Browsing by Subject "empiirinen tutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Lonkila, Annika (SAGE Publications, 2021)
    Cultural Geographies 28: 3, 479-493
    Although ethical questions are at the core of more-than-human geographies, more attention needs to be paid on researchers’ ethical responsibilities to more-than-human research subjects in social scientific research. In this paper I critically analyze my empirical work on Finnish dairy farms from the perspective of multispecies research ethics. I suggest that the concept of care is useful in understanding more-than-human research ethics. Attending to the needs of others can work as a starting point for making difficult ethical decisions in the field. However, in contested moments, different needs are often in conflict. Here, situated ethical responses might be needed in relation to the practices of fieldwork, for example to avoid causing harm to research subjects. Importantly, researchers have to care for their research subjects also through their analysis; addressing the questions related to research ethics also in terms of knowledge politics. When the ethics of care is complemented with the notion of ethics of exclusion, it has potential to tease out broader responsibilities both in interactions and knowledge about other animals and more-than-human research settings.
  • Ritala, Susanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Chatbotteja on kehitetty jo vuosikymmenten ajan, mutta nykyinen kiinnostus on kasvanut niihin teknologian kehityksen myötä. Chatbotit palvelevat ihmisiä eri tarkoituksissa ja niiden toiminta perustuu keskusteluun ihmisen kanssa. Chatbotit tarjoavat henkilökohtaista palvelua vuorokauden jokaisena hetkenä, jonka vuoksi niiden tarve on lisääntynyt monilla aloilla, kuten verkkomyynnissä ja terveydenhuollossa. Chatbottien kehityksessä on tärkeää pohtia niiden toteutusta. Monet käyttäjät suosivat edelleen muita informaationlähteitä heidän ongelmiensa ratkaisuun. Yksi tapa mitata chatbot-järjestelmien laatua on tutkia niiden käyttäjäkokemusta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan empiirisesti chatbot-sovellusten käyttäjäkokemusta. Empiirisen osion muodostaa laadullinen tutkimus, jonka avulla pyritään vastaamaan seuraavaan tutkimuskysymykseen: Kuinka chatbottien käyttäjäkokemusta voitaisiin parantaa? Tutkimus järjestettiin Osaamisbotti-palvelun kanssa, joka tarjosi testiympäristön tutkimuksen suorittamiselle. Tutkimukseen osallistui kahdeksan henkilöä, jotka suorittivat heille annetun tehtävän keskustelemalla chatbotin kanssa. Tutkimuksen aineisto on saatu protokolla-analyysin ja sen jälkeisen haastattelun keinoin. Tulokset esittävät, että ihmismäiset keskustelukyvyt, pidemmät vastaukset sekä tehokas keskustelun kulku parantavat chatbottien käyttäjäkokemusta. Lisäksi riittävällä informoinnilla ohjataan keskustelua sekä vältetään virhetilanteita. Chatbottien hyvällä saatavuudella sekä helppokäyttöisyydellä kasvatetaan niiden hyväksyntää ja käyttöönottoa. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää tulevissa tutkimuksissa ja chatbottien kehitystyössä.
  • Pajula, Laura (Helsingfors universitet, 2015)
    Making leather includes multiple phases and there are several options when executing each phase. The selected tanning method affects most to the properties of finished leather. In literature there are lots of descriptions about the methodology of how to tan furs and skins in a traditional way, but there are only a little information about the properties of these naturally tanned fur skins. The aim of this study is to analyse different kinds of traditional and environmentally friendly tanning methods to be able to make durable leather of a good quality. The research problems of this study are to find the most practical method for tanning wild furs and to analyse if it is possible to make high-quality leather by using natural ways of tanning leather. A review of the literature inspired the idea of comparing single-component tannages against a combination of two conventional tannages. The most practical methods were chosen from the traditional and the easiest ways of tanning furs. Chosen methods were tanning with tealeaves, willow (salix), sour porridge, urine, Novaltan Al and Pretanix C. The data was collected from three red foxes, which were tanned in 11 different ways: six single-component tannages and five combinations of two tannages. Fur skin properties were investigated for tear strength, elongation, water vapour permeability, shrinkage temperature, hair fastness and surface structure. The data collected was mostly numeric and it was analyzed by Spearman's rank-correlation. Scanning electron microscopic photos were taken from the leather surface and the results were compared against numeric data. This study shows that thinner leathers had better tear strength and relative elongation. Water vapour permeability results analyzed with SEM-pictures revealed that aluminium-based Novaltan Al made the leather surface smoother allowing water vapour to pass through it. Meanwhile, other tannages made the surface more spongy, possibly soaking moisture into leather. Plant based tannages had higher shrinkage temperature than any other tannages. The results showed that using two conventional tannages made the leather properties better compared to single-component tannages. The best and probably most practical tanning method according to this study was combination tanning by using tealeaves and Novaltan Al. It's important to think of the desired properties for the leather, and then choose the tanning method that makes wanted properties possible.
  • Sierimo, Carolina (2002)
    Tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mukaan kaikki markkinoille tuleva uusi informaatio heijastuu välittömästi osakehintoihin, joten paras hintaennuste on edellisen periodin hinta. Rahoitusmarkkinatutkijoiden esittämien teorioiden perusteella kaupankäynnin volyymin ja absoluuttisten tuottojen välillä havaittaisiin kuitenkin positiivinen kausaalisuussuhde. Täten tietoa kaupankäynnin vilkkaudesta voitaisiin hyödyntää tuottoja ennustettaessa. Empiiriset havainnot tukevat tätä hypoteesia: suuret hinnanmuutokset tapahtuvat useimmiten päivinä, jolloin kauppaa käydään vilkkaasti. Työssä tarkastellaan Helsingin pörssin tuottojen ja kaupankäynnin volyymin suhdetta 1921 - 1997. Koska kyseiset aikasarjat ovat epälineaarisia, niiden käyttäytymistä kuvataan STAR-mallien avulla. Epälineaarisia impulssivastefunktioita laskemalla testataan estimoitujen mallien stabiilisuus ja shokkien pysyvyys osake-markkinoilla. Shokkien vaikutus jää kuitenkin lyhytaikaiseksi. Lineaarisen Granger kausaalisuustestin perustella hinnanmuutokset vaikuttavat kaupankäynnin vilkkauteen ja päinvastoin. Kun kausaalisuutta testataan STAR-mallien pohjalta, havaitaan, että kaupankäynnin volyymia voidaan käyttää vain harvoin hyväksi tuottoja ennustettaessa. Lopuksi otetaan huomioon pitkän aikavälin riippuvuussuhteet muuttujien välillä, jolloin hinnanmuutokset näyttävät lisäävän pörssin kaupankäyntiä. Mikäli sijoittajat käyttäytyvät rationaalisesti, inflaation kasvaessa myös osakkeiden tuottovaatimus kasvaa vastaavalla määrällä. Empiiristen havaintojen perusteella tämä oletus ei aina näyttäisi toteutuvan. Tälle "säännöttömyydelle" on tarjottu useita selityksiä. Työssä tutkitaan, johtuuko usein havaittu, mutta odottamaton negatiivinen riippuvuus osaketuottojen ja inflaation välillä vastasyklisestä rahapolitiikasta. Rahapolitiikan regiimit identifioidaan aineistosta MS-VAR-mallien avulla. Tulokset osoittavat, että tuottojen ja inflaation välinen suhde Suomessa riippuu erityisesti tarkasteltavan ajanjakson pituudesta. Riippumatta siitä, mitä selittäviä muuttujia malliin on otettu mukaan, tilastollisesti merkitsevät korrelaatiot tuottojen ja inflaation välillä ovat aina negatiivisia kuukausiaineiston tapauksessa, mutta suhde muuttuu positiiviseksi, kun tarkastelemme neljännesvuosiaineistoa. Osakesijoitusten tuotto näyttää siis seuraavan inflaation kehitystä pitkällä aikavälillä ja varsinkin silloin, kun inflaation kasvu johtuu harjoitetusta rahapolitiikasta. Vastaavasti osakkeisiin sijoittaminen näyttää olevan huono keino suojautua inflaatiolta niissä tapauksissa kun inflaatio kasvaa esimerkiksi tuotantoon kohdistuneen shokin vuoksi.
  • Kolehmainen, Maiju (Helsingin yliopisto, 2021)
    Syyntakeisuuteen liittyvä kansallinen oikeustutkimus on pääasiassa kohdistunut varsinaiseen mielentilatutkimusmenettelyyn. Tuomioistuin on kuitenkin toimivaltainen ratkaisemaan kysymyksen vastaajan syyntakeisuudesta myös itsenäisesti. Tutkielman keskiössä on selvittää prosessuaalista kysymystä siitä, milloin, miksi ja miten tuomioistuin tekee ratkaisun vastaajan syyntakeisuudesta ilman mielentilatutkimuksen tukea. Erityisesti selvitetään sitä, millaista näyttöä tapauksissa hyödynnetään, ja tarkastellaan, miten tuomioistuin perustelee ratkaisunsa. Tutkielma on laadittu osana valtioneuvoston kanslian koordinoimaa hanketta (VN TEAS -hanke) ”Mielentilatutkimusten väheneminen ja väkivaltarikollisten psykiatrinen hoito”, jonka loppuraportti julkaistiin toukokuussa 2021. Ratkaisukäytäntöä tutkitaan empiirisellä otteella sekä määrällisin että laadullisin keinoin. Määrällisessä osiossa tehdään läpileikkaus käytäntöön selvittämällä syyntakeisuusluokittain näiden tilanteiden yleisyys ja ratkaisuissa hyödynnetyn materiaalin laji ja tyyppi. Laadullisessa osassa päätelmiä syvennetään tapausanalyysin kautta. Tutkimus antaa perusteet päätellä, että itsenäisiä syyntakeisuusratkaisuja tehdään erityisesti alentuneesti syyntakeisten ryhmässä. Rikostyypit ovat lievähköjä. Selvitys osoittaa myös, että sekä syyntakeettomilla että alentuneesti syyntakeisilla on käytännössä aina psykiatrista hoitotaustaa. Suurin osa näistä syyntakeisuusratkaisuista tehdään lääketieteellisen selvityksen tuella. Lisäksi ratkaisuissa viitataan muun muassa mahdolliseen aikaisempaan mielentilatutkimukseen tai syyntakeisuusratkaisun lopputulokseen. Perustelujen laatu on vaihtelevaa. Tuomioistuimen tulisi erikseen kussakin tapauksessa arvioida, osoittaako esitetty selvitys rikoslain (39/1889, RL) 3 luvun 4 §:n mukaista syy-yhteyttä vastaajan teon hetkisen mielentilan ja syytteenalaisen teon välillä, jotta syyntakeisuutta arvioitaisiin tekohetken eikä tuomitsemishetken tietojen perusteella. Tuomiosta on käytävä ilmi riittävän ymmärrettävästi harkintaan vaikuttaneet seikat ja siihen liittynyt näyttö. Tutkielman lopuksi pohditaan syyntakeisuuden arviointia oikeuspoliittisena kysymyksenä. Millaista näyttöä syyntakeisuuden arvioinnilta halutaan edellyttää ja kenen vastuulla sen esittäminen on? Vastaajilla tulisi olla tasapuolinen mahdollisuus saada syyntakeisuutensa ja myös hoidon tarpeensa selvitettäväksi. Kysymys riittävästä näytöstä liittyy laajempaan pulmaan siitä, halutaanko kaikissa syyntakeisuusasteissa vaatia täyttä mielentilatutkimusnäyttöä riittävän selvityksen saamiseksi, vai olisiko perusteltua hyväksyä järjestely, jossa syyntakeisuusarvio voisi perustua vähemmän raskaaseen menettelyyn. Tuomioistuimen kynnys määrätä mielentilatutkimus on korkea, sillä erityisesti lievissä rikoksissa tutkimusta pidetään suhteettoman kuormittavana toimenpiteenä. Tutkielmassa arvioidaan vaihtoehdoiksi esiteltyjä keinoja arvioida syyntakeisuutta. Jos vaihtoehtoisia menetelmiä perustettaisiin, tulisi järjestelyjen ylläpitäminen ja kehittäminen nähdä pysyvänä tarpeena.
  • Mäkipaakkanen, Mila (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee syyttäjän rikosasioissa esitettävää seuraamuskannanottoa erityisesti empiirisesti tarkasteltuna. Päätarkoituksena on selvittää, onko syyttäjällä velvollisuutta ottaa kantaa seuraamukseen sekä missä vaiheessa ja missä laajuudessa tämän tulisi tapahtua. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisia vaikutuksia seuraamuskannanotolla on rangaistuksen mittaamiseen ja tuomion lopputulokseen sekä, mitä merkitystä seuraamuskannanotolla on rikosasian vastaajan oikeusturvan kannalta. Alussa esitellään seuraamuskannanoton taustalla vaikuttavaa lainsäädäntöä sekä oikeusperiaatteita ja lopuksi tarkastellaan seuraamuskannanottoa käytännössä. Tutkielmassa käytetään lainopillista ja empiiristä tutkimusmenetelmää. Empiirinen tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena syyttäjille ja tuomareille vuoden 2020 marras-joulukuun aikana. Kyselytutkimukseen vastasi 72 syyttäjää ja 85 tuomaria. Seuraamuskannanoton tulee olla syyttäjän objektiivinen käsitys seuraamuksesta. ROL 5:3.1:n 5 kohdan perusteella syyttäjän on haastehakemuksessa ilmoitettava rangaistus- ja menettämisvaatimus sekä muut vaatimukset ja lainkohdat, joihin ne perustuvat. Lainkohtaa onkin laajentavasti tulkittu niin, että syyttäjän tulee esittää seuraamuskannanotto jo haastehakemuksella. Kannanoton esittäminen on tärkeää muun muassa sen takia, että epäillyllä on mahdollisuus valmistautua käsittelyyn. Tutkielmassa käsitellään, minkälaisen kannanoton esittäminen on käytännössä riittävä epäillyn oikeusturvan takaamiseksi. Lopuksi tarkastellaan seuraamuskannanottoa kyselytutkimuksen tuottamien tulosten valossa. Huomiota kiinnitetään muun muassa seuraamuskannanottojen esiintymiseen ja tarkkuuteen, kannanottojen vaikutuksiin niin epäillyn oikeusturvan kuin rangaistuksen mittaamisen kannalta, sekä tuomion ja seuraamuskannanoton suhteeseen. Lisäksi selvitetään syyttäjien ja tuomareiden yleistä suhtautumista seuraamuskannanottoihin sekä kyselytutkimuksessa esiin nousseita mahdollisia kehitystarpeita ja -toiveita.
  • Wright, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee Suomen legaalista yrityssaneerausta velkojan näkökulmasta hakemusvaiheen ja menettelyn ajalta. Yrityssaneeraus on rehabilitaatiomenettely, jonka perimmäisenä tarkoituksena on taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen yhtiön tervehdyttäminen ja sitä kautta velkojan täytäntöönpanointressin toteutuminen. Samalla se on kollektiivinen menettely, jossa velallisen kaikki velkojat ohjataan saman menettelyn alle. Riippuen velkojan saatavasta ja kaikkien saatavien keskeisestä asemasta, velkojan saatavaa voidaan joutua järjestelemään. Velkojan pyrkimyksenä on saada saneerausohjelmassa saatavalleen paras mahdollinen suoritus. Vaikka saneeraus nähdään usein velallisen ja velkojan välisenä intressikamppailuna, ovat myös velkojien keskinäiset intressit usein ristiriidassa keskenään. Velkojan asema saneerausmenettelyssä riippuu saneerausvelallisen taloudellisesta tilasta, velkojan saatavan määrästä, saatavalajista ja saatavan syntyajankohdasta. Tutkielma on pääosin oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus. Työssä tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta pragmaattisella tasolla. Argumentaation tukena on käytetty oikeustapausten ja valmisteluasiakirjojen lisäksi yrityssaneerausasioiden parissa, velkojan asiamiehenä työskentelevän tahon sähköpostihaastattelua, Oikeusministeriön teettämiä kyselytutkimuksia ja kirjoittajan tekemää empiiristä tutkimusta. Tutkielma on vahvasti empiirinen ja sen tarkoituksena on käytännönläheisesti käydä saneerausasiaa läpi velkojan näkökulmasta. Mielenkiinto kohdistuu velkojan toimenpiteisiin, kuten väitteisiin ja lausumiin, saatavan tyyppiin, sekä erilaisiin rahoitusmuotoihin. Tutkielman tarkoituksena on prosessia läpikäydessä tutustua samalla saneerauksen ongelmakohtiin ja siihen, miten saneerausta menettelynä on vuosien saatossa parannettu tai pyritty parantamaan. Saneerauksen ongelmakohtia on havannollistettu tehdyn empiirisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksessa havaitaan, ettei saneerauksen ideaali toteudu nykyisessä toimintaympäristössä, ja muutos edellyttää saneerauslain kokonaisvaltaista tarkistusta. Tutkimukseen tehtyjen tilastollisten tutkimuksten valossa havaitaan, että yksi keskeisimmäistä syistä saneerauksen keskeytymiselle on velallisen liian myöhäinen hakeutuminen rehabilitaatiomenettelyn piiriin; velallinen on jo pysyvästi maksukyvytön. Tarkasteltavan aineiston perusteella selviää, että yli 40 % aloitetuissa saneerausmenettelyissä velallista koskeva konkurssihakemus oli vireillä. Kuitenkin hakemusvaiheessa velallisen saneeraukseen pääsyprosentti oli 74 %. Tutkimuksessa myös havaitaan, että menettelynaikaiset keskeytymiset ovat lisääntyneet suhteessa aiemmista tutkimuksista saatuihin vastaaviin tuloksiin. Tutkimuksesta on nähtävissä, että velkojan on järkevintä panostaa hyvän selvittäjän valintaan, joka hakee saneerausmenettelyä keskeytymään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sen jälkeen, kun havaitaan, ettei menettelyn jatkamiselle ole edellytyksiä. Rehabilitaatiomenettelyt ovat jälleen tietyn talouspoliittisen muutospaineen alla uuden direktiivin myötä, minkä lisäksi vuonna 2020 alkanut covid-19 kriisi on aiheuttanut perusteltua huolta melkein 30 vuotisen saneerauslain ajankohtaisuudesta. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota Euroopan Unionin suunnalta tuleviin muutospaineisiin maksukyvyttömyyspolitiikan alalta ja niihin mahdollisiin keinoihin, millä Suomen saneerauslainsäädäntöä voitaisiin sen puitteissa parantaa.