Browsing by Subject "energiatehokkuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 37
  • Alhola, Katriina; Saramäki, Kaarina; Manninen, Kaisa; Lehtoranta, Suvi; Pursimo, Juho; Judl, Jachym; Linjama, Jarmo; Pietiläinen, Olli-Pekka; Huuhtanen, Juhani; Tainio, Pasi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2016
    Julkisilla hankinnoilla voidaan edistää ympäristön ja talouden kestävyystavoitteiden saavuttamista. Cleantech hankinnat tarkoittavat sellaisia teknologisia ratkaisuja, jotka merkittävästi vähentävät hankinnan elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia, edistävät uusiutuvan energian käyttöä ja materiaalitehokkuutta sekä hyödyntävät digitaalista tiedonhallintaa. Parhaimmillaan cleantech hankinta vastaa hankkijan tarpeisiin tarjoamalla laadukkaan, kustannustehokkaan ja ympäristönäkökulmasta selvästi paremman ratkaisun. Laajimmillaan kyse on innovatiivisten ratkaisujen ja uusien toimintatapojen synnyttämisestä, joilla on välillisesti myös myönteisiä alueellisia ja elinkeinopoliittisia vaikutuksia. Tässä raportissa tarkastellaan, mitä cleantech tarkoittaa julkisen hankkijan näkökulmasta ja mitä cleantech hankinnat ovat eri sektoreilla. Tutkimuksen mukaan julkiset investoinnit suuntautuvat lähitulevaisuudessa pääosin rakentamiseen ja peruskorjaukseen, vesihuollon ja teiden infrastruktuuriin, sekä energiantuotantoon ja jakeluun, joissa kaikissa avautuvat suuret mahdollisuudet cleantech hankinnoille. Myös palveluhankinnoissa cleantechilla on monia mahdollisuuksia. Onnistuneen cleantech hankinnan avaintekijöitä ovat avoin ja laaja markkinavuoropuhelu, verkostojen hyödyntäminen, huolellinen ja riittävän pitkä valmisteluaika, joustava rahoitusratkaisu sekä johdon strateginen tuki. Lisäksi tarvitaan ahkera ja määrätietoinen hankkija. Cleantech ratkaisujen edistäminen hankinnoissa voi käytännössä vaatia hankintakulttuurin muutosta, jotta näkökulma tulee osaksi kaikkien hankintojen suunnittelua. Tutkimushankkeen aikana vahvistui käsitys, että hankkijoiden tarve uusiin ideoihin, niiden käytännön toteuttamiskeinoihin ja muiden kokemuksiin cleantech hankinnoista on suuri. Hankkeessa käytiin läpi onnistuneita esimerkkejä toteutuneista cleantech hankinnoista, haastateltiin suomalaisia hankkijoita sekä edistettiin hankintoja käytännössä. Esimerkit ja haastattelut koottiin tämän raportin lisäksi avoimeen nettiportaaliin: Cleantech Hankintamappi (www.ymparisto.fi/hankintamappi) johon hankkijat voivat myös itse lisätä tekemiään hankintoja.
  • Nygrén, Nina A.; Kontio, Panu; Lyytimäki, Jari; Varho, Vilja; Tapio, Petri (Elsevier, 2015)
    Renewable and Sustainable Energy Reviews 46 (2015), pages 79-87
    Local level actors have an important role in developing small-scale energy innovations as well as disseminating the gained knowledge to key audiences. Diffusion of these energy solutions from innovators and early adopters to wider user groups has often been slow. This study explores the innovators׳ and early adopters׳ experiences of their projects, motivations for their behavior, and obstacles that inhibit the diffusion of energy innovations. Four different types of innovators and early adopters of new energy solutions are identified: Enthusiasts, Utilizers, Green Developers and Green Consumers. These groups are characterized by different sets of motivating factors, including environmental concern, interest in technology, economic profit, self-sufficiency, willingness to utilize excess material, promotion of innovations and image reasons. They also have encountered different kinds of barriers to their actions, such as lack of relevant information, poor product quality and lack of economic and institutional support. The different motivating and forestalling factors should be identified and taken into account when developing incentives as well as interaction and communication strategies to enhance the diffusion of innovative, sustainable small-scale energy solutions.
  • Hänninen, Pekka (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöministeriön raportteja 20 | 2014
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pientalon ekologiseen kestävyyteen vaikuttavia tekijöitä. Siinä tarkasteltiin 13 pientaloa, joista valtaosassa jo suunnitteluvaiheen tavoitteena oli eko- ja energiatehokkuus. Asukaskohtainen energiankulutus ja asumisen hiilidioksidipäästöt olivat tutkimuksen keskeisiä tarkastelukohteita. Tutkimus vahvisti käsitystä, että pientaloasumisen ekologinen kestävyys muodostuu useasta tekijästä. Selvityksen mukaan asumisen hiilijalanjälkeen vaikuttivat energiatehokkuuden ja uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisen ohella merkittävästi tilatehokkuus ja asukkaiden asumistottumukset. Esimerkiksi 1940-luvun rankarakenteisen pientalon energiankulutus ja päästöt jäivät asukaskohtaisessa tarkastelussa tilatehokkuuden ja uusiutuvan energian hyödyntämisen ansiosta väljästi asuttujen passiivitalojen tasolle. Asukaskohtainen tarkastelu antaa eri tuloksen energiankulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä kuin neliömetrikohtainen tarkastelu. Asumistottumuksilla on merkitystä päästöjen vähentämisessä. Nämä tekijät tulisi huomioida myös rakentamisen ohjauksessa.
  • Hirvonen, Janne; Jokisalo, Juha; Sankelo, Paula; Niemelä, Tuomo; Kosonen, Risto (MDPI, 2020)
    Buidings 10 12 (2020)
    Energy retrofitting of buildings shows great potential in reducing CO2 emissions. However, most retrofitting studies only focus on a single building type. This paper shows the relative potential in six Finnish building types, to identify possible focus areas for future retrofits in Finland. Data from previous optimization studies was used to provide optimal cases for comparison. Energy demand of the buildings was generated through dynamic simulation with the IDA-ICE software. The cases were compared according to emissions reduction, investment and life cycle cost. It was found that, in all buildings, it was possible to reduce emissions cost-neutrally by 20% to 70% in buildings with district heating and by 70% to 95% using heat pumps. Single-family homes with oil or wood boilers switching to heat pumps had the greatest emission reduction potential. More stringent requirements for energy efficiency could be mandated during building renovation.
  • Hirvonen, Janne; Heljo, Juhani; Jokisalo, Juha; Kurvinen, Antti; Saari, Arto; Niemelä, Tuomo; Sankelo, Paula; Kosonen, Risto (Elsevier, 2021)
    Sustainable Cities and Society 70 (2021), 102896
    Finland and the European Union aim to reduce CO2 emissions by 80–100 % before 2050. This requires drastic changes in all emissions-generating sectors. In the building sector, all new buildings are required to be nearly zero energy buildings. However, 79 % of buildings in Finland were built before 2000, meaning that they lack heat recovery and suffer from badly insulated facades. This study presents four large-scale building energy retrofit scenarios, showing the emission reduction potential in the whole Finnish building stock. Six basic building types with several age categories and heating systems were used to model the energy demand in the building stock. Retrofitted building configurations were chosen using simulation-based multi-objective optimisation and combined according to a novel building stock model. After large-scale building retrofits, the national district heating demand was reduced by 25–63 % compared to the business as usual development scenario. Despite a large increase in the number of heat pumps in the system, retrofits in buildings with direct electric heating can prevent the rise of national electricity consumption. CO2 emissions in the different scenarios were reduced by 50–75 % by 2050 using current emissions factors.
  • Pesola, Aki; Autio, Miikka; Alam, Jonas; Ylimäki, Laura; Descombes, Laura; Vehviläinen, Iivo; Vanhanen, Juha (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2016)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2016
    Tässä selvityksessä vertaillaan yhdeksän passiivi- ja nollaenergiatalon suunnitteluvaiheen laskennallista energiankulutusta todelliseen toteutuneeseen kulutukseen. Kohteet sijaitsevat eri puolilla Suomea ja edustavat erilaisia rakennustyyppejä. Energiankulutustietojen vertailun lisäksi selvityksessä tuodaan esille asukkaiden asumiskokemuksia sekä rakennuttajien ja suunnittelijoiden näkemyksiä rakennusten suunnitteluvalintoihin. Kuudessa tarkastellussa kohteessa toteutunut kokonaisenergiankulutus ylittää suunnitellut arvot. Rakennusten suunnitteluvalinnat ovat kuitenkin pääosin mahdollistaneet hyvän energiatehokkuustason ja toteutunut energiankulutus vastaa yhtä kohdetta lukuun ottamatta energiatodistuksen ET-luokkaa. Kolmen rakennuksen toteutunut energiankulutus on myös alittanut laskennallisen arvon. Tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin syytä huomata, että kulutustiedot perustuvat kohteesta riippuen 1–4 vuoden mittausjaksoon. Luotettavamman analyysin tekeminen vaatisi kulutusmittauksia pidemmältä aikaväliltä. Syyt laskennallisen ja toteutuneen energiankulutuksen erotukseen ovat kohdekohtaisia eikä erotuksen voida aina arvioida johtuvan rakennusteknisistä asioista. Joissain tapauksissa kulutuserot johtuvat puutteellisista lähtötiedoista. Selvityksessä käytettiin lähtötietoina uusimpia saatavilla olevia energiatodistuksia, mutta kaikkien kohteiden osalta ei ollut kuitenkaan saatavilla ennen rakennuksen käyttöönottoa päivitettyä todistusta. Koska joidenkin rakennusten käyttötarkoitus muuttui kesken rakentamisen eikä päivitettyä energiatodistusta ollut saatavilla, selittää tämä näissä kohteissa eron suunnitellun ja toteutuneen kulutuksen välillä. Tarkasteltujen rakennusten käyttökokemukset ovat olleet kiinteistöhuollon ja rakennuttajien mukaan pääosin hyviä. Hankkeista on tullut oppeja etenkin energiajärjestelmien käytöstä ja toiminnasta ja näitä oppeja on siirretty ja siirretään myös uusiin rakennusprojekteihin. Hankkeen aikana tehtyjen kyselyjen ja haastatteluiden perusteella rakennusten käyttö ja ylläpito ei käytännössä eroa tavanomaisista rakennuksista. Selvitys osoittaa, että teknologiset ratkaisut rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseen ovat kypsiä. Haasteet liittyvät lähinnä rakennuksen ja sen energia- ja automaatiojärjestelmän käyttöönottoon sekä asukkaiden kulutustottumuksiin. Näihin voidaan vaikuttaa kiinteistön ylläpitäjän kokonaisvaltaisemmalla käyttöönottokoulutuksella sekä asukkaiden aktiivisemmalla tiedottamisella. Selvityksen tuloksien perusteella suositeltavia käytäntöjä ovat kattavamman ja tarkemman energiankulutusseurannan järjestäminen sekä alamittauksien hyödyntämistä kulutusseurannassa. Lisäksi rakennus- ja energiatekniikkaan liittyvää osaamista suositellaan jaettavaksi aktiivisemmin rakennusten suunnitteluun ja käyttöön osallistuvien toimijoiden kesken. Myös useiden asukkaiden kokema vedon tunne, kohteiden ikkunoiden huurtuminen sekä matkapuhelinten kuuluvuusongelmat suositellaan otettavaksi huomioon tulevissa kohteissa jo suunnitteluvaiheessa. Asukkaiden esiin nostamista ongelmista huolimatta monet kyselyihin vastanneista eivät kuitenkaan huomaa asuvansa energiatehokkaassa rakennuksessa, vaan kokemus vastaa heidän käsitystään tavanomaisesta uudesta asuinrakennuksesta.
  • Hernesniemi, Anu (Helsingfors universitet, 2010)
    In Finland energy requirement is high because of the cold climate and long distances. Energy is needed to ensure the welfare and an industrial life’s needs. Energy taxation, emissions trading and subventions are well known political instruments for decreasing energy consumption. Energy efficiency has become a famous policy for reducing energy consumption without lowering the quality of energy services. There have always been critics for the energy efficiency and its consequences among the researchers. It is possible to have improving energy efficiency, while still seeing rises in energy consumption. This phenomenon is known as a rebound effect. If energy consumption rises above the level it would have been without efficiency improvements the phenomena is called backfire effect. The objective of this thesis was to find out how to investigate the rebound-effect, what are the critical factors of it and present the results of the resent empirical studies. Attention has been also in finding out what energy efficiency is, how it appears in economical models and why it is an important research area. The effects of energy efficiency are difficult to allocate between different economic factors. Hence it seems that a computable general equilibrium framework is obvious tool to investigate the rebound effect in the national economy level though it’s quite complicated. The production function and the elasticity of substitution seem to be crucial for the size of the rebound effect in a computable general equilibrium framework. It was observed that when the elasticity of substitution was high, the rebound effect was also high. For this reason the form of production function is crucial, it should be one where the elasticity of substitution is not a constant. Empirical studies have established evidence of the rebound effect but its size varies with different areas, with a different elasticity of substitution and in different time periods. In some scenarios even backfire was observed. None of the cases reach total utility of the efficiency improvements.
  • Sahiluoma, Anna-Maria (Helsingfors universitet, 2016)
    The role of increasing energy efficiency as part of climate goals has become more important in recent years, as it is seen as a cost-effective way of reaching the goals. Multiple studies have shown that even though cost-effective energy efficiency investment opportunities exists firms are not implementing them. This under investment phenomenon is called energy efficiency paradox. This Master´s thesis aims to increase understanding of factors effecting the implementation of energy efficiency investments in Finnish companies. Thus, the purposes of this study is to identify barriers and drivers that have affected the likelihood that energy efficiency investments have been implemented in small or medium size company during the past five years. The Data for the study was collected through a survey spring 2015. The survey was sent in co-operation with Motiva Oy to companies participating in the voluntary energy efficiency agreements and in co-operation with The Federation of Finnish Enterprises to their member companies. The research method was binary logistic regression analysis. As a result of regression analysis two models were produced. The statistically better model was chosen to describe the barriers and drivers that have effected implementation of energy efficiency investments in small or medium size companies during the past five years. The results from the model suggested that the factors increasing the likelihood that energy efficiency investments had been made was larger company size and good energy management. Good energy management includes that concrete objectives for energy efficiency improvements have been made in the company and that an investment will be monitored after implementation. The factors that decrease the likelihood that energy efficiency investments had been made was being in a non-energy intensive industry: construction, service or other industries such as agriculture. The most relevant driving force was good energy management. A Company with good level of energy management is 15 times likelier to have made energy efficiency investments than a company that has no concrete objectives for energy efficiency improvements and/or does not monitor results from energy efficiency investments.
  • Matschoss, Kaisa; Heiskanen, Eva; Kahma, Nina; Saastamoinen, Mika (Kuluttajatutkimuskeskus, 2014)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Tutkimuksia ja selvityksiä 1/2014
    Hankkeessa on selvitetty energiatehokkuuspalvelujen liiketoimintapotentiaalia suomalaisille kuluttajille suunnatulla kyselyllä sekä energiayhtiöiden kokemuksia energiatehokkuuspalvelujen tarjoamisesta yhtiöiden edustajille suunnatun kyselyn ja työpajan avulla. Selvitimme, minkälaiset maksulliset palvelut kiinnostavat suomalaisia kotitalouksia. Eniten kiinnostusta herättävät energiaa säästävät laitteet, joiden hankkimista oli vähintäänkin harkinnut 38 % vastaajista ja näyttölaitteet, joiden avulla voidaan seurata kodin sähkönkulutusta reaaliaikaisesti, 25 % vastaajista. Palvelujen harkitseminen ei kuitenkaan sinänsä vielä ennusta niiden hankkimista. Verkkoyhtiöiden ilmaiset, kulutustietoa tarjoavat palvelut edesauttavat markkinoiden syntymistä myös markkinaehtoisille energiatehokkuuspalveluille. Kiinnostus yhtiöiden nyt tarjoamiin maksuttomiin energiatehokkuus-palveluihin (kuten sähkön kulutuksen seuranta verkkopalvelussa) lisää kiinnostusta hankkia vastaavia markkinaehtoisia palveluja (esim. näyttö- ja ohjauslaitteita). Verkkoyhtiöillä voi olla siis tärkeä rooli asiakkaiden kiinnostuksen herättämisessä ja markkinoiden luomisessa. Hankkeessa haluttiin tunnistaa, ovatko palveluista kiinnostuneet tulevaisuuden kuluttajien "etujoukko" vai poikkeuksellinen asiakasryhmä. Tilastollisen tarkastelun perusteella edelläkävijyys on eri ominaisuuksista (asiantuntijuus, kokeilunhalukkuus ja aktiivinen toimijuus) rakentuva jatkuva asennemuuttuja tai kuluttajan ominaispiirre, jonka määrä vaihtelee vastaajasta riippuen. Monissa kuluttajissa lienee hiukan samanlaista vastaanottavuutta energiatehokkuuspalveluille kuin tunnistamissamme edelläkävijöissä. Kuluttajakyselymme perusteella suurin energiatehokkuuspalvelujen leviämisen "kuilu" ei sijaitsekaan edelläkävijöiden ja muiden välillä vaan jyrkempi ero on havaittavissa palveluihin myönteisesti ja palveluihin kielteisesti suhtautuvien välillä. Nämä myönteiset ja mahdollisesti palveluista kiinnostuvat ryhmät ovat asiakkaina varsin erilaisia. Kun edelläkävijät ovat kokeilunhaluisia ja heillä on hyvät tekniset tiedot, toiset myönteiset ryhmät ovat varovaisempia uusien ratkaisujen suhteen, eikä heille todennäköisesti ole yhtä helppoa opetella uusien teknisten laitteiden käyttöä. Palvelujen täytyy siis olla helppokäyttöisiä levitäkseen laajemmille markkinoille. Eri palvelujen edelläkävijät voivat olla myös keskenään erilaisia. Edelläkävijöiden sisälläkin on ryhmiä, joita kiinnostavat erilaiset palvelut (esimerkiksi omakotitalossa asuvat sähkölämmittäjät vs. kerrostalon taloyhtiön hallituksen jäsenet). Todellisen asiakastarpeen ja asiakkaiden tilanteen tunnistaminen onkin avain hyvien palvelujen tuottamiseen. Asiakkaiden kiinnostusta voidaan myös herätellä mielipidevaikuttajien välityksellä. "Edelläkävijöissä" ja "energiasta kiinnostuneissa" muita ryhmiä suurempi osa lukeutuu mielipidevaikuttajiin, eli esimerkiksi järjestöjen, asukasyhdistysten ja taloyhtiöiden hallitusten aktiiveihin. Koska vain osa näihin ryhmiin kuuluvista on aktiivisia mielipidevaikuttajia, palveluja tarjoavien yritysten on tärkeä tavoittaa heidät. Energiayhtiöille osoitetun kyselyn mukaan palvelujen kehittämisen tärkein este on henkilöstöresurssien puute. Myös henkilökohtainen kosketus asiakkaisiin on katoamassa. Kumppanuudet ovatkin tärkeässä asemassa kehitettäessä uusia palveluja. Epävarmuus kysynnästä oli toinen tärkeä este palvelujen kehittämiselle. Asiakkaan todellisen ongelman tunnistaminen ja molemminpuolista hyötyä tuovien ratkaisujen kehittäminen ovat hyvän pilotin lähtökohtia. Ensivaiheen asiakkaiden kokemuksista on syytä oppia ja pilottien kokemuksia on tärkeä analysoida huolellisesti ja rehellisesti. Palveluja kehitettäessä kannattaa seurata markkinoiden ja ympäröivän yhteiskunnan kehityssuuntia. Koska sähköisistä palveluista kiinnostuneet edelläkävijät ovat muita nuorempia, on tärkeää seurata, mitä muita sähköisiä palveluja tällaiset kuluttajat käyttävät ja miten. Energiayhtiöiden on hyvä verrata omien palvelujensa käyttöliittymien käytettävyys ja mukavuus sähköisten palvelujen parhaimmistoon. On tärkeää seurata toimintaympäristön kehitystä: mitä palveluja muut yritykset tarjoavat, mitä neuvontaa muut tahot antavat sekä mitä mahdollisuuksia esimerkiksi rakennuksia koskeva lainsäädäntö luo. Muut palvelut ja muuttuvat asiakastarpeet voivat luoda tai täyttää energiayhtiöiden energiatehokkuuspalvelujen markkinarakoja. Muuttuva toimintaympäristö tuo uusia mahdollisuuksia ja reunaehtoja energiatehokkuuspalvelujen kehittämiseen.
  • Styrman, Jenni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Improving energy efficiency has been recognized as a major tool for reducing energy use and emissions. Energy efficiency is most often defined as the ratio of required energy input and resulting output. Accordingly, energy efficiency improves whether less energy input is needed to produce the same output. In the context of building’s energy efficiency, the usual indicator is a specific energy consumption or the so-called energy efficiency index (EEI) which is used to examine energy consumption proportional to building’s surface area or volume. This Master’s thesis was an assignment to HOK Elanto co-op. The aim of this thesis was to examine both the amount of the remaining energy-saving potential in HOK-Elanto retail stores and economic benefits that could be achieved by improving energy efficiency. Economic viability of energy efficiency measures was examined with the net present value method. In addition, the emission reductions achieved through these measures were calculated. Plenty of measures which reduce energy consumption have been recognized to exist in the retail trade sector. In this thesis energy efficiency measures examined were refrigeration system renewals, transition to lighting led-technology and optimization of ventilation. Renewing refrigeration systems is very timely due to F-gas regulation in which is stated that most of the current refrigerants must be replaced with those refrigerants that have smaller global warming potential. In addition to the above-mentioned measures, it was studied when the introduction of solar PV could be profitable in HOK-Elanto's store properties and how much economic benefits would be achieved. The results of this thesis show that there exists 28 GWh of annual energy saving potential which corresponds with annual savings of 2,4 million euros. The biggest savings are achieved through lighting technology changes. Also refrigeration system renewals yield significant energy savings but due to high investment costs, renewals are recommended to implement within the limits set by F-gas regulation as when there is actual need to renew the systems. Optimization of ventilation turned out to be an uncertain energy efficiency measure because the current ventilation units may not be able to operate at such low levels that energy savings could be achieved. Solar PV investments turned out to be unprofitable at this point in time due to relatively low energy prices and high investment costs. Whether only lighting and refrigeration systems are renewed in HOK-Elanto retail stores, energy efficiency level in Alepa and S-market chains will improve approximately by 20 % and in Prisma-chain by 28 %.
  • Kahrola, Ari; Reinikainen, Tapio; Johansson, Annika; Finel, Nufar (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 40/2021
    Selvityksessä tarkastellaan teknologioita ja ratkaisuja, joiden avulla ammattikeittiöiden ilmastoystävällisyyttä voidaan parantaa. Muutoksen peruselementtejä ovat energiatehokkuusparannukset ja matalan ilmastonlämmityspotentiaalin (GWP) kylmäaineisiin siirtyminen. Energiatehokkuusparannukset kohdistuvat sekä valittaviin laitteisiin että koko talotekniikkaan liittyvään suunnitteluun ja toteutukseen. Luonnollisia kylmäaineita, kuten hiilivetyjä, ammoniakkia ja hiilidioksidia tulisi suosia aina kun mahdollista. Työssä laadittiin katsaukset liittyen: i) kylmäaineita ja energiatehokkuutta koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, kotimaiseen ja EU-lainsäädäntöön sekä standardeihin, ii) energiatehokkuusmurrosta tukeviin teknologioihin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin, ja iii) uusien teknologioiden integroimiseen talotekniseen suunnitteluun. Lisäksi haastateltiin asiantuntijoita kolmesta suurimmasta Suomessa toimivasta talotekniikkayrityksestä. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää lämmöntalteenoton (LTO) ja hyödyntämisen mahdollisuuksia tyypillisissä ammattikeittiöissä. Haastatteluissa käytiin läpi sitä, miten lämmöntalteenottoa ja hukkalämmön hyödyntämistä toteutetaan tällä hetkellä uudiskohteissa ja toisaalta myös saneerauskohteissa. Samalla kerättiin palautetta nykyisten ratkaisujen toimivuudesta ja etsittiin ideoita lämmön talteenoton tehostamiseksi. Suosituksissa tärkeimmiksi nousivat i) kokonaisvaltainen energiatekniikan suunnittelu ammattikeittiökohteissa, ii) ammattikeittiösuunnittelun integroiminen talotekniikan suunnitteluun ja käyttöön, iii) oleellisena osana kokonaisratkaisua waterloop-, eli nestelauhdutteinen järjestelmä, joka tekee mahdolliseksi ammattikylmälaitteiden tuottaman lämmön kierrättämisen kiinteistön tarpeisiin, ja iv) luonnollisten kylmäaineiden käyttö niissä kohteissa, joihin markkinoilta löytyy sopivia laitteistoja. Lisätietoa tarvitaan ehdotettujen ratkaisujen ja teknologioiden energiansäästö- ja ilmastohyötyjen suuruudesta, ja varsinkin lisähyödyistä niissä ratkaisuissa, joissa matalan GWPn kylmäaineilla toimivat kylmälaitteet liitetään vesikiertoiseen lämmöntalteenottojärjestelmään ja hukkalämpö otetaan talteen koko kiinteistön hyödyksi. Erityisesti ratkaisujen ja teknologioiden integroiminen taloteknisiin suunnitteluratkaisuihin sekä uudiskohteissa että vanhojen kiinteistöjen kunnostushankkeissa vaatii lisätietoa. Sitä saisi parhaiten pilottihankkeilla, joissa kohteina olisivat hyvin mittaroidut uudiskohteet ja kunnostuskohteet.
  • Kivimaa, Paula; Primmer, Eeva; Lukkarinen, Jani (Elsevier, 2020)
    Environmental Innovation and Societal Transitions 36: 418-432
    The roles of intermediaries in sustainability transitions are increasingly recognised. How intermediaries advance transitions vis-a-vis public policy has, however, received little attention. Thus, we create an analytical framework of intermediating policy processes, drawing from transition and policy cycle literatures. We apply this to investigate two policy processes pertaining to Finland’s building energy efficiency. The findings show how the central role of the Ministry of the Environment and high political attention have reduced the need for intermediation by external organisations in agenda setting and policy formulation. However, intermediaries external to the Ministry have been vital in facilitating policy implementation. The cases show that facilitating training as an intermediary activity can be undertaken by different organisations, such as a trade union, a government agency or an education committee. Based on our analysis, we argue that, when political attention on transitions is low, the need for intermediary action is likely to be higher.
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (5)
  • Neuvonen, Petri (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 37/2009
    Vuosina 1950–1975 maahamme rakennettiin yli puoli miljoonaa kerrostaloasuntoa. Tuohon joukkoon mahtuu modernin suomalaisen rakennustaiteen helmiä, elementtirakentamisen tusinatuotteita ja kaikkea siltä väliltä. Rakennusten toimintakuntoisena pitäminen edellyttää suunnitelmallista ylläpitoa ja korjaamista. Korjausrakentamisen suunnittelun lähtökohtana on korjattava rakennus omine erityispiirteineen. Julkaisussa pohditaan rakennuksen alkuperäisten ominaispiirteiden vaikutusta julkisivun korjaustavan valintaan.
  • Reinikainen, Tapio; Johansson, Annika (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2019
    Tässä raportissa esitetään kriteerit korkean ilmastopotentiaalin (GWP) HFC-kaasuja käyttävien teknologioiden ja sovellusten korvaamiseksi ilmastoystävällisillä alhaisen ilmaston lämmityspotentiaalin (GWP) omaavilla teknologioilla, kuten nk. luonnollisilla kylmäaineilla ja niitä käyttävillä laitteistoilla. Ympäristökriteereiden asettaminen kestäville julkisille hankinnoille edesauttaa puolueettomien, tasapainoisten ja vertailukelpoisten, ympäristönäkökohdat edustavasti ja vaikuttavasti huomioonottavien tarjouskilpailujen ja hankintapäätösten toteuttamista. Montrealin pöytäkirjan Kigalin muutoksella otetaan maailmanlaajuisesti käyttöön samanlaisia keinoja, joita Euroopan Unionissa on jo lähdetty toteuttamaan F-kaasuasetuksella. Nämä säädökset pakottavat kylmäalan nopeaan muutokseen, mutta globaali ilmastonmuutoksen vastainen taistelu vaatii myös vapaaehtoisia lisätoimia – toisaalta vapaaehtoisuus on usein kannattavaa, sillä aikaisten investointien avulla voidaan välttää ”tuplainvestointeja” kun siirrytään suoraan moderniin ja energiatehokkaaseen tekniikkaan. Kriteeristöä voidaan käyttää osviittana myös yksityisen sektorin tai järjestöjen hankinnoissa. Kriteerit on laadittu sellaisille sovelluksille, joille vaihtoehtoja korkean ilmastovaikutuksen F-kaasuille on jo olemassa tai vaihtoehdot ovat tulossa markkinoille. Kriteeristöllä luodaan kotimaista kysyntää teollisuudelle joka tuottaa luonnollisia kylmäaineita käyttäviä laitteita ja komponentteja, mikä omalta osaltaan auttaa näitä yrityksiä vientiponnisteluissa. Kestävät julkiset hankinnat ovat olleet kansainvälisellä asialistalla Rio de Janeirosta, vuodesta 1992 lähtien. Vuonna 2016 allekirjoitettiin maailmanlaajuinen Kigalin sopimus (Montrealin pöytäkirjan muutos) HFC-yhdisteiden kulutuksen ja tuotannon asteittaisesta vähentämisestä. Suomessa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU 2017) yhtenä toimenpiteenä on saavuttaa EU komission velvoittama 39 % päästövähennys taakanjakosektorilla, johon myös F-kaasut kuuluvat. Tavoitteen saavuttamiseksi on F-kaasupäästöjen vähentämisessä syytä edetä ripeästi, varsinkin kun sektorille ehdotettujen toimien yksikkökustannukset ovat matalia ja sektoria koskevat jo päästömääriä rajoittavat EU-lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset. Kiinteistöjä omistavien ja/tai hallinnoivien organisaatioiden johdon informoiminen muutoksen tuomista mahdollisuuksista ja tärkeydestä sekä heidän sitoutumisensa on tässä muutosvaiheessa välttämätöntä. Kylmä-, ilmastointi- ja sammutuslaitteiden sekä lämpöpumppujen osalta ympäristöongelmia aiheuttavat ennen muuta laitteistoissa käytettävien kaasujen suorat päästöt, jotka johtuvat kaasujen vuotamisesta ilmakehään. Myös välillisillä päästöillä, jotka aiheutuvat laitteiden energiankulutuksesta, on merkitystä, mutta hankintojen kestävyyttä arvioitaessa ensisijainen painoarvo on asetettu mahdollisimman alhaisen GWP:n omaavan kylmäaineen suosimiseen, kuten luonnollisten kylmäaineiden ja hiilivetyjen (HC) sekä HFO-aineiden ja niitä käyttävien laitteiden suosimiseen. Tässä työssä ehdotetaan kriteerejä korkean GWP:n HFC-aineiden vaihtoehdoille kolmella eri tasolla: poissulkevat kriteerit, minimivaatimukset ja pisteytyskriteerit. Kriteerien laatimisessa noudatettiin seuraavia periaatteita: Kriteerien tulee olla a) teknisesti luotettavia, b) verifioitavia ja c) selkeitä. Kriteerien laatimisessa on otettu huomioon Tanskan kriteerit sekä Saksan ”Blue Angel”- kriteerit. JUHAF-hankkeen, johon tämä raportti kuluu osana, yhteistyöverkostoon kuuluvat kylmäalan yritykset ja niiden järjestöt, alan teollisuus, yliopistot ja viranomaistahot ovat olleet vaikuttamassa kriteerien muotoiluun ja hyväksyneet tässä julkaisussa esitetyt kriteerit.
  • Alhola, Katriina; Kaljonen, Minna (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 32/ 2017
    Julkisen sektorin rooli kestävien tuotteiden ja palveluiden hankkijana on merkittävä, sillä pelkästään kuntien tekemät vuotuiset hankinnat Suomessa ovat lähes 20 miljardia euroa. Julkisten varojen kohdentamisella kestäviin ja laadukkaisiin palveluihin voidaan edistää ympäristöystävällisten ja vastuullisesti tuotettujen ratkaisujen markkinoita. Hankintalain uudistus vuoden 2017 alusta mahdollistaa entistä paremmin julkisten hankintojen käyttämisen kestävän kehityksen ja elinkeinopoliittisten tavoitteiden saavuttamisen strategisena työvälineenä. Hankintoja voidaan käyttää tehokkaammin julkisen kysynnän ohjauskeinona jos hankintayksiköissä pystytään asettamaan kestävien hankintojen tavoitteita ja seuraamaan niiden toteutumista. Tässä raportissa kuvataan, miten kestävyystavoitteet huomioidaan kuntien strategioissa, ohjeistuksessa ja hankintakäytännöissä, sekä kartoitetaan kestävien hankintojen tekemisen haasteita ja ratkaisuehdotuksia yleisesti ja sektoreittain. Lisäksi tuodaan esiin tärkeimpiä toimenpide-ehdotuksia kestävien hankintojen vauhdittamiseksi. Tietoa kerättiin kyselyllä, haastatteluilla, asiakirja-analyysillä (strategiat, ohjeistukset, HILMAssa julkaistut tarjouspyynnöt) sekä yhteiskehittämiseen perustuvissa työpajoissa. Yli puolet tarkastelluista kunnista huomioi kestävyystavoitteet hankintastrategiassa tai muussa hankintoja koskevassa ohjeistuksessa. Kestävyystavoitteet on asetettu melko yleisellä tasolla, ja vain noin neljäsosa kunnista määritti tarkempia kestävyyskriteerejä. Nämä koskivat esimerkiksi parhaisiin energiatehokkuusluokkiin kuuluvien laitteiden hankintaa. Ajoneuvo- ja kuljetuspalveluhankinnoissa ohjeistuksella pyrittiin edistämään vähäpäästöistä kalustoa ja/tai vaihtoehtoisia käyttövoimaratkaisuja. HILMAssa julkaistujen tarjouspyyntöjen perusteella energia- ja ympäristönäkökulma oli kirjattu vähintään yleisellä tasolla 66 %:iin tarjouspyynnöistä. Tarkemmin se oli kirjattu 44 %:iin tarjouspyynnöistä, sisältäen tällöin ainakin yhden selkeästi määritellyn ympäristökriteerin. Vain 15 %:ssa ympäristönäkökulma oli määritetty koko elinkaari huomioiden. Selkeimmin tarjouspyyntöjen kriteereissä nousivat esiin laadunhallinta, energiatehokkuus ja kuljetuskaluston Euronormi-luokka. Kestävien julkisten hankintojen määrää ja vaikuttavuutta ei mitata järjestelmällisesti, mikä voi ainakin osittain johtua sopivan mittausmenetelmän puuttumisesta. Tässä raportissa nostetaan esiin esimerkkejä kuntien käyttämistä menetelmistä hankintojen kestävyystavoitteiden toteutumisen seurannasta ja ehdotetaan menetelmää kestävyyskriteerien esiintymisen mittaamiselle tarjouspyynnöissä siten, että kehitystä voitaisiin koko maan tasolla seurata sekä vuosien että eri tuoteryhmien välillä. Kestävien julkisten hankintojen tekemisen suurimpina esteinä nähdään riittämätön strateginen tuki ja siitä johtuva vähäinen resursointi hankintatoimeen. Myös yhteisen ”hankintakielen” puuttuminen hankkijoiden ja toimittajien välillä sekä markkinatuntemuksen vähyys vaikeuttavat kestävien hankintojen tekemistä. Toteutukseen haasteita tuovat elinkaarinäkökulman ja sitä tukevan budjettisuunnittelun puuttuminen ja hankintojen hajautuneisuus. Taustalla heijastuu perinteinen hankintakulttuuri, joka painottaa hankintamenettelyä enemmän kuin kestävän kokonaisratkaisun löytymistä. Lisäksi eri sektoreilla on omia erityispiirteitä ja haasteita kestävyystavoitteiden toteuttamisessa. Kuntapäättäjien ja esittelevien virkamiesten ymmärryksen lisääminen kestävien hankintojen elinkaarenaikaisista hyödyistä kuntatalouteen, ympäristöön ja elinkeinoelämään koettiin ensiarvoisen tärkeänä. Hankintojen strategista kehittämistä ja johtamista tulee vahvistaa ja kestävyysnäkökulma kytkeä kunnan talouden kokonaissuunnitteluun. Hankkijoiden markkinatuntemusta tulee lisätä ennakoivalla vuoropuhelulla mahdollisten toimittajien kanssa ja osaamista tulee lisätä koulutuksella. Sääntelyn kasvattamisen sijaan hankkijoita tulisi kannustaa kestäviin hankintoihin. Kannustava malli voi olla esimerkiksi vaikuttavuusperusteinen hankinta, joka kohdistuu ympäristö- ja sosiaaliseen vaikuttavuuteen, ja jonka avulla hankinnan mahdollista riskiä voidaan paremmin jakaa ja hallita.
  • Berg, Annukka; Räisänen, Milja; Salo, Hanna (Suomen Ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2020
    Hallitusohjelmassa ”Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta” (2019) on runsaasti mainintoja kiertotalouden edistämisestä. Näiden kirjausten muuttaminen toiminnaksi ei onnistu ilman tutkimustietoa. Tähän raporttiin on koottu tilannekuvauksia, mahdollisia tavoitteita, toimenpiteitä ja lisätiedon lähteitä kahdeksasta kiertotalouden toteutuksen kannalta keskeisestä teemasta. Raportissa käsitellyt teemat ovat keskenään hyvin erilaisia – ja niissä ollaan kiertotalouden edistämisen näkökulmasta eri tasoilla: kun esimerkiksi rakennusjätteiden hyötykäytön, ruokahävikin vähentämisen ja ravinteiden kierrätyksen parissa on toimittu jo pidempään, kiertotalouden yhteydet biodiversiteettiin ja alueiden käyttöön ovat teemoina uusia. Edellä mainittujen teemojen lisäksi raportissa avataan tekstiileiden kiertotalouden merkitystä. Kokonaisvaltaisista lähestymistavoista käsitellään erityisesti jakamistaloutta ja tuotepolitiikan mahdollisuuksia. Yhteenvetona voidaan todeta, että monissa pidempäänkin keskusteluissa mukana olleessa teemoissa on edelleen paljon tehtävää. Esimerkiksi energiatehokkuuden edistämisessä toimiviksi havaittuja tuotepolitiikan keinoja ei ole vastaavasti pystytty käyttämään materiaalitehokkuuden ja kiertotalouden edistämiseen. Ravinnekierrätykselle jo vuosikymmen sitten asetetut kunnianhimoiset tavoitteet eivät edelleenkään näy epäorgaanisten lannoitteiden myynnin vähenemisenä tai vesien tilan paranemisena. Tekstiili- ja rakennusjätteiden saralla on suuria taloudellisiakin mahdollisuuksia, mutta niihin tarttuminen vaatii esimerkiksi parempaa materiaalien kierrättämiseen liittyvää infrastruktuuria. Kaikkiaan tilanne Suomessa on se, että maassamme käytetään runsaasti materiaaleja muihin eurooppalaisiin maihin verrattuna. Kiertotaloudessa taas tavoitellaan luonnonvarojen käytön vähentämistä kestävälle tasolle niin, etteivät muut kestävyyden osa-alueet, kuten luonnon monimuotoisuus tai ihmisten hyvinvointi, heikkene. Yksi hankkeen päätuloksista onkin huomio siitä, että luonnonvarojen käytön vähentämisen tavoite ja yleinen kestävyys tulisi pitää kirkkaana mielessä kiertotaloutta edistettäessä. Kaikki jakamistalouden piiriin kuuluva tai kierrätystä edistävä toiminta ei nimittäin vähennä luonnonvarojen kokonaiskäyttöä tai edistä ympäristöterveyttä. Joissakin kysymyksissä suhteellisen pienet kysymykset saavat paljon huomiota. Esimerkiksi ruokahävikistä puhutaan paljon, vaikka kestävämpien ruokavalioiden edistämisellä olisi suurempi vaikutus ruuan ympäristövaikutusten pienentämiselle. Tässä raportissa avattu tieto koottiin Kiertotalouden tilannekatsaus ja tietotarpeet (KITIT)-kokeilussa, jossa testattiin keinoja ottaa kiertotalouden laaja kenttä haltuun kustannustehokkaasti mutta kokonaisvaltaisesti. Menetelminä käytettiin erilaisia asiantuntijatyöpajoja ja yhteiskirjoittamista. Valmiiksi määriteltyjen teemojen lisäksi hahmoteltiin merkittävimpiä tiedon puutteita ja tutkimustarpeita. Nämä liittyvät muun muassa kiertotalouden kokonaisuuden ymmärtämiseen, ympäristömyötäiseen tuotesuunnitteluun, uusiin liiketoimintamalleihin ja kiertotalouden sosiaalisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi materiaalitietoja pitäisi parantaa – ja luoda kokonaisymmärrys kiertotalouden vaatimista datavirroista, tiedon avoimuuden tarpeista ja mahdollisista käyttökohteista.
  • Holma, Anne; Pitkänen, Kati; Myllyviita, Tanja; Kaljonen, Minna; Rönkkö, Reeta; Karvonen, Jaakko; Karjalainen, Linda (Suomen ympäristökeskus SYKE, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2019
    Tämä raportti perustuu vuosina 2016–2019 toteutettuun ”Kohti vähähiilisiä kyliä” (KVK) -hankkeeseen, jossa käynnistettiin paikallisia kokeiluja ja kannustettiin kyliä ottamaan käyttöön hiiliviisaita eli hiilipäästöjä vähentäviä tai hiiltä varastoivia ratkaisuja. Hanketta toteutettiin 19 pohjoiskarjalaisella kylällä ja sitä rahoitti Manner-Suomen maaseutuohjelma. Raportissa esitellään Kohti vähähiilisiä kyliä hankkeessa ja jo aikaisemmin Pohjois-Karjalan maakunnan kylissä toteutettuja kokeiluja ja arvioidaan millaisia vaikutuksia niillä on ollut hiilipäästöjen vähenemisen kannalta. Lisäksi arvioidaan kokeilujen yhteisöllisiä vaikutuksia, sekä vaikutuksia sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen kylällä. Kokeilut liittyvät uusiutuvan energian käyttöön, energiatehokkuuden edistämiseen, kimppakyyteihin, jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen, lähiruokaan ja ruokahävikin välttämiseen sekä hiilensidontaan tähtääviin toimiin. Kokeilujen valinta tapahtui kyläsuunnitteluprosessin kautta. Kokeilujen ilmastovaikutukset arvioitiin elinkaariarviointimenetelmällä. Muiden yhteisöllisten vaikutusten arvioinnissa hyödynnettiin yhteisöjen toimintakykyä ja pääomia tarkastelevia arviointikehikkoja, joiden pohjalta arvioitiin lisäksi kokeilun positiiviset ja negatiiviset vaikutukset kyläyhteisön sosiaaliseen, inhimilliseen, kulttuuriseen, rakennettuun ja luonnon ympäristöön sekä poliittiseen pääomaan. Kehikkoa voidaan hyödyntää jatkossa yhteisö- ja kyläkohtaisten kokeilujen kokonaisvaltaiseen arviointiin ja suunnitteluun. Päästövähennyksiä saatiin aikaan erityisesti energiaratkaisuihin liittyvissä kokeiluissa. Uusiutuvilla aurinko- ja tuulienergialla voidaan korvata muuta energiantuotantoa, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat suuremmat. Vastaavasti liikkumiseen ja jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen liittyvissä kokeiluissa positiiviset ympäristövaikutukset syntyvät vähentyneinä henkilö- tai jäteauton ajokilometreinä, kun erilaisia matkasuoritteita yhdistetään tai ihmiset käyttävät kimppakyytejä. Usean kokeilun osalta suorat ilmastopäästövähennykset jäivät vaatimattomiksi, mutta kun huomioidaan kokeilujen vaikutukset yhteisön toimintakykyyn, voivat vaatimattomammatkin kokeilut saada aikaan merkittäviä vaikutuksia ja positiivisen kehityskierteen. Yhteiset kokeilut tuovat konkretiaa abstraktiin ilmastokysymykseen ja keinoja, joiden kautta kaikki voivat osaltaan vaikuttaa. Parhaimmillaan pilottikohteet ja kokeilut voivat tarjota oppia myös muille ja innostaa kokeilemaan ja kehittämään toimia eteenpäin. Ympäristötoimilla voidaan edistää myös muita kyläyhteisölle tärkeitä asioita ja tukea kylän toimintakykyä. Erilaiset kimpparatkaisut toivat kustannussäästöjä esimerkiksi jätemaksuihin ja autoilun aiheuttamiin kuluihin. Suuremmissa energiainvestoinneissa kylälle saattoi koitua kokeilusta ylimääräisiä kuluja. Mikäli kokeilujen vaikutuksia arvioidaan laajemmin paikallistalouden näkökulmasta ja yhteisön taloudellisen pääoman näkökulmasta, on monen kokeilun saama Leader-tuki tarkoittanut suoraa tulonsiirtoa paikallistalouteen. Erilaisilla maisemanhoidollisilla sekä kylän yhteisiin rakennuksiin ja infrastruktuuriin liittyvillä toimenpiteillä voi olla positiivinen vaikutus rakennettuun ympäristöön kytkeytyvään pääomaan. Monissa kokeiluissa yhteisön kyky hyödyntää sosiaalista ja inhimillistä pääomaa olivat ratkaisevassa roolissa kokeilujen käynnistämiseen, mutta kokeilut myös paransivat yhteisön verkostoitumista ja osaamista.
  • Hakaste, Harri (Ympäristöministeriö, 2009)
    Ympäristöministeriön raportteja 7/2009
    Korjausrakentamisen määrä kasvaa lähivuosikymmeninä voimakkaasti mm. linjasaneerausten, julkisivukorjausten ja energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden yleistymisen myötä. Lisääntyvän korjaustarpeen hallinta edellyttää merkittäviä kehittämistoimia sekä kiinteistöjen ylläpidossa, viranomaisohjauksessa että korjauspalvelusektorilla. Korjausrakentamisen strategia 2007–2017 ja Valtioneuvoston periaatepäätös korjausrakentamisesta (2008) viitoittivat kehityslinjat ja toimenpiteet rakennuskannan ylläpidon ja korjausrakentamisen kehittämiselle. Strategian toimeenpanosuunnitelma määrittelee konkreettiset toimet, joilla kehitystyö viedään kiinteistönpidon ja rakentamisen käytäntöihin. Toimeenpanosuunnitelma sisältää 13 hankekokonaisuutta, joissa määritellään kehitystyön tavoitteet, vastuutahot sekä käytännön toteutustavat . Hankekokonaisuudet sisältävät mm. kiinteistönpidon välineiden kehittämisen, energiatehokkuuden parantamisen, ikääntyneiden kotona asumisen edistämisen, osaamisen lisäämisen sekä korjauspalvelujen kehittämisen. Toimeenpanosuunnitelman toteutus organisoidaan ohjaus- ja työryhmille, joiden koordinointivastuu ja tehtävät jakautuvat laaja-alaisesti alan toimijakentälle. Suunnitelman toteutumista seuraamaan asetetaan seurantaryhmä. Toimeenpanosuunnitelmassa otetaan lisäksi kantaa korjausrakentamisen tutkimuksen kehittämiseen sekä viestinnän järjestämiseen.
  • Sepponen, Mari; Nieminen, Jyri; Nykänen, Veijo (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 19.2)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 3/2013
    Hankintamenettelyohje on suunnattu rakennuttajille lähes nollaenergiatalon toteuttamiseen. Painopisteenä on energiaratkaisujen hankinta. Hankintaohje koskee yli 1 000 m2:n palvelurakennuksia. Ohjeet on koottu Lahden vanhusten asuntosäätiön rakennuttaman Onnelanpolku-palvelutalon hankintaprosessista saatujen kokemusten pohjalta. Hankkeessa käytettiin KVR-urakkamenettelyä (kokonaisvastuurakentaminen). Raportissa esitellään lähes nollaenergiapalvelutalon konsepti sekä hankkeessa käytetty hankintaprosessi. Energiaratkaisun hankinnan määrittely tarjouspyyntöä varten käsitellään yksityiskohtaisesti. Lisäksi pohditaan tarjousten arvioinnin perusteita sekä arviointiprosessia ja sen kehittämistarpeita.