Browsing by Subject "emootiot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Syrjänen-Filppu, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Helsingin yliopisto Kirjallisuuksien laitos Syrjänen-Filppu, Anna:” MINUN PITÄISI OIKEASTAAN KERTOA JOLLEKULLE”. HENKILÖHAHMOISTA JA TUNTEISTA ANU KAIPAISEN ROMAANISSA ON NEIDOLLA PUNAPAULA. Pro gradu-tutkielma 65 s. Kotimainen kirjallisuus Lokakuu 2019 Tutkielmani tarkastelee Anu Kaipaisen romaania On neidolla punapaula, sen henkilöhahmoja, henkilöhahmojen rakentumista ja kerrontaa. Kaipainen liittää useissa teoksissaan yhteen oman aikansa muutokset yhteiskunnassa ja kansanrunojen myyttiset ainekset. Teoksen subtekstinä on Kantelettaren runo ”Turusen neiti” ja suomen-ruotsalainen kansanlaulu ”On neidolla punapaula”, josta teos on saanut nimensä. Romaanissa On neidolla punapaula yhtenä teemana on rakkaus, joka synnyttää monenlaisia tunteita. Tarkastelen tutkielmassani myös miten tunteita kuvataan kohdeteoksessa. Henkilöhahmot kokevat romaanissa erilaisia tunteita, rakkaudesta häpeään ja pettymykseen. Tutkielmani vastaa seuraaviin tutkimuskysymyksiin: minkälaiset ovat romaanin henkilöhahmojen tunteet Annikkia kohtaan? Minkälaiset ovat Annikin ja hänen rakastettunsa väliset tunteet? Minkälainen henkilöhahmo Annikki on? Miten henkilöhahmot rakentuvat? Henkilöhahmot ovat kirjallisuudessa tärkeitä. He rakentuvat pala palalta, joko kehittyäkseen tai pysyäkseen staattisina. Romaanin On neidolla punapaula kertojan rooli on myös olennainen, sillä teoksen kertoja kommentoi lähes koko ajan kertomaansa, vaikka ei ole mukana henkilöhahmona. Tutkielmani perustuu seuraaville käsitteille: henkilöhahmo, kertoja, kerronta ja fokalisaatio. Tutkielmassani nojaan myös tunteiden teoriaan. Lopuksi totean, että tunteet näyttelevät suurta osaa teoksessa. Tunteiden kuvauksessa käytetään paljon luonnosta otettuja metaforia. Luonto on voimakkaasti läsnä kerronnassa kautta koko teoksen. Annikki vertautuu luontoon ja lintuihin. Annikki on ristiriitainen henkilöhahmo, samalla kertaa kova ja pehmeä luonteeltaan. Hän on ihmisten mielissä erilainen kuin muut. Tämä erilaisuus synnyttää ristiriitaisia tunteita muissa henkilöhahmoissa. Kaipaisen teoksille on ominaista päähenkilöhahmon erilaisuus vastaan nk. tavalliset henkilöt. Tästä erilaisuudesta syntyy teoksen ristiriita. Kaipaiselle olennainen myyttinen aines liittyy kerrontaan läpi koko teoksen yhdistyen romaanin lopussa
  • Backholm, Anna (Helsingfors universitet, 2013)
    Käsitteellä 'onnellisuus' viitataan toisinaan hyvinvointiin, eli siihen, miten henkilön elämä menee hänen omalta kannaltaan katsottuna. Nykyään on kuitenkin yleisempää, ettei onnellisuutta ymmärretä kokonaisarvioksi elämästä, vaan mielentilaksi. Työssä tarkastellaan käsitteen jälkimmäistä käyttötapaa: Mikäli onnellisuus ymmärretään mielentilaksi, minkälaisesta tilasta on kyse? Mitä mielentilaa on perustelluinta pitää onnellisuutena? Työn tarkoituksena on ensinnäkin selventää, mitä kysymyksellä mielentilaonnellisuuden luonteesta tarkoitetaan, ja tarkastella, mitä kautta kysymykseen on perusteltua etsiä vastausta. Työssä asetetaan joukko kriteerejä sille, mitä mielentilalta on syytä edellyttää, jotta sitä olisi perusteltua pitää onnellisuutena. Työ myös kartoittaa mahdollisia vastausvaihtoehtoja esitellen neljä keskeistä teoriaa onnellisuudesta. Asetettujen kriteerien pohjalta käydään argumentaatiota teorioiden välillä. Pyrkimyksenä on löytää mahdollisimman perusteltu vastaus siihen, mitä onnellisuus on. Työ pohjautuu suurelta osin kahden mielentilaonnellisuutta viime aikoina perusteellisesti tarkastelleen filosofin, Daniel Haybronin ja Fred Feldmanin tuotantoon. Tarkastelun pohjana on myös keskeinen aihetta aiemmin käsitellyt kirjallisuus. Haybronin ja Fedmanin näkemyksiin ovat muut filosofit ehtineet ottaa kantaa varsin vähän; harvat esitetyt vastaväitteet on työssä huomioitu. Työssä tarkastellaan neljää onnellisuusteoriaa: Hedonistinen teoria ymmärtää onnellisuuden kokemuksen miellyttävyydeksi. Asennehedonistinen teoria samaistaa onnellisuuden nauttimiseen, jota ei ymmärretä tuntemukseksi vaan asenteeksi asioita kohtaan. Elämään tyytyväisyys -teoria näkee onnellisuuden olevan tyytyväisyyttä omaan elämään kokonaisuutena. Emotionaalinen tila -teoria puolestaan ymmärtää onnellisuuden olevan kokonaisvaltainen, positiivinen emotionaalinen tila. Teorioiden välillä käytävän argumentaation pohjalle asetetaan työssä tietyt kriteerit: Käsitteen 'onnellisuus' arkikäytöstä ei ole syytä etääntyä liian kauas. Onnellisuudeksi on perusteltua ymmärtää jokin sellainen mielentila, joka on läheisessä yhteydessä hyvinvointiin. Onnellisuuden on syytä soveltua ihmisten tilan arviointiin ainakin useimmiten. Lisäksi on varsin perusteltua vaatia, että onnellisuus on mielentila, jolla on selitys- ja ennustusvoimaa ja jonka tavoittelu kannattaa. Asetettujen kriteerien pohjalta päädytään siihen, ettei onnellisuutta ole perusteltua ymmärtää elämään tyytyväisyydeksi eikä asenteelliseksi nauttimiseksi. Onnellisuuden on mielekästä ajatella tuntuvan joltakin; kyse ei ole vain asenteista. Toisaalta onnellisuuden kannalta ovat olennaisia muutkin tuntemukset kuin ne, joita omaan elämään kohdistuva tyytyväisyys herättää. Lisäksi elämään tyytyväisyys ei kerro niin suoraan hyvinvoinnista kuin usein ajatellaan. Melko vahvoja perusteita löytyy myös hedonismia vastaan. Kokemuksen merkitys onnellisuuden kannalta ei tunnu olevan suorassa suhteessa sen miellyttävyyteen. 'Onnellisuus' näyttää arkikäytössä viittaavan jonkinlaiseen syvempään tilaan, jossa henkilö on, ei vain hänen kokemuksensa laatuun. Onnellisuudella on myös enemmän selitys- ja ennustusvoimaa, jos siihen ymmärretään liittyvän kokemuksellisen puolen lisäksi myös taipumuksia. Perustelluinta on siis ymmärtää onnellisuus emotionaaliseksi tilaksi. Ei kuitenkaan ole aivan selvää, miten erilaisia emootioita ja mielialoja olisi syytä luokitella onnellisuutta rakentaviksi ja vähentäviksi. Lisäksi onnellisuuteen saattaa olla perusteltua sisällyttää muitakin taipumuksia kuin ne, jotka liittyvät henkilön emotionaaliseen tilaan.
  • Mäki, Maria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Goals. The aim of this study was to examine Finnish school principals’ job-related emotions during the COVID-10 pandemic in the Spring 2020. The goal of the study was to examine what sort of emotion profiles it is possible to identify among school principals, and how these groups differ in job performance, ability to work, and gender. The theory of achievement emotions, in which emotions are described by valence, activation, and object focus, was used to examine principals’ emotions. It is important to examine the connection between emotions and job performance and ability to work, because emotions have a significant impact on individual’s behaviour and wellbeing. The study’s character was mainly explorative. Methods. The data (n = 552) was collected from Finnish school principals during the Spring and early Summer 2020 as part of the second Principal Barometer. Of the respondents, 59 % were women. Participants filled in a questionnaire measuring emotions, job performance, and ability to work. The emotion profile groups among school principals were examined by Two Step Cluser analysis. Group differences between the emotion profiles in job performance and ability to work were examined by analysis of variance, and gender differences were examined by cross-tabulation and X2 independence test. Results and conclusions. Four different emotion profiles were identified among school principals. The first profile described principals who experienced only little both positive and negative emotions. The group was named as mild emotions profile. The second profile described principals who mostly experienced positive emotions, and was named as positive emotions profile. The third group experienced both positive and negative emotions higher than average, and was named as strong emotions profile. The fourth profile described principals who mostly experienced negative emotions, and was named as negative emotions profile. The groups varied partly in job performance and ability to work. Principals belonging to the positive emotions profile expressed higher job performance and ability to work than the other groups. In contrary, principals belonging to the negative emotions profile experienced lower job performance and ability than the other groups. Principals belonging to the mild emotions profile and to the strong emotions profile did not differ from each other in job performance and ability to work. No gender differences were found between the groups. This study shows that school principals experienced a great variety of emotions during the COVID-19 pandemic. The strongest positive and negative emotions are associated with job performance and ability to work. In the future, it would be important to study, how school principals’ emotions change in different work circumstances and how emotions are connected to the wider wellbeing of school principals.
  • Huttunen, Kerttu; Kosonen, Joanna; Waaramaa, Teija; Laakso, Marja-Leena (Kela, 2018)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Tässä tutkimuksessa kartoitettiin joihinkin kommunikointihäiriöryhmiin kuuluvien 6–10-vuotiaiden lasten taitoja erottaa tunteita puheesta ja kasvoilta ja lisäksi muita tunnetaitoja. Tutkittavina oli 35 lasta, joilla oli jokin autismin kirjon häiriö (useimmiten Aspergerin oireyhtymä), ADHD, kielellinen erityisvaikeus tai kuulovika ja joilla vanhemmat, opettajat ja/tai kuntouttajat olivat havainneet olevan hankaluuksia tunteiden tunnistamisessa. Koeryhmän lapset harjoittelivat tunteiden erottelua ja muita taitoja internetissä pelattavan Tunne-etsivät-pelin avulla kahden kuukauden ajan keskimäärin tunnin viikossa. Taitoja testattiin ennen interventiota, heti sen päätyttyä ja vielä kuukauden kuluttua pelaamisjakson päättymisen jälkeen. Lasten arkipäivän sosioemotionaalisia taitoja tarkasteltiin vanhempien täyttämien kyselylomakkeiden avulla (VAS-arviot tunteiden tunnistamiskyvystä ja Vahvuuksien ja vaikeuksien kyselylomake, SDQ). Koeryhmän lasten tunteiden erottelutaito oli ennen pelaamisjaksoa kaikissa tehtävissä heikompi kuin ikätovereilla (N = 101). Taidot olivat peli-intervention jälkeen kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi lähtötilannetta paremmat sekä heti peli-intervention jälkeen että vielä kuukausi sen päättymisestä. Taidot paranivat eri tehtävissä keskimäärin 5–19 prosenttiyksikköä ja ne vastasivat pelijakson päätyttyä ikätovereiden taitoja kaikissa paitsi yhdessä tehtävässä. Vanhempien VAS-asteikolla antamat arviot lapsensa tunteiden tunnistamistaidoista ja SDQ-kyselylomakkeen avulla antamat arviot sosioemotionaalisista vahvuuksista ja vaikeuksista eivät sen sijaan muuttuneet pelaamisjakson jälkeen. Toisin kuin ennen pelaamisjaksoa, peli-intervention jälkeen vanhempien VAS-arviot lapsensa tunteiden tunnistustaidosta kasvoilta vastasivat kuitenkin kohtalaisesti testaustilanteessa todettuja lapsen taitoja FEFA2-testissä ja tehtävässä, jossa oli eroteltava tunteita valokuvista.
  • Alve, Marja (2001)
    Tässä työssä tutkittiin tunteista puhumista. Työ perustuu Hochschildin tunneteorialle. Teoriassa käsitellään tunteiden hallintaa ja säätelyä sosiaalipsykologisena prosessina. Keskeiset käsitteet ovat tunnetyö ja tunnesääntö. Tunnesääntö määrittää tilanteessa suotavan tunteen laadun, intensiteetin, keston ja ilmaisutavan. Tunnetyöllä tarkoitetaan yrityksiä muokata tunnetta tunnesäännön mukaiseksi. Tunnetyötä voidaan tehdä pinnallisesti esimerkiksi muuttamalla pelkästään tunteen ilmaisua. Kun tunnetyötä tehdään syvällisesti, pyritään tunteen muuttamiseen esimerkiksi puhumalla tilanteesta ja tunteesta. Työn tarkoituksena oli tutkia tunteista puhumista tunnetyönä ja jäsensinkin tunnepuhetta tunnesäännön käsitteen avulla. Tarkoituksenani oli selvittää löytyykö puheesta toistuvia tunteista puhumisen tapoja - siis miten puhumalla tehdään tunnetyötä. Halusin myös tietää, millaisia tunteeseen liittyviä arkikäsityksiä tai kulttuurisia emotionaalisuuden ihanteita puheessa ilmenee. Aineistona oli neljän haastattelemani diabetesta sairastavan lapsen äidin puhe. Oletin lapsen diabeteksen kärjistävän äitiyteen yleensäkin liittyviä tunnetyön vaatimuksia. Puheen analyysiä ohjasivat diskurssianalyyttiset periaatteet. Tulkitsein puhetta puheen kontekstin, tulkintarepertuaarin ja puheen funktion käsitteiden avulla. Tunnepuheessa hahmottui kaksi keskeistä tulkintarepertuaaria. Nimesin nämä tunteen arvosteluksi ja tunteen puolustamiseksi. Tunteen arvostelun sisältönä oli tunteen arvostelu sen irrationaalisuuden perusteella, tunteen vähättely ja arvioiminen sosiaalisesti merkityksettömäksi, pilailu tunteen kustannuksella tai yritys muuttaa kielteinen tunne puhumalla tilanteesta positiivisemmin. Tunnetta puolustettiin osoittamalla, että tunnetta oli yritetty muuttaa tulkitsemalla tilanne eri tavalla - koettelemalla tunnetta. Tunnetta puolustettiin myös vetoamalla tunteen muuttamisen vaikeuteen ja uuvuttavuuteen. Tunteella saatettiin osoittaa myös olevan erityisen tärkeä merkitys kokijalleen. Tunnepuheen funktioksi hahmottui tunnepuheen taidon osoittaminen haastattelutilanteessa. Lisäksi tunnepuheen funktioksi hahmottui pyrkimys ihanteelliseen emotionaalisuuteen, jota kuvaa toisaalta pyrkimys tunteiden hallintaan - siis onnistuneeseen tunnetyöhön - ja toisaalta pyrkimys osoittaa kyky tuntea voimakkaasti ainakin oman elämän kannalta keskeisissä tilanteissa. Edellä mainitut tulokset ovat luonteeltaan suuntaa antavia ja kuvaavat varmimmin äitien tunnepuhetta. Tärkeimmät lähteet olivat Hochschild, A. R. (1979) Emotion work, feeling rules, and social structure ja (1983) The managed heart ja diskurssianalyysin mallia sain teoksesta Suoninen, E. (1992) Perheen kuvakulmat: diskurssianalyysi perheenäidin puheesta.
  • Järveläinen, Anni (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin ruoan valintaan vaikuttavia tekijöitä, joista erityisesti keskityttiin brändiin, emootioihin ja asenteisiin. Tämän lisäksi käsiteltiin, kuinka valintaan vaikuttavia tekijöitä voidaan mitata ja kuinka niillä on ennustettu valintaa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tuoteinformaation vaikutusta ostovalintaan välipalatuotteilla ja selvittää, mikä käytetyistä mittausmenetelmistä ennusti ostamista parhaiten. Tutkittavina tuoteryhminä olivat maustamattomat jogurtit ja maustetut proteiinirahkat, joiden arvioinnissa koehenkilöinä olivat tuotteiden käyttäjät. Koehenkilöt (jogurtti n=105; rahka n=107) arvioivat tuotteiden miellyttävyyttä (7-portainen asteikko), niiden herättämiä emootioita (12 kpl, joista 6 positiivista ja 6 negatiivista kuvana ja tekstinä) ja ostotodennäköisyyttä (5-portainen asteikko) neljällä eri määrällä tuoteinformaatiota: pelkällä bränditiedolla, brändin ja pakkauksen kanssa, sokkomaistona sekä brändimaistona, jossa maistamisen yhteydessä oli brändi- ja pakkaustiedot nähtävillä. Emootiot mitattiin vain kahdessa viimeisessä. Arviointien jälkeen koehenkilöt ilmoittivat ostoistaan kahdesti kuukauden aikana. Tutkimuksessa oli kolme osaa: ennakkokysely, aistinvarainen tuotearviointi ja seurantakysely. Tuotteiden ominaisuuksista tärkeimpinä pidettiin makua ja terveellisyyttä. Lisäksi brändin ja pakkauksen todettiin vaikuttavan annettuihin arviointeihin positiivisesti tai negatiivisesti. Tuotteiden miellyttävyysarviot, heränneet emootiot ja ilmoitettu ostotodennäköisyys vaihtelivat sen mukaan samansuuntaisesti, kuinka paljon kuluttajalla oli tuoteinformaatiota saatavilla. Ostamista selittivät parhaiten mittaukset, jotka oli tehty joko pelkällä brändi- ja pakkaustiedoilla (jogurtti) eli tuoteinformaation määrällä, joka on sama kuin kaupassa ostohetkellä, tai maku-, brändi- ja pakkaustiedot yhdessä (rahka), eli kun saatavilla oli kaikki mahdollinen tuoteinformaatio. Huonoiten ostamista selitti sokkomaisto, jossa arviot perustuivat vain aistinvaraiseen informaatioon. Tämän perusteella pelkällä tuotteen aistittavalla miellyttävyydellä ei voida ennustaa ostamista ja ruoan valintaa, ainakaan tässä tuotekategoriassa. Ostamista voidaan ennustaa parhaiten kysymällä kuluttajan itse arvioimaa ostotodennäköisyyttä. Kuitenkin miellyttävyys voi antaa tuotteesta syvällisempää informaatiota kuin pelkkä ostoaikomus. Tässä tutkimuksessa mittareita oli käytetty peräkkäin, mikä voi lisätä niiden keskinäistä korrelaatiota ja saada ne näin näyttämään mittaavan samaa asiaa enemmän kuin todellisuudessa mittaavat.
  • Rissanen, Selma (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Anni Polvan Tiina-sarjaa (1956–1986) tunteiden tutkimuksen näkökulmasta. Tutkin suuttumuksen, syyllisyyden ja ihastumisen tunteita emootioina. Tunnekäsityksessä nojaan Anna Hellen ja Anna Hollstenin artikkeliin teoksessa Tunteita ja tuntemuksia suomalaisessa kirjallisuudessa (2016) sekä Lauri Nummenmaan teokseen Tunteiden psykologia (2010). Erittelen käsittelemieni tunteiden ilmenemistapoja, syntytilanteita sekä tunteiden hallintaa ja säätelyä. Vaikka keskityn suuttumukseen, syyllisyyteen ja ihastumiseen, käsittelen osin myös muita niihin linkittyviä tunteita. Tiina-sarjassa tunteita kuvataan ensisijaisesti toiminnan ja vuorosanojen kautta, ja sarjassa sanallistetaan harvoin, miltä jokin tunne varsinaisesti tuntuu. Sarjan läpi toistuessaan nämä tunteet ovat kuitenkin olennainen osa teosten päähenkilön Tiinan henkilöhahmoa. Tiina-kirjat ovat yksiä suosituimmista suomalaisista tyttökirjoista. Sarja kertoo nimihenkilönsä Tiinan seikkailuista. Vaikka Tiina edustaa sotienjälkeisen ajan ihanteita, hän on poikatyttöhahmo ja pyrkii rikkomaan perinteistä kiltin tytön kuvaa. Tämä näkyy myös tarkastelemieni tunteiden kuvauksessa. Tunteiden kautta rakennetaan Tiinan henkilöhahmoa ja tuodaan esiin hänen erikoislaatuisuuttaan suhteessa muihin sarjassa esiintyviin lapsiin. Sarjassa on kasvatuksellinen pohjavire, ja tunteiden kuvauksen kautta Tiina asetetaan monessa mielessä ihanteeksi lukijalle. Kasvatuksellisuutta häivytetään kuitenkin huumorilla. Sarjalle tyypilliset huumorin keinot, eli liioittelu ja toisto, ovat myös olennainen osa tunteiden kuvausta.
  • Salminen, Katja (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielma käsittelee vuoden 1918 punaisia muistelmakertomuksia. Aineistona on käytetty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ”1918”- kokoelman kertomuksia jotka liittyvät valkoisiin päälliköihin ja teloitettujen hautaamiseen. Tutkielmassa kartoitetaan tapoja, joilla punaisissa muistelmakertomuksissa käsitellään vihaa, surua ja katkeruutta sekä moraalista tuomiota. Lisäksi tarkastellaan, millaisia keinoja mustelmakertomukset tarjoavat traumasta selviytymiseen. Kertomukset tarjoavat muistelijalle mahdollisuuden käsitellä koettuja negatiivisia tunteita osana omaa viiteryhmää ja perinneympäristöä. Kertomuksissa ilmaistaan myös uskoa korkeampaan näkymättömään voimaan, jonka kosto tavoittaa väärintekijät joita vastaan sorretuilla itsellään ei ole mitään mahdollisuutta kostaa. Toisaalta kosto pahantekijälle tulee myös itse muistamisesta ja muistamalla häpäisyn kautta. Punaisen muistelman todistajaprojekti korostaa vastapuolen epäinhimilllisyyttä, julmuutta ja moraalittomuutta. Samalla se vahvistaa käsitystä oman ryhmän identiteetistä ja korkeammasta moraalista. Valkoisista päälliköistä kertovissa muistelmissa halutaan nimetä ja häpäistä terroritekoihin syyllistyneet nimenomaan paikallisella tasolla.Yliluonnollinen kosto saavuttaa muistelmakertomuksissa pahantekijät jonkin kauhean kohtalon iskun kautta. Punaisia ampunut ”lahtari”saattaa joutua kärsimään sairaudesta, hulluudesta tai köyhyydestä. Äärimmäisessä tapauksessa hän kuolee joko tapaturmaisesti tai oman käden kautta. Hautaamiseen liittyvät kertomukset kuvaavat paitsi surua, voimattomuutta ja kauhua, myös epäinhimilliseksi koettua tapaa, jolla punaisia vainajia kohdeltiin. Vainajien kunnioituksen puute korostaa todistusta moraalittomuudesta. Vainajien huono kohtelu on perinteisen ajattelun mukainen tabu-rikkomus, josta seuraa rangaistus. Muistelmakertomuksissa vainajat kummittelevat ja heistä tarttuu tabun rikkojaan saastuttavaa väkeä. Vainajakertomukset ovat hyvä esimerkki vanhan perinteen aktualisoitumisesta kriisitilanteessa. Kirkko ja hautausmaa toimivat monien kertomusten näyttämöinä. Papistoa muistelmakertomukset kuvaavat usein poissaolevina ja piittaamattomina. He eivät kuulu varsinaisiin pahantekijöihin, mutta heidän sympatiansa ovat valkoisten puolella. Papistoa arvostellaan muunmuassa siitä, että he kieltäytyvät siunaamasta punaisia vainajia. Käsitys korkeamman oikeudenmukaisuuden olemassaolosta, moraalista ja toisaalta hautaaamiseen liittyvät käsitykset liittävät tutkielman kirkkohistorian piiriin. Tutkielmassa on mukana myös perinteentutkimuksellinen ja folkloristinen näkökulma.
  • Ahrnberg, Hanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Selja Ahavan (s. 1974) romaaneissa Eksyneen muistikirja (2010), Taivaalta tippuvat asiat (2015) ja Ennen kuin mieheni katoaa (2017) esiintyvää surutyön ja siihen liittyvien tunnevaikutusten kuvausta kerronnan retoriikan näkökulmasta. Kaikissa kolmessa teoksessa yllättävän menetyksen aiheuttama suru kuvautuu teosten kantavana teemana ja tarinan muuttumattomana ytimenä. Tutkielmani tavoitteena on tutkia, esiintyykö teoksissa klassisen surutyön vaiheet ja miten surutyötä ja siihen liittyviä tunnevaikutuksia on kerronnallisin keinoin korostettu. Analyysissäni yhdistän surututkimuksen kentältä surutyön vaiheteorioiden tarkastelun ja kirjallisuudentutkimuksen kentältä emootioiden ja affektien sekä kerronnallisen empatian tutkimuksen elementtejä. Teoreettisina lähtökohtina hyödynnän tutkielmassani Aristoteleen Retoriikkaa ja Runousoppia sekä emootioiden ja affektien tutkimuksesta Suzanne Keenin teoreettisia näkökulmia kerronnan tekniikoista ja keinoista kerronnallisen empatian (narrative empathy) herättäjänä lukijassa. Lisäksi tutkin sitä, miten Ahava on teoksissaan käyttänyt kyseisiä keinoja herättääkseen empatiaa teoksen henkilöhahmoja kohtaan. Tutkielmani analyysissä nousee esiin, että Ahavan teokset sisältävät monitasoista tunnevaikuttamista niin suoran emootioiden kuvauksen kuin tiedostamattomampien affektienkin myötä. Suru on universaali ilmiö ja siihen liittyvät surutyön vaiheet esiintyvät selkeimmin teoksissa Taivaalta tippuvat asiat ja Ennen kuin mieheni katoaa. Niin kutsuttua pitkittynyttä, patologista surua kuvataan teoksessa Eksyneen muistikirja. Surutyön vaiheiden kuvausta korostetaan välittämällä surutyön emootioita ja affekteja lukijalle retorisin keinoin erityisesti naispäähenkilöiden näkökulmasta. Tämän fokalisaation myötä myös ensisijaiseksi empatian kohteeksi muotoutuvat nimenomaan naispäähenkilöt, vaikka empatiaa pyritään herättämään muitakin keskeisiä henkilöhahmoja kohtaan. Retorisista keinoista surutyön kuvauksessa nousevat merkityksellisinä esiin temporaalinen vaihtelu, lyyriset keinot ja fragmentaarisuus, rinnakkaiskertomus sekä lohtuhahmot henkilöhahmojen tietoisuuden kuvaajina. Aristoteelinen ’katharsis’ tragedian tunnevaikutusten tuottamana puhdistavan elementtinä kuvautuu teoksissa Taivaalta tippuvat asiat sekä Ennen kuin mieheni katoaa, mutta teoksessa Eksyneen muistikirja pitkittynyt surutyö näyttäytyy ’katharsiksen’ toteutumisen estäjänä. Ahavan teokset jatkavat osaltaan erityisesti naisille perinteistä huolilaulujen traditiota ja edustavat täten taiteen ja terapian yhdistelmää ylisukupolvisessa surukokemusten jakamisessa.