Browsing by Subject "englanninkielinen kirjallisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Suuniitty, Ida (Helsingin yliopisto, 2020)
    Terry Pratchett (1948-2015) oli Iso-Britannian menestyneimpiä kirjailijoita. Elämänsä aikana hän julkaisi 41 romaania, jotka sijoittuvat hänen Discworld-fantasiasarjaansa ja samannimiseen fantasiamaailmaan. Lisäksi hän kirjoitti useita teoksia kyseisen sarjan oheiskirjallisuudeksi, ja myös muita romaaneja ja tarinoita. Uransa aikana Pratchett tuli tunnetuksi Alzheimerin tautiin sairastuneiden puolestapuhujana kerrottuaan diagnoosistaan julkisuudessa vuonna 2007. Hän oli humanisti, mikä näkyy myös hänen romaaneissaan ja niiden teemoissa. Tutkielmassani käsittelen Pratchettin ihmiskuvaa kolmen hänen Discworld-sarjansa hahmon avulla. Hahmot, joita tutkimuksessa tarkastelen ovat Death, kuoleman henkilöitymä; wintersmith [sic], talven henkilöitymä; ja golem Dorfl. Golem on juutalaisessa kansanperinteessä esiintyvä savesta muotoiltu olento. Tutkielmani luo katsauksen Pratchettin romaanien teemoihin ja hahmoihin, sekä siihen, miten niissä kohdataan ihmiselämän kysymyksiä ja niiden mahdollisia vastauksia. Tutkimukseni aineisto koostuu neljästä Discworld-sarjan romaanista: Mort (1987), Reaper Man (1992), Feet of Clay (1997) ja Wintersmith (2006). Hahmoja ja romaanien teemoja tarkastellaan lähiluvun ja hahmo- sekä kirjallisuusanalyysin avulla. Piirteitä, joita hahmoissa tutkitaan, ovat ulkonäkö, ääni, suhde muihin hahmoihin, hahmopiirteet ja pronominit. Hahmojen tarkastelussa hyödynnettävät kategoriat ja tutkimuksen käyttämä määritelmä hahmosta pohjautuvat Uri Margolinin luonnehdintaan fiktiivisistä hahmoista epätodellisina henkilöinä (non-actual persons). Tutkittavien romaanien teemat ja tarkasteltavien hahmojen inhimilliset piirteet taustoittuvat Terry Pratchettin humanistiseen vakaumukseen. Deathin, wintersmithin ja Dorflin hahmojen avulla romaaneissa pohditaan ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Tutkimuksestani käy ilmi, että romaaneissa, joissa Death on päähenkilönä (Mort ja Reaper Man), korostuu ihmiselämän rajallisuus, sekä ajatus oikeuden ja armon sidoksellisuudesta yksilöön ja hänen tekoihinsa. Pratchett tuo esiin näiden käsitteiden inhimillisen alkuperän vastoin käsitystä niistä korkeamman olennon asettamina voimina. Wintersmith-romaanissa puolestaan näytetään, että ihminen on muutakin kuin keho ja aivot. Romaanin ja wintersmithin hahmon kautta Pratchett korostaa, että ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä ja tarinoita kasvaakseen tasapainoisiksi henkilöiksi. Feet of Clay -romaanissa Dorflin hahmon kautta pohditaan yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia, sekä valinnanvapauden mukanaan tuomaa moraalista vastuuta. Golemeita kohdellaan orjina ja niiden on noudatettava käskyjä, joita ne saavat omistajiltaan ja paperiliuskoista (chem), jotka pohjautuvat uskonnollisiin teksteihin. Romaanissa Dorfl saa vapaan tahdon ja ryhtyy korostamaan omien valintojen ja tekojen moraalista vastuuta. Tutkimuksen kohteena olevat hahmot ja romaanit heijastavat Pratchettin humanistisia arvoja. Discworld-romaaneissa käsitellyt teemat ohjaavat lukijoiden ajattelua kohti pohdintaa yksilön vapauksista ja oikeuksista, sekä ihmisenä olemisen vahvuuksista ja heikkouksista. Hahmoanalyysi työkaluna mahdollistaa teemojen syvällisen käsittelyn ja näin kiinnostavan näkökulman teoksiin ja Pratchettin arvoihin.
  • Katajamäki, Sakari; Honkela, Timo; Kohonen, Oskar (2005)
  • Geritz, Anita (Helsingin yliopisto, 2021)
    Wonders or prodigies – unusual events such as strange births, apparitions, comets, and natural disasters, often understood as divine signs and warnings – were the subject of intense fascination and religious and political commentary in late 15th and 16th-century Europe. Works describing, collecting, and interpreting wonders circulated widely in different editions and translations. In the present study, I examine the works of two Elizabethan translators: Abraham Fleming, who translated two Latin treatises on comets and earthquakes by the Catholic bishop Friedrich Nausea in 1577 and 1580, and Stephan Batman, who published a translation and continuation of the Reformed Conrad Lycosthenes’s lengthy chronicle of prodigies in 1581. These influential Latin wonder books and their translations provide a varied look into 16th-century writings on wonders, which crossed linguistic and confessional borders alike and were linked to various discussions, from Reformation polemics to scientific and theological considerations about the natural and supernatural causes of unusual phenomena in nature. As translators, Fleming and Batman not only made their sources available in English but also made them their own by making various alterations, omissions, and additions to the texts. Previous studies of wonder literature have tended to either underappreciate this active role of early modern translators or be imprecise in identifying the nature and extent of the changes made by them. By analysing and comparing the translations by Fleming and Batman to their source texts, it is possible to gain a more accurate and detailed understanding of how and for what purposes they appropriated and transformed the works they translated. Fleming and Batman were able to both develop themes originally present in their sources and introduce new material and aims for the works. Fleming translated Nausea’s treatises to comment on two contemporary wonders and, wanting to emphasise their supernatural nature, first subtly altered and later directly criticised Nausea’s discussions of natural causes while praising his supernatural interpretations and translating additional writings by Nausea that focused further on apocalyptic themes. Meanwhile, Batman was able to tailor Lycosthenes’s wonder chronicle to a specifically English Protestant audience by supplementing it with anti-Catholic material and entries on English history. By developing Lycosthenes’s themes of divine judgement and having this augmented chronicle build up to the reign of Elizabeth I, Batman utilized it as a foundation for his Elizabethan continuation of the work, in which he called for stricter measures against religious nonconformism in England.