Browsing by Subject "elohopea"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Verta, Matti; Rekolainen, Seppo; Kinnunen, Kari (Vesihallitus. National Board of Waters, 1986)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 65, 44-58
    Kohonneiden elohopeapitoisuuksien syyt Suomen tekoaltaissa
  • Miettinen, Veijo; Hattula, Marja-Liisa (Vesihallitus, 1979)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 30, 46-50
    Tiivistelmä: Kloorattujen hiilivetyjen ja elohopean esiintymisestä eläinplanktonissa Suomen rannikkovesissä.
  • Moisio, Pirita Kukka-Anneli (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tavoitteena on vuosien 1968 – 1971 välille sijoittuvan tapaustutkimuksen kautta selvittää, miten ympäristöongelmien kentän eri toimijat hahmottivat ihmisen ja luonnon välisen suhteen. Tutkielmassa perehdytään siihen, kumman hyvinvointia pidettiin tärkeämpänä, ihmisen vai luonnon. Työn keskeinen tarkoitus on analysoida, kuinka selkeästi ympäristöongelmat hahmotettiin abstraktimmalla, käsitteellisellä tasolla. Ajattelivatko eri toimijat nimenomaan ympäristönsuojelua vai olivatko he huolestuneita ihmisen elinympäristön saastumisesta? Tapaustutkimuksen tarkkana kohteena on Suomessa 1960-luvun lopulla käynnistynyt elohopeakeskustelu, jossa arvioitiin ja kiisteltiin selluloosa-, paperi- ja klooriteollisuuden jätevesipäästöjen sisältämän elohopean vaikutuksesta vesistöjen ravintoketjuihin. Käydyn keskustelun keskeisiä osapuolia olivat Suomen luonnonsuojeluyhdistys ja sen puheenjohtaja Pekka Nuorteva, Lääkintöhallitus sekä yksittäiset kotimaiset ja kansainväliset asiantuntijat. Tärkeimpänä aineistona tutkielmassa toimii Sirkka-Liisa ja Pekka Nuortevan Kansallisarkistolle luovuttama elohopeakokoelma, jonka sisältämästä laajasta aineistosta keskeisimmäksi aineistokorpukseksi on valittu eri toimijoiden lähettämiä kirjeitä ja sanomalehtiaineistoa. Tätä perusaineistoa on tuettu yksittäisillä Lääkintöhallituksen arkistoista löytyneillä kirjeillä. Tutkielman analyysivaihe etenee Lääkintöhallituksen ympärillä käydystä keskustelusta kohti asiantuntijoiden ja luonnonsuojelijoiden välistä keskustelua ja näihin toimijaryhmiin liittyvää uutisointia. Työn keskeisimpinä teoreettisena lähtökohtana toimii diskurssianalyysi. Diskurssin käsitteen avulla perehdytään niihin todellisuuden tuottamisen ja ymmärtämisen tapoihin, joiden kautta käsitykset ihmisen ja luonnon välisestä arvojärjestyksestä syntyivät. Diskurssianalyysin käsitteistöä, ja sitä tukevien metodien käsitteistöä on hyödynnetty tutkielmassa ennen kaikkea aineiston analyysissa. Lisäksi tutkielmassa käytetään toimijaverkkoteoriaa, jonka avulla varmistetaan se, että analyysi huomioi sosiaalisen todellisuuden, eli luonnon omien prosessien, vaikutuksen eri ajatusmalleihin. Työn aineisto- ja aikarajauksen tukena on hyödynnetty tapaustutkimuksen ajatusmalleja tapauksen teoreettisesta luonteesta ja tutkijan tapauksen suhteen suorittamasta valinnasta. Keskeinen havainto tutkielmassa on, että aikalaiskeskustelua hallitsi huoli ihmisen terveydestä. Terveysdiskurssi painottui läpi koko tutkimusajanjakson. Erityisesti terveysdiskurssi nousi esiin Lääkintöhallituksen ympärillä käydyssä uutisoinnissa ja kirjeenvaihdossa. Toinen vahvasti esiin noussut diskurssi oli tiede- ja asiantuntijadiskurssi. Keskustelun osapuolet pyrkivät jatkuvasti heikentämään toistensa asiantuntija-asemaa ja korostamaan omaa asiantuntijuuttaan. Lisäksi suomalaista asiantuntijuutta peilattiin vahvasti kansainväliseen asiantuntijuuteen, jolle eri toimijat antoivat suurta arvoa. Sen sijaan luontodiskurssin osuus analysoidussa aineistossa oli vähäinen. Tutkielman keskeinen johtopäätös on se, että elohopeakeskustelussa oli aikalaistoimijoiden perspektiivistä katsottuna kyse ennen kaikkea ihmisen elinympäristöön kohdistuvasta uhasta, ei yleisesti biodiversiteettiä uhkaavasta vaarasta. Ympäristöongelmaan kiinnitettiin huomiota nimenomaan ihmisen hyvinvoinnin vuoksi, ja luonnontilasta huolestuneet luonnonsuojelijatkin vetosivat ihmisen terveyteen kohdistuvaan uhkaan saadakseen yleisen mielipiteen puolelleen.
  • Soveri, Jouko; Soveri, Marja-Riitta (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 95
    Engl. summary: On the influence of air pollution on soil and groundwater in the Tampere and Kuusankoski regions
  • Janatuinen, Jorma (University of Helsinki, 1988)
  • Alhonen, Pentti; Miettinen, Veijo; Häsänen, Erkki (Vesihallitus, 1973)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 7
    Seloste: Pohjan elohopeapitoisuus eräillä likaantuneilla vesialueilla
  • Verta, Matti (National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1990)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 6
    Yhteenveto: Elohopea Suomen metsäjärvissä ja tekoaltaissa: ihmisen vaikutus kuormitukseen ja pitoisuuksiin kaloissa.
  • Rekolainen, Seppo; Verta, Matti; Järvinen, Olli (Vesihallitus. National Board of Waters, 1986)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 65, 3-10
    Sadeveden ja lumen elohopeapitoisuus Suomessa 1983—1984
  • Surma-Aho, Kari; Paasivirta, Jaakko; Rekolainen, Seppo; Verta, Matti (Vesihallitus. National Board of Waters, 1986)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 65, 59-71
    Orgaaninen ja epäorgaaninen elohopea eräiden Suomen järvien ja tekoaltaiden ravintoketjuissa
  • Pylkkänen, Noora (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä kirjallisuuskatsaus keskittyy kuvaamaan raskasmetalleille altistumista ja niiden toksisuutta väestötasolla. Raskasmetalleista on tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitelty Suomessa merkittävimmät raskasmetallit – arseeni (orgaaninen ja epäorgaaninen), elohopea, kadmium, lyijy, nikkeli ja orgaaniset tinayhdisteet. Raskasmetallien toksisuutta on tutkittu laajasti ja eläinkokeista on saatu arvioitua toksisia annoksia erilaisille elimellisille vaikutuksille. Myös monen raskasmetallin akuutista toksisuudesta suurella annoksella on hyvin tietoa saatavilla. Laajoja epidemiologisia tutkimuksia, jotka käsittelevät kroonista matala-asteista altistusta, on kuitenkin toistaiseksi vielä vähän. EU-tasolla lainsäädäntö määrittelee raja-arvoja joillekin raskasmetalleille tietyissäelintarvikkeissa, joissa raskasmetallien pitoisuus on todettu muita elintarvikkeita suuremmaksi tai sen käyttö on laajamittaista väestötasolla. Suomalaisten raskasmetallialtistuksesta voidaan saada kokonaiskuvaa yhdistämällä tiedot eri elintarvikeryhmien kulutuksesta ja niiden raskasmetallipitoisuuksista. Huomioon otettavaa on myös eri raskasmetallien erilainen kinetiikka ja suhteellinen kertyminen eri ikäryhmissä. Talousvesiperäistä altistusta voidaan arvioida tiedetyillä juomavesianalyyseillä, joita on kerätty useilta alueilta Suomessa. Tutkielmassa käsitellään myös tiedettyjä riskiryhmiä eri raskasmetalleille sekä mahdollisia skenaarioita, joissa suurin sallittu päivittäinen altistus tietylle raskasmetallille voi ylittyä.
  • Suomi, Johanna; Valsta, Liisa; Suominen, Kimmo; Tuominen, Pirkko (Ruokavirasto, 2020)
    Ruokaviraston tutkimuksia 1/2020
    Riskinarvioinnissa tutkittiin suomalaisten työikäisten ja eläkeläisten elintarvikkeista ja talousvedestä saamaa altistusta kadmiumille, lyijylle, arseenille, elohopealle, nikkelille ja alumiinille. Aikuisten altistus on vähäisempää kuin lasten (arvioitu aiemmin: Eviran tutkimuksia 2/2015), mutta turvallisen saannin raja ylittyi silti osalla väestöstä. Lyijyn ja epäorgaanisen arseenin saanti oli suuruusluokkaa, jolla terveyshaittojen vaikutusta ei voi sulkea pois, mutta niiden todennäköisyys on pieni tai enintään kohtuullinen. Joka viidennellä yli 45-vuotiaalla naisella osteoporoottisen murtuman riski on kasvanut kadmiumaltistuksen vuoksi, vaikka lannoitteiden kadmiumpitoisuuksia rajoitetaan kansallisesti altistuksen vähentämiseksi. Eniten eri raskasmetalleille altistuivat hedelmällisessä iässä olevat, ts. 25–45-vuotiaat, naiset. Elohopea-altistus tällä ryhmällä oli kuitenkin vähäistä. Riskinarvioinnissa tutkittiin altistuksen suuruuden ja lähteiden lisäksi ruoankäytön havaittujen muutosten vaikutusta kuluttajien altistukseen. Finravinto-tutkimusten 2007 ja 2012 perusteella arvioidun altistuksen lisäksi tehtiin karkea arvio EAT-Lancet Commissionin suositteleman ruokavalion mahdollisesta vaikutuksesta kuluttajien altistukseen.
  • Leskinen, Jari; Lindqvist, Ossi V.; Lehto, Jari; Koivistoinen, Pekka (Vesihallitus. National Board of Waters, 1986)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 65, 72-79
    Seleenin ja elohopean pitoisuus Suomen tekoaltaiden ja luonnonjärvien hauissa
  • Porvari, Petri (Finnish Environment Institute, 2003)
    Monographs of the Boreal Environment Research 23
    Deposition, catchment runoff concentrations and fluxes, lake water concentrations of total mercury (TotHg) and methyl mercury (MeHg), and potential Hg methylation in different compartments of boreal ecosystem and TotHg concentrations of fish in boreal and tropical reservoirs were studied. The results provide new knowledge of behaviour and cycling of Hg for Hg pollution protection policy. Anthropogenic and natural Hg emissions have led to increased Hg deposition and further accumulation of Hg in soil. A decline of 50% in atmospheric TotHg deposition from the late 1980s to 2000 was observed in southern Finland. During the period of 1995–2000 TotHg and MeHg deposition remained unchanged in southern Finland. The vast storage of Hg in forest soil had a determining role as a source of TotHg and MeHg for forest drainage lakes. Only small variations in TotHg concentrations and output fluxes in runoff waters were detected among the catchments, but clearly the highest MeHg concentrations and output fluxes came from the pure peatland and the lowest from forested upland catchments. This indicates more effective MeHg production in peatlands than in uplands. Silvicultural treatment of a small spruce forest catchment increased significantly the runoff concentrations and export of TotHg and MeHg. The results indicated that clear cutting and soil treatment may significantly increase the mobility of TotHg and MeHg accumulated in forest soil and silvicultural treatment is thus an important factor for the total input of Hg and MeHg to boreal lakes. Flooding of forest soils (humus and peat) released TotHg and MeHg to water column and enhanced Hg methylation. Moreover, Hg methylation process was favoured by anoxic conditions. Flooding of soils on a large scale, i.e. when constructing man-made lakes (reservoirs) caused elevated fish Hg levels through enhanced Hg methylation. Hg accumulation as elevated TotHg concentrations in fish (especially predatory fish) was observed both in boreal (Ostrobothnia and Lapland, Finland) and tropical reservoirs (Amazonia, Brazil). In Brazil, the highest mercury levels were recorded in predatory fish, the intermediate levels in planktivorous and omnivorous fish and the lowest in herbivorous fish. In Finland, even 20 years after flooding, the TotHg concentrations of the predatory fish (northern pike, Esox lucius L.) in some of the reservoirs exceeded the upper limit for fish consumption and in Brazil, 6 years after flooding 92% of all predatory fish sampled exceeded the safety limit for Hg concentrations in fish. The observations from Finnish and Brazilian reservoirs showed that the duration of the phenomenon of Hg contamination of fish in reservoirs may last for 15–30 years. The Hg contamination succession in fish appears to be similar in boreal and tropical reservoirs. The results of this work distinctly indicate the determining role of catchment as a MeHg source to forest lakes. The effects of forestry practices on Hg export emphasise the need for more research on this issue. The long lasting Hg contamination in reservoirs regardless of climatological zone requires restrictions of predatory fish consumption especially where people utilise a large amounts of fish for food.
  • Rekolainen, Seppo; Verta, Matti; Liehu, Anita (Vesihallitus. National Board of Waters, 1986)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 65, 11-20
    llmalevintäisen elohopean ja metsäojituksen vaikutus sedimentin elohopeapitoisuuteen eräissä Suomen metsäjärvissä
  • Mannio, Jaakko; Verta, Matti; Kortelainen, Pirkko; Rekolainen, Seppo (Vesihallitus. National Board of Waters, 1986)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 65, 32-43
    Veden laadun vaikutus hauen elohopeapitoisuuteen Suomen metsäjärvissä ja tekoaltaissa
  • Verta, Matti; Rekolainen, Seppo; Mannio, Jaakko; Surma-Aho, Kari (Vesihallitus. National Board of Waters, 1986)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 65, 21-31
    Elohopean alkuperä ja pitoisuustaso Suomen metsäjärvissä
  • Persson, Per-Edwin; Myllymaa, Urpo (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 65
    Suomenkielinen yhteenveto: Kalojen makuvirheistä, erityisesti Oulun merialueella. English summary: On flavour tainting of fish, with special reference to the Oulu Sea Area (Bothnian Bay).