Browsing by Subject "energiapolitiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Syri, Sanna (Finnish Environment Institute, 2001)
    Monographs of the Boreal Environment Research 19
    This study presents the development and applications of regional and local scale models for use in integrated assessment of air pollution effects in conjunction with large-scale models. A regional deposition model called DAIQUIRI (Deposition, AIr QUality and Integrated Regional Information) for integrated assessment purposes in Finland was constructed, and regional matrices for nitrogen oxides and ammonia were developed from the results of the regional air quality model of the FMI. DAIQUIRI produced similar estimates of deposition from Finnish sources as the original model, and long-term trends and the average level of deposition estimated with DAIQUIRI were found comparable with the monitored deposition levels and trends. For the mid-nineties situation, the regional nitrogen modeling resulted in 9% to 19% (depending on the region compared) larger estimates of areas with acidity critical load exceedances than when using European scale nitrogen deposition modeling.In this work, also a method for estimating the impacts of local NOx emissions on urban and sub-urban ozone levels was developed and tested. The study concentrated on representing the destruction of ozone by fresh NO emissions in urban areas for future use in integrated assessment modeling of ozone control strategies. Correlation coefficients between measured daytime ozone values in the study area were found to improve from 0.64 (correlation between urban and surrounding rural measurements) to 0.85, on the average. The average correlation between daytime large-scale model estimates and urban site measurements was found to improve from 0.37 to 0.58.In the study, also integrated assessment model applications were carried out at European, national and local levels. The synergies between control strategies for CO2 and acidification and ozone formation in the case of the UN/FCCC Kyoto protocol and the air quality targets of the EU were assessed with the help of coupled models. With two alternative energy scenarios reflecting the Kyoto targets for CO2, reductions of sulfur and NOx emissions between 12% and 22% and 8% to 12%, respectively, were estimated by 2010 in the EU-15 with the present emission control legislation. Due to the lower activity levels generating less emissions and the cleaner energy forms used, 35-43% cost savings in further technical emission controls required for achieving the EU air quality targets would be achieved with the scenarios studied. Case studies for Finland indicated that there has been a decrease of 60% in the area at risk of acidification from 1990 to 1995, and that the declining trend is expected to continue due to the recent international emission reduction agreements within the UN/ECE and the EU. Implementation of the Kyoto protocol in Finland and in the whole of EU-15 (with the present emission legislation) could bring up to 8% more reduction of ecosystems at risk of acidification in Finland by 2010 than the recent UN/ECE protocol.An uncertainty analysis of acidification integrated assessment modeling in Finland indicated that critical loads dominate the uncertainty. Estimates are becoming more robust, as the general level of deposition is decreasing. In Finland, further efforts to reduce the overall uncertainty should be mainly directed to more accurate description of critical thresholds. In areas affected by major nearby emission sources, also uncertainties in emissions and deposition are significant. The models and their applications presented in this study contributed to identifying the problem characteristics and have supported environmental policy development at international, national and regional levels.
  • Lyytimäki, Jari (Springer, 2019)
    Clean Technologies and Environmental Policy 21, 1143–1153 (2019)
    One of the most widely accepted rule of thumb of bioenergy production has been that burning wet wood should be avoided. This advice has guided the development of harvesting, logistics and combustion of wood chips. However, experimentations in Finland have challenged this approach by showing that it may be possible to considerably improve the energy efficiency of heat and power plants by burning the wood chips as soon as possible after harvesting them from boreal forests. The high energy content of fresh wood has been known for a long time, but this knowledge has not been widely acknowledged as the guiding principle in the development of the energy use of wood chips. This study analyses public (non)debate of wood chip burning in Finland based on conceptualisations of non-recognition and discusses the implications of knowledge use and non-use for sustainable energy transitions. It is concluded that various forms of non-recognition can significantly hinder the development and implementation of more sustainable energy solutions. The importance of the varieties of ignorance and their societal consequences should not be forgotten from the sustainability transition studies.
  • Johnstone, Phil; Rogge, Karoline S.; Kivimaa, Paula; Farné Fratini, Chiara; Primmer, Eeva (Elsevier, 2021)
    Energy Research & Social Science 74
    Industrial policy has re-emerged as an area of policy discussion in recent years, but the characteristics and role of industrial policy vary across national contexts. Particularly, the role of industrial policy in the ongoing energy transitions of different countries has received little attention. We introduce an analytical framework to explore the relationship between industrial policy and different energy policy trajectories and apply this framework in an empirical analysis of the perceptions of key stakeholders in the energy sector in Germany, the United Kingdom and Denmark. We identify four key elements of industrial policy – industrial visions, industrial policy instruments, industrial policy governance, and employment concerns – and based on these analyse perceptions of how industrial policy has facilitated changes in the energy system of the three countries. We find significant differences in industrial policy styles for low-carbon transitions, reflecting broader differences in political institutions and cultures. Our analysis shows how sustainability transitions relate to industrial policy, and which elements can act as enablers and barriers to low-carbon transitions.
  • Kivimaa, Paula; Huttunen, Suvi; Hildén, Mikael; Laturi, Jani; Lehtonen, Heikki; Pohjola, Johanna; Uusivuori, Jussi; Virtanen, Yrjö (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 34/2012
    Politiikkaristiriitojen vähentämiseksi ja synergioiden luomiseksi tarvitaan tietoa siitä, miten politiikkatoimet eri sektoreilla ja sektorit ylittävästi vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen: Missä määrin politiikkasektorit ovat ilmastopolitiikan kanssa koherentteja? Tässä tutkimuksessa ilmastopolitiikan koherenssia tarkasteltiin suhteessa metsäbioenergiaan ja elintarvikeketjuihin liittyviin politiikkatoimiin toimien ja toimijoiden näkökulmasta. Tarkastelu perustui kvantitatiivisiin malleihin, politiikka–analyysiin, toimijahaastatteluihin ja työpajoihin. Tutkimuksessa havaittiin puutteita ristiriitojen tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Metsäbioenergian osalta tämä ilmeni päällekkäisinä metsien käytön tavoitteina ilman selkeää tietoa siitä, mikä on ilmastotavoitteiden suhde muihin metsienkäytön tavoitteisiin. Toimijat kokivat ongelmat politiikkakeinojen nopeina muutoksina ja eroina erilaisten bioenergiaketjujen huomioinnissa. Mallilaskelmat nostivat esiin epäsuoria ja sektoreiden välisiä vaikutuksia. Esimerkiksi puuenergian lisääntyvä käyttö nostaa energiapuun hintaa ja kuljetuskustannuksia. Tämä vaikuttaa puun ja turpeen hintasuhteeseen ja siten energialaitosten polttoainevalintaan. Markkinavaikutukset tulee ottaa huomioon esimerkiksi asetettaessa päästöoikeuden hintaan sidottuja ohjauskeinoja. Energiakäytön aiheuttama kuitupuun hinnan nousu on esimerkki ristiriidasta ilmastopolitiikan ja teollisuuspolitiikan välillä. Elintarvikeketjujen osalta ravitsemussuositukset ovat ilmastopolitiikan kanssa yhtenevät: ravitsemussuositusten mukainen kulutus vähentäisi ilmastopäästöjä. Toisaalta suositusten mukainen kulutus ei suoraan johda kotimaisen maataloustuotannon ja sen tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen merkittävään vähenemiseen, vaan vaikutus on pikemminkin globaali. Kansallisen tason päästövähennyksiä voidaan tukea maatalouspolitiikalla. Esimerkkinä tarkasteltiin maankäytön muutoksia. Pellonraivauksen todettiin aiheutuvan vesiensuojelun ja maatalouspolitiikan yhdistelmästä, joka tilakoon kasvun ja kotieläintuotannon alueellisen keskittymisen vuoksi kannustaa pellonraivaukseen myös alueilla, joilla peltomaan raivauksesta aiheutuu suhteessa suuremmat päästöt. Koherenssin lisääminen edellyttää koherenssiongelmien parempaa tunnistamista. Tämä vaatii politiikkatoimien ja niiden vaikutusten yksityiskohtaista tarkastelua. Käytännössä tarvitaan eri tavoitteiden välisten ristiriitojen avoimempaa käsittelyä sekä tavoitteiden selkeää priorisointia.
  • Kivimaa, Paula; Sivonen, Marja H. (Elsevier, 2021)
    Energy Research & Social Science 75 (2021), 102024
    Sustainable Development Goals aim for a better future, but gains are threatened by conflict and governance failures, exacerbated by climate change. While research on energy security is well-established, conceptual-analytical research on sustainability transitions has paid little attention to security threats as factors influencing transitions or security policy as part of policy mixes. This paper combines policy coherence and integration analysis of energy and security strategy documents with sustainability transitions’ research, considering how landscape pressures and energy niches are presented in documents pertaining to Estonia, Finland and Scotland during 2006–2020. The findings show that security and energy policies present a functional overlap. Yet, policy integration and coherence are insufficiently addressed, conflicts created by coexisting low-carbon and hydrocarbon-based security considerations. An increasingly multifaceted landscape creates a complicated policy environment where pursuing policy coherence becomes harder. Despite the accelerating energy transition, the security implications of energy niches have received too little attention.
  • Nuotio, Lotta (2004)
    Tutkielma käsittelee kansainvälisen ympäristöyhteistyön esiintymistä suomalaisessa ydinvoimakeskustelussa vuosina 1986 - 1993. Tavoitteena on selvittää, milloin kansainvälisen ympäristöyhteistyön vaatimukset alkoivat näkyä keskustelussa, kuka niitä käytti perustelunaan ja miten niihin vedottiin. Tutkielmassa on käytetty väljästi metodina Chaïm Perelmanin argumentaatioanalyysiä ja teoreettisena viitekehyksenä John S. Dryzekin ympäristökeskustelun diskurssijaottelua. Keskustelun rintamalinjoja peilataan myös Rauno Sairisen energiadiskursseihin. Ydinvoimakeskustelu Suomeen rakennettavasta viidennestä ydinreaktorista katkesi Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden myötä vuonna 1986 ja viidennen ydinreaktorin luvanhakuprosessi keskeytettiin. Keskustelu jatkui vähitellen vasta vuonna 1989, jolloin hallituksen vuonna 1987 asettama energiakomitea julkaisi mietintönsä. Jo energiakomitea katsoi kansainvälisen ympäristöyhteistyön merkityksen energia-alalla kasvaneen. Keskustelu viidennestä ydinvoimalasta vilkastui 1990-luvun alussa. Selvimmin energiapoliittista keskustelua leimasi ympäristöyhteistyön tavoitteiden korostaminen ja osittain myös ydinvoimakannan ottamisen välttely. Elettiin ympäristökonsensuksen aikaa. Vuoden 1991 eduskuntavaalien jälkeen ydinvoimayhtiöt jättivät hallitukselle uuden ydinvoimahakemuksen. Tämän jälkeen oli ydinvoimakysymykseen otettava suora kanta. Tutkielmassa osoitetaan, että sekä ydinvoiman kannattajat että vastustajat käyttivät kantaa ottaessaan ympäristöyhteistyöargumentteja hyväkseen jo 1990-luvun alussa. Ydinvoiman kannattajat perustelivat ydinvoimaa pääosin siten, että sen avulla olisi helpompi täyttää kansainvälisen ympäristöyhteistyön päästörajoitukset. Ydinvoiman vastustajat puolestaan vetosivat useimmin kansainvälisen ympäristöyhteistyön piirissä esitettyihin säästövaatimuksiin. Myös EY:ssä kaavailtu ympäristöpainotteinen energiaverotus näkyi keskustelussa. Ympäristöyhteistyöllä argumentointi nousi yhä keskeisempään asemaan vuoden 1992 Rio de Janeiron kestävän kehityksen kokouksen myötä. Kokouksessa allekirjoitettu ilmastosopimus ja myös muut osat allekirjoitetusta sopimuskokonaisuudesta näkyivät voimakkaasti suomalaisessa ydinvoimakeskustelussa. Sitkeä talouslaman jatkuessa Suomessa edelleen vuonna 1993 talouden argumentit nousivat keskeisimmiksi ydinvoimakeskustelussakin ja veivät ympäristöyhteistyöargumenteilta merkitystä. Tutkielmassa osoitetaan myös, miten suomalaisessa ydinvoimakeskustelussa esiintyneet ympäristöyhteistyöargumentit jakautuivat kahteen Dryzekin ympäristökeskustelun diskurssiin. Lopuksi hahmotellaan Dryzekin diskursseja mukaillen kaavio ympäristöyhteistyön avulla argumentoinnista suomalaisessa ydinvoimakeskustelussa. Keskeisinä lähteinä keskustelun kulun kuvaamiseen on käytetty Helsingin Sanomia ja keskusteluun osallistuneiden toimijoiden julkaisemaa, ydinvoimaan kantaa ottanutta materiaalia, kuten tiedotteita, kannanottoja, ohjelmia ja puheita. Tutkielman loppupuolella aineistona on painotettu eduskunnassa aiheesta käytyjä keskusteluja.
  • Kinnunen, Kaisa (Kuluttajatutkimuskeskus, 2004)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 9/2004
    Tutkimuksen tavoitteena on ollut tutkia, kuinka kilpailuttaminen toimii käytännössä ja kuinka hinnoittelu muuttuu eri markkinatilanteissa ja vuodenaikoina pyytämällä sähköntoimittajilta tarjoukset kahdelle sähkön pienkuluttajalle: kerros-taloasukkaalle ja sähkölämmitteisen omakotitalon asukkaalle. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on ollut tuottaa perustietoa sähkömarkkinoista ja sähkön hinnan-muodostuksesta. Tässä tutkimuksessa verrattiin joulukuussa 2003 ja toukokuussa 2004 pyydettyjä tarjouksia toisiinsa ja tutkittiin, millä tavoin tarjoukset erosivat toisistaan ominaisuuksiltaan ja hintatasoltaan. Tarjousten perusteella tutkittiin muun muassa, kuinka julkisesti ilmoitetut toimitusvelvolliset hinnat eroavat todellisesti tarjotuista hinnoista. Tutkimuksen toistaminen puolen vuoden välein antoi viitteitä siitä, kuinka markkinatilanne ja sen muutokset vaikuttavat sähkötarjouksiin ja niiden saamiseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että keskimääräiset toimitusvelvolliset listahinnat ovat keskimääräisiä tarjoushintoja halvemmat molemmissa asiakasryhmissä ja se, että niissä on enemmän hajontaa kuin tarjoushinnoissa. Sillä, että toimitusvelvolliset hinnat ovat tarjoushintoja alemmat, voi olla asiakkaiden kilpailutusta ehkäisevä vaikutus. Erityisen yllättävä havainto oli se, että omakotitaloasukkaan toimitus-velvollisten keskihintojen keskiarvo on jopa kaikkein edullisimman tarjouksen keskihintaakin edullisempi. Tämä voi hillitä kuluttajien kilpailutushaluja ja hidastaa tehokkaiden kilpailullisten markkinoiden syntymistä. Verrattaessa vihreän energian hintoja ns. perinteisen yleissähkötuotteen hintaan huomattiin, että kilpailuttamalla sähkön hankintansa pienkuluttaja voi löytää itselleen edullisemman vihreän energian tarjouksen jo tämän hetkisillä tarjoushinnoilla. Omakotitaloasukkaalle kaikkein halvin vihreän energian vuosikustannus touko-kuussa oli yllättäen hieman edullisempi kuin kaikkein halvin perinteisen sähkön tarjous. Tämä osoittaa sen, että kilpailuttamalla kuluttaja voi tukea uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä ja kestävää kehitystä samalla pienentäen vuosittaista sähkölaskuaan. 1990-luvun lopun sähkömarkkinoiden vapauttamisella on ollut suuri vaikutus markkinoiden toimintaan. Tulevien vuosien haasteena on puolestaan vuoden 2005 alusta alkava päästökauppa, jota pidetään vähintään yhtä merkittävänä muutoksena ja haasteena kuin markkinoiden vapauttamista. Päästökaupan odotetaan nostavan pienasiakkaan sähkönhintoja kautta linjan. Tällöin onkin tarpeen tarkastella yksittäisten yritysten todellisuudessa tarjoamia hintoja, että voitaisiin muodostaa kattava kuva toteutuneiden sähkönhintojen muutoksista pidemmällä aikavälillä. Näin ollen tämä tutkimus toimii lisäksi taustana markkinoiden tuleville tarkasteluille.
  • Hampunen, Laura (2008)
    Pro gradu -tutkielmassani käsittelen sitä, millaista keskustelua Latvian venäjänkielisestä vähemmistöstä on käyty valitsemassani kirjallisuudessa. Tarkastelen vähemmistön asemaa kolmen teeman ja kolmen eri tutkijaryhmän kautta. Nämä teemat ovat vähemmistökysymys Latviassa, Venäjän ulkopolitiikan linja Latviaa kohtaan sekä kansainvälisten järjestöjen vaikutus Latvian vähemmistöpolitiikkaan. Tarkasteltavat tutkijaryhmät ovat latvialaiset, venäläiset ja kansainväliset tutkijat. Viitekehyksinä työssä käytän nationalismia ja geopolitiikkaa. Tarkasteltava ajanjakso tutkimuksessa on vuodet 1991-2001. Tärkeimmän aineiston työlle muodostaa tutkijoiden aiheesta tuottama kirjallisuus. Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella eri tutkijaryhmien keskustelua vähemmistökysymyksestä ja eritellä näiden ryhmien käsitystä vähemmistön asemasta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. Lisäksi tarkastelen sitä, oliko ryhmien näkemykset vähemmistön asemasta yhteneväiset ja katsoivatko tutkijaryhmät sitä, että Venäjä olisi voinut vaikuttaa Latvian vähemmistökysymykseen tai vähemmistön asemaan. Latvialaiset tutkijat puolustavat Latvian virallista poliittista linjaa ja venäläiset tutkijat Venäjän poliittista linjaa. Kansainväliset tutkijat ovat ”ulkopuolisia”, kuten hypoteesini oli. Heidän keskustelunsa ei puolla Latvian tai Venäjän poliittista linjaa. Ryhmät eivät olleet alkuperäisen olettamukseni mukaisesti yhteneväisiä mielipiteidensä osalta vaan ryhmien sisältä löytyi mielipide-eroja liittyen Latvian vähemmistökysymykseen ja Venäjän vaikutukseen siinä. Keskustelun mukaan Venäjän Latvian painostuksella ei näytä olleen vaikutusta vähemmistön asemaan. Tärkeimmäksi tekijäksi keskustelussa Latvian venäjänkielisen vähemmistön asemasta nousee Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ, jonka myötävaikutuksella Latvian vähemmistöpolitiikan linja pehmeni tarkastelemallani ajanjaksolla. Lisäksi taloudellisilla syillä, erityisesti energian kauttakulkukaupalla Latviassa, oli suuri merkitys Latvian, Venäjän ja EU:n suhteita määrittelevänä tekijänä. Taloudellisten etujen turvaaminen ajoi vähemmistökysymyksen ohi.
  • Leirimaa, Jani (Helsingin yliopisto, 2020)
    Forskningens syfte är att förstå och kvantifiera energifattigdom I Finland inom ramen för statsvetenskap och välfärdspolitik. Energifattigdom är ett fenomen med flera potentiella faktorer som orsakar det. På grund av detta behövs ett brett spektrum av policy och politik för att lindra det. Energifattigdom är ett fenomen som nyligen fått mera fokus inom akademisk forskning i europeisk aspekt. Två metoder användes för att undersöka energifattigdom i Finland. Först genomfördes en kvalitativ sekundär analys for att känna igen och kategorisera resultat för orsaker och korrelationer för energifattigdom inom tidigare forskning. Baserat på tidigare hittade korrelationer gjordes antaganden om vad som orsakar eller riskerar att orsaka energifattigdom. Detta behövdes på grund av att energifattigdom inte mäts i Finland. Efter kvalitativa sekundär analysen gjordes en kvantitativ analys för att undersöka den regionala signifikansen av varje faktor för energifattigdom. Den kvalitativa sekundär analysen av tidigare forskning lyckades och gav korrelationer och orsak till energifattigdom. Den regionala betydelsen av varje faktor kvantifierades framgångsrikt och antaganden kunde göras för fenomenet i Finland. Till slut diskuteras de politiska- och policyansträngningar som direkt eller indirekt redan tagits i Finland för att lindra energifattigdom.
  • Leino, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkin metsien käytön kehystämistä Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolitiikassa.Tutkielman tavoite on tutkia, kuinka metsien käyttöön litttyviä, keskenään ristiriitaisia tavoitteita käsitellään Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolittiikassa ja etenkin biotalous-käsitteen yhteydessä. Biotalous esitetään kummankin maan aineistossa tärkeänä keinona kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, mutta sen haasteena ovat metsien hiilivarastojen pieneneminen ja luonnon monimuotoisuuden heikentäminen lisääntyvien metsähakkuiden takia.Tutkimuskysymykseni on, miten metsien käyttöä kehystetään Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolitiikoissa. Tarkentavia tutkimuskysymyksiä ovat: miten biotalouden merkitys kehystetään maiden ilmasto- ja energiapolitiikassa; kuinka metsien käyttöä perustellaan osana biotaloutta; ja kuinka metsiin liittyviä, keskenään ristiriitaisia tavoitteita sovitetaan yhteen? Tutkimusmenetelmänä on kehysanalyysi, joka on diskurssintutkimuksen alalaji. Diskurssintutkimuksen keskeinen idea on, että todellisuus rakentuu kielen kautta, ja sitä tutkimalla on mahdollista tarkastella, millaisia arvoja ja ideologioita argumentoinnissa käytetään. Kehysanalyysin tarkoitus on tutkia tietyn aiheen käsittelyä aineistossa ja tutkia, millaisena ongelmana se esitetään, mitä ratkaisuehdotuksia siihen tarjotaan, ja mitä valitut argumentit kertovat siitä, millaisia arvoja ja ideologioita kehystämisen taustalla on. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja enerigapolitiikassa on vahva biotalouskehys, joka on seurausta maiden pitkistä metsäteollisuuden perinteistä. Koska maat ovat sitoutuneet kansainvälisiin ilmasto- ja kestävyystavoitteisiin, kuvaan biotalouskehyksiä maiden ilmastonmuutoksen yleiskehyksen näkökulmasta, sillä kansainväliset sitoumukset ja tavoitteet vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka metsien käyttöä kehystetään maiden biotalouskehyksissä. Tutkimukseni perusteella johtopäätökseni on, että biotalous kehystetään keskeisenä osana energiamurroksen toteuttamista, ja että biotalous-käsitettä käytetään sovittelemaan yhteen metsien käyttöön liittyviä ristiriitaisia tavoitteita. Kummankin maan tavoitteena on kestävän energiamurroksen toteuttaminen ilman, että luonnon monimuotoisuus tai muut ympäristöarvot kärsivät. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että kestävyytta tarkastellaan lähinnä talouden näkökulmasta, sillä muiden kestävyyden ulottuvuuksien saavuttamiseksi esitetä vakuuttavia toimenpiteitä. Maiden biotalouskehyksissä on paljon yhteisiä piirteitä, mutta myös merkittäviä eroja, joista osa selittyy maiden ilmastonmuutoksen yleiskehyksen kautta. Jotta maiden metsien käyttöön liittyviä ristiriitoja voisi tutkia monipuolisemmin, olisi ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden ja ratkaisuehdotusten vertaaminen toteutuneisiin politiikkatoimenpiteisiin hedelmällinen lähtökohta tulevalle tutkimukselle aiheesta. Toinen mielenkiintoinen tutkimusteema olisi tutkia tarkemmin, mistä erot Suomen ja Ruotsin metsäpolitiikassa johtuvat.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 19/2008
    EU:n vuonna 2007 laatimien pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden mukaan EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20–30 % vuoteen 2020 mennessä ja 60–80 % vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi EU on asettanut tavoitteet energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvan energian osuuden kasvattamiseksi. Euroopan komission esityksen mukaan Suomen tulee vähentää kasvihuonekaasupäästöjään päästökaupan ulkopuolella 6 Mt CO2ekv eli 16 % vuoteen 2020 mennessä vuoteen 2005 verrattuna. Suomen hallitus käynnisti syksyllä 2007 uuden pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian valmistelun. Strategiassa tullaan määrittelemään EU-velvoitteiden edellyttämät toimenpiteet Suomessa. Strategian pääpainopiste on vuoteen 2020 kohdennetuissa toimissa, mutta tarkastelu tullaan ulottamaan aina vuoteen 2050 asti. Työryhmän selvitys osoittaa, että ympäristöministeriöllä käytettävissä olevilla politiikkatoimilla on nykynäkymien mukaan mahdollista vähentää päästökauppasektorin ulkopuolisia kasvihuonekaasupäästöjä yhteensä 2-2,5 Mt CO2ekv/vuosi vuoteen 2020 mennessä vuoteen 2005 verrattuna.Ympäristöhallinnon sektorilla merkittävimpiä päästövähennystoimia voidaan tehdä rakennuksissa ja asumisessa sekä jätehuollossa. Myös alueidenkäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvat toimet ovat tärkeitä. Niiden vaikutuksia päästöihin on vaikea arvioida, sillä päästövähennykset syntyvät usein välillisesti ja näkyvät hitaasti. Biopolttoaineiden hyödyntäminen työkoneissa muodostaa merkittävän päästövähennyspotentiaalin, mutta toimiin liittyy runsaasti epävarmuustekijöitä. F-kaasujen osalta on mahdollista edistää vaihtoehtoisten ratkaisujen käyttöönottoa sekä F-kaasujen osittaista käyttökieltoa.
  • Hilden, Mikael; Karvosenoja, Niko; Koskela, Sirkka; Kupiainen, Kaarle; Laine, Anna; Rinne, Janne; Seppälä, Jyri; Savolahti, Mikko; Sokka, Laura (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 50/2008
    Arvioinnissa tarkasteltiin erityisesti niitä pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian ympäristövaikutuksia, jotka voivat syntyä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen lisäksi. Pääasiassa ilmastonmuutosta hillitsevät toimet, kuten energiansäästö ja uusiutuvan energiantuotannon lisäys, vähentävät myös ilmansaasteiden päästöjä, mutta esimerkiksi puun pienpoltto aiheuttaa pienhiukkaspäästöjä. Kun päästöt tapahtuvat matalalla ja lähellä suuria ihmiskeskittymiä, väestö altistuu suuremmille epäpuhtauksien pitoisuuksille kuin silloin, kun päästöt tulevat korkeista piipuista. Erityisesti on syytä rajoittaa liikenteen ei-pakokaasuperäisiä päästöjä (”katupöly”) kaupungeissa ja puun pienpolton päästöjä tiheästi asutuilla alueilla. Elinkaariarviointiin perustuva skenaarioiden ympäristövaikutusarviointi osoittaa, että polttoaineiden valmistuksen ja käytön yhteenlasketut vaikutukset pienenevät kaikissa tarkastelluissa vaikutusluokissa vuoteen 2005 verrattuna. Tämä johtuu pääasiassa kotimaan käytön vaikutusten vähenemisestä. Polttoaineiden valmistuksen vaikutukset ulkomailla lisääntyvät, mikä johtuu fossiilisten energialähteiden tuonnin kasvusta. Ympäristöanalyysin perusteella typen oksidien ja pienhiukkasten päästöjen rajoittaminen on keskeisin päästövähennystoimenpidealue hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen jälkeen. Monet strategian linjaukset ja toimenpiteet pyrkivät viemään kehitystä kohti energiaa säästävää ja vähemmän luonnonvaroja kuluttavaa tuotantoa ja kulutusta, mutta kokonaiskulutuksena mitattuna muutos vuosien 2005 ja 2020 välillä on skenaarioissa verrattain pieni. Merkittävämpi muutos voi toteutua pitkällä aikavälillä, jos ilmasto- ja energiapolitiikka johdonmukaisesti kannustaa säästämään energiaa ja luonnonvaroja niin, että myös absoluuttinen kulutus pienenee. Aikaisempien ilmasto- ja energiastrategioiden toimenpiteiden seuranta osoittaa, että lukuisia erilaisia energiatehokkuutta edistäviä hankkeita on käynnistetty, mutta merkittäviä rakenteellisia muutoksia energiankulutuksessa ei ole vielä tapahtunut. Osana ilmastopolitiikkaa Suomi on kerännyt kokemuksia ns. Kioton mekanismien soveltamisesta. Tarkastelu osoittaa, että näiden mekanismien avulla voidaan edistää myös yleisiä kehityspoliittisia tavoitteita, mutta tämä edellyttää toiminnan aktiivista suuntaamista myös monenkeskisellä tasolla.
  • Alasuutari, Noora (Helsingin yliopisto, 2018)
    Energiasta käyty keskustelu on luonteeltaan usein hyvin teknistä, mikä tekee siitä vaikeasti lähestyttävän politiikan osa-alueen. Energiapolitiikka vaatii myös hieman ymmärrystä esimerkiksi luonnontieteellisistä ja taloudellisista lähtökohdista. Näiden asioiden painottuminen antaa kuitenkin hieman virheellisesti kuvan politiikan osa-alueesta, joka perustuu teknisiin laskelmiin tuotantolaitoksista tai sähköverkkojen jännitteistä. Energiapolitiikka sisältää päätöksiä toki niistäkin, mutta näiden päätösten taustalla on yhtä paljon poliittisia arvovalintoja, kuin millä tahansa muulla politiikan alalla. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, minkälaiset näkemykset ja arvot ohjaavat Suomen energiapolitiikan toimijoita. Viitekehyksenä käytetään kannatuskoalitiokehystä, jonka mukaan toimijoiden näkemyksiin vaikuttavat heidän uskomusjärjestelmänsä, jotka koostuvat esimerkiksi arvoista ja ongelmakäsityksistä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) onko Suomen energiapolitiikan alajärjestelmästä tunnistettavissa kannatus-koalitioita? ja 2) Millaisia mahdollisten kannatuskoalitioiden uskomusjärjestelmät ovat? Toimijoilta kysytään, millaiseksi he arvioivat suomalaista energiapolitiikkaa ja mitä asioita siinä tulisi heidän mielestään korostaa tulevaisuutta suunniteltaessa. Tavoitteena ei siten ole antaa tosiasiallisia ennusteita vaan esitellä, mitä toimijat itse toivovat energiapolitiikalta, ja minkälaiset arvot määrittävät politiikantekoa. Tutkimusaineisto koostuu 12 asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavat ovat Suomen energiapolitiikan toimintaympäristössä vaikuttavia toimijoita, jotka työskentelevät valtionhallinnossa, politiikassa, tutkimusinstituuteissa ja ajatushautomoissa, järjestöissä ja yhdistyksissä. Menetelmänä on käytetty avoimia teemahaastatteluja. Haastateltu aineisto litteroitiin ja se analysoitiin sisällönanalyyttisesti. Aineistosta pyrittiin tunnistamaan toimijoiden jakamia näkemyksiä eli uskomuksia energiapolitiikan tavoitteista ja syistä näille tavoitteille. Haastattelujen perusteella tunnistettiin kaksi kannatuskoalitiota: talouskoalitio ja ympäristökoalitio. Molemmat koalitiot olivat samaa mieltä siitä, että energiapolitiikan tulee tulevaisuudessa perustua kestävyyteen: energialähteissä tulee suosia uusiutuvia energiamuotoja, jotka ovat fossiilisia energiamuotoja vähäpäästöisempiä. Kannatuskoalitioilla oli kuitenkin erilaisia uskomuksia siitä, mitkä politiikkakeinot ovat parhaita tavoitteen saavuttamiseksi. Talouskoalition käsitysten mukaan onnistunut energiapolitiikka tarkoittaa vähäpäästöistä energiantuotantoa, edullista hintaa ja hyvää toimitusvarmuutta. Kaksi viimeistä uskomusta ovat yhteydessä pyrkimykseen edistää teollisuuden kilpailukykyä ja talouskasvua. Ympäristökoalition mukaan kasvihuonekaasupäästöt eivät vähene riittävän nopeasti kansainvälisellä tasolla. Suomen tulisi olla kunnianhimoisempi ja tehdä rohkeammin uudenlaisia ratkaisuja energiapolitiikassa. Uskomusjärjestelmästä nousevat vaatimukset ympäristön- ja luonnonsuojelusta sekä ilmastonmuutoksen hillinnästä. Näiden erojen arvioitiin viitekehyksen mukaan johtuvan erilaisista uskomuksia, ongelmakäsityksistä ja kausaalisuhteista. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että 2020-luvun energiapolitiikassa keskustellaan siitä, miten yhdistää toisiinsa vaadittavat päästövähennykset ja myönteinen taloudellinen kehitys. Energiapoliittiseksi tavoitteeksi muodostuu siten luoda synteesi, jossa energian markkinaympäristö tukee uusien vähäpäästöisten innovaatioiden luomista, mutta ottaa silti huomioon olemassa olevat yritykset ja niiden kilpailukyvyn edistämisen. Tutkimuksen perusteella tämä olisi molempien kannatuskoalitioiden uskomusjärjestelmiä tukeva kehityslinja.
  • Kiviluoma, Juha (Helsingfors universitet, 2003)
    Työn tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva sähköjärjestelmän sisäisistä ja ulkoisista vuorovaikutussuhteista. Sähköntuotantoa tarkasteltiin ympäristöönsä kytkeytyvänä systeeminä tieteidenvälisestä näkökulmasta. Tätä tarkoitusta varten rakennettiin menetelmä laajan kokonaisuuden hahmottamiseksi ja sovellettiin sitä sähköntuotannon alalle. Menetelmäperustuu grounded theoryyn ja systeemiajatteluun: Aineisto kerättiin ja luokiteltiin grounded theorya soveltaen. Systeemiajattelua käytettiin aineiston analyysissä ja aihealuetta kuvaavien mallien luomisessa. Aineisto kerättiin haastattelemalla sähköntuotannon ja -kulutuksen asiantuntijoita. Sen pohjalta rakennettiin useita alamalleja kuvaamaan sähköntuotantokompleksin osajärjestelmiä sekä näitä yhdistävä päämalli. Alamallien aihealueiksi muodostuivat tekninen sähköjärjestelmä, sähköjärjestelmän talous, sähkönsäästö, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, ympäristö sekä tuotantorakenteen uusiminen. Lisäksi työssä esitettiin aineistosta nousseita kriteerejä hyvälle sähköjärjestelmälle ja sähköjärjestelmään liittyviä toimijoita. Mallien yhteydessä käsiteltiin myöseri tuotantomuotojen ominaisuuksia. Työn tuloksia tarkasteltiin kriittisesti kirjallisuuden valossa ja arvioitiin luotujen mallien sovellettavuutta. Malleja on mahdollista hyödyntää tieteenalarajoja ylittävän energiatutkimuksen jäsentäjänä sekä arvioitaessa kestävämmän energiapolitiikan edellytyksiä järjestelmätasolla.
  • Kurronen, Sanna (2006)
    Tutkielma käsittelee sähkösektorin liberalisointia, joka alkoi useassa maassa 1990-luvun alkupuolella. Aluksi tarkastellaan uudistusprosessia, sen etenemistä ja vaikutuksia, pääosin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tämän jälkeen esimerkkitapaukseksi nostetaan Venäjä, joka on parhaillaan vapauttamassa sähkömarkkinoitaan. Venäjän tärkeys energiakysymyksissä johtuu sen suurista öljy- ja maakaasuvaroista sekä maan roolista energian viejänä. Länsimaita haastavampaa Venäjän sähköuudistuksessa on se, että Venäjä on kehittyvä talous, jossa näkyy yhä vahvasti Neuvostoliiton perintö. Tutkielmassa paneudutaan koko sähkösektorin toimintaan, eli niin tuotantoon ja sähkönsiirtoon kuin jälleenmyyntiinkin ja korostetaan kilpailullisuuden lisäksi myös institutionaalisen rakenteen merkitystä markkinoilla. Myös säätelyn ja poliittisen ympäristön vaikutus sähkömarkkinoiden toimintaan huomioidaan. Newberyn (1999) laaja, erityisesti Ison-Britannian sähköuudistukseen keskittyvä tarkastelu ja Borensteinin (2002) artikkeli Kalifornian sähkömarkkinoista luovat tärkeimmän kehikon kansainvälisen kokemuksen läpikäymiseen. Borensteinin ja Bushnellin (1999) Cournot-malli on puolestaan tärkein tukkumarkkinoiden kilpailua kuvaava malli. Markkinoiden kilpailullisuutta tarkastellaan Herfindahl-Hirschman indeksin avulla. Olennaisin yksittäinen lähde Venäjän sähköuudistuksesta on IEA:n (2005) tekemä selvitys Venäjän sähkömarkkinoista. Tuoreempaa tietoa on kuitenkin kerätty lukuisista venäläisistä viranomaislähteistä sekä IEA:n tilastoista. Myös Venäjän sähkömonopoliyhtiön RAO UES:n internetsivuilla oleva kronikka sähköuudistuksen etenemisestä on tutkielmassa tärkeä ajankohtaisen tiedon lähde. Sähköuudistusten tulokset maailmalla ovat ristiriitaisia, mutta suunnitelmien mukaan toteutettuna Venäjän sähkösektorin liberalisointi voisi luoda hyvinkin kilpailulliset markkinat. Uudistusten suurimpia haasteita on toimivan siirtoverkon kehittäminen, joka mahdollistaisi koko maan laajuisen kilpailun. Poliittiset riskit Venäjällä ovat merkittäviä ja uudistusten jatkuvuus sekä aikatauluissa pysyminen aiheuttavat epävarmuutta. Sekä korjaus- että uusinvestointien houkuttelu sektorille on välttämätöntä, sillä Neuvostoliiton aikana rakennettu infrastruktuuri rapistuu nopeasti ja kasvava talous kuluttaa yhä enemmän sähköä. Jo uhkaavalta sähköpulalta voidaan kuitenkin parhaiten välttyä tehostamalla koko sähkösektorin toimintaa ja parantamalla tehokkuutta myös kulutuksessa.
  • Similä, Siru (Helsingin yliopisto, 2020)
    Euroopan unioni (EU) esittää itsensä normatiivisena toimijana globaalissa hallinnassa, joka toimii maailmanpolitiikassa yhtenä johtavana tekijänä esimerkin omaisesti. EU on asettanut oman toimintansa ja olemassa olonsa ytimeen perustavanlaatuisia arvoja kuten ihmisoikeudet ja kestävä kehitys. Yksi normatiivisen toimijuuden olennaiseksi suuntaviivaksi voidaan kuitenkin asettaa koherenssin vaatimus toimien johdonmukaisuudesta niin eri politiikanalojen kuin sisäisten ja ulkoisten toimien välillä. EU on kansainvälisellä kentällä yksi merkittävimmistä politiikkakoherenssin puolestapuhujista, mutta samalla unionin omaa toimintaa on laajasti kritisoitu koherenssin puutteesta. Lisäksi politiikkakoherenssiin voidaan liittää normatiivinen vaatimus, jonka mukaan negatiivisten vaikutusten minimoimisen lisäksi politiikkakoherenssi tulisi valjastaa niin sanotun transformatiivisen kehityksen työkaluksi, jossa tavoitellaan positiivisien yhteisvaikutuksien luomista. EU:n biopolttoainepolitiikassa yhdistyy sisäisen ja ulkoisen välinen paine: toisaalta kyse on unionin sisäisestä energiaturvallisuudesta, ja toisaalta sen tulisi olla osa laajempaa globaalia ilmastonmuutoksen hallintaa. Lisäksi biopolttoainepolitiikka liittää unionin toimet ulkopuolisiin, kehityksen kannalta jo valmiiksi hauraisiin alueisiin. Biomassaan tarvittavia ruokakasveja alettiin nimittäin laajasti viljellä unionin ulkopuolella. Huolenaiheeksi ovat nousseet kehitysmaiden osalta niin ruokaturva kuin muutkin ihmisoikeuskysymykset, sillä eurooppalaisten yhtiöiden maankäyttö uhkaa paikallisia todellisuuksia. Tässä tutkielmassa tutkitaan EU:n potentiaalia toimia vastuullisena globaalina toimijana tarkastelemalla, millaisena unionin rooli normatiivisena toimijana näyttäytyy politiikkakoherenssiin pyrkimisen kautta unionin biopolttoainepolitiikassa. Aineistona toimii biopolttoainepolitiikkaan liittyvät keskeiset dokumentit vuosien 2000-2018 välillä. Aineisto muodostuu virallisista asiakirjoista, jotka sisältävät niin varsinaisia direktiivejä kuin pidempiä selontekoja unionin energiapolitiikasta biopolttoaineiden osalta. Aineisto on käyty läpi sekä kvalitatiivisen sisältöanalyysin että kvantitatiivisen menetelmän avulla. Menetelmät tukevat toisiaan, jotta voidaan saada mahdollisimman selkeä kuva siitä, miten politiikkakoherenssi näissä dokumenteissa ilmenee. Kvantitatiivisen osuuden tarkoituksena onkin selvittää, pitävätkö kvalitatiivisen osion havainnot paikkaansa, laskemalla määrällisesti, kuinka paljon eri ominaisuudet dokumenteissa ilmenevät hakusanojen avulla. Menetelmien avuksi on luoto selkeät kategoriat, jotka kuvastavat joko sisäisen (energia)turvallisuuden tai ulkoisen normatiivisen politiikkakoherenssin merkitystä. Näin voidaan selvittää, millainen kuva unionin toimijuudesta piirtyy – sisäistä turvallisuutta korostava jäsenvaltioiden yhteistyön kautta turvallisuutta hakeva poikkikansallinen kokonaisuus vai vastuuta ottava globaali toimija, joka on valmis tavoittelemaan kunnianhimoisia päämääriä esimerkiksi kestävän kehityksen suhteen. Aineiston avulla päädytään tulokseen, jossa biopolttoainepolitiikkaa ajava näkökulma siihen liittyvissä keskeisissä dokumenteissa unionin energiaturvallisuuden varmistamisesta saa rinnalleen politiikkakoherenssin pyrkimyksen, joka toimii vuodesta 2009 eteenpäin oleellisena ohjenuorana varmistamaan normatiivisen politiikkakoherenssin vaatimuksen kestävyyskriteerien täyttymisestä biopolttoainepolitiikassa. EU pyrkii lopulta niin sisäisen energiaturvallisuuden parantamiseen kuin sen toimien liittämiseen laajempaan kansainväliseen kokonaisuuteen energiapolitiikan osalta dokumenttien valossa, mikä tukee käsitystä unionista normatiivisena toimijana maailmanpolitiikassa.
  • Itälä, Pekka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Nord Stream -kaasuputki herätti voimakkaita tunteita ympäri Eurooppaa jo ennen kuin hankkeen toteuttaminen lyötiin lukkoon 2000-luvun puolivälissä. Nord Stream AG:n tilaama, kahdesta rinnakkaisesta kaasuputkesta koostuva hanke kuljettaa kaasua Venäjän laajoilta maakaasuesiintymiltä Itämeren alitse suoraan Saksaan. Itämerellä putki kulkee Venäjän, Saksan sekä Tanskan aluevesien ja talousvyöhykkeiden lisäksi myös Suomen ja Ruotsin talousvyöhykkeellä. Nord Stream -kaasuputkihanke nähtiin merkittäväksi taloudelliseksi hankkeeksi Euroopan energiahuoltovarmuuden kannalta, sillä maakaasunkulutuksen katsottiin lisääntyvän huimasti lähivuosina ympäristöystävällisempiin polttoaineisiin siirryttäessä. Putkilinjojen rakentaminen aloitettiin huhtikuussa 2010. Ensimmäinen putkilinja otettiin käyttöön elokuussa 2011 ja toinen lokakuussa 2012. Nord Stream AG on monikansallinen yritys, jonka pääkonttori sijaitsee Sveitsissä. Hanke sai kuitenkin osakseen suurta kritiikkiä, sillä Nord Stream AG:n suurimpana osakkaana on Venäjän valtion omistama Gazprom. Venäjän vuosien 2004 ja 2006 kaasukiistat Itä-Euroopan energiankauttakulkumaiden kanssa nostivat esille huolen, että Venäjä pystyisi kaasuputken avulla painostamaan Euroopan maita poliittisien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Venäjän luotettavuus varteenotettavana energiatoimittajana kärsi kolauksen kaasukiistojen seurauksena ja sai monet pohtimaan Venäjä-riippuvuuden vähentämistä energiatoimituksissa. Yhtenä suurimmista kysymyksistä kaasuputkeen liittyen oli sen vaikutus erittäin haavoittuvaan Itämereen, mistä esitettiin sekä negatiivisia että positiivisia pitkän aikavälin näkemyksiä. Suomen hallitus näki kaasuputken kansainvälisenä taloudellisena hankkeena, joka on Suomelle ainoastaan ympäristökysymys ja käsitellään myös sellaisena. Valtiojohto sekä muut viranomaistahot korostivat, ettei hanke ole Suomelle ulko- tai turvallisuuspoliittinen kysymys, sillä tehtyjen selvitysten mukaan kaasuputken rakentamisen tai sen käytön ei nähty aiheuttavan sotilaallisia tai poliittisia uhkakuvia. Tutkielman aiheena onkin tarkastella Nord Stream -kaasuputkihankkeen lainmukaisia edellytyksiä Suomessa sekä hankkeesta käytyä keskustelua eduskunnassa vuosina 2005–2010. Tutkielmassa hankkeen lainsäädännöllisiä edellytyksiä on tarkasteltu Suomen lainsäädännön kautta, jonka yhteydessä on myös tarkasteltu hankkeeseen vaikuttavia kansainvälisiä sopimuksia. Hankkeen kannalta oleellisia kansainvälisiä sopimuksia ovat YK:n merioikeusyleissopimus, Espoon sopimus sekä Itämeren suojelusopimus eli ns. Helsingin sopimus, jotka muodostavat sen kansainvälisen sopimusympäristön, jonka puitteissa hankkeen osapuolten tuli soveltaa omaa kansallista lainsäädäntöään. Suomen kansallisesta lainsäädännöstä hankkeeseen vaikuttivat etenkin Suomen talousvyöhykkeestä säädetty laki, jonka mukaan talousvyöhykkeen ympäristösuojelussa ja vesirakentamisessa sovelletaan lakia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä, ympäristönsuojelulakia sekä vesilakia ja näiden nojalla annettuja säädöksiä. Suomen lainsäädännön mukaan kaasuputken rakentaminen maan talousvyöhykkeelle edellytti valtioneuvoston suostumusta Suomen talousvyöhykkeen hyödyntämiseksi sekä vesilain mukaista vesilupaa putken rakentamiseksi ja käyttämiseksi maan lainkäyttöalueella, josta päättäminen oli ympäristöviranomaisen tehtävä. Kaasuputkihankkeen toteuttaminen edellyttänyt lainmukaista eduskuntakäsittelyä, eikä hankkeesta päättäminen kuulunut eduskunnalle, vaikka kyseessä olikin merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Eduskunnan kaasuputkihankkeeseen liittyviä puheenvuoroja tarkasteltiin retorisen diskurssianalyysin avulla, jolloin puheenvuorojen argumenteista pystyttiin tunnistamaan kaasuputkihankkeelle annettuja merkityksiä. Puheenvuoroanalyysin tulokset myös kvantifioitiin tilastoihin yleisten argumentaatiotendenssien, merkitysten ilmenemisfrekvenssin sekä mm. puoluekohtaisen tarkastelun helpottamiseksi. Eduskunnassa esitettiin syyskuun 2005 ja huhtikuun 2010 välisenä aikana kaiken kaikkiaan 177 kaasuputkihankkeeseen liittyvää puheenvuoroa 22 eri asia- ja pöytäkirjassa, mikä kertoo, että hanke nähtiin merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Näissä puheenvuoroissa kaasuputkelle annettiin yhteensä 289 merkitystä. Eniten painoarvoa puheenvuoroissa annettiin hankkeen kielteisille ympäristöpoliittisille vaikutuksille. Toiseksi eniten argumentoitiin hankkeen talous- ja energiapoliittisista merkityksistä, joissa hanke näkyi myönteisessä valossa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta hanke puolestaan nähtiin kielteisessä valossa. Eduskunnan puheenvuoroanalyysin avulla tehtiin muutama mielenkiintoinen löydös. Ensinäkin ministerien argumentit pohjautuivat ennakko-oletusten mukaisesti hyvin pitkälti hankkeen juridiikkaan sekä sen lainmukaisiin edellytyksiin. Toinen mielenkiintoinen puoluevertailussa ilmennyt aspekti oli se, että hallitus-oppositiojako ei näkynyt selkeästi hankkeelle annetuissa merkityksissä, vaan hankkeelle annettiin sekä kielteisiä merkityksiä hallituspuolueiden taholta, että myönteisiä merkityksiä oppositiopuolueissa. Lisäksi kaasuputkihanke nähtiin hyvin positiiviselta kannalta Vanhasen ensimmäisen hallituksen pääpuolueissa keskustassa ja SDP:ssä, kun taas Vanhasen II hallituksen ”uudet” puolueet, kokoomus sekä vihreät, suhtautuivat hankkeeseen kriittisesti.