Browsing by Subject "emergenssikielioppi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Latvala, Jussi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomen kielen -hAn-liitepartikkelin merkitystä ja funktiota. Aiemmassa fennistisessä tutkimuksessa liitepartikkelin on katsottu tuovan lausumaan implikaatio siitä, että lausuman sisältämä tieto on tavalla tai toisella tuttua tai yhteistä puhujille. Tällaisen tehtävän liitepartikkelille määrittelee myös suomen kielen tärkeimpiin hakuteoksiin kuuluva Iso suomen kielioppi. Tutkielmassa pohditaan, onko selitys liitepartikkelin merkityksestä kriittisen tarkastelun kestävä. Tässä tarkastelussa otetaan huomioon käyttöpohjaisten kielioppisuuntausten sekä esimerkiksi diskursiivisen psykologian huomautus siitä, että tutkija ei voi nähdä esimerkiksi keskustelijoiden pään sisälle tai tehdä oletuksia puhujien kognitiosta, jos analyysi perustuu yksin kielelliseen aineistoon. Tutkielman aineisto koostuu pääasiassa internetin blogiteksteistä sekä ennen muuta näiden tekstien kommenteista, joita ovat kirjoittaneet useat ihmiset. Näistä kommenteista muodostuu väittelyä muistuttavia vuorovaikutuksellisia tilanteita, joissa keskustelijat ovat keskenään eri mieltä jostakin aiheesta. Analyysissa on keskitytty erityisesti niihin kommentteihin, jotka sisältävät -hAn-liitepartikkelin. Analyysissa havaitaan, että erittäin monista liitepartikkelin käyttötilanteista on käytännössä mahdotonta sanoa luotettavasti, onko keskustelija merkinnyt liitepartikkelilla tuttua tietoa tai halunnut tuoda kommenttiinsa tällaisen implikaation. Lisäksi pohditaan, onko kysymys tutun tiedon implikaatiosta edes sellainen, johon olisi mahdollista vastata luotettavasti kielitieteen keinoin. Koska tämän implikaation varmentamisessa törmätään suuriin ongelmiin, tutkimuksessa pohditaan vaihtoehtoista hypoteesia siitä, mikä on liitepartikkelin merkitys. Tällainen hypoteesi muodostetaan samaa aineistoa analysoiden niin, ettei keskustelijoiden intentioista tai motiiveista tehdä sellaisia oletuksia, joille aineistossa ei ole havaittavissa tukea. Koska aineisto on peräisin spesifistä vuorovaikutuksellisesta tilanteesta, tässä tutkielmassa suhtaudutaan aineistoanalyysin perusteella syntyneeseen määritelmään nimenomaan hypoteesina. Tutkielmassa hypoteesina esitetään, että liitepartikkeli -hAn on episteeminen sävypartikkeli, jonka tehtävänä on korostaa lausuman representaation varmuuden astetta. Liitepartikkeli siis tekee paremmin näkyväksi sen, millaisen tietämyksellisen kannan puhuja ilmaisee ottavansa puheena olevaan aiheeseen.