siten, että tutkimuksen lopussa aamupalan söi 95 % tutkittavista. Naiset söivät aamupalan miehiä useammin sekä tutkimuksen alussa että lopussa. Aamupalaa syövien ja aamupalaa syömättömien elintavat erosivat jonkin verran toisistaan molempina vuosina. Selkeimmin elintapojen ero näkyi tupakoinnissa siten, että aamupalaa syövät tupakoivat selvästi harvemmin verrattuna aamupalaa syömättömiin. Aamupalan syöjät käyttivät myös kolme kertaa todennäköisemmin kasviksia päivittäin verrattuna aamupalaa syömättömiin. Ero oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä vain tutkimuksen alussa. Aamupalaa syövien havaittiin käyttävän useammin rasvatonta maitoa ja piimää tutkimuksen alussa. Aamupalan syöjät myös liikkuivat useammin verrattuna aamupalaa syömättömiin tutkimuksen lopussa. Johtopäätökset Kaikkien tutkittavien paino ja painoindeksi nousivat tutkimuksen aikana. Aamupalan syömisen ei todettu olevan yhteydessä painon tai painoindeksin muutokseen 10 vuoden seurannan aikana. Muutamissa aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu yhteys aamupalan syömisen ja vähäisemmän painon nousun välillä. Tämä tutkimus ei kuitenkaan tue olettamaa, että aamupalan syömien olisi yhteydessä vähäisempään painon nousuun. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, sillä tähän mennessä aikuisilla tehtyä tutkimusta on hyvin vähän.
  • Korpimäki, Satu (Helsingfors universitet, 2016)
    Diabetes first time detected during pregnancy is called gestational diabetes (GDM). Diagnostic criteria for gestational diabetes differ from those of diabetes outside of pregnancy. In the year 2014 16 % of Finnish pregnant women had abnormal OGTT (oral glucose tolerance test) result. OGTT is the standard method for diagnosing GDM. GDM prevalence is increasing and it is mainly accounted for increasing body mass index among pregnant women. GDM predisposes both mother and child for perinatanal complications as well as health problems in their later life. In Finland GDM is diagnosed during early pregnancy or in general at the turn of the second and third trimester. There is no worldwide consensus of the justification of the early GDM diagnosis. Little is known about the patients with early GDM. The main goal of my master´s thesis was to describe lifestyle (nutrition and physical activity) and health of the early (pregnancy week 8−12) GDM study subjects and to compare these to other study subjects´ lifestyle and health. In addition the study examined which factors were accounted for the early GDM. The data of the master´s thesis came from the NELLI intervention study (Neuvonta, elintavat ja liikunta neuvolassa) which covered years 2007–10. The inclusion criteria of the study were factors known to increase the risk of GDM. The exclusion criteria included for example abnormal OGTT result during early pregnancy. Study subjects´ nutrition and leisure time physical activity (valid surveys) and health (anthropometric measures, blood pressure, blood tests) were followed during pregnancy. One year after delivery follow-up study was carried out. Master´s thesis data consisted of the records of the study subjects participating in the NELLI intervention study and subjects excluded from the study due to the abnormal early pregnancy OGTT. Data relative to early GDM subjects existed only for before bregnancy (lifestyle) or early pregnancy (health) and one year after delivery (lifestyle, health). In these time points variables representing early GDM and NELLI study subjects´ lifestyle and health were compared. Statistical methods used were Pearson´s chi-square test, Fisher´s exact test, independent samples T-test and Mann-Whitney U test, linear regression analysis, ordinal logistic regression analysis and logistic regression analysis. The factors accounting for risk of early GDM were increasing body mass index before pregnancy, age of at least 35 years before pregnancy and GDM or macrosomic newborn during previous pregnancies. High-density lipoprotein concentration of early GDM subjects during early pregnancy was lower than that of other study subjects. In addition total fat contributed more of the daily energy intake (E%) and low-fat dairy products and cheeses smaller portion of the diet before pregnancy of early GDM subjects than of other study subjects. Furthermore the nutritional goals (≥ 4/5) were fulfilled less frequently before pregnancy in the diet of early GDM subjects than in the diet of other study subjects. The group of early GDM subjects participating in the follow-up study was assorted hence the results of follow-up study have to consider cautiously. Mainly the same factors which are known to increase GDM risk at the turn of the second and third trimester accounted also for the risk of early GDM. Weight management before pregnancy seems to be the most important way to reduce the risk of early GDM. Some signals were also be noticed according to which early GDM subjects´ lifestyle and health markers differed unfavourably from those of other study subjects. In conclusion strong attention should be paid to counseling on lifestyle factors and follow-up of the health of early GDM patients both during pregnancy and thereafter.
  • Haukkala, Ari (2002)
    The aim of this study was to examine how depressive symptoms and cynical hostility are related to socioeconomic status (SES), smoking cessation, obesity. In spring 1992, randomly selected subjects (N=3404) aged 25 to 64, from four areas in Finland participated in a survey. Smokers from the annual Finnish health behavior surveys between 1989 and 1994 were used as another data source (N=4483). Hostility and depression have been proposed as mediators between SES and poor health. It was found that cynical hostility was less prevalent among respondents in higher SES groups but that expression of anger was reported more often among higher SES groups. Divergent results with regard to socioeconomic status require more accurate hostility concepts. SES differences in smoking prevalence is a major cause for SES differences in health. No significant differences in motivation to quit smoking between smokers in different SES groups was found in this study. However, smokers in higher SES groups were more likely to believe that they were able to quit smoking. Negative emotions such as depression and anger play an important role in addiction to smoking. Here, a cognitive aspect of depression was also related to smoking cessation. Smokers of both genders with elevated depressive symptoms had lowered self-efficacy in smoking cessation but depressed female smokers were more willing to quit smoking than other female smokers. Cynical distrust was related to lower self-efficacy in cessation. In relation to weight, depressive symptoms had moderate association with obesity and central obesity. Higher cynical distrust scores were related to higher BMI except among well-educated females. However, cynical distrust scores were not related to weight gain or loss, but depressive symptoms predicted both weight gain and loss. Increasing SES differences in smoking and obesity are important issues in public health. Psychosocial factors, such as depression and hostility, are not easy targets for the diminishment of SES differences in obesity and smoking. However, knowledge about these psychosocial factors contributes to our understanding about how to change health related behaviors. Furthermore, by examining SES differences in psychosocial factors we can increase our understanding of how psychosocial environments can influence health.
  • Palosuo, Hannele (2003)
    Työssä vertailtiin 18-64-vuotiaitten moskovalaisten(n=545) ja suomenkielisten helsinkiläisten (n=824) terveyttä, elintapoja ja asenteita. Aineisto kerättiin postikyselynä Neuvostoliiton hajoamisvuonna 1991. Helsingissä vastausprosentti oli 71, mutta Moskovassa 29 osin poikkeuksellisen keruuajankohdan vuoksi. Aineistojen sukupuoli-, ikä- ja siviilisäätyjakaumat vastasivat perusväestön jakaumia, mutta Moskovassa korkeastikoulutetut olivat yliedustettuina. Väitöskirja koostuu perusraportista, kolmesta artikkelista ja yhteenvedosta. Moskovalaiset asuivat ahtaammin kuin helsinkiläiset ja heidän perheissään oli useammin kolme sukupolvea ja muita sukulaisia. Moskovalaisten heikompi kokonaishyvinvointi näkyi yleisempänä tyytymättömyytenä ja vieraantuneisuutena. Heille oli myös kertynyt enemmän rasittavia elämänmuutoksia edellisten viiden vuoden aikana ja he kokivat työnsä useammin rasittavaksi ja terveydelle haitalliseksi kuin helsinkiläiset. Helsinkiläisten koettu terveys oli merkitsevästi parempi. Huonoin terveys oli moskovalaisilla naisilla. Terveydentila oli selkeimmin yhteydessä sosiaaliseen asemaan Helsingin naisilla ja heikoimmin Moskovan naisilla. Moskovalaisten kunto oli huonompi ja he harrastivat huomattavasti vähemmän liikuntaa kuin helsinkiläiset. Moskovassa miehet tupakoivat yleisemmin, mutta naiset harvemmin kuin Helsingissä. Miesten ja naisten erot terveydessä ja terveyskäyttäytymisessä olivat yleensä suurempia Moskovassa kuin Helsingissä. Terveellinen elämäntyyli (ei tupakointia eikä runsasta humalajuontia, terveellinen ruokavalio ja liikuntaa) oli Helsingin miehistä 29%:lla ja naisista 39%:lla, mutta Moskovassa 7%:lla miehistä ja 6%:lla naisista. Moskovalaisten terveyskäyttäytymistä rajoittivat monet materiaaliset tekijät. He uskoivat vähemmän omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa terveyteensä ja olivat useammin fatalistisia ja onneen uskovia kuin helsinkiläiset, jotka luottivat useammin mm. kykyihin, luonteenlujuuteen ja koulutukseen elämässä menestymisen ehtoina. Vieraantuneisuus liittyi selkeämmin epäterveellisiin elintapoihin Helsingissä, varsinkin miehillä. Terveyttä arvostivat eniten helsinkiläisnaiset, mutta se oli myös moskovalaisten tärkeimpiä arvoalueita. Moskovalaiset painottivat kuitenkin enemmän perheen, elintason ja uskonnon merkitystä kuin helsinkiläiset, joille taas hedonistiset ja individualistiset arvot olivat tärkeämpiä (itsensätoteuttaminen, mielenrauha, elämästä nauttiminen). Tuloksia tarkasteltiin hyvinvointitutkimuksen ja elämäntyylitutkimuksen viitekehyksissä. Vertailututkimuksen metodologisia ongelmia selvitettiin erikseen erityisesti mittauksen identtisyyden ja ekvivalenssin näkökulmasta. Tuloksia suhteutettiin myös terveydentilan muutoksiin Venäjällä ja Suomessa 1950-luvulta 2000-luvun taitteeseen erityisesti kuolleisuus- ja elinaikatietojen valossa. Venäjän kansanterveydessä tapahtui epäsuotuisa käänne 1960-luvun puolivälissä, jolloin Venäjän ja Suomen elinajanodotteet olivat jokseenkin samat. 1990-luvulla Venäjän kansanterveys huononi jyrkästi, kun Suomen terveysindikaattorit kehittyivät melko tasaisesti parempaan suuntaan. Venäjän terveyskriisin selityksiksi tarjotaan yleisimmin elämäntyylin epäterveellisyyttä, psykososiaalista stressiä ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvua, joita myös selviteltiin Moskovan ja Helsingin aineistoissa vuodelta 1991.
  • Ruotsalainen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Nuoruus on ajanjakso, jolloin yksilö muodostaa terveyskäyttäytymisellään pohjaa aikuisuuden terveydelle ja hyvinvoinnille. Nuorten elintapoihin vaikuttavat monet tekijät kuten sosioekonominen asema lapsuudessa ja nuoruudessa. Elintavat ovat keskenään yhteydessä ja vuorovaikutuksessa usein eri tavoin. Nuorten elintavat ovat yhteydessä myös heidän koulutukseensa ja työmarkkina-asemaansa aikuisuudessa. Toisaalta myös sosioekonominen asema vaikuttaa aikuisuuden koulutukseen ja työmarkkina-asemaan. Elintapoja voidaan tarkastella yhdessä, muodostaen niistä tilastollisin menetelmin profiileita. Tutkimustietoa on niukasti nuorten elintapaprofiilien yhteydestä aikuisuuden sosioekonomiseen asemaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia pohjoissuomalaisten nuorten sosioekonomisen aseman ja nuoruuden aikaisten elintapaprofiileiden välisiä yhteyksiä nuorten koulutukseen ja työmarkkina-asemaan myöhemmin aikuisuudessa. Tutkimus on pitkittäistutkimus, jonka aineistona on Pohjois-Suomen syntymäkohortin 1986 nuoret ja heidän vanhempansa. Kyselyaineisto on kerätty vuosina 1986 ja 2001, ja rekisteriaineistot nuorten koulutuksen ja työmarkkina-aseman osalta ovat vuosilta 2017 ja 2018. Koko syntymäkohortin aineisto käsittää 9479 lasta, ja tämän tutkimuksen aineisto koostuu 4303 nuoresta ja heidän vanhemmistaan. Aineisto analysoitiin tilastollisin perus- ja monimuuttujamenetelmin poikien ja tyttöjen osalta erikseen. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että vanhempien sosioekonominen asema on yhteydessä nuorten elintapaprofiileihin. Lisäksi nuorten elintapaprofiilit ovat yhteydessä heidän koulutukseensa ja työmarkkina-asemaan aikuisuudessa. Apu- tai sekatyöntekijä vanhempien nuoret kuuluvat useimmin epäterveelliseen elintapaprofiiliin kuin korkeammassa työmarkkina-asemassa olevien vanhempien nuoret (pojat OR 2,06: lv 95 % 1,17–3,65, tytöt OR 1,85: lv 95 % 1,07–3,18). Tytöillä myös vanhempien peruskouluasteen koulutus oli yhteydessä epäterveelliseen elintapaprofiiliin verrattua korkeakoulutettujen vanhempien nuoriin (OR 1,80: lv 95 % 1,20–2,70). Nuoruudessa epäterveellinen elintapaprofiili oli yhteydessä peruskouluasteen tutkintoon aikuisuudessa (pojat OR 2,98: lv 95 % 1,97–4,51, tytöt OR 2,91; lv 95 % 1,63–32,48), silloinkin kun vanhempien koulutus ja terveydentila huomioitiin malleissa. Tytöillä epäterveellinen elintapaprofiili oli voimakkaimmin yhteydessä työntekijä työmarkkina-asemaan aikuisuudessa (OR 2,25; lv 95 % 1,53–3,30) ja pojilla työmarkkinoiden ulkopuoliseen työmarkkina-asemaan (OR 2,67; lv 95 % 1,78–3,97). Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että elintavoilla sekä myös vanhempien sosioekonomisella asemalla on merkittävä vaikutus myöhempään sosioekonomiseen asemaan. On tärkeää pyrkiä mahdollisimman kattavasti ja tasa-arvoisesti edistämään jokaisen nuorten mahdollisuuksia terveellisiin elintapoihin, sekä tukea perheiden mahdollisuuksia kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
  • Stubbe, Jennifer (2000)
    Tutkimuksessa tarkastellaan liikunnan ja muun terveyskäyttäytymisen välisiä suhteita. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään terveellisen elämäntyylin käsitettä, johon sisältyvät elämisen mahdollisuudet ja valinnat. Elämisen valinnoiksi käsitetään liikunnan harrastaminen, ruokavalio, tupakointi ja alkoholin käyttö. Elämisen mahdollisuuksiksi sen sijaan luetaan sukupuoli, ikä, koulutus, siviilisääty ja asuinalue. Tutkimusongelma on elävätkö paljon liikuntaa harrastavat terveellisemmin kuin liikkumattomat eli syövät terveellisemmin, eivät tupakoi ja käyttävät vähän alkoholia. Tutkimusaineisto on Kansanterveyslaitoksen kevään 1997 aikana toteuttama FINRISKI –97 -terveystutkimus. Tutkimuksen kohteena on 25–64 –vuotias väestö. Lopullinen aineisto koostui 6913 vastaajasta. Taustamuuttujina tutkimuksessa olivat sukupuoli, ikä, koulutus, siviilisääty ja asuinalue. Sukupuoli oli näistä siinä suhteessa erityisasemassa, että kaikki analyysit tehtiin erikseen miehille ja naisille. Aineistoa analysoitiin monimuuttujamenetelmillä. Eri ruoka-aineita koskevien kysymyksien ryhmittelemiseksi ja ulottuvuuksien löytämiseksi käytettiin faktorianalyysiä. Ruokavalion ulottuvuuksien kuvaamiseen valittiin menetelmäksi pääkomponenttianalyysi. Liikunnan ja ruokavalion sekä liikunnan ja alkoholin käytön välisten suhteiden tarkasteluun käytettiin yleistä lineaarista mallia. Liikunnan ja tupakoinnin välisiä suhteita analysoitiin logistisella regressiolla. Tarkasteltaessa tuloksia voidaan terveellisen elämäntyylin todeta olevan yhteydessä sekä elämisen valintoihin että mahdollisuuksiin. Liikuntaharrastus ennusti ainakin jossain määrin terveellistä elämäntyyliä. Aineistossa oli nähtävissä liikunnan harrastamisen yhteys terveellisesti syömiseen ja tupakointiin. Alkoholin käyttöön liikuntaharrastus ei ollut yhteydessä. Mielenkiintoinen havainto oli, että päivittäin ja 2-3 kertaa viikossa liikkuvat eivät eronneet toisistaan terveellisen ruokavalion ja tupakoinnin suhteen. Näiden elintapojen kannalta ei siis ollut merkityksellistä liikkuiko tutkittava päivittäin vai 2-3 kertaa viikossa. Vasta tätä vähäisempi liikunta ennusti vähemmän terveellistä ruokavaliota ja tupakoinnin todennäköisyyden kasvamista. Sukupuolten erot terveyskäyttäytymisessä olivat selkeitä. Miehiin verrattuna naiset söivät terveellisemmin, tupakoivat vähemmän ja joivat vähemmän alkoholia. Naisilla liikunnan harrastaminen oli voimakkaammin yhteydessä terveelliseen ruokavalioon kuin miehillä. Tupakoinnin suhteen tilanne oli päinvastainen. Miehillä vähäinen liikkuminen ennusti tupakointia voimakkaammin kuin naisilla.
  • Kytö, Hannu; Väliniemi, Jenni (Kuluttajatutkimuskeskus, 2009)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 3/2009
    "Pääkaupunkiseudun muuttovirrat muutoksessa" -tutkimuksessa selvitetään pääkaupunkiseudun muuttovirtoja, niiden rakenteita ja muuttovirtoihin vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelun kohteena ovat muuttovirrat, jotka kohdistuvat muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle, tapahtuvat pääkaupunkiseudun sisällä tai suuntautuvat sieltä kehyskuntiin. Tavoitteena on löytää muuttopäätöksiin vaikuttavia syitä sekä jäsentää erilaisia muuttoihin liittyviä kuluttajatyyppejä. Muuttojen suuntautumista, motiiveja ja taustaa kartoittaneeseen postikyselyyn vastasi syksyllä 2008 yli 1 300 (25-60-vuotiaita) vastaajaa. Tutkimusaineistoja kerättiin myös muuttaneille tehdyillä teemahaastatteluilla. Pääkaupunkiseudulta ympäristökuntiin suuntautuvassa muuttoliikkeessä tapahtui vuoden 2008 aikana selvä muutos. Vielä vuonna 2007 pääkaupunkiseutu menetti ympäristökuntiin noin 4 600 asukasta enemmän kuin sai niistä. Vuonna 2008 nettomuuttotappio oli enää noin 3 200 henkilöä. Talouden taantuma selittää osan pääkaupunkiseudun muuttovirtojen vaihtelusta, mutta muutokset saattavat heijastella myös asumiseen liittyviä arvoja ja ympäristötietoisuuden lisääntymistä. Mieluisan asunnon löytäminen oli tärkeimpiä uuden asuinkunnan valintaan vaikuttaneita tekijöitä. Työhön, asuinympäristöön sekä palveluihin liittyvät tekijät vetivät muuttajia muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle. Tulomuuttajat ja pääkaupunkiseudun sisällä muuttaneet arvostivat kaupunkimaista asuinympäristöä ja tapahtumarikasta elämää. Kehyskuntien vetovoima perustui asuntojen edullisempiin hintoihin ja pientaloasumiseen. Lähes puolet vastaajista piti niiden vaikutusta muuttoon melko tai erittäin suurena. Pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin muuttaneet arvostivat myös asunnon ominaisuuksia sekä asuinympäristön viihtyisyyttä, rauhallisuutta ja turvallisuutta. Muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle muuttaneiden keskimääräinen työmatka lyheni, kun taas pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin muuttaneiden työmatkat pitenivät keskimäärin 10-30 kilometriä. Pääkaupunkiseudun sisäisessä muutossa työmatkojen pituus pysyi ennallaan. Ympäristökuntiin muuttaneista vastaajista 60 prosentilla työmatkaan käytetty aika lisääntyi ja lähes 70 prosenttia kulki työmatkansa henkilöautolla. Kehyskuntiin muuttaneet kokivat liikkumismahdollisuutensa huomattavasti huonommiksi kuin pääkaupunkiseudun sisällä tai pääkaupunkiseudulla muuttaneet. Noin puolet pääkaupunkiseudulla muuttaneista ja kaksi kolmesta ympäristökuntiin muuttaneista ei olisi todennäköisesti muuttanut nykyiselle asuinalueelleen, jos asuntojen hintataso pääkaupunkiseudulla olisi ollut alhaisempi. Pääkaupunkiseudun sisällä muuttaneista vain viidennes harkitsi muuttoa myös ympäristökuntiin. Monipuolisempi asuntotarjonta sekä viihtyisämpi tai turvallisempi asuinympäristö olisivat vaikuttaneet noin joka toisen pääkaupunkiseudulla ja pääkaupunkiseudulta ympäristökuntiin muuttaneen kotitalouden muuttopäätökseen. Kunnan veroprosentilla, eläkkeelle siirtymisellä tai ekologisella elämäntavalla ei ollut juurikaan vaikutusta asuinkunnan valintaan. Suurin osa kehyskuntiin muuttaneista käytti ravintola- ja kulttuuripalveluja muualla kuin asuinkunnassaan ja osti kestokulutustavarat ja vaatteet naapurikunnista. Noin neljännes kehyskuntiin muuttaneista käytti myös terveys-, urheilu- ja liikuntapalveluja asuinkuntansa ulkopuolella. Muuton seurauksena kulutusmenot kasvoivat riippumatta siitä, minne muutettiin. Noin viidennes pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin muuttaneista uskoo asuvansa pääkaupunkiseudulla jälleen viiden vuoden kuluttua. Pääkaupunkiseudulla tai -seudulle muuttaneista yli puolet arvioi asuvansa viiden vuoden kuluttua omakoti- tai rivitalossa, joka viides nykyisessä asuinkunnassaan ja joka toinen muualla pääkaupunkiseudulla. Muuttovirtojen ohjaileminen edellyttäisi kunnilta valmiuksia sujuvaan asuntotuotantoon ja kaavoitukseen. Pääkaupunkiseudulla omakotitaloasumisen lisäksi kohtuuhintaisen pienkerrostalo- ja rivitalotuotannon lisääminen ja ns. matalarakentamisen suosiminen vähentäisi lapsiperheiden muuttoa kehyskuntiin. Uusien asuntojen tulisi olla myös helpommin muunneltavissa asukkaiden muuttuvien tarpeiden mukaan.
  • Lehterä, Sara (Helsingin yliopisto, 2017)
    Johdanto: Yleisimmät syyt kroonisten tautien syntyyn ja kuolleisuuteen teollisuusmaissa liittyvät elintapoihin, kuten tupakointiin, liikkumattomuuteen ja epäterveelliseen ruokavalioon. Tutkimuksin on todettu, että ihmisillä on tapana noudattaa jotakin ruokavaliotyyliä. Ruokavaliotyyli on ruokavalion kokonaisuus, johon kuuluu erilaisia ruoka-aineita eri suhteissa. Kulttuurin ja sosioekonomisen aseman lisäksi tietynlaiseen ruokavalioon voidaan yhdistää tietynlaisia elintapoja. Epäterveellisillä elintavoilla on taipumus klusteroitua, jolloin riski sairastua elintapasairauksiin moninkertaistuu. Tavoitteet: Tavoitteena oli selvittää, millaisia ruokavaliotyylejä suomalaisilta 20-34-vuotiailta miehiltä löytyy ja voidaanko näihin ruokavaliotyyleihin yhdistää elintapatekijöitä. Lisäksi haluttiin selvittää, voisiko ruokavalio ennustaa muita elintapatekijöitä. Vastaavanlaisella suomalaisella ryhmällä vastaavaa ei ole ennen tutkittu näin monella elintapamuuttujalla. Tämä mahdollistaisi mahdollisten riskiryhmien tunnistamisen ajoissa. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksessa käytettiin Puolustusvoimien ”Reserviläisten toimintakyky vuonna 2015” tutkimuksen aineistoa, josta otettiin mukaan koulutus, tupakointi, vapaa-ajan fyysinen aktiivisuuden määrä, istumiseen käytetty aika, syömistottumukset, alkoholin käyttö, unen määrä sekä koettu stressi. Tutkimukseen otettiin mukaan vain miehet (n=777). Ruokavaliomallit selvitettiin FFQ kyselyiden avulla klusterianalyysillä, joka sopi parhaiten luokiteltujen muuttujien kanssa. Tämän jälkeen saadut ruokavalioklusterit (3 kpl) ristiintaulukoitiin uudelleen luokiteltujen elintapamuuttujien kanssa. Tilastollisiin analyyseihin käytettiin IBM SPSS 24.0 -ohjelmaa. Tulokset: Ruokavalioklustereita saatiin aineistosta kolme, jotka olivat ”yksipuolinen”, ”terveellinen” sekä ”rasvainen ja makea”. Selvimmät erot klusterien välillä näkyivät vihannesten, marjojen ja hedelmien käytössä, mutta myös mm. virvoitusjuomien, kanan, riisin/pastan ja puuron/murojen käytössä. Terveelliseen klusteriin kuuluvat olivat merkitsevästi korkeammin koulutettuja (p<0,001), vähiten tupakoivia (p<0,001) ja eniten vapaa-ajan liikuntaa harrastavia (p<0,001). Yksipuoliseen klusteriin kuuluvista taas löytyi selvästi eniten tupakoitsijoita (p<0,001) sekä vähiten vapaa-ajan liikuntaa harrastavia. Yksipuoliseen klusteriin kuuluvat saattavat myös nukkua vähemmän (p<0,008) ja käyttää enemmän alkoholia kerralla (p<0,001), kuin kahteen muuhun ruokavalioklusteriin kuuluvat henkilöt. Koetun stressin ja istumisen määrän suhteen klustereiden välillä ei ollut merkitseviä eroja. Yhteyksien merkitsevyydet säilyivät myös koulutuksen vakioinnin jälkeen. Johtopäätökset: Suomalaiset nuoret miehet noudattavat tietynlaisia ruokavaliotyylejä, joista voidaan tunnistaa terveellisempiä ja epäterveellisempiä. Selkeimmät erot tulevat kasvisten ja hedelmien käytössä, sekä yleisesti ruokavalion monipuolisuudesta. Yksipuolisemmin syövillä on myös todennäköisemmin muita epäterveellisiä elintapoja, kuten tupakointia ja liikkumattomuutta. Näitä yksilöitä olisi hyvä pyrkiä tunnistamaan ja pohtia, miten voitaisiin vaikuttaa heidän valintoihinsa ja käyttäytymiseensä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että ruokavalio voi ennustaa muita elintapoja.